Flög-sukuisia

[A.K.Johansson]

Markvard Flög on mainittu lähteissä 1300-luvun alkupuolella. Hän omisti maatiloja Kaarinassa eli silloisessa Nummen pitäjässä. ”Lyder av Kyren jämte invånarna i Egentliga Finland intygar att de på allmänt ting hört, det Markvard Flögh i laga ordning köpt och betalt gods i Hulkis.” (DF 308, v. 1322; DF 311, v. 1323).
Makaston tilan Markvard myi piispa Bengtille, mutta Hulkkion ostotila (tai tilat) näyttävät jääneen hänen jälkeläisilleen. Juhani Rinne on aikoinaan esittänyt, että Hulkkion kylä olisi sijainnut kokonaan Piikkiön puolella, mutta kylän halkovan ojan itäpuolelle jäi vain Hulkkis-Tuorlaksi nimetty tila, muut tilat sijaitsivat Kaarinan puolella.
Markvardin myöhemmistä omistuksista ei ole tietoa, mutta ajallisesti seuraavat mahdolliset tiedot Hulkkiosta ovat vuosilta 1416 ja 1430, jolloin Nummen pitäjän asioita käsiteltäessä mainitaan Pedher Holkis (DF 1475, DF 1956). Hänen henkilöllisyyttään ei voi vahvistaa, mutta kyseessä voisi olla Peder Nilsson Dansk alias Perniön Laukon Peder Nilsson. Hän sopisi Markvard Flögin pojantyttärenpojaksi. Hulkkion maita ei ehkä vielä ollut jaettu perillisten kesken.

Flög-suvun perintömaista on ollut kyse, kun Hans Henriksson sai oikeusteitse oikeuden äitinsä Elin Olofssonin Hulkkion osatilaan 1440-luvulla (DF 2649, 2819, 3014). Vuonna 1456 Hans ja hänen pappisveljensä Knut vaihtoivat tilan Naantalin luostarin kanssa Viipurin Vakkilassa sijainneeseen tilaan (DF 3014). Hans Henrikssonin kirjeessään mainitsema Olof Tohka oli hänen ”frändensä”. Olof Tohka on kuulunut myös perijöihin, joille Ingeborg Valdemarsdotter Djäknin mies Olof Tavast maksoi vaimonsa perintöosuuksista (DF 3001).
Toisen Hulkkion tilan myi Elin Laurensdotter toisen aviomiehensä Anders Erikssonin kanssa Naantalin luostarille. Tämä Elin kertoi saaneensa tilan osittain huomenlahjanaan, osittain perinyt lapsiltaan (DF 2757, v. 1448). Kyseessä ovat saattaneet olla Hulkkion Pietilä ja Tohkala. Nämä kaksi tilaa on voitu lohkoa perintöosuuksina isommasta tilasta.

Jöns Filpusson Jägerhorn lahjoitti vaimonsa kanssa vuonna 1464 äitinsä Margaretan Pedersdotter Dansken perimän Hulkkion tilan Naantalin luostarille. Kyseessä lienee sama tila, jonka omistuksesta kiisteltiin ja joka oli 1500-luvun lopulla Nils Svenssonin tyttären ”jungfru” Valborgin hallussa. Yksi Hulkkion tiloista (ilm. Sipilä) oli Lautkankareen Måns Henrikssonille läänitettynä. Måns oli naimisissa Birgitta Mattsdotter Skytten kanssa. Yksi Peder Dansken tyttäristä Ragnild avioitui Påval Skytten kanssa (DF 3341).

Hans Henrikssonin isä on ollut Kastelholman vouti Henrik Görtzhagen (Gorieshagen). Hansin yhteydet Flög-sukuun (Hulkkion perintö) ja hänen käyttämänsä patronyymi ja isänsä sukunimi todistavat tämän.

Hulkkion Hans Henriksson ei ollut mikä tahansa kaarinalainen maanviljelijä, vaan ”Hannus Kurizhaghen”oli turkulainen kauppaporvari. Turussa perustettiin vuonna 1449 Pyhän kolmen kuninkaan kilta (DF 2822). Killan perustajiin kuuluivat pormestarit Jakob Frese, Albrekt Nyendorp ja Henrik Buskman sekä porvarit Fredrik Frese, Hans Görtzhagen ja Berndt Grote.

Hans Henriksson käytti isänsä sukunimeä ainakin jo 1440-luvulla, myös hänen poikansa ja pojanpoikansa ottivat sukunimen käyttöönsä. Hän on vuonna 1461mainittu nimellä Hans Cordeshagen (DF 3148). Saattaa olla, että hyvinkin tunnettuna persoonana häntä kutsuttiin vain Nummen Hannuksi (Hannus i Nummes; DF 3336).

Vouti Henrik Görtzhagen on siis ollut naimisissa 1400-luvun alussa Elin Olofsdotterin kanssa. Henrik Görtzhagen oli Valdemar Djäknin kanssa Kort Gartzin lasten huoltaja (DF 2060, v 1432). Jos Henrik on ollut naimisissa myös Kort Gartzin tyttären kanssa, hän olisi ollut Henrikin toinen vaimo. Henrikin kolmas vaimo oli Jöns Rengonpojan leski Johanna Bengtsdotteri (isä Bengt Lydekesson Djäkn).

1. Henrik Görtzhagen ja Elin Olofsdotterin lapset:
Hans Henriksson, turkulainen kauppaporvari, syntynyt noin 1410, kuollut 1470-luvulla. Vaimo Katarina.
Knut Henriksson, todennäköisesti pappina Viipurissa.

Elin Olofdotter on kuollut ilmeisesti 1430-luvulle tultaessa. Henrik Görtzhagen on kuollut viimeistään 1449, ja leski Johanna Bengtsdotter avioitui vielä Henrik Nilsson Tavastin kanssa. Hans Henriksson myi poikansa Michelin kanssa isänsä omistuksessa olleet Halisten tilat vuonna 1453 äitipuolelleen Johanna Bengtsdotterille (DF 2920). Vuonna 1457 Henrik Nilsson Tavast sai Halisten tilat rälssitiloiksi (DF 3039). Hans Henriksson käytti porvarissinettiä (FMS 340) ja isänsä sukunimeä, ja kuolemansa jälkeenkin häntä kutsuttiin ”Kordeshageniksi” (DF 4032). Pojista Henrik Hansson otti isoisänsä sukunimen käyttöön (DF 3996).

