Sursillin suvun alkulähteet

[Seppo Niinioja]

Matti Lehtiö mainitsi toisessa viestiketjussa, että Isonkyrön kirkonarkistosta löytyy myös yksi Sursill kronikka. Olen aina välillä mietiskellyt, mihin Genealogia Sursillianan varhaisimpia polvia koskevat tiedot perustuvat. Onko olemassa virallisia "maallisia" dokumentteja vai perustuvatko vanhat tiedot pelkästään piispa Terseruksen 1660-luvulla tekemään tarkastusmatkaan Pohjanmaalle. Ja mikä on Terseruksen tietojen kulkureitti Alceniukselle? Onko kronikoita muitakin kuin Matti Lehtiön mainitsema? Asiasta on varmasti julkaistua tietoa, mutta kysäisenpä laiskuuttani kuitenkin. Pari epäselvyyttä on ainakin Voipion rompun ja Kojosen kesken ja on luonnollista, että Kojosen kirjasta on löytynyt joukko pienempiä tai suurempia virheitä, joita on koottu Seuran kotisivulle Kirjallisuus-kohtaan.

Mitä muuten mahtoi tapahtua niille Erik Ångerman-Sursillin lapsille, jotka eivät tulleet Suomeen?

Seppo Niinioja

[Giösling]

Matti Lehtiö mainitsi toisessa viestiketjussa, että Isonkyrön kirkonarkistosta löytyy myös yksi Sursill kronikka. Olen aina välillä mietiskellyt, mihin Genealogia Sursillianan varhaisimpia polvia koskevat tiedot perustuvat. Onko olemassa virallisia "maallisia" dokumentteja vai perustuvatko vanhat tiedot pelkästään piispa Terseruksen 1660-luvulla tekemään tarkastusmatkaan Pohjanmaalle. Ja mikä on Terseruksen tietojen kulkureitti Alceniukselle? Onko kronikoita muitakin kuin Matti Lehtiön mainitsema? Asiasta on varmasti julkaistua tietoa, mutta kysäisenpä laiskuuttani kuitenkin. Pari epäselvyyttä on ainakin Voipion rompun ja Kojosen kesken ja on luonnollista, että Kojosen kirjasta on löytynyt joukko pienempiä tai suurempia virheitä, joita on koottu Seuran kotisivulle Kirjallisuus-kohtaan.

Mitä muuten mahtoi tapahtua niille Erik Ångerman-Sursillin lapsille, jotka eivät tulleet Suomeen?

Seppo Niinioja

Kiinnitin tähän samaan huomiota Alftan-kronikkakeskustelun yhteydessä.
Mikä on se "ansio", jolla Genealogia Sursilliana on kohonnut "kansakunnan kaapinpäälle" arvoteokseksi, jota referoidaan, mutta sen seurana Isonkyrön kirokonarkistossa oleva Alftan-kronikka on lähes poltettu roviolla? Samat papit jäljensivät molempia, olen todennut.

Terveisin

Juhani Pesu

[JHissa]

Matti Lehtiö mainitsi toisessa viestiketjussa, että Isonkyrön kirkonarkistosta löytyy myös yksi Sursill kronikka. Olen aina välillä mietiskellyt, mihin Genealogia Sursillianan varhaisimpia polvia koskevat tiedot perustuvat. Onko olemassa virallisia "maallisia" dokumentteja vai perustuvatko vanhat tiedot pelkästään piispa Terseruksen 1660-luvulla tekemään tarkastusmatkaan Pohjanmaalle. Ja mikä on Terseruksen tietojen kulkureitti Alceniukselle? Onko kronikoita muitakin kuin Matti Lehtiön mainitsema? Asiasta on varmasti julkaistua tietoa, mutta kysäisenpä laiskuuttani kuitenkin. Pari epäselvyyttä on ainakin Voipion rompun ja Kojosen kesken ja on luonnollista, että Kojosen kirjasta on löytynyt joukko pienempiä tai suurempia virheitä, joita on koottu Seuran kotisivulle Kirjallisuus-kohtaan.

