Isyystietoja sos toimistosta?

[JuhaES]

Isyystietoja voi saada kunnan sosiaalitoimistolta. Tänään mietittiin, että kuinka kaukaa sosiaalitoimistojen tietoja on saatavissa? Netistä en mitään kovin tarkkaa löytänyt. 1920 luvulta pitäisi onnistua mutta entä sitä ennen? Suvustani au lapsia löytyy enemmänkin.


Isoisäni eli ii Einari Härmä (myöh Saari) on syntynyt Limingassa 16.8.1902

Ääi Kaaperi eli Gabriel Keränen Tyrnävällä 5.3.1867

Äää Marja Liisa Myllyho myös Tyrnävällä 24.6.1872

Ääää Maria Valpurintytär myös Tyrnävällä 9.12.1838


Onko koko joukolle kirkonkirjat tai rikoskirjat se ainoa mahdollinen selvityspaikka?

tv: Juha

[Hannu Numminen]

Isyystietoja varmaankin on kuntien sosiaalitoimistoissa, mutta suhtaudun epäillen varsinkin uusimpien tietojen saantiin, sillä sosiaalihuollon asiakkaita koskevat asiakirjat ovat käyttörajoitettuja. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (Sosiaalihuollon asiakaslaki, 812/2000) säätelee asiakirjojen salassapitoa. Salassapitoaika on 50 vuotta henkilön kuolemasta tai, jos tästä ei ole tietoa, sata vuotta asiakirjan päiväyksestä. Asiakirjojen käyttö edellyttää käyttölupaa ja niitä voidaan antaa vain mainitussa erityislaissa määriteltyihin käyttötarkoituksiin.

[Kiikasta]

Ei ollut sosiaalitoimistoja tuhon aikaan, ei kuntiakaan, joten seurakunnan papereihin nimet tai huhutkin merkittiin jos merkittiin. Jos mentiin käräjille, tiedot löytyvät oikeuden pöytäkirjoista, mutta usein lopputulos näkyy jollakin tavoin myös kirkonkirjoista, jos siis isyys tai oikeammin huoltovelvollisuus tuomittiin.

[Hannu Numminen]

Ja vielä lisäyksenä, että Genos-lehdessä 62(1991) julkaistiin Terhi Nallinmaa-Luodon hyvä artikkeli nimeltään Aviottomien lasten isien jäljittäminen, https://www.genealogia.fi/genos-old/62/62_176.htm.

[JuhaES]

Hei, ja kiitos vastauksista.


Tuo Genos lehden hyvä artikkeli aviottomien lasten isien jäljittämisestä tulee aikojen alusta noin 1830 luvulle asti. Sen tiedän, että esim 1920 luvun isyystietoja on sosiaalitoimistoista saatu. Jossain käytäntö muuttuu. Todennäköisesti aivan itsenäisyytemme alkuvuosina mutta voi toki olla aikaisemminkin.

Jos selkeä raja/lakimuutos löytyisi niin sen pohjalta olisi helpompi lähestyä sos. toimistoja. Turha vaivata jos esim 1900 luvun alun tietoja ei sieltä vielä löydy.

tv: Juha

[Seija Randell]

Sosiaalitoimistosta voisi saada selville elatusavun maksajan, mikä ei ole sama asia kuin isyys. Tarkoitus oli saada lapselle elatus. Lakipykälä kuului näin:" Lapsi on oikeutettu saamaan elatuksen äidiltään ja siltä, joka makaamalla äidin, on voinut saattaa hänet raskaaksi".
Toisin sanoen tarkoitus oli turvata lapsen elatus eikä biologisen isyyden selvittäminen ollut välttämätöntä.

[JuhaES]

Hei,

Sanamuodosta huoiimatta pidän sos toimiston isyyspäätöstä varsin luotettavana. Lainsäädännön tarkoitus ei ollut löytää joku maksaja vaan isä maksajaksi.

Lisäksi tietoa voi yhdistää muuhun tietoon ja yhdessä vievät selvitystä eteenpäin.

Edelleen on selvityksessä tuo tieto milloin sos toimistot alkoivat isyyspäätöksiä tehdä?

tv: Juha

[Kiikasta]

Nallinmaa:
V. 1779 annetussa asetuksessa säädettiin lopulta, ettei au-äidin tarvinnut ilmoittaa oikeudessa lapsensa isää, ellei hän itse sitä halunnut. Tämä säädös vaikeuttaa huomattavasti aviottomien lasten isien löytämistä, vaikka aikaisemminkin oli tietysti ollut mahdollista nimetä isäksi väärä mies ja vaikka lapsen isä oli syystä tai toisesta jätetty joskus aikaisemminkin ilmoittamatta. Mikäli äiti halusi isän maksavan lapselle elatusta, isä tietysti nimettiin oikeudessa - ellei hän sitten tehnyt naisen kanssa yksityisesti sopimusta »lapsenruokon» maksamisesta.

