Rafwal Tars

[Outika]

Juhani Mäkitalon kirjoittamassa Alatornion isäntäluettelossa Ylivojakkalassa mainitaan tilallisena Rafwal Tars vuoteen 1551 (nyk Rauvala). Hänen jälkeensä tilalla jatkoi nimen perusteella poikansa Hannu Rawalinpoika, jonka jälkeen tila jaettiin luultavasti pojilleen Ollille ja Henrikille vuonna 1557. Ylivojakkalan Maihannu perustettiin samoihin aikoihin 1561 ja tuolloin isäntänä oli Olli Hannunpoika. Maihannun nimen on arveltu syntyneen Ollin lesken Maritin (Maijan) emännöidessä taloa ja pariskunnan poika Hannu Ollinpoika olikin Maritin jälkeen talon pitkäaikainen isäntä.

En aio sotkea asiakirjoihin perustuvan Alatornion isäntäluettelon tietoja tähän luonnosteluun, jota nyt jatkan. Luettelossa mainittu Rafwal Tars on kovin mielenkiintoinen nimi ja googlettamalla löytyi irrallisia mainintoja ja näitä avaan tähän. Samankaltainen nimi mainitaan Suvannon "suomentamissa" Kyrön pitäjän lähteissä eli Tarsia sijaitsi "Sulkuejärvestä" vähän etelään. En tiedä mitä tarkoittaa, ehkä Sulkavajärveä. Hämeessä Sääksmäen kylässä oli lisäksi Tarttilan kylä ja nimi sopii murresanastoon tars = tarttis, tarvita,...

Tarttila oli ikivanha hämäläisten palvontapaikka ja helkajuhlien pitopaikka erikoisine nimineen mm Tuånenristen haara, Ristimoisio, Vähä ja Iso Pyhäristi, Ämmän mänty, Hiitiälän mäki. Helaakallio oli Tarttilassa ja nimi merkitsi Päivävuorta. Päivänpalvonta oli yleinen lappalaisten keskuudessa, joiden kanssa muinaiset hämäläiset olivat tekemisissä (Voionmaa, Suur-Sääksmäen muinaishistoriasta). Mikä mielenkiintoista, Sääksmäen Ritvalasta löytyy Moijasen kalmisto (Moijaisen muinaiskylä).

Hämeen eräsijat olivat yhdenmiehen omistamia tai klaanin kyliä ja useinkin lappalaisia sieltä tavattiin. Lappalaiset olivat vapaita kulkemaan aina 1300 luvulle asti kunnes kuningas kyllästyi siihen, ettei saanut tuota metsän väkeä alamaisikseen ja kannusti pirkkalaisia ahdistelemaan lapinsieluja, jotta maa-alueet saataisiin Ruotsin valtiolle. Kuningas lupasi 1400 luvun lopulla äärimmäisenä toimenaan lappalaiset pirkkalaisten haltuun veroineen ja lohivesineen (Blogi: Mannila-Savola suvun alkujuuret) ja tästä alkoi tie Pohjan perille ja tuntureille sekä Keuruun asuttaminen satakuntalaisten ja hämäläisten toimesta. Jotakin siellä lienee ollut valmiinakin koska Keuruulla yksi varhaisimmista vakituisista asuinsijoista sijoittui 1552 asukasluettelon mukaan mm Tappuramajan eli Moijasen eräsijalle.

Lapissakin on myöhemmin tavattu tuota Tars(a) nimeä kun esimerkiksi Heikki Ollinpoika Kaukoniemi käytti myös nimiä Tarsa ja Heiskari 1700 luvun alussa (Sukuforum, Pelttari 2016).

Saattoiko kenties tämä Rafwal Tars tuoda Maija ja Maja (ehkä Moija) nimet seudulle (jos kuului tuohon joukkoon, joka lähti painostuksen alla kohti pohjoisia metsiä).

Vilkas mielikuvitus ja sen käyttö voi olla haitallista sukututkimuksessa ja suomen metsien asuttamisen arvioinnissa ja olisiko arvelu heitettävä heti romukoppaan...

[Antti Järvenpää]

Suvanto tarkoittaa selkeästi tuolla kohdalla Kihniön Sulkuejärveä, josta heti lounaaseen on Tarsianjärvi. Kyröspohjan Sigfred Käellä oli Tarsian eräsija tuolla.

En tiedä liittyykö tämä mitenkään Tornion Vojakkallaan. Vojakkala nimiä on Suomessa tasan kahdessa paikassa. Torniossa ja nyky Lopella. joka lienee aikoinaan oli Renkoa. Lopen Vojakkala on edelleen elinkelpoinen kylä lähellä Räyskälän lentokenttää.