Mitä muuten mahtoi tapahtua niille Erik Ångerman-Sursillin lapsille, jotka eivät tulleet Suomeen?

Seppo Niinioja
Wikipedia antaisi Terseruksen tietojen kulkureitistä Alceniukselle seuraavaa:
Turun piispan Johannes Elai Terseruksen (1605-1678) aloittamaa työtä jatkoi erityisesti Raahe-Saloisten kirkkoherra Martinus Henrici Peitzius (1655–1726) ja hänen poikansa Kempeleen pitäjänapulainen Gabriel Martini Peitzius (1681–1752). Gabrielin poika Kälviän kirkkoherra Martinus Gabrielis Peitzius (1716–1782) myi isänsä kuoltua tämän keruutyön, joihin kuului myös 55-sivuinen Sursilliana-käsikirjoitus tulokset Turun tuomiokapitulille (tuhoutui 1827 Turun palossa), vuonna 1753. Peitziuksen työ noteerattiin jopa emämaassa Ruotsissa. Valtakunnanarkkivaari Anders Anton von Stiernman (1695-1765) kirjoitti kaikkiin hiippakuntiin 1749 kirjeen, jossa tämä kehotti kirkkoherroja laatimaan piirroksia ja kuvauksia pitäjiensä muinaisjäännöksistä.
Tuomiokapituli lähetti käsikirjoituksen Pyhäjoen seurakunnan rovastille Petter Niclas Mathesiukselle (1711-1772), jotta tämä täydentäisi sitä puuttuvilta osilta. Turun tuolloinen piispa, professori Karl Fredrik Mennander (1712-1786) katsoi teoksen julkaisemisen aiheelliseksi ja siksi tämä täydennyspyyntö. Piispa Jakob Tengström (1755-1832) ja professori Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) suunnittelivat myös teoksen julkaisemista. Turun herrojen suunnitellessa painatusta levisi käsikirjoitus useina versioina maan, eritoten Pohjanmaan seurakunnissa. Kalajoen kappalainen Elias Robert Alcenius (1796-1875) aloitti myös painosuunnitelmansa samoihin aikoihin käyttäen tässä apunaan Pohjanmaalla siihen tehtyjä lisäyksiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillien_suku

Terveisin Johannes Hissa

[JHissa]

Vuoden 1942 Genoksen selostus Nils Ahnlundin Svenska Dagbladetissa 31.10.1942 artikkelista "Sursillarna":
http://www.genealogia.org/genos/13/13_123.htm
sisältää joitakin lähteitä, jotka mainitsevat kantaisän Erik Ångermanin ja hänen poikansa Östenin: Veroluettelot yms.
Lisäksi siellä on maininta Johannes Bureuksen 1600-luvun alussa tekemästä norrlantilaista Bure-sukua koskevista muistiinpanoista, joissa mainitaa "den stora släkt i Österbotten, som är ifrån Teg".
Sursill-tutkimuksessa on vielä korjattavaa ja lisättävää esim. 1500-1600 -luvuilta.

Terveisin Johannes Hissa

[kkylakos]

Wikipedia antaisi Terseruksen tietojen kulkureitistä Alceniukselle seuraavaa:... http://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillien_suku

SSS:n sivuilta löytyy englanniksi käännettynä vuoden 1992 sukututkimuspäivillä esitetty esitelmä http://www.genealogia.fi/emi/art/article56e.htm

[TapioV]

Sven-Erik Åström on selvittänyt Sursillianan syntyhistorian ja lähteet 1952. Ur Genealogia Sursillianas tillkomsthistoria. Historiska och litteratushistoriska studier 27-28. Sen jälkeen Arvi Ilmoniemi on käsitellyt aihetta Genos 1962:24. Varhaisia polvia olen sivunnut huomautuksina Lohtajan Granberg esivanhemmat, Genos 1998:viite36.
Tapio Vähäkangas

[Seppo Niinioja]

Parhaat kiitokset tyhjentävistä vastauksista.

