Israel Hasselin

[Arto Urrila]

Israel Hasselin/Hasselius (Jämsä 21.9.1725-1764). Puoliso Maria Wadman (1716-1.6.1804 Turku) 15.5.1753. Israel aloitti verkatehtailijana Turussa 1750-luvun puolivälissä.

Israelin kuolinpäivämäärä ja -paikka ovat tuntemattomat.

[Arto Urrila]

Historiatietoa Hasselinista:

Turun kaupungin historia 1721-1809, nide 1, kertoo hänen vaiheistaan seuraavaa:

”Wechterin monopoliajan mentyä umpeen 1751 vapautui Suomessa kenttä muille veranvalmistajille. Ensimmäisenä Wechterin kanssa ryhtyi kilpailemaan Israel Hasselin. Kauppakollegio antoi hänelle 12. heinäkuuta 1756 luvan perustaa verkamanufaktuurin Turkuun. Hasselin oli vailla tarvittavaa pääomaa, mutta esitti saaneensa kustantajikseen eli rahoittajik-seen eräitä kaupungin porvareita. Loppujen lopuksi näistä piti lupauksensa vain hovioikeuden asianajaja Olof Montan (1723-1783). Osapuolet tekivät sopimuksen, jossa Montan sitoutui vastaamaan perustamiskustannuksista ja Hasselin valmistuksesta. Voitto päätettiin panna tasan. Montan sijoitti yritykseen oman ilmoituksensa mukaan 11000 kuparitaalaria. Hasselin järjesti kutomonsa Ison Brahenkadun varrelle (464) Hårdin taloon, jota sanottiin myös Härmäksi. Siellä oli aluksi vain yhdet kangaspuut ja kutojana yksi kisälli, jolla oli apunaan yhdeksän kehrääjää. Kun nämä eivät ennättäneet kehrätä niin paljon lankaa, että kisälli olisi voinut kutoa yhtäjaksoisesti, Hasselin yritti teettää lankaa myös kehruuhuoneessa. Tällöin hän sai vastaansa Wechterin, mistä ilmeisesti oli seurauksena, että hänen oli peräännyttävä.
Hasselin ei valitettavasti ollut moitteeton työnantaja. Hänen kehrääjänsä valittivat joutuvansa suorittamaan talousaskareita ja muita tehtäviä, jotka eivät millään tavalla kuuluneet heidän velvollisuuksiinsa. Hasselin itse oli enimmäkseen muualla, ja milloin hän palasi kotiin, hän alkoi ensi töikseen rähistä työntekijöilleen. Yhtä kehrääjää hän oli lyönyt ja ajanut tämän aviomiehen ulos työhuoneesta.
Tästä oli seurauksena, että kehrääjät lähtivät Hasselinin kutomosta heti, kun siihen ilmaantui pieninkin tilaisuus. Tehtaassa kudottiin vuonna 1758 verkaa 583 kyynärää ja boijia* 133 kyynärää, mutta merkittävää laitosta siitä ei kehittynyt koko aikana. Kankaita kudottiin etupäässä asiakkaiden omista raaka-aineista.
Ei kestänyt kauan, ennen kuin Montan alkoi saada yhteistoiminnasta tarpeekseen. Kun Hasselin kieltäytyi tekemästä tiliä tuotannostaan, kumppani vaati marraskuussa 1761 pidättämään hänet. Montan halusi siten estää Hasselinia tuhoamasta kutomoa ja asiakkaiden omaisuutta. Työt jatkuivat kutomossa Montanin johdolla vielä 1762 ja 1763, mutta eivät nähtävästi sen pitempään. Liikekumppanien kesken ken syntyi nyt pitkäaikainen taistelu, jossa välejä selviteltiin niin oikeudessa kuin yksityisesti nyrkein ja lyömäasein. Montan yritti estää Hasselinia asumasta kotonaan, ja kun tämä sai turvakseen kaupunginvartijan, Montan kutsui paikalle apuvoimia. Yhteistoimin vaimonsa ja viiden miehen kanssa, jotka tulivat paikalle kurikat kädessä, hänen onnistui ajaa vartija pakosalle. Lopuksi Montan revitytti tehdasrakennuksen ja vei irtaimen omaisuuden pois. Helmikuun 11. päivänä 1764 Montan velvoitettiin 100 hopeataalarin sakon uhalla hankkimaan Hasselinille neljän viikon kuluessa uudet tilat, joissa tämä pääsisi jatkamaan kutomoliikettään. Kun Montan kieltäytyi tottelemasta oikeuden määräystä, sakko nostettiin 200 hopeataalariin. Oikeusjuttu oli vielä kesken, kun Hasselinin elämä päättyi.”