Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Vehkalahden (Sippolan) Ruotilan Korjus
Teoksessaan Lahjoitusmaalta tehtaan varjoon. Juho Esanpoika Korjus ja hänen jälkeläisensä (Kuusankoski, 1988) Olli Korjus esittää Vehkalahden pitäjän Sippolan kappelin Ruotilan kylän Korjuksen maakirjataloa N:o 6 hallinneen suvun varhaispolvia lähtien 1600-luvulla eläneestä Gregorius (Gorius, Grels, Korjus) Yrjönpojasta, joka nähtävästi on antanut talolle nimensä [Kirsti Hellgren: Sippolan historia (Myllykoski 1957): 96]. Seikkaperäisiä ja mielenkiintoisia tietoja Olli Korjus esittää esi-isänsä Korjus Yrjönpojan pojanpojan pojanpojan pojanpojan pojan, Suchtelenien Liikkalan, Mämmälän ja Ruotilan lahjoitusmaalla lampuodin poikana syntyneen Juho Esanpojan (1840–1910) jälkeläisten vaiheista Kotkan ja Kymin sahayhdyskunnissa ja v:n 1918 tapahtumissa, kuvaten yhdyskuntia ja ajan tapahtumia yleisemminkin. — Olli Korjus tunnetaan mm. teosten Hamina 1918. Nimi nimeltä, luoti luodilta (2008) ja Kuusi kuolemaantuomittua (2014) kirjoittajana.
Korjus Yrjönpoika ilmestyy vaimonsa ja Tuomas-poikansa kanssa henkikirjoihin Ruotilan kylään 1676. Henkikirja on laadittu mainitun vuoden alussa; Kymenkartanon läänin (kihlakunnan) kaikki pitäjät käsittävä henkikirja on päivätty 18/2 1676, mihin mennessä siis Vehkalahdenkin henkikirja on laadittu. [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8678: 452v–453 ja 8680: 647.] Kymenkartanon läänin v:n 1675 maakirjaan on valtaneuvos Lorentz Creutzin Norrköpingin päätösten rälssiin kuuluvan, Mikko Antinpojan 1/8 kokoveron, 1/4 manttaalin, 1 tilan, 1 nokan ja 2 lehmän veroisen autiotalon kohdalle merkitty, että se on viljelykseen otettu (''opt[agit]'') ja että se tulee verolle 1680 (''[1]680 Skattar denne''); rälssinomistaja on siis myöntänyt talon uudelle isännälle viisi verovapaata vuotta talon kunnostusta varten [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8676: 377v–379]. V:n 1679 maakirjasta ilmenee uuden isännän nimi: ''Optagit af Gorriuss Thomasson el[le]r Jöranson Sutarj'' [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8685: 346v–348].
Korjus Yrjönpoika Suutari oli samaan rälssimaahan kuuluvan Metsäkylän Suutarin talon aiemman isännän Yrjö Olavinpojan poika ja myöhemmän isännän Yrjö Yrjönpojan veli, mikä ilmenee mm. Vehkalahden henkikirjoista 1657 ja 1666 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8626: 1452 ja 8654: 1077]. Hän oli vaimonsa ja poikansa Tuomas Korjunpojan kanssa henkikirjoilla Metsäkylän rälssimaalla viimeisen kerran 1675 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8678: 453 ja 8680: 647v]. Korjus Yrjönpoika mainitaan tässä ruokakunnan ensimmäisenä, siis ikään kuin isäntänä, mutta tosiasiassa Suutarin isäntänä oli edelleen vanhin veli Yrjö Yrjönpoika, joka vain oli vapautettu henkirahasta. Tätä kuvastaa sekin, että Tuomas Korjunpoika mainitaan veljenpojaksi.
Vehkalahden, Valkealan ja Kymin syyskäräjissä 8/10 1675 määrättiin lautamies Yrjö Yrjönpoika Suutarin anomuksesta vouti Sven Olofinpoika sekä lautamiehet Paavo Klemetinpoika Pyhällöstä ja Benjam Simonpoika Kolsilasta tasaamaan ja jakamaan perintö Yrjön ja hänen kanssasisarustensa välillä, heidän isänsä jälkeen, ja äidinperintö Metsäkylässä [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 106 (38)]. Arvatenkin tässä jaossa Korjus sai osansa vietäväksi mukanaan Ruotilaan.
Metsäkylän Suutareista ja erityisesti valtiopäivämies Yrjö Olavinpojasta, hänen pojastaan Yrjö Yrjönpojasta ja pojanpojastaan, valtiopäivämies Lauri Yrjönpojasta kerrotaan seikkaperäisesti Martti Korhosen teoksen Vehkalahden pitäjän historia II. Yhteiskunnallisesta kehityksestä 1600-luvulla sekä maakirjatilojen synty (Hamina, 1981) sivuilla 211, 229, 265–267, 346–349 ja 482.
