militariatermi: recruten sotskoi

[tkukkonen]

Tällainen nimitys esiintyy parin talonpojan nimen yhteydessä, kun 34. sotilasruotuun pestatun henkilön pestirahan kuittauksessa oli valitettavaa kanteen nostamiseksi asti. Vuosi on 1806 ja Viipurin kihlakunnasta on kyse. Kyseessä oli saksankielinen oikeuden pöytäkirja mutta sotskoi viittaa minusta venäjänkieleen. Löytyykö suomennosta tai selitystä?

[sippu630]

Sotnik tai sotskij, suomeksi sotniekka, oli sadanpäämies, ts. 100 miestä käsittävän rekrytointipiirin vanhin eli rekryyttistaarosta. Viidestä tällaisesta rekrytointipiiristä koostuvan rekrytointialueen staarostan eli noiden viiden sotniekan esimiehen nimikkeenä oli pjatisotnik, pätisotniekka, siis viidensadanpäämies.

[sippu630]

Korjaus ja lisäyksiä edelliseen viestiini. Jakoa noin 100 miehen rekryyttipiireihin ei liene varsinaisesti ollut, vaan oli ainoastaan nuo noin 500 miehen eli revisiosielun alueet, joista vuosittain sotaväkeen määrättyjen rekryyttien toimittamisesta rykmentteihinsä huolehti pätisotniekka eli pätisotskoi viisine apulaisineen, sotniekkoineen. Jyrki Paaskoski on Vanhan Suomen aikaa käsittelevässä Viipurin läänin historia IV:ssä sivuilla 432--437 käsitellyt asiaa. Sivun 435 taulukon mukaan vuosina 1797--1811 Vanhasta Suomesta otettiin vuosittain 1--5 rekryyttiä kultakin 500 revisiosielun alueelta. Sivulta 436 huomaan, että Paaskosken mukaan 500 sielun rekryyttialueen väenottaja oli nimitykseltään golova ja että hänen viittä apulaistaan olisi nimitetty pätisotniekoiksi. Itse olen päätellyt alkuperäislähteistä, että golova ja pätisotniekka tarkoittivat samaa ja että hänen apulaisiaan kutsuttiin sotniekoiksi, ei pätisotniekoiksi. Esimerkiksi Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 24/2 1813 (§ 5) kerrotaan: ''Bonden Michell Eliaeson Puhacka, at han warit Golova eller Petisotskoi och bonden Matts Johansson Nacka från Sigwartzby Sotnik.''

[tkukkonen]

Kiitos havainnoista. Tekstissä oli Recruten Golowa se henkilö, jota vastaan oli tehty kanne. Hän siis oli kantajien mielestä tehnyt väärän kuittausmerkinnän.

[sippu630]

Onni Hannikainen selostaa väitöskirjansa Vanhan Suomen eli Viipurin läänin oloista 18:lla vuosisadalla (1888) sivuilla 156--158 sotaväenottoa seuraavasti:

= = = Sotamiehen määrääminen ja ottaminen kävi päinsä seuraavalla tavalla. Pitäjät jaettiin rekryyttipiireihin, joissa kussakin oli 500 revisionisielua; ylijääneet osat yhdistettiin toisten pitäjäin osien kanssa samallaisiksi piireiksi. Kunkin piirin tilalliset valitsivat kokouksessa niinkutsutun pätisotniekan (пятисотникъ) eli sotamiesstaarostin. (Ahtaampi piiri samaa tarkotusta varten oli ''sotnia'', jonka järjestysmiestä kutsuttiin ''sotniekaksi.'') Kevätpuolella vuotta tuli hallitukselta tieto pitäjiin, kuinka monta rekryyttiä oli otettava kustakin piiristä. Tämä luku vaihteli 3:sta 5:een. Vv. 1807 ja 1808 ei otettu olleenkaan uusia rekryyttiä. Rekryyttiä valitsemaan kokoontuivat staarostit pitäjän kirkkoherran luo, ja vaali oli hyvin salassa pidettävä. Syksyllä piti määräpäivänä rekryytit äkkiä ottaa kiinni, varustaa heidät vaatteilla ja eväällä ja lähettää vartion alla lähimpään kaupunkiin siellä säilytettäviksi, siksi kuin heidät lähetettiin matkalle. Saatuaan virastoilta tietää, kuinka vuoden sotamiehenotto oli onnistunut, ryhtyi hallitus sen mukaan toimenpiteihin saadakseen karkuun päässeiden siaan uusia hankituksi. Sotamiehen määräämisestä ohjeeksi oli lausuttu, että etupäässä tuli ottaa tilattomia ja vasta toisessa siassa tilallisista talonpokaisperheistä etup. lukuisimmista. Mutta juuri tässä suhteessa alkoi pian kuulua valituksia väärinkäytöksistä. Sekä lahjotusmaanomistajat että talonpojat valittivat nimittäin, että kirkkoherrat ja staarostit, jotka tavallisesti olivat suurimpien tilain omistajat, eivät koskaan määränneet sotamiestä omain tilattomain alustalaistensa joukosta, vaan köyhemmistä tilallisista talonpojista, usein kaikki samasta kylästä monena vuotena perätysten. Toinen epäkohta oli, että sotamieheksi määrätty melkein aina sai tiedon kohtalostaan, ennenkuin ottoaika oli käsissä, ja läksi karkuun, milloin Ruotsin puolelle rajaa, milloin suuremmille salomaille. Uusi silloin määrättiin hänen siaansa otettavaksi, mutta karkuun lähtenyttä kruununpalveliat yhä koettivat saada käsiinsä. = = =

[tkukkonen]

Tuomiokirjoja selatessa tuli vastaani Antreasta tapaus, jossa selviteltiin kuka karkuria oli auttanut. Karkuri oli päässyt jonnekin Savoon piiloon.

Sukututkimuksessakin kunnostautunut Mattias Akkanen, myöhemmin Akiander, pantiin sen vuoksi Jääskestä kouluun Viipuriin, ettei häntä valittaisi rekryytiksi.