Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Balk
Varhainen maininta Björnistä eli Berosta löytyy vuodelta 1348 kun Turussa Björn Olavsson mainitaan paavin esittelyssä (FMU 551) ja 1385 marraskuussa valittiin kaniikki Björn piispaksi (FMU 940). Bero Balk vihittiin tehtäväänsä (FMU 941) ja hänet mainitaan Turun piispana vv 1355 – 1412. Bero Balkin isä oli vehmaalaisen Balkisin kartanon rälssimies Greger Balk (Kansallisbiografia; Riksarkivet.) Palkisten varhaisin maininta löytyy vuodelta 1324 Copa de Balkosta, joka toimi lautamiehenä kun Luonnonmaan saarten Käkölän ja Herttualan rajariitaa ratkottiin. Sittemin 1300 luvun lopulta asti Balkista omisti kaksi isäntää eli Björn alias Bero Balk alias Bero Gregorii sekä Olof Balk. Noin sadan vuoden kuluttua mainitaan kaksi henkilöä, jotka saattoivat olla Olavi Balkin jälkeläisiä eli Björn Balk sekä Magnus Balk. Magnus Balkin tytär Karin, joutui isäpuolensa Olof Kirveen kanssa onnettomaan tilanteeseen yritettyään surmata tyttölapsensa ja lähetettiin (lapsensa kanssa?) pois Maarijärvelle, Henrik Laurinpojan vaimona (Ramsay, Balk sivu 16). Vanhempi Olof Kirves kuoli tiettävästi jo ennen 1476 eli Karin Balk ei ehkä ollut vielä syntynytkään (?) tuolloin, joten täytyikö kyseisen Olof Kirveen olla nuorempi mainittu Olof Kirves, joka vihittiin Måns Balkin lesken Mariet från Finskalan kanssa. Jaakko Teitti on maininnut miehen Kirvelässä ja puhunut hänestä halventavasti (Anthoni, Frälsesläkten Kirves, genos 1968).
Magnus Balk mainitaan vuonna 1432 kolmantena syynimiehenä Virmossa (suom Mynämäki) ja Antti Balk neljäntenä, nuorempana syynimiehenä. Antin isää ei tunneta, mutta hän oli omistanut Perkiön ja alueita Palkisin säterin tienoolta. Ramsayn mukaan asemies Antti Balk oli Taivassalon nimismiehen, Olli Balkin poika ja Antti oli ilmeisesti naimisissa Mettan nimisen Tavast -sukuisen kanssa. Mettan äiti (?) Lucia Niilontytär möi 1438 poikansa (?) Antti Balkin suostumuksella isänsä veljeltä perimänsä 22 kyynärän maa-alueen Taivassalon Pienessä Särkilahdessa ja Kiimakallion Vehmaalla, Niilo Ollinpoika Särkilahdelle (Ramsay, Balk sivu 16). Antti möi isältään perimänsä Perkiön maa-alueen Vehmaalta 1458 Arvid Djeknille. Antti mainitaan 1445 asemies Bengt Krokin testamentin yhteydessä, oliko ehkä asianhoitajana [förste faste?]. Bengt Krokin vaimo oli Margareta Vibrudsdr Kortum. Antti Balk mainitaan viimeisen kerran hän asiapapereissa 1458 kun hän möi isänsä perintöjä Vehmaan Perkiöstä (Anthoni, Vemosläkten Balk, Genos 1967 no 38.) Erään sukututkimuksen (viittaus Ramsayhun) mukaan Lucia Niilontytär Tawast sai 1439 isänsä veljeltä piispa Magnus Tawastilta kaksisataa markkaa ja Lucialla oli tytär Metta, joka sai samassa yhteydessä sata markkaa ja Palolan artikkelissa Lucia sai 200 markkaa ja tyttärensä Metta 50 markkaa. Maunu Olavinpojalla oli tiettävästi kolme veljeä Niilo, Juho (Juho oli suuntautunut kirkolliselle uralle ja hänestä tuli Pyhän Ruumiin alttarin prebendaatti eli alttaripappi, jonka lasten holhoojana Maunu toimi veljensä kuoltua) ja Lauri sekä kuusi sisarta Ragnhild, Katariina, Margitta, Birgitta ja Kristiina sekä yksi nimeltä tuntematon sisar, joka ehkä saattoi olla Ingrid (Palola, Piispa Maunu Olavinpoika Tavastin sukulaisuussuhteet, Genos 1997 n:o 68.) Pyhän Ruumiin alttari oli suurin ja komein Turun tuomiokirkon messualttareista. Maunu lahjoitti tälle alttarille suuren maaomaisuuden, joskin korvasi näitä sukulaisilleen (e.m. maininta rahakorvauksista) ja alttarin pappi asui omassa kivitalossaan Turun kaupungissa, mikä oli myöskin Maunu piispan lahjoittama. Vastaisuudessakin tämä pappisvirka tuli täyttää siten, että etusija on hänellä, jota Maunu piispan sukulaiset puoltaisivat (Suomen keskiajan historia). Petrus Ragvaldi sai tuloja Pyhän Ruumiin alttarin prebendasta mm Koskis i Piikkiö, Rungosta, Hadvalasta, Koroisista, Kaualtusta, Maarian Paÿmalasta ja Tavastilasta (Knuutila, Mäkelä-Alitalo, Turun tuomiokirkon ja papiston tulot 1541 – 42 Mikael Agricola).
Bengt Krok ja vaimonsa Margareta antoivat Naantalin luostarille maa-alueita Helsingen kylästä Taivassalosta sekä asettivat ehdon puolelle vanhan Kallelan [Kalila] omaisuudesta Maskussa (FMU 2580)[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1). Myöhemmin Kallelassa 1606 päivätyssä kirjeessä muistutetaan ilmeisesti tuosta mainitusta ehdosta koskien jälkeläisten huolenpitoa ja että perintö oli tullut hänelle (hon, eli puhutaan naisesta) isänsä suvulta eli ilmeisesti kyseessä oli Elisabet Pontuksentyttären perintö tai mainittu sisarpuoli jungfru Brita (Ramsay, Kallela släkten sivu 228). Bengt Krok omisti 1400 luvun alkupuolella maaomaisuutta lisäksi Maskussa (Ivers), Piikkiössä (Hadvala), Reso [Raisio] (Soinis) ja Taivassalossa [Tövsala], ja tässä asiapaperissa vuodelta 1444 mainitaan Vibrud Kortumin kaksi vävyä, joista Cristinin sulhanen oli Pedher Hulainen i Ymaso i Reso ja Birgitan sulhanen Olaff Hukainen i Märtiala Rusko. Gertrudin sulhasena mainitaan Jösse Olafson Taivassalossa.
Lähdeteksti:
1444 31/8 Gertudh Wibrudz dotter (FMU 3 s 338: Gertud) har systern Cristin, g.m. Pedher Hulainen I Reso sn, EgF., I sämja på htg I Masko sn, EgF., 1446 6/3 dativ Gertrude Wibruzsdotter (ib. s. 383); s.å. 8/10 Gertrudh Vibrudz dotter (ib. s. 397: Gertrud) – 1445 Gertrudh, Gerturd ib. s. 352 f. dtr. av Bänct Krok, har systrarna Birgitta Marghit och Cristin, g.m. Jösse Olafson, i brev om gods i bl.a. Tövsala sn, EgF.