2. Hans Henrikssonin lapset:
Michel Hansson, mainittu isänsä kanssa vuonna 1453 (DF 2920)
Herman Hansson, mahdollisesti Halikon kirkkoherra Hermannus Johannis 1475 alkaen (DF 3552, 3996, 4032)
Henrik Hansson (DF 3996)

3. Henrik Hanssonin lapset (DF 4912, v 1501):
Hans Henriksson Görtzhagen
Berndt Henriksson
Erik Henriksson
Katarina Henriksdotter

Mika Kallioisen tutkimuksessa on mainittu porvarit Hans [Henriksson] Görtzhagen sekä hänen poikansa porvari Henrik [Hansson] Görtzhagen (http://www.genealogia.fi/genos-old/67/67_146.htm). Jully Ramsayn sukutaulusta puuttuu porvarissukua.

A.K.Johansson

[Kivipää]

Ramsayn Görtzhagen-sukutaulussa (n:o III) mainittu Jakob Henriksson (till Sorais) avioitui Karin Hansdotter Flemingin kanssa. Hans Fleming yritti 1480-luvulla saada Piikkiön Oorlahden, mutta menetti sen (takaisin) Naantalin luostarille. Muutama vuosikymmen myöhemmin Laukon Sigfrid otti Oorlahden luostarilta vanhoihin perintöoikeuksiin vedoten. Olikohan Hans Flemingin ja Sigfridin toimenpiteiden taustalla samoja sukuoikeuksia?

Henrik Impolan kirjan mukaan (s. 299) Jakob Henrikssonin ja Karin Flemingin pojan Johan Jakobssonin tytär (ei mainittu Ramsayssa) avioitui Marttilan Rekoisten Mårten Perssonin kanssa. Heidän poikansa Per Mårtensson omisti maata mm. Piikkiön Perttalassa ja Ootoisissa eli aivan Oorlahden (ja Linnunpään) naapurissa. Impola arvioi (s. 333), että nämä omistukset olivat joko Perin äidinperintöä tai vaimonsa kautta tulleita.

Mielenkiintoinen tilanne kun tietää, että sekä Hans Fleming että Laukon Sigfrid olivat aktiivisia Oorlahdessa ja vastaavasti Hansin jälkeläinen Per Mårtensson (till Rekois) omisti sittemmin sen naapuritiloja. Perttala on kiinnostava myös siksi, että n. vuoteen 1560 siellä vaikutti rälssimies Nils Smed, joka sen jälkeen toimi Sauvossa, ja joka Impolan arvion mukaan (s. 313) oli jotenkin kytköksissä Piikkiön Pussilan Lax-sukuun.

Ramsayn mukaan myös Ispoisten Sigfrid Mattsonin leski Valborg (Kaarina Maununtyttären seurueen jäsen v. 1577) eli Perttalassa.

[TapioV]

Markvard Flög on mainittu lähteissä 1300-luvun alkupuolella. Hän omisti maatiloja Kaarinassa eli silloisessa Nummen pitäjässä. ”Lyder av Kyren jämte invånarna i Egentliga Finland intygar att de på allmänt ting hört, det Markvard Flögh i laga ordning köpt och betalt gods i Hulkis.” (DF 308, v. 1322; DF 311, v. 1323).
Makaston tilan Markvard myi piispa Bengtille, mutta Hulkkion ostotila (tai tilat) näyttävät jääneen hänen jälkeläisilleen. Juhani Rinne on aikoinaan esittänyt, että Hulkkion kylä olisi sijainnut kokonaan Piikkiön puolella, mutta kylän halkovan ojan itäpuolelle jäi vain Hulkkis-Tuorlaksi nimetty tila, muut tilat sijaitsivat Kaarinan puolella.
Markvardin myöhemmistä omistuksista ei ole tietoa, mutta ajallisesti seuraavat mahdolliset tiedot Hulkkiosta ovat vuosilta 1416 ja 1430, jolloin Nummen pitäjän asioita käsiteltäessä mainitaan Pedher Holkis (DF 1475, DF 1956). Hänen henkilöllisyyttään ei voi vahvistaa, mutta kyseessä voisi olla Peder Nilsson Dansk alias Perniön Laukon Peder Nilsson. Hän sopisi Markvard Flögin pojantyttärenpojaksi. Hulkkion maita ei ehkä vielä ollut jaettu perillisten kesken.

Flög-suvun perintömaista on ollut kyse, kun Hans Henriksson sai oikeusteitse oikeuden äitinsä Elin Olofssonin Hulkkion osatilaan 1440-luvulla (DF 2649, 2819, 3014). Vuonna 1456 Hans ja hänen pappisveljensä Knut vaihtoivat tilan Naantalin luostarin kanssa Viipurin Vakkilassa sijainneeseen tilaan (DF 3014). Hans Henrikssonin kirjeessään mainitsema Olof Tohka oli hänen ”frändensä”. Olof Tohka on kuulunut myös perijöihin, joille Ingeborg Valdemarsdotter Djäknin mies Olof Tavast maksoi vaimonsa perintöosuuksista (DF 3001).
Toisen Hulkkion tilan myi Elin Laurensdotter toisen aviomiehensä Anders Erikssonin kanssa Naantalin luostarille. Tämä Elin kertoi saaneensa tilan osittain huomenlahjanaan, osittain perinyt lapsiltaan (DF 2757, v. 1448). Kyseessä ovat saattaneet olla Hulkkion Pietilä ja Tohkala. Nämä kaksi tilaa on voitu lohkoa perintöosuuksina isommasta tilasta.

Jöns Filpusson Jägerhorn lahjoitti vaimonsa kanssa vuonna 1464 äitinsä Margaretan Pedersdotter Dansken perimän Hulkkion tilan Naantalin luostarille. Kyseessä lienee sama tila, jonka omistuksesta kiisteltiin ja joka oli 1500-luvun lopulla Nils Svenssonin tyttären ”jungfru” Valborgin hallussa. Yksi Hulkkion tiloista (ilm. Sipilä) oli Lautkankareen Måns Henrikssonille läänitettynä. Måns oli naimisissa Birgitta Mattsdotter Skytten kanssa. Yksi Peder Dansken tyttäristä Ragnild avioitui Påval Skytten kanssa (DF 3341).