Kesällä 1677 vouti Sven Olofinpoika toimitti kahden lautamiehen, nimittäin Pyhällön Paavo Klemetinpojan ja Kannusjärven Sipi Niilonpojan, avustamana pellonjaon Ruotilan Heikki Ruodin (Hendrich Rode j Rådela) ja saman kylän autiotalollisen Korjus Yrjönpojan (Ödess bondhen Grels Jöranson ib[ide]m) välillä. Vehkalahden, Valkealan ja Kymin talvikäräjissä 14–15/1 1678 Ruoti valitti, että jakoon olivat tulleet myös hänen metsäpeltonsa, jotka hän oli yksin jakamattomasta valmistanut, vaikka niiden vieressä oli autiotalolliselle yhtäläinen mahdollisuus raivata itselleen yhtä hyvä pelto. Lainlukija (so. sijaistuomari) Carolus Freesen johdolla istunut kihlakunnanoikeus katsoikin sen sotivan maanlain rakennuskaaren 41. lukua vastaan, minkä vuoksi oikeus kumosi tehdyn jaon ja määräsi tulevaksi kesäksi uuden jaon, jonka nyt toimittaisivat itse lainlukija ja kaksi muuta lautamiestä, nimittäin Kolsilan Benjam Simonpoika ja Eskolan Martti Ristonpoika. [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 121–121v (23–24).]
Reduktion yhteydessä suuri osa Creutzien Vehkalahden rälssimaista palautui lopulta kruunulle, Sippolan rälssisäteriä lukuun ottamatta. Ruotilan Korjus Yrjönpoika Suutarin talo kuului niihin, jotka rälssimaan silloinen haltija laamanni Johan Creutz sai vaihtokaupan kautta edelleen pitää määräaikaisesti ostodonaatioehdoin 26/9 1682 saadulla sijoituksella [Kymenkartanon läänin maakirjat 1685 ja 1689, KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8694: 373v–374 ja 8699: 403].
Kapteeniluutnantti Johan Jacobinpojan laamanni Johan Creutzin puolesta ajamasta kanteesta tuomittiin Vehkalahden ja Kymin syyskäräjissä 8–9/9 1684 Korjus Yrjönpoika Ruotilasta ja kolme muuta Sippolan kartanon alaista, vailla sukuoikeutta olevaa rälssitalonpoikaa kaupunginlain raastuvankaaren 14. luvun nojalla kukin 40 markan (eli 10 hopeataalarin) sakoon siitä, että olivat vastoin maaherra Carl Falkenbergin 25/6 1684 antamaa kieltokirjettä rohjenneet niskoitella ja tyystin kieltäytyä päivätöistä, ja kaupunginlain maakaaren 2. luvun nojalla toiseen 40 markan sakkoon siitä, että olivat valheellisesti väittämällä olevansa perintötalollisia onnistuneet saamaan maaherralta päivätöistä vapauttavan päätöksen, sekä vielä 3 markan sakkoon niskoittelusta, tottelemattomuudesta ja vastahakoisuudesta herrasväkeään kohtaan, ynnä korvaamaan herrasväelle kaikki laiminlyömänsä päivätyöt, jotka heidän kontrahdin mukaan olisi pitänyt suorittaa, ja olemaan vastedes velvollisia niskoittelematta suorittamaan päivätyönsä kontrahdin mukaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1681–84 KO a 1 (ii 4): 447v–448v].
V. 1690 Ruotilan Korjus Yrjönpoika Suutarin talo palautui useiden muiden Creutzin lahjoitusmaan talojen lailla kruunulle ja merkittiin aluksi maakirjaan kruunulle suoraan veroa maksavaksi (''Crono ograverat behållne'') [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8701: 533]. Läänissä jo kymmenkunta vuotta aiemmin aloitettu verorevisio ulotettiin kruunulle palautuneisiin entisiin rälssitaloihin. Jo seuraavana vuonna 1691 Korjuksen talolle pantiinkin 3/16 veroa, 3/16 manttaalia ja 1 tila, ja talo osoitettiin augmentiksi Kannusjärven Pakkasen silloiselle rusthollille. Pakkasen menetettyä ratsuvarustusoikeutensa 1698 Korjuksen talo osoitettiin augmentiksi Kannusjärven Kärjen rusthollille. [Kymenkartanon läänin maakirjat 1691, 1697 ja 1698, KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8704: 419–423; 8715: 493–495, 504; 8718: 498–500, 507–508. Korhonen 1981: 487–489, erit. 488.]
Korjus Yrjönpoikaa ja nähtävästi myös hänen taloaan Ruotilassa kutsuttiin Suutariksi ainakin vielä 1706, jolloin hän, jo ikämiehenä ja henkirahasta vapautettuna, oli vastaajana eräässä rajariidassa: ''Crono Bond[e]n Gorjus Jöranss[o]n Sutar if[rå]n Rodila'' [Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjät 27/9 1706, KA Kymenkartano ja Lappee 1706 KO a 25 (ii 28): 314–316]. Talonnimi Korjus tuli käyttöön viimeistään 1730-luvulla: ''Erich Kårius m[ed]h[ustru]'' Vehkalahden v:n 1737 henkikirjassa (päivätty 20/12 1736); ''Erich Tomass[on] Kårjus'' Vehkalahden kymmenysluettelossa 30/9 1737 [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8815: 1106v, 1125].