Olivatko he saaneet tilukset Vibrud Kortumin tytärten Gertrudin ja Cristinin[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2) isän veljeltä Andres Kortumilta (FMU 2585). Abraham Broderson (Skytte?) oli Peder Knobben äidin veli (FMU 3245) ja Gerthorn Olofsson Krok möi äitinsä perinnön Peter Knoppelle (Krok, Adelsvapen). Per Krok mainitaan Taivassalossa 1449 ja 1462, joka on ehkä sama henkilö kuin Per Krok Vehmaalla, jolloin hänet on mainittu Turun linnan tileissä vv 1463 – 64 (Söderlund, Den nyländska släkten Krooks äldre genealogi, Genos 1975 n:o 46[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn3)). Bengt Krokin vaimon Margetan äiti oli tiettävästi Ingeborg ja isänsä Vibrud Kortumin sinetissä oli kuusisakarainen tähti [Une étoile á six rais][4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn4). Ragvaldin tyttäret keskustelussa mainitaan, että Vibrudin vaimolla Ingeborgilla oli ollut perintötila Uudellamaalla. Puoliso oli vaihtanut tilan maskulaiseen tilaan eli tuliko tuo tähti vaimonsa Ingeborgin kautta?
Magnus Balkin tyttären ja Olof Kirveen jälkeläinen jäi ilmeisesti eloon ja Henrik Laurinpojan (n 1480) sekä Karin Magnuksentytär Balkin (n 1480) (i Maarijärvi) lapsina mainitaan Jöns (n 1510), Matti ja Paavo (i Päätis) (Ramsay, Maarijärvi-släkten sivu 279). Lähteessä Handlingar rörande finska kyrkan och presterkapet (vol 3) mainitaan ”Szå aldenstundh att tijdenn nu förhondenn är på huilkenn dem bör Åhrligen bekomma sitt wälförtientte vnderholdh Derföre befaler iagh eder her medh på Kon: M:tz och mitt tilbetrodde kall och embetes wegna, Atti redeligenn och vthann någonn wijdere forhalningh och dröijsmåll wele lata Domprostenn, Kijrckeherdenn och Skolmesterenn, sampt Corales vdaf edertt fögderij bekomma denn deel dem bör fram for någen annan af första opbördenn, Domprostenn af Rijmetto och Corpå Sochnn tre Lester, Kyrckeherdenn, M.Grels af Randamäki Sochnn och [B]Patis booll tre lester, Skolmesterenn M. Markus af Leetala Sochn tuå lester, Corpresterna af Pöyte S. tuå Lester Så bef lijtendes eder Att the fram för någon annan mötte blifva förnöjd”. Patis bool muistuttaa Päätis -nimistä paikkaa ja Paattinen mainitaan jo 1359, jolloin sinne muodostettiin oma kappeli. Jöns Sigfridinpoika mainitaan Pöytyän kirkkoherrana 1555 ja Johannes (”her Jonsz i Pöuttis”) joutui luopumaan kirkkoherran virasta kun Maaria luovutettiin Juusteenin palkkapitäjäksi.
Tunnetaanko Henrik Laurinpojan ja Karin Magnuksentytär Balkin lapsia? Ja tulkintoihin korjaukset ovat tervetulleita, etteivät johda ketään harhaan.
_______________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://www.europeana.eu/portal/record/2048079/Athena_Plus_ProvidedCHO_Riksarkivet_24539.html#&gid=1&pid=1
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) http://130.238.4.107/SMP/pdf/Gerthrudh.pdf
[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) http://www.genealogia.fi/genos-old/46/46_6.htm
[4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) http://www.euraldic.com/lasu/bl/bl_k_or.html
Varhainen maininta Björnistä eli Berosta löytyy vuodelta 1348 kun Turussa Björn Olavsson mainitaan paavin esittelyssä (FMU 551) ja 1385 marraskuussa valittiin kaniikki Björn piispaksi (FMU 940). Bero Balk vihittiin tehtäväänsä (FMU 941) ja hänet mainitaan Turun piispana vv 1355 – 1412. Bero Balkin isä oli vehmaalaisen Balkisin kartanon rälssimies Greger Balk (Kansallisbiografia; Riksarkivet.) Palkisten varhaisin maininta löytyy vuodelta 1324 Copa de Balkosta, joka toimi lautamiehenä kun Luonnonmaan saarten Käkölän ja Herttualan rajariitaa ratkottiin. Sittemin 1300 luvun lopulta asti Balkista omisti kaksi isäntää eli Björn alias Bero Balk alias Bero Gregorii sekä Olof Balk. Noin sadan vuoden kuluttua mainitaan kaksi henkilöä, jotka saattoivat olla Olavi Balkin jälkeläisiä eli Björn Balk sekä Magnus Balk. Magnus Balkin tytär Karin, joutui isäpuolensa Olof Kirveen kanssa onnettomaan tilanteeseen yritettyään surmata tyttölapsensa ja lähetettiin (lapsensa kanssa?) pois Maarijärvelle, Henrik Laurinpojan vaimona (Ramsay, Balk sivu 16). Vanhempi Olof Kirves kuoli tiettävästi jo ennen 1476 eli Karin Balk ei ehkä ollut vielä syntynytkään (?) tuolloin, joten täytyikö kyseisen Olof Kirveen olla nuorempi mainittu Olof Kirves, joka vihittiin Måns Balkin lesken Mariet från Finskalan kanssa. Jaakko Teitti on maininnut miehen Kirvelässä ja puhunut hänestä halventavasti (Anthoni, Frälsesläkten Kirves, genos 1968).
Magnus Balk mainitaan vuonna 1432 kolmantena syynimiehenä Virmossa (suom Mynämäki) ja Antti Balk neljäntenä, nuorempana syynimiehenä. Antin isää ei tunneta, mutta hän oli omistanut Perkiön ja alueita Palkisin säterin tienoolta. Ramsayn mukaan asemies Antti Balk oli Taivassalon nimismiehen, Olli Balkin poika ja Antti oli ilmeisesti naimisissa Mettan nimisen Tavast -sukuisen kanssa. Mettan äiti (?) Lucia Niilontytär möi 1438 poikansa (?) Antti Balkin suostumuksella isänsä veljeltä perimänsä 22 kyynärän maa-alueen Taivassalon Pienessä Särkilahdessa ja Kiimakallion Vehmaalla, Niilo Ollinpoika Särkilahdelle (Ramsay, Balk sivu 16). Antti möi isältään perimänsä Perkiön maa-alueen Vehmaalta 1458 Arvid Djeknille. Antti mainitaan 1445 asemies Bengt Krokin testamentin yhteydessä, oliko ehkä asianhoitajana [förste faste?]. Bengt Krokin vaimo oli Margareta Vibrudsdr Kortum. Antti Balk mainitaan viimeisen kerran hän asiapapereissa 1458 kun hän möi isänsä perintöjä Vehmaan Perkiöstä (Anthoni, Vemosläkten Balk, Genos 1967 no 38.) Erään sukututkimuksen (viittaus Ramsayhun) mukaan Lucia Niilontytär Tawast sai 1439 isänsä veljeltä piispa Magnus Tawastilta kaksisataa markkaa ja Lucialla oli tytär Metta, joka sai samassa yhteydessä sata markkaa ja Palolan artikkelissa Lucia sai 200 markkaa ja tyttärensä Metta 50 markkaa. Maunu Olavinpojalla oli tiettävästi kolme veljeä Niilo, Juho (Juho oli suuntautunut kirkolliselle uralle ja hänestä tuli Pyhän Ruumiin alttarin prebendaatti eli alttaripappi, jonka lasten holhoojana Maunu toimi veljensä kuoltua) ja Lauri sekä kuusi sisarta Ragnhild, Katariina, Margitta, Birgitta ja Kristiina sekä yksi nimeltä tuntematon sisar, joka ehkä saattoi olla Ingrid (Palola, Piispa Maunu Olavinpoika Tavastin sukulaisuussuhteet, Genos 1997 n:o 68.) Pyhän Ruumiin alttari oli suurin ja komein Turun tuomiokirkon messualttareista. Maunu lahjoitti tälle alttarille suuren maaomaisuuden, joskin korvasi näitä sukulaisilleen (e.m. maininta rahakorvauksista) ja alttarin pappi asui omassa kivitalossaan Turun kaupungissa, mikä oli myöskin Maunu piispan lahjoittama. Vastaisuudessakin tämä pappisvirka tuli täyttää siten, että etusija on hänellä, jota Maunu piispan sukulaiset puoltaisivat (Suomen keskiajan historia). Petrus Ragvaldi sai tuloja Pyhän Ruumiin alttarin prebendasta mm Koskis i Piikkiö, Rungosta, Hadvalasta, Koroisista, Kaualtusta, Maarian Paÿmalasta ja Tavastilasta (Knuutila, Mäkelä-Alitalo, Turun tuomiokirkon ja papiston tulot 1541 – 42 Mikael Agricola).
