Isälinjaa etsimässä

[Anssi K.]

Tervehdys dna-asiantuntijat!

Sanotaan, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta tässä ehkä sellaisia saattaa olla. Olen lukenut genettisestä sukututkimuksesta, mutta vielä kaipaisin asioihin yksinkertaistusta, jos on mahdollista.

DNA ja sukututkimus ovat itselleni toistaiseksi vierasta aluetta, joten siksi täytyy kysyä joitakin asioita selvyyden vuoksi.

Ensiksikin, kannattaako ottaa Y-DNA 67-testi vai Y-DNA 111-testi?

Mitä nämä testit voi parhaimmillaan isälinjastani kertoa?

Varhaisin tiedossa oleva isälinjainen esi-isäni on syntynyt noin 1690 ja kuollut 1769, voinko päästä hänen esi-isän jäljille edes suuntaa antavasti?

Kovin paljon ei testejä vaikuta olevan tehtynä (y-dna 67/3590 ja y-dna 111/838), joten kuinka luotettavia vastauksia isälinjasta voi saada?

[eeva häkkinen]

Kun en ole dna-asiantuntija, voin kertoa vain omasta kokemuksestani.
- mielestäni kannattaa ottaa y67-testi, jo siksikin, että ryhmäalennus siitä on huomattavasti isompi kuin y111-testistä (199/258 euroa). Se myös usein riittää selviittämään isälinjaa niin paljon kuin on selvitettävissä sen hetkisillä testatuilla. Ensimmäiset 67 markkeria on testattu molemmissa, jälkimmäisessä on testattu lisäksi markkerit 68-111, mutta niiden tuloksia voit verrata vain sellaisten osumien kanssa, jotka ovat myös tehneet y111-testin. Jossain kiemuroissa y111 voi johtaa tarkempaan selvyyteen, mutta sen näkee sitten ja testi on helppo korottaa labralla olevasta näytteestä.
- itse yritän saada ojennukseen Savon asuttajasuku Häkkisen isälinjat, joista useimmat häipyvät paperitutkimuksessa omaa latuaan menneisyyden hämärään. Häkkisiä oli Savon ensimmäisessä maakirjassa 13 perhettä, joista 7 asui Pieksämäen länsilaidalla ja 6 itälaidalla. Näiden jälkeläisistä on nyt 5 testattu ja alustavaa erotteluanalyysiä pääsee jo tekemään. Yllätysosumina tuli joukko metsäsuomalaisten ja jopa New Sweden'in jälkeläisiä. Lisäksi ilmaantui "lähisukuisiksi" pari muutakin Savon asuttajasukua. Parhaiten testit toimivat paljastamalle ne Häkkisen nimeä kantavat, joilla ei ole Häkkisten dna:ta ja toisaalta ne, joilla on Häkkis-dna, mutta nimi muuttunut jossain vaiheessa toiseksi.
- voit kyllä saada tuntumaa isälinjaasi edellyttäen, että siihen liittyviä henkilöitä on testattu tai testataan. Esi-isien nimiä ei testi kerro eikä korvaa perinteistä tutkimusta, mutta jakaa testut eri tasoisiin sukulaisiin ja toisaalta ei-sukulaisiin.
- testattujen määrä saisi todella olla suurempikin, mutta lisääntyy koko ajan. Mm. monet sukuseurat teettävät nykyisin testejä selvittääkseen sukuhaarojen välisiä yhteyksiä.

[Antti Järvenpää]

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on sama kuin Eevalla ja samoilla perusteilla. Siis yDNA67, vaikka en itsekään ole mikään asiantuntija.

Kun puhutaan, että vanhin tunnettu esi-isä on noin 10 sukupolven takaanta, tarkoittaa se, että näitä STR markkereiden eroja on odotusarvoisesti 5. Siis todennäköisyysjakauman huippu on viiden eron kohdalla, mutta jakauma on laakea, niin että 95 % todennäköisyydellä näitä eroja voi olla 1-10 välillä, mutta jakauman huippu on tuon 5 kohdalla.