Muutamat perheet Suomesta lähtivät Pirkkalan ja Rengon pitäjistä Hämeenmaan metsäseutuihin ja asettuivat sille rannikolle, jolla nykyisin Närpiö ja Mustasaari sijaitsevat, mutta jolla tähän aikaan ei vielä kukaan kuolevainen ollut asunut. Ja siellä he kokonaan vapaina verotaakoista, joilla suomalaisia kotimaassa rasitettiin, syvimmässä rauhassa hankkivat monia kauppatavaroita, toivat niitä vuosittain mukanaan ja tarjosivat myytäväksi maanmiehilleen. Tästä lähtien alkoivat he ihmeellisellä tavalla ylvästellä loistavilla puvuillaan, maukkaalla ruualla, rikkauksilla ja koristeilla niin, että tästä helposti voitiin päättää, että he elivät yltäkylläisessä hyvinvoinnissa. ......... Mielipahoin nähden ja sietäen tätä pirkkalais-siirtolaisten hyvinvointia valitsivat hämäläiset, joiden alueelta he olivat lähteneet, johtajakseen ja päällikökseen erään suvustaan kuuluisan miehen Mattiaksen, joka suuren hämäläisjoukon ympäröimänä hyökkäsi heidän asuinsijoilleen, ryösti kaiken, eikä lakannut ennenkuin oli heidät karkoittanut asuinpaikoiltaan Kemin ja Tornion jokien varsille. Kun lyhyt aika oli kulunut ja kun he muutamien vuosien päästä olivat saaneet tietää, että nuo, jotka äsken olivat karkoitetut ja hajoitetut, viettivät mainittujen virtojen varsilla mukavaa elämää, hyökkäsivät he uudelleen suurella voimalla heidän kimppuunsa ja kohtelivat heitä niin epäinhimillisesti, että heidän oli pakko ilman vetojuhtia ja karjaa, ainoastaan nuotat mukanaan vetäytyä niihin erämaihin, joissa he nyt asuvat.

Lainaus on Jalmari Jaakkolan väitöskirjaansa 1924 kääntämästä Olaus Petri Niureniuksen kertomuksesta Shefferuksen Lapponia kirjasta. Olaus Petri Niureniuksella n.1580 - 1645, oli ensiarvoista tietoa, koska hänen vaimonsa oli pirkkalaista sukujuurta, ja tiedot olivat perimätietoa hänen apeltaan.

[Outika]

Kiitos oikein paljon näistä tarkennuksista ja Jaakkolan suomentaman tekstikatkelman tiedoksi saattamisesta.

En tiedä kuinka ajatukseni ilmaisisin. Ehkei niinkään itse paikkakunnalla eli Vojakkalalla olisi mitään yhteistä tuon Hämeen Tarsian kanssa. Arvelin josko tämä Rafwal olisi sitä joukkoa, joka lähti pohjoista kohti eräsijaltaan Hämeestä ja toi muassaan myöhemminkin pohjoisessa käytössä olleet nimet esim Maja, Moija ja lisäksi siellä mainitaan hauska nimi Tappuramaja eli Moijanen. Myös Tarsa on ilmaantunut myöhemmin Kittilän Sinetän nimistöön ja ehkä muuallekin (Forumin keskustelu: Mats Johansson Hannula).

Maihannua kirjattiin myös nimellä Maja ja vajaan 50 km päässä Alapaakkolassa oli suurtilallinen Henrik, jonka tilaa kirjattiin Maheickiksi. Maheickiksi tituleerasi itseään myöhemmin Majalan jälkikasvu (nimet periytyivät pääasiassa: Henrik, Hannu, Olli ja Juho), jotka puolestaan pitivät majaansa Liedakkalan Maijassa eli Majalassa (myös Majaksi kirjattiin). Eli saattoiko tuo Maja tai jopa Moija tulla Hämeestä pohjoiseen. Toki ymmärrän, että majahan on hyvin yleinen tapa kuvata asumusta ja taloa, mutta harvemmin se lienee vakiintunut sukunimeksi.

[Juhani Mäkitalo]

Rafwal Tarsin alkuperästä ei nimistöstä väitellyt tri Wahlberg teoksessaan "Antti
Keksi" sano muuta kuin , että se esiintyy Ylivojakkalassa jo 1539, jolloin vanhemmat veroluettelot laadittiin. Nythän se on täällä selvitetty ??

Siellä Kemin Alapaakkolassa oli ja on edelleen MAIHKILA. Tästä nimestä ei prof. Vahtola nimistöväitöksessään puhu mitään, eikö tästäkin ollut täällä puhetta ??