Hans Henrikssonin isä on ollut Kastelholman vouti Henrik Görtzhagen (Gorieshagen). Hansin yhteydet Flög-sukuun (Hulkkion perintö) ja hänen käyttämänsä patronyymi ja isänsä sukunimi todistavat tämän.

Hulkkion Hans Henriksson ei ollut mikä tahansa kaarinalainen maanviljelijä, vaan ”Hannus Kurizhaghen”oli turkulainen kauppaporvari. Turussa perustettiin vuonna 1449 Pyhän kolmen kuninkaan kilta (DF 2822). Killan perustajiin kuuluivat pormestarit Jakob Frese, Albrekt Nyendorp ja Henrik Buskman sekä porvarit Fredrik Frese, Hans Görtzhagen ja Berndt Grote.

Hans Henriksson käytti isänsä sukunimeä ainakin jo 1440-luvulla, myös hänen poikansa ja pojanpoikansa ottivat sukunimen käyttöönsä. Hän on vuonna 1461mainittu nimellä Hans Cordeshagen (DF 3148). Saattaa olla, että hyvinkin tunnettuna persoonana häntä kutsuttiin vain Nummen Hannuksi (Hannus i Nummes; DF 3336).

Vouti Henrik Görtzhagen on siis ollut naimisissa 1400-luvun alussa Elin Olofsdotterin kanssa. Henrik Görtzhagen oli Valdemar Djäknin kanssa Kort Gartzin lasten huoltaja (DF 2060, v 1432). Jos Henrik on ollut naimisissa myös Kort Gartzin tyttären kanssa, hän olisi ollut Henrikin toinen vaimo. Henrikin kolmas vaimo oli Jöns Rengonpojan leski Johanna Bengtsdotteri (isä Bengt Lydekesson Djäkn).

1. Henrik Görtzhagen ja Elin Olofsdotterin lapset:
Hans Henriksson, turkulainen kauppaporvari, syntynyt noin 1410, kuollut 1470-luvulla. Vaimo Katarina.
Knut Henriksson, todennäköisesti pappina Viipurissa.

Elin Olofdotter on kuollut ilmeisesti 1430-luvulle tultaessa. Henrik Görtzhagen on kuollut viimeistään 1449, ja leski Johanna Bengtsdotter avioitui vielä Henrik Nilsson Tavastin kanssa. Hans Henriksson myi poikansa Michelin kanssa isänsä omistuksessa olleet Halisten tilat vuonna 1453 äitipuolelleen Johanna Bengtsdotterille (DF 2920). Vuonna 1457 Henrik Nilsson Tavast sai Halisten tilat rälssitiloiksi (DF 3039). Hans Henriksson käytti porvarissinettiä (FMS 340) ja isänsä sukunimeä, ja kuolemansa jälkeenkin häntä kutsuttiin ”Kordeshageniksi” (DF 4032). Pojista Henrik Hansson otti isoisänsä sukunimen käyttöön (DF 3996).

2. Hans Henrikssonin lapset:
Michel Hansson, mainittu isänsä kanssa vuonna 1453 (DF 2920)
Herman Hansson, mahdollisesti Halikon kirkkoherra Hermannus Johannis 1475 alkaen (DF 3552, 3996, 4032)
Henrik Hansson (DF 3996)

3. Henrik Hanssonin lapset (DF 4912, v 1501):
Hans Henriksson Görtzhagen
Berndt Henriksson
Erik Henriksson
Katarina Henriksdotter

Mika Kallioisen tutkimuksessa on mainittu porvarit Hans [Henriksson] Görtzhagen sekä hänen poikansa porvari Henrik [Hansson] Görtzhagen (http://www.genealogia.fi/genos-old/67/67_146.htm). Jully Ramsayn sukutaulusta puuttuu porvarissukua.

A.K.Johansson
Kaarinan Hulkkion Hans Henrikinpoikaa ei voi yhdistää Gorieshagen sukuun. Olen oikaissut ja täydentänyt Mika Kallioisen väitöskirjassa mainittuja tietoja Genos 2004:55-56.
Voutina Kastelhomassa 1431-34, Turussa 1437-39 ja Satakunnassa -1449 toiminut Henrik Görieshagenin pojat Albrekt ja Jakob jatkoivat sukua rälssimiehinä, vaikka eivät käyttäneet sukunimeä. Rälssimies Henrik Görtzhgen oli ensiksi naimisissa Raseporin voudin Kort Gartzin tyttären (Valdemar Djökn toisen tyttären) kanssa, sitten Valborg Bengtintyttären (Djäkn, Lydekenpoikien suku) kanssa. Vouti Henrik G. ilmoittaa 1434 veljekseen Jakob G. FMU 2096.2097. Tämän pojaksi on asetettava Hans G. 1449-67. REA 552,607; FMU 3481. Hänen poikiaan olivat porvari Henrik G. 1471-85, Hermann ja Johannes (Hans) jotka kirjoittautuivat 1463 Pariisin yliopistoon. Henrikin lapsia puolestaan olivat Hans, Berndt, Erik ja Katarina.
T.V.

[A.K.Johansson]

Nimiperinne vouti Henrik Gorieshagenista jatkui raatimies Hans [Henriksson] Görtzhagenin kautta kauppaporvari Henrik Hansson Görtzhageniin ja vielä hänen poikaansa Hans Henrikssoniin, joka eli 1500-luvun alussa. Mika Kallioisen tieto, että 1440-luvulta alkaen vaikuttanut raatimies Hans Görtzhagen oli porvari Henrik Görtzhagenin isä, on aivan oikea. Tämä tieto ilmenee useistakin keskiajan lähteistä (mm. DF 3480, 4032). Henrikin veli oli kappalainen Herman, mikä on ymmärrettävää, koska hänen setänsäkin Knut oli kirkonmiehiä.

