Brittiperimää Kauvatsalla/Tyrväällä?

[PetteriKivimäki]

Hei!

Tilasin huvikseni geeniperimän kartoituksen yritykseltä 23andme.com. Oli kiinnostavaa lukea omasta haploryhmästään ja geeniperimästään tietoja, mutta kohta "Ancestory" hämmensi; perimäni on kartoituksen mukaan 97% Finnish ja sitten tuleekin "1,7% British or irish. You most likely had a fourth-great-grandparent, fifth-great-grandparent or sixth-great-granparent who was 100% British&Irish. This person was likely born between 1700 and 1790"

:confused:Onkohan moiseen testiin luottamista, vaikka aika kovilla satsauksilla geeniselvitysbusineksessä ovat? Ainoa vähääkään "nimen perusteella vierasta verta oleva sukujuuri" kun on Kauvatsan Tuliniemessä vaikuttaneet sotilasperhe Lemket, joka nimen perusteella pitäisi olla germaanista sukujuurta - siitä ensimmäinen isän puoleisessa sukupuussani on sotilas Michel Lemke (n. 1698-4.1.1762)

Onko kellään tiedossa ko. herran syntyperä ja tulo Kauvatsalle, jos olisi ollutkin brittiläistä syntyperää, vaikka nimi viittaa saksalaiseen? Toinen mahdollisuus on tietysti jonkun Tyrväälle saakka keikkahommiin ajautuneen brittiläisen kirkkomaakarin simanjuonnin huumassa siittämä äpärälapsi, ja että Michel Lemke olisi ihan kauvatsalainen ruotuväkijantteri, joka olisi saanut nimen edeltäjältään..

[Juha]

Kannattaa vähän unohtaa noin ihan pienet prosenttiluvut

ja toisaalta muistaa, että siinä puhutaan jopa tuhansien vuosien aikajanoista. Eli niihin ei välttämättä pääse käsiksi perinteisellä tutkimuksella.


Testit eivät tietääkseni vielä tarpeeksi hyvin tunnista näitä pikkudetaljeja, joten niihin ei kannata liikaa haaskata aikaa - vielä ;)



Juha

[PetteriKivimäki]

Joo, hieman epäilyttää vaikka toisaalta geenitutkimus on nykyään akateemisessa maailmassa kuuminta hottia ja tiede etenee kovaa kyytiä - tiettyjen terveyteen ja esimerkiksi perinnöllisiin sairauksiin liittyvät geenit mutaatioineen ovat geenitutkimuksessa aika syynättyjä - hyvinhän ne pystyivät tämän Viitasaaren tappajageeninkin haarukoimaan.

Mutta joo, hämmentävä tuo 23andme:n tieto ja suhtaudun siihen tietyllä epäilyksellä - vaikka mahtuu minunkin sukupuuhuni jokusia äpärälapsia ilman isää; kuten mainitun Kauvatsan Tuliniemen Lemken perheen tyttö Ulrikan 19-vuotiaana 1793 saamaa äpäräpoika Matti (myöh. Perähuhta), johon päättyy suora isälinjani. Ulrikan pojaksi tunnustautui lopulta 61-vuotias paimen, mitä pojan kastanut pappi ei uskonut.:D:

[Pekka Hiltunen]

Kannattaa vähän unohtaa noin ihan pienet prosenttiluvut

ja toisaalta muistaa, että siinä puhutaan jopa tuhansien vuosien aikajanoista. Eli niihin ei välttämättä pääse käsiksi perinteisellä tutkimuksella.


Testit eivät tietääkseni vielä tarpeeksi hyvin tunnista näitä pikkudetaljeja, joten niihin ei kannata liikaa haaskata aikaa - vielä ;)



Juha


Kyllä minua vähän kumminkin kaivelee se, että Familytreessä on viimeisillä sivuilla melkein yksinomaan skotteja tai muita Stewardeja (joitten täytyy olla 1500-luvulla eläneitä esivanhempiani varhaisempia), mutta eniten tökkii se, että perimästä yli 2 % tulee Neanderthalin ihmiseltä ehkä 20:n tai ehkä sadan vuosituhannen takaa.


On aivan totta, ettei genealogisin keinoin ole mitään edellytyksiä tavoitella minkään laisia sukupuita, jotka varmuudella yhdistäisi minut ja DNA-matchini vaikkapa vuodelta 1018 tai edes välttämättä 1518 yhteen ja samaan esivanhempaan.

Yleensä yli 500 v:n takaiset matchit näkyvät pelkkinä viivamaisina "jaksoina" kromosomeissa silloin, kun tarkkuus asetetaan 1-3:een cM:iin; vain 10:n sentti-Morganin jaksoa voidaan pitää siinä määrin merkittävänä, että on jonkinlaisia mahdollisuuksia löytää ihan oikea etäserkku, joka varmuudella osaa puhua, lukea ja kirjoittaa...
PH

[PetteriKivimäki]

Testit eivät tietääkseni vielä tarpeeksi hyvin tunnista näitä pikkudetaljeja, joten niihin ei kannata liikaa haaskata aikaa - vielä

Rohkenen olla tästä eri mieltä: mitä tuoreempi mutaatio, sen helpompaa sen rajaaminen ja paikallistaminen väestöön. Tunnetuimpana on esimerkiksi tämä Viitasaaren tappajageeniksi kutsuttu vaarallinen geenimutaatio, jonka synty pystyttiin paikallistamaan peräti 1600-luvulla eläneeseen aviopariin: Matti Rekonpoika Hakkaraiseen (s. Jurvansalo 1670) ja hänen vaimoonsa Judith Matintytär Pasaseen (s. Kolima 1677).
https://yle.fi/uutiset/3-7727902

En tiedä kuinka paljon paremmin pikkudetaljeja esimerkiksi tuosta tapauksesta voidaan enää enempää tunnistaa...

