Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Jösse Johanssonin testamentti 1405
Vuonna 1405 Jösse Johanssonin testamentissa mainitaan edesmennyt ”minom brodher herra Paedhare i Mascho sekä ”min pilt Olaf, hwilke mik trolika af barndom thiaent hafua, oc bidher at han gåre them thaet baesta; framledhis bo oc boskap, rorliket oc oroliket, hwat jak i Finalnde hafuir, thet later iak oc an medh kaerlek minom arfuum, swa at the sik medh thy haer i Swerike aer oc iak minom herra aerchebiscopenom befaelt ok til mit sieala gagn skipat hafuer, enkte bewara skulu.” (FMU 1228).
Kuka oli Jösse Johansson, jonka testamentti luettiin 1405. Testamentissa mainitaan erikseen tukholmalainen raatimies Koort Kärkhof, edesmennyt Jordhane, Detmare Rinkenrodhe, Hanusse Gryther sekä ”minom suene Hanuss Eriksson”, Danzkan porvari Henrik Bärkhausen, veljensä herra Pedher i Masku, herra Claus, Uppsalan kaniikki herra Biörne, Jowan Petterinpoika ja vaimonsa Helga. Hanus Eriksson mainitaan kahteen otteeseen samalla tapaa ja saattoiko tämä swen tai svene tarkoittaa poikaa (son?) kun sitten lisäksi mainitaan ”min pilt Olaf”, jolle hän erikseen toivoi kaikkea parasta ja antoi omistuksensa Suomessa ja Ruotsissa (FMU 1228).
Tulkinnassa voi olla virheitä, ja toivon mukaan ne korjataan. Oliko tässä vaiheessa kyse testamentin tekemisestä (Jösse Johansson uppgör sitt testamente) eikä vielä kyse ole edesmenneestä (en näe merkintää?).
_____________
lähde: FMU 1228 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=1228)
Peder Dansken jälkeläiset
Tapio Vähäkangas, Muurame
http://www.genealogia.fi/genos-old/69/69_125.htm
"Herra Paedhare i Mascho" ja vuosi 1405: Mieleen tulee pakosti Peder Danske, joka syntyi noin 1480 ja omisti Merimaskun Kuuslahden.
"Min pilt Olaf" - oli myös Olof Danske, jonka omisti 1400-luvun alussa rälssimaata Ahvenanmaalla.
Uppsalan kaniikki herra Biörne - oli myös Björn Danske, jolla vaikutti 1423 Hämeenlinnan lähettyvillä.
Herra Claus - Klaus Lydekenpoika Djäkn?
Tällaiset yhtäläisyydet tähän testamenttiin vain löytyi yllä mainitun artillekin aivan alusta.
Peder Dansken jälkeläiset
Tapio Vähäkangas, Muurame
http://www.genealogia.fi/genos-old/69/69_125.htm
"Herra Paedhare i Mascho" ja vuosi 1405: Mieleen tulee pakosti Peder Danske, joka syntyi noin 1480 ja omisti Merimaskun Kuuslahden.
"Min pilt Olaf" - oli myös Olof Danske, jonka omisti 1400-luvun alussa rälssimaata Ahvenanmaalla.
Uppsalan kaniikki herra Biörne - oli myös Björn Danske, jolla vaikutti 1423 Hämeenlinnan lähettyvillä.
Herra Claus - Klaus Lydekenpoika Djäkn?
Tällaiset yhtäläisyydet tähän testamenttiin vain löytyi yllä mainitun artillekin aivan alusta.
Ketään näistä ei voi liittää testamentissa mainittuihin. Her Peder i Mascho oli pappi, Peder Danske oli maallikko, herra Claus ei voi olla Claus Lydekenpoika, koska hän oli maallikko eikä ritari, josta kyllä käytettiin titteliä herra. Testamentti liittyy kokonaan Ruotsiin. Jösse Jonsinpojan veli toimi pappina Suomessa, ja Jösse Jonsinpojalla oli omaisuutta Suomessa. Se voisi merkitä suomalaista syntyperää.
T.V.