Kastelholman entinen vouti Henrik Gorieshagen kuoli noin 1449, ja häneltä jäi alaikäisiä lapsia ainakin avioliitostaan Johanna Bengtsdotterin kanssa. ”Förmyndarna för Henrik Gorieshagens barn intygar, att bemälda Henrik för 60 mark sålt åt fogden på Tavastehus Engelbrekt Japsson ett gods i Keikkala by i Kalvola socken…” (DF 2812).
Hänellä oli veli Jacob (DF 2096, 2097), jonka asioita Henrik oli joutunut hoitelemaan 1430-luvulla. Muuta tietoa Jakob-veljestä en ole löytänyt. Henrik antoi toisessa tai kolmannessa avioliitossaan syntyneelle omalle pojalleen Jakob-nimen, mutta tämä Jakob oli raatimies Hanssia huomattavasti nuorempi.
Hulkkion osatilan perinyt Hans Henriksson on ollut naimisissa 1430-luvulla, joten hän on syntynyt ehkä jo 1410-luvulla. Michel-poika myi isänsä Hansin kanssa Halisten tilan 1456 Johanna Bengtsdotterille, Henrik Tavastin vaimolle. Michel kertoo, että kyseessä oli hänen isänsä ja tämän isän omistama talo. Paria vuotta aiemmin 1450 porvarisleski Valborg oli myynyt vastaavasti ostamansa Halisten tilansa Johanna-leskelle (DF 2842).
A.K.J

[A.K.Johansson]

Hulkkion on siis omistanut 1320-luvulla Markvard Flög. Tarkoitukseni ei ollut alkujaan selvittää lainkaan Kaarinan Hulkkiota tai Flög-sukua, vaan Perniön Pohjankylän (Pojobyn) omistuksia, mutta matkan varrella tulee esille kaikenlaista mielenkiintoista.

Hartvig Flögin sinetti on 1360-luvulta (FMS 104), joten oletan sen olevan Perniössä vaikuttaneen Hartvigin sinetti. Margareta Hartvigsdotterin sinetti lienee vuodelta 1447 (FMS 174). Ne muistuttavat toisiaan sikäli, että kummassakin on rataskuvio. Margitin isänä on pidettävä Hartvig [Markvardinpoika?] Flögiä.

Hartvigin (toinen?) vaimo ja siis Margitin äiti on ollut Ingentytär Brun. Hartvig Flög ja Inge Brunin tytär jättivät perinnöksi jälkipolvillensa tiloja Rymättylästä, Halikosta, Perniöstä sekä Kaarinan Hulkkiosta.

Elin Vilkinsdotter, Halikon Karvalan Niilon vaimo, myi syytinkiä vastaan serkulleen Margit ”Floriks dotterille” ja tämän pojalle Peder Niklissonille vanhemmiltaan ja veljiltään perimänsä tilat Perniön Pohjankylästä (Pojoby) ja Leipyölistä (Lövböle, Legeböle; DF 1820, v 1426). Margitin patronyymi on asiakirjassa todella Flöriks dotter (https://sok.riksarkivet.se/dokument/sdhk/20769.JPG ). Nimeä voisi pitää kirjoitusvirheenä (Flögs dotter), mutta oletan, että Margitin äiti avioitui Hartvigin kuoltua Flörik Jönssonin kanssa, ja siksi tytärpuolta kutsuttiin Flörikin tyttäreksi. - Hartvig Flög (vanhempi) kuoli 1390-luvulle tultaessa.

Margitin serkun Elinin isä oli Vilkin Ingesson Brun (DF 1416). Isoisä Inge Brun toimi porvarina Turussa, myöhemmin Tukholmassa. Niklis (Niklisson?) Dansken ohella 1353 Pyhäjoen kruunulle luovuttamisen todistajana mainittu Inge Remaelum vaikuttaisi olleen Inge Brun Rymättylän Brunilasta, josta Peder Dansken perilliset ovat perineet tiloja (DF 629).

Inge Brunin leskenä mainitaan vuonna 1415 Bengta (DF 1452). Lasse Brun omisti Halikossa Väräman niityn (DF 1748, v. 1424) ja Rikalasta tilan, jonka hän myi Jusse Olofsson Hornille, joka antoi tilan vaimolleen Margit Hartvigsdotterille huomenlahjana (DF 2709). Bengta-nimisiä on asunut myöhemminkin Rikalassa. Margareta Pedersdotter Dansken yksi tyttäristäkin on ollut Bengta.

Tässä kannattaa nostaa esille Perniön Laukon Peder Nilssonin vaakuna, jossa on kaksi kolmiota, joiden kärjet suuntautuvat ylhäältä alas. Kuvio ei ole harvinainen, mutta mielenkiintoinen, koska myös toisen (?) nuoremman Hartvig Flögin anopilla Gertrud Andersdotterilla on ollut samanlainen (Årbyätten). Gertrudin suvussa Sigge Brunilla on ollut vastaava (två spetsar uppifrån). Onko siis niin, että Markvard Flögin miespuoliset jälkeläiset avioituivat Brun-sukuun kuuluneiden kanssa?

Peder Nilsson oli siis Margit Hartvigsdotterin poika. Pederin isänä voisi pitää Niklas (Niklisson?) Danskea. Perniössä on vaikuttanut myös eräs Niklis Niklisson Brun (DF 869, v .1378) vai onko hän sama kuin edellä mainittu henkilö.
Peder Nilsson olisi syntynyt noin 1380-90-luvulla, ja hänet mainitaan vuonna 1426 ja vielä 1449 (FMU 2650). Näihin vuosiin sopisi hyvin myös Kaarinan Hulkkion Peder Hulkkis (1416 ja 1430?).

Peder Danskea on pidetty Margareta Pedersdotter Svärdin ensimmäinen puolisona, Erik Jönssonia Margaretan toisena puolisona. Asian voi tulkita toisinkin. Asiakirjassa, jossa puhutaan Margareta Pedersdotter Svärdin huomenlahjasta (DF 1633, v.1420), ei Pederiä mainita, mutta itse asiakirja koski Margaretan edesmennyttä aviomiestä Erik Jönssonia ja saamatta jäänyttä huomenlahjaa. Margaretaa kutsutaan rouvaksi, ei leskeksi. Asiakirjan ajankohta on epätarkka. Kirjeessä mainittu Margaretan lasten huoltajana mainittu Vidbrud (jos on Kortumme ?) oli tuolloin jo kuollut.
Vuonna 1418 laaditussa Margaretan veljen Henrik Svärdin huomenlahjakirjeessä todistajina olivat mm. Olof Flög ja Flörik Jönsson. Ilmeinen syy kyseisten henkilöiden huomenlahjakirjeen todistajiksi kutsumiseen lienee ollut se, että Flög-sukuinen Peder Nilsson oli avioitunut Henrikin sisaren Margaretan kanssa, ja sisaren puolison sukulaismiehiä oli haluttu kutsua veljen huomenlahjatodistajiksi.