Liedakkalassa oli esim. jo esim. 1674 Simon Bertilson Maja, ei vaadi paljon mielikuvitusta arvella, että kysymyksessä on ihan suomalainen Maija ruotsalaisessa muodossa. En väitä mitään, mutta luulisin, että Keminmaan laajasta historiateoksesta sekin selviäisi..


Ruotsin Ylivojakkalassa on MAIHANNU, joka syntyi Wahlbergin mukaan näin
leski Marit> tilannimeksi MAIJA ja poika Hannu oli Maijan Hannu eli lyhen.
Maihannu
JM

[Outika]

Rafwal Tarsin alkuperästä ei nimistöstä väitellyt tri Wahlberg teoksessaan "Antti
Keksi" sano muuta kuin , että se esiintyy Ylivojakkalassa jo 1539, jolloin vanhemmat veroluettelot laadittiin. Nythän se on täällä selvitetty ??En kyllä nyt pääse käsitykseen, mitä tässä nyt todistettiin?

Siellä Kemin Alapaakkolassa oli ja on edelleen MAIHKILA. Tästä nimestä ei prof. Vahtola nimistöväitöksessään puhu mitään, eikö tästäkin ollut täällä puhetta ?? Alapaakkolan Maihkila vuosina 1654 – 73 ja vuoden 1670 tiedoissa talo on kirjattuna Maheickilänä[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1) ja jottei uskota pelkästään SAY:n tietoja, tässä vielä Pohjanmaan läänin tilikirjasta vuodelta 1673 näkymä[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2) (oikea aukeama). Jos katsotaan vielä aiempaa näkymää Maikkilan taloon (SAYssä näin kirjattu talo) vuonna 1635 iso-Henrikki oli kuollut ja leski asui taloa. Henrik Henrikinpoika oli tuolloin 16 -vuotias (syntyi noin 1621) ja ilmeisesti tila jaettiin 1653 Henrik Henrikinpojalle ja veljelleen Niilo Henrikinpojalle.

Henrik Henrikinpoika hävisi vaimoineen Maihkilasta ja tilalle jäi isännöimään veli Niilo. Minne 32 vuotias Henrik ehkä siirtyi 1653? Kävi vain mielessä, siirtyikö ehkä Liedakkalan Maijaan eli Majalaan. Näiden talojen epäilen jotenkin olleen sukulaisia koska Liedakkalan Maijan eli Majalan eli Majan poika Juho (1775) käytti Maiheicki nimeä kahdenkin lapsensa kasteessa. Miksi näin olisi tehnyt, ellei sitten vaimonsa jotenkin liittynyt Maihkilaan. Vaimonsa Eeva oli Niilontytär Vipplustig ja Niiloja siellä Maihkilassa asusti joskusmuinoin.

Liedakkalassa oli esim. jo esim. 1674 Simon Bertilson Maja, ei vaadi paljon mielikuvitusta arvella, että kysymyksessä on ihan suomalainen Maija ruotsalaisessa muodossa. En väitä mitään, mutta luulisin, että Keminmaan laajasta historiateoksesta sekin selviäisi.Tosi on, Majahan siellä mainitaan ja Maija sekä Majala, sama talo. Lieneekö Maihkilan Henrikin puoliso ollut myös Maija jos tilaa nimitettiin Maiheikiksi. Tuskin se kirjoitusvirhekään oli?

Ruotsin Ylivojakkalassa on MAIHANNU, joka syntyi Wahlbergin mukaan näin
leski Marit> tilannimeksi MAIJA ja poika Hannu oli Maijan Hannu eli lyhen.Ymmärsin kyllä tämän logiikan, tosin se naapuritilan Tars -nimi kuulostaa tässä yhteydessä oudolta. Mistä tuli tai mitä tarkoitti? Oliko ehkä saamenkieltä? Lähinnä mietin sitä, oliko alkuperä sama näillä tiloilla kun Maihannu perustettiin samoihin aikoihin kun Rafwal Tarsin talo jaettiin pojanpojilleen (Hannu Rawalinpojan pojille) Ollille ja Henrikille. Eli Maihannuun ilmaantui Olli Hannunpoika?

Lähinnä tässä mietin miksi Maiheickiksi mainitaan Maihkilan taloa? Oliko jokin yhteys koska Juho oli syntyjään Majalasta ja hän käytti Maiheikin nimeä myös.