Bengt Krok ja vaimonsa Margareta antoivat Naantalin luostarille maa-alueita Helsingen kylästä Taivassalosta sekä asettivat ehdon puolelle vanhan Kallelan [Kalila] omaisuudesta Maskussa (FMU 2580)[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1). Myöhemmin Kallelassa 1606 päivätyssä kirjeessä muistutetaan ilmeisesti tuosta mainitusta ehdosta koskien jälkeläisten huolenpitoa ja että perintö oli tullut hänelle (hon, eli puhutaan naisesta) isänsä suvulta eli ilmeisesti kyseessä oli Elisabet Pontuksentyttären perintö tai mainittu sisarpuoli jungfru Brita (Ramsay, Kallela släkten sivu 228). Bengt Krok omisti 1400 luvun alkupuolella maaomaisuutta lisäksi Maskussa (Ivers), Piikkiössä (Hadvala), Reso [Raisio] (Soinis) ja Taivassalossa [Tövsala], ja tässä asiapaperissa vuodelta 1444 mainitaan Vibrud Kortumin kaksi vävyä, joista Cristinin sulhanen oli Pedher Hulainen i Ymaso i Reso ja Birgitan sulhanen Olaff Hukainen i Märtiala Rusko. Gertrudin sulhasena mainitaan Jösse Olafson Taivassalossa.
Lähdeteksti:
1444 31/8 Gertudh Wibrudz dotter (FMU 3 s 338: Gertud) har systern Cristin, g.m. Pedher Hulainen I Reso sn, EgF., I sämja på htg I Masko sn, EgF., 1446 6/3 dativ Gertrude Wibruzsdotter (ib. s. 383); s.å. 8/10 Gertrudh Vibrudz dotter (ib. s. 397: Gertrud) – 1445 Gertrudh, Gerturd ib. s. 352 f. dtr. av Bänct Krok, har systrarna Birgitta Marghit och Cristin, g.m. Jösse Olafson, i brev om gods i bl.a. Tövsala sn, EgF.
Olivatko he saaneet tilukset Vibrud Kortumin tytärten Gertrudin ja Cristinin[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2) isän veljeltä Andres Kortumilta (FMU 2585). Abraham Broderson (Skytte?) oli Peder Knobben äidin veli (FMU 3245) ja Gerthorn Olofsson Krok möi äitinsä perinnön Peter Knoppelle (Krok, Adelsvapen). Per Krok mainitaan Taivassalossa 1449 ja 1462, joka on ehkä sama henkilö kuin Per Krok Vehmaalla, jolloin hänet on mainittu Turun linnan tileissä vv 1463 – 64 (Söderlund, Den nyländska släkten Krooks äldre genealogi, Genos 1975 n:o 46[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn3)). Bengt Krokin vaimon Margetan äiti oli tiettävästi Ingeborg ja isänsä Vibrud Kortumin sinetissä oli kuusisakarainen tähti [Une étoile á six rais][4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn4). Ragvaldin tyttäret keskustelussa mainitaan, että Vibrudin vaimolla Ingeborgilla oli ollut perintötila Uudellamaalla. Puoliso oli vaihtanut tilan maskulaiseen tilaan eli tuliko tuo tähti vaimonsa Ingeborgin kautta?
Magnus Balkin tyttären ja Olof Kirveen jälkeläinen jäi ilmeisesti eloon ja Henrik Laurinpojan (n 1480) sekä Karin Magnuksentytär Balkin (n 1480) (i Maarijärvi) lapsina mainitaan Jöns (n 1510), Matti ja Paavo (i Päätis) (Ramsay, Maarijärvi-släkten sivu 279). Lähteessä Handlingar rörande finska kyrkan och presterkapet (vol 3) mainitaan ”Szå aldenstundh att tijdenn nu förhondenn är på huilkenn dem bör Åhrligen bekomma sitt wälförtientte vnderholdh Derföre befaler iagh eder her medh på Kon: M:tz och mitt tilbetrodde kall och embetes wegna, Atti redeligenn och vthann någonn wijdere forhalningh och dröijsmåll wele lata Domprostenn, Kijrckeherdenn och Skolmesterenn, sampt Corales vdaf edertt fögderij bekomma denn deel dem bör fram for någen annan af första opbördenn, Domprostenn af Rijmetto och Corpå Sochnn tre Lester, Kyrckeherdenn, M.Grels af Randamäki Sochnn och [B]Patis booll tre lester, Skolmesterenn M. Markus af Leetala Sochn tuå lester, Corpresterna af Pöyte S. tuå Lester Så bef lijtendes eder Att the fram för någon annan mötte blifva förnöjd”. Patis bool muistuttaa Päätis -nimistä paikkaa ja Paattinen mainitaan jo 1359, jolloin sinne muodostettiin oma kappeli. Jöns Sigfridinpoika mainitaan Pöytyän kirkkoherrana 1555 ja Johannes (”her Jonsz i Pöuttis”) joutui luopumaan kirkkoherran virasta kun Maaria luovutettiin Juusteenin palkkapitäjäksi.
Tunnetaanko Henrik Laurinpojan ja Karin Magnuksentytär Balkin lapsia? Ja tulkintoihin korjaukset ovat tervetulleita, etteivät johda ketään harhaan.
_______________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://www.europeana.eu/portal/record/2048079/Athena_Plus_ProvidedCHO_Riksarkivet_24539.html#&gid=1&pid=1
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) http://130.238.4.107/SMP/pdf/Gerthrudh.pdf
[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) http://www.genealogia.fi/genos-old/46/46_6.htm
[4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) http://www.euraldic.com/lasu/bl/bl_k_or.html
Piispa Bero Balkia ei pidä sotea FMU 551 mainittuun Bero Olaviin, sillä piispan isä oli Greger. Bero Olavi oli paljon vanhempi kuin tuleva piispa.
T.V.
http://www.arkkihiippakunta.fi/historia/turun-piispat/katolisuuden-aika/bero-eli-bjorn-ii-balk/
http://www.blf.fi/artikel.php?id=213
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bero_Balk
http://runeberg.org/frfinl/0020.html
Henrik Larsson i Maarijärvi
http://runeberg.org/frfinl/0292.html
Olof Kirves
http://runeberg.org/frfinl/0243.html
https://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39
Piispa Bero Balkia ei pidä sotea FMU 551 mainittuun Bero Olaviin, sillä piispan isä oli Greger. Bero Olavi oli paljon vanhempi kuin tuleva piispa.
T.V.
Kiitos paljon tästä täsmennyksestä. Täytyy vielä palata tähän kohtaan. Turun Arkkihiippakunnan tiedonantojen mukaan Bero eli Björn I oli kuningas Erik Erikinpojan sukulainen Länsi-Götanmaalta ja hän kuoli jo 1258 ja on haudattu Koroisten kirkkoon. Varhainen maininta eräästä Björnistä eli Berosta (†1412) löytyy vuodelta 1348 kun Turussa Björn Olavsson [Bero Olaui] mainitaan paavin esittelyssä (FMU 551). Vuoden 1385 marraskuussa valittiin kaniikki Björn II Balk piispaksi (FMU 940).
Ote FMUsta: "Framställning inför påven av samt dennes resolution på särskilda personers ansökningar om andliga lägenheter, däribland en sådan av underdiakonen Björn Olavsson om en lägenhet i Åbo stift".
