Poliisilla tuntematon DNA-näyte

[raimoensio]

Jos poliisilla on tuntemattoman rikoksentekijän DNA-materiaalia, niin tehdäänkö siitä Y-DNA tutkimus vai vain DNA-sormenjälki?

Jos tehdään Y-DNA määritys ja verrataan sitä sukututkijoiden teettämiin DNA-tietokantoihin, niin onko mahdollista, että löydetään rikollisen isälinjaan sopiva henkilö, vaikka isoisän isä tai joku muu saman isälinjan omaava lähisukulainen.

Tällä tavalla voisi sitten epäilyksen alaisten henkilöiden piiriä huomattavasti pienentää ja ehkä löytää etsitty rikollinen.

[KariKK]

Jos poliisilla on tuntemattoman rikoksentekijän DNA-materiaalia, niin tehdäänkö siitä Y-DNA tutkimus vai vain DNA-sormenjälki?

Jos tehdään Y-DNA määritys ja verrataan sitä sukututkijoiden teettämiin DNA-tietokantoihin, niin onko mahdollista, että löydetään rikollisen isälinjaan sopiva henkilö, vaikka isoisän isä tai joku muu saman isälinjan omaava lähisukulainen.

Tällä tavalla voisi sitten epäilyksen alaisten henkilöiden piiriä huomattavasti pienentää ja ehkä löytää etsitty rikollinen.

Asetit mielenkiintoisen kysymyksen.
En tiedä, mikä on menettelytapa noissa poliisin teettämissä DNA-testeissä, mutta tällä voi olla olla vaikutusta sukututkimustarkoituksessa teetettyihin
Y-DNA-testeihin.
Luulisi kuitenkin, että myös tuota julkista FTDNA:n tietokantaa voisi käyttää
hyväksi johtolankojen etsimiseen, mutta ongelma on se, että ne näytteiden antajat eivät olekaan julkista tietoa. Vaikka lähiosumia julkisesta tietokannasta löytyisi, epäiltyjen joukon selvittäminen vaatisi melkoista sukuselvitystyötä.
Käytännössä mahdotonta.
Mutta tällainen mahdollisuus omien Y-DNA-tulosten käytöstä rikollisten löytämiseksi voi tulla monelle esteeksi
ja vähentää haluja teettää DNA-testejä omasta perimästä.
Omien hyvin henkilökohtaisten tietojen käyttö rikollisjahdissa ei tunnu hyvältä ajatukselta. Voi joutua epäillyksi ihan aiheetta.

[ilkant]

Harrastuksena tehty sukututkimustyö ei kelpaa oikeudessa todisteeksi. Onneksi.

[Antti Järvenpää]

Aika paljon löytyy tietoa googlettamalla:

DNA:n käyttö rikostutkinnassa
Using DNA in criminal investigations

[KariKK]

Harrastuksena tehty sukututkimustyö ei kelpaa oikeudessa todisteeksi. Onneksi.

Eihän sen sukututkimustarkoituksessa tehdyn DNA-testin tarvitse olla mikään todiste oikeudessa. Johtolanka se voisi olla, vaikkakaan ei todiste tekijästä.
Mutta periaatteessa, jos on tuntemattoman rikoksentekijän näyte ja siitä vaikka samat tiedot kuin sukututkimustarkoituksessa tehdystä testistä, niin kyllä se rikoksentekijän näyte rajaa mahdollisten tekijäin eli epäiltyjen joukkoa. Esimerkiksi eri haploryhmään kuuluva ei varmasti ole tekijä.
Epäillyn todistaminen tekijäksi vaatii tietysti muita todisteita eli samanlaisen testin kuin siitä tuntemattoman tekijän näytteestä on tehty.
Periaatteessa epäiltyjä voitaisiin kartoittaa sukututkimuksella, mutta tuskin käytännössä.

[Pekka Hiltunen]

Jos poliisilla on tuntemattoman rikoksentekijän DNA-materiaalia, niin tehdäänkö siitä Y-DNA tutkimus vai vain DNA-sormenjälki?