(Geenit eli perintötekijät - niiden tutkimus syynää ihmisen geenejä ja erityisesti niissä tapahtuneita mutaatioita eli geenien kahdentumisessa tapahtuvia uniikkeja ja peruuttamattomia virheitä. Näiden mutaatioiden pohjalta voidaan määrittää tai ainakin pyrkiä määrittämään esimerkiksi taudinaiheuttajia, niiden levinneisyyttä ja yleisyyttä ja vaikutusta ihmisen elämään.)

Se, että amerikkalainen geenitutkimus väittää perimässäni olevan irlantilaista tai brittiläistä sukujuurta, perustuu mitä ilmeisemmin johonkin Brittein saarille tapahtuneeseen ja rekisteröityyn geenimutaatioon, joka on myös minun ja tuhansien muiden suomalaisten perimässä. Epistä on, että tutkimus ei mainitse mistä mutaatiosta on kyse.

Palkkasoturi tai muurimaakari on reissun päällä ostanut kiikkalaisplikalta vartin hellyyttä.

[KariKK]

Kyllä minua vähän kumminkin kaivelee se, että Familytreessä on viimeisillä sivuilla melkein yksinomaan skotteja tai muita Stewardeja (joitten täytyy olla 1500-luvulla eläneitä esivanhempiani varhaisempia), mutta eniten tökkii se, että perimästä yli 2 % tulee Neanderthalin ihmiseltä ehkä 20:n tai ehkä sadan vuosituhannen takaa.


On aivan totta, ettei genealogisin keinoin ole mitään edellytyksiä tavoitella minkään laisia sukupuita, jotka varmuudella yhdistäisi minut ja DNA-matchini vaikkapa vuodelta 1018 tai edes välttämättä 1518 yhteen ja samaan esivanhempaan.

Yleensä yli 500 v:n takaiset matchit näkyvät pelkkinä viivamaisina "jaksoina" kromosomeissa silloin, kun tarkkuus asetetaan 1-3:een cM:iin; vain 10:n sentti-Morganin jaksoa voidaan pitää siinä määrin merkittävänä, että on jonkinlaisia mahdollisuuksia löytää ihan oikea etäserkku, joka varmuudella osaa puhua, lukea ja kirjoittaa...
PH

Ei kai tuo neandertalinihmisen osuus ole mitenkään ihmeellinen asia, jos käytännössä kaikilla esivanhemmillamme se osuus on sitä samaa luokkaa.
Eiköhän se siksi pysy väestössä edelleen samalla tasolla toistaiseksi.
Kansainvaellukset voivat muuttaa väestön osalta tilannetta ajan mittaan.

[Pekka Hiltunen]

Ei kai tuo neandertalinihmisen osuus ole mitenkään ihmeellinen asia, jos käytännössä kaikilla esivanhemmillamme se osuus on sitä samaa luokkaa.
Eiköhän se siksi pysy väestössä edelleen samalla tasolla toistaiseksi.
Kansainvaellukset voivat muuttaa väestön osalta tilannetta ajan mittaan.
Jos käytännössä kaikki esivanhemmat ovat savolaisia tai itäsuomalaisia, on neanderthalilaisen osuus tod. näk. yli 4,8 %, kun se eurooppalaisilla on 4,6 %. Jos on teettänyt DNA-testit sekä "23andMe":ssä että "Familytreessä", voi havaita, että jokseenkin kaikilla niillä matcheillä, joilla on venäläinen sukunimi on enemmän neanderthalilaista kuin eurooppalaisilla tai itäsuomalaisillakaan. Afrikkalaisilla on 0,5 %, mutta Saharan eteläpuolelta löytyy henkilöitä, joilla on 0 %. Esim. pituuskasvu liittyy (ainakin kolmen geenin osalta) neanderthalilaiseen samoin kuin kallon tilavuus tai ainakin pituus ja yleensä myös aivojen koko. - Tai selän karvattomuus, nimittäin siten, että jos selkä ei kasva karvaa, on tämä ominaisuus peräisin neanderthalilaiselta EIKÄ nykyihmiseltä...

Asian ydin on se, että "viivan" levyiset, enintään sentti-Morganin mittaiset yhteiset sekvenssit jostain 1000 v:n takaisesta Skotlannista saattavat olla jokseenkin yhtä leveät kuin neanderthalilais-sekvenssit (joita itselläni on melkein jokaisessa kromosomissa, vaikka prosentualisesti olen vain 2,3 -prosenttisesti Neanderthalin ihminen). Skoteilla prosentit saattavat olla korkeammalla, kun norjalaiset, pitkät ja punahiuksiset viikingit valloittivat Britannian länsiosan 1000 v ennen Vilhelm Valloittajaa - joka hänkin oli norjalaistaustainen. Kannattaa siis teettää DNA-testi myös esim. "23andMe":ssä, niin tietää enemmän näistä, vaikka "Familytree" muuten olisikin tehokkaampi sukututkimuksen kannalta.
PH