Voiko käräjäoikeuden lautamies toimia todistajana veljensä riita-asiassa

[Villel]

Sauvon kesäkäräjillä 13-15.8.1685 käsiteltiin riita-asiaa, jossa Karunan Per Hansson oli haastanut Sauvon Åkersin Henrik Grelssonin oikeuteen kahden Henrikille pantattujen kultasormusten kadottamisesta. Jutussa oli todistajana muun muassa käräjäoikeuden lautamies Jacob Grelsson Hännikbölestä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3678546
Itse oikeusjuttu ei ole minulle tärkein kiinnostuksen kohde, vaan nimenomaan otsikossa esitetty kysymys: Oliko tuohon aikaan mahdollista, että lautamies saattoi toimia samanaikaisesti todistajana veljensä riita-asiassa, johon liittyi taloudellisia intressejä? Minkälaiset olivat tuon ajan oikeus- ja jääviyskäytännöt?
Kysymys on minulle tärkeä siksi, että olen yrittänyt selvittää Henrik Grelssonin syntyperää, ja päätynyt siihen, että hän voisi olla syntyjään myös Hännikbölestä ja siis Jacob Grelssonin veli. Tähän viittaisi mm. se, että kummankin lapset olivat molempien lasten kummeina. Toisaalta SAY:n mukaan Hännikbölestä ei löydy Henrik-nimistä poikaa, mutta se voisi johtua siitä, että Henrik hyvin ilmeisesti ryhtyi sotilaaksi heti aikuistuttuaan. Jos veljen asiassa todistaminen ei ollut mahdollista, pitänee hylätä olettamukseni Henrikin syntyperästä.
Osaako joku antaa mahdollisimman varman vastauksen kysymykseeni?
Ville Lehtinen

[joukon66]

Oletko varma, että hän toimi samassa käräjäkäsittelyssä myös lautamiehenä? Onhan hän voinut jäävätä itsensä ja pöytäkirjoihin on vain merkitty hänen tittelinsä.

[Villel]

Pöytäkirjan alussa Jacob Grelsson mainitaan lautamiehenä, enkä ole huomannut mitään mainintaa jääväämisestä kyseisessä pöytäkirjassa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3678517
Ville Lehtinen

[Villel]

Vaikka, kuten totesin, itse oikeusjutun sisältö ei ole minulle se oleellisin asia, niin pitänee kuitenkin korjata siltä osin, että kyseiset sormukset oli pantattu Henrik Grelssonin pojalle Torsten Henrikssonille ja että Henrikin kohdalla oli enemmän kyse kunnianloukkauksesta ja mahdollisesta pahoinpitelystä: Per Hansson oli syntytneen riidan tuoksinassa haukkunut Henrikiä mm. sakramentin koiraksi ja Henrik oli huitaissut Periä pienellä kepillä. Eli Jacob Grelsson antoi todistuksensa tästä tapahtumasta

Ville Lehtinen.

[Calonius]

Tämä on mielenkiintoinen asia, johon valitettavasti en osaa kuitenkaan itse vastata. Mielelläni näkisin vastauksen tähän, koska se saattaisi auttaa monessakin sukututkimukseen liittyvässä jutussa.

Sen olen huomannut, että ainakin juuri 1600-luvulla lautamiehet nimitettiin usein ulosmittaamaan (utmäta) rahat henkilöltä toiselle eli oikeastaan toimeenpanemaan taloudellisia oikeuden päätöksiä. Ja näyttäisi vähän siltä, että tähän määrättiin asianomaisten lähellä asuvia lautamiehiä. Tähän oli varmastikin käytännön syyt, sillä etäisyydet olivat pitkiä eikä olisi järkevää määrätä pitäjän toisella puolella asuvaa lautamiestä hoitamaan tällaisia asioita. Kuitenkin tällöin kasvaa se mahdollisuus, että lautamiehillä on omiakin intressejä asiassa.