Vehkalahden ja osan Kymiä 13–20/11 1735 pidetyistä syyskäräjistä [KA Kymenkartano ja Lappee 1735 KO a 41 (ii 44): 969–970]:
''Samana päivänä kertoi rusthollari Mikko Pekanpoika Liikkalasta, että hänen puolitoista vuotta sitten kuoleman kautta poismennyt tätinsä (isän sisar), leski Marketta Eerikintytär kuuluu elinaikanaan vakuuttaneen jättävänsä hänelle Pekanpojalle jäämistönsä, jonka talollinen Lauri Tuomaanpoika Ruotilasta on saanut käsiinsä, koska leski, joka oli ollut naimisissa Tuomaanpojan edesmenneen sedän Jesper Korjunpojan kanssa, oli ollut Ruotilassa, minkä vuoksi Pekanpoika on kutsuttanut hänet Lauri Tuomaanpojan näihin käräjiin. Ja koska nämä osapuolet antavat tiedoksi tehneensä keskenään sellaisen ystävällisen sovinnon, että sitä vastaan että Tuomaanpoika ensi tilassa toimittaa kantajalle, enemmänmainitulle Mikko Pekanpojalle tynnyrin maltaita ja yhden lampaan, niin antaa kantaja tässä enemmän kanteen raueta. Sen tähden on enemmänmainitun Lauri Tuomaanpojan velvollisuutena, siten kuin ilmoitettu on, täyttää lupauksensa ja tyydyttää tässä hänet Mikko Pekanpoika.''
Kantaja on Liikkalan Mikkolan isäntä ja vastaaja Ruotilan Korjuksen (aiemman Suutarin) isäntä.
Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjistä 15/3 1756 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1756 n:o 12: 299–300]:
''Talollinen Tuomas Laurinpoika Korjus ajoi kannetta setänsä poikaa Eerik Eerikinpoika Korjusta vastaan Ruotilasta, vaatien nyt häneltä puolta taloa, koska molempien isät olivat sen elinaikanaan omistaneet. Minkä jälkeen nämä heti sopivatkin jakavansa talon tilukset hyvässä ja pahassa (i liuft och ledt) puoliksi keskenään, ja sen ensi keväänä, pitäjän nimismiehen ja kahden lautamiehen avulla.
Mutta rakennusten jaosta he eivät voineet sopia, ilmoittaen Eerik, että sinä aikana, kun he tähän päivään asti ovat olleet yhdessä ruokakunnassa, on hänellä puoleltaan ollut veljensä aina vuoteen 1753 asti kanssaan rakentamassa, mitä vastoin Tuomas on ollut yksin ja, talon tultua sodassa 1742 poltetuksi, tuskin voinut ensimmäisinä vuosina olla apuna, kun hän vasta nyt on 26- à 27-vuotias. Sen vuoksi hän ei halua antaa enempää kuin kolmanneksen rakennuksista.
Tuomas väitti vastaan, että hän on jo sopinut rakennuksistakin niin että saa niistäkin puolet. Tätä ei Eerik voinut kiistää, eikä myöskään enempää väittänyt vastaan, vaan antaa nekin jakoon ensi keväänä.
Tämä sovinto julkiluettiin näille, ja he sen tunnustivat oikeaksi, mikä sen vuoksi merkittiin, ja ohjattiin heidät vastaavaan käskynhaltijankansliaan [so. Kymenkartanon provinssikansliaan Lappeenrantaan] vahvistuttamaan sovintonsa, koska talo on kruunun.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 8–20/9 1738 pidetyistä syyskäräjistä [KA Kymenkartano ja Lappee 1738 KO a 44 (ii 47): 415–415v]:
''Augmenttitalon talollinen Matti Antinpoika Heikkilä Ruotilasta valitti naapuristaan, talollinen Eerik Tuomaanpoika Korjuksesta (Gårjus), sen tähden että tämä on rikkonut lautamies Hykkyrän läsnä ollessa tehdyn sovinnon eräästä yhden kapanalan peltokappaleesta Hallankoskella, jota Antinpojan piti saada käyttää sitä vastaan että on luopunut lähes yhtä suuresta peltokappaleesta Peltosen pellossa (Pälldoses åker), jonka Tuomaanpoika on viime keväänä kylvänyt kauralla ja uudestaan tänä syksynä kylvänyt ruista Hallankoskella. Mutta kun Eerik Tuomaanpojan käly, Lauri Tuomaanpojan leski Kerttu Simontytär sen kiistää, väittäen että riidanalainen pellonkappale olisi vanhastaan kuulunut Tuomaanpojan taloon, mikä katselmuksessa tarkasti tultaisiin havaitsemaan. Pitäen Matti Antinpoika siitä huolimatta kiinni aiemmastaan.