Suurkiitos, niinhän se onkin. Nappasin artikkelista pätkän: Margareta Pederintytär (Svärd) on avioitunut uudelleen Erik Jönsinpojan kanssa, mutta jäänyt vuoteen 1420 mennessä uudelleen leskeksi. Margaretan veli Henrik Svärd näet karhusi tuolloin Erik Jönsinpojan jälkeläisiltä, joiden holhoojana toimi Wibruder (Kortumme?), sisarensa saamatta jäänyttä huomenlahjaa Naantalin Ailosista.Liittyisikö tuo Erik Jönssinpoika jotenkin nyt Villilän Jönsseihin kun vuonna 1459 Jöns Hansson i Villilä (oliko Niemenpään herra Järl Jönsson poikansa?) kirjoitti Oxenstiernalle [jotakin] koskien ritari Henrik Klassonin ja rouva Lucia Olofintyttären testamenttia (FMU 3106). Lucia Olofsdotterin aviomies noin vuodesta 1438 oli ritari Henrik Klausson, joka kuoli 1458/59. Heidän avioliittonsa jäi lapsettomaksi. Lucia ja hänen puolisonsa Henrik olivat suurlahjoittajia mm. Naantalin luostarille, esim. se Naantalin Ailosten maa, jolle luostari lopullisesti rakennettiin, oli heidän lahjoittama (J.Vuorelan sivusto). Villilän Jöns Hanssonin sisaren nimi oli Kristiina ja veljenään (?) mainitaan Laurens Håkansson kun he yhdessä möivät Olof Niklissonille maata Lundon Kärpiksestä (FMU 3310). Sten Henrikinpoika Finnen tyttären lahjoituksen yhteydessä mainitaan äidinäitinsä Katrin i Villais.
Skelghe liittyy mainittuihin muissakin lähteissä kun Etelä-Suomen tuomari Matti Mårteninpoika vahvisti vuonna 1440 Henrik Svärdin lesken Birgitta Olofintyttärelle, joka oli Olof Skelghen tytär (Anbytarforum, Skelghe), luovutuksen Jösse Olofinpoika Skelgen tyttärelle Kirstinille koskien Vanajan Äikkälän ja Kosken Käikälän maaomaisuutta. Käsittelyssä mainitaan lisäksi Jösse Olafinpojan vaimo Kirstin (Anbytarforum, Skelghe[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1)-Rötger Ingenpojan tytär). Jössen tyttärenä mainitaan Birgitta, joka oli Jordanin vaimo ja omisti Äikkälän ja Käikälän. Lisäksi mainitaan Henrik Skrädere ja Cristin. Asiassa mainitaan kaksikin Birgittaa eli Brigitta Clausintytär ja Birgitta Jönsintytär [Ionis dotter] eli jälkimmäinen oli lie mainittu Jössen tytär, joka oli Jordanin ”äcthe husfrv” (FMU 2364). Lucia Olavintytär Skelghe mainitaan Henrik Clausson Svärdin vaimona noin 1438. Sisarensa Kristina vihittiin Jöns Olofinpojan kanssa, mutta jo vuoteen 1440 mennessä hänet vihittiin toiseen avioliittoon Hannes Skräddaren kanssa ja tytär Birgitta Jönssintytär meni vihille junkkeri Jordanin kanssa.
Vuonna 1486 löytyy Järl Jönssonin vaimon (dandequinna hustru Elin, jonka sisar oli asiakirjan mukaan Olaff Diegnin vaimo Birgitta) perinnön Soinin maaomaisuuden vaihto Naantalin luostarin kanssa Hadvalaan (?) Pikis socken (FMU 4069).
________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/420862.html?1414358778
Suurkiitos, niinhän se onkin. Nappasin artikkelista pätkän: Liittyisikö tuo Erik Jönssinpoika jotenkin nyt Villilän Jönsseihin kun vuonna 1459 Jöns Hansson i Villilä (oliko Niemenpään herra Järl Jönsson poikansa?) kirjoitti Oxenstiernalle [jotakin] koskien ritari Henrik Klassonin ja rouva Lucia Olofintyttären testamenttia (FMU 3106). Lucia Olofsdotterin aviomies noin vuodesta 1438 oli ritari Henrik Klausson, joka kuoli 1458/59. Heidän avioliittonsa jäi lapsettomaksi. Lucia ja hänen puolisonsa Henrik olivat suurlahjoittajia mm. Naantalin luostarille, esim. se Naantalin Ailosten maa, jolle luostari lopullisesti rakennettiin, oli heidän lahjoittama (J.Vuorelan sivusto). Villilän Jöns Hanssonin sisaren nimi oli Kristiina ja veljenään (?) mainitaan Laurens Håkansson kun he yhdessä möivät Olof Niklissonille maata Lundon Kärpiksestä (FMU 3310). Sten Henrikinpoika Finnen tyttären lahjoituksen yhteydessä mainitaan äidinäitinsä Katrin i Villais.