[Matti Lund]

Tämä on mielenkiintoinen asia, johon valitettavasti en osaa kuitenkaan itse vastata. Mielelläni näkisin vastauksen tähän, koska se saattaisi auttaa monessakin sukututkimukseen liittyvässä jutussa.

Sen olen huomannut, että ainakin juuri 1600-luvulla lautamiehet nimitettiin usein ulosmittaamaan (utmäta) rahat henkilöltä toiselle eli oikeastaan toimeenpanemaan taloudellisia oikeuden päätöksiä. Ja näyttäisi vähän siltä, että tähän määrättiin asianomaisten lähellä asuvia lautamiehiä. Tähän oli varmastikin käytännön syyt, sillä etäisyydet olivat pitkiä eikä olisi järkevää määrätä pitäjän toisella puolella asuvaa lautamiestä hoitamaan tällaisia asioita. Kuitenkin tällöin kasvaa se mahdollisuus, että lautamiehillä on omiakin intressejä asiassa.

Hei, jos käsiteltiin asiaa, jossa keskipisteessä oli joku lautamiehen läheinen sukulainen, verisukulaisuuden ja lankopuolisen välillä ei ollut tasoeroa, lautamies, jos oli hereillä, ilman muuta nousi penkiltään ja ilmoitti olevansa jäävi. Joskus saattoi olla niin monta lautamiestä, että piti ottaa sijaisia sen käsittelyn ajaksi tilalle. Käsittelyn jälkeen vakinaiset lautamiehet astuivat uudestaan penkilleen.

Yleensä langon lähisukulaiset, asianomaisen serkkukin ja jopa pikkuserkku oli liian läheinen todistamaan valalla.


Jos nykyään olisi sama meininki ja yhtä korkea "moraalin" taso, esimerkiksi kunnanvaltuustoissa pitäisi olla huomattavasti enemmän varamiehiä ja päätöksenteko olisi sellaista jäävien jatkuvaa ramppaamista paikoiltaan pois ja takaisin. Sukulasuus ei ollut ainoa asia, vaan jos oli jokin oikeustoimi auki lautamiehen ja jonkun muun välillä tai takana ankara riita hyvin mitättömästäkin asiasta lautamies katsoi paremmaksi jäävätä itsensä.

Sitten oli tietysti silloinkin harmaa vyöhyke, ei sellainen ääretön niin kuin nykyään, mitä olen esimerkiksi turkulaisena nähnyt silmästä silmään (superintresseerattujen kompuksia valtuustot pullollaan), jos olen vähääkään päätöksiä vilkaissut, vaan erittäin kapea harmaa vyöhyke.

Tämä harmaa vyöhyke tulee ilmi siten, että osapuolet vetosivat, että jotkut toisen osapuolen kutsumista todistajista olivat jäävejä sukulaisuuden tai keskeneräisten riitajuttujen takia tai aika yleisesti käyttivät ilmaisua "avund". Oikeus otti sitten harkintaansa, onko jääväämiselle perusteita.

Sitten oli vielä eräänlainen pehmeä vyöhyke: oikeus otti harkintaansa kuulla asiassa lausuntoja, jotka eivät olleet valallisia todistuksia, vaan asian kannalta hyväksi katsottavia näkökantoja: esimerkiksi joku, jonka valallinen todistajanlausunto pätevästi jäävättiin, saattoi olla ainoa onnettoman tapahtuman tai itse teon silminnäkijä asiassa, esimerkiksi jomman osapuolen alaikäinen lapsi tai jostakin niin tuomittu, ettei voinut vielä antaa valaa, jos joku jääväsi.

Terv M Lu

[Ilari54]

Mikäli sukulaisuus on olemassa ja lautamies toimii tuossa mainitussa oikeudenkäynnissä tuomariston jäsenenä, on hän mielestäni ollut esteellinen todistamaan ja jos on sen tehnyt, olisi päätös moitteenvarainen ja silloin aikanaan muutettavissa virheen takia.