Sen vuoksi ja koska siitä kysyttyä annettiin tiedoksi, että osapuolten talot ovat kruunun, niin jätettiin Matti Antinpojalle valta, mitä maahan tuli, ilmoittautua nöyrästi herra maaherran luo. Haluten kihlakunnanoikeus sitten vahingonteosta ja kasvusta erikseen lausua, pidätettäen osapuolten kannevalta sillä välin molemmin puolin tässä asiassa.''
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjistä 15/10 1756 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1756 n:o 12: 217--219v]:
''Talollinen Tuomas Laurinpoika Korjus Ruotilasta ajoi kannetta serkkuaan Eerik Eerikinpoikaa vastaan siitä, että hänen isänsä Laurin kuoltua jo noin 1736 ja äitinsä 1742 jäljelle jäivät hän noin 9- à 10-vuotiaana, ja jo 1743 avioitunut sisar ja viisi vuotta sitten Pampyöliin avioitunut sisar. Nyt on hänellä edesmenneitten vanhempiensa jälkeen puoli taloa ja on aina rauhanteosta lähtien istunut samassa pesässä Eerik Eerikinpojan kanssa, mutta hän Eerik ei halua antaa hänelle hänen puoliskoaan niin irtaimistosta kuin myöskään vuodentulosta, ja pyytää (Tuomas) sen tähden, että hänet (Eerik) velvoitettaisiin siihen.
Eerik lausuu, että vaikka koko talo ja sen irtaimisto sodan aikana tyystin tuhoutuivat ja Tuomas ei ollut muutamaan vuoteen kyennyt olemaan hänelle avuksi oikeassa työssä, vaan on hän Eerik yhdessä äitinsä, vaimonsa ja kolme vuotta sitten merimatkoille lähteneen, Tuomaan kanssa samanikäisen veljensä, ja kahdeksan vuotta sitten Onkamaalle avioituneen sisarensa kanssa taloa rakentanut ja pesää kartuttanut, kumminkin tarjoaa hän (Eerik) hänelle (Tuomaalle) kolmanneksen kaikesta, mitä pesässä on, sekä vuodentulosta, on myös jättänyt hänelle puoli taloa erilliseen viljelykseensä, mutta vuodentuloa ei hän voinut maahanlyötyjen paalujen mukaan leikata, niin ettei mitään ollut jäänyt yli.
Tuomas esitti, ettei hän ole sitä vastaan, vaan on tyytyväinen kolmannekseen irtaimesta, mutta huolimatta siitä että Eerik oli jo talvikäräjissä sopinut hänen kanssaan, että talon tilukset sen jälkeen keväällä jaettaisiin hyvässä ja pahassa puoliksi, ja jako todella tapahtuikin, ja sovinnon on vastaava käskynhaltijankanslia [so. Kymenkartanon provinssikanslia Lappeenrannassa] vahvistanut tämän vuoden huhtikuun 27. päivänä, on kumminkin Eerik omavaltaisesti ominut itselleen kaksi osaa eikä leikkuussa lainkaan noudattanut maaahanlyötyjä paaluja, ja sen vuoksi ei hän voi luovuttaa puoliskoaan vuodentulosta.
Eerik esittää syyksi, että hän on oikeuden ulkopuolella, heidän sopiessaan, eritellyt, että syysvilja korjattaisiin yhdessä ja että hän siitä ottaisi ensin sisarten osan, ja irtain jaettaisiin sitten syksyllä, nimeten todistajaksi viskaali ja nimismies Melleenin, joka oli ollut sovinnossa todistajana. Häntä vastaan ei ollut jääviä.
Annetulla valalla todistaa viskaali Melleen: että sovinnossa, joka tapahtui käräjäpaikalla tuvassa, oikeuden ulkopuolella, niin sovittiin Eerikin ja Tuomaan välillä, että talon tilukset piti jaettaman kahtia hyvässä ja pahassa, samoin rakennukset, mutta ettei mitään puhuttu, että syysvilja korjattaisiin yhdessä tai jotain siitä otettaisiin.
Eerik kertoi sitten, että koskei talvikäräjissä tullut mitään sovintoa irtaimesta, niin oikeus ulospani, että he yhdessä tiistaina käräjien jälkeen tulisivat tuomarin luo ylöskirjoituttamaan pesänsä, ja silloin yritettäisiin sovintoa, mutta kun hänen Eerikin sisar siihen aikaan joutui lapsivuoteeseen, ei siitä tullut mitään. Korjuussa sanoo hän jättäneensä noin kolmanneksen pellosta tiettyinä kappaleina Tuomaan korjattavaksi, koskei tämä tullut hänen mukaansa, minkä vuoksi hänen Eerikin täytyi siemenjyvien vuoksi leikata kaksi päivää ennen.
Tuomas sanoo, ettei hän voinut leikata Eerikin kanssa, koska tämä tahtoi ottaa kaksi osaa.
Eerik nimeää vielä notaari Christian Frimantzin todistamaan oikeuden ulkopuolella tehdystä sovinnosta, useampiakin sanoi hän olleen läsnä, muttei muista keitä.
