Olisiko latinaa?

[Antti Järvenpää]

Heittäisin foorumin latinnan kielen taitoisille haasteen! Miten kääntäisitte, jos alleviivattu punainen osuus olisikin latinaa?

af dessan öfren skrifne är jag på fäderna utkommen och hörde ofta min saliga moder emerentia tot härom tala och med förnämliga män konferera.

[Aki Pitkäkoski]

Emerentia-nimen juuri lienee sanassa emereor.
http://www.wikiled.com/Latin-Finnish-emereor-Default.aspx

Sana tot saattaisi sopia periaatteessa tuohon yhteyteen .
http://www.wikiled.com/English-latin-so_0020much-Default.aspx

Eli "emerentia tot" olisi vaikkapa "suuresti arvostettu" ?

Mutta jonkun latinan taitajan kommentti pitäisi kyllä saada.

--aki--

[Antti Järvenpää]

Minulla oleva latina - englanti sanakirja antaa seuraavat selitykset:

emer.entia VPAR 2 1 NOM P N PRES ACTIVE PPL
emer.entia VPAR 2 1 ACC P N PRES ACTIVE PPL
emereo, emerere, emerui, emeritus V [XXXBO]
emereor, emereri, emeritus sum V DEP [XXXBO]
earn, obtain by service, merit, deserve; emerge; complete/serve out one's time;

tot NUM 2 0 X X X CARD
tot NUM [XXXCX]
so many, such a number of; as many, so many; such a great number of;

[Jouni Kaleva]

Minulla oleva latina - englanti sanakirja antaa seuraavat selitykset:

emer.entia VPAR 2 1 NOM P N PRES ACTIVE PPL
emer.entia VPAR 2 1 ACC P N PRES ACTIVE PPL
emereo, emerere, emerui, emeritus V [XXXBO]
emereor, emereri, emeritus sum V DEP [XXXBO]
earn, obtain by service, merit, deserve; emerge; complete/serve out one's time;

tot NUM 2 0 X X X CARD
tot NUM [XXXCX]
so many, such a number of; as many, so many; such a great number of;
Antti

Bravo! Taisit räjäyttää pankin!

[Seppo Niinioja]

Antti

Bravo! Taisit räjäyttää pankin!

Hieno oivallus!

Seppo Niinioja
__________________________________________________ _____________
Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri, paitti majava, se kun rakentaa pesänsäkin veten alle.
- Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen

[Maisa M]

Antti

Bravo! Taisit räjäyttää pankin!

Antti!

Taisit räjäyttää koko maailmankaikkeuden! Sanoin nimittäin tässä juuri itsekseni, että "ei tämä Emerentia Tott nyt mikään niin kauhean vakava asia ole tässä maailmankaikkeudessa", kun minun viestini mm. pyyhkäistiin pois tästä Alftan-viestiketjusta samalla kun se ketju suljettiin kokonaan. Kyllä toivotan sinulle tuhannesti ONNEA, jos olet ratkaissut tämän mysteerin!

Yst.terv. Maisa Martin :):p::D:

[Heikki Koskela]

Antti!

Taisit räjäyttää koko maailmankaikkeuden!

Yst.terv. Maisa Martin :):p::D:

Maailmankaikkeus on jo räjähtänyt - ainakin viisaat niin sanovat. Tämä on hieno avaus uuteen tutkimukseen. Nyt varmaan tarvittaisiin Sepon lupaamaa kunniapokaalia - vai mikä se nyt olikaan. Onnittelut Antille avauksesta.

Tulee väkisinkin mieleen Rahikaisen kommentti hänen katsellessa joukkueen kanssa palavaa Petroskoita ensi kerran pitkän taistelujakson päätteeksi: "Tuon mokoman tähen me on rähisty!"

[Movitz]

Mutta miten tämä ratkaisi mitään: emerentia olisi tulkittava aktiivin partisiipin neutrimuodon monikon nominatiiviksi tai akkusatiiviksi, tarkoittaen siis "niin monasti (tot) ansiokkaat asiat". Mikä sen alkuperäinen lauseyhteys olisi?

[Movitz]

Ah, niin tietenkin: 'kuulin autuaan äitini usein kertovan näitä monesti ansiokkaita juttuja'. Ongelma on, ettei latinassa käytetä tot sanaa pääsanan jäljessä vaan aina ennen (malli: tot vulnera passus). Mietitään vielä.

[Movitz]

Ja lisäksi lauseessa on jo pronominaaliadverbiaali härom = om det, joten lause ei oikein voisi saada toista objektia. Monikon neutrinen emerentia ei puolestaan voi mitenkään viitata lauseen subjektiin (moder).

[Movitz]

Äh, jopa sekoilen:

lause voitaisiin siis jäsentää periaatteessa:

hörde ofta min saliga moder emerentia (akk) tot (adv) härom tala = kuulin autuaan äitini tästä asiasta usein puhuvan maineikkaita juttuja. Lause olisi kuitenkin hyvin epäluonteva. En näe mitään syytä, miksi Aftan olisi jokseenkin koulutettuna miehenä yhtäkkiä kirjoittanut lauseen objektin latinaksi ja liittänyt siihen epämääräisen adverbin tot = niin monta käyttäen lisäksi näitä elementtejä hyvin epäklassisesti. Ei, sanapari ei missään nimessä ole latinaa.

Minusta koko Alftan-ongelman ainoa järkevä tulkinta on, että sana Emerentia Tott on ajateltava myöhäisemmäksi skholioniksi (selittäväksi lisäykseksi tekstiin), jonka kronikan myöhäisempi kopioitsija on tehnyt ja sekoittanut Elin Brennerin tämän miniään (niin kai se oli?) Emerentia Torskiin.

[Heikki Särkkä]

Kuten Movitz jo suomeksi sanoi vähän toisin sanoin, tämä linja on non sequitur eli tästä ei voi oikeasti päätellä mitään.

[Giösling]

Eikö Alftan-ketjussa esitetty myös "kynttilänvalossa tihruiltu"
Elin Mårtensdotter Emerentia Tottiksi?

Olisiko nyt vain hyväksyttävä se, että Emerentia Tott siinä seisoo.
Näin teki Ruotsin valtakunnahistorioitsija Magnus von Celsekin, hyvin
eväin, ainakin paremmin kuin nykytutkijoista kukaan.

Nimisekaannus Emerentia Torskiin siten kuin se Genos-lehden viimeisimmässä
numerossa on esitelyt, on mahdoton, olen jo useamman kerran todennut.

Voisivatko artikkelin kirjoittaja ja julkaisija korjata tämän, vai onko korjausta
anottava jonkin itselleni tuntemattoman proceduurin kautta?

Terveisin

Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Kuten Movitz jo suomeksi sanoi vähän toisin sanoin, tämä linja on non sequitur eli tästä ei voi oikeasti päätellä mitään.

Tuo latinan sanakirja joka on koneellani löytyy Mac:lle, Windowsille ja Linuxille, ja jos joku on kiinnostunut, niin osoitteista http://homepage.mac.com/spr/words.html http://users.erols.com/whitaker/words.htm voi sen ladata omalle koneelleen. Sanoille non sequitur se antaa selitykset:

non ADV POS
non ADV [XXXAX]
not, by no means, no; [non modo ... sed etiam => not only ... but also];

sequ.itur V 3 1 PRES IND 3 S
sequor, sequi, secutus sum V DEP [XXXAO]
follow; escort/attend/accompany; aim at/reach after/strive for/make for/seek;
support/back/side with; obey, observe; pursue/chase; range/spread over; attain;


No kaikista saamistani vastaiskuista huolimatta jatkan.

Kun itse olen surkea kieliopissa ja päähäni ei tahdo tarttua mitkään kielioppisäännöt niiden poikkeuksista puhumattakaan, ajattelen, että latinan oikeinkirjoitus ei varmaan ollut 1600-luvun seurakuntapapille aivan itsestään selvää. Näin, vaikka Turun tai Viipurin kouluissa varmasti opiskeltiin latinaa melko paljon.

Jos itselleni on osunut joitakin sääntöjä latinasta mieleen, niin se, että ei sanota suuri metsä, vaan metsä suuri. Tässä mielessä emerentia tot kuulostaisi omasta mielestäni oikealta, vaikka sen kieliopillisesti pitäisikin olla tot sanaa käytettäessä, kuten edellä kuulimme, muodossa tot emerentia.

Jos nyt ajattelisi, että emerentia tot olisi latinaa, ja ajateltaisiin, että kantasana emerere = meritoitunut, niin eikö tuo käännös voisi olla = ansioitunut, aivan kuten ansioitua/täysin palvella sana yhteydessä emiritus/emerita professori. Tot sanalla voisi ainakin tuon englannin kielisen sanakirjan mukaan olla merkitys - niin paljon - sen lisäksi, että se voi merkitä niin monta.

Kysymykseni siis tarkoittaa, voisiko ilmaisun emerentia tot kääntää - ansioitunut niin paljon tai niin paljon ansioitunut, jolloin latinan kielinen osa ei ole osa ruotsinkielista lausetta, vaan latinaksi ilmaistu luonnehdinta edesmenneestä äidistä atribuuttina, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan kieliopissa.

Lohduttaudun nyt sillä, että luin noin vuosi sitten divarista hankkimani E.N. Setälän; Nykyaikaisen kielentutkimuksen periaatteista. Kielentutkimus ja oikeakielisyys, Gummerus 1921, jonka viesti kieliopin ja kielen suhteesta on mielenkiintoinen. Vasta tuota lukiessani ymmärsin, että monet omat kielioppivirheeni eivät oikeastaan ole virheitä vaan murreilmaisuja, joita kirjakieli ei hyväksy. Nyt yritänkin asennoitua papin Abraham Alftanuksen asemaan 1695 omine kielioppitaitoineni, ja mietin mitähän olisin rustannut, jos olisin halunnut laittaa lyhyen luonnehdinnan äidistäni latinaksi.

Painotan siis sitä, että asiaa ei voitane arvioida sen perusteella, miltä se näyttää latinan ja kieliopin hyvin taitavan näkökulmasta vuonna 2008, vaan suhteessa 1600-luvun oikeinkirjoitukseen yleensä ja huomioiden se:
1) ettemme tiedä oikeastaan mitään Abraham Alftanuksen kielioppi- tai latinan taidoista.
2) kirjoittajana on henkilö, jonka opinnoista on jo kulunut pitkä aika (noin 50 vuotta) ja latinan käyttötarve on ollut ehkä aika vähäinen
3) dokumentin alkuperäinen kirjoitusasu ei ole tiedossa - jäljellä on vain kopioita.
3) sanat itsenäisenä voivat olla yhtä hyvin nimiä tai latinan sanoja, siis samalla tavalla kaksimerkityksellisiä kuin jotkin suomenkieliset sanat kuten anna pusu tai Anna Pusu.

PS. Tarkkaavainen löysi varmasti tästäkin kirjoituksesta useita kielioppivirheitä!

[Jouni Kaleva]

Kronikassa hypätään sulavasti ruotsista latinaan kohdassa
"... och brukade sedan en trä-fot, unde filius cognomen obtinebat Stodii."

Latinistit voinevat analysoida kuinka oikeellista latinaa tuo sitten mahtaakaan olla.

Sama juttu voi olla toisessakin kohdassa. Tällöin meillä olisi selvä ruotsinkielen lause:

..hörde ofta min sal. Moder här om tala...

jonka sisään on ympätty latinaa tavoitteleva kuolleen äidin kunniaa korostava fraasi
"emerentia tot" jonka voisi suomentaa tyyliin "niin korkeasti ansioitunut" taikka "kunnianarvoisa" tms.

Ehkä tämäntapaisia fraaseja viljeltiin tuohon aikaan kuten vielä nykyäänkin?

[Olarra]

Näin teki Ruotsin valtakunnahistorioitsija Magnus von Celsekin, hyvin eväin, ainakin paremmin kuin nykytutkijoista kukaan.

Millä tavoin Celsen eväät olivat paremmat kuin nykyhistorioitsioitten? Oliko hänellä parempi metodologinen koulutus? Oliko 1700-luvun tutkimus tällä alueella erityisen korkeatasoista? Onko meillä tietoa siitä, että hänellä olisi ollut käytössään joku sellainen lähde, jota meillä ei ole? Mikä tuo lähde olisi? Mitä kirjoittaja tässä kohden tarkoittaa, en lukijana oikein ymmärrä. :confused:
t. Olavi A.

[Movitz]

1) lause "unde filius cognomen obtinebat Stodii" on korkealuokkaista latinaa, "tämän johdosta hänen poikansa sai/otti lisänimekseen Stodius". Jo tämä lause osoittaa, ettei klassinen syntaksi ole kirjoittajalle vieras, vaan hän käyttää sitä aivan luontevasti.

2) On totta, ettemme tiedä muuten erityisemmin Alftanin latinantaidoista, mutta hänellä on varmasti ollut esikuvansa kuten kaikilla kielenkäyttäjillä. Vuosikymmenen uurastus latinakoulussa kyllä opettaa kovapäisimmällekin koulupojalle perustaivutukset, etenkin, kun alansa ammattikirjallisuus on tuossa vaiheessa kovin latinavoittoista. Ei siis tule rinnastaa hänen latinanopintojaan meikäläisten eliitticollegejen latinantunteihin, vaan mieluummin ehkä suomalaislyseoiden englanninopetukseen.

3) En ole nähnyt aikaisemmin, että lauseen objekti ilmaistaisiin latinaksi keskellä ruotsalaista tekstiä, arvonimet jne henkilöattribuutit kylläkin (olen käynyt läpi varsin paljon Turun akatemian aineistoa 1600-luvulta kerätessäni aineistoa opinnäytteeseeni kaunopuheisuudenprofessori Rudeenista). Tuon yllä siteeratun lauseen valossa on täysin mahdotonta ajatella, ettei Alftan olisi osannut taivuttaa partisiipin preesensiä (emerens, emerentis) oikein, jos hän olisi halunnut viitata sillä lauseen subjektiin eli äitiinsä. Koulupoikien valjon paahtama Vergilius jättää lisäksi varmasti jokaisen mieleen, mihin sana tot lauseessa sijoitetaan. Alftan tuntuu tuossa mallilauseessakin jäljittelevän paljon hienostuneempaa latinalaista lauserytmiä.

4) Emerentia: Latinassa on, totta kyllä, paljon a-kirjaimeen loppuvia feminiinejä, mutta partisiipit eivät niihin kuulu, ja sanaa *emerentius, *emerentia ei ole tavattu viimeiseen kahteentuhanteen vuoteen.

5) Positiivista tässä kaikessa keskustelussa on se, että *Emerentia Tott on havaittu taas vaihteeksi epähenkilöksi.

[Giösling]

Millä tavoin Celsen eväät olivat paremmat kuin nykyhistorioitsioitten? Oliko hänellä parempi metodologinen koulutus? Oliko 1700-luvun tutkimus tällä alueella erityisen korkeatasoista? Onko meillä tietoa siitä, että hänellä olisi ollut käytössään joku sellainen lähde, jota meillä ei ole? Mikä tuo lähde olisi? Mitä kirjoittaja tässä kohden tarkoittaa, en lukijana oikein ymmärrä. :confused:
t. Olavi A.

Magnus von Celse oli Ruotsin valtakunnanhistorioitsija ja samalla Erik XIV
ajan erityisasiantuntija. von Stiernman oli muistaakseni Erikin kronikoitsija.

He elivät aikana, jolloin kuvatut historialliset tapahtumat ovat olleet ajallisesti huomattavan lähellä. von Celse (Alftaneus) ja ehkä von Stiernmankin ovat lähtöisin samasta sukupiiristä, kuin kronikan käsittelemistä henkilöistä valtaosa.

von Celsen valvonnassa syntynyt "Upplysningar i Svenska Historien" on
sen ajan "virallinen" historiakirja, valtakunnahistorioitsijan painoon hyväksymä ja hänen asisistenttinsa (Loenbom) painattama ja levittämä.

Emerentia Tottin ujuttaminen Ruotsin kuninkaalliseen perheeseen ilman vahvoja perusteita, hipoisi "majesteettirikosta".

Tälläkin forumilla olemme nähneet mitä mielikuvituksellisimpia hypoteeseja
siitä mitä kronikassa ja Ruotsin historiassa TULISI seisoa. Innokkaimpia mielipiteenesittäjiä näyttävät olevan vähiten asiaa tuntevat.

Ruotsin historian uudelleenkirjoitus on edennyt jopa Genokseen, jossa
saamme lukea ontuvan ja epäloogisen hypoteesin "nimisekaannuksesta".

Toivon todella, ettei sitä korjata uudella, vähintäänkin yhtä kyseenalaisella
versiolla.

Emerentia Tott, Alftan kronikan äitinä, kronikankertojana ja siitä ylhäisten miesten kanssa neuvotelleena, on ja pysyy.

Terveisin

Juhani Pesu

[Jouni Kaleva]

3) En ole nähnyt aikaisemmin, että lauseen objekti ilmaistaisiin latinaksi keskellä ruotsalaista tekstiä, arvonimet jne henkilöattribuutit kylläkin (olen käynyt läpi varsin paljon Turun akatemian aineistoa 1600-luvulta kerätessäni aineistoa opinnäytteeseeni kaunopuheisuudenprofessori Rudeenista). Tuon yllä siteeratun lauseen valossa on täysin mahdotonta ajatella, ettei Alftan olisi osannut taivuttaa partisiipin preesensiä (emerens, emerentis) oikein, jos hän olisi halunnut viitata sillä lauseen subjektiin eli äitiinsä. Koulupoikien valjon paahtama Vergilius jättää lisäksi varmasti jokaisen mieleen, mihin sana tot lauseessa sijoitetaan. Alftan tuntuu tuossa mallilauseessakin jäljittelevän paljon hienostuneempaa latinalaista lauserytmiä.

4) Emerentia: Latinassa on, totta kyllä, paljon a-kirjaimeen loppuvia feminiinejä, mutta partisiipit eivät niihin kuulu, ja sanaa *emerentius, *emerentia ei ole tavattu viimeiseen kahteentuhanteen vuoteen.


Hei

Näyt todella hallitsevan latinasi!

Kuinka kuuluisi oikeakielinen sanamuoto, jos ajatellaan, että Alftan olisi halunnut kunnioittaa kuollutta äitiään latinalaisella fraasilla keskellä ruotsinkielistä tekstiä? Olisiko "tot emerentis"

[Movitz]

1) * Jag hörde min saliga moder tot emerentem härom tala. Mutta sanaa emerens ei voi käyttää ilman pääsanaa, ts. siiinä pitäisi lukea min saliga moder, tot emerentem NN. härom tala, muuten se käy heti joka latinistin korvaan.

2) Alftanin latinantaidoista on kirkasta näyttöä: hän kirjoitti 1670-luvulla latinankielisiä onnittelurunoja ystäviensä väitöskirjoihin klassisilla runomitoilla ja tyylillä. Tällainen mies on todellinen latinantaitaja, ja muistanko oikein, että hän oli myös Helsingin koulumestarina? Eiköhän hänen päätoimensakin silloin liene ollut latinanopetus...

[Seppo Niinioja]

Tässä ainakin on. Ihan välipalaksi epitafimaalauksista ynnä muusta Tuija Tuhkasen väitöstutkimus:
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/4110/TMP.objres.36.pdf?sequence=1 . Ellei linkki toimi, googlella "Tuija Tuhkanen" "In memoriam sui et suorum posuit" löytynee. Sivulta 225 alkaen on käsitelty Isonkyrön kirkossa olevaa lukijoille sangen tuttua Israel Alftanuksen ja Susan Echmanin perheen epitafia, josta on myös värikuva.


Seppo Niinioja

Tuija Tuhkanen
“IN MEMORIAM SUI ET SUORUM POSUIT”Lahjoittajien muistokuvat Suomen kirkoissa
1400-luvulta 1700-luvun lopulle

[Heikki Särkkä]

Kronikassa mainitaan Emerentia Tottin nimi useaan kertaan aivan ilmeisesti erisnimenä, johon ei mitenkään sisälly salattua latinankielistä viestiä.
Puolustamatta mitenkään Emerentia Tottin tosiolevaisuutta suomentaisin imperfektin obtinebat kuitenkin sanalla 'käytti' (viittaa jatkuvaan tekemiseen), kun taas preteriti obtinuit voitaisiin suomentaa 'otti käyttöön'.

[Jouni Kaleva]

Emerentia Tottin ujuttaminen Ruotsin kuninkaalliseen perheeseen ilman vahvoja perusteita, hipoisi "majesteettirikosta".

...
Terveisin

Juhani Pesu
On harhainen käsitys, että kukaan olisi ujuttamassa Emerentia Tottia Ruotsin kuninkaalliseen perheeseen. Loenbomin kirjassa on tämä nimi sellaisenaan. Ei sitä ole pyritty liittämään yhtään mihinkään. Ainoa paikka missä sitä on soviteltu Sigrid Vasan tyttäreksi, on Isonkyrön kronikka, jossa tekstissä sen tekijä Johan Aiemelaeus itsekin huomaa tulleensa umpikujaan ja kirjoittaa lopuksi, että .."således måtte Emerentia Tott vara af en hel annan Linea..."

von Stiernman oli jättänyt saamansa käsikirjoituksen arkistoonsa, josta sen hänen kuolemansa jälkeen poimi von Celse ja luovutti Loenbomille, joka puolestaan harrasti julkaisutoimintaa liiketaloudellisista lähtökohdista.

Edellä oleva harhainen käsitys perustuu puolestaan siihen vääräksi osoitettuun tietoon, että Abraham Alftanuksen äiti olisi Emerentia Tott. Äiti oli Elin Martintytär Uudenmaan Brändöstä.

[Giösling]

On harhainen käsitys, että kukaan olisi ujuttamassa Emerentia Tottia Ruotsin kuninkaalliseen perheeseen. Loenbomin kirjassa on tämä nimi sellaisenaan. Ei sitä ole pyritty liittämään yhtään mihinkään. Ainoa paikka missä sitä on soviteltu Sigrid Vasan tyttäreksi, on Isonkyrön kronikka, jossa tekstissä sen tekijä Johan Aiemelaeus itsekin huomaa tulleensa umpikujaan ja kirjoittaa lopuksi, että .."således måtte Emerentia Tott vara af en hel annan Linea..."

von Stiernman oli jättänyt saamansa käsikirjoituksen arkistoonsa, josta sen hänen kuolemansa jälkeen poimi von Celse ja luovutti Loenbomille, joka puolestaan harrasti julkaisutoimintaa liiketaloudellisista lähtökohdista.