[Villel]

Eli näyttää selvältä, että hyvin tiukat jääviyssäädökset vallitsivat tuohonkin aikaan: lautamiehen piti jäävätä itsensä jos oli todistajana lähisukulaisensa asiassa. Minun kannaltani oleellinen kysymys onkin nyt se, että täytyykö tämän jääväämisen näkyä oikeuden pöytäkirjassa, vai onko mahdollista, että asiaa ei itsestään selvänä katsottu tarpeelliseksi kirjata pöytäkirjaan? Tällaista jääväämismerkintää en ole kyseisessä pöytlirjassa löytänyt.

Tuo Matti Lundin esittämä "pehmeän vyöhykkeen" kategoria on tässä myös ehkä oleellinen. Lautamiehet Jacob Grelsson ja Grels Henriksson eivät pöytäkirjatekstin mukaan itse asiassa ehkä toimineetkaan todistajina, vaan tunnustivat (bekende), mitä paikalla ollut renki Per Henriksson oli heille kertonut tapauksen kulusta. Voisiko siis olla niin, että tässä tapauksessa ei jääviyttä olisi ollutkaan, varsinkinkun myös toinen (ei jäävi) lautamies kertoi saman asian?

Ville Lehtinen

[Pekka Hiltunen]

Eli näyttää selvältä, että hyvin tiukat jääviyssäädökset vallitsivat tuohonkin aikaan: lautamiehen piti jäävätä itsensä jos oli todistajana lähisukulaisensa asiassa. Minun kannaltani oleellinen kysymys onkin nyt se, että täytyykö tämän jääväämisen näkyä oikeuden pöytäkirjassa, vai onko mahdollista, että asiaa ei itsestään selvänä katsottu tarpeelliseksi kirjata pöytäkirjaan? Tällaista jääväämismerkintää en ole kyseisessä pöytlirjassa löytänyt.

Tuo Matti Lundin esittämä "pehmeän vyöhykkeen" kategoria on tässä myös ehkä oleellinen. Lautamiehet Jacob Grelsson ja Grels Henriksson eivät pöytäkirjatekstin mukaan itse asiassa ehkä toimineetkaan todistajina, vaan tunnustivat (bekende), mitä paikalla ollut renki Per Henriksson oli heille kertonut tapauksen kulusta. Voisiko siis olla niin, että tässä tapauksessa ei jääviyttä olisi ollutkaan, varsinkinkun myös toinen (ei jäävi) lautamies kertoi saman asian?

Ville Lehtinen
Kyseisen käsittelyn ajankohtana oli jo Turun Hovioikeuskin ollut toiminnassa puoli vuosisataa, joten mahdollinen jääviys olisi kyllä johtanut asian etenemiseen aika äkkiä hovin ratkaistavaksi Turussa. Matti Lundin vitsi pehmeästä vyöhykkeestä ei nyt muuta sitä tosiasiaa, että lautamiehiä on Halikonkin tuomiokunnasa kyetty tarvittaessa korvaamaan jääväämättömillä henkilöillä. Oikeus oli siis istunut ja tuomio lainvoimainen.
PH

[Villel]

Tämä jääviysasia on ymmärtääkseni selvä: Asianosaisen veli ei voi toimia lautamiehensä eikä varsinkaan olla kuultavana veljensä asiaa käsiteltäessä.
Nyt kysymykseni kuuluukin edelleen: merkittiinkö lautamiehen itsensä jäävääminen aina myös pöytäkirjaan, ja jos ei merkitty (niin kuin tässä tapauksessa), niin tarkoittaako se sitä, että lautamies ei ollutkaan asianosaisen veli (niin kuin olen luullut)?
Ville Lehtinen

[Matti Lund]

Tämä jääviysasia on ymmärtääkseni selvä: Asianosaisen veli ei voi toimia lautamiehensä eikä varsinkaan olla kuultavana veljensä asiaa käsiteltäessä.
Nyt kysymykseni kuuluukin edelleen: merkittiinkö lautamiehen itsensä jäävääminen aina myös pöytäkirjaan, ja jos ei merkitty (niin kuin tässä tapauksessa), niin tarkoittaako se sitä, että lautamies ei ollutkaan asianosaisen veli (niin kuin olen luullut)?
Ville Lehtinen

Tästä jutusta on nyt voinut tulla vähäsen harhaanjohtava kuva näiden viestien myötä.