Toisin sanoen yDNA67 testi ei kerro mitään kovin täsmällistä, mutta jos tuonne 5 eron päähän tulee useita testituloksia ja patronyymit ja muut mahdolliset lisätiedot osoittavat samaan suuntaan, voi tämä DNA testi vahvistaa kaikenlaisia oletuksia.

Itselläni on äitilinjassa siten, että 1730-luvulla syntyneen äitilinjaisen esiäidin suku on täysin hukassa, mutta hänelle on useita GD=0 osumia. Siis äititestissä geneettinen ero on nolla useaan testattuun. Kun näiden muiden tetattujen sukupuut tunnetaan, ja tiedän, että esi-äitini on ollut poikkeuksellisen usein kummina eräässä testatussa haarassa (tunnetaan sukututkimuksellisesti), niin mitä ilmeisemmin sukuyhteys on, mutta siltikään ei todistettua yhteyttä ole vielä löytynyt.

yDNA67 tai 111 testin päälle voi testata yksittäisiä SNP:tä tai koko joukon niitä Big-Y, joka on jo sitten kalliimpi kokonaisuus, jolla voidaan mennä jopa yksilöllisiin mutaatioihin. Käytännössä kuitenkin näitä SNP testattujakin pitäisi sitten olla sopivasti samalta ajanjaksolta, että niistä voistaisiin päätellä jotakin täsmällisempää. Koko Big-Y voi analysoida venäläisellä y-Full:lla erittäin edullisesti, jolloin saa STR-markkereita huomattavasti enemmän kuin 111 ja lisäksi SNP tietoa niin pitkälle kuin sitä nykypäivänä tunnetaan. Y-Fullin kautta tulee sitten useimmat haplopuista niin lähelle nykyaikaa kuin testattuja löytyy.

Itselläni lähin haarauma y-Fullin kautta on noin 450 vuoden takaanta. STR testien odostusarvo viittaavat 1700-luvun taitteeseen.

Savolaisittain ilmaistuna DNA testi suottaa kertoa tai suottaa olla kertomatta jotakin. Siis todennäköisyys alueet ovat sillä lailla laajoja, että ilman lisätietoa ne eivät kerro mitään täsmällistä, mutta jos tukena on hyvää sukututkimusta, DNA testi voi olla tieto, joka vahvistaa jonkin oletuksen. Lisäksi STR (yDNA67/111) ja SNP testit kertovat perimää hiukan eri tavoin.

Ainoa, mistä olen 100% vakuuttunut DNA testien osalta on FF eli niin kutsuttu serkkutesti, joka kertoo 100 % varmuudella, jos joku on jonkun toisen lapsi, vaikka nämä eivät ole virallisia isyys- tai äitiystestejä. Jos etäisyyttä on enemmän, mennään todennäköisyyden höttöiselle maaperälle. Äitini ja minun välillä oleva tulos on siis sellainen, että ei ole pienintäkäään epäilystä äitiydestä.

[Anssi K.]

Kiitos vastauksista!

Perinteinen sukututkimus ilman muuta kunniaan myös tässä. Paljonhan on kiinni siitä, onko satuttu testaamaan ja tutkimaan itselleni tietämättömien esi-isien jälkeläisiä.

Ongelmana on, että kirkonkirjojen perusteella en pääse ajallisesti kovinkaan kauas ajallisesti. Henkikirjojen perusteella isälinjalle on olemassa hyviä teorioita ja oletuksia, mutta ei mitää kovinkaan varmaa.

[ilkant]

Hyviä vastauksia on tuossa ollut jo aiemmin. Tosiaan Y-111 ei välttämättä anna yhtään enempää tietoa kuin Y-67. Mutta jos rahaa on käytössä, niin tietojeni mukaan Y-111 testi antaa kaikki ne tulokset, mitä Y-67 mätsien suhteen.

Tosiaan Big Y kalliinakin antaa verrattoman paljon lisää tietoa. Snipin hinta on murto-osa kun testattavia snippejä on noin 20 000. Seuraavaksi panos-tuotos edullisuudessa on snippipaketti, jonkia voi tehdä Y-67 jne. tuloksille. Siinä tuloksia tulee rahalle noin 5 - 10 kertaisesti. Jos on aivan varma yksittäisestä snipistä (siis, että antaa lisää tietoa), niin se on sitten yksi snippi noin $40. Jos aikoo teettää Big Y:n, niin muut snippitestit ovat turhia. Big Y sisältää ne.