Jos tehdään Y-DNA määritys ja verrataan sitä sukututkijoiden teettämiin DNA-tietokantoihin, niin onko mahdollista, että löydetään rikollisen isälinjaan sopiva henkilö, vaikka isoisän isä tai joku muu saman isälinjan omaava lähisukulainen.

Tällä tavalla voisi sitten epäilyksen alaisten henkilöiden piiriä huomattavasti pienentää ja ehkä löytää etsitty rikollinen.
Kartoitetaan koko genomi eli tehdään n.s. whole Dna -tutkimus.
PH

[salomra]

Juttelin asiantuntijan kanssa. Rikosteknistä ja sukututkimuksellista tutkimusta ei oikein voi verrata. Suomessa dna-näytteestä talletetaan rekisteriin yhteensä 11 markkeria, jotka on valittu siten, että niistä ei ole mahdollista saada selville mitään arkaluontoista tietoa. Sukututkimuksellisista testeistä löytyy paljon henkilön terveystietoakin jne. Ulkomailla lait ovat erilaiset. Tietoa tosiaan löytyy netistäkin hyvin, esim:
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32009G1205(01)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53778/opinnaytetyonet.pdf;sequence=1

[Pekka Hiltunen]

Juttelin asiantuntijan kanssa. Rikosteknistä ja sukututkimuksellista tutkimusta ei oikein voi verrata. Suomessa dna-näytteestä talletetaan rekisteriin yhteensä 11 markkeria, jotka on valittu siten, että niistä ei ole mahdollista saada selville mitään arkaluontoista tietoa. Sukututkimuksellisista testeistä löytyy paljon henkilön terveystietoakin jne. Ulkomailla lait ovat erilaiset. Tietoa tosiaan löytyy netistäkin hyvin, esim:
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32009G1205(01)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53778/opinnaytetyonet.pdf;sequence=1
Tässä on tilanne vuosikymmen sitten vallinneesta tilanteesta, jossa on ohjeistettu vertailtavien markkereitten käyttöä, tai puolta vanhempaan julkaisuun, jossa on tarkasteltu tarvittavia dna-määriä henkilön tai hänen sukupuolensa kartoittamiseksi tai määrittämiseksi - esim sormenjäljestä, joka esiintyy kymmenien muitten sormenjälkien joukossa. Silloin täys-genomi -määrityksen hinta oli vielä Suomessa omakotitalon ja muuallakin Euroopassa henkilöauton hintainen, joten siitäin syystä on voitu ainakin alustavasti rajoittua käyttämään tiettyjä markkereita paljastavia DNA-koettimia.
Esim. Helsingin rtl:ssa koettimiin eli käytännössä pätkiin DNA:ta tunnetulta alueelta eli markkerijaksolta verrataan näytettä monistamalla identtiset jaksot mitattavissa oleviin määriin samalla tavoin kuin solussakin DNA replikoituu tiettyjen entsymaattisten prosessien avulla. Esim. Y-DNA -testissä tutkitaan kromosomin sentromeerista lähtevien, lyhyen ja pitkän haaran toisella puolella sijaitsevan, lyhyen DNA-jakson tiettyä pistettä, joka ei osallistu rekombinaatioon eikä siten muutu muitten tekijöitten kuin mutaatioitten seurauksena, joitten todennäköisyyksiä sitten lasketaan, kun Y-haploryhmiä jaetaan sukupolviin eri haplotyypeissä. Tällä tavalla laaditut "heimokartat" elävät kaiken aikaa, kuten moni asiaan perehtynyt on saanut nähdä.