Brun-suvun perintötilojen Perniön Pohjankylän ja Leipyölin ja toisaalta Hartvig Flögin (vanh.) tilojen Perniön Pyhäjoen (Helgån) ja Kaarinan Hulkkion periminen tukee edellä esitettyä. Peder Danskin tyttäristä Margareta peri Hulkkiota (Flög-suvulta) ja Katarina Pohjankylää (Brun-suvulta). Margaretan poika Jöns Filpusson Jägerhorn lahjoitti 1464 äitinsä perimän Hulkkion tilan Naantalin luostarille (http://runeberg.org/frfinl/0233.html).

Perniön Pyhäjoki (Helgå) oli siirtynyt 1353 Bengt Åkessonilta (Agasson) ja tämän vaimolta Eliselta (Aelisif) kruunulle. Siirtoa olivat olleet todistamassa mm. Nicles Danske ja Inge Remaelum (DF 629). Pian tämän jälkeen kuningas Magnus luovutti tilan Hennikin Stykelle (DF 641). Pyhäjoen talonpojat niskoittelivat kirkonverojen maksamisessa, ja alue tuli Hartvig Flögin omistukseen 1365 (Hartichinum Flegh, DF 736).

Birgittalaisluostari piti rakentaa Perniön Pyhäjoelle, mutta se rakennettiinkin nykyisen Naantalin alueelle. Hartvig Flögin perillisille maksettiin Pyhäjoen maista panttikorvauksia 1440-luvulla. Gödik Henriksson Fincke sai kaksi sisarosuutta, äitinsä Metten ja ehkä Henrik Spinckin osuuden. ”Götke Henriksson och Henrik Spinck erkänner sig av Henrik Bidz år 1440 uppburit köpeskillingen för sin andel av Helgå gård i Bjärnå socken.” (DF 2369; 2401). Korvaus oli ”84 ½ mk 2 ortig 1 d:r”. Henrik Spinck voisi olla sukua 1330-luvulla eläneelle Torgillus Spinkille (DF 378,379;Thorkill Jonson Sarekum DF 629, asiakirjat koskevat Pyhäjoen ja Lemun kylien tiloja).

Perniön Laukossa 1440-luvulla asunut Peder Nilsson sai äitinsä vanhempien perintönä (siis Hartvig Flögin ja tämän vaimon) osuuden Pyhäjoen panttirahoista. ”Anteckning att Peder Nilsson till Lauko i Bjärnå socken "han vpbar av her Karl Knutson r. och höf. på Wiborg på sine mors och sina egne wegno 85 mrc och 18 d. för en systerdeel av the pnr sine, för hwilke kungsgården Helgå i Bierno sochn war pantsatter av herskapet för:de Peders mors föräldrar i förtiden cronone till återlösen 1445." (DF 2650).

Summissa erityistä on se, että osuudet olivat samansuuruiset. Tällä seikalla voisi spekuloida, mutta jätän sen tässä vaiheessa.

Teoriani mukaan Margit Hartvigsdotter oli avioitunut itseään iäkkäämmän Niklis Dansken kanssa noin 1300-luvun lopulla ja sitten Jusse Olofsson Hornin kanssa. Elämä Jusse Hornin rinnalla oli rankkaa, sillä ensin Jussen omistama kartano poltettiin 1429, ja sitten Gödik Finke surmasi hänet. Vuonna 1447 Margitin kolmantena aviomiehenä mainittu Bengt Hammar asui Perniön Laukossa, kuten myös Peder Nilsson (v. 1445). Bengt Hammar eli Perniössä vielä 1477. Laukko siirtyi hänen tyttärensä kautta Dufva-suvulle, tai ilmeisesti puolet siitä. Asuiko 1500-luvun alkupuolella mainittu Sigfrid Mattsson Peder Nilssonin jälkeen Laukon tilalla, joka meni hänen pojalleen Erik Sigfridssonille?

Peder Danskin tyttäristä Katarina on saattanut asua Perniön Pohjankylässä miehensä Nils Finvidssonin kanssa (Niklis i Pojo 1479). Heiltä tila siirtyi pojille Philpus Nilssonille (DF 1478, v. 1495) ja Jöns Nilssonille (muista perintöosuuksista ks. Tapio Vähäkangas, Peder Dansken jälkeläiset; http://www.genealogia.fi/genos-old/69/69_125.htm).

Pohjankylässä ovat asuneet 1400-luvun loppupuolella myös Hans i Poya ja Anders Karlsson Boije (vaimo Widbrudin tyttären tytär?). Kylä on ollut ainakin 24 tangon kokoinen, ja se oli lohkottu 1500-luvun puoliväliin mennessä useisiin tiloihin, joita omistivat mm. Nils i Hämeenkylä (Jöns Nilssonin poika?), Kuggbölen Erik Olsson, Olof ja Jöns Larsson, Muurlan suvun edustajat.

Hartvig Flögin (vanh.) perillisten omistuksia voi jäljittää Hulkkioon, Pyhäjoelle ja Pohjankylään, mutta mitä tapahtui Leipyölille, joka tuli myös Brunien perintönä Margitille. Näyttäisi siltä, että kahden eri suvun omistukset olisivat menneet ristiin siten, että Pyhäjoen (Flög) ja Leipyölin (Brun) maita periytyi Greger Jakobsson Hornin perillisille. Greger Hornin tuntemattomaksi jäänyt vaimo on voinut olla myös Peder Nilssonin jälkeläinen.

Tuntuu vahvasti siltä, että Peder Nilsson oli naimisissa vielä Margareta Svärsin jälkeen, ja saattoi asua Perniön Laukossa 1440-luvulla. Tämä on vain ajatus, mutta entäpä jos Håkan Skytten (tai Lasse Bertilssonin) ja Trudan tytär olisi ollut Peder Nilssonin toinen vaimo.