Alkuperäinen teksti: " – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Item supplicat sanctitati vestre Bero Olaui, subdiaconus Vpsalensis dyocesis, quatenus sibi consimilem gratiam facientes ad collationem etc. episcopi Aboensis etc. [… cuius ecclesie fructus, redditus et prouentus annui quinquaginta florenorum aureorum … annuatim non excedunt …] ut supra (enl. vanliga formuläret). – Fiat etc. R. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Datum Auinione XV kal. augusti anno septimo".
Asiakirjojen mukaan Bero eli Björn I kuoli jo 1258 ja Björn II Balk (Gregersson) nimitettiin piispaksi 1385, niin kuka oli tuo 1348 mainittu (FMU 551 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=551)) [subdiaconus V(U)psalensis] Bero Olaui eli Björn Olavsson tässä välissä?
Sainkin apuja toisella osastolla koskien tekstien tulkintoja (i Päätis), kiitos tästä suuresti.
Magnus Balkin tyttären ja Olof Kirveen jälkeläinen jäi ilmeisesti eloon ja Henrik Laurinpojan (n 1480) sekä Karin Magnuksentytär Balkin (n 1480) (i Maarijärvi) lapsina mainitaan Jöns (n 1510), Matti ja Paavo (i Päätis) (Ramsay, Maarijärvi-släkten sivu 279). Lähteessä Handlingar rörande finska kyrkan och presterkapet (vol 3) mainitaan ”Szå aldenstundh att tijdenn nu förhondenn är på huilkenn dem bör Åhrligen bekomma sitt wälförtientte vnderholdh Derföre befaler iagh eder her medh på Kon: M:tz och mitt tilbetrodde kall och embetes wegna, Atti redeligenn och vthann någonn wijdere forhalningh och dröijsmåll wele lata Domprostenn, Kijrckeherdenn och Skolmesterenn, sampt Corales vdaf edertt fögderij bekomma denn deel dem bör fram for någen annan af första opbördenn, Domprostenn af Rijmetto och Corpå Sochnn tre Lester, Kyrckeherdenn, M.Grels af Randamäki Sochnn och Patis booll tre lester, Skolmesterenn M. Markus af Leetala Sochn tuå lester, Corpresterna af Pöyte S. tuå Lester Så bef lijtendes eder Att the fram för någon annan mötte blifva förnöjd”. Patis bool muistuttaa Päätis -nimistä paikkaa ja Paattinen mainitaan jo 1359, jolloin sinne muodostettiin oma kappeli. Jöns Sigfridinpoika mainitaan Pöytyän kirkkoherrana 1555 ja Johannes (”her Jonsz i Pöuttis”) joutui luopumaan kirkkoherran virasta kun Maaria luovutettiin Juusteenin palkkapitäjäksi.
Tunnetaanko Henrik Laurinpojan ja Karin Magnuksentytär Balkin lapsia?
Liekö seuraavassa asiakokonaisuudessa Jöns Henrikinpoika till Maarijärvi (esi) isänsä Kirveen jälkeen perimällä tilalla Vehmaan Panckiossa vuonna 1600? Montako sukupolvea väliin mahtuu jos Oleff Pertonpoika peri 1468 kolmanneksen Pankkiosta.
Marraskuussa vuonna 1468 Magnus Niilonpoika ja sisarensa jakavat perintöä vanhempiensa jälkeen. Asiakirja on päivätty 1438, minkä arvellaan olleen virheellisen koska perijöiden äiti eli vielä 1467. Turussa marraskuun 20. päivänä 1468 on perijöiksi kirjattu Magnus Niilonpoika (i Serkilax), Brigitta Niilontytär, Margeta Niilontytär, Oloff Pertenpoika ja Martha Niilontytär (FMU 3366). Kirjeessä lukee:
För allom them thetta breff höra eller see kennoms och kungörom wij effterskrefne Magnus Nilsson i Serkilax, Birgitta Nielsdotter, Margeta Nielsdotter, Oloff Pertenpoika* och Martha Nielsdotter, att wij lothom oss fulleligha åthnöghia, att bodhen the skiffte wij ärfft och giortt hafuom epter wåre käre framledne förälldrar, bådhe fadher och modher, Gudh theris siell nadhe, så att iagh förnempdhe Magnus lather migh åtnöia, att the godz på min deel äre fallne, som äre Särklax och Woris i Töffuesala sochn och Kaurekurla i Sagu, så och iagh, för:de Birgitta, lather mick fulleligha åthnöghia, att thenne effter:ne godz, som äre Kimikallio och en trediung i Panckioki i Wemo sochn liggiande, Strömbyen i Töfwesalo och Kurhusari i Sagu sochn, och iagh, för:de Margetha, låther migh åtnöghia, att thenne effter:ne godz, som är Siusholm och Roualax i Töfuesala och Thenala i Lemo sochn, och iagh, förnempnde Pertonpoika, låther migh åthnöija, att Nijasto i Töfwesala och thenne tridiungen i Panckioki i Wehmo sochn liggiande. Och ther på att wij förnembde Magnus, Birgitta, Margitt, Oloff Pertonpoika och Martha wele och skole ingen macht hafwa på thala, clandra eller åther ryggia förnempnde skifte eller arff, therföre och ther på att ingen missemia eller trätha skall oss emellan wara i wåra dagha eller och emillan wåra arffwinga epter wår dödh, ty hafwom wij wälwilliandes och medh berådhen modhe gifwit thette wårt breff ther på; och till mero wisso och wittnesbördh bidiom wij wälborne män Hartuick Jacobsson, lagman i Norfinne laghsaghu, och Pedher Karpelan, heredzhöfdingh i Masko häredhe, hängia theris jnsigle för thette breff, som skrifwit är i Åbo åhrom epther Gudz byrdt tusendh fyrahundradhe trettije (= sextio) på thet ottonde åhret och xxij dagh j novembri månadh (FMU 3366).
Edellä olevassa mainitaan kaikki osalliset samoin oikeuksin, äidin ja isän perillisinä. Miksi Olof mainitaan eri patronyymillä Pertonpoikana? Saattoiko äitinsä olla kaksi kertaa naimisissa ja Olavin isä Bertil ehkä kuoli jo aiemmin ja vaimo vihittiin vielä Niilon kanssa?? Magnus sai Särkilahden ja Woriksen Taivassalossa sekä Kaurekurlan Sauvossa [i Sagu]. Birgitta sai Kiimakallion ja kolmanneksen Panckioki´sta Vehmaalla, Strömbyn Taivassalosta ja Kurhusaaren Sauvosta, Margeta sai Siusholmin ja Roualaxin Töysälästä sekä Tenalan Lemusta. Pertonpoika sai Nijaston Taivassalossa ja kolmanneksen Panckiokista Vehmaalla. Vuonna 1459 Olof Kirves sopi yhdessä äitinsä Katarinan ja vaimonsa Marta Niilontyttären kanssa maa-alueiden siirrosta langolleen, tuomiorovasti Magnus Nikolaille ja näin vaihtoi isänsä jälkeen jääneen Nummen tilan Nousiaisissa Särkilahteen sekä Martan sisarenosuuden Vuoriksessa ja Nijastossa (Anthoni, Frälsesläkten Kirves, Genos 1968). Ramsay on kertoillut että (nuorempi?) Olof Kirves olisi saanut vuonna 1468 vaimonsa vanhemmilta perintönä Niaston Taivassalossa sekä Pankkion Vehmaalla (Sukuforum, Abrahamin kronikka), jonka Märta Niilontyttären veli Olof Pertonpoika oli perinyt aikanaan vanhemmiltaan? Olihan Olof Pertonpoika perinyt lisäksi Birgitan kanssa kolmannekset Panckiokin tilasta Vehmaalla, missä sadan vuoden kuluttua 1556 asui Jacob Henrikinpoika sekä Jesper ja Eric (SAY Vehmaa 1540 jakso 120). Jaakko Henrikinpojan jälkeen Agatha ja Ericin jälkeen vuodesta 1563 Lasse Eskelinpoika ja edelleen 1564 Siffred Lassenpoika (SAY Vehmaa 1560 jakso 119) ja hänen jälkeensä 1590 Jören Siffersson. Vuonna 1600 Panckiossa mainitaan sekä Jören Sigfridsson sekä Jöns Henrikinpoika till Mariaärfii (Maarijärvi).