Edellä oleva harhainen käsitys perustuu puolestaan siihen vääräksi osoitettuun tietoon, että Abraham Alftanuksen äiti olisi Emerentia Tott. Äiti oli Elin Martintytär Uudenmaan Brändöstä.

En aio pitää oppituntia Genos-kirjoittajalle Ruotsin aatelistosta ja kuningassuvusta, hänhän hallitsee nämä sujuvasti.

Lyhyesti:
Tott-suku kuuluu sellaisenaan Ruotsin kungassukuun avion kautta
(extended royal family). Sitäpaitsi lukuisat matrikkelit ja paimenmuistot
& muut kirjalliset lähteet kirjaavat Emerentia Tottin Sigrid Vasan ja
Henrik Tottin tyttäreksi, kuten Alftan-artikkelin kirjoittaja varsin hyvin tietää.

"Harhaista" on sen sijaan täysin se, miten Genoksen "Alftan-artikkeli"
on lanseerannut Emerentia Torsk-nimisekaannusteorian.

Korjatkaa se!

Terveisin

Juhani Pesu

[Jouni Kaleva]

Kronikassa mainitaan Emerentia Tottin nimi useaan kertaan aivan ilmeisesti erisnimenä, johon ei mitenkään sisälly salattua latinankielistä viestiä.

Loenbomin painetussa kronikassa nimi Emerentia Tott esiintyy vain yhden kerran. Sitä ennen se on kopioitu käsin useita kertoja.

Emme siis tiedä, mitä originaali kirjoittaja Abraham Alftanus tosiasiassa tähän kirjoitti ja mitä myöhemmät jäljentäjät olivat siitä lukevinaan.

[Antti Järvenpää]

1) * Jag hörde min saliga moder tot emerentem härom tala. Mutta sanaa emerens ei voi käyttää ilman pääsanaa, ts. siiinä pitäisi lukea min saliga moder, tot emerentem NN. härom tala, muuten se käy heti joka latinistin korvaan.

2) Alftanin latinantaidoista on kirkasta näyttöä: hän kirjoitti 1670-luvulla latinankielisiä onnittelurunoja ystäviensä väitöskirjoihin klassisilla runomitoilla ja tyylillä. Tällainen mies on todellinen latinantaitaja, ja muistanko oikein, että hän oli myös Helsingin koulumestarina? Eiköhän hänen päätoimensakin silloin liene ollut latinanopetus...

Helsingin koulumestari oli Abrahamin isä Ericus Erici, joka kuoli 1639, jolloin Abraham oli noin 9 vuotias. Mikäli Abraham Erici Alftanus 1630-1697 on kirjoittanut onnittelurunoja 1670 luvulla, kyse olisi ajasta jolloin hän oli jo Taivassalon kpln tai Hattulan khra. Silmiini ei ole aiemmin osunut tietoa, että hän olisi kirjoittanut latinankielisiä onnittelurunoja, joten tieto on ainakin minulle uusi, jollei sitten ole kysymys hänen pojastaan, majoitusmestari Abraham Alftanista.

[Jouni Kaleva]

1) * Jag hörde min saliga moder tot emerentem härom tala. Mutta sanaa emerens ei voi käyttää ilman pääsanaa, ts. siiinä pitäisi lukea min saliga moder, tot emerentem NN. härom tala, muuten se käy heti joka latinistin korvaan.

2) Alftanin latinantaidoista on kirkasta näyttöä: hän kirjoitti 1670-luvulla latinankielisiä onnittelurunoja ystäviensä väitöskirjoihin klassisilla runomitoilla ja tyylillä. Tällainen mies on todellinen latinantaitaja, ja muistanko oikein, että hän oli myös Helsingin koulumestarina? Eiköhän hänen päätoimensakin silloin liene ollut latinanopetus...

Löytyisiköhän noista Alftanin kirjoittamista onnittelurunoista vastaavaa fraasia "tot emerentem"?

[Giösling]

Keskustelua lähes "sivusta" seuranneena, tuntuu siltä, että keinolla
millä hyvänsä, jokaiseen oljenkorteenkin takertuen, yritetään "heivata"
Emerentia Tott ja hänen "harhaiset hännysmiehensä" ulos Ruotsin historiasta
ja jopa tältä keskustelukanavaltakin.

Pyydän, siivotkaa ensin Genos-artikkeli!

Terveisin


Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Ensimmäiseksi haluan kiittää nimimerkkiä "Movitz" asiantuntevista lausunnoista latinan kielen suhteen. Missä olisimmekaan ilman tällaista keskustelu forumia ja täällä kirjoittavia asiantuntijoita? Olisiko kukaan osannut edes unelmoida tällaisesta muutama vuosikymmen sitten?

Tiedämme, että Loenbomissa sekä Isonkyrön kroniikassa lukee Emerentia Tott.

Sitä emme tiedä, onko Isonkyron kroniikka itsenäinen, vai jäljennös Loenbomista. Mikäli se on jäljennös, nimen lisäys kroniikkaan jonkun kopioitsijan toimesta ja vielä väärään sukuasemaan olisi ainakin teoriassa mahdollinen.

Mikäli Isonkyrön kroniikan runko on periytynyt Israel Alftanilta, on Israelin täytynyt hyväksyä ilmaisu Emerentia Tott (samanlaista virhettä tuskin olisi kahdessa itsenäisessä kroniikka versiossa), joka jättää vaihtoehdot:
1) Emerentia Tott on alias Elin Brennerille, kuten Juhani joskus ehdotti, koska sekä Isonkyrön taulu, että Taivassalon henkikirjat kertovat yksiselitteisesti, että Israel samoin kuin Abrahamin äiti oli Elin/Helena. Kyse olisi siis salatusta viestistä jälkipolville.
2) Teksti on latinaa tai se on tulkittu latinaksi, jolloin myös Israel on voinut hyväksyä ilmaisun.
3) On olemassa jokin läheinen naishenkilö (muu kuin biologinen äiti) sekä Israelille että Abrahamille, jonka nimi on ollut Emerentia Tott, josta kumpikin on hyväksynyt ilmaisun sal. moder Emerentia Tott.

Kaikilla näillä oletuksilla on puolensa ja vasta-argumenttinasa. Maistelen näitä kaikkia mielelläni, enkä oikein laittaisi rahojani kiinni vielä yhdenkään vaihtoehdon puolesta.

Jos spekuloin vielä latinan kielen vaihtoehtoa, emme edes tiedä, miten se on alunperin kirjoitettu, vai onko joku jäljentäjistä tai useampi vaihtanut sanajärjestystä tai tulkinnut joitakin kirjaimia väärin tai vain kopioinut väärin. Emerentem - Emerentia olisi käsin kirjoitetussa tekstissä sillä rajalla, että kyseessä voisi olla tulkinta- tai kopiointivirhe jossakin dokumentin kopiointi vaiheessa. En osaa sanoa, voisiko olla mahdollista, että joku kopioitsijoista olisi voinut nähdä ilmaisussa Tot Emerentem sanat Tott Emerentia. Lukeminen, tekstin tunnistus ja luetun ymmärtäminen oikein ei ole nykypäivänäkään aivan itsestään selvyys.

Kasasin tuohon alle sanat Emerentem ja Emerentia kirjain kirjaimelta, kun kirjaimet on valittu hyvin samannäköisiksi. Eroa ei ole paljon.

[Giösling]

Ensimmäiseksi haluan kiittää nimimerkkiä "Movitz" asiantuntevista lausunnoista latinan kielen suhteen. Missä olisimmekaan ilman tällaista keskustelu forumia ja täällä kirjoittavia asiantuntijoita? Olisiko kukaan osannut edes unelmoida tällaisesta muutama vuosikymmen sitten?

Tiedämme, että Loenbomissa sekä Isonkyrön kroniikassa lukee Emerentia Tott.

Sitä emme tiedä, onko Isonkyron kroniikka itsenäinen, vai jäljennös Loenbomista. Mikäli se on jäljennös, nimen lisäys kroniikkaan jonkun kopioitsijan toimesta ja vielä väärään sukuasemaan olisi ainakin teoriassa mahdollinen.

Mikäli Isonkyrön kroniikan runko on periytynyt Israel Alftanilta, on Israelin täytynyt hyväksyä ilmaisu Emerentia Tott (samanlaista virhettä tuskin olisi kahdessa itsenäisessä kroniikka versiossa), joka jättää vaihtoehdot:
1) Emerentia Tott on alias Elin Brennerille, kuten Juhani joskus ehdotti, koska sekä Isonkyrön taulu, että Taivassalon henkikirjat kertovat yksiselitteisesti, että Israel samoin kuin Abrahamin äiti oli Elin/Helena. Kyse olisi siis salatusta viestistä jälkipolville.
2) Teksti on latinaa tai se on tulkittu latinaksi, jolloin myös Israel on voinut hyväksyä ilmaisun.
3) On olemassa jokin läheinen naishenkilö (muu kuin biologinen äiti) sekä Israelille että Abrahamille, jonka nimi on ollut Emerentia Tott, josta kumpikin on hyväksynyt ilmaisun sal. moder Emerentia Tott.

Kaikilla näillä oletuksilla on puolensa ja vasta-argumenttinasa. Maistelen näitä kaikkia mielelläni, enkä oikein laittaisi rahojani kiinni vielä yhdenkään vaihtoehdon puolesta.

Jos spekuloin vielä latinan kielen vaihtoehtoa, emme edes tiedä, miten se on alunperin kirjoitettu, vai onko joku jäljentäjistä tai useampi vaihtanut sanajärjestystä tai tulkinnut joitakin kirjaimia väärin tai vain kopioinut väärin. Emerentem - Emerentia olisi käsin kirjoitetussa tekstissä sillä rajalla, että kyseessä voisi olla tulkinta- tai kopiointivirhe jossakin dokumentin kopiointi vaiheessa. En osaa sanoa, voisiko olla mahdollista, että joku kopioitsijoista olisi voinut nähdä ilmaisussa Tot Emerentem sanat Tott Emerentia. Lukeminen, tekstin tunnistus ja luetun ymmärtäminen oikein ei ole nykypäivänäkään aivan itsestään selvyys.

Kasasin tuohon alle sanat Emerentem ja Emerentia kirjain kirjaimelta, kun kirjaimet on valittu hyvin samannäköisiksi. Eroa ei ole paljon.


Tässä Antin viestissä, kuten huomataan, ei lainkaan mainita Genoksen
Alftan-artikkelin "nimisekaannusteoriaa" , niin mahdoton ja epälooginen
se on edes harkittavaksi.

Koska huomaan sekä artikkelin kirjoittajan, että julkaisijan olevan edustettuina näissä keskusteluissa, kysyn nyt jälleen kerran;
miten aiotte korjata ilmeisen virhehypoteesin julkaisemassanne tekstissä?

Genos on tieteellisen seuran tieteellinnen julkaisu, jonka teksteiltä on lupa odottaa mahdollisimman punnittua ja oikeaa tietoa.

Näen korjauksen ensiarvoisen tärkeäksi.

Terveisin

Juhani Pesu

[Seppo Niinioja]

Antin oivallushan on uutuudessaan erinomainen: Nimeltä näyttävät sanat eivät ehkä olekaan nimiä. Olen saattanut pudota jo kokonaan kärryiltä, mikä ei varsinaisesti haittaa, mutta siksi kysynkin tyhmiä: Onko lause (punaisen sijalla Emerentia Tott)

af dessan öfren skrifne är jag på fäderna utkommen och hörde ofta min saliga moder emerentia tot härom tala och med förnämliga män konferera.

pantu Johan Alftanuksen (14.2.1661 - 3.2.1721) suuhun ja hän kertoo siinä edesmenneestä äidistään, Abraham Alftanuksen (1630 - 3.10.1697, Ylioppilasmatrikkelin n:o 612) 1. puolisosta Emerentia Clasdotter Torskista, k. n. 1673). Tämä lienee vallitseva käsitys ja olen ymmärtänyt, että mahdollinen Emerentia Tott olisi ollut sama henkilö.

Esitän aivoriiheen vielä tällaisen hupoteesin: Ei rajoituttaisikaan tulkinnassa latinaan, vaan ajateltaisiin, että Emerentia on nimi ja jälkimmäinen sana tarkoittaa vanhalla ruotsilla jotakin muuta kuin sukunimeä. Totthan on ruotsin kielen sana ja tarkoittaa mm. hius- t. lankatukkoa. Lintott on pellavapää, myös ruotsissa yhtä kuin linhårig person ja miksipä ei Johan olisi saattanut vanhasta äidistään tuollaista hellittelynimeäkin käyttää. Tavuviivan puuttuminen ei olisi erityisen ihmeteltävää.

Entäpä sana tåt, "punos, nuora"? --- ja kuulin usein autuaan äitini Emerentian punovan tätä [sukupuuta] ja ...

SAOB ei valitettavasti vielä ulotu Tå-alkuisiin sanoihin.

Näillä pohdiskeluilla voisi olla mahdollisuuksia päästä Suomen epätieteellisen seuran kokelasjäseneksi:)

Seppo Niinioja
________________________________________
Onni on sitä että vatsa toimii.
- Lin Jutang, Maallinen onni

[Movitz]

1) On huomattavaa, että vaikka ruotsi ja suomikin olivat uskonnollisen hartauskirjallisuuden kieliä aina 1500-luvulta lähtien, teologien ammattikirjallisuus oli ja pysyi latinankielisenä aina 1700-luvulle asti. Myös kaikki teologianopetus oli valtakunnan yliopistoissa latinankielistä, ja akatemian "pääsykokeiden" ainoa tutkittu seikka oli valmius seurata opetusta ja osallistua latinankieliseen keskusteluun.

2) Pappiskulttuuri oli siis täysin latinalaista. Esimerkiksi piispa Gezelius vanhemman laaja, pappiskasvatusta tehostanut tuotanto, joka käsitti oppikirjoja ja kaikenlaisia kompendiumeja, oli hyvin pitkälti latinankielinen. Latinaa opiskeltiin yhtäjaksoisesti ennen akatemiaopintoja jopa 12 vuotta aamusta iltaan ja kaikkia ns. reaaliaineita lähestyttiin pitkälti vain osana roomalaisten auktorien selittämistä, joten oli aikaa kulunut 10 tai 50 vuotta opinnoista, en usko, että se olisi Alftanin kaltaisen oppineen kirkkoruhtinaan latinantaitoon mitenkään vaikuttanut - ainakaan näin perustavissa seikoissa. Lisäksi hänen säilyneet latinankieliset tekstikatkelmansa ja runonsa kielivät herkästä kielikorvasta ja korkeasta lukeneisuudesta.

3) Emerentia on niinikään varsin harvinainen nimi kaikissa yhteiskuntaluokissa. Olisiko siis sattumaa, että kaksi Emerentiaa eksyisi samaan sukuun näin sopivasti?

4) Emerentia-entusiastit voisivat lisäksi tutustua ruotsalaiseen oppihistoriaan rudbeckiolaisuudesta aina Algot Scariniin ja etsiä historiankirjoituksen takana piileviä voimia, tarkastella sen motiiveja, arvioida kirjoittajien harjoittamaa lähdekritiikkiä ja sen puutteita. Antiikin aikana historiankirjoituksen tarkoitus ei ollut esittää tosiseikkoja, ja tämä suhtautumistapa säilyy voimissaan myös uuden ajan alussa. Historialla oli paremminkin kasvattava, moraalinen ja yhteiskunnallinen tehtävä. Sillä oli tietty tendenssi, joka vaihteli ajan ja paikan mukaan. Moderni "was eigentlich gewesen ist" - tyyppinen historianäkemys, joka pyrkii tarkastelemaan yksinomaan tosiseikkoja, syntyy 1700-luvun lopulla Saksassa, josta H.G. Porthan sen meille ensimmäisten joukossa välittää julkaistessaan Juustenin piispainkronikan tieteellisin kommentaarein. Samoin suurvalta-ajan historiankirjoitusta hallitsivat toisaalta poliittiset, toisaalta dynastiset motiivit. Se ei tee näistä ihmisistä "huijareita" vaan ainoastaan oman aikansa mielikuvitusrikkaita yksilöitä. Voisi sanoa jopa, että se, mistä me heitä nyt moitimme, juuri sitä heidän aikalaisensa ylistivät. Heidän kykyään arvioida lähteitään on vaikea tulkita jälkiviisaasti, mutta onko meillä erityistä syytä asettaa kyseenalaiseksi, ettei 1600-luvun aristokraatille kaikki se, mitä hänen maastaan, kuninkaastaan ja syntyperästään oli kirjoitettu, olisi ainakin vähitellen muodostunut todellisuudeksi. Esimerkiksi: itse tunnen monia henkilöitä, joilla on näennäisen vierasperäinen (=ruotsalainen) sukunimi. Itse he kertovat polveutuvansa milloin mistäkin ruotsalaisesta everstistä uskonsotien ajoilta, vaikka pienelle selvitystyöllä heidän juurensa on voitu palauttaa ties mihin sotilastorppaan. He vain haluavat uskoa siihen, koska niin heille on aina kerrottu. Se, että nämä Alftan-tarinat lähtevät Alftanien omasta sukupiiristä, on täysin luonnollista, mutta ei oikeuta asettamaan niitä modernin genealogisen lähdekritiikin yläpuolelle.

Se, että Alftaneilla tosiaan lienee jokin sukuyhteys Kaarina Maununtyttäreen, voisi pikemminkin selittää, että suvussa sittemmin syntyy kuviteltu yhteys myös kuningas Eerikiin.

Halusin vain sanoa tällä vuodatuksella, että arvioikaa 1600- ja 1700-lukujen historiantutkimusta sen omista lähtökohdista, sen omista arvoista ja metodeista käsin!

[Jouni Kaleva]

Tässä Antin viestissä, kuten huomataan, ei lainkaan mainita Genoksen
Alftan-artikkelin "nimisekaannusteoriaa" , niin mahdoton ja epälooginen
se on edes harkittavaksi.

Koska huomaan sekä artikkelin kirjoittajan, että julkaisijan olevan edustettuina näissä keskusteluissa, kysyn nyt jälleen kerran;
miten aiotte korjata ilmeisen virhehypoteesin julkaisemassanne tekstissä?

Genos on tieteellisen seuran tieteellinnen julkaisu, jonka teksteiltä on lupa odottaa mahdollisimman punnittua ja oikeaa tietoa.

Näen korjauksen ensiarvoisen tärkeäksi.

Terveisin

Juhani PesuJuhani Pesu on jaksanut tingata tätä sivuseikkaa kerta toisensa perään. Kommentoin tätä tämän yhden kerran.

Kirjoitan artikkelissani näin:

Kuinka nimisekaannus Torsk/Tott voitaisiin selittää? Kronikan viimeinen virke saa järkeenkäyvän selityksen, jos ajattelemme, että alkuperäisen Abrahamin omakätisen dokumentin jäljennökseen olisi hänen poikansa Johan kirjannut ikäänkuin isänsä kertomuksen vahvistukseksi:

"af dessan öfren skrifne är jag på fäderna utkommen och hörde ofta min saliga moder Emerentia Torsk härom tala och med förnämliga Män conferera."

Nuori Emerentia Torsk oli lapsuuskodissaan joutunut aatelin elämän ja omaisuusjärjestelyjen näköalapaikalle. Ei ihme, jos Tott-suvun ja Alftan-suvun yhteyksistä kuningatar Kaarina Maununtyttäreen olisi Taivassalon pappilassa tarinoitu vierailijoiden kanssa useitakin kertoja myös nuoren Johan-pojan kuullen.

Mainitun kaltainen dokumentin vahvistaminen jäljentäjän kommentilla oli aikakaudelle tavanomaista. Vastaavan tyyppisen vahvistuslauseen esitti Hendrich Indréen Alftan-kronikan myöhemmässä kopiossa 1761 ja Loenbom otti senkin painettuun versioon.

Seuraavan sukupolven jäljentäjä Israel Johaninpoika Alftan olisi uskollisesti toistanut kaiken tekstin, mutta kirjannut alkuperäisen Abrahamin päiväysmerkinnän alimmaiseksi ja siten tullut siirtäneeksi Johanin vahvistuslauseen Abrahamin kynästä lähteneeksi. Samalla hän olisi tehnyt virheen tai epäselvän merkinnän sukunimessä ja tullut synnyttäneeksi legendan Emerentia Tottista.
Artikkelin viitteissä olen referoinut samaa asiaa aiemmin pohtineita:


Lindh 1941: I släktkronikan omtalas att Abraham Alftani mor var Emerentia Tott, en dotter till Sigrid Vasa. I historiska källor omnämnes aldrig en dotter Emerentia till Sigrid Vasa. Här har en förväxling ägt rum mellan Abraham Alftani mor och hans första hustru, som hette Emerentia Torsk.
Carpelan 1954-65: Man kan icke antaga, att han (Abraham Erici Alftan) icke känt sin mors namn. Saken kan därför knappast förklaras annorlunda än att ifrågavarande anteckningar, som gingo ur hand och i hand, under vägen kompletterats sålunda, att till Abraham Alftanus uttryck "min sahl. mor" senare förklaringsvis tillagts "Emerentia Tott", så att hans hustru Emerentia Torsk fått ge upphov till den förnämliga stammodern Emerentia Tott.Olen siis vanhojen auktorien "jatkoksi" tarjonnut yhden mahdollisen selitysmallin siitä, miten on voinut kehittyä sekaannus Torsk/Tott. Mahdottomana tai epäloogisena en selitysmalliani näe.

Niin tai näin, tämä selitysmallin hakeminen on tässä artikkelissa sivuseikka. Asian ydin, jota Juhani Pesu vakaumuksessaan joutuu kiertämään ja kaartamaan, on se, että Abraham ja Israel Alftanin äiti ei ole Emerentia Tott vaan Elin Martintytär Uudenmaan Brändöstä. Kun nyt dokumentissa on paikkansa pitämätön nimi, niin on kenen tahansa esitettävissä, miten tuo väärä nimi on siihen tullut.



Se vaatimus, että tieteellisen julkaisun pitäisi "korjata ilmeinen virhehypoteesi" siksi, että joku lukija jossakin sen virheeksi näkee ja niin jossakin vaatii, on minusta erikoinen.



Vaikka en kuulukaan minkään julkaisun toimituskuntaan, niin olettaisin, että toimitukset ottavat mielellään julkaistavaksi artikkeleita tai kommentaareja silloin, kun ne ovat dokumentoituja ja relevantisti argumentoituja.

[Giösling]

Kommentoin pikaisesti edellisen viestin kohtaa 3.

Quote:

3) Emerentia on niinikään varsin harvinainen nimi kaikissa yhteiskuntaluokissa. Olisiko siis sattumaa, että kaksi Emerentiaa eksyisi samaan sukuun näin sopivasti?