Ensiksikin Pär Hansinpoika oli haastanut kantajana pantattujen kultasormusten palauttamisriidassa vastaamaan siitä Torsten Henrikinpojan.

Sen jälkeen kun hän ei ollut saanut pantteja takaisin, kun ne olivat kuulemma Tukholmassa kadonneet, oli hän muistuttanut vaatimuksestaan Torsten Henrikinpojan isää Henrik Grelsinpoikaa paluumatkalla kirkosta edellisenä talvena sunnuntaipäivänä.

Oli syntynyt miesten välille kärhämä, jonka kärhämäpaikalla olleen rengin Pär Henrikinpojan kuvaus siitä lautamiehelle Jakob Grelsinpojalle kuultiin tämän suusta, kun tämä oli kohdannut rengin jossain edempänä kirkkotiellä sen jälkeen.

Kun Jakob Grelsinpojan tunnustus Henrik Grelsinpojan tappelusta on näin esitetty oikeudessa, se osoittaa, etteivät nämä Grelsinpojat olleet veljeksiä ja Jakob oli ulkopuolinen myös molemmille jutun osapuolille.


Terv Matti Lund

[Villel]

Noinhan se juttu meni kuin Matti Lund edellä tiivistetysti kuvaa. Mutta vielä ei ole kukaan vastannut minusta tässä hyvin oleelliseen kysymykseen: Merkittiinkö lautamiehen jääviys/jäävääminen aina myös pöytäkirjaan?

Ville Lehtinen

[Pekka Hiltunen]

Noinhan se juttu meni kuin Matti Lund edellä tiivistetysti kuvaa. Mutta vielä ei ole kukaan vastannut minusta tässä hyvin oleelliseen kysymykseen: Merkittiinkö lautamiehen jääviys/jäävääminen aina myös pöytäkirjaan?

Ville Lehtinen
Tämä kysymys liittyy siis Ruotsin valtion historiaan ja valtionhallinnon organisaatioon ja tämän toimintaan yleensä. En ole nähnyt viitettä siitä, että tämä juttu erityisesti olisi poikennut muista kaltaisistaan. On kai selvää, että jääviys olisi aiheuttanut seuraamuksia ja jatkokäsittelyjä, mutta juttua ei ole edes käsitelty hovioikeudessa. Voitaneen siis todeta, että järjestelmä toimi moitteettomasti ainakin tämän jutun osalta. Kaikkia hymynhäiveitä ei merkitty päytäkirjaan, jos asianosaiset tiesivät, mitä tekevät - hovin tanssiaiset ja valtakiistatkin voivat olla omassa entiteetissään rahvaan oikeudenkäyntejä ravistelematta.
PH

[Julle]

< Noinhan se juttu meni kuin Matti Lund edellä tiivistetysti kuvaa. Mutta vielä ei ole kukaan vastannut minusta tässä hyvin oleelliseen kysymykseen: Merkittiinkö lautamiehen jääviys/jäävääminen aina myös pöytäkirjaan? >

Tuskin tuohon aikaan oltiin tarkkoja puheoikeudesta, äänioikeudesta, päätösoikeudesta tai edes paikalta poistumisesta äänestyksen aikana. Saatikka niiden erosta. Hyvin tuntuu nykyisinkin menevän paremmin, jos asianomainen on paikalla äänestyksen aikana jäävättynä kuin pihalla väkiryyppyä ottamassa.