Saattoiko olla olemassa kaksi eri Olof Kirvestä, joilla eri patronyymi? Oliko useampi Olof Kirves, toinen Bertilin eli Pertonpoika (Ramsay, Kirves släkt sivu 230) sekä Olof Sturenpoika eli Turenpoika. [Wällbördig, wällborne] Olof Kirves Nousiaisissa lahjoitti Magnus Stiernkorsille vuonna 1469 maitaan Nummen kylässä Nousiaisissa ja sai Magnus Stiernkorsilta hänen omistamansa osan Särkilahden Taivassalosta. Saman asian käsittelyssä mainitaan Olofin äiti Katharina sekä vaimo Martha Nikliksentytär sekä Marthan veli Magnus. Kyseessä oli sisarenosa perinnöstä [bådhe fäderne], josta tässä käytiin vaihtokauppaa (FMU 1469). Vuonna 1475 mainitaan pastoriksi pyrkinyt Olof Kirves, jolla oli painolastina koulukaverin silmän vanhingoittaminen (FMU 3611) ja tuo tuleva pappi oli Ragvald Gici (?), jonka tulevaa pappistyötä paavi Sixtus IV käsitteli vuonna 1475 kun Olavi Kirves oli leikeissä sokaissut Ragvaldin vasemman silmän (Riksarkivet SDHK 44093). Turun seudun pappi Olavi Kirves oli tuolloin ollut kaksitoistavuotias (Riksarkivet SDHK 41624). Oliko tämä Olof Kirves teksteissä mainittu nuorempi versio vai oliko vielä joku muukin Olof Kirves, joka pyrki papilliselle uralle? Joka tapauksessa Olavi Kirves nuoremman [unge] huomenlahjaa vaimolleen Margetalle [Margarete Ffinkele] käsiteltiin oikeudessa vuonna 1486. Olavi nuorempi lahjoitti vaimolleen osuutensa Särkilahdesta sekä puolet Tammiston omaisuudesta, jotka olivat sekä isältä että äidiltä perittyjä (FMU 4100).
Olof Pertonpoika mainitaan vuonna 1468 perinnönjaossa Nousiaisissa ja lähes samanaikaisesti Olof Turesson mainitaan 1470 turkulaisena porvarina, jolla oli omistuksia Hauniksissa Raisiossa (FMU 3422) ja 1471 vahvistettiin turkulaisen porvarin Olavi Turenpojan maakauppa koskien Somersojan tilaa Raisiossa (FMU 3471), jonka hän möi 200 markalla tuomiorovasti Magnus Niilonpojalle (FMU 3495) ja samana vuonna Torsten Björnsson Maskun käräjäkunnassa vahvisti kaupan (FMU 3498). Myöhemmin vuonna 1474 messutuloihin jotenkin liittyi myös herra Hans Niilonpoika Salosta (FMU 3570). Porvari Olof Turenpojan vaimona mainitaan vuonna 1477 Karin [Kadrin] (FMU 3672). Suomen keskiaikaiset sinetit -lähde kertoo, että Olof Tuvesson oli ”välboren man”, ehkä Frille (?) sukua. Sinetissä ”sköldemärke liknande föregående, men skölden här delad”. Sama lähde ehdottaa myös Mårten Tuvenpojalle Frille sukua.
Perinnönjakoasiakirjassa on tähdellä maininta: "Detta namnet (Pertenpoika) är här allestädes av annan samtida hand skrivet över någonting utraderat" - kuinka tämä sitten tulleekaan tulkita. Bertil tosin sopii kulkemaan suvussa nimenä jos isoisä oli Perttu? Eräs Bertil kuoli ehkä vuonna 1529 Tammelassa? Kuka lie sinettikokoelmassa manittu: " Bertold, före detta fogde på Tavastehus. Sigillet mycket afnött. I skölden tre människohufvuden af omskriften skönjen endast de sista bokstäfberna NVE eller RVE (n:o 88)".
Kysymyksiä edelleen? Toivon asiantuntevampia korjauksia ja kommentteja.
Jatkan vielä pohdintaa... josko joku asiaa tuntevampi kumoaisi jos menee aivan pieleen... eli vielä Olof Pertonpojasta ja Olof Turenpojasta...
Vuonna 1494 käytiin käräjiä Olof Kirveen lasten ja Knut Bitzin ja Greger Antinpojan kesken. Epäselväksi jäi ketä tässä kutsutaan rakkaaksi veljeksi [min kere brodher; ketä Sten Sture pitää rakkaana veljenään?] (FMU 4575). Teksti kirjattu Tukholman linnassa 4. lokakuuta 1494: "Jach Sten Stwre i Gripsholm riddere, Swerigis rigis forstondare, helse idher Magnus Laurensson, fogde pa Abo, Olaus Henricsson och Joachim Flæmingh kerlige medh Gudh och gör idher witherligt, ath nw rigsins radh war forsamblade j Stokholm, lodh werdugh fadher i Gud her biscop Magnus i Abo, min kere brodher, mik forsto om nogher trætte, som ær och warit haffuer millan Oleff Kirffues barn och Knut Bidz och hans ræth ærffwinge om nagher jordh godz, som ære Kirffues barn tilfalne medh arff epther theris swndherkulle och Knut Bidz them j mot lagh och ræth forhallit haffuer, och barn haffuer ingthe fongit; teslikis loth for:de werdige herre, min kere brodher, mik forstonda om noghen trætte, som ær millan Abo domkirke och Anderss Gregersson i Koskis och hans söner om Sandhesære öö, pa huilkin öö haffuer domkirken fongit flere doma pa tilforene, och the thet inghte akta. Hwar fore bidher jach idher och wil, atj lathin stæmnæ for idher Knut Bidz ærffuinge och teslikis Anderss Gregersson i Koskis och hans söner och thet i anamen the ærende til idher och skylier them aat medh rætthe, saa at the icke epter koma for mik eller noghen godh man i rigsins radh. Och forsymer thet ingelundh, som i göre wilin, thet mik liwfft ær. Jdher her medh [Gudh befallendis]. Ex castro Holmensi anno xciiij, die sancti Franscisci".
Vuonna 1498 käsiteltiin perintöoikeuksia koskien Matti Filpuksenpoikaa ja vaimoaan sekä Olof Turenpojan lasten perimisoikeutta toiseen osaan. Matti Filpuksenpoikaa tituleerataan welboren man nimikkeellä ja vaimonsa oli Karin Antintytär. Tässä jaossa todettiin siten, että Matti Filpuksenpoika ja vaimonsa Karin Antintytär saisivat Judikkalan, mikä tuli heille Karin Antintyttären äidinperintönä [som hennes käre moder åtthe] ja mainitut Tuurenpojan lapset saivat Ristiniemen Långe öön, Marjaijoki ja Ylistaron [liggiandes i Sauro (=Sawo) sekä Bränden Pernajassa . Olof Tuurenpojan lapsia tässä käsittelyssä edusti Niels Pederinpoika, turkulainen raatimies (FMU 4803.)
