Sukunimen saaminen n. 1680-1730

[Janne Asplund]

Moni on varmaan esi-isiään etsiessään hakannut päätään mäntyyn, kun vuosikausien etsinnän jälkeenkään ei ole löytynyt kohdehenkilölle vanhempia saman sukunimen omaavista henkilöistä. Yleensä etsiminen tapahtuu isän sukunimen mukaisesti. Minusta olisi mukava kuulla erilaisista tapauksista kuinka olette löytäneet esi-isiänne n. vuosilta 1680-1730 - ja tässä tarkoitan nimen omaan erikoistapauksia jolloin esi-isän / -äidin sukunimi on ollut jokin muu kuin kohdehenkilön isän sukunimi. Laitan tähän listaksi muutamia pohdintoja ja havaintoja näistä "erikoistapauksista":

1) äidin sukunimi (avioton lapsi)
2) äidin sukunimi (lapsen isä on kuollut melko varhain ja äidinisä on toiminut holhoojana ja tästä kiitollisuuden osoituksena poika on ottanut äidinisän sukunimen)
3) äidin uuden aviomiehen sukunimi (lapsen isä kuollut kenties varhain)
4) ottoisän sukunimi
5) Sukunimen osittainen muutos: Isä ollut esim. Berg, lapsi muuttaa sen Bergholm tms
6) Sukunimi on (ruotu)sotilasnimi ja onkin tullut sotilastorpan mukaan (isän sukunimi on ollut alun perin jokin muu)

Sitten muita "löytymättömyyden" syitä saattavat olla mm.:

7) Nimi on tullut kotipaikan mukaan
8) Latinalaistetut / kreikkalaistetut nimet kotipaikan mukaan (ainakin yliopiston käyneet)
( 9) Isällä ei ollut sukunimeä - patronyymitapaukset

[Juha]

Esimerkiksi Atle Wilskmanin sukukirjassa esitettyjä Tallqvist -sukuja on muistaakseni neljä.

Näistä yksi on se laajin ja toiseksi laajin alkaa erään kantaisän puolison toisesta avioliitosta.

Eli nimi Tallqvist omaksuttiin äidin edesmenneeltä mieheltä.

Tähän sukuun kuuluu mm. rykmentinpastori Daniel T

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5331

[tkukkonen]

Kaksi maatilaa oli veroluettelossa peräkkäin Jääskessä. Kun Iso viha oli mennyt ohitse, toista tilaa ei enää ollut näkyvillä. Nuumatin tilan veroluvut olivat kasvaneet juuri niillä määrillä, mikä oli kadonneella tilalla. Päättelin siitä, että tilat oli yhdistetty kohta rauhan tultua.

Myöhemmin esiintyi nimimuoto Nuumatti eli Kuckoinen. Verottaja luopui ensin Nuumatista, ja noin 20 vuotta myöhemmin myös seurakunta. Luulen, että voittaneella nimellä oli joko edellisen asukkaan johdosta tai muuten vähän korkeampi status.

Uusi nimi löi läpi noin v 1735. Kuitenkin perimätieto suvussa jatkui niin, että minäkin sen aikanaan kuulin v 1904 syntyneeltä isältäni. Pidän meitä tästä syystä orpona haarana, jolla ei ole geneettisiä yhteyksiä mihinkään muuhun Kukkosen sukuun. Haplotyyppimme on "Iivari".

[Janne Asplund]

Timo, mielenkiintoinen tapaus sinulla, kiitos.

Juha, tarkoittiko tuo esimerkkitapauksesi siis, että äidin ensimmäisessä avioliitossa ei ollut kenties lapsia, ja toisessa avioliitossa syntyneet eivät saaneet isänsä sukunimeä, vaan äidin edellisen aviomiehen sukunimen (toivottavasti osasin selventää riittävästi)?

[Juha]

Molemmista liitoista oli lapsia ja molemmat lapsisarjat käyttivät samaa nimeä



Juha

[Janne Asplund]

OK, mielenkiintoista. Kysyisin vielä sen verran, että oliko tällä äidin toisella aviomiehellä sukunimeä, vai esiintyikö patronyymillä?