Päätös: Koska talollinen Eerik Eerikinpoika Korjus Ruotilasta vielä vetää laamanninoikeuden notaarin Christian Frimantzin todistajaksi siitä, että talvikäräjissä oikeuden ulkopuolella tehdyssä sovinnossa olisi siten sovittu, että viime syksyn vuodentulo korjattaisiin yhdessä, niin sen tähden lykätään tämä juttu seuraaviin käräjiin, joihin hänen pitää hankkia ne todistajat, joita hänellä on. Sillä välin pitää Eerikin ja Tuomaan tarkasti viedä pirkkapuulle kaikki mitä viljassa yhdessä tai toisessa lankeaa, ynnä oljet, niin että siitä saataisiin selvyys, kuten myös antaa Tuomaalle ensin ulos kolmannes, mutta mitä tulee irtaimeen, joka pesässä eron hetkellä oli, niin koska Eerik Eerikinpoika tarjoutuu antamaan siitä kolmanneksen Tuomas Laurinpoika Korjukselle, ja hänkin siihen tyytyy, sen vuoksi tulee sen myös jäädä silleen, ja jaon sen jälkeen nyt heti tapahtua 10 hopeataalarin sakon uhalla Eerikille, ja sen niin rehellisesti, että ilmoituksen oikeellisuuden voi valallisesti vahvistaa.''
Huomautuksia: Tuomas Laurinpoika Korjuksen n. 1736 kuollut isä oli Lauri Tuomaanpoika Korjus ja 1742 kuollut äiti Kerttu Simontytär. Tuomaan 1743 avioitunut sisar oli Kristiina (Kirsti) Laurintytär Korjus, jonka puoliso 20/3 1743 kantaja Juho Pekanpoika Haminan suomalaisen etukaupungin kolmannessa korttelissa (''bör förmanas til bättre lefwerne neml[igen] nychterhet''); asuivat siellä v:een 1750, sitten (ainakin Kirsti) Pietarissa. Pampyöliin avioitunut sisar oli Beata Laurintytär Korjus, jonka puoliso 26/12 1752 lahjoitustalollinen Juho Aabrahaminpoika Heijari. Eerik Eerikinpoika Korjuksen vanhemmat olivat Eerik Tuomaanpoika Korjus (k. 1742) ja Valpuri Tuomaantytär (k. 1767), merille mennyt veli Mikko Eerikinpoika Korjus ja Onkamaalle avioitunut sisar Liisa Eerikintytär Korjus, jonka puoliso 25/5 1746 Juho Jeremiaanpoika Tilli; vrt. Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjät 1770 ja talvikäräjät 1771, KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1770 n:o 26: 270v, 272--274; 1771 n:o 27: 132--134, 138v--139v.
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjistä 15/10 1756 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1756 n:o 12: 220v–222]:
''Talollinen Eerik Eerikinpoika Korjus Ruotilasta esitti serkkuaan Tuomas Laurinpoikaa vastaan sen, että Tuomaan äiti on hänen (Tuomaan) isän kuoltua aina vuoteen 1742 asti hoitanut isännyyttä 6 à 7 vuotta, ja hänelle (äidille) annettiin pesän rahat, kun sota oli käynnissä ja tavaroita muutettiin pois, kuuluu hän (äiti) viskanneen viisi plootua aitanrapulle ja sanoneen, että Eerikin isän, joka silloin oli elossa, piti korjata ne, mutta tämä sanoi, että koskei niitä ollut enempää, en minä niitä korjaa, ja hän Eerik otti ne, lisäten yhden plootun, ja kantoi metsään, mistä kasakat ottivat ne pois; nyt kun hän arvelee, että säilössä on pitänyt olla enemmän rahaa, niin luulee hän, että joko Tuomas, silloin 9- à 10-vuotias, tai hänen täysikasvuinen sisarensa Kirsti, palveluksessa Pietarissa, kuuluu niistä tietävän, ja vaatii sen vuoksi nyt pesänjaossa selkoa niistä.
Tuomas sanoo, ettei hän, joka silloin oli lapsi, tiennyt mitään siitä, oliko hänen äidillään rahoja vai ei, ei myöskään, oliko hänen silloin täysikasvuinen sisarensa Kirsti ottanut joitakin rahoja edesmenneen äitinsä jälkeen tai häneltä saanut. Sitten sanoi hän edesmenneen äitinsä tienneen, missä metsässä oli kolme plootua kuparirahaa, ne otti hän (Tuomas), ja hänellä oli ne vielä äskettäin jäljellä, samoin on hän saanut edesmenneen isänsä pöksykukkarorahat (byxsäcks pengar) ja antoi niistä 24 kopeekkaa Eerikille, joka sen myöntää, loput pari plootua osapuilleen hän laittoi jälkeen päin sukkiin, villaan ja muuhun, nekin hänellä oli samassa säilössä Eerikin kanssa, joka senkin tunnustaa, eikä tiedä muuta kuin että ne olivat yksityisiä rahoja; sitä olivatko plootut yksityisiä rahoja hän ei tiedä, ja haluaa nyt vahvistaa puheensa valallisesti.