[I]Kuka tuo Niilo Pederinpoika oli? Tiedetään, että Nils Pederinpoika Stjernkors oli 1529 mennessä Turun pormestari ja vaimonsa oli Karin Ollintytär Kirves (Ramsay, Skalm), mutta oli myös Nils Pederinpoika Bielke, jonka isä oli Peder Turenpoika (Bielke). Niilo Pederinpoika Bielken kanssa vihittiin ”Finska Fru Anna”, jonka isä oli Henrik Bitzin (n 1395 – 1458) lesken Anna Tottin tytär. Anna oli Hans Åkenpoika Tottin ja Kirstin Erikintytär Gyllenstjernan tytär ja Annalla oli ensimmäisestä avioliitosta ilmeisesti tämä tytär, ja tyttären isä olisi Olof Jönssinpoika Sääksmäeltä 1485 – 1500 ilmeisesti lainlukijana ja mainitaan Judikkalassa sekä Lahiksessa Sääksmäellä ja hän osti lisäksi 1503 Borgbyn Sipoossa (Ramsay, Bitz) (FMU 4982). Mainitaan käräjän pitäjänä Sääksmäellä 1479 (FMU 3808). Borgby oli tullut perintönä piispa Magnus Tavastille ja veljelleen Niklas Tavastille 1423 (FMU 1713). Vuonna 1456 Jöns Bengtsonin vaimo Kattrin möi alueita Borgbystä (FMU 3003). Tässä tapauksessa asian todistajina olivat piispa Magnus Stjernkors ja lainlukija, Kirstin Erikintytär Gyllenstjernan vävy, Olof Jönssinpoika Sääksmäeltä sekä Knut Erikinpoika Laukon kartanosta. Olof Jönssinpojan kanssa Hollolan käräjillä mainitaan 1512 hustru Karin i Curiala sekä maansa Jaalassa Curialassa (FMU 5628). Saattoiko tuo perintöriita Bidz ja Kirves sukujen kesken selittyä näillä verkostoilla?? Kuka oli tuo Olof Jönssinpoika?
Tapio Vähäkankaan artikkelissa Jutikkalan kartanon keskiaikaiset omistajat (Genos 1/2011, ss. 5-25) pohditaan mm. noiden mainitsemiesi henkilöiden taustoja ja sukuyhteyksiä.
Mats Filpunpoika toimi Ala-Satakunnan kihlakunnantuomarina 1497-1511. Eric Anthonin mukaan hän kuului ns. Thomas Perinpojan sukuun. Matsin vaimo Katarina Andersintytär oli Marta Nilsintyttären (Särkilahti) tytär. Vähäkankaan arvion mukaan Katarina oli Martan toisesta avioliitosta jonkun Andersin kanssa. Ensimmäinen puoliso oli Klaus Bitz ja kolmas Olof Pertunpoika Kirves. Katarinasta ja Matsista polveutui ns. Vuolteen suku.
Martan ja Olof Pertunpoika Kirveen Karin-tytär avioitui ensin Olof Turenpojan (Inkoon Kullasta Turkuun muuttanut porvari) kanssa ja sitten Nils Pederinpojan kanssa. Jälkimmäisestä liitosta polveutui Stiernkors (nuor.)-suku.
Marta Nilsintyttären tytär ensimmäisestä avioliitosta avioitui Jutikkalassa asuneen Sääksmäen kihlakunnantuomarin Olof Jönsinpojan kanssa. Olof Jönsinpojan seuraava puoliso oli hänen edellisen vaimonsa serkku Anna Erikintytär (Bitz). Olof Jönsinpojan avioliitot olivat lapsettomia.
Hans Åkesson, (son till Åke Axelsson Tab 6), skrev sig till Bjurum i Bjurums sn; nämns tidigast 1460 och var redan då riddare; deltog 1469-70 i inbördeskriget i Sverige på kung Karl Knutssons sida; svenskt riksråd möjligen redan 1473 och säkert från 1477; lagman i Närke mellan 1469-1476 och var det ännu 1490 och sannolikt ända till sin död; hövitsman på Öresten i Västergötland 1476, 1481 och 1489; fick 1483 Kalmar slott, stad och län som livstidsförläng, men måste avstå det redan 1487; † 1492 mellan 20-21/12 i Bosgården i Mölneby, Östra Frölunda sn. Mördad. Mördaren var en bonde, som av Hans Tott stämts till nästa häradsting för horsbrott och stöld. Begravdes i Skara domkyrka. Gift 1473-10-23 med Kristina Eriksdotter (Gyllenstierna af Lundholm), † mellan 1509-02-19 och 1514-01-20, dotter till kung Karls hovmästare, riddaren och riksrådet Erik Eriksson d ä (Gyllenstierna) och prinsessan Kristina Karlsdotter (Bonde).
Barn:
Anna Hansdotter, död 1549-04-11. Gift 1:o 1498 med riddare, rikksrådet Henrik Bidz. Gift 2:o med Clemet Hogenskild. Gift 3:o 1514 med Jöns Laurensson (Bölja från Västbo).
https://www.adelsvapen.com/genealogi/Tott#TAB_11
http://finnholbek.dk/getperson.php?personID=I13972&tree=2
Tapio Vähäkankaan artikkelissa Jutikkalan kartanon keskiaikaiset omistajat (Genos 1/2011, ss. 5-25) pohditaan mm. noiden mainitsemiesi henkilöiden taustoja ja sukuyhteyksiä.
Mats Filpunpoika toimi Ala-Satakunnan kihlakunnantuomarina 1497-1511. Eric Anthonin mukaan hän kuului ns. Thomas Perinpojan sukuun. Matsin vaimo Katarina Andersintytär oli Marta Nilsintyttären (Särkilahti) tytär. Vähäkankaan arvion mukaan Katarina oli Martan toisesta avioliitosta jonkun Andersin kanssa. Ensimmäinen puoliso oli Klaus Bitz ja kolmas Olof Pertunpoika Kirves. Katarinasta ja Matsista polveutui ns. Vuolteen suku.
Martan ja Olof Pertunpoika Kirveen Karin-tytär avioitui ensin Olof Turenpojan (Inkoon Kullasta Turkuun muuttanut porvari) kanssa ja sitten Nils Pederinpojan kanssa. Jälkimmäisestä liitosta polveutui Stiernkors (nuor.)-suku.
Marta Nilsintyttären tytär ensimmäisestä avioliitosta avioitui Jutikkalassa asuneen Sääksmäen kihlakunnantuomarin Olof Jönsinpojan kanssa. Olof Jönsinpojan seuraava puoliso oli hänen edellisen vaimonsa serkku Anna Erikintytär (Bitz). Olof Jönsinpojan avioliitot olivat lapsettomia.
Kivipää jo vastasi osaan kysymyksiä. Olen jättänyt Genoksen toimitukselle artikkelin, jossa sivuan uudelleen Kirves-sukua. Tässä lyheysti: Vanhimmalla 1400-luvun alkupuolella eläneellä Olof Kirveellä (1405-23) oli kaksi tytärtä, joiden kesken kartano jaettiin kahtia. Katarinan mies oli joku Perttu. Heidän poikansa Olof Pertunpoika Kirves sai puolisokseen Marta Nilsintyttären tämän kolmannessa aviossa. Heidän lapsiaan olivat Karin ja Elin sekä unge Olof Kirves. Aikaisemmasta selvityksestä (Genos 2003) poiketen selvisi, että Olof Pertunpoika Kirveellä oli serkku Nummen Birgitta. Hänen poikansa oli kolmas Olof Kirves, joka vihittiin papiksi, mutta toimi ennen kuolemaansa valtionhoitaja Sten Sturen apulaisena. Hänen sisarensa oli turkulaisen porvari Nils Jönsinpojan vaimo. Näiden jälkeläistensä hallussa oli Nummella 1540 1 3/4 tankoa flötemaata ja 1 ½ tankoa rälssimaata, yhteensä 3 1/3 tankoa, siis suurin piirten saman verran kuin Olof Pertunpoika Kirveen Särkilahteen vaihtama Nummen tila.
T.V.
