Anjalan kartano

[TapioV]

YLEn verrkouutisissa oli juttu Anjan kartanon myynnistä. Siinä yhteydessä mainittiin, että Kaarle-herttua lahjoitti laajoja alueita Henrik Wreden leskelle, koska hänen miehensä oli pelastanut Kirkholman taistelussa 1605 herttuan hengen. Pentti Renvall Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita kirjassa (s.262-263) esittää puolalaisiin lähteisiin perustuen, että Kaarle-herttuan varsinainen pelastaja oli suomalainen aatelismies Henrik Brand, joka menetti hevosensa ja joutui puolalaisten vangiksi ja mestattiin lopulta. Hän oli ollut kuningas Sigismundin hovimiehenä, mutta 1604 hän siirtyi Kaarle-herttuan puolelle ja paljasti salaliiton, jonka seurauksen pidätettiin useita aatelisia Länsi-Ruotsissa. Herttua palkitsi hänet ja asetti hänet ratsuväen päälliköksi. Brand varoitti herttuaa ryhtymästä hyökkäykseen puolalaisia vastaan, koska hän tunsi sen paremmuuden. Kaarle ei kuitenkaan välittänyt huomautuksesta, vaan komensi hyökkäykseen. Sen seurauksen hän joutui puolalaisten piirittämäksi. Henrik Brand ratsuväellään esti puolalaisten yrityksen vangita Kaarle-herttua, menetti hevosensa ja joutui vangiksi.
T.V.

[Giösling]

Riippumatta siitä, mitä puolalaiset lähteet sanovat, virallinen fakta on kuitenkin seuraava:

"Kiitollisuuden osoituksena henkensä pelastamisesta Kaarle lahjoitti Wreden leskelle Gertrud von Ungernille ja heidän lapsilleen ikuisella omistusoikeudella rälssimaaksi Suomen Kymenlaaksosta lähes kokonaan niin sanotun Elimäen neljänneskunnan ja vielä lisämaita Porvoon ja Mäntsälän pitäjistä. Lahjoitukseen sisältyi oikeus perustaa säteri haluamaansa paikkaan kyseisillä mailla.[1][2] Wreden aatelissuku omistaa vielä tänäkin päivänä useita kyseisille maille perustamiaan kartanoita" (Wikipedia).

Nuo läänityksen ulkopuolelle jäänet n.s. prebende-tilat kuuluivat muistaakseni Paadisten-luostarille ja niitä sijaitsi ainakin Ratulan Vilkkilässä ja Ahviossa, Kymijoen varrella.

[TapioV]

Riippumatta siitä, mitä puolalaiset lähteet sanovat, virallinen fakta on kuitenkin seuraava:

"Kiitollisuuden osoituksena henkensä pelastamisesta Kaarle lahjoitti Wreden leskelle Gertrud von Ungernille ja heidän lapsilleen ikuisella omistusoikeudella rälssimaaksi Suomen Kymenlaaksosta lähes kokonaan niin sanotun Elimäen neljänneskunnan ja vielä lisämaita Porvoon ja Mäntsälän pitäjistä. Lahjoitukseen sisältyi oikeus perustaa säteri haluamaansa paikkaan kyseisillä mailla.[1][2] Wreden aatelissuku omistaa vielä tänäkin päivänä useita kyseisille maille perustamiaan kartanoita" (Wikipedia).

Nuo läänityksen ulkopuolelle jäänet n.s. prebende-tilat kuuluivat muistaakseni Paadisten-luostarille ja niitä sijaitsi ainakin Ratulan Vilkkilässä ja Ahviossa, Kymijoen varrella.

Se pitää paikkansa. Renvall vain halusi sanoa, että Kaarle-herttualla ei ollut kokonaistilanteesta selvyyttä. Hän palkitsi lähimmän miehen, Henrik Wreden, siitä, että hän luovutti hevosensa herttualle. Puolalaisilla oli paremmin selvillä kokonaistilanne. He olivat saamassa herttuan vangiksi, mutta Henrik Brandin väliintulo ratsujoukkoineen esti puolalaisia toteuttamasta aiettaan. Minkälainen olisikaan ollut historia, jos he olisivat onnistuneet? Sitä ei kuitenkaan kannata spekuloida.
T.V.

[Matti Lund]

Se pitää paikkansa. Renvall vain halusi sanoa, että Kaarle-herttualla ei ollut kokonaistilanteesta selvyyttä. Hän palkitsi lähimmän miehen, Henrik Wreden, siitä, että hän luovutti hevosensa herttualle. Puolalaisilla oli paremmin selvillä kokonaistilanne. He olivat saamassa herttuan vangiksi, mutta Henrik Brandin väliintulo ratsujoukkoineen esti puolalaisia toteuttamasta aiettaan. Minkälainen olisikaan ollut historia, jos he olisivat onnistuneet? Sitä ei kuitenkaan kannata spekuloida.
T.V.

Näistä tarkemmista tiedoista on tosiaan hyvä muistuttaa.

Oheisessa linkissä on esillä Kymenkartanon läänin voudintilien niteestä 5965:4 kopio kuningas Gustav Adolfin vahvistuksesta 21.5.1613 isänsä suomasta lahjoituksesta 1608 Wreden jo uudestaan naimisiin menneelle leskelle Gertrud von Ungernille.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2559316

Nämä donaatiokirjeet vaikuttavat ilmaisuiltaan erittäin kuivilta, mihin saattoi vaikuttaa sekin, että Kaarle oli suonut vuonna 1607, kuten Kymenkartanon läänin tilikirjan niteen 5885 foliolehdet 6...15 hyvin osoittavat, monia lahjoituksia Pyhtäältä ja Vehkalahdelta Liivinmaalla palvelleille upseereilleen ja muutamille heidän leskilleen.