Skelghe liittyy mainittuihin muissakin lähteissä kun Etelä-Suomen tuomari Matti Mårteninpoika vahvisti vuonna 1440 Henrik Svärdin lesken Birgitta Olofintyttärelle, joka oli Olof Skelghen tytär (Anbytarforum, Skelghe), luovutuksen Jösse Olofinpoika Skelgen tyttärelle Kirstinille koskien Vanajan Äikkälän ja Kosken Käikälän maaomaisuutta. Käsittelyssä mainitaan lisäksi Jösse Olafinpojan vaimo Kirstin (Anbytarforum, Skelghe[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1)-Rötger Ingenpojan tytär). Jössen tyttärenä mainitaan Birgitta, joka oli Jordanin vaimo ja omisti Äikkälän ja Käikälän. Lisäksi mainitaan Henrik Skrädere ja Cristin. Asiassa mainitaan kaksikin Birgittaa eli Brigitta Clausintytär ja Birgitta Jönsintytär [Ionis dotter] eli jälkimmäinen oli lie mainittu Jössen tytär, joka oli Jordanin ”äcthe husfrv” (FMU 2364). Lucia Olavintytär Skelghe mainitaan Henrik Clausson Svärdin vaimona noin 1438. Sisarensa Kristina vihittiin Jöns Olofinpojan kanssa, mutta jo vuoteen 1440 mennessä hänet vihittiin toiseen avioliittoon Hannes Skräddaren kanssa ja tytär Birgitta Jönssintytär meni vihille junkkeri Jordanin kanssa.
Vuonna 1486 löytyy Järl Jönssonin vaimon (dandequinna hustru Elin, jonka sisar oli asiakirjan mukaan Olaff Diegnin vaimo Birgitta) perinnön Soinin maaomaisuuden vaihto Naantalin luostarin kanssa Hadvalaan (?) Pikis socken (FMU 4069).
________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/420862.html?1414358778
FMU 3106 liittyy Villilän Jöns Hannunpojan vaimoon Margit Hermanintyttäreen, joka sai Lucia Olofintyttären testamentissa Lucian ratsastushevosen. FMU 2970. Joku on väittänyt muuta ja vedonnut drotsi Kristian Bengtssoniin (Oxenstiernaan). Villilän isäntä haluaa kumota väitteet.
Erik Jönsinpoika eli paljon ennen Jöns Hannunpoikaa.
Järl Jönsinpoika oli Jöns Hannunpojan vävy.
T.V.
FMU 3106 liittyy Villilän Jöns Hannunpojan vaimoon Margit Hermanintyttäreen, joka sai Lucia Olofintyttären testamentissa Lucian ratsastushevosen. FMU 2970. Joku on väittänyt muuta ja vedonnut drotsi Kristian Bengtssoniin (Oxenstiernaan). Villilän isäntä haluaa kumota väitteet.
Erik Jönsinpoika eli paljon ennen Jöns Hannunpoikaa.
Järl Jönsinpoika oli Jöns Hannunpojan vävy.
T.V.
Kiitos oikein paljon näin tarkasta kuvauksesta. Ehkä asian vierestä, mutta syntyi kysymys josko naisetkin ratsastivat jo muinaisessa Suomessa.
Ketään näistä ei voi liittää testamentissa mainittuihin. Her Peder i Mascho oli pappi, Peder Danske oli maallikko, herra Claus ei voi olla Claus Lydekenpoika, koska hän oli maallikko eikä ritari, josta kyllä käytettiin titteliä herra. Testamentti liittyy kokonaan Ruotsiin. Jösse Jonsinpojan veli toimi pappina Suomessa, ja Jösse Jonsinpojalla oli omaisuutta Suomessa. Se voisi merkitä suomalaista syntyperää.Juuri vasta huomasin TV :n ensimmäisen korjauksen ja tämä jättää vielä kysymyksiä auki.
Saattoiko tämän Villilän tarina liittyä Ville nimeen. Muistiinpanoissa löytyy erinäisiä merkintöjä koskien ehkä samaa paikkaa. Turun piispa Tuomas piispa lahjoitti vuonna 1234 kappalaiselleen Vilhelmilleen maata Maskussa ja Taipaleen saaresta puolet (FMU 81), minkä piispa Magnus vahvisti Kuusistossa 1295 (FMU 219).