A.K.Johansson

[Kivipää]

Sigfrid omisti 8 tankoa (Impola, s. 350) rälssimaata Perniön Laukossa (Laukka). Näin ollen Dufva-suvun Henrik Henriksson omisti ilmeisesti 16 tankoa. Nuo luvut viittaisivat sisar- ja veliosuuksiin. Sigfridin kohdalla kyse oli luultavasti hänen vaimonsa perintömaasta ja Henrikin kohdalla äidinperinnöstä. Impolan mukaan Sigfridin vaimo oli Perniön Ekekullan Karinin sisarentytär. V. 1480 Karin vaihtoi isänperintönsä Hauhon Porsoon Perniön Osalaan. Porsoon uusi omistaja oli Porvoon Vekkosken Estrid Bengtsdotter (Hammar), em. Henrik Henrikssonin äiti.

Tuo vuoden 1480 vaihtokauppa johti myöhemmin riitoihin ja v. 1525 Henrik Henriksson sai Erik Flemingin tuomiolla Osalan. Karinin perilliset käräjöivät sen jälkeen Porsoota itselleen, mutta tuloksetta. Lopputulemana oli kuitenkin se, että Sigfridin pojantytär Karin Eriksdotter ja miehensä Erik Bertilsson (Slang) saivat sekä Laukon että Osalan haltuunsa 1580-luvulle tultaessa.

Olisi mielenkiintoista tietää millainen sukukuvio johti Laukon jakamiseen kahdeksi tilaksi.

[A.K.Johansson]

Sigfrid Mattssonin kytkeminen Peder Nilssonin jälkipolviin syntyi ajatuksesta, että kumpikin oli asunut Laukossa, tosin eri vuosisadalla, ja kumpikin on saattanut hallita Svärd-suvun omistuksia. Koska Sigfrid otti vaakunaansa linnunpääaiheen ja kolme tähteä (vrt. Svärd vaakuna), sai lunastettua Oorlahden asemies Lasse Bertilssonin perillisenä, jo hänen ensimmäisen vaimonsa isä on voinut olla sukua Linnunpään Trudalle sekä Svärdeille. Oorlahti oli kuulunut Lassen vaimolle Linnunpään Trudalle (aviossa 1451), jonka ensimmäinen mies oli Håkan Skytte (1440-luvulle asti). Kun Sigfrid maksoi aikuisen henkilön hautajaiskustannuksista 1556 tuomiokirkolle (Impola 2011, 350), edesmennyt henkilö saattoi olla hänen poikansa Erik.

Sigfrid Mattsson asui Laukossa 1520-30-luvulla, ja Erik Sigfridsson mainitaan 1550-luvulla (SAY) toisella Laukon tilalla. Erikin kuoltua hänen tyttärensä Karin ilmeisesti peri Laukon osuuden (SAY 1559 ”Kadrin”). Karinin äiti Margareta Pedersdotter Galt avioitui Erikin kuoltua Peder Spåran kanssa. Laukon säteri on ollut tärkeä Karin Eriksdotterille ja hänen puolisolleen Erik Bertilsson Slangille. He hankkivat Laukan maanvaihdossa 1581 luopumalla mm. kahdesta Ekekullan tilasta, jotka on voitu periä Erikin isoäidin sisarelta.

Lainaan Antti Järvenpään selvitystä Hauhon Porsoon vaihdosta Perniön Osalaan. ”Seuraavan kerran Porsoo mainittiin vasta 1480. Silloin Perniön Ekekullan Kaarina-vaimo vaihtoi sen Perniön Osalaan. (Eric Anthoni, En godsträta på 1500-talet, Historisk Tidskrift för Finland 1961:2 s. 55-70, jossa vuoden 1480 kirje on kokonaan painettu (sitä ei ole FMU:ssa)) Porsoo oli hänen isänperintöään, mutta lähteet eivät tunne hänen isäänsä.” http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-12681.html

Kun Sigfrid Mattsson menetti Osalan, asiaa ratkaisemassa oli kaksikin miestä Perniön Pohjankylästä - Hinrich Poijast ja Madz j Poija (DF 6239), jotka todistivat, että Osala oli kuulunut Henrik Henriksson Dufvan äidille, Bengt Hammarin tyttärelle, ja joutunut vieraiden miesten käsiin (”att för:de godz war Hinrichz rette möderne och kommitt j fremmande mens hender”).

Peder Nilsson Danskin tyttäristä vain Ragnhild näyttää perineen äidiltään Svärdien tiloja (DF 3341). Suvun omistuksia olisi voinut olla Porvoota lähempänäkin - jos sellaisina pidetään Kemiön Brännbodaa ja Norrsundvikiä.

Olof Diekn mainitaan 1472 Brännbodassa - kuten myös Melkkilän isäntä Jöns Diekn (DF 3507, DF 3508,”aff Brambodha”), joka tarkastutti Melkkilän rajat mm. Nurkkilan ja Ekekullan suuntaan 1477 (DF 3676).

Brännbodassa oli 1500-luvun jälkipuolella kolme rälssitilaa, joista yhtä hallitsi Melkkilän Margareta Pedersdotter Galt. Margareta on voinut periä Brännbodaa puolisoiltaan Erik Sigfridssonilta tai Peder Spåralta. Toisella Brännbodan tilalla mainitaan Jakob Persson (Svärd), joka on voinut periä tilan äitinsä suvulta.

Kolmannen Brännbodan tilan omistajina mainitaan 1580-90-luvulla Henrik Larsson, Inkoon Olof Jakobsson, Henrik Lydiksson till Koskis ja hänen poikansa Lydik Henriksson (SAY, Brännboda). Jos Henrik Larsson on sama henkilö, joka omisti Kemiön Linnarnäsin (lmpola 2011, 162), hänen puolisonsa on voinut kuulua Boije-sukuun. Inkoon Olof Jakobssonin vaimo oli Boije-sukuinen. Eräs Henrik Larsson omisti tilan myös Perniön Pohjankylästä. Anders Boijen (DF 4976 v. 1503 Kisko) tytär Karinin on omistanut Pohjankylää. Anders Karlsson Boijen esiäiti on saattanut olla Bengt Krokin tytär.