Oheisesta linkistä näkyy, että lahjoitus Elimäen nejäskunnan osalta oli lähes puolet enemmän kuin Porvoon pitäjän osalta, Elimäen talojen määrä oli 45.

Näistä valittiin tilukset Peippolan ja Mustilan sätereiksi. Peippola oli suurempi, laskin 11+6 siihen, kun Nicander laskee Mustilaan 7 taloa. Yksi lahjoitustaloista, Luukkaan rälssitila liitettiin myöhemmin Mustilaan Nicanderin mukaan [Suomen kartanot ja suurtilat I, s. 713-714]. Loput lahjoitusmaista kaiketi olleet lampuotitiloja.

Nyt sitten kysyisin, mikä on vanhin lähde, jossa kerrotaan ja miten kerrotaan, että upseeri antoi hevosensa kuninkaalle Kirkholmissa (joka olisi tarkemmin ottaen Henrik Brand Renvallin kaivamien tarkempien ja luotettavampien asiakirjojen mukaan, mutta jonka tekoa maineen puolesta edusti sittemin edesmennyt Henrik Wrede "kuninkaan eteen sattuneena lähimpänä miehenä")?

Olisiko tilanne edennyt siten, että sekä kuninkaan että Wreden alta olisi mennyt hevonen, Brand olisi astunut alas hevosensa selästä ja Wrede olisi taluttanut hevosen kuninkaalle? - Wrede kaatui pian ja Brand otettiin kiinni ja vastapuolen Sigismund teloitti hänet.

Asia kiinnostaa minua ennen muuta "teknisesti" tietyntyyppisten myyttien syntymekanismien tutkimuksen kannalta.

Kaiketi sitä auttaa Renvallin viitteitten lukeminen, mutta olisiko jollakin välitöntä tietoa siitä?

terv M Lu

[Matti Lund]

YLEn verrkouutisissa oli juttu Anjan kartanon myynnistä. Siinä yhteydessä mainittiin, että Kaarle-herttua lahjoitti laajoja alueita Henrik Wreden leskelle, koska hänen miehensä oli pelastanut Kirkholman taistelussa 1605 herttuan hengen. Pentti Renvall Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita kirjassa (s.262-263) esittää puolalaisiin lähteisiin perustuen, että Kaarle-herttuan varsinainen pelastaja oli suomalainen aatelismies Henrik Brand, joka menetti hevosensa ja joutui puolalaisten vangiksi ja mestattiin lopulta. Hän oli ollut kuningas Sigismundin hovimiehenä, mutta 1604 hän siirtyi Kaarle-herttuan puolelle ja paljasti salaliiton, jonka seurauksen pidätettiin useita aatelisia Länsi-Ruotsissa. Herttua palkitsi hänet ja asetti hänet ratsuväen päälliköksi. Brand varoitti herttuaa ryhtymästä hyökkäykseen puolalaisia vastaan, koska hän tunsi sen paremmuuden. Kaarle ei kuitenkaan välittänyt huomautuksesta, vaan komensi hyökkäykseen. Sen seurauksen hän joutui puolalaisten piirittämäksi. Henrik Brand ratsuväellään esti puolalaisten yrityksen vangita Kaarle-herttua, menetti hevosensa ja joutui vangiksi.
T.V.

Vielä pieni huomio Henrik Brandista.

Luin Henrik Brandiln 25.4.1605 Turussa kirjoittamat kirjeet Waarasen toimittamasta Kaarle IX:n ajan asiakirjakokoelmasta vuosilta 1601-08, johon mm. Jully Ramsaykin viittaa Frälsesläkter matrikkelissaan Brandin kohdalla.

Siinä mm. tulee esiin Henrik Brandin kosiotoimet. Hän kertoo viettäneensä viisi päivää Gödik Fincken tykönä, jolloin sanoo rakastuneensa tämän tyttäreen. Hän kertoo, että sai tältä vastakaikua.

Kirjeessään hän esitti pyyntöjä valitsemilleen kolmelle puhemiehille, koska oli sidottu virkamatkoihinsa.

Hän oli jo ehtinyt ilmaista aikeistaan itse Gödik Finkelle. Gödik Fincke oli ohjannut hänet kysymään asiasta mielipidettä myös "Jürgen Boojelta", siis varmaankin Yrjänä Boije till Gennäsiltä, joka oli hänen tyttärensä äidin veli. Kirjeessä mainitaan myös toinen Boije "Anders Booj", jota Henrik nimittää kirjeessään langokseen.

En löytänyt Ramsaylta tai muiltakaan, että alla olisi tietoa lankouden tarkemmasta laadusta. Henrik Brandille ei ole tiedossa vaimoa, eli ainakaan tämä kosiminen ei ehtinyt edetä tästä sen pitemmälle, kun Kirkholmin taistelu tuli väliin ja vei Henrik Brandin.

Onko jollakin parempi käsitys tästä lankoudesta. Kirjeestä vähän niin kuin kautta rantain välittyy, että lankous saattoi myös olla niin sanoakseni jotenkin ennenaikaista laatua?

Terv M Lu

[Kivipää]

Anders ja Yrjänä Boije olivat tosiaan Gödik Fincken tyttären enoja. Anders Boijen vaimojen kautta löytyvät sellaiset kytkyt, että Anders Boijen 1. puoliso Hebla Eriksdotter (Slang) oli isänsä puolelta Henrik Brandin äidin serkku ja äitinsä puolelta Gödik Fincken serkku sekä Anders Boijen 2. puoliso Anna Eriksdotter (Slang) oli em. Heblan serkun (Erik Bertilsson) tytär ja Henrik Brandin pikkuserkku.