Arvsrätt till hemmanet?

[rostebe]

Tidigare syns det att äldsta sonen övertog hemmanet, de yngre syskonen fick söka sin utkomst på annat håll. När kom stiftandet att de skulle få sin arvsrätt kompenserad? Var detta olika för krono- och skattehemman?
I tidigare tider, fick en måg vid ett hemman utan söner men med döttrar rätt till hemmanet, eller gick man då bakåt och såg om det fanns tex husbondens brorssöner som hade bättre rätt.
Var kan man läsa om detta?
Vårhälsningar
Bengt

[JouniK]

En osaa ehdottaa kirjallisuutta, mutta omat havainnot ulottuvat Hämeessä vuoteen 1610. Niiden mukaan esikoista ei aina suosittu. Joskus isä osti pikkuveljelle oman tilan. Täytyy muistaa, että tilojen lohkominen oli kiellettyä suuren osan 1600-lukua, joten ainoa tapa jolla useampi sisarus saattoi saada maata laillisesti oli lisämaan hankkiminen kaupalla tai saaminen lahjoituksena.

Eräs esimerkki 1600-luvulta: esikoispoika oli vuosia ratsumiehenä, päätila meni sillä aikaa pikkuveljelle. Isä oli kuitenkin niin varakas, että hän saattoi lahjoittaa esikoiselle muualta ostamansa tilan. Yksi syy säännöstä poikkeamiseen voi olla sekin, että esikoinen oli yksinkertaisesti väärän ikäinen, kun sukupolvenvaihdos tuli ajankohtaiseksi.

Isännyyden periytyminen vanhimmalle pojalle ei ole poikkeukseton sääntö siitäkään syystä, että sukupolvenvaihdos oli vanhusten ainoa keino päästä eläkkeelle. Jatkajia osattiin myös kilpailuttaa ja joskus esikoinen sivuutettiin. Jos poikia tai naittamiskelpoisia tyttäriä ei ollut, jatkaja otettiin hätätilassa vaikka naapurista. Tiloja on mennyt rengin pojalle.

[Leo Suomaa]

Var detta olika för krono- och skattehemman?


Perintötilallinen voi itse valita seuraajansa. Käytännössä suosittiin esikoispoikaa. Kruununtilallinen ei omistanut tilaansa, vaan sai siihen kruunulta asumusoikeuden eli immission; käytännössä seuraavan isännän valitsi kruununvuoti ja valinnan vahvisti maaherra. Muistan jostain lukeneeni, että tällöin saatettiin hakea immissiota edellisen asumisoikeutetun nuorimmalle pojalle, jotta tila pysyisi suvulla mahdollisimman pitkään.

[JouniK]

När kom stiftandet att de skulle få sin arvsrätt kompenserad?

Ruotzin Waldacunnan Laki 1734 (http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/lait/rwl1759_rdf.xml)
Perindö Caari XII luku

6 . § . Jos ei muuta cuin yxi pää-cartano perinnöxi lange ; olcon weljellä walda otta osans sijnä , ja sisar nautitcon osans pienembisä tiloisa , sen palckion canssa , cuin pää-cartanon suhteen wasta .

7 . § . Jos usiambi saa osan pää-cartanoon , eli muhun maahan , jota ei hywin taita jacaa , eli halaista ; olcon sillä oikeus , jolla suurembi osa on , laillisen arwion jälken , lunastaa ne muut sijtä ulos , taicka rahalla , eli sen wertaisella sisälle-tulolla , cumman se tahto , joca hinnan ottaman pitä .

Lähde: Kotimaisten kielten keskus

Samma på svenska, pdf
1734 års lag (http://www.wisberg.se/wisberg.se/pdf/1734/2arv.pdf)

Före 1734/ Ennen 1734 oli voimassa:

Kristofferin maanlaki, suomeksi (http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/lait/martti.ml_rdf.xml)

Kristoffers Landslag 1442, på gammelsvenska (http://project2.sol.lu.se/fornsvenska/01_Bitar/B.L1.A-KrL.html)

Men: Det verkar att i praktiken de yngre syskonen fick kompensation redan före 1734 Ärvdabalken. Det finns många exempel från 1600-talet.