[Juha]

Kumpikin esiintyi patronyymillä



Juha

[Juha]

Lisäys; tuosta Sofian ensimmäisestä aviosta olevat jäkeläiset käyttivät seuraavassa sukupolvessa nimeä Tallqvist


Juha

[Janne Asplund]

Ok, kiitos vastauksesta. Kummankin avioliiton lasten ammatit näyttivät olleen sellaisia, että ne "vaativat" sukunimeä ajan tavan mukaan.

[Anteroinen]

Minä lähdin aikoinaan metsästämään isäni äidin äitiä Matildaa tämän tyttären haastattelun perusteella. Mitään yksityiskohtaisia tietoja ei häneltä herunut, mutta tiesi, että hänen sukunimensä oli Saukko ennen kun siitä tuli Penttilä. Hakemisen jälkeenkään ei sopivan nimistä henkilöä tuntunut löytyvän Saukon tilan lapsukaisista (syntymäaikaahan ei tietysti muistettu).

Vuosia myöhemmin kun tästä isotädistäkin oli aika jättänyt syykin tälle selvisi. Sen paremmin isoisoäiti kun miehensäkään ei ollut tilalta kotoisin. Mies muutti tilalle 1889 ja Matilda mentyään tämän kanssa naimisiin vasta 1892 ja he asuivat siellä tämän jälkeen alle kymmenen vuotta – mutta torpparinlapsia kun molemmat olivat niin uusi nimi kelpasi parille erittäinkin mainiosti. Matilda muun muassa allekirjoitti tälle nimellä suuren adressin.

Vasta tämän jälkeen he muuttivat Penttilän torpan asukeiksi ja vaihtoivat nimeään jälleen. Että tähän tapaan periaatteessa oikeatkin tiedot voivat ohjata harhaan. Edelleen suvussa kulkee käsitystä, että Saukko oli jotenkin pitkäaikaisempikin asia. Ehkä hiukan ohi aiheesta, muta jaoin nyt kuitenkin.

[Janne Asplund]

Täällä Pohjantähden alla -elokuvassahan tapahtuu tällainen torpparin nimen merkkaaminen sukunimellä (kirkkoherran rouvan toimesta) :)

[Janne Asplund]

Moni on varmaan esi-isiään etsiessään hakannut päätään mäntyyn, kun vuosikausien etsinnän jälkeenkään ei ole löytynyt kohdehenkilölle vanhempia saman sukunimen omaavista henkilöistä. Yleensä etsiminen tapahtuu isän sukunimen mukaisesti. Minusta olisi mukava kuulla erilaisista tapauksista kuinka olette löytäneet esi-isiänne n. vuosilta 1680-1730 - ja tässä tarkoitan nimen omaan erikoistapauksia jolloin esi-isän / -äidin sukunimi on ollut jokin muu kuin kohdehenkilön isän sukunimi. Laitan tähän listaksi muutamia pohdintoja ja havaintoja näistä "erikoistapauksista":

1) äidin sukunimi (avioton lapsi)
2) äidin sukunimi (lapsen isä on kuollut melko varhain ja äidinisä on toiminut holhoojana ja tästä kiitollisuuden osoituksena poika on ottanut äidinisän sukunimen)
3) äidin uuden aviomiehen sukunimi (lapsen isä kuollut kenties varhain)
4) ottoisän sukunimi
5) Sukunimen osittainen muutos: Isä ollut esim. Berg, lapsi muuttaa sen Bergholm tms
6) Sukunimi on (ruotu)sotilasnimi ja onkin tullut sotilastorpan mukaan (isän sukunimi on ollut alun perin jokin muu)

Sitten muita "löytymättömyyden" syitä saattavat olla mm.:

7) Nimi on tullut kotipaikan mukaan
8) Latinalaistetut / kreikkalaistetut nimet kotipaikan mukaan (ainakin yliopiston käyneet)
( 9) Isällä ei ollut sukunimeä - patronyymitapaukset

Onko joku havainnut sellaista tapausta, että oppipoika / palkollinen olisi ottanut isäntänsä / työnantajansa sukunimen?