Norrsundvikin on kerrottu kuuluneen Brännbodaan. Kylän omistussuhteista on keskusteltu sukuforumilla. Jos Sigfrid Mattssonin hallussa oli Svärd-sukuisen tyttären perintöosa (Margareta), on veljen osuuden (Henrik) perinyt Olof Djeknin ja vaimonsa Birgitta Henriksdotterin perillinen. Sigfrid Mattsonin hallussa ollut tila siirtyi myöhemmin Per Erikssonin perillisille. Per Erikssonin isän Erik Olofssonin (Kuggböle) Pohjankylän tilan omistustaustaa ei tiedetä.

Per Erikssonin Hennabölen omistus ja yhteyset Matts Arpalahteen viittaisivat Boije-sukuun. Erik Olofssonin sisar Karin avioitui Matts Skytten kanssa. Matts Skytten tyttären Birgitan mies Måns Henriksson Lautkangar sai haltuunsa Naantalin luostareille lahjoitetun Hulkkion Sipilän, joka hänen jälkeensä meni Jöran Boijelle (Aulis Oja, Kaarinan historia I, 233). – Tähän liittyen, ei ole outoa, että Olof Djeknin ja Birgitta Henriksdotter Svärdin jälkeläiset myivät kemiöläistilansa Jöns Mattsson Skyttelle.

Peder Nilssonin tiloja periytyi hänen kolmelle tunnetulle tyttärelleen, Margaretalle, Katarinalle ja Ragnhildille, mutta miksi ei Laukko-osuus, Brun-suvun Leipyöli eikä Pederin äidin Jusse Hornin huomenlahja, Lasse Brunille kuulunut Rikalan tila. Selvittämistä vaatii sekin, miten Hartvig Flögin omistuksessa ollut Pyhäjoki siirtyi Peder Nilssonin ja Gödik Fincken hallinnasta noin 30 vuoden kuluttua Greger Jakobsson Hornille´- Jusse Hornin veljenpojalle.
Anu Johansson

[TapioV]

Sigfrid Mattssonin kytkeminen Peder Nilssonin jälkipolviin syntyi ajatuksesta, että kumpikin oli asunut Laukossa, tosin eri vuosisadalla, ja kumpikin on saattanut hallita Svärd-suvun omistuksia. Koska Sigfrid otti vaakunaansa linnunpääaiheen ja kolme tähteä (vrt. Svärd vaakuna), sai lunastettua Oorlahden asemies Lasse Bertilssonin perillisenä, jo hänen ensimmäisen vaimonsa isä on voinut olla sukua Linnunpään Trudalle sekä Svärdeille. Oorlahti oli kuulunut Lassen vaimolle Linnunpään Trudalle (aviossa 1451), jonka ensimmäinen mies oli Håkan Skytte (1440-luvulle asti). Kun Sigfrid maksoi aikuisen henkilön hautajaiskustannuksista 1556 tuomiokirkolle (Impola 2011, 350), edesmennyt henkilö saattoi olla hänen poikansa Erik.

Sigfrid Mattsson asui Laukossa 1520-30-luvulla, ja Erik Sigfridsson mainitaan 1550-luvulla (SAY) toisella Laukon tilalla. Erikin kuoltua hänen tyttärensä Karin ilmeisesti peri Laukon osuuden (SAY 1559 ”Kadrin”). Karinin äiti Margareta Pedersdotter Galt avioitui Erikin kuoltua Peder Spåran kanssa. Laukon säteri on ollut tärkeä Karin Eriksdotterille ja hänen puolisolleen Erik Bertilsson Slangille. He hankkivat Laukan maanvaihdossa 1581 luopumalla mm. kahdesta Ekekullan tilasta, jotka on voitu periä Erikin isoäidin sisarelta.

Lainaan Antti Järvenpään selvitystä Hauhon Porsoon vaihdosta Perniön Osalaan. ”Seuraavan kerran Porsoo mainittiin vasta 1480. Silloin Perniön Ekekullan Kaarina-vaimo vaihtoi sen Perniön Osalaan. (Eric Anthoni, En godsträta på 1500-talet, Historisk Tidskrift för Finland 1961:2 s. 55-70, jossa vuoden 1480 kirje on kokonaan painettu (sitä ei ole FMU:ssa)) Porsoo oli hänen isänperintöään, mutta lähteet eivät tunne hänen isäänsä.” http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-12681.html

Kun Sigfrid Mattsson menetti Osalan, asiaa ratkaisemassa oli kaksikin miestä Perniön Pohjankylästä - Hinrich Poijast ja Madz j Poija (DF 6239), jotka todistivat, että Osala oli kuulunut Henrik Henriksson Dufvan äidille, Bengt Hammarin tyttärelle, ja joutunut vieraiden miesten käsiin (”att för:de godz war Hinrichz rette möderne och kommitt j fremmande mens hender”).

Peder Nilsson Danskin tyttäristä vain Ragnhild näyttää perineen äidiltään Svärdien tiloja (DF 3341). Suvun omistuksia olisi voinut olla Porvoota lähempänäkin - jos sellaisina pidetään Kemiön Brännbodaa ja Norrsundvikiä.

Olof Diekn mainitaan 1472 Brännbodassa - kuten myös Melkkilän isäntä Jöns Diekn (DF 3507, DF 3508,”aff Brambodha”), joka tarkastutti Melkkilän rajat mm. Nurkkilan ja Ekekullan suuntaan 1477 (DF 3676).

Brännbodassa oli 1500-luvun jälkipuolella kolme rälssitilaa, joista yhtä hallitsi Melkkilän Margareta Pedersdotter Galt. Margareta on voinut periä Brännbodaa puolisoiltaan Erik Sigfridssonilta tai Peder Spåralta. Toisella Brännbodan tilalla mainitaan Jakob Persson (Svärd), joka on voinut periä tilan äitinsä suvulta.

Kolmannen Brännbodan tilan omistajina mainitaan 1580-90-luvulla Henrik Larsson, Inkoon Olof Jakobsson, Henrik Lydiksson till Koskis ja hänen poikansa Lydik Henriksson (SAY, Brännboda). Jos Henrik Larsson on sama henkilö, joka omisti Kemiön Linnarnäsin (lmpola 2011, 162), hänen puolisonsa on voinut kuulua Boije-sukuun. Inkoon Olof Jakobssonin vaimo oli Boije-sukuinen. Eräs Henrik Larsson omisti tilan myös Perniön Pohjankylästä. Anders Boijen (DF 4976 v. 1503 Kisko) tytär Karinin on omistanut Pohjankylää. Anders Karlsson Boijen esiäiti on saattanut olla Bengt Krokin tytär.

