Langetus kuolinsyynä

[Wiljami]

Mitenkähän kuoli henkilö, jonka kuolinmerkintään kirjattiin kuolinsyyksi "Langetus?" Kuolinmerkinnässä myös merkintä "Kylän huono."

[KariKK]

Mitenkähän kuoli henkilö, jonka kuolinmerkintään kirjattiin kuolinsyyksi "Langetus?" Kuolinmerkinnässä myös merkintä "Kylän huono."

Olisikohan sama kuin kaatumatauti.

[Wiljami]

Kyllä tuossa ajatusta on. Aivan hyvin mahdollista, loogistakin lisäkommentti huomioiden. Aika monta hakua tein, enkä mistään selitystä löytänyt. Kiitos!

[JaskaS]

Ahlmanin sanakirjasta (tässä leike v. 1883 laitoksesta) löytyy merkitykselle vahvistusta.

:) Jaska

[LEMPI]

Minua askarruttaa varhempina aikoina kaatumatautiin sairastunut henkilö. Miten häneen suhtauduttiin, pelättiinkö häntä ja hänen kohtauksiaan tai sitä, ttä tauti tarttuu. Saiko hänet tai lapsensa vihkiä aviotiittoon. Onko jossain asiasta tietoa.
Kyselee LEMPI ptvoy*saunalahti.fi

[Juha]

Suomessa epilepsia oli este avioliitolle vielä 1960-luvulla ellei sitten presidentti myöntänyt poikkeuslupaa



Juha

[LEMPI]

Kiitos !
Näin olin muistellut. Minua asia on suuresti askarruttanut, koska pappi oli kirkonkirjaan merkinnyt vaimon kohdalle aina myös uuteen kirjaan, että vaimo sairasti eplepsiaa. Mies ja vaimo elivät jatkuvasti yhdessä perheenä ja heillä oli yhteinen poikalapsi. Miten silloin estettiin, että uusia lapsia ei syntynyt?

[Juha]

Pidättäytymällä, kondomeilla ja erilaisilla huuhteluilla jälkikäteen


t. Juha

[eeva häkkinen]

Yleensä vastaus kyselyihin "miten suhtauduttiin, miten toimittiin, mitä laki sanoi" riippuu ajankohdata, puhutaanko 1600- vai 1900-luvusta. Epilepsia on ollut avioeste pitkään, mutta en lähde nyt kaivelemaan vanhoja lakikirjoja, netistä löytyy, jos kiinnostaa. Kuitenkin jo 1800-luvulla oltiin selvillä siitä, ettei sairaus välttämättä ollut perinnöllinen ja lääkäriltä saatu todistus siitä, ettei kyseessä ollut "epilepsia idiopatica" eli synnynnäinen kaatumatauti, riitti naimaluvan saamiseen. Eräs kangasniemeläinen sukulaismies pääsi sellaisella naimisiin ja hankki useita terveitä lapsia, jopa yhteiskunnallisesti kunnostautuneita. Toisaalta 1700-luvulla eräs sulhanen haki kihlauksen purkua, koska "morsiamen äidin huhuttiin olevan kaatuvatautinen".

[Veera]

Minua askarruttaa varhempina aikoina kaatumatautiin sairastunut henkilö. Miten häneen suhtauduttiin, pelättiinkö häntä ja hänen kohtauksiaan tai sitä, ttä tauti tarttuu. Saiko hänet tai lapsensa vihkiä aviotiittoon. Onko jossain asiasta tietoa.
Kyselee LEMPI ptvoy*saunalahti.fi
Muistan 60-luvulta kansakuolusta tapauksen; henkilöllä "kaatumatauti" usein, kun jonotimmi sisäänpääsyä välitunneilta tms. Hän kaatui ja kouristeli maassa sekä vaahtoa tuli suusta, kukaan ei ulkopuolinen ei edes opettajat auttaneet tai yrittäneet tehdä mitään (johtajaopettajapariskunta oli uskovaisia).
Oppilaista tapaus oli pelottavaa, voipi olla jopa, että annettiinko ymmärtää lapsen olevan jopa hullu tai pahanoma.

[LEMPI]

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille.
Kyseessä oli vuonna 1800 syntynyt nainen maaseudulla. Pariskunnalla oli yksi vuonna 1820 syntynyt poika. Tauti lienee puhjennut pian lapsen syntymän jälkeen ja perhe muutti toiselle paikkakunnalle, jossa pappi merkitsi tiedon kirkonkirjaan ja aina naisen kuolemaan asti seuraavaan kirjaan. Nainen eli 79 vuotiaaksi. Ilmeisesti sairautta pelättiin , koska perheen poika avioitui vasta yli 40 vuotiaana toiselta paikkakunnalta tulleen nuoren naisen kanssa.