[Matti Lund]

Onko joku havainnut sellaista tapausta, että oppipoika / palkollinen olisi ottanut isäntänsä / työnantajansa sukunimen?

Joitakin sellaisia tapauksia on tullut vastaan mm. Pohjanmaan rannikon kaupungeissa, että kauppaporvarin oppipoika tai puotipuksu on alkanut käyttää isäntänsä käyttämää porvarilisänimeä, joka on periytynyt hänen jälkeläisilleen.

Ehkä saatat ajaa takaa jotain siihen verrattavaa tapausta.

Kysymys ei tietystikään ollut 1700 -luvulla "sukunimestä", vaan lisänimestä, joka saattoi elää. Muistan aika tuoreesti Kristiinankaupungissa sellaisen tapauksen, että porvarin poika käytti isänsä aloittamaa lisänimeä, mutta kun hän meni oppipojaksi toiselle porvarille ja nai sitten tämän tyttären (tai oliko se nyt vain tytärpuoli), niin alkoikin käyttää tämän appensa tai appipuolen lisänimeä isänsä lisänimen sijaan. Koska näitä lisänimiä ei vahvistettu maistraatissa ja ne käyttäytyivät näin oikullisesti, niin eivät nämä "lähtökohtaisesti" täytä sukunimen määritelmää, vaikka unohdettaisiin sukunimilaki niiden edellytyksenä.

terv M Lu

[Janne Asplund]

Kiitos, Matti, mielenkiintoisesta vastauksesta. Juuri tämäntapaisia tapauksia ajoin takaa. Muistaakseni olen törmännyt sellaiseen tapaukseen, jossa alkuperäinen sukunimi/lisänimi sekä käsityöläisnimi ja sotilasnimi ja vieläpä patronyymi ovat saman henkilön kohdalla sievässä sekametelisopassa ajankohdasta, tilanteesta ja asuinpaikasta riippuen.

[SimoR]

Kun 1800-luvun jälkipuoliskolla Käkelän torpan Fredrik poika meni seppä Selinille rengiksi, niin hän vaihtaessaan paikkakuntaa sahatyöläiseksi otti nimeksi Selin, myöhäisempinä vuosinaan vaihtoi nimeksi Käkelä, lapsista osa otti nimen Käkelä osa Selin.
t.SimoR

[Julle]

< Onko joku havainnut sellaista tapausta, että oppipoika / palkollinen olisi ottanut isäntänsä / työnantajansa sukunimen? >

Enpä ole törmännyt! Yleensä sukuni suutari, räätäli, postimies tai sotilas on vain ottanut jonkun nimen, mutta mistä, se on jäänyt epäselväksi. Yleensä ammattimiehellä patronyyminimen tilalle ruotsalaisen sukunimen ja joskus isän lisänimi jatkettu jollakin muulla sanalla, esim. Blomista on tullut Blomstedt.

Mutta eipä nuo henkilönnimet niin kovin vakiintuneita ole olleet:
http://www.genealogia.fi/henkilonnimet

Lukemisiin

[Hannu Numminen]

Aihepiiriä löyhästi sivuten: raumalainen vuonna 1701 kuollut postimestari Henrik Sipinpoika käytti äitinsä sukunimeä Sonkki eli Sonck - syynä oli ilmeisesti ulkomaillakin tunnetun Sonck-porvarisnimen "hyväksikäyttö". Henrikin isä oli Sipi Jönsinpoika ja äiti Anna Henrikintytär Sonkki.

[Seija Randell]

Hieman myöhemmältä ajalta on monta esimerkkiä siitä, että sukunimi tuli vaimon puolelta, jopa tyttärentyttären perheelle, kun sukunimeä tarvittiin. Kyse on 1600-luvun pappissuvun nimestä. Luulin pitkään, että nimi oli ihan vaan matkittu, mutta eipä ollutkaan. Samanlaisia tapauksia on tullut eteen muitakin.