Kivipää jo vastasi osaan kysymyksiä. Olen jättänyt Genoksen toimitukselle artikkelin, jossa sivuan uudelleen Kirves-sukua. Tässä lyheysti: Vanhimmalla 1400-luvun alkupuolella eläneellä Olof Kirveellä (1405-23) oli kaksi tytärtä, joiden kesken kartano jaettiin kahtia. Katarinan mies oli joku Perttu. Heidän poikansa Olof Pertunpoika Kirves sai puolisokseen Marta Nilsintyttären tämän kolmannessa aviossa. Heidän lapsiaan olivat Karin ja Elin sekä unge Olof Kirves. Aikaisemmasta selvityksestä (Genos 2003) poiketen selvisi, että Olof Pertunpoika Kirveellä oli serkku Nummen Birgitta. Hänen poikansa oli kolmas Olof Kirves, joka vihittiin papiksi, mutta toimi ennen kuolemaansa valtionhoitaja Sten Sturen apulaisena. Hänen sisarensa oli turkulaisen porvari Nils Jönsinpojan vaimo. Näiden jälkeläistensä hallussa oli Nummella 1540 1 3/4 tankoa flötemaata ja 1 ½ tankoa rälssimaata, yhteensä 3 1/3 tankoa, siis suurin piirten saman verran kuin Olof Pertunpoika Kirveen Särkilahteen vaihtama Nummen tila.
T.V.
Aivan mahtavaa, tätä artikkelia jäädään odottamaan. Kiitokset näistä tarkennuksista, jotka auttoivat ehkä eteenpäin. Tämä pappismies Oleff Kirves tai Kyrffwes, kuten hänet mainitaan, kiinnostaa.
Olof Pertonpoika Kirveen serkun Birgitan poika oli kolmas Olof Kirves, joka vihittiin papiksi, mutta toimi ennen kuolemaansa valtionhoitaja Sten Sturen apulaisena. Vuonna 1475 mainitaan pastoriksi pyrkinyt Olof Kirves, jolla oli painolastina koulukaverin silmän vanhingoittaminen (FMU 3611) ja tuo tuleva pappi oli Ragvald Gici (?), jonka tulevaa pappistyötä paavi Sixtus IV käsitteli vuonna 1475 kun Olavi Kirves oli leikeissä sokaissut Ragvaldin vasemman silmän (Riksarkivet SDHK 44093). Turun seudun pappi Olavi Kirves oli tuolloin ollut kaksitoistavuotias (Riksarkivet SDHK 41624).Pastori Olof Kirveen sisar oli turkulaisen Niilo Jönssinpojan vaimo. Mainittu Olaff Kyrffwes mainitaan Sten Sturen apulaisena Tukholmassa vuonna 1483 ja Genoksen artikkelissa mainitaan lisäksi, että pappismies peri äitinsä Brigitan i Mummes´n (Nummis?) (Rundt, Synpunkter på frälsesläkten Kirves, Genos 1991 n:o 62). Tämä maininta perustuu lie Tukholman tänkebokin lähteeseen. 29.10.1483 suutariveljekset Niklis ja Mikel todistivat käräjillä olleensa läsnä kun Turun porvari Nicklis Jenssonin oikeutti vaimonsa äidin Birgitta i Nummen saamaan poikansa Olaff Kyrffwes´n perinnön eli herra Stenin apulaisen, Olaff Kyrffwes´n, joka tässä mainitaan edesmenneenä vuonna 1483 ja tämä lähdeteksti kuuluu näin: ” Niclis skomakare och Mikel skomakare, bröder, intygar inför Stockholms råd 1483, den 29 oktober (fer. quarta prox. ante omn. sanctor.), att de närvarit, "tha [B]Niclis Jensson, borgare j Aabo, anamade pa synne hustrua modhers wegna, hustrv Birgitta i Mwmmes, alth thet arff, som henne war tillfallet epter hennis framlidna son Olaff Kyrffwes, her Stens tiänare, aff Mattis skomakare epter hans brefs jnneholdilsse, som han hade aff hustru Birgita," samt att Niels Jensson frisagt Mattis skomakare för tilltal beträffande nämnda arv” (FMU 3982).
Tukholmasta löytyvässä asiakirjassa vuodelta 1474 ja 1492 mainitaan edesmenneen Tukholman pormestarin herra Niilo Pederinpojan veljet, veljenpojat, veljentyttäret sekä sisarenpojat, jotka todistivat 12.5.1492 testamentin toimeenpanoa Tukholman käräjillä. Sukulaisia olivat uskotut Laurens Jönssinpoika Ahvenanmaalta, Jöns Mansson, Mickel i Swartnöö, Margit, Gunner Benctssonin vaimo, Holmger i Svinöö, Jöns Sifferinpoika, Oleff Jönssinpoika, Niilo Jönssinpoika, Antti Hardh, Niels Antinpoika ja Jap i Värmdö (FMU 4404). Pian 23.5.1492 asian käsittely jatkui ja tässä käsittelyssä selviää enemmän sukulaisuussuhteista. Oleff Jönssinpoika Ahvenanmaan Norrbystä [i Norraby i Alandh] oli edesmenneen herra Niilo Pederinpojan sisarenpoika, toinen sisarenpoika oli Michel Jönssinpoika Värmdöstä [j Swartnöö j Vermdöö]. Biörn Mansson Ålannin Hellestorpista oli herra Niilon veljenpoika ja Margit oli herra Niilon veljentytär (FMU 4407). Samoihin aikoihin mainitaan erään asian käsittelyn yhteydessä asemies Niilo Jönssinpoika (Sluk), joka toimi tuomarina ja todisti edesmenneen Tukholman pormestarin Niilo Pederinpojan ja porvari Olavi Mikelinpojan olevan sukua molemmilta puoliltaan ”neljännelle” miehelle [till fjärde man] (FMU 4537). Sukuforumilla (Ragvaldin tyttäret) Johansson kertoo kyseessä olleen Nils Pederinpoika Wijnmanin, jolla oli sukua Suomessa[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1), mikä sopii Niilo Pederinpojan testamentin käsittelyynkin, siellä mainitaan Hardh. Hard [Harvs i Sjundeå] löytyy Siuntiosta, vuonna 1472 mainitaan Mikel Hard ja 1520 Antti Hard, jotka molemmat toimivat nimismiehinä ja Antti mainitaan maakaupan yhteydessä koskien Bölen kylää Siuntiossa vuonna 1520 ja tässä kohtaa mainitaan lisäksi Henrik Ragvaldinpoika Siuntiosta (FMU 6018). Pietarsaaressa Foglottan kylässä mainitaan 1504 veljekset Oleff Elifson ja Jöns sekä Jens Hardin sisarenpoika Jap Antinpoika Epun kylästä, joka peri tämän mainitun Jöns Hardin (FMU 5143). Käräjillä Ivar Flemingin kanssa mainitaan vouti Peder Hardt vuonna 1525 (FMU 6222).
Tässä yksittäisiä hajahuomioita ja toivon, että saan korjaukset jottei vääriä tietoja jää harhailemaan...
___________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-32296.html
Onko kyse (Nummen Birgitta) ikiaikaisesta Kaarinan kirkonkylästä (= Nummi) vai Uudellamaalla sijaitsevasta Nummesta?
Korjaanpa heti tämän kohdan: ” Niclis skomakare och Mikel skomakare, bröder, intygar inför Stockholms råd 1483, den 29 oktober (fer. quarta prox. ante omn. sanctor.), att de närvarit, "tha Niclis Jensson, borgare j Aabo, anamade pa synne hustrua modhers wegna, hustrv Birgitta i Mwmmes, alth thet arff, som henne war tillfallet epter hennis framlidna son Olaff Kyrffwes, her Stens tiänare, aff Mattis skomakare epter hans brefs jnneholdilsse, som han hade aff hustru Birgita," samt att Niels Jensson frisagt Mattis skomakare för tilltal beträffande nämnda arv” (FMU 3982). Eli tässähän mainitaan Birgitan poika Olavi elossa olevana ja äitinsä Birgitan perijänä.