Eerik ei vaatinut Tuomaalta valaa, vaan uskoo, ettei äiti ollut osoittanut hänelle, lapselle, rahojen paikkaa.''
Vuonna 1756 lokakuun 15. päivänä toimitettiin ylöskirjoitus Ruotilan kylän Korjuksen talossa, jota Eerik Eerikinpoika ja Tuomas Laurinpoika Korjus yhdessä ovat asuneet, mutta ovat viime keväänä eronneet eri ruokakuntiin ja pesiin, sitten kun he jo syksyllä 1755 olivat ryhtyneet talon jakoon välillään. Omaisuuden ilmoittivat nyt molemmat, ja se jaettiin kuten seuraa, nimittäin (raha-arvot taalareissa ja äyreissä hopearahaa):
Eerik on saanut:
Kuparia: viinapannu vanhoine hattuineen ja putkineen, 12:–, kattila, noin 15 kannunmitan, 10:–, sama pienempi, 2 kannun, 2:–; yhteensä 24:–.
Rautakaluja: alasin 1:–, kaksi vasaraa, moukari ja käsivasara, –:24, kahdet tongit, rikkinäiset, –:6, kahdet palkeet, pienet, 3:–, pata, 7 kannunmitan, 3:16, kolme kirvestä 1:16, aura 1:–, kolme viikatetta 1:8, kaksi sirppiä –:8, juurikirves –:6, vanha rautalapio –:4; yhteensä 12:24.
Tahko rautaveiveineen jää yhteiseksi molemmille.
Talouskaluja: saavi –:6, kahdeksan maitopyttyä –:24, vanha kiulu –:3, tiinu, uusi, 1:–, kolme tuoppia –:9, puusatula –:8, neljä puulautasta –:6, kaksi juomatynnyriä à 16 äyriä kpl, 1:–, kaksi viinalekkeriä –:20, puupullo –:8, prykirosta, ikivanha, –:10; yhteensä 4:30.
Hevosia ja karjaa: tamma, 9:nnellä vuodella, 12:16, varsa, jonka Heikki [sic! p.o. Eerik] sanoo ostaneensa pesäeron jälkeen omilla rahoilla, arvellen Tuomas sen ostetuksi pesän rahoilla, viisi lehmää à 8 taalaria kpl, 40:–, hieho, 2 1/2 -vuotinen, 5:–, härkä, 2 1/2 -vuotinen, 6:–, lehmä, myyty tänä syksynä, 8:–, kaksi vuoden vanhaa vasikkaa 4:–, kaksi kpl yksivuotisia sikoja à 1:16, 3:–, kaksi kpl porsaita à 8 äyriä, –:16; yhteensä 79:–.
Summa: 120:22.
Tästä vähennetään pesän yhteinen velka Kuorsalon Eerik Sipinpojalle kahdesta nelikosta silakoita, 4:–, vielä samalle 15 naulasta hylkeenrasvaa –:30, Pärtty Puhakalle käteistä 2:11; yhteensä 7:9.
Jäljelle jää 113:13. Saa Tuomaalta –:10.
Tuomas on saanut:
Talouskaluja: viisi maitopyttyä –:16, kiulu –:3, kaksi tuoppia –:6, aura 1:–, puusatula –:8, saavi –:6, neljä puulautasta –:6, kaksi pientä juomatynnyriä –:24, lekkeri –:10, vanha tiinu –:16; yhteensä 3:31.
Rautakaluja: kolme viikatetta 1:8, kaksi sirppiä –:8, juurikirves –:6, pyssy 3:–; yhteensä 4:22.
Hevosia ja karjaa: ruunahevonen, 5-vuotinen, 12:16, kolme lehmää à 8 taalaria kpl, 24:–, mullikka, 2 1/2 -vuotinen, 6:–, kaksi kpl vuoden vanhoja vasikoita 4:–, sika 1:16, kaksi porsasta –:16; yhteensä 48:16.
Summa: 57:5.
Pesän summa: Eerik saanut 113:13, Tuomas saanut 57:5; yhteensä 170:18. Kolmannes Tuomaalle on 56:27. Ulosmaksaa Eerikille –:10.
Sitten sopivat Eerik ja Tuomas siten, että Tuomas saa Eerikiltä kolmen vuoden kuluessa tästä päivästä 8 ruplaa, 1/3 osan vuosittain, samoin sopivat he tämän vuoden tulosta sillä tavalla, että Eerik ottaa kaksi kappaa aina silloin kun Tuomas saa yhden kapan, kumminkin saa Tuomas tynnyrin rukiita jakamattomasta yksin, mutta vastedes viljelevät he tiluksia pellossa ja niityssä viime keväänä tapahtuneen jaon mukaisesti puoliksi kumpikin, millä kaikki riita pesästä ja taloerosta heidän välillään lakkaa. Moisen todistavat kuten yllä
Arvid Renner. Sven Melleen.
