Historiaa 100 vuoden takaa

[Kukkis]

- Ei niin kaunista ja mieluista luettavaa, mutta varmasti monia kiinnostavaa..

http://www.raahenseutu.fi/uutiset/jaatinen-kaivoi-esiin-raahen-joukkohaudan/ ja http://www.raahenseutu.fi/elamanmeno/vihdoinkin-historiallinen-romaani-raahesta-2/

[Kukkis]

==== lainaus lehdestä ====

Pekka Jaatinen: VARJO 1917-1918, Johnny Kniga, 2016



Martti Merenmaan
Kissapotti-romaanien jälkeen ei Raaheen sijoitettua romaanitaidetta ole näkynyt. Heidi Köngäksenkin epäsovinnaisen rakkauden kuvaus Vieras mies sijoittuu paremminkin Raahen kaltaiseen pikkukaupunkiin.


Mutta nyt! Pekka Jaatinen omistaa “Kotikaupungille” uuden teoksensa, joka hänen laajassa tuotannossaan on ensimmäinen kokonaan Raahessa tapahtuva, tosiin tapahtumiin perustuva laaja romaani kansalaissodan ajasta.


Jaatisen monissa sotaromaaneissa – lähinnä Lapin sotaan liittyvissä – hänen rakkautensa kotikaupunkiin pilkahtelee monina Raahen seudulta kotoisin olevina henkilöhahmoina, jotka päästelevät suustaan aitoa raahelaista puheenpartta.


Lähes koko Jaatisen tuotannon läpilukeneena on ilo todeta, että nyt kun mies hyppää koko kynällään kotiseutunsa maisemaan ja ihmiseen, myös teksti hyppää uuteen hurmioon. Nimenomaan henkilökuvaus saa uutta syvyyttä ja väriä. Enkä nyt tarkoita vain punaista ja valkoista, vaan ihmissielun paletin koko väriskaalaa.


Romaanin lähes jokaisella henkilöhahmolla on vastineensa todellisuudessa. He ovat oikeasti olemassa olleita ihmisiä, monet oikeilla nimillä mainittuja. Kaikki isot tapahtumat ja henkilöt on rakennettu historiallisen todellisuuden kivijalalle. Fakta ja fiktio ovat tässä romaanissa harvinaisen riidattomassa ja hedelmällisessä yhteistyössä. Syntyy aitoa romaanitaidetta, joka vetää ja puhuttelee. Jokainen romaanihenkilö on lopulta kirjailijan luomus, henkilön tekojen monet yksityiskohdat keksittyjä, mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö juuri noin olisi voinut tapahtua. Ja hyvänen aika, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Raahessa! Enpä todellakaan tiennyt. Jaatisen huima tutkijanhimo tuottaa uskomatonta tulosta.


Jaatisen näkökulmatekniikka on jännää. Kaikkitietävän kertojan osuus jää hyvin vähiin, sillä tarina etenee ennen muuta kahden keskeisen minäkertojan puheen kautta, ja eteneekin hienon intiimisti. Juuri näihin puhujiin kätkeytyy myös henkilökuvauksen syvin juonne.


Juuri henkilökuvauksen uusi syvyys – ja toki myös tarkka paikallistuntemus ja epookin hieno toteutuminen – nostavat Jaatisen romaanikertojana nyt parhaimmilleen. Aikoinaan Väinö Linnan Pohjantähti oli käännekohta elämässäni ja suhteessani historian tapahtumiin. Eivät koulu ja oppikirjat eikä historiankirjoitus pystyneet siihen, mihin romaani pystyi. Jos Jaatisen Varjo olisi ilmestynyt ennen Pohjantähteä, olisi sekin mullistanut ajastusmaailmani. Näin uskon.


Tämä pohjoisen pikkukaupungin veljessota on komea romaani. Kaikessa pienuudessaan, verrattuna etelän suurempiin tapahtumiin, se luotaa syvältä kansalaissodan sielua ja auttaa rakentamaan kokokuvaa suuresta suomalaisesta tragediasta.


Tositarina tuo ajan hengen iholle ja tempaisi ainakin minut Raahen rakastajana mukaansa tavalla, jota en ole aikoihin kokenut. Uskon, että se tempaisee muutkin lukijansa, olkootpa kotoisin mistä päin tahansa.


Matti Pajula


kirjailija, ohjaaja, käsikirjoittaja