Kivipään kysymykseen en osaa vastata, josko joku asiantuntevampi tätä valaisisi. Oletin, että jossakin Siuntiossa käsin (missä on Kalans)? Löysin muutaman maininnan Niklis Jenssonin veljestä ja arvelin joskos hän voisi olla sama Turun porvari. Eli Niklis Jenssonin veljenä mainitaan Anders Niclisson i Kalffwabysta [Kaleby 1474; Kaffueleby 1477; Kalffwaby 1485; kauelby 1540; Kalans1581] Sjundeåsta vuonna 1484 (FMU 4131): ”Andhers Niclisson i Kalffwaby i Sywnda (Sjundeå) socken i Raseborgx län och Jens murmästare, borgare i Stockholm, förklarar 1487, den 11 juni (måndag näst före Eskilli), inför Stockholms råd rådman Engleka Sandersson och hans syster Jngredh, Michel Westgötis hustru, fri "for allt tiltaal pa for:ne Anders Niclissons broders wegna, hetendis Niclis Jensson, som drunchnade på Peder Japssons skyp", beträffande alla hans efterblivna gods och penningar, varjämte de erkänner att det överenskommits att Engleka skall utge 10 mark och hustru Jngerdh 14 mark och behålla en fjärdedel i skeppet”. Vuonna 1472 eräs Naantalin porvari Nils Kaland antoi vapaaehtoisesti edesmenneen vaimonsa Ingeborgin ja tyttärensä sielun pelastukseksi maa-alueita Viialan kylästä Luonnonmaan Raisiossa ja taisipa siinä mennä luostarille koko kartanokin. Samassa asiakirjassa leskimies mainitsee Ruotsissa olevan poikansa, joka oli vielä elossa, mutta nimeä ei mainita (FMU 3526). Olavin äidin Birgitan tausta jää harmittavasti vielä pimentoon???
Yhtenä hajahuomiona lisäksi Raaseporin läänin tuomarina toimi Björn Ragvaldinpoika, joka vahvisti vuonna 1474 maakauppoja Jöns i Kalbyn ja Jop Olssonin välillä koskien Inkoon Bollstadin aluetta (FMU 3580).
Korjaanpa heti tämän kohdan: Eli tässähän mainitaan Birgitan poika Olavi elossa olevana ja äitinsä Birgitan perijänä.
Kivipään kysymykseen en osaa vastata, josko joku asiantuntevampi tätä valaisisi. Oletin, että jossakin Siuntiossa käsin (missä on Kalans)? Löysin muutaman maininnan Niklis Jenssonin veljestä ja arvelin joskos hän voisi olla sama Turun porvari. Eli Niklis Jenssonin veljenä mainitaan Anders Niclisson i Kalffwabysta [Kaleby 1474; Kaffueleby 1477; Kalffwaby 1485; kauelby 1540; Kalans1581] Sjundeåsta vuonna 1484 (FMU 4131): ”Andhers Niclisson i Kalffwaby i Sywnda (Sjundeå) socken i Raseborgx län och Jens murmästare, borgare i Stockholm, förklarar 1487, den 11 juni (måndag näst före Eskilli), inför Stockholms råd rådman Engleka Sandersson och hans syster Jngredh, Michel Westgötis hustru, fri "for allt tiltaal pa for:ne Anders Niclissons broders wegna, hetendis Niclis Jensson, som drunchnade på Peder Japssons skyp", beträffande alla hans efterblivna gods och penningar, varjämte de erkänner att det överenskommits att Engleka skall utge 10 mark och hustru Jngerdh 14 mark och behålla en fjärdedel i skeppet”. Vuonna 1472 eräs Naantalin porvari Nils Kaland antoi vapaaehtoisesti edesmenneen vaimonsa Ingeborgin ja tyttärensä sielun pelastukseksi maa-alueita Viialan kylästä Luonnonmaan Raisiossa ja taisipa siinä mennä luostarille koko kartanokin. Samassa asiakirjassa leskimies mainitsee Ruotsissa olevan poikansa, joka oli vielä elossa, mutta nimeä ei mainita (FMU 3526). Olavin äidin Birgitan tausta jää harmittavasti vielä pimentoon???
Yhtenä hajahuomiona lisäksi Raaseporin läänin tuomarina toimi Björn Ragvaldinpoika, joka vahvisti vuonna 1474 maakauppoja Jöns i Kalbyn ja Jop Olssonin välillä koskien Inkoon Bollstadin aluetta (FMU 3580).
Toisin päin: Nummen Birgitta, joka siis oli elossa, sai edesmenneen poikansa Olofin perinnön.
Kivipään kysymykseen: Kaarinan Nummi ei ole kysymyksessä vaan Nousiaisten Nummi. Siellä oli Kirves-suvun koti, nimeltään Kirvelä.
T.V.
Toisin päin: Nummen Birgitta, joka siis oli elossa, sai edesmenneen poikansa Olofin perinnön.
Kivipään kysymykseen: Kaarinan Nummi ei ole kysymyksessä vaan Nousiaisten Nummi. Siellä oli Kirves-suvun koti, nimeltään Kirvelä.
T.V.
Kiitos näistä korjauksista ja selvennyksistä. En malta olla palaamatta vielä tuohon perinnönjakoasiakirjaan vuodelta 1468: För allom them thetta breff höra eller see kennoms och kungörom wij effterskrefne Magnus Nilsson i Serkilax, Birgitta Nielsdotter, Margeta Nielsdotter, Oloff Pertenpoika* och Martha Nielsdotter, att wij lothom oss fulleligha åthnöghia, att bodhen the skiffte wij ärfft och giortt hafuom epter wåre käre framledne förälldrar, bådhe fadher och modher, Gudh theris siell nadhe, så att iagh förnempdhe Magnus lather migh åtnöia, att the godz på min deel äre fallne, som äre Särklax och Woris i Töffuesala sochn och Kaurekurla i Sagu, så och iagh, för:de Birgitta, lather mick fulleligha åthnöghia, att thenne effter:ne godz, som äre Kimikallio och en trediung i Panckioki i Wemo sochn liggiande, Strömbyen i Töfwesalo och Kurhusari i Sagu sochn, och iagh, för:de Margetha, låther migh åtnöghia, att thenne effter:ne godz, som är Siusholm och Roualax i Töfuesala och Thenala i Lemo sochn, och iagh, förnempnde Pertonpoika, låther migh åthnöija, att Nijasto i Töfwesala och thenne tridiungen i Panckioki i Wehmo sochn liggiande. Och ther på att wij förnembde Magnus, Birgitta, Margitt, Oloff Pertonpoika och Martha wele och skole ingen macht hafwa på thala, clandra eller åther ryggia förnempnde skifte eller arff, therföre och ther på att ingen missemia eller trätha skall oss emellan wara i wåra dagha eller och emillan wåra arffwinga epter wår dödh, ty hafwom wij wälwilliandes och medh berådhen modhe gifwit thette wårt breff ther på; och till mero wisso och wittnesbördh bidiom wij wälborne män Hartuick Jacobsson, lagman i Norfinne laghsaghu, och Pedher Karpelan, heredzhöfdingh i Masko häredhe, hängia theris jnsigle för thette breff, som skrifwit är i Åbo åhrom epther Gudz byrdt tusendh fyrahundradhe trettije (= sextio) på thet ottonde åhret och xxij dagh j novembri månadh (FMU 3366).
Tarkistan olenko ymmärtänyt ja kysymys kuuluu, mistä Olof Kirves sai Pankkion Vehmaalla 1468? Ramsay[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1) kertoo, että Pankkio tuli ensimmäisen vaimonsa perintönä. Perinnönjaossa kuitenkin kerrotaan että sisarukset Birgitta ja Olof Pertonpoika saivat Pankkiosta omat osansa, eli oliko Ramsayn mainitsema Olof Kirves tämä Olof Pertonpoika eli oliko hän se pappishenkilö?
__________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Ramsay, Kirves http://runeberg.org/frfinl/0243.html
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.