YFull on halpa testi Big Y:n jälkeen. Maksaa noin kymmenesosan - viidestoistaosan Big Y:n hinnasta. Ja tuloksia tulee paljon sieltäkin.

MUTTA sitten varoituksen sana! Tulokset eivät kerro mitään sukulaisista suoraan. Ne on pääteltävä tulosten perusteella! Siis polku etäserkkuun sukupuussa. Mätsit toisiin ihmisiin antavat yleensä yhteisten snippien määrän, centtiMorganien määrän ja pisimpien yhteisten dna-pätkien pituudet. Näistä on sitten sukupuun eli perinteisin menetelmin kerättyjen tietojen avulla pääteltävä sukuyhteys! No tietysti, jos on geenejä tullut au-isän isältä, niin voi olla varma, että mistä päin suunnilleen tuntematon esi-isä löytyy. Täsmällistä ihmistä ei geenitkään kerro, vaan se on pääteltävä logiikalla perinteisen sukututkimuksen menetelmillä.

Kerron lopuksi vielä omat tulokseni mätsien suhteen:

FTDNA Y-67: 9 mätsiä
FTDNA Big Y: 48 mätsiä
YFull: 35 SNP-mätsiä ja noin 200 STR-mätsiä.

Lisääkin voi kertoa, jos vain tietää, mitä kysyjä haluaa tietää. Nämä olivat sitten ihan omia kokemuksia dna-sukututkimuksesta.

Varsin hyvä opastus aloittelijalle ovat Ahti Kurrin sivut:

Ahti Kurrin DNA-kotisivut (http://www.kurrinsuku.net/3)

[Anssi K.]

Kiitos vastauksesta. Tuon mainitsemasi sivuston onnistuinkin löytämään ja vähensi tietämättömyyttäni lisää. Täytyy jossain vaiheessa testi tehdä. Jos minkäänlaisia "matcheja" ei nyt löydy, niin ehkä tulevaisuudessa.

[Maaret Eloranta]

Jos sattuu rahaa olemaan, DNA-testien teettäminen tuo kiinnostavaa lisäperspektiiviä sukututkimukseen.
Olen tosi tyytyväinen, että iäkäs isäni suostui testeihin, puoli vuotta ennen siirtymistään "taivaita seilaamaan". Isälinja oli selvillä 1600-luvun Taivassaloon elikkä Velkuaan.
Testi Y67, Y-haplo I eli Iivari, joten Y12 osumia kohta 3000, Y25 alle 200, Y37 GD4 vähän yli kymmenen, Y67 taso yhtään osumaa.
Sitten snippipaketilla tarkennus alle satasella, I-L813+, pitkän harkinnan jälkeen BigY ja YFull.
Nyt ollaan sitten saatu "oma pieni oksa", jolla istuu pari muutakin suomalaista. Skandinaviasta on näiden miesten esi-isä tullut, joskus ennen viikinkiaikaa luultavimmin.
En olettanutkaan suoraa jatkoa puuhun, tämä tulos on minusta oikein kiinnostava. Uusia keskustelukummpaneita on tullut mm. Normandiasta ja Skotlannista, jossa on isän "edellisen oksahaaran haploveljiä".
Maare

[Irma Nykänen]

Olen jo aikaisemminkin lukenut netistä, että Häkkisten suursuvussa olisi useita isälinjoja.

Sehän on selvä, kautta vuosisatojen lapsista on ollut n. 10% aviottomia, äpäriä, kuten muinoin sanottiin. Jos isästä ei ollut tietoa tuli Häkkistalon tyttären lapsen nimeksi Häkkinen. Mutta voidaanko silti sanoa, ettei aviottomien poikien jälkeläisillä olisi Häkkisten DNA:ta? Ei ehkä Y-haplorymää, mutta kuitenkin paljon samaa perimää.

Samalla tavalla selittyy lähisukulaisuus muihin savolaissukuihin. Ehkä ne Häkkilän kylän äpärät olivatkin Karjalaisia, Tarkiaisia tai Nykäsiä tuntemattoman isänsä puolelta.