Lähde: Vehkalahden perunkirjoituksia ja perinnönjakoja, KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 306–307v.
Mainittuun aikaan 3 kuparitaalaria = 96 kupariäyriä = 1 hopeataalari = 32 hopeaäyriä = 32 kopeekkaa = 32/100 ruplaa.
Arvid Renner oli Kymenkartanon tuomiokunnan tuomari. Sven Melleen oli maaviskaali ja nimismies.
Kirjoitin: ''... nimeää vielä notaari Christian Frimantzin todistamaan ... vetää laamanninoikeuden notaarin Christian Frimantzin todistajaksi ...''.
Olen näköjään lukenut nimen väärin. Pitää olla Christian Frimautz, ei Frimantz.
Ruotilan Eerik Eerikinpoika Korjus vihittiin Vehkalahdella 1/1 1745 liikkalalaisen nuorenpiian Susanna Jaakontyttären kanssa. Morsian on nähtävästi ollut Liikkalan Hykkyrän tyttäriä. Vehkalahden ja osan Kymiä 23/4 1744 alkaneissa talvikäräjissä lautamiehen leski Liisa Samulintytär Hykkyrä Liikkalasta ajoi kannetta herjauksesta talollisen Eerik Sipinpoika Sepän vaimoa Susanna Mikontytärtä ja piika Maria Martintytärtä vastaan [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1744 n:o 1: 4–6]:
''Lautamiehen leski Liisa Samulintytär Hykkyrä on näihin käräjiin haastattanut talollisen Eerik Sipinpoika Sepän vaimon Susanna Mikontyttären ja piika Maria Martintyttären, kaikki Liikkalan kylästä, vastaamaan hänelle siitä, että he ovat levittäneet hänen tyttärestään, piika Susanna Jaakontyttärestä sellaista juorua, että tämä olisi elokuussa 1742 paritellut (haft sammanlag) tuolloin naimattoman talollisenvävyn Martti Tuomaanpojan kanssa Ruotilasta, ja pyysi heille sen vuoksi laillista rangaistusta. Tähän tunnustikin piika Maria Markuntytär [sic!], että hän oli yllämainittuun aikaan vaimo Susanna Mikontyttären kanssa neljän silmän alla kertonut, että Susanna-piika kuului paritelleen Martin kanssa, mihin hän (Maria) sanoo saaneensa aiheen siitä, että hän oli joitakin päiviä aikaisemmin maannut Susannan kanssa eräässä aitassa, jonne Martti oli tullut talollisen Simo Mänttärin, heidän läheisen sukulaisensa, kanssa, missä he muiden huoneiden puutteessa olivat maanneet yhdessä lattialla, jolloin hän yöllä oli arvellut heidän paritelleen, mutta sanoo nyt, ettei tiedä, olivatko he vain pilailleet keskenään, kertoen myös, että kertoessaan siitä (Sepän) Susannalle hän oli kieltänyt tätä kertomasta sitä kellekään, kiistäen ylen paljastaneensa sitä kellekään muulle. (Sepän) Susannakin väitti, ettei hän ollut moista kertonut kellekään muulle kuin kantajalle, leski Liisa Samulintyttärelle ja tämän tyttärelle, joka väitti vastaan, että sitä oli kerrottu useille muillekin, muttei kyennyt vastaajien itsepintaista kiistämistä vastaan sitä todistamaan, ei voitu myöskään nyt näyttää, että tästä olisi aikaisemmin ollut juoru liikkeellä, ennen kuin kantaja oli siitä kertonut pitäjän kappalaiselle Gustav Liliukselle, joka kuuluu tutkineen asiaa. Enempää ei ollut muistutettavaa; sen vuoksi Julistettiin:
Lautamiehen leski Liisa Samulintytär Hykkyrä Liikkalasta tosin väittää, että talollisenvaimo Susanna Mikontytär ja piika Maria Martintytär, hekin Liikkalasta, olisivat levittäneet hänen tyttärestään, piika Susanna Jaakontyttärestä sellaista ilkeää juorua, että tämä on luvattomasti paritellut (haft olofligit sammanlag) ruotilalaisen talollisenvävyn Martti Tuomaanpojan kanssa, mutta kun hän ei ole kyennyt näyttämään heitä siihen syyllisiksi enempää kuin että piika Maria Martintytär itse myöntää kertoneensa syksyllä 1742 Susanna Mikontyttärelle, ehdolla ettei juoru pääsisi pitemmälle, kuinka hän vähän ennen, maatessaan yhdessä Susanna Jaakontyttären kanssa eräässä aitassa johon Martti Tuomaanpoikakin oli tullut mainitun Susannan langon Simo Mänttärin kanssa huoneiden puutteessa ja käyneet makaamaan lattialle yhdessä heidän kanssaan, kuuluu panneen merkille enemmänmainitun Susannan parittelevan