Puheenjohtajan paljon toimineena

[Matti Lund]

< Noinhan se juttu meni kuin Matti Lund edellä tiivistetysti kuvaa. Mutta vielä ei ole kukaan vastannut minusta tässä hyvin oleelliseen kysymykseen: Merkittiinkö lautamiehen jääviys/jäävääminen aina myös pöytäkirjaan? >

Tuskin tuohon aikaan oltiin tarkkoja puheoikeudesta, äänioikeudesta, päätösoikeudesta tai edes paikalta poistumisesta äänestyksen aikana. Saatikka niiden erosta. Hyvin tuntuu nykyisinkin menevän paremmin, jos asianomainen on paikalla äänestyksen aikana jäävättynä kuin pihalla väkiryyppyä ottamassa.

Puheenjohtajan paljon toimineena

Jonkinlainen tuomaroinnin parantumisen mittapuu 1600 -luvulla saataneen analysoimalla monia muita paremmin oppineitten Ljungo Tuomaanpojan ja Olaus Hamniuksen tai Mathias Paavalinpojan pitämiä käräjiä.

Näitä pidettiin Pohjanmaalla ja Olaus Hamnius myös Savossa sekä Mathias Paavalinpoika myös Piikkiö-Masku -sektorilla.

Ljungo piti käräjiään ennen 1600 -luvun puoliväliä, kaksi muuta siitä alkaen ja eteenpäin aivan vuosisadan lopuille.

Jos tahtoo muodostaa kokonaiskuvan lainkäytöstä silloin, näitä kannattaisi erityisesti lukea.

Olaus Hamnius muistetaan myös siitä, että hän toi usein esiin hyvää pätevyyttään ja esimerkiksi hyökkäsi Erik Tavaststiernan tuomarointeja vastaan pitäen tätä alkeisvirheisiin sortuneena ja epäpätevänä siihen virkaan. Jos on uskominen itse Olausta, tuomareitten joukossa oli vielä 1600 - luvun loppupuolellakin joitakuita huonosti koulutettuja ja sellaisia, joiden ei olisi tullut hoitaa tuomarinvirkaa.

Toisaalta juuri 1680 -luvulla pantiin täyttä häkää toimeen entistä tehokkaampaa hallintojärjestelmää ja myös entistä enemmän päteviä tuomareita ja kirjureita tuli kuvaan mukaan.

Parhaaksi kuvaukseksi tuomarinvirkojen hoidon kehityksestä 1600 -luvulla lienee jäänyt Yrjö Blomstedtin tutkimus vuodelta 1958 "Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500- ja 1600 -luvuilla" (löytyy Historiallinen aikakauskirja -sarjasta). Sen mukaan tuomarinvirat tulivat hiljalleen koulutettujen, ammatillisesti pätevien tuomarien haltuun. Silloin kun tuomarivirkoja oli läänitetty kouluttamattomille tai heikosti koulutetuille aatelismiehille, jotka eivät osanneet kunnolla arvioida edes sijaistensa pätevyyttä, tuomarinvirkojen hoidossa oli vielä suuria puutteita.

Sanontatapahan kuului, kun lautamies jääväsi itsensä, että hän nousi ja jätti istuimensa.

Oikeuden jäsenet istuivat perinteisesti jonkinlaisissa pulpeteissa ja äänestivät koko kööri asioista ahteri jämerästi penkissä kiinni.

Pöytäkirjojen laatiminen on oma juttunsa: ennen 1600 -luvun puoliväliä säntillisenä pidettävän Ljungo Tuomaanpojan pöytäkirjoissa tulee esiin kulloinkin vain muutama juttu ja hyvin lakonisesti murha- ja noituusasioita lukuunottamatta, vaikka päätöksiä oli varmaan tehty moninkertainen määrä (oletuksena on ettei konseptien ja renovoitujen välillä ole merkitsevää määräeroa). Ei ollut yksinkertaisesti kirjureita suorittamassa muistiinmerkitsemistä kuten 1700 -luvulla, vaan tuomari joutui hoitamaan kaiken, virkakunnan vähäisyyden takia oikeuden monet juoksevatkin rutiiniasiat, muttei kyennyt repeämään kaikkialle ja kirjaamaan tarkasti ylös jokaista käsittelyä.

Terv Matti Lund