Unquote:

Tämän saman argumentin olen kuullut muualtakin, itseasiassa sitä on käytetty jopa "todisteena" kronikan "nimisekaannukselle".

Todellisuudessa Emerentia-nimi ei ollut lainkaan harvinainen Alftan-sukupiirissä. Tiedostolleni, joka käsittää nimenomaan Alftan-suvun ja sen aviosukuja on Emerentia-nimisiä kertynyt kymmenittäin, 1600-luvultakin useita.

Pappien latinankielentaidosta olen täysin samaa mieltä.

Terveisin

Juhani Pesu

[Movitz]

Haluan itsekin kiittää sekä Antti Järvenpäätä että Jouni Kalevaa asiallisesta ja hedelmällisestä genealogisesta keskustelusta ja keskustelutavasta, joka virkistää aina, jos kohta tässä vaiheessa tämä kyseinen keskustelunaihe tuntuu melko turhalta.

Onko siis näin, että tunnemme Isonkyrön kronikasta ainoastaan yhden käsikirjoituksen ja painetun version? Painetun version suhde käsikirjoitukseen on helppo havaita, mutta jos esitämme tekstille emendaatioita (parannuksia ja korjauksia) niiden pitäisi perustua vaihtoehtoisiin lukutapoihin, ei ajatusleikkeihin.

Esitettyjen lähteiden valossa on selvää, että tämä autuas äiti oli nimeltään Elin Brenner. Perinnönjakoon liittyvät pöytäkirjat ovat monessa suhteessa kiistattomat. Jos joku haluaa keksiä Elinille toisen elämän kätkeytyneenä prinsessantyttärenä, tulee punoneeksi sellaisen salaliittoteorian, jonka vertaista ei maailmanhistoria tunne (toisaalta ei kai kysymys olisi salaliitosta, jos sen kaikki tuntisivat...) Seurattaessa tieteellisen käsikirjoitustutkimuksen periaatteita, ainoa hyväksyttävissä oleva korjaus olisi lukea nimi Tott nimeksi Torsk. Teksissä Emerentia Tott on ilman muuta ymmärrettävä erisnimeksi, ei muuksi lauseenjäseneksi. Argumentit: 1) olisi ainutlaatuista koko tuon ajan latinalaisessa proosassa, että lause saisi yhtäkkiä irrallisia latinankielisen objektin (subjekti se ei siis muotonsa puolesta voi olla!) 2) olisi outoa, että tällaisen ontuvan ratkaisun tekisi muuten niin briljanttia latinaa käyttävä mies 3) latinankieliset lainaukset kirjoitettiin (jopa keskelle tekstiä ja jopa sanaa) käsikirjoituksissa lähes yksinomaan (en ole löytänyt poikkeusta) omalla, latinalaisella aakkostolla, joka muistuttaa nyykyistä meikäläistä käsialakirjoitusta, ei siis saksalaisella uusgoottilaisella kirjoituksella kuin muut asiakirjat. Tämä toistuu myös painetussa tekstissä: ruotsi ja suomi fraktuuralla, latina antiikvalla. Jos kyseessä siis olisi latinalainen sana, se olisi kai jäljennetty latinalaisella aakkostolla, jos kohta myös nimet usein kirjoitettiin sillä. Siinä tapauksessa, että kyseessä ei olisi erisnimi, sanoja olisi tuskin myöskään kirjoitettu isolla alkukirjaimella.

[Movitz]

Voisiko joku luetella kronikan tunnetut käsikirjoitukset? Olen nähnyt kuvan vain yhdestä, Isonkyrön kirkossa olevasta, ja sen käsiala viittaisi varsin myöhäiseen ajankohtaan, ehkä 1700-luvun puoliväliin, jolloin itse kronikan leipäteksti olisi ollut liki puolen vuosisadan mittainen ja ehtinyt kerätä mukaansa jokusen skholionin.

[Antti Järvenpää]

Kroniikasta tunnetaan vain versiot:
- joka esiintyy painettuna Loenbomin teoksessa, siis kirjassa, joka löytyy googlen teoshaulla http://books.google.com/books?id=2FUCAAAAYAAJ&pg=RA2-PA85&dq=Emerentia+tott&hl=fi
- Isonkyrön kirkonarkistosta löytyneenä versiona, joka on oletettavasti 1700-luvulta

Alkuperäistä kroniikkaversiota ei siis ole löydetty, vaan kaikki ovat jonkin asteisia kopioita.

[Jouni Kaleva]

Voisiko joku luetella kronikan tunnetut käsikirjoitukset? Olen nähnyt kuvan vain yhdestä, Isonkyrön kirkossa olevasta, ja sen käsiala viittaisi varsin myöhäiseen ajankohtaan, ehkä 1700-luvun puoliväliin, jolloin itse kronikan leipäteksti olisi ollut liki puolen vuosisadan mittainen ja ehtinyt kerätä mukaansa jokusen skholionin.
Ainoa varma seikka on, että Loenbom julkaisi käsikirjoituksen 1773. Isonkyrön versio on alkanut entistä varmemmin näyttää tuosta kirjasta kopioiduksi ja formuloiduksi, jolloin se tietysti menettää autenttisuutensa. Mitään muita käsikirjoituksia ei tunneta.

Tuossa edellisessä viestissäsi kerroit (jälleen tietämystämme rikastuttaen) että latinaa kirjoitettiin "eri fontilla".

Nyt hypoteesi olisi, että vaikka Abraham olisi noudattanut kaikkia taiteen sääntöjä, niin myöhemmät 3-4 kopioitsijaa ovat voineet "tumpeloida" ja häivyttää nuo hienoudet ja jopa saattaa latinaisen fraasin ruotsalaiseksi nimeksi.

[Giösling]

Juhani Pesu on jaksanut tingata tätä sivuseikkaa kerta toisensa perään. Kommentoin tätä tämän yhden kerran.

Kirjoitan artikkelissani näin:

Artikkelin viitteissä olen referoinut samaa asiaa aiemmin pohtineita:

Olen siis vanhojen auktorien "jatkoksi" tarjonnut yhden mahdollisen selitysmallin siitä, miten on voinut kehittyä sekaannus Torsk/Tott. Mahdottomana tai epäloogisena en selitysmalliani näe.

Niin tai näin, tämä selitysmallin hakeminen on tässä artikkelissa sivuseikka. Asian ydin, jota Juhani Pesu vakaumuksessaan joutuu kiertämään ja kaartamaan, on se, että Abraham ja Israel Alftanin äiti ei ole Emerentia Tott vaan Elin Martintytär Uudenmaan Brändöstä. Kun nyt dokumentissa on paikkansa pitämätön nimi, niin on kenen tahansa esitettävissä, miten tuo väärä nimi on siihen tullut.



Se vaatimus, että tieteellisen julkaisun pitäisi "korjata ilmeinen virhehypoteesi" siksi, että joku lukija jossakin sen virheeksi näkee ja niin jossakin vaatii, on minusta erikoinen.



Vaikka en kuulukaan minkään julkaisun toimituskuntaan, niin olettaisin, että toimitukset ottavat mielellään julkaistavaksi artikkeleita tai kommentaareja silloin, kun ne ovat dokumentoituja ja relevantisti argumentoituja.

Hämmästyttävää, ettei Genos-artikkelin laatija vieläkään halua hyväksyä
artikkelinsa ydinkohdan sisältämää ajatusvirhettä.

Pähkinänkuoressa:

Miksi Emerentia Torsk, joka kuoli poikansa Johanin ollessa vasta lapsi,
olisi kertonut pojalleen erittäin detaljoituja tarinoita itselleen vain aviosukuna tutusta Vasa-Tott-Alftan-suvusta ja NEUVOTELLUT NAISTA SUVUISTA YLHAISTEN MIESTEN KANSSA, kun hänen puolisonsa Abraham Erici Alftanus oli vielä vahvasti elossa? Abraham Erici Alftan itseasiassa avioitui toisen kerran Torskin kuoleman jälkeen Katarina Schraderin kanssa, joka sitten toimi Abrahamin lasten äitipuolena ja äitinä lähes neljännesvuosisadan ajan.

Abraham Erici Alftanus oli toki oman sukunsa patriarkka ja tietäjä. Hänhän sen sukukronikan kirjoitti paperille siten kuin oli sen kuullut oman äitinsä Emerentia Tottin kertovan ja omasta ylhäisestä Vasa-Tott-Alftan-suvusta ylhäisten miesten kanssa neuvottelevan.


Toistan:

Miksi sukuun naitu Emerentia Torsk olisi neuvotellut ylhäisten miesten kanssa miehensä suvusta, kun tämä oli itse vahvasti läsnä ja aktiivi? Miksi ylhäiset miehet eivät neuvotelleet suoraan Abrahamin kanssa tämän sukupuusta? Mitä ylhäiset miehet siis tekivät Torskin kamarissa, Abrahamin selän takana?

Koko "järkeenkäyvänä" esitelty hypoteesi kaatuu omaan naurettavuuteensa Kyseessä ei ole "sivuseikka", vaan koko Emerentia-mysteerin ydin!


Ohessa samaa asiaa koskeva aiempi kommenttini:

Quote:

Pistämällä Johan Abrahamssonin suuhun lauseen:

Quote:

af dessan öfren skrifne är jag på fäderna utkommen och hörde ofta min saliga moder Emerentia TORSK
härom tala och med förnämliga Män konferera.

Unquote:

kajotaan radikaalisti itse historialliseen teksiin muuttamalla sen sanomaa ja jopa painetussa tekstissä olevaa sukunimeä, paremmin
artikkelinkirjoittajaa tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi

Teksti kuuluu alkuperäisessä asussaan seuraavasti:

Quote:

Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala, och med
förnämliga Män conferera. Datum Hattula Prästegård den 6 Martii 1695.

Abraham Alftanius

Praepos. & Past. Hattulensis, aetatis 65.

Unquote:

Puuttumatta lainkaan jopa yksittäisten ruotsinkielen sanojen uudelleenmuotoiluun genoskirjoittajan toimesta, koko kronikka-asetelma
järkkyy tämän, mitä erikoisimman tekstintulkinnan ja –muokkauksen myötä.

JOHAN ABRAHAMSSON ALFTANUS EI ITSE ASIASSA SIIS ENAA KOPIOIKKAAN ISANSA ABRAHAMIN MUISTIINPANOJA, VAAN TALLENTAA TORSK-AITINSA KERTOMAA!

Näin Alftan-sukuun vain avion kautta kuuluvasta ja varsin vaatimattoman taustan omaavasta tilanhoitaja Torskin tyttärestä leivotaan
Alftan-Tott-ja Vasa-sukujen legendaarinen kronikoitsija, joka toistuvasti näistä kuuluisista suvuista JOHAN- pojalleen kertoi ja Alftan-Tott-Vasa-sukuasioista ylhäisten miesten kanssa neuvotteli (s.o. juonitteli).

Olen jo aiemmin todennut tämän hypoteesin sulaksi mahdottomuudeksi.

Torskin tyttären avio Abraham Erici Alftanin kanssa kesti vain hiukan toistakymmentä vuotta. Jo vuonna 1674 leski Abraham Erici Alftan nai Katarina Schraderin), joka omien lastensa (Carin ja Abraham Johan), lisäksi toimi yli neljännesvuosisadan ajan hoivaajana ja kasvattajana puolisonsa edellisen avion varhain orvoksi jääneille lapsille, joihin kuului myös kronikan “äidiltään oppinut” Johan Abrahamsson Alftanus. Jos joku JOHANILLE Alftan-Tott-Vasa-suvuista kertoi, hänen elossa edelleen olleen isänsä Abraham Erici Alftanuksen lisäksi, se lienee ollut Katarina Schräder, olen todennut.

Keitä olivat sitten nämä ylhäiset miehet (ei siis kylän akkalauma)? Mitkä olivat heidän motiivinsa? Miksi he eivät neuvotelleet Johanin ELOSSA OLEVAN Abraham-isä kanssa tämän suvusta, vaan haastattelivat asiaatuntematonta vaimoparkaa, kuten viimeisimmän Genos-lehden artikkelin mukaan voisi päätellä?!

Kestämätöntä!


Historiantutkimuksen tehtävänä ei mielestäni ole muuttaa olemassaolevia historiallisia dokumentteja kirjaimellakaan!

Miten on siis mahdollista, että Alftan-kronikka tulisi lukea toisin kuin se on kirjoitettu ja jopa kehittää kronikan kertojaksi alkuperästekstissä kokonaan
mainitsematon, sukuun naitu henkilö? Lopputulos esitellään Genos-sivuilla lähes ainoana mahdollisena “totuunena”, etsimättä lainkaan kronikan avainkohdalle loogisempaa selitystä.

Kronikan ytimenä on ja pysyy se, että Hattulan rovasti Abraham Erici Alftanus kirjoitti muistiin sukujensa (Alftan-Tott-Vasa) tarinan Hattulan pappilassa 6.3.1695 siten kuin hän sen omalta äidiltään Emerentia Tottilta oli kuullut suoraan kerrottuna ja seuraamalla niitä neuvotteluja, joita Emerentia Tott kävi omasta kuninkaallisesta Vasa-suvustaan ylhäisten miesten kanssa.


On mitä suurinta ylenkatsetta menneiden polvien historiankirjoituksia ja -kirjoittajia kohtaan epäillä, etteivät 1700-luvun suuret ruotsalaiset historioitsijat, sen aateliston ja erityisesti kuningas Erikin-ajan asiantuntijat, von Stiernman & von Celse olisi tunnistaneet Emerentia Tottin nimeä asiaankuulumattomaksi, vaan olisivat sponsoroineet omalla aktiivilla panoksellaan kokoajana (von Stiernman) ja julkaisijana (von Celse) Ruotsin historiaan tuulestatemmattua tietoa kuningassuvusta.

Anders Anton von Stiernman (Ruotsin aateliston expertti ja kronikoitsija) toki tiesi kuka Emerentia Tott oli ja Magnus von Celse (Ruotsin valtakunnahistorioitsija) epäilemättä tietoisesti ja tarkoituksella toi hänen ylhäisen nimensä yleiseen tietouteen toimittaessaan Alftan-kronikan assistenttinsa (Loenbom) julkaistavaksi vuonna 1773.

Unquote:

Terveisin

Juhani Pesu

[TerhiA]

1:o
On ollut suuri ilo lukea Movitzin kommentteja - kiitos!

2:o
Onko ollenkaan käsitelty Isonkyrön kronikan sitä kappaletta, jossa sanotaan mm
" Denna Emerentia Tott kan ej vara Claes Tottes dotter ... , icke häller Håkans, mindre Henric Tottes dotter ..." ja
" således måtte Emerentia Tott vara af en hel annan linea än ..."
Onko käynyt selville, kenen pohdintoja tämä kappale oli? Harmillista, että tekstin alarivi ei näy kunnolla.
_________
/_ TerhiA _\

[Movitz]

Katsoin äsken tarkemmin Antti Alftanin kotisivuilta kuvia noista Alftanien 'sukutauluista.' Jos ne ovat samaa käsialaa kuin itse kronikka, olisin taipuvainen myöhäisempään ajoitukseen. Käsiala kielii enemmän 1700-luvun lopusta kuin alusta, etenkin tarkkailtaessa kirjaimia r ja w. Herää vain kysymys, kuka olisi kopioinut kronikan Isoonkyröön? Abrahamin veli kuoli jo 1712 ja tämän poika 1747, ja käsiala on melkoisen varmasti sitäkin myöhäisempää. Onko kellään kuvaa itse käsikirjoituksesta? Olisi kiinnostavaa vertailla yksittäisten sanojen ortografiaa painettuun tekstiin.

Ruotsin antikviteettikollegio lähetti tuomiokapitulin kautta seurakunnille kiertokirjeen 1747 (vai oliko se 1749), jossa käskettiin taltioida muinaistieteellisesti kiinnostavia dokumentteja. Ehkä tässä yhteydessä on kronikkatekstistä lähetetty kopio kollegiolle? Jos näin olisi, pitäisi kronikasta löytyä yksi kopio todennäköisesti Upsalan yliopiston kirjastosta (Carolina rediviva), jossa on hankkeen primus motor A.A. von Stiernmanin kirjeita ja kopioita seurakuntien materiaalista (olen käynyt ne läpi viitisen vuotta sitten, mutta en tehnyt sen tarkempia muistiinpanoja), tai antikviteettikollegion arkistosta...

Toisaalta Pohjanmaalla vallitsi 1700-luvun puolivälissä tavaton genealoginen innostus. Tunnemmehan toki Gabriel Peitziuksen merkittävän työn tällä saralla, ja sen seurauksena tunnetaan eri puolilta (Kokkola, Lohtaja, Liminka) yksittäisi koodekseja, jotka sisältävät lähinnä Sursilliana-toisintoja mutta myös muuta materiaalia. Onko siis Israel nuoremman jälkeen Isossakyrössä toiminut kirkonmiestä, jolla olisi sukuyhteys noihin Alftaneihin? Vain tämä sukuyhteys kuitenkin selittää, miksi Isossakyrössä on kopioituna koko outo kronikka. On toki tunnustettava, ettei käsialaan perustuva ajoitus ole mitenkään erityisen luotettava, ja käsiala voi tietysti olla Israel nuoremman, vaikka epäilen sitä suuresti. Mutta kuka sitten olisi Isonkyrön kopisti, jos kronikan kopio olisi ajoitettava vuoden 1773, mikä on mielestäni aivan ajateltavissa.

[Jouni Kaleva]

Katsoin äsken tarkemmin Antti Alftanin kotisivuilta kuvia noista Alftanien 'sukutauluista.' Jos ne ovat samaa käsialaa kuin itse kronikka, olisin taipuvainen myöhäisempään ajoitukseen. Käsiala kielii enemmän 1700-luvun lopusta kuin alusta, etenkin tarkkailtaessa kirjaimia r ja w. Herää vain kysymys, kuka olisi kopioinut kronikan Isoonkyröön? Abrahamin veli kuoli jo 1712 ja tämän poika 1747, ja käsiala on melkoisen varmasti sitäkin myöhäisempää. Onko kellään kuvaa itse käsikirjoituksesta? Olisi kiinnostavaa vertailla yksittäisten sanojen ortografiaa painettuun tekstiin.

Ruotsin antikviteettikollegio lähetti tuomiokapitulin kautta seurakunnille kiertokirjeen 1747 (vai oliko se 1749), jossa käskettiin taltioida muinaistieteellisesti kiinnostavia dokumentteja. Ehkä tässä yhteydessä on kronikkatekstistä lähetetty kopio kollegiolle? Jos näin olisi, pitäisi kronikasta löytyä yksi kopio todennäköisesti Upsalan yliopiston kirjastosta (Carolina rediviva), jossa on hankkeen primus motor A.A. von Stiernmanin kirjeita ja kopioita seurakuntien materiaalista (olen käynyt ne läpi viitisen vuotta sitten, mutta en tehnyt sen tarkempia muistiinpanoja), tai antikviteettikollegion arkistosta...

Toisaalta Pohjanmaalla vallitsi 1700-luvun puolivälissä tavaton genealoginen innostus. Tunnemmehan toki Gabriel Peitziuksen merkittävän työn tällä saralla, ja sen seurauksena tunnetaan eri puolilta (Kokkola, Lohtaja, Liminka) yksittäisi koodekseja, jotka sisältävät lähinnä Sursilliana-toisintoja mutta myös muuta materiaalia. Onko siis Israel nuoremman jälkeen Isossakyrössä toiminut kirkonmiestä, jolla olisi sukuyhteys noihin Alftaneihin? Vain tämä sukuyhteys kuitenkin selittää, miksi Isossakyrössä on kopioituna koko outo kronikka. On toki tunnustettava, ettei käsialaan perustuva ajoitus ole mitenkään erityisen luotettava, ja käsiala voi tietysti olla Israel nuoremman, vaikka epäilen sitä suuresti. Mutta kuka sitten olisi Isonkyrön kopisti, jos kronikan kopio olisi ajoitettava vuoden 1773, mikä on mielestäni aivan ajateltavissa.
Katsomasi "sukutaulut" ovat yhtä kuin Isonkyrön kronikkaversio. Sen ykkössivu noudattelee Loenbomin tekstiä; siihen mittaan että se on todennäk. siitä kopioitu, etenkin kun sen sivun alimmaisella rivillä viitataan ko. teokseen. Kopiointi ei ole aivan sanatarkka ja tietysti koko asetelma on sellainen, että Loenbomin suorasanainen teksti on aseteltu sukutauluksi.
Nämä Isokyrön tekstit ovat syntyneet 1774 (Celsiuksen julk. Erik XIV:n historia, johon tekstissä myös viitataan) - 1797 (kirjoittajan, Johan Aimelaeuksen sokeutumisvuosi). Pelkästään näkemäsi käsialan perusteella pystyit siis häkellyttävän tarkkaan syntyajan arvioon!

Isonkyrön tekstit kirjoitti siis silloinen Isonkyrön khra Johan Aiemelaeus, jonka äidinisä oli tässä virassa aiemmin toiminut Israel Erici Alftanus, siis kronikoitsija-Abrahamin veli.

Loenbomin julkaisema versio on viimeisen kerran kopioitu Janakkalassa 1761 ja vasta sitten siirtynyt Tukholmaan von Stiernmanille (ennen tämän kuolemaa 1765.) Siten se ei ole voinut kulkea ehdottamaasi Uppsalan reittiä, vaikka tuokin tieto oli mielenkiintoinen.

[Jouni Kaleva]

Onko ollenkaan käsitelty Isonkyrön kronikan sitä kappaletta, jossa sanotaan mm
" Denna Emerentia Tott kan ej vara Claes Tottes dotter ... , icke häller Håkans, mindre Henric Tottes dotter ..." ja
" således måtte Emerentia Tott vara af en hel annan linea än ..."
Onko käynyt selville, kenen pohdintoja tämä kappale oli? Harmillista, että tekstin alarivi ei näy kunnolla.
_________
/_ TerhiA _\

Hei Terhi

Onhan tätä käsitelty, sekä artikkelissani, että aiemmassa laajassa keskustelussa ja viimeksi tänään tässä ketjussani viestissäni no 23.


Siteeraamasi teksti "Isonkyrön ykkössivulta" on epäilemättä saman kirjoittajan tekstiä kuin kaikki muukin sillä sivulla, joskin todennäk. ei samalla istunnolla kirjoitettua vaan kirjoittajan myöhempi täsmennys.

Siis Johan Aimelaeus veti vesiperän Tott-kytkennässä ja itse sen rehellisesti kirjaa omaan "Isonkyrön kronikkaversioonsa".