Norrsundvikin on kerrottu kuuluneen Brännbodaan. Kylän omistussuhteista on keskusteltu sukuforumilla. Jos Sigfrid Mattssonin hallussa oli Svärd-sukuisen tyttären perintöosa (Margareta), on veljen osuuden (Henrik) perinyt Olof Djeknin ja vaimonsa Birgitta Henriksdotterin perillinen. Sigfrid Mattsonin hallussa ollut tila siirtyi myöhemmin Per Erikssonin perillisille. Per Erikssonin isän Erik Olofssonin (Kuggböle) Pohjankylän tilan omistustaustaa ei tiedetä.

Per Erikssonin Hennabölen omistus ja yhteyset Matts Arpalahteen viittaisivat Boije-sukuun. Erik Olofssonin sisar Karin avioitui Matts Skytten kanssa. Matts Skytten tyttären Birgitan mies Måns Henriksson Lautkangar sai haltuunsa Naantalin luostareille lahjoitetun Hulkkion Sipilän, joka hänen jälkeensä meni Jöran Boijelle (Aulis Oja, Kaarinan historia I, 233). – Tähän liittyen, ei ole outoa, että Olof Djeknin ja Birgitta Henriksdotter Svärdin jälkeläiset myivät kemiöläistilansa Jöns Mattsson Skyttelle.

Peder Nilssonin tiloja periytyi hänen kolmelle tunnetulle tyttärelleen, Margaretalle, Katarinalle ja Ragnhildille, mutta miksi ei Laukko-osuus, Brun-suvun Leipyöli eikä Pederin äidin Jusse Hornin huomenlahja, Lasse Brunille kuulunut Rikalan tila. Selvittämistä vaatii sekin, miten Hartvig Flögin omistuksessa ollut Pyhäjoki siirtyi Peder Nilssonin ja Gödik Fincken hallinnasta noin 30 vuoden kuluttua Greger Jakobsson Hornille´- Jusse Hornin veljenpojalle.
Anu Johansson
Peder Danskea ja Perniön Laukan Peder Nilsinpoikaa ei voi yhdistää samaksi mieheksi, sillä Peder Danske on elänyt aivan 1400-luvun alussa, mutta ei enää 1440-luvulla, kuten Peder Nilsinpoika. Peder Nilsinpojan isä lienee 1398 mainittu Perniön Pyhäjoen Nils Pederinpoika, joka näyttää eläneen suunnilleen samoihin aikoihin kuin Peder Danske. Peder Dansken tyttäret eivät myöskään perineet Peder Nilsinpoikaa.
T.V.

[A.K.Johansson]

Ilman aiempaa tutkimusta ei synny uutta. Toisaalta vanhaa tietoa pitää saada tarkastella myös uudelleen. Vaikka mikään ei näin vanhojen asioiden osalta voi olla täysin varmaa, eivät uudet tulkinnat eivätkä aiemmatkaan. Olen mielestäni edellä voinut osoittaa lähteisiin nojaten, että kyse on samasta henkilöstä.
Peder Nilssonin Brun-suvun perintöön kuului Perniön Pohjankylän maita – se, kuinka paljon, ei ole tiedossa. Kadrin Pedersdotter Danskin perillisten tiedetään omistaneen tiloja Pohjankylässä. Pohjankylässä vaikutti 1479 Niclis Poya (DF 3782; vrt 4615 ”i Poya j Biærnosokn”), joka on voinut olla Nils Finvidsson. Hänen poikansa Finvid Nilsson vaihtoi 1495 veljensä Filpuksen kanssa perintöosuuksiaan (DF 4590). Toisen sisaren Margaretan perintöön on kuulunut Kaarinan Hulkkion kylää, josta merkittävän osan omisti 1300-luvun alkupuolella Markward Flög. Tyttäret ovat saaneet huomattavan perinnön isänsä suvulta. Suvulla on ollut valtaa, suhteita ja omaisuutta.

Jatkan vielä tuosta Laukon Peder Nilssonin ja Lasse Bertilssonin mahdollisesta yhteydestä. Asemiehet Bengt Hammar ja Lasse Bertilsson tunsivat ainakin toisensa. Asiakirjoissa, jotka koskevat Naantalin luostarille luovutettua Kaarinan Voivalaa (DF 2629, 2700, 2707 vuodelta 1447), heidät mainitaan kahden turkulaisporvarin ohella selvitysmiehinä. Asiaa ratkaisemaan oli kutsuttu mm. Gödeke Fincke ja Hartvig Olofsson (isä Olof Andersson); kummallakin on ollut kytkentä Flög-sukuun. Gödeke Henriksson Fincke ja Peder Nilsson vaikuttaisivat olleen puoliserkkuja. Bengt Hammar oli Pederin Nilssonin isäpuoli.

Anu Johansson

[Kivipää]

Kemiön Brännbodassa mainitaan (SAY 1571) Henrik Classonin (Horn) lampuoti, Erik Bertilssonin (Slang) lampuoti ja Jacob Persson (nuor. Svärd-suku) maininnalla "adelsman besitter själv". Norrsundvikissa vastaavasti Anders Larsson, Henrik Classonin lampuoti, Jöran Barskerin lampuoti sekä Olof Mattson maininnalla "adelsman besitter själv". 1590-luvun alussa Olof Mattsonin jälkeen mainitaan Erik Olofsson, jonka yhteydessä näyttäisi lukevan "nobilis".

Henrik Larsson omisti rälssitalon Brännbodasta 1571-81 (Impola, s. 161). Kyseessä näyttäisi olevan sama tila, jonka yhteydessä mainittiin aiemmin Henrik Classon, Asteljoen Bertil Henriksson ja Melkkilän Margareta. Henrik Larssonin puoliso oli Karin Tönnesdotter (Wildeman), jonka veli Henrik oli Piikkiön kihlakunnantuomari lainlukija Sigfrid Henrikssonin aikaan ja sisko Brita Anders Larssonin (Botila) 1. puoliso. Andersin 2. puoliso oli Jacobus Sigfridi Geetin Anna-tytär. Andersin ja Britan miniä oli em. Annan sisarentytär Brita Henriksdotter, joka oli sittemmin Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksen leski.

Matti Pesola