[Pekka Hiltunen]

En osaa ehdottaa kirjallisuutta, mutta omat havainnot ulottuvat Hämeessä vuoteen 1610. Niiden mukaan esikoista ei aina suosittu. Joskus isä osti pikkuveljelle oman tilan. Täytyy muistaa, että tilojen lohkominen oli kiellettyä suuren osan 1600-lukua, joten ainoa tapa jolla useampi sisarus saattoi saada maata laillisesti oli lisämaan hankkiminen kaupalla tai saaminen lahjoituksena.

Eräs esimerkki 1600-luvulta: esikoispoika oli vuosia ratsumiehenä, päätila meni sillä aikaa pikkuveljelle. Isä oli kuitenkin niin varakas, että hän saattoi lahjoittaa esikoiselle muualta ostamansa tilan. Yksi syy säännöstä poikkeamiseen voi olla sekin, että esikoinen oli yksinkertaisesti väärän ikäinen, kun sukupolvenvaihdos tuli ajankohtaiseksi.

Isännyyden periytyminen vanhimmalle pojalle ei ole poikkeukseton sääntö siitäkään syystä, että sukupolvenvaihdos oli vanhusten ainoa keino päästä eläkkeelle. Jatkajia osattiin myös kilpailuttaa ja joskus esikoinen sivuutettiin. Jos poikia tai naittamiskelpoisia tyttäriä ei ollut, jatkaja otettiin hätätilassa vaikka naapurista. Tiloja on mennyt rengin pojalle.
Kuopion msrk:n alueella on rk:ssa Isovihan jälkeiseltä ajalta mainintoja "ombudsmaneista" eli yhtiömiehistä. Valta ja vastuu tietenkin oli isännällä verotusteknisistä syistä: tietenkään ei tilaa voinut lohkoa, koska se olisi edellyttänyt kruunulta lisätyötä - ja myös lisäharmeja ilman kompensaatiota.
PH

[Pekka Hiltunen]

Kuopion msrk:n alueella on rk:ssa Isovihan jälkeiseltä ajalta mainintoja "ombudsmaneista" eli yhtiömiehistä. Valta ja vastuu tietenkin oli isännällä verotusteknisistä syistä: tietenkään ei tilaa voinut lohkoa, koska se olisi edellyttänyt kruunulta lisätyötä - ja myös lisäharmeja ilman kompensaatiota.
PH
Oikaisen itseäni. Mielessäni oli näköjään toinen aihepiiri, sillä "ombudsman" on aivan muuta kuin yhtiömies eli bolagsman. Näitä puulaakeja siis syntyi ainakin Pohjois-Savoon näköjään aina, kun tilaa oli kahdelle käskijälle; bolagsman oli siis käytännössä isännän asemassa torppareihin ja työväkeen nähden, mutta tietenkin se esikoispoika - tai sitten esikoistyttären p:so eli pohjalaisittain "kotivävy" - vastasi veroista tilan menettämisen uhalla. Kaskeamalla kahden käskijän voimilla tai voimasanoilla syntyi uutta viljeltävää; Vanhan Suomen Karjalassa taas kuokittiin suosta uusi torppa niin esikoisen jälkeen syntyneille pojille kuin vävyillekin, mutta soitten kuivattaminen viljelymaiksi ei välttämättä toiminut Hämeessä.
Joka tapauksessa oli esikoispoika ensisijainen tilan jatkaja, vaikk´ei tämä yksiselitteisesti laissa selkeästi ilmenekään - eihän Iivana Julman pojasta Fjodoristakaan tsaaria tullut, vaan tehtävää otettiin hoitamaan ulkopuolinen pajari Boris Godunov, eikä Ruotsinkaan vallanperimyskiistoihin Kustaa I:n jälkeen mitään lakia sovellettu... Yleisestihän kaikki maa kuului kuninkaalle, jota aatelisto oli pantu vartioimaan: maata ei voitu jakaa ilman kruunun suostunusta, vaikka irtaimistosta sitten saatettiinkin riidellä.
item