[Jouni Kaleva]

Tässä tuli taas täyslaidallinen moneen kertaan, viimeksi tänään torjumiani Pesun kannanottoja, ja väitteitä ilman perusteluita. Keskustelu tuppaa menemään hajanaiseksi ja toistavaksi. Vastaan siihen, mistä oli kyse: miksi Johan Alftanus olisi kuullut sukutarinoita äidiltään Emerentia Torskilta. (ilmeinen vastaushan on: "miksi ihmeessä ei olisi?")

[quote=Giösling;20285]
Miksi Emerentia Torsk, joka kuoli poikansa Johanin ollessa vasta lapsi,
olisi kertonut pojalleen erittäin detaljoituja tarinoita itselleen vain aviosukuna tutusta Vasa-Tott-Alftan-suvusta ja NEUVOTELLUT NAISTA SUVUISTA YLHAISTEN MIESTEN KANSSA, kun hänen puolisonsa Abraham Erici Alftanus oli vielä vahvasti elossa? Abraham Erici Alftan itseasiassa avioitui toisen kerran Torskin kuoleman jälkeen Katarina Schraderin kanssa, joka sitten toimi Abrahamin lasten äitipuolena ja äitinä lähes neljännesvuosisadan ajan.

Abraham avioitui Emerentia Torskin kanssa 1656, samana vuonna kuin hän tuli Taivassalon kappalaiseksi. Näiden vanhin poika Johan syntyi 14.12.1661. Emerentia kuoli 1772-73, jolloin siis Johan oli 10-12-vuotias. Perhe asui tuon ajan Taivassalossa Hurunkorven tilalla. Saman pitäjän Huukaisten tilalla oli edelleen leskenä elossa Abrahamin äiti Elin Martintytär (Brenner), joka kuoli 1664. Abrahamin eno Claudius Martini Brenner oli Taivassalon kirkkoherra kuolemaansa 1670 saakka.

Abraham Erici Alftanus oli toki oman sukunsa patriarkka ja tietäjä. Hänhän sen sukukronikan kirjoitti paperille siten kuin oli sen kuullut oman äitinsä Emerentia Tottin kertovan ja omasta ylhäisestä Vasa-Tott-Alftan-suvusta ylhäisten miesten kanssa neuvottelevan.Abrahamin äiti on edelleenkin Elin Martintytär. Ylhäistä Vasa-Tott-Alftan-sukua ei ole ikinä ollut olemassa. Abrahamin kronikassa ei mainita sanaakaan Vasa-Tott-suvusta.


Miksi sukuun naitu Emerentia Torsk olisi neuvotellut ylhäisten miesten kanssa miehensä suvusta, kun tämä oli itse vahvasti läsnä ja aktiivi? Miksi ylhäiset miehet eivät neuvotelleet suoraan Abrahamin kanssa tämän sukupuusta? Mitä ylhäiset miehet siis tekivät Torskin kamarissa, Abrahamin selän takana?
Voipi olla niin, että "ylhäisiä miehiä" kävi kylässä ja koko perhe istui vieraiden kanssa iltaa ja siinä "konfereerattiin" sukujuuristakin. Voipi olla, että äiti-Emerentia vielä toisteli näitä tarinoita Johan-pojalle kahden kesken. Voipi olla, että Emerentia tunsi Tott-sukua (sic) paljon paremmin kuin miehensä Abraham, vaikkakaan tällä seikalla ei ole argumenttiarvoa tässä kysymyksessä, kun ei Abrahamin kronikassa Tott-suvusta mainita sanaakaan.

Koko "järkeenkäyvänä" esitelty hypoteesi kaatuu omaan naurettavuuteensa Kyseessä ei ole "sivuseikka", vaan koko Emerentia-mysteerin ydin!Mysteerin ydin on se, että Abrahamin ja Israelin äiti on Elin Martintytär. Miksi siis virhekirjaus Loenbomin julkaisemassa (ja Johan Aimelaeuksen kopioimassa) tekstissä?

Se, mitä hypoteeseja esitetään nimenvaihdoksesta Torsk/Tott on edelleen sivuseikka. Esittämäni vaihtoehto ei suinkaan tarvitse olla paras tarjokas, mutta ei se myöskään ole mahdoton tai epälooginen.

Historiantutkimuksen tehtävänä ei mielestäni ole muuttaa olemassaolevia historiallisia dokumentteja kirjaimellakaan! Tässä tapauksessa relevantit dokumentit ovat
-Taivassalon veroluettelot
-Elin Martintyttären perinnönjakoasiakirjat
-Israel Alftanin epitafitaulu (joka on katsottava asiasisällön puolesta hänen omakätisesti tekemäksensä, vaikkakin sivellintä on tietysti liikutellut taiteilija)

Kaikki nämä ovat nähtävissämme olevia originaaleja, syntyneet reilusti ennen vuotta 1695 jolloin Abraham allekirjoitti kronikkansa. Abrahamin kronikasta meillä ei ole originaalia dokumenttia. En usko, että Abraham ei tiennyt äitinsä nimeä. Emerentia Tott on ilmaantunut johonkin kopioon hänen jälkeensä.

Kuinka kauan Juhani Pesu jaksaa toistaa Emerentia Tottia Abrahamin äitinä?

[Päivi H]

Miten mielenkiintoinen iltapäivä: puolet jankkaus ja puolet virkistävää uutta pointtia (joka ei vie mihinkään mutta virkistävää silti).
Omasta puolestani kiitän oppineita herroja ja rouvia ja etenkin Seppo Niiniojaa, joka antoi osoitteen, jonka olen aina halunnut mutten ole koskaan ymmärtänyt löytää.
Terv. PH

[Giösling]

Tässä tuli taas täyslaidallinen moneen kertaan, viimeksi tänään torjumiani Pesun kannanottoja, ja väitteitä ilman perusteluita. Keskustelu tuppaa menemään hajanaiseksi ja toistavaksi. Vastaan siihen, mistä oli kyse: miksi Johan Alftanus olisi kuullut sukutarinoita äidiltään Emerentia Torskilta. (ilmeinen vastaushan on: "miksi ihmeessä ei olisi?")

[quote]

Abraham avioitui Emerentia Torskin kanssa 1656, samana vuonna kuin hän tuli Taivassalon kappalaiseksi. Näiden vanhin poika Johan syntyi 14.12.1661. Emerentia kuoli 1772-73, jolloin siis Johan oli 10-12-vuotias. Perhe asui tuon ajan Taivassalossa Hurunkorven tilalla. Saman pitäjän Huukaisten tilalla oli edelleen leskenä elossa Abrahamin äiti Elin Martintytär (Brenner), joka kuoli 1664. Abrahamin eno Claudius Martini Brenner oli Taivassalon kirkkoherra kuolemaansa 1670 saakka.

Abrahamin äiti on edelleenkin Elin Martintytär. Ylhäistä Vasa-Tott-Alftan-sukua ei ole ikinä ollut olemassa. Abrahamin kronikassa ei mainita sanaakaan Vasa-Tott-suvusta.


Voipi olla niin, että "ylhäisiä miehiä" kävi kylässä ja koko perhe istui vieraiden kanssa iltaa ja siinä "konfereerattiin" sukujuuristakin. Voipi olla, että äiti-Emerentia vielä toisteli näitä tarinoita Johan-pojalle kahden kesken. Voipi olla, että Emerentia tunsi Tott-sukua (sic) paljon paremmin kuin miehensä Abraham, vaikkakaan tällä seikalla ei ole argumenttiarvoa tässä kysymyksessä, kun ei Abrahamin kronikassa Tott-suvusta mainita sanaakaan.

Mysteerin ydin on se, että Abrahamin ja Israelin äiti on Elin Martintytär. Miksi siis virhekirjaus Loenbomin julkaisemassa (ja Johan Aimelaeuksen kopioimassa) tekstissä?

Se, mitä hypoteeseja esitetään nimenvaihdoksesta Torsk/Tott on edelleen sivuseikka. Esittämäni vaihtoehto ei suinkaan tarvitse olla paras tarjokas, mutta ei se myöskään ole mahdoton tai epälooginen.

Tässä tapauksessa relevantit dokumentit ovat
-Taivassalon veroluettelot
-Elin Martintyttären perinnönjakoasiakirjat
-Israel Alftanin epitafitaulu (joka on katsottava asiasisällön puolesta hänen omakätisesti tekemäksensä, vaikkakin sivellintä on tietysti liikutellut taiteilija)

Kaikki nämä ovat nähtävissämme olevia originaaleja, syntyneet reilusti ennen vuotta 1695 jolloin Abraham allekirjoitti kronikkansa. Abrahamin kronikasta meillä ei ole originaalia dokumenttia. En usko, että Abraham ei tiennyt äitinsä nimeä. Emerentia Tott on ilmaantunut johonkin kopioon hänen jälkeensä.

Kuinka kauan Juhani Pesu jaksaa toistaa Emerentia Tottia Abrahamin äitinä?Voi, voi, Jouni Kaleva, etkö näe, että vääntämällä Johan Abrahamsson
Alftanin Alftan-sukukronikan kirjoittajaksi ja hänen äitinsä Torskin sen
kertojaksi, eliminoit kaikista kronikkakappaleista paitsi nimen Emerentia
Tott, myös allekirjoituksen: "Datum Hattula Prästegård den 6 Martii 1695.

Abraham Alftanius, Praeopos. & Past. Hattulensis. aetatis 65"

Voiko pahempaa väkivaltaa kronikkatekstille tehdä?

Tämä on koko kronikan ydin; ei "sivuasia" kuten tahdot antaa ymmärtää.

Selvyyden vuoksi kertoisitko nyt kaikille:

-kuka mielestäsi on Alftan-kronikan allekirjoittaja?

-kuka mielestäsi on sen kertoja, s.o. äiti?

Terveisin

Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Mainittakkoon nyt kronikkojen kulkureitit:
Loenbom:
- Abraham Erici Alftanus 1695, Hattulan khra k. 1697
- Johan Abrahami Alftan, Karjaan khra k.1721, edellisen poika
- Israel Alftan Johansson, tulli syökkäri Turussa k.1740, edellisen poika
- Israel Eskolin, Siuntion khra k.1742, edellisen pikkuserkku
- Henrich Indren, rykmentin pastori, k.1798, edellisen vävy
- Stiernman - Celsius (arkistoituna Indrenin paperi Stiermannin arkistossa, josta luovutettu Loenbomille Celsiuksen toimesta)
- Loenbom ennen vuotta 1774 (teksti ladottu ja taitettu kirjan muotoon)

Isokyrö:
- Abraham Erici Alftanus 1695
- Israel Erici Alftanus
- Johannes Aejmelaeus 1774-1797 (viittaus äidin isän muistiinpanoihin)
- - J.A:n käytössä on myös selvästi ollut Loenbom ja Celsiuksen Erik XIV historia.

Loenbomin teoksessa oleva kroniikka on maksimissaan kopioitu 4 kertaa ja virheitä on voinut syntyä myös toimitustyössä (ladonnassa ja taitossa). Arkistojen kätkössä on mahdollisesti vielä Indrenin tekemä kopio, mutta aikaisemmat lienee hävinneet tai odottavat jossakin löytäjänsä. Huomion arvoista tässä kopiointi ketjussa on, että kopio on on siirtynyt Abrahamin Ericin suvusta Israel Ericin haraan, sillä Israel Eskolin oli Israel Ericin tyttären poika.

Isonkyrön kroniikan tapauksessa vaikuttaa siltä, että kopioijia mahdollisesti ei ole muita kuin Aejmelaeus, mutta kun hänellä on selvästi ollut käytössä sekä Loenbomin että Celsiuksen teokset, ei voida enään olla varmoja, mikä tieto olisi Israel Erici Alftanin papereista ja mikä myöhemmistä lähteistä. Oleellista on, että teksti ei myöskään ole sana sanasta kopio Loenbomista. Epäillä myös sopii, kun Isreal Eskolin ja Johan Aejmelaeus olivat serkkuja - molempien äidit olivat Isonkyrön khra Israel Erici Alftanin tyttäriä, niin kroniikka olisi voinut valua myös tätä reittiä Isoonkyröön, mikäli se ei ollut siellä jo aiemmin. J. Aejmelaeuksen (oletettu Isonkyrön kroniikan viimeinen kopioija) viittaukset Israel Erici Alftanuksen muistiinpanoihin, antaa kuitenkin olettaa, että käytössä olisi ollut muitakin kopioita kuin Indrenin kautta Ruotsiin toimitettu, mutta ei ole mahdotonta, että J. Aejmelaeuksella olisi päätynyt kopio myös Eskolinin ja Indrenin kautta.

Toisaalta voi kummastella sitä, että jos Israel Erici Alftanilla olisi ollut kopio veljensä tekemästä paperista, niin miksi hänen tyttären poikansa Israel Eskolin ja edelleen Indreen painottaa sitä, että kopio on kulkenut pidemmän reitin Abraham Ericin jälkeläisten kautta.

[Giösling]

Olen samaa mieltä kronikkakopioista kanssasi.

Israelin kronikka on itsenäinen dokumentti, kuten jo otsikkokin osoittaa:

"Israel Alftans Pastoris i Storkyro uhrsprång på Modernet afskrifvit af hans egna anteckningar".

Israel on siis kuullut äidiltään Emerentia Tottilta samat sukutarinat kuin veljensä Abrahamkin. Kumpikin ovat tahollaan kertoneet asian eteenpäin privaatisti. Suvun sisäisen dokumentin luonne korostuu.

Olen kysynyt, mikä oli se syy, joka sai julkaisemaan kronikan Ruotsissa,
valtakunnahistorioitsija von Celsen toimesta, osana Ruotsin historiaa?

Koko Alfta-keskustelun ajan olen joutunut torjumaan väitteitä
"kronikkarenkutuksesta ja "lehmilauluista".

Kuinka moni suomalainen sukukronikka on kirjattu Ruotsin historiaan,
olen kysynyt?

Se, että teksteissä on selviä, mutta ei peruasioihin liittyviä eroja, puhuu
itsenäisten versioitten puolesta. Kronikan kakkossivun kommentit ovat syntyneet myöhemmin verratessa tekstiä Löenbomin, Celsen ja muiden ruotsalaislähteiden tietoihin, osa jopa eri kommentaattoreiden toimesta.

Terveisin

Juhani Pesu

[Jouni Kaleva]

1) * Jag hörde min saliga moder tot emerentem härom tala. Mutta sanaa emerens ei voi käyttää ilman pääsanaa, ts. siiinä pitäisi lukea min saliga moder, tot emerentem NN. härom tala, muuten se käy heti joka latinistin korvaan.


Entä olisiko muotoilu

"Jag hörde min tot emerentem saliga moder härom tala."

oikeakielinen?

[Heikki Särkkä]

Jos tuo fraasi olisi vähänkään käypä, se löytyisi Google-haulle "tot emerentem" tai monikossa "tot emerentes". Hakutuloksia ei kuitenkaan saada.

[Giösling]

Olen kysynyt Jouni Kalevalta eilen:

-kuka mielestäsi on Alftan-kronikan allekirjoittaja?

-kuka mielestäsi on sen kertoja, s.o. äiti?

Selvään kysymykseen ei tule vastausta.

Jouni Kalevan ristiriitaisten ja GENOKSESSAKIN julkaistujen tekstien mukaan
kronikan allekirjoittaja on Abraham Alftanius, mutta sen kertoja ja
"äiti" ei ole Emerentia Tott, vaan Emerentia TORSK, Abrahamin lyhytaikainen miniä.

Kaleva selittää tätä siten, että Johan Abrahamsson Alftan olisi isänsä
kertomuksen vahvistamiseksi vedonnut äitiinsä. Eikö tarkoitus kuitenkin
olisi vahvistaa isän teksti, eikä äidin? Vavistusten tarkoitus, kuten Loenbomin julkaisemasta tekstistä käy ilmi, on vahvistaa KOPIOIDEN oikeellisuus.

Varsin vaatimattoman taustan omaavasta ja vain minimaalisen roolin Alftan-suvun historiassa omaavasta TORSKISTA leivotaan Kalevan
toimesta legendaarinen Alftan-kronikoitsija joka suvereenisti hallitsi Vasa-Tott-Alftan sukupuut ja niistä ylhäisten miesten kanssa yksinään NEUVOTTELI.

Miten Johanin vahvistus sitäpaitsi edeltäisi hänen isänsä Abrahamin allekirjoitusta? Kuinka Torsk-nimi muuttui Tottiksi?

Liikutaan tosi "hetteisillä" vesillä!

Jouni Kaleva perää Genos-korjauksilta dokumentointia. Miten hänen
epäolooginen ja suorastaan hupaisa väitteensä on dokumentoitu?
Miksi Genos on julkaissut moisen epätieteellisen ja suorastaan käsittämättömän väitteen Alftan-artikkelinsa (s. 64) ydinkohdassa?

Terveisin

Juhani Pesu

[Janne Asplund]

Tämä Emerentia Tott-keskustelu on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Ja myös opettavaista luettavaa, mm. lähteiden osalta moni saa varmasti hyviä vinkkejä.
Kronikka on kiehtovaa ja mielenkiintoista luettavaa, semminkin, kun noita vanhoja sukutukimuksia ei liiemmin ole säilynyt (ruotsalaisia sukujuuria omaavien kannattaa muuten tutustua Västeråsissa säilytettäviin Abraham Hülphersin sukututkimuksiin 1700-luvulta, voivat antaa vinkkejä monien sukujen jatkotutkimuksiin).

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin virallisista lähteistä ei ole kuitenkaan löytynyt yhtään mainintaa Emerentia Tottista. Näin ollen asia on mielestäni toistaiseksi päivän selvä: Emerentia Tottia ei voida pitää todellisena henkilönä. Lähdekritiikin erityisestä merkityksestä, liittyen tällaisiin ykstyisluontoisiin lähteisiin, en ala tässä sen enempää kirjoittamaan - se on varmaan kaikille itsestään selvä asia. Ainoa keino todentaa Emerentia Tott-niminen henkilö, on löytää hänet jostakin virallisesta lähteestä. Ja kenties kaikkia yksityiseen kirjeenvaihtoon yms. liittyviä kokoelmia ei ole myöskään vielä käyty läpi (Carolina Rediviva, Kungliga Biblioteket jne)?

[Giösling]

Tämä Emerentia Tott-keskustelu on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Ja myös opettavaista luettavaa, mm. lähteiden osalta moni saa varmasti hyviä vinkkejä.
Kronikka on kiehtovaa ja mielenkiintoista luettavaa, semminkin, kun noita vanhoja sukutukimuksia ei liiemmin ole säilynyt (ruotsalaisia sukujuuria omaavien kannattaa muuten tutustua Västeråsissa säilytettäviin Abraham Hülphersin sukututkimuksiin 1700-luvulta, voivat antaa vinkkejä monien sukujen jatkotutkimuksiin).

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin virallisista lähteistä ei ole kuitenkaan löytynyt yhtään mainintaa Emerentia Tottista. Näin ollen asia on mielestäni toistaiseksi päivän selvä: Emerentia Tottia ei voida pitää todellisena henkilönä. Lähdekritiikin erityisestä merkityksestä, liittyen tällaisiin ykstyisluontoisiin lähteisiin, en ala tässä sen enempää kirjoittamaan - se on varmaan kaikille itsestään selvä asia. Ainoa keino todentaa Emerentia Tott-niminen henkilö, on löytää hänet jostakin virallisesta lähteestä. Ja kenties kaikkia yksityiseen kirjeenvaihtoon yms. liittyviä kokoelmia ei ole myöskään vielä käyty läpi (Carolina Rediviva, Kungliga Biblioteket jne)?

Meillä on toki Ruotsin virallinen historiakirja, v. 1773 painettu "Upplysningar
i Svenska Historien, Tredje delen". Tässä opuksessa on painettuna
Emerentia Tott Alftan-kronikkan yhteydessä.

Valtakunnahistorioitsija Magnus von Celse (Alftaneus) oli henkilökohtaisesti
pitänyt huolen kronikan julkaisusta siirtämällä aineiston edesmenneen von
Stiernmanin kokoelmista assistenttinsa (Loenbom) painettavaksi.

Magnus von Celsen silmää ei ole välttänyt kronikassa mainittu Emerentia
Tott. von Celse, jos kuka, oli Erikin-ajan expertti ja kuninkaallisen hovin salojen vartija. Hän tiesi tarkalleen, kuka Emerentia Tott oli.

Se, että Ruotsin valtakunnanhistorioitsija (rikshistoriograf) pani maineensa peliin Emerentia Tottin puolesta riittää minulle, olen todennut.

Terveisin

Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Itseäni mietityttään se, mitähän Johannes Aejmelaeus on miettinyt Isonkyrön kroniikkaa kirjoittaessaan - olettaen, että hän todellakin on Isonkyrön kroniikan kirjoittaja. On allekirjoittaja, mutta tietääkseni käsialavertailua hänen muihin teksteihin ei ole tehty - vai onko?

On kirkkoherrana kirkossa, jossa oleva äidin isän epitafitaulu kertoo äitinsä isänäidin olleen Helena Brändöstä Uudeltamaalta. Vaimon isoisän arkistoissa on ilmeiseti jotakin asiaan liittyvää ja sitten ilmestyy vielä Loenbomin kirja, jossa seisoo "salig moder Emerentia Tott". Kaikesta päätellen Aejmelaeus ei ole kuitenkaan hetkeäkään miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin nimeä Emerentia Tott, jota nimeä hän tai joku muu (muu ei ole kovin todennäköinen, koska kroniikan molemmat sivut on samaa käsialaa) on sitten koittanut yhdistää tunnettuun Tott sukuun ja vielä Ericus Ericin puolisoksi.

Kun Jouni on ajoittanut Aejmelaeuksen kroniikan teon 1774-1797 väliseen aikaan, voidaan pohtia, onko hänellä voinut olla keskustelukumppaneita.

Luultavasti on ollut ja silloin huomio kiinnittyy siihen, että J Aejmelaeuksen äiti eli 88 vuoden ikään ja kuoli 1782. Voisi olettaa, että Aejmelaeuksen äiti Hedvig, mikäli ei ollut dementoitunut, olisi tiennyt melkoisesti isoäidistään, vaikkakin tämä isoäiti oli kuollut jo aikoja sitten ja kauan ennen Hedvig äidin syntymää. Kaikki muut mahdolliset keskustelukumppanit ovat olleet polveutumiseltaan yhtä etäällä tai kauempana kuin Aejmelaeus itse äitinsä isoisästä. En tunne henkilökohtaisesti yhtään sellaista ihmistä, joka ei tietäisi isöäitinsä nimeä, jos vanhemmat ovat syntyneet avioliitossa. Tätä kauemmat esivanhemmat voivat sen sijaan olla hämärän peitossa. Hedvig äiti on siis aivan varmasti tiennyt isoäitinsä nimen ja asunut Isossakyrössä 1694-1782. Aejmelaeus ei olisi missään tapauksessa jättänyt keskustelematta tällaista kysymystä äitinsä kanssa.