Nykyään tilanne on toinen, kun täys-genomin selvittäminen on esim. Euroopan rikosteknisissä laboratorioissa (tai lääketieteen biotekniikan laboratorioissa) lähes yhtä "halpaa" kuin ne markkeritestihinnat, joita pulitamme kaupallisille firmoille sukututkimustamme palvelemaan. Ainakin itselläni on FamilytreeDNA-firman autosomi- eli serkkutestissä useimmissa kromosomeissa aukkoja, joita ei ole tutkittu olenkaan, ja joita en siis voi verrata kehenkään DNA-sukulaiseeni. Kuitenkin nämäkin alueet on määritetty yliopistosairaalassa tehdyn leikkauksen yhteydessä tai ehkä H:gin rtl:ssa, vaikk´ei niitä olisikaan lupa ainakaan suureman joukon tarkastella... Vielä muutama vuosi sitten laboratorion "whole-DNA" -hinta eli kulut/ määritys oli tuhannen €:n luokkaa.

Täys.DNA -määritykset ovat siis tänään rutiinia, mutta tietosuojalait ja niihin liittyvät käytännöt tietenkin rajoittavat sitä, mitä tietoa näytteistä on lupa tarkastella, kun kyseessä on melkein aina eniten syyttömien DNA:ta, jonka joukosta sitten pyritään etsimään epäillyn markkereita. DNA-tutkimuksen hinta kuitenkin laskee päivittäin (ehkä samassa tahdissa kuin tutkimuksia tekevän labran tai sen omistavan yrityksen pörssikurssi vastaavasti nousee), mutta sitä päivää, jolloin näitä tietoja voitaisin käyttää sukututkimukseen kirkonkirjojen tai tuomiokirjojen tapaan joudutaan tietenkin odottelemaan - ehkä jopa siihen asti, kun nykyinen lajimme on jo kokonaan lakannut olemasta ja meitä seuraa jonkin asteen DNA-serkku (joka ei siis kykenisi lisääntymään oman aikamme DNA:sta rakennetun Homo Sapien-lajin edustajan kanssa), minkä on ennustettu tapahtuvan viimeistään tuhannen vuoden sisällä (kts. Yuval Noach Harari: "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" [enlanninkielinen alkuteos avomesta verkkokurssista: A Brief History of Humankind 2011]; ISBN 978-952-279-231-0; 5. painos, ScanBook, Ruotsi (Suomentanut Jaana Isomarkku).

Loppukevennys:
Kaikki on tietenkin suhteellista: jos rakentaisimme Homo Neanderthaliksen (H.N.) DNA:n avulla elävän yksilön, joka kasvatettaisiin aikuiseksi, olisi todennäköisyys onnistuneeseen lisääntymiseen 1. sukupolvessa ehkä se 2-5 %, jota on perintönä H.N:lta omassa DNAssamme, mutta todennäköisyys lisääntymiseen saattaisi seuraavassa polvessa alentua esim. puoleen ja päättyä nollaan - tai kenties alkuperäiseen 2-5:een %:iin muutamissa sukupolvissä. Lisääntymiseen vaikuttaa tietenkin sukupuolet: luulen, että jopa 1,7-litraiset aivot omistanut H.N. voisi syntyä vain nykyihmisnaaraalle samoin kuin on esim. aasin ja hevosen kanssa - muuli tosin on steriili, koska kromosomit eivät täsmää ainakaan aasin kanssa. Linuilla esiintyy sekamuotojen lisääntyviä jälkeläisiä ornitologien iloksi.
PH
P.S. Hararin seuraava teos "Homo Deus; A Brief History of Tomorrow" on julkaistu enlanniksi 2016.
item

[salomra]

PH on oikeassa. Haastattelemallani eläkeläisellä oli ehkä vanhaa tietoa ja keskustelu oli epävirallista. Mutta jatkokeskustelu oli oikein mielenkiintoista. Milloinkaan ei liene tilannetta, että sukututkimusmielessä tehdylle testillä sellaisenaan olisi mitään muuta painoarvoa kuin vinkkinä. Olisikin ovelaa lavastaa jo kuollut henkilö syylliseksi; esim testaamalla oma näyte pian (jostain syystä) kuolevan henkilön nimissä.
Tässä pari linkkiä lisää:
http://www.hjelt.helsinki.fi/english/institute/Department%20of%20Forensic%20Medicine/Laboratory_Forensic_Biology.html
http://www.eurofins.com/forensic-services/forensic-dna/