Martin kanssa, kiistäen kertoneensa siitä kellekään muulle, väittäen Susanna Mikontytärkin, ettei ollut sitä paljastanut kellekään muulle kuin kantaja Liisa Samulintyttärelle ja tämän tyttärelle. Sen vuoksi ei Susanna Mikontytärtä, jota ei miltään osin ole näytetty syylliseksi minkään juorun levittämiseen kantajan tyttärestä, voida julistaa velvolliseksi mitään sakkoja maksamaan. Ja mitä tulee piika Maria Martintyttäreen, joka Susanna Mikontyttärelle on kiikuttanut edellämainitun puheen, josta hänen, se kun oli toteen näyttämätön ja kun sillä oli arveltu perusteensa parittelussa josta hän nyt sanoo ettei tiennyt olivatko he silloin pilailleet keskenään, olisi pitänyt vaieta, niin ei hän voi siihen nähden välttyä vetämästä sakkoa 6 markkaa hopearahaa pahanteonkaaren LX luvun 6. §:n nojalla ja maksamasta oikeudenkäyntikuluina oikeuden harkinnan mukaan Liisa Samulintyttärelle 6 taalaria kuparirahaa, mutta vapautetaan muutoin syytöksestä, että olisi levitellyt halventavaa juorua piika Susanna Jaakontyttärestä, juoru kun oli toteensaamaton ja sen havaittiin levinneen hänen äitinsä paljastettua sen pitäjän kappalaiselle ja tämän kyseltyä edelleen sen perään, varsinkin kun hän (Maria) ei nyt väitä Martti Tuomaanpojan paritelleen Susanna Jaakontyttären kanssa, saatikka että haluaisi heidät siihen kietoa, tullen muuten piika Susanna Jaakontytär, jota ei ole syytetty eikä aiheellisesti epäilty luvattomasta parittelusta, kaikilta nuhteettomaksi julistetuksi.''
Huomautuksia. Kantaja Liisa Samulintyttären miesvainaa ja Susanna Jaakontyttären isävainaa oli lautamies Jaakko Tuomaanpoika Hykkyrä (k. 1742).
Vastaaja Susanna Mikontytär oli syntyisin Liikkalan Mikkolasta ja ollut ensi aviossa sisarensa miehen Matti Juhonpoika Mänttärin veljen Eerik Juhonpoika Mänttärin (k. 1742) kanssa, vrt. Mänttärin suku, sivu 66, taulu 4 (Eerikin vaimo ja oma taulu puuttuvat, Eerik ei ollut sotamies). Susannan toinen mies Eerik Sipinpoika Seppä oli Liikkalan Aholan talon osakas. Eerik Sipinpojan veljentytär Anna Pekantytär taas oli Matti Juhonpoika Mänttärin toinen vaimo, ja toinen veljentytär Beata Pekantytär vihittiin 1744 Matin veljelle Yrjö Juhonpoika Mänttärille.
Maria Martintytär on nähtävästi ollut se Martti Martinpoika Pytyn tytär Maria, joka v:n 1739 henkikirjassa on Liikkalan Pytyn talon N:o 10 ainoa henkirahaa maksava asukas. Maria avioitui 26/12 1744 Kannusjärven Korjulaan Heikki Matinpojan kanssa.
Martti Tuomaanpoika oli Liikkalan Vähän-Kissan eli Ulvin talon poika, joka oli mennyt rengiksi Ruotilaan ja nainut siellä 15/4 1744 Tuomas Matinpoika Anttilan eli Sihvolan (k. 1742) lesken Marketta Tuomaantyttären (syntyisin Viialan Mäkelästä). Martti oli siis puuska eikä kotivävy. Ruotsin kielen sanaa hemmåg on toisinaan käytetty myös puuskaa tarkoittamaan, ja sanalla måg on varhaisempina aikoina ollut muutenkin vävyä laveampi merkitys, niin että se on tarkoittanut myös lankoa (svåger).
Susanna Jaakontyttären lanko Simo Tuomaanpoika Mänttäri oli naimisissa Susannan sisaren Eeva Jaakontyttären kanssa, vrt. Mänttärin suku, sivu 1978, taulu 8241.
Ruotsin v:n 1734 valtakunnanlain pahanteonkaaren LX luvun 6. § lausuu: ''Jos jocu wihan kiucusta anda toiselle härjous sanan, cuin arwon ja cunnian päälle käy, ja sen taicka cohta eli Tuomarin edesä ojenda ja tacaisin otta; tehkön sackoa cuusi marckaa. Muiden sopimattomain ja ylöncatze sanain eli käytösten edestä; tehtäkön sackoa yxi talari. Jos se tapahtu suuresa cocouxesa, eli yhteisellä cadulla, cusa paljon wäke on; olcon caxikertainen sacko.'' — Venäjän rahassa Maria Martintyttären 6 markan sakko = 48 hopeaäyriä = 48 kopeekkaa = 0,48 ruplaa. Oikeudenkäyntikorvaus 6 kuparitaalaria = 2 hopeataalaria = 64 hopeaäyriä = 64 kopeekkaa = 0,64 ruplaa.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.