Tämän vuoksi, tuntuisi, että Isonkyrön kroniikan suhteen on kaksi vaihtoehtoa:
1) Jos Isonkyrön kroniikan syntyaikoihin Aejmelaeuksen äiti on vielä elänyt (siis ennen vuotta 1782), ja hän ollut täysissä henkisissä voimissaan, Emerentia Tott on todellinen henkilö ja jopa äidin asemassa, koska muuten Aejmelaeus olisi tuskin asetellut Emerentiaa kroniikan II sivulla Ericus Ericin puolisoksi. Näin siis, jos Aejmelaeus ylipäätänsä on kroniikan II sivun tekijä (käsiala on sama kuin I sivulla) tai tekijä ylipäätänsä koko kroniikalle.
2) Jos Isonkyrön kroniikan syntyaikoihin Aejmelaeuksen äiti on kuollut (siis vuoden 1782 jälkeen) tai äiti on ollut dementoitunut, Aejmelaeus on ollut vain dokumenttien (Loenbom/Celsius/Israelin muistiinpanot), oman muistinsa ja mahdollisten samaa tai myöhempää ikäpolvea edustavien sukulaisten muistitietojen varassa. Tällöin on mahdollista, että Hedvig äidin isän äidin nimi ja etenkin täydellinen nimi, on ollut hakusessa. Jos itse olisin tässä asemassa, saattaisin olettaa (mikäli minulla ei olisi muuta parempaa tietoa), että molemmat tiedot ovat oikein ja toistensa täydennyksiä ja että tämä ÄIÄ olikin ehkä nimeltään Helena Emerentia Tott tai Emerentia Helena Tott ja syntyisin Uudeltamaalta Brändöstä. Kaikesta päätellen Aejmelaeuksella ei ollut ÄIÄ:n patronyymiä tiedossaan.

[Giösling]

Kokoan alle tämänhetkiset (mutta ei Genokseen kiirehdityt) käsitykseni Alftan-kronikan synnystä ja siihen liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista:

Kaarina Maununtytär, jonka isä Magnus Månsson (Helsing) oli talonpojan poika Borgsjön pitäjästä Medelpadissa, toimitettiin
isänsä sukulaisen, kuningas Erikin seniorisihteerin, Mårten Helsingin suosiollisella myötävaikutuksella Tukholman linnaan, jossa hänet esiteltiin
kuningas Erikille. Kaarinasta tuli ensin Erikin “frilla” ja sittemmin Ruotsin kuningatar. Kaarina ei siis olisikaan “pähkinänmyyjä
tukholmalaiselta torilta”, tai Gert Cantorin suojatti, vaan hänellä olisi ensikerran looginen “tarkoitus” valtapelin nappulana.
Tämä poikkeaa kaikesta aiemmin esitetystä ja perustuu avainhekilöiden sukujen tutkimukseen & löydettyihin linkkeihin.
(Kielto hypoteesinlevityksestä ilman lupaani).

Mårten Helsingin apulaisena, juniorisihteerinä Erikin hovissa toiminut Alftan-suvun kantaisä Hans Eriksson Alftan avioitui
Kaarina Maununtyttären, kuninkaan henkivartiokaartin upseerina toimineen veljen, Sofia-tyttären kanssa. Tälläkin aviolla
oli poliittinen tarkoitus; se vahvisti kuninkaan ympärille koottua lojalistiryhmää.

Erik itse oli läsnä vihkiäisissä ja luovutti sulhaselle 111 luodin (1 kg 474 gr) hopeakannun, joka todistettavasti säilyi Alftan-suvun
perintökalleutena aina 1800-luvulle asti, jolloin se myytiin kauppaneuvos Kyntzelin välityksellä tukholmalaiselle
kultasepälle. Kannun salalokeroissa säilytettiin Alfta-suvun perimätiedon mukaan “tietoja lahjan antajasta (s.o. kuningas Erikistä)
ja sen omistajista (s.o. sukukronikka)." Kannun luovutus on voinut tapahtua, jossain muussakin “perhejuhlassa”. Perimätieto
mainitsee korostetusti juuri “perhejuhlan”. Alftanit kuuluivat siis Erikin perheeseen (extended royal family).

Erikin syöksivät, pian hänen avionsa jälkeen, vallasta kuninkaalliset velipuolet; herttuat Juhana & Kaarle. Erik perheineen
vangittiin. Kuninkaan kohtalona oli kuolla velipuoltensa murhauttamana. Leski Kaarina lähetettiin Liuksialaan.
Hänen lapsistaan vain Sigrid sai seurata äitiään, poika Gustaf lähetettiin maanpakoon Europpaan, jossa hän vietti
kiertolaiselämää lähes kerjäläisenä, kunnes joutui Venäjän tsaarin kynsiin. Hän sai tavata äitinsä vain kerran aikuisena
Räävelissä. Aidillä ja pojalla ei ollut enää yhteistä kieltä ja Kaarina tunnisti poikansa vain syntymämerkistä, sanotaan.

Kaarina ja Sigrid elivät jatkuvan silmälläpidon alla Liuksiallassa, heidän jokainen liikkensä ja toimensa oli kuninkaan vakoojien
tiedossa. Itseasiassa he olivat vankeina silloisessa “Siperiassa”, valtakunnan äärirajoilla.

Gustaf, kruununperijänä, oli vallananastajien suurimman paniikin ja pelon aihe (kuten tsaarin juonittelut oikeutetusti vahvistivat),
mutta myös Sigridin avio oli “poliittinen” tapahtuma. Hänet naitettiin herttuoitten toimesta juuri opintonsa päättäneelle Henrik Claesson Tottille,
joka oli vaimoaan yli viisi vuotta nuorempi. Avio tapahtui Sigridin ollessa jo “ylikypsä”. Herttuoitten nimenomainen toive oli, ettei
vallanpitäjille lojaaliksi ymmärretty Henrik Tott, siittäisi vaimolleen lapsia (s.o. potentiaaleja kruununtavoittelijoita & vehkeilijöitä).

Toisin kävi; Tott-Vasa parille syntyi lapsia solkenaa, jopa siten, että hovi menetti täysin kontrollinsa heidän syntymiinsä ja nimiinsä
nähden, kuten säilyneet asiakirjat todistavat. Henrik Tott oli Gustafin vangiksijoutumisen seurauksena tajunnut oman potentiaalinsa
“laillisen kuningaslinjan esitaistelijana” ja “tulevan” Ruotsin hallitsijalinjan patriarkkana. Tämän osoitukseksi hän piirsi pakomatkalla
Mitaussa uuden kuninkaallisen vaakunan itsellen ja lapsilleen. Sen kentistä vain yksi oli Tottien perinteinen motiivi, muut kolme ovat
Vasa-suvun tunnuksia. Kaiken kruunasi Ruotsin majesteetillinen kruunu. Tätä vaakunaharjoitelmaa säilytetään tänä päivänä
Mitaun (Jelgava) historiallisessa museossa. Tukholmassa Kaarle IX (Kaarle-herttua) kutsuu Sigridiä veljensä “äpärälapseksi”.

Vanhaa kansanviisautta noudattaen Henrik Tott, jakoi kullanarvoiset lapsensa kahteen “koriin”; niihin joiden syntymä (mödernebörd)
oli Tukholman hovin tiedossa ja niihin, jotka olivat syntyneet pakomatkan aikana ja jätetty Suomen saariston turvaan kasvatettaviksi.

Henrikillä oli siis suunnitelma ja sen varalle toinen.

Hän sai maksaa juonittelunsa hengellään, pian Mitaun vaakunaharjoittelun jälkeen.

Ruotsin hovi sulki syliinsä Ake Claesson Tottin ja näin titteleiden ja mammonan yltäkylläisyydellä tukahdutti mahdolliset juonittelut
tältä taholta.

Henrikin varhainen kuolema riisti Erik-lojalisteilta liikkeen “primus motorin”. Hänen suunnitelmansa oli pienen, asialle vihkiytyneen piirin
tiedossa. Olen viitannut tässä Helsing-von Celse (Alftaneus)-Alftan-ryppääseen.

Aika ajoi kuitenkin ohi, eikä varasuunnitelmalle löytynyt enää käyttöä, eikä ajajaa. Ake Henriksson Tott mahdollisesti kuului informoituihin,
mutta käänsi epämielyttävälle ja maineensa vaaraan saattavalle salaliitolle selkänsä.

Henrikin ja Sigridin Suomen saaristoon, laivuri Mårtenin ( “Brenner”?) kasvatettavaksi jätetyt lapset (tai lapsi), kasvoivat hänen huostassaan,
ympäristön laivurinlapsiksi mieltämänä. Mårten allekirjoitti lojaalisuuslupauksen Kaarlelle, salaisuuden ja päänsä säilyttääkseen.

Lapsista kasvoi Vasa-suvun todellisia perijöitä niin ulkonäkönsä, kuin luontonsa puolesta. Lapsille (lapselle) kerrottiin
vasta aikuisiässä heidän (hänen) todellinen syntyperänsä. Vrt. Agricola-sivujen kuvakavalkadi/teksti.

Emerentia solmi järjestetyn avion sukulaisensa, sisäpiirin Ericus Ericin (Alftanus) kanssa.

Alftan-kronikka syntyi heidän poikansa Abaham Erici Alftanuksen kynästä 6.3.1695. Kyseessä oli alunperin perheen sisäinen
ja varjeltu dokumentti, jota säilytettiin Erik XIV perhejuhlassa lahjoittaman hoeakannun salalokerossa.

Suvun julkinen profiili on kirjattuna ajan tuomiokirjoihin ja Israelin epitafioon Isonkyrön kirkossa. Israel jättää epitafioonsa
kuitenkin vinkkejä: “äiti on Elin Brändöstä”, miksi ei Brennerus , tai Mårtensdotter? Epiotafioon liitetty votiivimaalaus
menee vielä pitemmälle; kuvattu perhe kiittää selvitystä, suuresta uhasta, josta uhri on annettu. “Uhrilampaana”
maalauksen alakulmassa kuvataan valkeapukuinen hahmo, jonka nimeksi kenttään kirjoitettuna on tulkittu” Emer:tha”.

Ruotsissa, sillävälin, Erikin-ajan lojalistien ryhmä on siirtänyt tietoa salaisesta Vasa-Tott-suvun haarasta eteenpäin.

Eräs asialle vihkiytynyt on valtakunnanhistorioitsija Magnus von Celse (Alftaneus-Helsing).

Henrik Tottista ja Sigrid Vasasta polveutuneen virallisen linjan viimeisen, Claes Akesson Tottin kuollessa Pariisissa,
Erikin ja Kaarinan jälkeläislinja näyttää sammuneen.

1700-luvun puolivälissä koittaa Erikin “rehabilitioinnin” aika. Valtakunnahistorioitsija von Celse katsoo aiheelliseksi
raoittaa jo riittävän vanhan ja nyt vaarattoman “salaliiton” verhoa. Koepallona hän julkaisee privaatiksi tarkoitetun
Alftan-kronikan ykkössivun Emerentia Tott-mainintoineen. Julkaisussa korostetaan sivujen käsittelevän Alftan-suvun
ISANPUOLEISTA polveutumista, joka tuolloin tuntuu turhalta, koska ajan sukupuut olivat lähes säännönmukaisesti
partiarkaalisia. Von Celsen hallussa on siis ollut myös Alftanien äidinpuoleinen, suoraan Vasa-sukuun vievä puu.

Miksi sitä ei julkaistu, olen kysynyt?. Von Celse eli vielä kymmenkunta vuotta kronikan ensisivun ilmestymisen jälkeen.

Oliko hän kenties fyysisesti, tai psyykisesti kykenemätön julkaisun jatkoon. Menikö “tilaus” ohi?


Summa summarum:

-On dokumentoidusti (SRA Gen 38, f. 29v) osoitettavissa että Tott-Vasa-parin viidestä lapsesta, vain kolmen
jälkiä on voitu seurata Ruotsin historian virallisissa asiakirjoissa, ennen Alftan-kronikan julkaisua.

-On varmuudella Taivassalon tuomiokirjoista todennettavissa, että Alftan-suvun hallussa oli 111 luodin kuninkaallinen
perintökannu.

-Henrik Tottin haaveilut sukulinjansa tulevaisuudesta ovat niinikään verifioitavissa Mitaussa (Jelgava).

-Alftan-suvun seniorilinja Hukaisissa kantaa polvesta polveen Claes-perintönimeä.

-Alftan kronikan ja Emerentia Tottin julkaisu Ruotsin historinakirjoissa on fakta,
samoin Isonkyrön epitafio ja siihen liittyvä votiivimaalaus. Isonkyrön kirkonarkistoista paljastui lisäksi sensaatiomaisesti
v. 2006 aiemmin julkaisematon kaksiosainen Alftan-sukupuu, joka antaa Emerenta Tottille kuninkaallisen sukupuun.

Onko totuus siis vihdoinkin ulkona? Salaliittoko, vaiko monien sattumien samansuuntainen suma?

Kysyy terveisin

Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Tämä Emerentia Tott-keskustelu on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Ja myös opettavaista luettavaa, mm. lähteiden osalta moni saa varmasti hyviä vinkkejä.
Kronikka on kiehtovaa ja mielenkiintoista luettavaa, semminkin, kun noita vanhoja sukutukimuksia ei liiemmin ole säilynyt (ruotsalaisia sukujuuria omaavien kannattaa muuten tutustua Västeråsissa säilytettäviin Abraham Hülphersin sukututkimuksiin 1700-luvulta, voivat antaa vinkkejä monien sukujen jatkotutkimuksiin).

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin virallisista lähteistä ei ole kuitenkaan löytynyt yhtään mainintaa Emerentia Tottista. Näin ollen asia on mielestäni toistaiseksi päivän selvä: Emerentia Tottia ei voida pitää todellisena henkilönä. Lähdekritiikin erityisestä merkityksestä, liittyen tällaisiin ykstyisluontoisiin lähteisiin, en ala tässä sen enempää kirjoittamaan - se on varmaan kaikille itsestään selvä asia. Ainoa keino todentaa Emerentia Tott-niminen henkilö, on löytää hänet jostakin virallisesta lähteestä. Ja kenties kaikkia yksityiseen kirjeenvaihtoon yms. liittyviä kokoelmia ei ole myöskään vielä käyty läpi (Carolina Rediviva, Kungliga Biblioteket jne)?

Lähellekkään kaikkia lähteitä ei varmastikka olla käyty lävitse, mutta harvasta asiasta on keskusteltu yhtä perusteellisesti kuin tästä. Itsekin olen sekaantunut tähän vain vahingossa tai aiheen mielenkiintoisuuden takia. Minulla ei siis tietääkseni ole mitään juuria Alftan suvussa, mutta kylläkin saman aikaisessa papistossa.

En kuitenkaan malta olla puuttumatta tuohon lähdekritiikki kysymykseen, jota lähestyn talonpoikaisjärjellä, sillä minulla ei ole aikomustakaan tehdä minkään muotoista opinnäytettä aihepiiristä, eikä minulla näin ollen ole tarvetta olla samaa mieltä kenenkään kanssa.

Erottaisin nyt vahvasti kaksi asiaa. Sukuselvityksen ja sen, että sitä on kopioitu. En epäile tänä päivänä kenenkään antamaa sukuselvitystä omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, kun se on kirjoitetussa muodossa. Kun kauemmaksi mennään, voi mukaan tulla horjuvuutta, samoin kuin päiväyksissä. Epäillä tätä voi vain, jos henkilö on hakemassa jotakin etua. En näe asianomaisen itse antamassa sukuselvityksessä, mitään eroa siihen, että esim. kaupungin kamreeri Turussa kirjasi raastuvanoikeudessa jonkun olleen jonkun äidin, isän, sisaruksen, tädin, sedän tai isovanhemman asianomaisen oman ilmoituksen mukaan, josta sitten syntyi virallinen asiakirja. Sanoisin jopa niin, että em. tapauksissa asianomaisen itse kirjoittama sukuselvitys, etenkin jos se tehdään jälkipolville, on luotettavampi, sillä asianomainen ei tee edes kirjoitusvirhettä vanhempiensa, sisarustensa tai isovanhempiensa nimien kirjoittamisessa, jonka kirjuri voi tehdä.

Emerentia Tott voi tässä nimenomaisessa tapauksessa olla epähenkilö kopiointien ja niissä syntyneiden virheiden takia, mutta ei "yksityisluonteisen" lähteen lähdekritiikin vuoksi. Olisin siis kovin varovainen lausumaan lähdekriittisiä yleistyksiä "yksityisluonteisista" lähteistä polveutumisen suhteen tilanteissa, jossa asianomainen kertoo polveutumisensa ilman taloudellisia tai asemaan liittyviä motiiveja. Erityisesti Abraham Alftanilla ei voi nähdä asemaansa eikä varsinkaan ikänsä puolesta mitään motiiveja.

Otan vielä esimerkiksi Israel Alftanin valmistuttaman Isonkyrön epitafitaulun, jonka oikeellisuutta tuskin kukaan epäilee. Abrahamin alkuperäinen kroniikka (siis kadonnut, jota emme voi nähdä) ei poikkea tästä, kuin sen osalta, että epitafitaulu on ollut esillä jo vuosisatoja ja sillä tavoin julkisen kritiikin alla. Historiatieteissä yleisesti käytetty "yksityisluonteisten" lähteiden lähdekrittiikki ei sovi tai sopii erittäin huonosti sukutukimuksessa esitettyihin polveutumisiin, ja jos sitä käyttää perusteena, pitää mielestäni aina osoittaa vähintäänkin motiivi, miksi asianomainen olisi väärentänyt vanhempansa tai isovanhempansa. Vielä parempi olisi osoittaa oikeat asiakirjat, sillä pelkkä motiivi ei tee kenestäkään vielä väärentäjää.

Se, että toisistaan rippumattomia lähteitä löytyy useampia, tekee tiedosta luonnollisesti luotettavamman, mutta siitähän tässä ei ollut kysymys ja se onkin tonen aihe.

[Jouni Kaleva]

Olen kysynyt Jouni Kalevalta eilen:

-kuka mielestäsi on Alftan-kronikan allekirjoittaja?

-kuka mielestäsi on sen kertoja, s.o. äiti?

Selvään kysymykseen ei tule vastausta.

Jouni Kalevan ristiriitaisten ja GENOKSESSAKIN julkaistujen tekstien mukaan
kronikan allekirjoittaja on Abraham Alftanius, mutta sen kertoja ja
"äiti" ei ole Emerentia Tott, vaan Emerentia TORSK, Abrahamin lyhytaikainen miniä.

Kaleva selittää tätä siten, että Johan Abrahamsson Alftan olisi isänsä
kertomuksen vahvistamiseksi vedonnut äitiinsä. Eikö tarkoitus kuitenkin
olisi vahvistaa isän teksti, eikä äidin? Vavistusten tarkoitus, kuten Loenbomin julkaisemasta tekstistä käy ilmi, on vahvistaa KOPIOIDEN oikeellisuus.

Varsin vaatimattoman taustan omaavasta ja vain minimaalisen roolin Alftan-suvun historiassa omaavasta TORSKISTA leivotaan Kalevan
toimesta legendaarinen Alftan-kronikoitsija joka suvereenisti hallitsi Vasa-Tott-Alftan sukupuut ja niistä ylhäisten miesten kanssa yksinään NEUVOTTELI.

Miten Johanin vahvistus sitäpaitsi edeltäisi hänen isänsä Abrahamin allekirjoitusta? Kuinka Torsk-nimi muuttui Tottiksi?

Liikutaan tosi "hetteisillä" vesillä!

Jouni Kaleva perää Genos-korjauksilta dokumentointia. Miten hänen
epäolooginen ja suorastaan hupaisa väitteensä on dokumentoitu?
Miksi Genos on julkaissut moisen epätieteellisen ja suorastaan käsittämättömän väitteen Alftan-artikkelinsa (s. 64) ydinkohdassa?

Terveisin

Juhani Pesu
Vastaukset tulevat ajallansa, elämässä on muutakin kuin sukututkimusta.

Selvä on, että kronikka on Abrahamin kronikka. Tarinan kertoja on Abraham, ei hänen äitinsä eikä vaimonsa. Abraham on tietysti kerännyt kronikan aineksen eri palasista. Täytyy muistaa, että Abraham oli vain 9-vuotias kun hänen isänsä kuoli. Jotakin on varmasti jäänyt muistiin suoraan isä-Ericiltä kuultuna, myöhemmin sitä on täydennetty omalta äidiltä (=Elin Martintytär) ja vanhemmilta sisaruksilta kuultuna ja varmaan myös isän serkulta Mårten Stodiukselta. Ehkäpä isä-Eric jätti kirjallistakin aineistoa, mahdoton sanoa.

Olletikin pääosa Abrahamin kronikasta siis koostuu suullisesta perimätiedosta. Se jos mikä selittää tietoaineksen karkean summittaisuuden, ajatellaan vaikka "käskynhaltijaveljeksiä" taikka "kuninkaankartanoita".

Kronikan päiväys on tietysti Abrahamin.

Jos kiistanalainen peräkaneettilause kronikan lopussa kuuluu Abrahamin tekemäksi (tietysti siten, että syystä tai toisesta äidin nimi on väärä), niin se vain viittaisi siihen muutenkin varsin ilmeiseen seikkaan, että osa tietoaineksesta on Abrahamin äidin toistamaa. Selvää on myös se, että että Abrahamin äiti on Alftan-sukuun nähden ulkopuolinen, vieras, ihan kuten JP on moneen kertaan Emerentia Torskia täällä vähätellyt. Vaikka äiti olisi minkälaista ylhäistä kätkettyä sukua oleva henkilö, niin aina vaan Alftan-sukuun nähden kerrotun tarinan varassa oleva. Siis sekin osaltaan hyvin selittää, miksi Abrahamin kronikoima tieto on niin pahasti vailla todellisuuspohjaa.

Pesun fantasia, että tämä Elin-Emerentia olisi konfereerannut eli Pesun sanoin "juonitellut" valtapolitiikalla Taivassalossa ylhäisten herrojen kanssa salatun syntyperänsä perusteella, ja että tämä tilanne olisi vihjeenä tarkkaavalle lukijalle Abrahamin kronikan peräkaneetissa kuin mikäkin sudoku-tehtävä, saa puolestani jäädä omaan arvoonsa.

Verbi conferera tulee latinasta, tarkoittaa pohjimmiltaan yksinkertaisesti yhteentulemista, kokoontumista, keskustelemista. Mitään juonitteluun viittaavaa merkitystä sillä ei ole minun sanakirjassani.