Eero Kojosen opin hyvin tuntemaan ulkonäöltä hänen istuessaan, niin kuin vaikutti aina Valtionarkiston vanhassa tutkijasalissa (uutta ei vielä ollutkaan) minun ottaessani ensimmäisiä askeleita sukututkimuksen parissa. Käsittääkseni hänen työnsä on ollut varsin merkittävä ja kyllä hän edelleen varsin mielellään auttoi, kun noin vuosi sitten hänelle Alahärmän asioissa soitin.

Sursillin suvusta on epäilemättä julkaistu arvostelu, joka ei sekään nyt osunut silmään. Täydentäminen ja virheiden korjaaminen olisi oikeastaan kansallinen urakka, mihin verkko tarjoaisi kätevät keinot. Iikko B. Voipio on ahkeroinut täydentämällä sukugalleriaa ja ollut tukkanuottasillakin Kojosen kanssa. Seura on ottanut tuohon oikeusjuttuun kantaa, joten ei siitä sen enempää.

Tässä vielä pieni vastine Eero Kojosen Sursillin suvun sponsorilta:
Sursillin suku ja Pettersonit. HEIKKI M. HERLIN, Genos 48(1977), s. 22-23. Alkuperäistä prof. Y.S. Koskimiehen kirjoitusta ei ole netissä.

Tuosta tuli mieleen valistuneelta kummitädiltäni rippilahjaksi saamani arkkipiispa Ilmari Salomiehen toimittama "Jeesus Siirakin kirja - Lakastumatonta elämänviisautta". Kirjanen on tainnut puolessa vuosisadassa valitettavasti kadota, mutta joitakin eväitä lienee jäänyt elämän varrelle. Sehän kuuluu ns. apokryfikirjoihin, jotka esipuheen mukaan "eivät ole Raamatun veroiset, mutta kuitenkin hyödylliset ja hyvät lukea." Suosittelen Herlinin pikku vastineen lukemista, siksi tämä apokryfinen syrjähyppy.

Lohtajan Granbergien esivanhemmat on useammassakin mielessä erittäin mielenkiintoinen artikkeli.

Seppo Niinioja

[jjj]

Lohtajan Granbergien esivanhemmat on useammassakin mielessä erittäin mielenkiintoinen artikkeli.
Yhdyn edelliseen. Kysymys aihepiiristä: Artikkelissa todetaan ettei Siikajoella asunut ketään Lauria. Kuitenkin "Vuoden 1548 nokkaveroluettelo osoittaa, että Siikajoen jokilatvojen ja keskijuoksun rantamien asutus oli täydessä käynnissä. Täältä tavattiin jo kahdeksan asuttajaa: Mikko Hannunpoika, Lauri, Paavo ja Anttu Hyttinen, Olli Pehkoinen, Antti Mankinen, Frans Erkinpoika ja Paavo Nilkku. Nimistä käy selville, että asuttajat olivat savolaisia, ja tämä antoi myös alueelle nimen Siikasavo. Näistä kahdeksasta talollisesta peräti viisi antoi nimensä kyläkunnille ja jopa itsenäisille pitäjille.; Olli Pehkoisen mukaan tuli Pehkola, Niilo Mankisen mukaan Mankila, Frans Erkinpoika perusti Rantsilan (Frantsila), Paavo Nilkku todennäköisesti perusti Sipoilan, vaikkei antanutkaan sille nimeään sekä Hyttiset asuttivat ensimmäisenä Revonlahden. Luukko on todennut, että Paavo Nilkun naapuruuteen asettui tätä äveriäämpi talokas Sipi Matinpoika, joka antoi oman nimensä Sipoilalle. Antti Mankinenkin sai itseään merkittävämmän naapurin Paavo Laurinpojan, jonka mukaan kylää nimitettiin ensimmäiseksi Laurinpaavon kyläksi ja myöhemmin Paavolaksi." Lainaus kirjasta Toivanen-Forss; Raahen seudun historia I, 1990.
Saattaisikohan mainittu Paavo Laurinpoika olla myös Roppola-suvun alkulähde?