Entisaika ja avoliitot

[Seija Randell]

Yhä enemmän olen kinnittänyt huomiota siihen, että naimisiin menolla ei pidetty mitään kiirettä, vaan naimisiin saatettiin mennä vasta kuukausi pari ennen lapsen syntymää. Tuskin ne mitään keskosiakaan kaikki olivat. En ole sen kummempaa analyysia tehnyt, vaan nämä nyt lähinnä hajahuomioita kotiseudultani. Näin menettelivät sekä rengit ja piiat että talolliset. Yksi esimerkki on isoisäni vanhin sisar. Tyttö syntyi 12.4.1870 ja kuulutukset oli haettu 5.4, ja viimeinen kuulutus oli ollut 24.4. Lapsi tuli maailmaan 12.4. Kastemerkinnässä lukee vain että "dess trolovade fästmö" ja isopappani siirtyy vaimon kodin rippikirjaan vävynä, puolen kilometrin päähän. Tilanne saattaa sikäli olla poikkeuksellinen, että talossa isännöi nuorempi, jo naimisissa oleva veli ja kauppakirjassa vain alaikäisillä siaruksilla on asumisoikeus. Lapsen isä on siis saattanut asustella jo ennen morsiamensa kotona, ilman että sitä rippikirjasta näkyy. Isomamma ja - pappa vihittiin sitten Turussa kesäkuussa. Iältään he olivat 25-vuotiaita. Ei nyt voi olla kyse siitäkään, etteikä liittoa olisi hyväksytty, kun sosiaalinen asema oli sama, rusthollarien lapsia kumpikin. Ja kun he sitten palasivat Sauvosta ja ostivat kotitilan miehen veljeltä kolmen vuoden kuluttua, vaimon isä takasi lainan. - Olen itsekseni päätellyt, että kihlaus tai yleisesti tiedetty seurustelu vastasi vähän niinkuin nykyajan avioliittoa. Ilmeisesti tämä seutu ei myös ollut kovin jyrkkämielistä. (Eräässä tapauksessa sitten Halikossakin pappi on merkinnyt lapsen aviottomaksi, vaikka kuulutukset oli jo haettu. Muuta selitystä ei keksi kuin että oli eri pappi eri kerralla.) Onko tästä tehty oikein tutkimusta, esim. vertaamalla esikoisen syntymää ja vihkipäivää ?

[Antti Järvenpää]

Tiina Miettisen väitöskirja "Ihanteista irrallaan" on oivallinen lukemisto kihlauksen merkityksestä aikojen saatossa. Väikkäri löytyy netistä ja sen voi ladata koneelle.
http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8887-0

Tässä yksi lainaus siitä:
Kihlauksen solmiminen ja sen virallistaminen viranomaisen tai säätyläisen läsnä ollessa hyödytti naista sikäli, että miehellä ei ollut sen jälkeen oikeastaan enää mitään keinoja purkaa kihlausta. Se kuvaa myös sitä, että kihlaus oli edelleen tärkeämpi kuin kirkollinen avioliitto ja näin ollen kansan katsannossa yhteiselämä voitiin aivan hyvin aloittaa jo kihlauksesta, vaikka kirkkolaki sen kielsikin. Kihla- aikana voitiin työskennellä vielä palkollisina sekä hankkia varoja yhteistä elämää varten. Tarvittaessa kihlauksen saattoi silti yhteisellä sopimuksella myös purkaa toisin kuin avioliiton.

jossa pelkistyy, miten yhteiskunta suhtautui kihlaukseen. Siviilioikeudellisesti kihlaus on ollut ikiaikaisesti merkittävämpi kuin kirkossa solmittu avioliitto.

[Seija Randell]

Se Miettisen väitös olikin minulla jo tallennettuna. Valtava tietopaketti ja pitää sadepäivän ajankuluksi katsella. Itse asiassa väitöskirjan lukeminen pitäisi olla perusvaatimus sukutukimusta harrastaville. Ehkä yksi asia, mikä ihmetyttää, on se, ettei naimisiin menolla pidetty kiirettä. Se kertoo yleisestä suhtautumisesta, minun mielestäni. Tosin yleensä se aikaero vihkimisen ja esikoisen välillä oli yleensä vajaa vuosi, jos nyt omia esivanhempiani ajattelen. Välimatkaakin saattoi olla parikymmentä kilometriä eli yöjalassa käyminen oikein onnistunut. Pidän myös todennäköisenä, että useinkin aviottomat lapset tavallaan tunnustettiin ja heistä huolehdittiin. Saattoivat saada isänsä sukunimenkin rippikirjaan. Maaseudun yhteisössä merkitsi todennäköisesti paljon se, mikä ihminen oli työihmisenä, oli sitten avioton lapsi tai ei.