Jos kuitenkin, kuten olen artikkelissani yhtenä selitysmallina ehdottanut, tämä peräkaneetti olisikin Johan Abrahaminpk. Alftanin kirjoittama ja viittaa hänen äitiinsä Emerentia Torskiin, niin silloin sen "viesti" olisi yksinkertaisesti: "tässä on isäni Abrahamin kertomus ja näistä olen myös äitini kuullut kertovan" -- taas ilman kätkettyjä viestejä tulevaisuuteen.

[TapioV]

Olen eri mieltä Antti Järvenpään kanssa siitä, että yksityisen tekemä selvitys suvustaan menneinä vuosisatoina olisi yhtä luotettava kuin käräjillä tai raastavussa annettu selvitys. Lautamiehet tai raatimiehet ja käräjäyleisö vahvistivat tietämyksensä perusteella annetun selvityksen. Nykyään sukututkimus perustuu lähteisiin, ja yksityisen tekemä on pätevä, jos se perustuu asiakirjanäyttöön, mutta 1600-luvulla sellaisia ei ollut kuin harvoin käytettävissä. 1600- ja 1700-luku olivat säätytietoisen ympäristön muovaamaa, ja silloin herkästi ja löysästi yhdistettiin arvohenkilöitä menneisyydestä omaan sukuun suvun arvon nostamiseksi. Näin syntyi esim. Teit-suvun tekaistu sukujohto Skotlantiin. Joku oli kuullut siellä vaikuttaneesta Tait of Pirn ylimyssuvusta ja halusi johtaa oman sukunsa sieltä. Sven-Erik Åström on osoittanut, että sukujohto on tarkoituksellisesti laadittu n. 1640. (Tait of Pirn-sägnen i kulturhistorialisk belysning. Historiska och litteraturhistoriksa studier 40:237-274)
Menneitä sukupolvia muistellessa heidän yhteiskunnallinen asemansa pyrkii kohoamaan. Sen lienee moni sukututkija huomannut. Eipä ole tainut hävitä halu ylhäisiin esivanhempiin meidänkään päivinä, päätellen innostuksesta päästä Kaarle Suuren jälkeläiseksi.
Tapio Vähäkangas

[Seppo Niinioja]

Vastaukset tulevat ajallansa, elämässä on muutakin kuin sukututkimusta.

Niinpä, tärkeintähän on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä. Tänään putosi uudesta omenapuustamme ensimmäiset kaksi erinomaista omenaa. Kotimaiset ovat tunnetusti ihan toista kuin talvella myytävät ulkomaiset.

On hyvä että Juhani Pesu kokosi viestiin 55 tämänhetkiset käsityksensä Alftan-kronikan synnystä ja siihen liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista. Näin on helpompi vertailla niitä Jouni Kalevan Genos-artikkeliin.

Minulla ei ole tässä asiassa puoleen eikä toiseen tutkimus- eikä muuta intressiä eikä taitoakaan. Mielenkiintoinen problematiikka kuitenkin ja olen siitä mielipiteeni, joka tuskin ketään kiinnostaa, muodostanut.

Matkan varrella on tullut mieleen, että tässä olisi mainion historiallisen romaanin ainekset. On alkuperältään mystinen kronikka, hopeakannu, salalokeroita ja -juonia ja epäämättömiä asiakirjatodisteitakin. Meillähän on jo Mika Waltarin Kaarina Maununtytär ja vaikkapa Kuninkaan sormus ja Regina von Emmeritz (huomaa nimen samantapaisuus Emerentian kanssa) Topeliuksen Välskärin kertomuksissa.

Pieni lainaus Topelius-sivustolta http://www.sls.fi/topelius/suomeksi/Naytelmat.htm :
"Historiallinen näytelmä Regina von Emmeritz koskettelee hänen dramaattista kohtaamistaan arkkivihollisen, ”sankarikuningas” Kustaa II Adolfin kanssa. Rippi-isänsä, jesuiittapater Hieronymuksen (hänkin tuttu Välskärin kertomuksista) ja imettäjänsä Dorthen yllyttämänä nuori ruhtinatar päättää murhata Ruotsin kuninkaan, joka on valloittanut hänen isänsä linnan, mutta rakastuukin tähän."

Ruotsalaista vanhoista nimivarianteista kiinnostuneille vielä linkki "Dopnamn förr",
http://www.ddss.nu/(S(qmxoam45t5wh43455gpzzi45))/swedish/statistics/birthNameStat.aspx?Letter=E&Parish=%20alla%20socknar%20i%20databasen , sisältää etunimivariantteja Skånesta ja Blekingestä (missähän Alfta onkaan?).
Emerentiasta on n. 15 muotoa. Mitä tämä todistaa? Ei kai mitään.

Ilokseni löysin itsekin Historiallisesta sanomalehtikirjastosta Helsingfors Tidningar -lehdestä 1938 kaksiosaisen artikkelin, joka osoittautui Jounin kirjoituksen mukaan yliopiston rehtori W.G. Laguksen ensimmäiseksi kriittiseksi analyysiksi Alftan-kronikasta.

Varsin amatöörimäisen käsitykseni mukaan virallista historiaa ei ole, paitsi edesmenneessä Neuvostoliitossa, Orwellin 1984:ssä ja muissa vastaavissa.
Uudempi tutkimus yleensä lisää tietoa ja/tai korjaa entistä tietoa. Varhaisten Alftanien aikaan Italiassa Kopernikus ja Galilei kumosivat Ptolemaioksen tähtitieteellinen mallin. Wikipediakin kertoo, kuinka Galilei vieraili 1624 Roomassa ja yritti saada Kopernikuksen ajatuksia koskevaa kieltoa kumotuksi. Siinä hän ei onnistunut, mutta sai paavilta kuitenkin luvan kirjoittaa teoksen Ptolemaioksen ja Kopernikuksen malleista. Ainoa ehto oli se, että teoksessa oli päädyttävä katolisen kirkon kannalta sopivaan lopputulokseen.

Tämä oli pieni yritelmä tarinaksi uusiin Aisopoksen tarinoihin.

Joskus tulee uusia virheitäkin, kenties tähänkin. Edelläolevan traktaatin lukeminen ja tietojen mahdollinen hyväksikäyttö on kokonaan lukijan kriittisyyden ja huumorintajun vastuulla.

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Olen eri mieltä Antti Järvenpään kanssa siitä, että yksityisen tekemä selvitys suvustaan menneinä vuosisatoina olisi yhtä luotettava kuin käräjillä tai raastavussa annettu selvitys. Lautamiehet tai raatimiehet ja käräjäyleisö vahvistivat tietämyksensä perusteella annetun selvityksen. Nykyään sukututkimus perustuu lähteisiin, ja yksityisen tekemä on pätevä, jos se perustuu asiakirjanäyttöön, mutta 1600-luvulla sellaisia ei ollut kuin harvoin käytettävissä. 1600- ja 1700-luku olivat säätytietoisen ympäristön muovaamaa, ja silloin herkästi ja löysästi yhdistettiin arvohenkilöitä menneisyydestä omaan sukuun suvun arvon nostamiseksi. Näin syntyi esim. Teit-suvun tekaistu sukujohto Skotlantiin. Joku oli kuullut siellä vaikuttaneesta Tait of Pirn ylimyssuvusta ja halusi johtaa oman sukunsa sieltä. Sven-Erik Åström on osoittanut, että sukujohto on tarkoituksellisesti laadittu n. 1640. (Tait of Pirn-sägnen i kulturhistorialisk belysning. Historiska och litteraturhistoriksa studier 40:237-274)
Menneitä sukupolvia muistellessa heidän yhteiskunnallinen asemansa pyrkii kohoamaan. Sen lienee moni sukututkija huomannut. Eipä ole tainut hävitä halu ylhäisiin esivanhempiin meidänkään päivinä, päätellen innostuksesta päästä Kaarle Suuren jälkeläiseksi.
Tapio Vähäkangas

Monet historiantutkijat nykyisinkin pitävät sukututkimusta epätieteellisenä tutkimuksena. Luulen heidän epäilynsä johtuvan sukututkimuksen subjektiivisesta luonteesta. On totta, että sukututkimus sisältää suuren vaaran käyttää aasinsiltaa siirryttäessä oletuksesta varmana pidettävään totuuteen. Kun kerran näin on tapahtuntu, toisenkin tutkijan on - varsinkin jos siirtyminen oletuksesta totuuteen on sopinut mielikuvaan - helppo omaksua asia. Minunkaan mielestäni sukutukimus ei milloinkaan voi saavuttaa sitä stausta, joka tieteellisellä tutkimuksella voi olla. Toisaalta kaiken tutkimuksen nimellä kulkevan tulisi aina perustua toisasioihin. Mitkä sitten ovat tosiasioita? Ovatko ne yksityisiä musitiinpanoja suvun vaiheista, kronikoita, tarinoita jne. Vai ovatko ne. nk. asiakirjoja, jotka ovat saaneet statatuksensa jonkin virkamiehen kautta. Käyttäessään mitä tahansa "dokumenttia" tutkimukseensa tutkija on aina vastuussa ensisijaisesti itselleen ja sitten julkisesti.

Kaikki sukututkijat eivät rakenna tutkimustaan subjektiivisessa hengessä vaan pyrkivät mahdollisimman perusteltuun tutkimukseen. Useat sukuaan tutkivat kuitenkin tekevät omia tutkimuksiaan vai siksi, että haluavat tietää, mistä ovat lähtöisin. Mukaan saattaa silloin tulla Vähäkankaan mainitsema halu hakea juurilleen vaikkapa Kaarle Suuri esi-isäksi. Tätä ei saa kuitenkaan yleistää vaikka yksittäisiä tapauksia voikin löytyä.

[Giösling]

Vastaukset tulevat ajallansa, elämässä on muutakin kuin sukututkimusta.

Selvä on, että kronikka on Abrahamin kronikka. Tarinan kertoja on Abraham, ei hänen äitinsä eikä vaimonsa. Abraham on tietysti kerännyt kronikan aineksen eri palasista. Täytyy muistaa, että Abraham oli vain 9-vuotias kun hänen isänsä kuoli. Jotakin on varmasti jäänyt muistiin suoraan isä-Ericiltä kuultuna, myöhemmin sitä on täydennetty omalta äidiltä (=Elin Martintytär) ja vanhemmilta sisaruksilta kuultuna ja varmaan myös isän serkulta Mårten Stodiukselta. Ehkäpä isä-Eric jätti kirjallistakin aineistoa, mahdoton sanoa.

Olletikin pääosa Abrahamin kronikasta siis koostuu suullisesta perimätiedosta. Se jos mikä selittää tietoaineksen karkean summittaisuuden, ajatellaan vaikka "käskynhaltijaveljeksiä" taikka "kuninkaankartanoita".

Kronikan päiväys on tietysti Abrahamin.

Jos kiistanalainen peräkaneettilause kronikan lopussa kuuluu Abrahamin tekemäksi (tietysti siten, että syystä tai toisesta äidin nimi on väärä), niin se vain viittaisi siihen muutenkin varsin ilmeiseen seikkaan, että osa tietoaineksesta on Abrahamin äidin toistamaa. Selvää on myös se, että että Abrahamin äiti on Alftan-sukuun nähden ulkopuolinen, vieras, ihan kuten JP on moneen kertaan Emerentia Torskia täällä vähätellyt. Vaikka äiti olisi minkälaista ylhäistä kätkettyä sukua oleva henkilö, niin aina vaan Alftan-sukuun nähden kerrotun tarinan varassa oleva. Siis sekin osaltaan hyvin selittää, miksi Abrahamin kronikoima tieto on niin pahasti vailla todellisuuspohjaa.

Pesun fantasia, että tämä Elin-Emerentia olisi konfereerannut eli Pesun sanoin "juonitellut" valtapolitiikalla Taivassalossa ylhäisten herrojen kanssa salatun syntyperänsä perusteella, ja että tämä tilanne olisi vihjeenä tarkkaavalle lukijalle Abrahamin kronikan peräkaneetissa kuin mikäkin sudoku-tehtävä, saa puolestani jäädä omaan arvoonsa.

Verbi conferera tulee latinasta, tarkoittaa pohjimmiltaan yksinkertaisesti yhteentulemista, kokoontumista, keskustelemista. Mitään juonitteluun viittaavaa merkitystä sillä ei ole minun sanakirjassani.

Jos kuitenkin, kuten olen artikkelissani yhtenä selitysmallina ehdottanut, tämä peräkaneetti olisikin Johan Abrahaminpk. Alftanin kirjoittama ja viittaa hänen äitiinsä Emerentia Torskiin, niin silloin sen "viesti" olisi yksinkertaisesti: "tässä on isäni Abrahamin kertomus ja näistä olen myös äitini kuullut kertovan" -- taas ilman kätkettyjä viestejä tulevaisuuteen.

Jouni Kalevalle tuntuu olevan mahdotonta luopua Genokseen kirjoittamastaan "fantasiasta", joka dokumentoinnin puutteessaan & epäloogisuudessaan on ainutlaatuinen tieteellisen lehden historiassa, arvelen.

Jouni Kaleva sanoo Johanin suulla:

"Tässä on isäni kertomus ja näistä olen myös äitini kuullut kertovan".

Kronikka ei suinkaan pääty näin vaan seuraavasti:

Af dessa ofvanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min. sal. Moder Emerentia Tott, här om tala, och med förnämliga Män conferera, Datum Hattula Prästegärd den 6 Martii 1695.

Abraham Alftanius,

Praepos. & Past. Hattulensis, aetatis 65.

Ja sitten suomennos Kalevan omin sanoin:

Quote:

Näistä edellisistä olen minä isän puolelta polveutunut ja kuulin autuaan äitini
Emerentia Tottin tästä puhuvan ja NEUVOTTELEVAN ylhäisten miesten kanssa.

Unquote:

Missä on Kalevan nyt esittelemä "tässä on isäni kertomus", kuinka
hänen Genoksessa kääntämänsä "neuvottelu", muuttuukin tarkemmin ajateltuna tavalliseksi keskusteluksi? Miksi Torsk olisi keskustelija/neuvottelija Abrahamin asemesta? Miten Torsk nimi olisi vääntynyt Tottiksi? Kuinka Johanin komentti voisi edeltää hänen isänsä allekirjoitusta?

Miten moinen epäloogisuus ja dokumentoimattomat "heitot" ovat koskaan
saaneet palstatilaa Genoksessa?


Terveisin

Juhani Pesu

[Make]

Itse asia ei ole minulle lainkaan tuttu. Kuitenkin se on minusta mielenkiintoista luettavaa sekä sukuselvityksistä (vältän tietoisesti sanaa "tukimus") että yleisemmin erilaisesta ihmisten välisestä kommunikoinnista kiinnostuneena.

Juhani, oletko huomannut, että sinulla on tapana irroittaa toisten teksteistä yksityiskohtia ja niihin tarttumalla sivuuttaa toisen kirjoittajan kokonaisnäkemys? Myös Sinun teksteillesi voisi halutessaan joku tehdä samoin. Esimerkiksi kirjoitit taannoin

Julkaisussa korostetaan sivujen käsittelevän Alftan-suvun
ISANPUOLEISTA polveutumista, joka tuolloin tuntuu turhalta, koska ajan sukupuut olivat lähes säännönmukaisesti partiarkaalisia. Von Celsen hallussa on siis ollut myös Alftanien äidinpuoleinen, suoraan Vasa-sukuun vievä puu.


Tästä voi lukea niin, että koska puhutaan ISÄNPUOLEISESTA polveutumisesta, ollaan tarkoituksella jätetty pois ÄIDINPUOLI. Eikö tämä ole melkoinen hypoteesi? Olen itsekin kirjoittanut selvittelyihini niin, KOSKA minulla EI ole ollut äidinpuolta käytössäni.

Vastaavien lauseiden perusteella vaadit muilta virhehypoteesien korjaamista. Pitäiskö olla kriittinen myös omiin teksteihin. Pohjaksi kannattaa lukea eilinen (19.8.2008) Seppo Niiniojan klo 21.57 kirjoittama viesti.


Ja kirjoitit myös:


Se, että Ruotsin valtakunnanhistorioitsija (rikshistoriograf) pani maineensa peliin Emerentia Tottin puolesta riittää minulle, olen todennut.

Oletko valmis hyväksymään sen, että joillekin muille se ei riitä?

Samassa hyvin ansiokkaassa ajatustesi ja hypoteesiesi yhteenvedossa toteat (lihavointi allakirjoittaneen):


Tämä poikkeaa kaikesta aiemmin esitetystä ja perustuu avainhekilöiden sukujen tutkimukseen & löydettyihin linkkeihin.
(Kielto hypoteesinlevityksestä ilman lupaani).


Aika outo toteamus siihen nähden, että olet laittanut hypoteesisi esille internetin kaikille avoimeen sivustoon, jolta kuka tahansa tuntematon voi tuon napata. Nettiin ei kannata laittaa mitään sellaista, jota ei halua levitettävän (outo sana sinänsä, koska asia ON JO kaikkien miljoonien nettikäyttäjien luettavissa).

Mitään kantaa en ota ns. pääkysymykseen. Kuitenkin koska tämä on yleisellä keskustelupalstalla otin kantaa keskusteluketjuun. Ylläpito poistakoon, jos tarpeen. Sääntöjä en katso loukkanneeni ainakaan yhtään sen enempää kuin muutkaan ketjuun kirjoittaneet.

[Giösling]

Itse asia ei ole minulle lainkaan tuttu. Kuitenkin se on minusta mielenkiintoista luettavaa sekä sukuselvityksistä (vältän tietoisesti sanaa "tukimus") että yleisemmin erilaisesta ihmisten välisestä kommunikoinnista kiinnostuneena.

Juhani, oletko huomannut, että sinulla on tapana irroittaa toisten teksteistä yksityiskohtia ja niihin tarttumalla sivuuttaa toisen kirjoittajan kokonaisnäkemys? Myös Sinun teksteillesi voisi halutessaan joku tehdä samoin. Esimerkiksi kirjoitit taannoin



Tästä voi lukea niin, että koska puhutaan ISÄNPUOLEISESTA polveutumisesta, ollaan tarkoituksella jätetty pois ÄIDINPUOLI. Eikö tämä ole melkoinen hypoteesi? Olen itsekin kirjoittanut selvittelyihini niin, KOSKA minulla EI ole ollut äidinpuolta käytössäni.

Vastaavien lauseiden perusteella vaadit muilta virhehypoteesien korjaamista. Pitäiskö olla kriittinen myös omiin teksteihin. Pohjaksi kannattaa lukea eilinen (19.8.2008) Seppo Niiniojan klo 21.57 kirjoittama viesti.


Ja kirjoitit myös:



Oletko valmis hyväksymään sen, että joillekin muille se ei riitä?

Samassa hyvin ansiokkaassa ajatustesi ja hypoteesiesi yhteenvedossa toteat (lihavointi allakirjoittaneen):



Aika outo toteamus siihen nähden, että olet laittanut hypoteesisi esille internetin kaikille avoimeen sivustoon, jolta kuka tahansa tuntematon voi tuon napata. Nettiin ei kannata laittaa mitään sellaista, jota ei halua levitettävän (outo sana sinänsä, koska asia ON JO kaikkien miljoonien nettikäyttäjien luettavissa).

Mitään kantaa en ota ns. pääkysymykseen. Kuitenkin koska tämä on yleisellä keskustelupalstalla otin kantaa keskusteluketjuun. Ylläpito poistakoon, jos tarpeen. Sääntöjä en katso loukkanneeni ainakaan yhtään sen enempää kuin muutkaan ketjuun kirjoittaneet.

Kokonaisnäkemyksillä on tapana kaatua kiusallisiin yksityiskohtiin, mutta
niinhän pitääkin, jotta mahdollisimman oikea tieto tulisi esille.

Olen korostanut sitä, että 1700-luvun julkaistut sukupuut olivat pääsääntöisesti patriarkaalisia, sitä ei siis ajan taustaa vasten olisi tarvinut painottaa. Esim. ajan julkaistut matrikkelit ja aatelismatrikkelit vieläkin seuraavat VAIN miespuolisia sukulinjoja, ei tytärten kautta polveutuvia.

Genokseen kirjatut ja virheellisiksi todetut, suorastaan mahdottomat
hypoteesitkin tulee korjata. Niitten ei tulisi tiukan "referee-systeemin"
vuoksi esiintyä artikkeleissa ylipäätäänkään.

Kynnys hupoteeseille tulee olla huomattavasti korkeampi Genoksessa, kuin
yleisillä keskustelulistoilla. Tästä on kyse.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, myös allekirjoittaneella, vaikkakin
se on useamman kuin kerran kyseenalaistettu tälläkin forumilla.

Olen liittänyt hypoteesiini kiellon juuri mainitsemiesi syiden tähden.
En halua lukea tekstejäni muitten ideoina alan julkaisuista. Netti on julkinen
media siinä missä muutkin. Sillä on oltava samat suitset tekijänoikeuksissa.
jos ei vielä, niin ainakin joskus. Genoksen päätoimittaja on kiinnittänyt
nettikirjoitusten ongelmallisuuteen & katoavaisuuteen huomiota Alftan-artikkeli-keskustelun yhteydessä.

Se, että tietoa pitäisi "salata", tai "jemmata", oikeuksiensa suojelemiseksi, on itselleni vieras ajatus, mutta Suomessa varmaankin täysin normaali käytäntö. Ei ihme , että tutkimukset "junnaavat" ja tehdään järjettömästi
päällekkäistä työtä.

Terveisin

Juhani Pesu

[Seppo Niinioja]

Itse asia ei ole minulle lainkaan tuttu. Kuitenkin se on minusta mielenkiintoista luettavaa sekä sukuselvityksistä (vältän tietoisesti sanaa "tukimus") että yleisemmin erilaisesta ihmisten välisestä kommunikoinnista kiinnostuneena. Vastaavien lauseiden perusteella vaadit muilta virhehypoteesien korjaamista. Pitäiskö olla kriittinen myös omiin teksteihin. Pohjaksi kannattaa lukea eilinen (19.8.2008) Seppo Niiniojan klo 21.57 kirjoittama viesti.
----


Hauska todeta että ainakin veljeni kaima Markku on viestini lukenut. Olen kyllä hänen kommenteistaan samaa mieltä, sensuroinnin uhallakin. Tarkennuksena vielä, että tutkimus- tai muulla intressillä viittaan siihen, että minulla ei ole asiassa mitään etuja valvottavana (mitähän ne muut voisivatkaan olla), mutta olen kyllä kiinnostunut (interested) tästä JP vastaan muu maailma -maaottelusta. Kaikki kunnia Juhanille sitkeydestä.