_________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1342960
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13586676

[Juhani Mäkitalo]

Outi Kääriäinen (nimim. OUTIKKA) kyseli, että mitä edellä todistin
Rauwal Tarsista ??
Kerroin vain sen mitä pohjoiskalotin tunnetuin sukututkija fil. tri Erik
Wahlberg kertoo Rafval Tarsista teoksessaan Antti Keksi s. 129 eli tarkasti ottaen näin: Tars eller Rauva nuvarande finska Vojakkala nr 12 Rauvala.
Uppkallad efter Rafwal Tars, i längderna 1539 - 1553, nämdeman åren
1539 - 1547. Tässä siis kaikki !
Harmi, että hän ehti kuolla, ennenkuin tämän palstan viimeiset tiedot asiasta ilmestyivät eilen, paljosta jäi paitsi.
-------------------
Valtettavasti käytössäni ei ole tässä ja nyt Keminmaan historia ja sen
asutusosuus,olikohan se nyt prof Vahtolan teos. Tällaiset perusteokset samoin kuin Erik Wahlbergin nimistöväitökset kannattaa lukea ensin ennenkuin alkaa itse ilman vaadittavia opintoja tiedettä tekemään. SAY:t ja vastaavat voi hyvin unohtaa.

JM

[Outika]

Olen perehtynyt teokseen, ainakin yhteen niistä ja tämä tarina ei oikein avaudu. Ymmärrän seuraavien tietojen osoittavan, että alunperin Laitin väki perusti tilan, jota Majaksi, Majalaksi ja Maijaksikin kutsuttiin.

Ohessa tekstiä: Keminmaan historiakirjassa (Koivunen, Vahtola, Satokangas ja Itkonen) kerrotaan, että Liedakkalassa oli vuonna 1635 mm Laiti ja Majala. Kerronta jatkuu siten, että Heikki Heikinpojan Laiti köyhtyi 1640 luvun lopulla ja nousi ylös poikansa Perttu Heikinpojan käsissä. Laitin isäntänä oli myöhemmin Pertun poika Matti ja jostakin syystä isännäksi tuli Lauri Pekanpoika ja Anna vaimo. Vuodesta 1703 taloa isännöi Niilo Laiti, joka vietiin sotilaaksi ja Liisa vaimon aikana talo köyhtyi uudelleen. Majalasta kirja kertoo seuraavaa: Majalan isäntä oli vuoden 1635 tilanteessa Matti Heikinpoika. Talo köyhtyi ja toipui sekin Perttu Heikinpojan käsissä (isäntänä vv 1651 – 77). Isäntänä seurasi Simo Pertunpoika ja Sofia vaimo. Nälkävuosina talo autioitui ja vuonna 1700 sen asutti Olli Junttari vaimonsa Annan kanssa.
Alapaakkolassa taasen 1630 luvulla oli Juusola eli Rapakko ja sulkumerkeillä kerrotaan tämän tarkoittaneen Maihkilaa, joka oli kahtena puolen manttaalin savuna, toinen tila autiona pitkään. Toista tilaa emännöi Heikki isännän leski suuressa köyhyydessä ja vuodesta 1643 isännyys siirtyi Heikki –pojalle veljensä Niilon kanssa. 1650 alussa Heikki kirjattiin sotilaaksi ja Niilo jäi isännäksi, joskin talo joutui suuriin vaikeuksiin. Toinen puoli manttaaleista alennettiin, mutta siltikin talo oli ajoittain autiona 1670 luvulla. Vasta Niilon poika Hannu sai vaimonsa Margetan kanssa talon jaloilleen, edelleen manttaaleiltaan alennettuna. Vuonna 1710 talo siirtyi Olavi pojan huostaan.

Kiitän tuon tiedon jakamisesta koskien Wahlbergin tutkimusta.

[Juhani Mäkitalo]

Tri Erik Wahlbergin tutkimuksiin kannattaa todella suhtautua kunnioituksella,
en muista, että olen hänen kirjoituksistaan isompia virheitä todennut. Tarkkaan en hänen elämänkertaansa tunne, mutta yliopistouransa jälkeen hän on omistanut loppuelämänsä kai yksinomaan sukututkimukseen. Tornio/Haparanda sukutkimusyhdistyksen sivuilta on linkit hänen tutkimuksiinsa. Hänen kokoelmansa lienee paperilla talletettuna myös Övertorneån kirjastossa.
Näitä pitäjänhistorioita ja esim. Tornionlaakson historiaa kirjoitelleet professorit
ja tohtorit jäävät kyllä toiseksi häneen verrattuna ainakin sukututkimuksen alalla - kokemusta on, kun olen
joitakin joutunut muistuttelemaan virheellisestä tiedosta.
Kaikkihan me olemme vajavaisia oppiarvosta huolimatta, siihenkään ei kannata pelkästään tuijottaa.

JM