Edelläolevasta käy ilmi, että aviottomien lasten isiä kannattaa ensi sijassa etsiä tuomiokirjoista. Ennen 1810-lukua ei rippikirjoista yleensä käy ilmi, oliko au-äitiä sakotettu salavuoteudesta. Au-lapsen synnyttäjä joutui oikeuteen säännöllisesti vasta synnytyksen jälkeen, tavallisesti n. 1-2 vuoden kuluessa lapsen syntymästä, joten tuomiokirjat kannattaa käydä läpi suunnilleen tältä ajanjaksolta. Renovoitujen tuomiokirjojen lopussa on usein sakkoluettelo, jonka avulla juttu löytyy helpommin kuin paksuja niteitä selailemalla.

Rippikirjoihin ilmestyy 1810-luvulla erilaisia huomautuksia sisältävä sarake »Anmärkningar», johon merkittiin mm. seurakuntalaisten käräjillä saamat tuomiot. Jos au-äidin kohdalle on kirjoitettu »pliktat (sakfälld, pliktfälld, bötfälld) för lönskaläge (lägersmål)» ja mainittu käräjien päivämäärä tai ainakin vuosiluku, pitäisi jutun löytyä tämän viitteen avulla. Riippuu täysin tapauksesta, onko lapsen isä mainittu tuomiokirjassa vai ei; ainakin vielä 1830-luvulla on miehiäkin silloin tällöin sakotettu salavuoteudesta. Jos taas äidin kohdalla lukee vain »absolverad för lägersmål (lönskaläge)» eli ripitetty salavuoteudesta, ei juttu syystä tai toisesta ole lainkaan ollut käräjillä, vaan seurakunnan pappi on nuhdellut äitiä yksityisesti sakaristossa ja julistanut tälle synninpäästön kirkkokäsikirjan kaavan mukaan kahden kirkkoneuvoston jäsenen läsnäollessa. Seurakunnissa pidettiin 1800-luvulla erityistä ripitettyjen kirjaa, johon nämä toimitukset merkittiin, mutta havaintojeni mukaan niihinkään ei tehty merkintää aviottoman lapsen isästä.

Tämä pätee vielä1800-luvun loppupuolelle asti ja koskee siis alkuperäisen kysymyksen vanhempia tapauksia.
Vuonna 1880 vaiheilla vaivaishoitoasetus vaati kunnallislautakuntia laatimaan vaivaishoito-ohjesäännön. Nimettiin "peräänkatsomusmiehiä" esim. kinkerilahkoihin. Aviottomat lapset kuuluivat sen toimialaan, mikäli haettiin heille köyhäinapua. Mutta ei siinä isyyttä vahvistettu, vaan edelleen tuomioistuimissa, jos äiti sitä haki ja nimesi isäehdokkaan.

Vuonna 1922 tuli köyhäinhoitolaki ja köyhäinhoitolautakunta, 1936 huoltolautakunta ja vuoden 1950 laki toi sosiaalilautakunnan ja sosiaalisihteerin. Siihen saakka oli maalaiskunnissa toimittu luottamusmiesvoimin.

Isyyslaki (700/75) tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1976. Sillä kumotaan aviollisesta syntyperästä 12 päivänä joulukuuta1957 annettu laki (409/57) ja avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista 27 päivänä heinäkuuta 1922 annettu laki (173/22) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä avioliittolain voimaanpanosta 13 päivänä kesäkuuta1929 annetun lain 6 §:n 1 momentti,

, N:o 173/1922
Laki
avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista.
Annettu Helsingissä, 27 päivänä heinäkuuta 1922.
------------------
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 §.
Lapsi saakoon äitinsä sukunimen. Jos äiti on tai on ollut naimisissa, saa lapsi sen sukunimen, mikä äidillä oli naimattomana ollessaan.

Kuitenkin voi, jos lapsen äiti on naimisissa, hänen aviopuolisonsa antaa lapselle sukunimensä.

Milloin lapsi on tunnustettu, saakoon isänsä sukunimen.

Älköön kuitenkaan 2 ja 3 momentissa mainituissa tapauksissa lapselle annettako muuta kuin äitinsä sukunimi, jos äiti taikka, jos hän on kuollut, lapsen holhooja, tahi, kun lapsi on täysi-ikäinen, lapsi itse sitä vastustaa.

Milloin lapsen sukunimi edellä olevain säännösten mukaan muutetaan, on uusi sukunimi merkittävä kirkon kirjaan tai sitä vastaavaan rekisteriin ilman sellaista menettelyä, kuin sukunimen muuttamisesta on säädetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

[JuhaES]

Hei,

Kiitos vastauksista. Tällä pääsen eteenpäin.

tv: Juha