Oliko se Hegel vai hänen oppilaansa, jotka puhuivat ainakin minulle mystisestä määrän muuttumisesta laaduksi? Informaatioteoriallakin voisi olla jotakin annettavaa. Tässä leike sivustolta http://personal.inet.fi/koti/sakari.ahvenainen/index/id115.htm :

"5. Selected Applications
Loitontuminen (?) (convexity) on yhdentymisen (colligation) vastakohta. Tietämyksen kerääminen riippuu yhdentymisestä, edeten askel askeleelta. Jokainen tiedon muru (snippet) on merkityksetön yksinään, kunnes osat loksahtavat paikalleen ja synteesi on syntynyt. s. 136
SA kom: Se kuuluisa S- käyrä: Miten määrä muuttuu laaduksi. Vrt. myös ymmärtäminen- pohdinta yllä."

Vaikuttaa ehkä kaukaa haetulta, mutta luovuuskurssinsa käyneet tuntevat mm. kaukaisten ajatusmallien ja psykologisen inertian voittamisen tärkeyden.

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Eikö ole niin, että kaikki julkaistut tutkimukset tai hypoteesit ovat julkisessa käytössä? Hyvä tutkimustapa edellyttää, että mainitaan vaikkapa vasta-argumenttina toisen tekemä tai ehdottama "hypoteesi".

Sitä siis voi lainata silloin kun haluaa vedota siihen. Sen voi tietenkin kieltää, mutta sillä ei taida olla merkitystä tässäkään tapauksessa. Vaikutta näet siltä, että toinen osapuoli kieltää hypoteesiensa käytön lainkauksina vastapuolen hyvin perusteltuihin esityksiin. Sen sijaan kyseinen osapuoli käyttää surutta hyväksi Genoksessa julkaistua kirjoitusta ja pyrkii sanomallaan kertomaan siinä esiintyvät ajatukset eli "hypoteesit" mahdottomiksi.

Olen pitänyt aina Genosta korkealuokkaisena julkaisuna, josta ahkerasti lainataan eri tarkoituksiin tietoja. Kalevan kirjoitus ei tee poikkeusta Genoksen linjassa.

Minullakaan ei ole kovin suurta intressiä seurata tapahtuman yksityiskohtia vaikka oma sukuni meneekin Tottien yhteen haaraan.

Täytyy tästä kohta lähteä pilkkomaan puita 95-vuotiaalle anopille, että saa mökkinsä lampimäksi ensi talvena. Osaan sen työn hyvin (siis puiden pilkkomisen).

[Make]

.... *pitkä lainaus + teksti*

Juuri tätä tyyliäsi tarkoitti viestini "kokonaisnäkemys" kirjoituksistani. Taas teit sen, että puutuit muutamaan asiaan, jotka poimin esimerkkeinä tavastasi poimia toisen kirjoituksesta muutaman asian!

Tavallasi jatkaen voisin nyt siteerata alkuperäisen tekstini kysymystä sinulle ja perätä vastausta! Mutta sehän oli tarkoitettukin vain retooriseksi kysymykseksi (=kysymys johon kysyjä ei odotakaan vastausta) eli herättämään ajatuksia kuulijassa. Jos kiivaastikin argumentoi toisen mielipiteitä tai hypoteesejä, tulisi mielestäni erityisesti varoa sortumasta itse esittämään samanlaisia mielipiteitä tyyliin "minulle ainakin riittää, että X sanoo/kirjoittaa niin". Ja tämäkin siis vain esimerkki.

Turvallista on myös vastata kysymyksellä.

Lopetan osaltani häiriköinnin ;) - tai toisaalta varaan itselleni oikeuden muuttaa mielipidettäni ja käännän nuttuni nurin.

[Giösling]

Ihmettelen keskustelun tasoa Suomessa.

Eikö kirjoittajilla todellakaan ole kommentoitavaa itse käsitellystä asiasta,
vaan pelkästään tavastani kommunikoida.

Ketjua sabotoidaan systemaattisesti. Huomasin kyllä, että "universumin
esirippu" repesi jo kerttaalleen ketjun alussa, eikä sittenkään! "Happamia ovat marjat", sanoi kettu.

Siirtyisittekö itse asiaan, vai onko ketju jälleen suljettava?

Terveisin

Juhani Pesu

[Aki Pitkäkoski]

Tämän ketjun keskustelu sisältää sekä suku- että historiantutkimuksen kannalta mielenkiintoisia asioita.

Keskustelu on sujunut paljolti hyvässä hengessä. Paikka paikoin on kuitenkin havaittavissa taipumusta substanssin sijasta ohilyönteihin syntyneiden "rintamalinjojen" puolin ja toisin.

On kaikkien kirjoittajien ja ketjua seuraavien sekä itse asiakokonaisuuden selvittämisen kannalta etu, että pidättäydytään kaikista toisiin keskustelijoihin menevistä viittauksista, elleivät ne ole rakentavassa hengessä lausuttuja.

Olen vakuuttunut, että asian selvittely etenee parhaiten, kun "kiukutellaan" itsekseen, mutta keskitytään kirjoituksissa mahdollisimman asiapitoiseen argumentointiin. Värikkyyttä voi tietysti myönteisessä hengessä kirjoituksiinsa lisätä.

Pyydän vielä, ettei tähän viestiin oteta tässä ketjussa kantaa muutoin kuin noudattamalla tätä yleisluontoista ohjetta.

Keskusteluintoa ja mielenkiintoisia näkökulmia toivottaen

--aki--
modetiimin jäsen

[Antti Järvenpää]

Entä olisiko muotoilu

"Jag hörde min tot emerentem saliga moder härom tala."

oikeakielinen?

Uskoisin, että kovin moni latinaa taitamaton olisi kiinnostunut kuulemaan vastauksen tuohon Jounin aikaisempaan kysymykseen puhtaasti sen takia, että Salig moder sopii hyvin tarinan vahvistajaksi ja Abrahamin äitiin sopisi jopa paremmin kuin hyvin lausuma uhrautuvasta ja täysin palvelleesta äidistä - tot emerentia, tot emerentem, tot emerita. Siis missä muodossa ja mihin kohtaan lausetta tuollainen lausuma olisi mahdollista laittaa, että lauserakenne on eheä.

Nimimerkki "Movitz" esitti jo vaihtoehdon:
1) ja kuulin usein edesmenneen äitini, täysin palvelleen N.N:n tästä puhuvan ja ylhäisten miesten keskustelevan/neuvottelevan. - min saliga moder, tot emerentem NN. härom tala.
Näin muotoillen on luonnollista, että se vaatii tuo N.N., koska muuten lauserakenne ei (ei edes suomenkielessä) ole eheä.

Nyt olisi erittäin kiinnostavaa kuulla seuraavat vaihtoehdot tai jotkin muut mahdolliset variantit, joita Jouni käsittääkseni koitti haarukoida:
2) ja kuulin usein täysin palvelleen edesmenneen äitini tästä puhuvan ja ylhäisten miesten keskustelevan/neuvottelevan. (ei oikein luonteva)
3) ja kuulin usein edesmenneen täysin palvelleen äitini tästä puhuvan ja ylhäisten miesten keskustelevan/neuvottelevan. (aika luonteva)
4) tai jotenkin muuten.

Minulle henkilökohtaisesti on jäänyt hiukan epäselväksi, mikä taivutusmuoto on käynyt vanhaksi ja miksi, vai onko peräti kysymys kantasanasta emereo. Siis eikö emereo tai joku sen taivutusmuoto kuulu humanistiseen latinaan vai eikö peräti keskiaikaiseen latinaan, mutta on kuitenkin latinan sanakirjassa ja aivan validi taivutusmuoto. Ymmärrän, että kysymys on ehkä tyhmä tai vaikea tai kenties olen its ymmärtämätön, mutta toivoisin muitakin vastauksia, kuin sen, että ei löydy googlettamalla. Googlettamalla ei sattumalta löydy suomalaisia historiallisia dokumentteja juuri nimeksikään, ja esim. FMU, vaikka onkin netissä, ei ole hakukoneiden ulottuvissa.

[Matti Lehtiö]

Tekstilisäykset Isonkyrön kirkonarkistossa löytyvään Johan Aimelaeuksen kirjoittamaan ns. Alftan kronikkaan on tehty teksti lisäyksiä myöhemmin, kuten Jouni Kaleva on arvellut aiheesta virinneen keskustelun alkutaipaleella.
Lisäykset koskettavat seuraavia tekstiosia:
Sivun 1 otsakeosan testi "afskrifvit af hans egna antekningar" ja saman sivun oikeaan alalaitaan otsikolla: "anmärkning" varustettu teksti. Kolmanneksi sivun 2 otsakeosan, teksti "afskrifvit af hans/Abrahams egna antekningar".
Teksti on samaisen kirkonarkiston muun materiaalin perusteella lisännyt Nils Aimelaus, joka on merkinnyt syntymäajakseen samaisessa arkistossa olevaan pappisluetteloon 21 april 1753 ja virkaanastumisajakseen 2 Juli 1806. Varmimpana tunnistusmerkkinä on erityisesti hänen tapansa kirjoittaa h-kirjain.
Yst. terveisin
Matti Lehtiö ISOKYRÖ
Ps. Samaisesta arkistosta löytyy myös yksi Sursill kronikka

[Giösling]

Korjauksena Matti Lehtiön edelliseen viestiin seuraavaa:

Isonkyrön kakkossivun otsikko on, kuten kaikki voivat nähdä Genoksen sivulla 58:

"ISRAEL Alftans Pastoris i Storkyrö Uhrsprång på MODERNET afskrifvit af hans egna anteckningar".

Tässä otsikossa ei ole mitään muutoksia tai korjauksia ja se on kirjoitettu samalla, kauniilla käsialalla.

Ykkössivun otsikko kuuluu:

Alftanska Slächtens Uhrsprång på Fädernet afskrifit af hans (sutattu)
Abrahams egna anteckningar.

Korjaus koskee siis kronikan alkuperäisen kirjoittajan nimeä.

Tämä on eritäin tärkeä pointti.

Sursill-kronikan "prototyyppi" edeltää Alftan-kronikkaa ja sitä seuraa Isonkyrön pappisluettelo, olen todennut.
Hallussani on Kalervo Mieltyn kuvaamana kirjan ulkoasu ja relevantit sivut.

Terveisin

Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Tekstilisäykset Isonkyrön kirkonarkistossa löytyvään Johan Aimelaeuksen kirjoittamaan ns. Alftan kronikkaan on tehty teksti lisäyksiä myöhemmin, kuten Jouni Kaleva on arvellut aiheesta virinneen keskustelun alkutaipaleella.
Lisäykset koskettavat seuraavia tekstiosia:
Sivun 1 otsakeosan testi "afskrifvit af hans egna antekningar" ja saman sivun oikeaan alalaitaan otsikolla: "anmärkning" varustettu teksti. Kolmanneksi sivun 2 otsakeosan, teksti "afskrifvit af hans/Abrahams egna antekningar".
Teksti on samaisen kirkonarkiston muun materiaalin perusteella lisännyt Nils Aimelaus, joka on merkinnyt syntymäajakseen samaisessa arkistossa olevaan pappisluetteloon 21 april 1753 ja virkaanastumisajakseen 2 Juli 1806. Varmimpana tunnistusmerkkinä on erityisesti hänen tapansa kirjoittaa h-kirjain.
Yst. terveisin
Matti Lehtiö ISOKYRÖ
Ps. Samaisesta arkistosta löytyy myös yksi Sursill kronikka

Onko Matti tuo perusteksti selkeästi J. Æjmelæuksen käsialaa? Olettaisin, että olet katsonut. Tuo, että Nils Æjmelæus olisi tehnyt nuo mainitut lisäykset, on aika merkittävä havainto.

[Matti Lehtiö]

Alkuperäisen Alftan tekstin laatija on ehdottomasti Johan Aimelaus. Johan sokeutui elämänsä loppuvaiheessa ja esim. erilaisia tapahtumia sisältäväan tekstiosaan hän ei ole enää kirjannut tietoja elämänsä loppupuolella. Nils näyttää paikanneen tätä vajetta jonkin verran ja on kirjannut jälkikäteen listaan tietoja, joista aikaisin on merkitty vuodelle 1803. Tämä lienee kuitenkin tapahtunut vasta virkaanastumisen jälkeen.
Matti Lehtiö

[Giösling]

Matti taisi tulkita tuolla aiemmin kaikki lisäyksetkin Aeimelaeuksen käsialaksi.
Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten ykkössivun "anmärkning"-
otsikolla varustettu teksti selvästi osoittaa.

Olisiko aika konsultoida asiantuntijoita?

Terveisin

Juhani Pesu

[Sami Lehtonen]

Matkan varrella on tullut mieleen, että tässä olisi mainion historiallisen romaanin ainekset. On alkuperältään mystinen kronikka, hopeakannu, salalokeroita ja -juonia ja epäämättömiä asiakirjatodisteitakin. Meillähän on jo Mika Waltarin Kaarina Maununtytär ja vaikkapa Kuninkaan sormus ja Regina von Emmeritz (huomaa nimen samantapaisuus Emerentian kanssa) Topeliuksen Välskärin kertomuksissa.

Tässäpä oiva ajatus. Ehkä Kaari Utrio (vahva nainen kirjoittamaan vahvasta naisesta) tai joku muu valtakunnan historiallisten romaanien kirjailija (Waltari ei valitettavasti ole enää käytettävissä) voisi ottaa tärpin.

Varsin amatöörimäisen käsitykseni mukaan virallista historiaa ei ole, paitsi edesmenneessä Neuvostoliitossa, Orwellin 1984:ssä ja muissa vastaavissa.
En malta olla täsmentämättä, että kyllä mm. Yhdysvalloissa kongressi päättää edelleen historiallisista faktoista, kuten mm. siitä, tapahtuiko Turkissa armenialaisten kansanmurha 1915 vaiko eikö. Ottamatta kantaa tehtyyn päätökseen totean, että tällaiset päätelmät kuuluvat riippumattomille historiantutkijoille - ei demokraattisesti (tai epädemokraattisesti) valituille herrakerhoille.

Mitä tulee siihen, onko Emerentia Tott nimi, vai latinaksi väärin kirjoitettu fraasi "emerentia tot" (po. jotakin muuta) niin totean, että kirjoittaja ei välttämättä ollut tunnettu Ruotsin parhaana latinistina tai perusteellisena lingvistina. On siis täysin mahdollista, että kyseinen väärinkirjoitettu fraasi olisi tullut lapsuksena kirjoittajan halutessa korostaa edesmenneen äidin arvoa. Tästä tietysti pitäisi olla muuta näyttöä esimerkiksi siten, että vastaavanlainen tendenssi käyttää latinankielisiä arvonimiä ynnä muita löytyisi myös muiden tärkeiden henkilöiden kohdalla. Vaikka tällaistakin löytyisi, niin meillä on sittenkin kädessä vain ad hoc -selitys, joka ei todista mitään suuntaan tai toiseen ilman, että joskus jostakin vastaan tulisi vanhempi tai peräti alkuperäinen versio Alftan-kronikasta.

Mitä taas tulee Sursilleihin, niin tietääkseni heidän joukossaan ei juuri ole henkilöitä, joita ei ns. muista lähteistä - veroluetteloista, kaupoista tai muista aikalaisdokumenteista löytyisi. Jos joku tietää, niin olisin halukas kuulemaan mahdollisista epähenkilöistä Sursillein suvussa. Alftan-kronikassa taas on ainakin kaksi kiistanalaista henkilöä: Emerentia Tott ja itse Hans Eriksson (identifioitu mm. Huukaisten Hans Olofssoniksi).

[Jouni Kaleva]

Tekstilisäykset Isonkyrön kirkonarkistossa löytyvään Johan Aimelaeuksen kirjoittamaan ns. Alftan kronikkaan on tehty teksti lisäyksiä myöhemmin, kuten Jouni Kaleva on arvellut aiheesta virinneen keskustelun alkutaipaleella.
Lisäykset koskettavat seuraavia tekstiosia:
Sivun 1 otsakeosan testi "afskrifvit af hans egna antekningar" ja saman sivun oikeaan alalaitaan otsikolla: "anmärkning" varustettu teksti. Kolmanneksi sivun 2 otsakeosan, teksti "afskrifvit af hans/Abrahams egna antekningar".
Teksti on samaisen kirkonarkiston muun materiaalin perusteella lisännyt Nils Aimelaus, joka on merkinnyt syntymäajakseen samaisessa arkistossa olevaan pappisluetteloon 21 april 1753 ja virkaanastumisajakseen 2 Juli 1806. Varmimpana tunnistusmerkkinä on erityisesti hänen tapansa kirjoittaa h-kirjain.
Yst. terveisin
Matti Lehtiö ISOKYRÖ
Ps. Samaisesta arkistosta löytyy myös yksi Sursill kronikkaNähdäkseni Matilla tässä vaihtui sivun 1. ja 2. otsikkoihin sisältyvät lauseet keskenään, kuten Juhani Pesu aiemmin totesi.

Se ei muuta asian tärkeää ydintä: kummankin sivun otsikkolausen lisäys sekä 1-sivun teksti otsikolla "anmärkning" ovat Johan Aimelaeuksen originaaliin myöhemmin tehtyjä lisäyksiä; ja nyt tekijäksi saadaan Johanin poika ja seuraaja Isonkyrön kirkkoherran virassa, Nils A.

Aiemmin on pohdittu sitä, oliko Israel Alftanilla omia itsenäisiä muistiinpanoja, joita Johan A. olisi käyttänyt pohjana, kun kerran 2-sivun otsikko niin antaa ymmärtää.

Nyt tuolta mahdollisuudelta putoaa pohja pois. Otsikkolauseen on lisäillyt Nils, joka ei ole ollut selvillä, mistä lähteestä tämä juttu on. Tähän viittaa Nilsin oma korjaustarve 1-sivun otsikkolauseessa.

Tämä palauttaa meidät lähtöruutuun: se poistaa tarpeen yrittää ymmärtää, miksi Israel Alftan olisi kirjoittanut muistiinpanoihinsa äidiksensä Emerentia Tottin samalla kun hän on kirjauttanut epitafitauluunsa äidiksensä Elinin Uudenmaan Brändöstä.

Jälleen näkyy, miten tieto (tai sen puute) vääristyy vain yhden sukupolven kuluessa, kun poika ei täysin hahmota isänsä merkintöjä.

[Janne Asplund]

Meillä on toki Ruotsin virallinen historiakirja, v. 1773 painettu "Upplysningar
i Svenska Historien, Tredje delen". Tässä opuksessa on painettuna
Emerentia Tott Alftan-kronikkan yhteydessä.

Valtakunnahistorioitsija Magnus von Celse (Alftaneus) oli henkilökohtaisesti
pitänyt huolen kronikan julkaisusta siirtämällä aineiston edesmenneen von
Stiernmanin kokoelmista assistenttinsa (Loenbom) painettavaksi.

Magnus von Celsen silmää ei ole välttänyt kronikassa mainittu Emerentia
Tott. von Celse, jos kuka, oli Erikin-ajan expertti ja kuninkaallisen hovin salojen vartija. Hän tiesi tarkalleen, kuka Emerentia Tott oli.

Se, että Ruotsin valtakunnanhistorioitsija (rikshistoriograf) pani maineensa peliin Emerentia Tottin puolesta riittää minulle, olen todennut.

Terveisin

Juhani Pesu

1700-luvun lähdekritiikki on varmasti ollut "hieman" toisella mallilla kuin nykyään.
Uskottavuuden kannalta olisi mielestäni ehdottoman toivottavaa, että Emerentiasta löytyisi kuitenkin maininta jostain muusta lähteestä, kuin vain tästä kopioidusta kronikasta. Ainoa ratkaisu on kahlata läpi yleisiä ja yksityisiä arkistoja. Ja kenties se alkuperäinen kronikkakin löytyisi kovalla salapoliisityöllä.

[Seppo Niinioja]

Tässäpä oiva ajatus. Ehkä Kaari Utrio (vahva nainen kirjoittamaan vahvasta naisesta) tai joku muu valtakunnan historiallisten romaanien kirjailija (Waltari ei valitettavasti ole enää käytettävissä) voisi ottaa tärpin.

En malta olla täsmentämättä, että kyllä mm. Yhdysvalloissa kongressi päättää edelleen historiallisista faktoista, kuten mm. siitä, tapahtuiko Turkissa armenialaisten kansanmurha 1915 vaiko eikö. Ottamatta kantaa tehtyyn päätökseen totean, että tällaiset päätelmät kuuluvat riippumattomille historiantutkijoille - ei demokraattisesti (tai epädemokraattisesti) valituille herrakerhoille.

Mitä tulee siihen, onko Emerentia Tott nimi, vai latinaksi väärin kirjoitettu fraasi "emerentia tot" (po. jotakin muuta) niin totean, että kirjoittaja ei välttämättä ollut tunnettu Ruotsin parhaana latinistina tai perusteellisena lingvistina. On siis täysin mahdollista, että kyseinen väärinkirjoitettu fraasi olisi tullut lapsuksena kirjoittajan halutessa korostaa edesmenneen äidin arvoa. Tästä tietysti pitäisi olla muuta näyttöä esimerkiksi siten, että vastaavanlainen tendenssi käyttää latinankielisiä arvonimiä ynnä muita löytyisi myös muiden tärkeiden henkilöiden kohdalla. Vaikka tällaistakin löytyisi, niin meillä on sittenkin kädessä vain ad hoc -selitys, joka ei todista mitään suuntaan tai toiseen ilman, että joskus jostakin vastaan tulisi vanhempi tai peräti alkuperäinen versio Alftan-kronikasta.

Mitä taas tulee Sursilleihin, niin tietääkseni heidän joukossaan ei juuri ole henkilöitä, joita ei ns. muista lähteistä - veroluetteloista, kaupoista tai muista aikalaisdokumenteista löytyisi. Jos joku tietää, niin olisin halukas kuulemaan mahdollisista epähenkilöistä Sursillein suvussa. Alftan-kronikassa taas on ainakin kaksi kiistanalaista henkilöä: Emerentia Tott ja itse Hans Eriksson (identifioitu mm. Huukaisten Hans Olofssoniksi).

Kiitos Alftan- ja Sursill-tiedonannoistasi ja historiallista romaania koskevasta kannatuksesta!

Kaari Utriota minäkin tietty ajattelin, vaikka en halunnut suoraan sanoa. Tässä on selvä naisnäkökulma, yksi todellinen nainen ja toinen luultavasti olematon kyseessä. Kas kun hän ei ole vielä julkaissut vaikkapa "Emerentia Tottin arvoitusta". Ehkä se on tulossa joulumarkkinoille, who knows. Historiallisessa romaanissa kirjailija voi mainiosti esittää eri näkökulmia lukitsematta itseään mihinkään niistä. Uskaltaisikohan ljoku lähestyä viehättävää Kaari Utriota asian merkeissä, jos forum kannattaa?

Yhdysvaltain ja mikä ettei muidenkin "virallisen historian" suhteen olet mielestäni kyllä oikeassa. Otin esille vain pari ensiksi mieleen tullutta esimerkkiä. Shakespearehan kirjoitti Hamletin suulla, että "There is something rotten in the country of Denmark". En tiedä edes mitä mätää, kun en ole Hamletia nähnyt enkä lukenut, mutta kyllä mätää esiintyy juuri tälläkin hetkellä maailmassa ihan liikaa. [En ymmärrä enää, miksi tämäkin tuli kirjoitetuksi, briljeerausta tai väsymystä kai].

Luonnontieteiden asema ei ole välttämättä ollut parempi. Neuvostoliitossa oli pakko aikanaan uskoa Lysenkon oppiin hankittujen ominaisuuksien periytymisestä ja USA:n joissakin osavaltioissa ei kaiketi edelleenkään saa opettaa Darwinin kehitysoppia. Tulin äskettäin jossakin kertoneeksi neuvostoliittolaisen ostajan vastauksen suomalaiselle myyjälle. Neukkujen mukaan Ohmin laki ei ollut voimassa Neuvostoliitossa, hah:).

Enemmänkin kommentteja kirjoituksesi ansaitsee, mutta taidan mennä tästä tutimaan. Sukututkimus, eikä varsinkaan yksi anomalia siinä ei ole koko elämä.

t. Seppo
__________________________________________
Auktoriteettiuskolla on optiminsa
- Tuntematon 2008

[Giösling]

Nähdäkseni Matilla tässä vaihtui sivun 1. ja 2. otsikkoihin sisältyvät lauseet keskenään, kuten Juhani Pesu aiemmin totesi.

Se ei muuta asian tärkeää ydintä: kummankin sivun otsikkolausen lisäys sekä 1-sivun teksti otsikolla "anmärkning" ovat Johan Aimelaeuksen originaaliin myöhemmin tehtyjä lisäyksiä; ja nyt tekijäksi saadaan Johanin poika ja seuraaja Isonkyrön kirkkoherran virassa, Nils A.

Aiemmin on pohdittu sitä, oliko Israel Alftanilla omia itsenäisiä muistiinpanoja, joita Johan A. olisi käyttänyt pohjana, kun kerran 2-sivun otsikko niin antaa ymmärtää.

Nyt tuolta mahdollisuudelta putoaa pohja pois. Otsikkolauseen on lisäillyt Nils, joka ei ole ollut selvillä, mistä lähteestä tämä juttu on. Tähän viittaa Nilsin oma korjaustarve 1-sivun otsikkolauseessa.

Tämä palauttaa meidät lähtöruutuun: se poistaa tarpeen yrittää ymmärtää, miksi Israel Alftan olisi kirjoittanut muistiinpanoihinsa äidiksensä Emerentia Tottin samalla kun hän on kirjauttanut epitafitauluunsa äidiksensä Elinin Uudenmaan Brändöstä.

Jälleen näkyy, miten tieto (tai sen puute) vääristyy vain yhden sukupolven kuluessa, kun poika ei täysin hahmota isänsä merkintöjä.

Asian ydin, jota Jouni Kaleva ei taaskaan huomaan, on se, että
hyväksymällä Johan Aeimalaeuksen kronikan kirjoittajaksi hän kyseenalaistaa
Johanin tiedot oman isoisänsä äidin nimestä. Kuten Antti Järvenpää
jo totesi Johanin äiti Hedvig Israelsdr Alftana oli syntynyt v. 1694 Isossakyrössä vain n. 30-vuotta isoäitinsä kuoleman jälkeen. Hän itse kuoli vuonna 1782, jolloin kronikan kopioinut Johan oli niinikään 30-vuotias.

Kuinka olisi mahdollista, että Johan Aeimelaeus ei olisi koskaan kuullut
ädiltään, tämän isoäidin nimeä ja olisi jotenkin ulkopuolisten johdattelemana kirjannut hänen nimekseen Emerentia Tottin, isoäitinsä eläessä; sillä Emerentian hän kirjoitti!

Omalta kohdaltani voin kertoa, että muistan isoäitini äidin henkilökohtaisesti.
Olin hänen kuolleessaan viiden vanha. Isoäitini isä kuoli neljää vuotta myöhemmin. Perheessämme heidän nimensä olivat ja ovat tänä päivänä kaikkien kirkkaassa muistossa.

En, Antin tavoin, tunne ainuttakaan aviossa syntynyttä joka ei muistaisi
(Hedvigin tapauksessa) isovanhempiensa nimiä.

Isossakyrössä oli sitäpaitsi kyse sen pappissuvusta, joka Johanneksen kuollessa oli pitänyt seurakunnan papinvirkaa jo toistasataa vuotta hallussaan.

Loenbomin ja Isonkyrön dokumentteja yhdistää Emerentia Tottin nimi.
Niissä ei mainita Elin (Helena) Mårtensdotteria lainkaan.

Suvun sisäisten dokumenttien koruton kertoma on selkeä: Ericus Ericin
puoliso, kronikasta pojilleen kertonut ja siitä ylhäisten miesten kanssa
neuvotellut äiti on EMERENTIA TOTT!

Terveisin

Juhani Pesu

[Antti Järvenpää]

Hiskissä on kirjaus:
1671 Kurilax; Hr. Israel - ?; Erich (+ 14.3.1672)
alkup - KASKOMM: Die Omn. S.

Alkuperäinen dolumentti on alla oleva, jossa näkyy kummeja, joissa on mukana muutamia wälborneja. Jospa nyt joku pääsisi nimien tunnistuksessa pidemmälle. Tuossa alla on omaa yritelmääni.

..................... Fadrar. Wälb Majoren på
Ketarsund Christer Karplan. ......... Ka ..tap..
Past. M. Petrus Bergius ....... ............
fadder Mor. Wälb. Carin på Kahi.......... F. A(nna)
Marg Gönings.... .(Regina) Kangasalen.. hus.. ... Carin
Grels dotter .... Corpo. ..... (Pastors hust) (jotain myös yllä)
hust. Walbor... dotter ifrån ....... .... .... ......

Löytyisiköhän ajatusta ketähän nämä kaikki ovat, ja ovatko he jossakin suhteessa sukulaisia?

[Seppo T.]

Aika sotkua on, ehkä tuosta joku saa ideoita jatkaa, tai sitten ehdottaa jotain muuta. Corpo -sanan jälkeen sopisi pari muutakin sanaa, mutta en sotke tähän kaikkea mitä mieleen juolahtaa, ainakaan nyt.

tuo loppupuollella oleva kaksi hustro-sanaa peräkkäin oleva kohta on hiukan outo, mutta selittäisin sen niin, että toinen on lisätty myöhemmin Wälborne-sanan eteen kertomaan siitä, että tytärkin on aviosäädyssä.

Seppo Töllikkö


Christer Karplan....... Hr Praepo[situs]
och Past. M. Petrus Bergi: ...d Hr Abraha...
Fadder Mor Wälb. Frue på Kaf.... F. Ann[a] [och]
Marg, ..ningst.. Item Praep:s Kangasalenses [Hustro] F. Cari[n]
Grelsdotter [Item] Corpo. [Isach] [Pastors] Hust...
Hust [Wälborne] dotter ifrån Huckais .... ..... .....

[Seppo T.]

Christer Karplan....... Hr Praepo[situs]
och Past. M. Petrus Bergi: Wörd. Hr Abraha...
Fadder Mor Wälb. Frun på Kaf.... F. Ann[a]
Marg. ..ningst.. Item Praep:s Kangasalenses [Hustro] F. Cari[n]
Grelsdotter [Item] Corpo. [Isach] [Pastors] Hust...
Hust [Wälborne] dotter ifrån Huckais .... ..... .....



Lisäsin Hr Abrahamille Wördig-arvon lyhenteen ja muutin Frue-sanan muotoon Frun ja poistin siksi rivin lopusta och-sanan.


uusia muutoksia miettiessä...S.T.

[Antti Järvenpää]

Siis tuo Kangasalan pastorin Johannes Arvidi Frisiuksen vaimo pitäisi olla Katarina Utter, vht. Pöytyän khra Gregorius Olavinpoika Utter ja Valpuri Matintytär.

[Jouni Kaleva]

Aika sotkua on, ehkä tuosta joku saa ideoita jatkaa, tai sitten ehdottaa jotain muuta. Corpo -sanan jälkeen sopisi pari muutakin sanaa, mutta en sotke tähän kaikkea mitä mieleen juolahtaa, ainakaan nyt.

tuo loppupuollella oleva kaksi hustro-sanaa peräkkäin oleva kohta on hiukan outo, mutta selittäisin sen niin, että toinen on lisätty myöhemmin Wälborne-sanan eteen kertomaan siitä, että tytärkin on aviosäädyssä.

Seppo Töllikkö


Grelsdotter [Item] Corpo. [Isach] [Pastors] Hust...
Hust [Wälborne] dotter ifrån Huckais .... ..... .....

Olisiko
...........Corpo Isach Erichssons [Erssons] hustr
Hustr valbors dotter ifrån Huckais....

Tämähän tarkoittaisi Israelin veljen, korpraali Isak Erkinpojan vaimoa, joka on nimeltään Valborg Andersdotter. Kuitenkin sana hustr rivin lopussa ja seuraavan alussa sekä tuo alimmainen rivi tuommoisenaan ei ole järkeenkäypä.

[Antti Järvenpää]

Epäilisin, että tuo wälb. fru olisi Anna Margareta von Köningsthun, pso Harald Eriksson Footangel ja Israel Grabben leski. Footangelin omaisuutta oli Ramsayn mukaan Germundö ja Kahiluoto sekä Godelsjön säteri Taivassalossa.

Sitten korpaali Isak Alftanin vaimo oli Walborg Andersdotter - voisi olla tuo vaimo Huckaisista.

[Seppo T.]

Olisiko
...........Corpo Isach Erichssons [Erssons] hustr
Hustr valbors dotter ifrån Huckais....

Tämähän tarkoittaisi Israelin veljen, korpraali Isak Erkinpojan vaimoa, joka on nimeltään Valborg Andersdotter. Kuitenkin sana hustr rivin lopussa ja seuraavan alussa sekä tuo alimmainen rivi tuommoisenaan ei ole järkeenkäypä.


Tämä Isach Ersson oli se toinen mahdollinen ratkaisu, jota en vielä laittanut esiin. Itsekin olisin mieluummin tämän kannalla.
Jatko on hämärä...

S.T.

[Seppo T.]

Sitten korpaali Isak Alftanin vaimo oli Walborg Andersdotter - voisi olla tuo vaimo Huckaisista.

Tuosta lopusta saattaisi lukea vaikka Walbor A:dotter. Kaksinkertainen Hust jää vielä häiritsemään aivan viimesiten sanojen lisäksi.

[Antti Järvenpää]

Tämä kummijoukko alkaakin olla aika selvä.

Israel pojan kummeissa kiinnittää huomiota tämä Carpelan suku. Christer Carpelan ja Harald Eriksson Footangel olivat lankoja ja ensimmäinen kummitäti oletettavasti oli Haraldin III vaimo Anna Margareta von Köningsthun.

Kun tähän yhdistää sen, että Ericus Erici Alftanin edeltäjät Taivassalon kirkkoherroina oli lähes 100 vuotta Carpelan klaania:
- Carpelan Michael 1532-1559, pso Margareta Hansdr.
- Carpelan Matias 1560-1591, pso Margareta Eriksdr. Krank
- Agricola Jeremias Eliæ 1593-1622, pso Carpelan Karin
- Alftanus Ericus Erici 1623-1639, pso Elin Märtensdr.
Niin jää miettimään onko tässä jokin yhteys. Sattumaa tai ei, mutta kummasti nämä Carpelanit ovat kovasti edustettuina Israelin pojan ristiäisissä.

[Antti Järvenpää]

Palaan vielä tuomiokirkon Johannes Kastajan eli Brinkkalan, eli Munkin eli Kijkin kuoriin. Turun historian (Bonsdorff) mukaan tuossa kuorissa oli haudat n:o 51-57 seuraavasti.

Förteckning på de grafvar, som til 1689 vthi Äbo domkyrckio äre befindtelige och opmurade, nembl.

J choret baak funten.
51. Fordom vice praesidentens sahl. Munckens vthi wester Dorr hörnet.
52. Der bred wid 1 graf kyrckian tilhörig; hwar vthi är nedsatt såsom i kyrckians egen graf häredzhöfdingen Lillieholm med sin sahl. frw och secret. Boetius.
53. Sahl. probstens i Cangasa[la] mag. Joh. Frisij graf, den hans erfwinger försåldt til kyrckian 1678 för 130 d:r.
54. J öster nore hörnet en murat graf med steen oppå; ingen weetat hvars den warit; är inthet öpnat i 40 åhrs [tijdh], hwarföre ock samma graf försåldes assessorens sahl. Andreas Gullenkrookz erfwingar för 250 d:r [1684 d. 27 sept.]
55. Här näst en graf, hvilcken fordom en hafwer ägdt, som bodt på Brinckala [hvilken intet är öpnat innom 30 åhrs tijd, hwarföre den som kyrk. egen är såldt till ass. Starenskiöld 1690].
56. En lijten murat graff; ingen weet hwars den warit.
57. En murat graf näst in til gallerwärcket, kyrckian tilhörig; hwar vthi är begrafwen med kyrckierådetz consens oeconomus sahl. h:r Gab. Lauræus med en sin dotter som ock oeconomi h:r Olai Hartmans 2:ne barn.

Lähde: v. Bonsdorff, Carl: Åbo stads historia under sjuttonde seklet. Första häftet. Första bandet. Bidrag till Åbo stads historia. Andra serien. Helsingfors 1889. Sivut 103–109.

Bonsdorff on selvästi yhdistänyt Israel Alftanin 1679 (Bonsdorff katsonut päiväyksen huonosti) myymän haudan Johannes Friisin hautaan, koska mitään muuta hautaa ei ole myyty tuosta kuorista 130 d:r hinnalla vuosina 1678-79.


Olav Rundt alkaa (Genos 60(1989), s. 63-70) artikkelinsa kamreeri Sigfrid Sigfridinpojan suvusta seuraavasti: "I S:t Johannes kapell i Åbo domkyrka, tidigare kallat Brinkkala-koret, finns en i golvet inmurad gravsten med följande inskrift: "Anno 1612 den 10 juni afsomnade i Gudi erlig och välförståndig man Sigfredh Sigfredsson fordom cammarerare i Finland hvilkens sjel Gudh nådeligen beware och en frögdeful uppståndelse förläne" samt "Denna sten och rum hör till Sigfredh Sigfredsons arfwingar." Stenens storlek är 145 x 239 cm. I dess mitt finns ett bomärke i en sköldliknande inramning.

En ole henkilökohtaisesti käynyt tarkastamassa tuota haudan tekstiä, mutta oletettavasti siellä lukee noin. Kun Israel Alftan myi sukuhaudan 6.1.1679, sanotaan tuomiokirjkon asiakirjoissa: "2. Emedan h:r Jsrael Alphtanus en sin förfaders graaf haf:r uthi Munck choren baakom jern häcken, som öf:r skrifften af steen uthwijsar medh Sigfred Mårthenssons nampn oppå; altså kan den samma inlösas igen till kyrckian för 130 d:r koppar:r m:tt, och kan samma graaf brukas till bijsättningars behoff."

Kaikesta päätellen kyseessä on eri haudat, koska muuten niitä ei kuvailtaisi näin eritavoin.

Ylipäätänsä näiden hautojen numerointi epäilyttää hiukan, sillä olen nähnyt muitakin numerointeja, enkä ole koskaan henkilökohtaisesti katsonut tuota alkuperäistä katselmuspöytäkirjaa vuodelta 1689. Joka tapauksessa katselmuspöytäkirjan lisäksi tiedetään, että Munck suvun holvi ja sen vieressä ollut toinen muurattu holvi, joka oli tuomiokirkon hallussa, myytiin Kijk suvulle 1739. Oletettavasti kyseessä oli Bonsdorffin listan hauta n:o 56.

Nyt voisi sanoa, että jos ko. kuorista ei löydy mistään seinältä tekstiä "Sigfred Mårthensson", voitaisiin väittää, että kyseinen hauta on jäänyt Kijk:n holvin alle ja on eri hauta kuin Olav Rundtin kuvaama.

[Antti Järvenpää]

Johannes Kastajan kuorissa voi vierailla virtuaalisesti osoitteessa

http://www.turunseurakunnat.fi/portal/turun_tuomiokirkko/english/virtual_tour_in_the_cathedral/?kohde=4&mode=1

Kuorissa pitäisi olla 7 hautakammiota. Kaksi Kijkin muuratussa kammiossa ja 5 lattialla.

[Jouni Kaleva]

Palaan vielä tuomiokirkon Johannes Kastajan eli Brinkkalan, eli Munkin eli Kijkin kuoriin. Turun historian (Bonsdorff) mukaan tuossa kuorissa oli haudat n:o 51-57 seuraavasti.

Förteckning på de grafvar, som til 1689 vthi Äbo domkyrckio äre befindtelige och opmurade, nembl.

J choret baak funten.
51. Fordom vice praesidentens sahl. Munckens vthi wester Dorr hörnet.
52. Der bred wid 1 graf kyrckian tilhörig; hwar vthi är nedsatt såsom i kyrckians egen graf häredzhöfdingen Lillieholm med sin sahl. frw och secret. Boetius.
53. Sahl. probstens i Cangasa[la] mag. Joh. Frisij graf, den hans erfwinger försåldt til kyrckian 1678 för 130 d:r.
54. J öster nore hörnet en murat graf med steen oppå; ingen weetat hvars den warit; är inthet öpnat i 40 åhrs [tijdh], hwarföre ock samma graf försåldes assessorens sahl. Andreas Gullenkrookz erfwingar för 250 d:r [1684 d. 27 sept.]
55. Här näst en graf, hvilcken fordom en hafwer ägdt, som bodt på Brinckala [hvilken intet är öpnat innom 30 åhrs tijd, hwarföre den som kyrk. egen är såldt till ass. Starenskiöld 1690].
56. En lijten murat graff; ingen weet hwars den warit.
57. En murat graf näst in til gallerwärcket, kyrckian tilhörig; hwar vthi är begrafwen med kyrckierådetz consens oeconomus sahl. h:r Gab. Lauræus med en sin dotter som ock oeconomi h:r Olai Hartmans 2:ne barn.

Lähde: v. Bonsdorff, Carl: Åbo stads historia under sjuttonde seklet. Första häftet. Första bandet. Bidrag till Åbo stads historia. Andra serien. Helsingfors 1889. Sivut 103–109.

Bonsdorff on selvästi yhdistänyt Israel Alftanin 1679 (Bonsdorff katsonut päiväyksen huonosti) myymän haudan Johannes Friisin hautaan, koska mitään muuta hautaa ei ole myyty tuosta kuorista 130 d:r hinnalla vuosina 1678-79.


Olav Rundt alkaa (Genos 60(1989), s. 63-70) artikkelinsa kamreeri Sigfrid Sigfridinpojan suvusta seuraavasti: "I S:t Johannes kapell i Åbo domkyrka, tidigare kallat Brinkkala-koret, finns en i golvet inmurad gravsten med följande inskrift: "Anno 1612 den 10 juni afsomnade i Gudi erlig och välförståndig man Sigfredh Sigfredsson fordom cammarerare i Finland hvilkens sjel Gudh nådeligen beware och en frögdeful uppståndelse förläne" samt "Denna sten och rum hör till Sigfredh Sigfredsons arfwingar." Stenens storlek är 145 x 239 cm. I dess mitt finns ett bomärke i en sköldliknande inramning.

En ole henkilökohtaisesti käynyt tarkastamassa tuota haudan tekstiä, mutta oletettavasti siellä lukee noin. Kun Israel Alftan myi sukuhaudan 6.1.1679, sanotaan tuomiokirjkon asiakirjoissa: "2. Emedan h:r Jsrael Alphtanus en sin förfaders graaf haf:r uthi Munck choren baakom jern häcken, som öf:r skrifften af steen uthwijsar medh Sigfred Mårthenssons nampn oppå; altså kan den samma inlösas igen till kyrckian för 130 d:r koppar:r m:tt, och kan samma graaf brukas till bijsättningars behoff."

Kaikesta päätellen kyseessä on eri haudat, koska muuten niitä ei kuvailtaisi näin eritavoin.

Ylipäätänsä näiden hautojen numerointi epäilyttää hiukan, sillä olen nähnyt muitakin numerointeja, enkä ole koskaan henkilökohtaisesti katsonut tuota alkuperäistä katselmuspöytäkirjaa vuodelta 1689. Joka tapauksessa katselmuspöytäkirjan lisäksi tiedetään, että Munck suvun holvi ja sen vieressä ollut toinen muurattu holvi, joka oli tuomiokirkon hallussa, myytiin Kijk suvulle 1739. Oletettavasti kyseessä oli Bonsdorffin listan hauta n:o 56.

Nyt voisi sanoa, että jos ko. kuorista ei löydy mistään seinältä tekstiä "Sigfred Mårthensson", voitaisiin väittää, että kyseinen hauta on jäänyt Kijk:n holvin alle ja on eri hauta kuin Olav Rundtin kuvaama.Aiemmin oli keskustelua siitä, kenenkä esi-isänsä haudan Israel Alftan oikein myikään. Minusta näiden merkintöjen valossa ei ole mitään ristiriitaa siinä, että Israel myi ex-appensa, Johan Frisiuksen haudan. Tuomiokirkon kirjaus 6.1.1679 kertoo, että Israelilla oli esi-isänsä hauta. Tämä termi voi kattaa appiukon. Voi olla Bonsdorffilta luki-virhe 1678 pro 1679 taikka sitten Israel tosiasiassa teki kaupan 1678 lopulla ja kirjoihin asia vietiin heti loppiaisen jälkeen 1679. Bonsdorff puhuu laveasti perillisistä, spesifioimatta vävypoikaa. En ole perillä: oliko Johan Frisiuksella muita perillisiä kuin tyttärensä Sofia, vai kuinka tämä myyntioikeus tuli Israelille? Vai oliko hän tässä vain perikunnan edustajana?

Siis asian ydin: Israel myi appensa haudan. Ei tarvitse hakea Alftan-sukulaisia tästä haudasta.