Tuomas oli syntyjään englantilainen ja häntä seurasi piispa Bero (Suomi Historia sivu 586), joka käytti Vilhelm Sabinalaisen kaltaista sinettiä (FMU6) (Historiallinen arkisto, Juhlajulkaisu 52). Vuonna 1306 heinäkuussa tuomari Harald Torsteninpoika antoi erään Maskun Villen perillisille oikeuden Maskun perintöön ja tässä yhteydessä mainitaan erikseen Nicolaus (FMU 249). Maskun Ville oli luultavasti Nousiaisten kirkkoherran Wilhelmin poika ja Villen lapsia mainitaan myöhemmin perijöinä mm Katarina Villadotter ja Johannes Villaeson, jotka mainitaan kirjeessä 1332. Johanneksella oli tiettävästi kolme lasta Järl, Elin ja tuntematon tytär, jotka mainitaan perijöinä kun Järl sai puolet ja tyttäret molemmat neljänneksen ja Elinin osuuden Magnus Tavast osti 70 markalla. Järl Jönsson vihittiin Elin Henrikintytär Svärdin kanssa ja Järlille mainitaan poika Jönis (Jönis, Jusse, Jösse) Järlsson, joka vihittiin Maskun Villilän Hans van Arstenin ja Anna Torkilintyttären tyttären kanssa (Carpelan, Ägarföljden för Odensaari i Masku, Genos 6(1935). Hans van Arstenin leski lahjoitti maita 14.10.1447 päivätyssä asiakirjassa Naantalin luostarille ja Kakkaraisen Maskun kirkolle sillä ehdolla, että poikansa Jöns Hansson saa tahtoessaan lunastaa Kakkaraisen 60 markalla luostarilta. Asianhoitajina ja todistajina mainitaan ritari Henrik Klaunpoika ja lainlukija Pedher Karpalainen Maskusta. Samassa asiakirjassa vuodelta 1447 mainitaan, että Anna Torkilintyttären poika oli Jönis Hannisson ” Tækkis minom son Jönis Hannisson ællir naghar aff hans barnom thetta forscrifna godz Kakkaris aterlösa aff clostret for sæxtighi mark Abosca peninga, tha skulu the tæss makt haffua oc engen andher j slækthenne” (FMU 2727). Asemies Jöns Hansson Villilästä kävi vuonna 1442 jonkinlaista vaihtokauppaa Naantalin luostarin kanssa koskien Kakkaraisen tilaa (FMU 2458), mutta jo vuonna 1451 hän tahtoi omasta halustaan antaa Reson Mahittulassa Kakkaraisen sijaan. Tässä samassa asiakirjassa mainitaan Järl Jönsson (Iaerl Jönisson) sekä Jönis Hannisonin vaimo Margit Hermanzdotter (FMU 2891).
Monikkalan Olavin taustoja selvitellessä törmäsin tähän Odensaareen, joka myös Maskussa lienee sijainnut ja siksi paikka kiinnosti. Carpelanin mukaan aivan Odensaaren sätereiden lähellä sijaitsi mäkinen luoto, jota kutsuttiin Karhunmäeksi (vrt karhu = biörn) ja uudistila nimettiinkin Karhulaksi ja tuo paikka lienee juuri Vilhelmin saama lahjoitusmaa. Ojansuu on arvioinut koko seudun nimen Odensaaren syntyneen alkujaan karhu -kultista vrt björn eli oksi ja genetiivimuoto ohden kun vielä 1700 luvulla paikka kirjattiin muotoon Ohdensare (Carpelan, Ägarföljden för Odensaari i Masku, Genos 6(1935).
Ägarföljden för Odensaari i Masku.
http://www.genealogia.fi/genos-old/6/6_157.htm
Odensaaren peri ilmeisesti Järl Jönssonin tytär Ursila Ollintytär (puoliso Henrik). Ursilan tytär Britta Henrikintytär puolisonsa Mickel Stigin kanssa perivät Ursilan ja Henrikin. Karin Stigintytär oli naimisissa Göran Matinpojan kanssa. Karin Ollintyttären tytär Birgitta sai Markus Matinpojan (Hietamäki) kanssa tyttären, joka peri omaisuuden. Kyseessä oli Elisabeth Matintytär, joka vihittiin leskenä Lars Monsson Stiernkorsin kanssa. Stiernkors oli Tenholasta ja pian heidän jälkeläistensä kautta Odensaari siirtyi Carpelan sukuun (Carpelan, Ägarföljden för odensaari i Masku (Genos 6 1935)).
Tenholassa oli tiettävästi Stiernkorseilla muutakin omistusta Odensaaren lisäksi. Lemun Tenhola mainitaan prebendana vuonna 1556 ja tilalla olivat kirjattuina Oleff Ionsson ja Siffrid Ionsson, eli kyseessä olivat luultavasti veljekset (SAY). Olafin jälkeen talossa asui 1563 leski Anna ja 1565 Henrik, joka asui tilalla Göstaf Särkilahden läänityksen aikanakin ja 1577 Tenholaan kirjattiin Jöns Jönsson (SAY Lemu 1560 jakso 25[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1)). Tenhola läänitettiin vuonna 1569 Göstaff Nilsson på Särchelax´lle (SAY Lemu 1560), jonka vaimona pidetään rälssitytär Anna Mikelintytärtä, jolle hän antoi huomenlahjana 1442 Liesniemen (FMU 2493). Vuodesta 1580 Tenholan Stiernkorsin säteritilalle kirjattiin Mons Göstafinpoika sekä Poual Laurinpoika (maininta ”Haffues Göstaff Nilsson Inne medh sigh”[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2)). Margareta Niilontytär Stiernkors (till Sjusholm) oli saanut vuonna 1468 kaksikin kartanoa Lemun Tenholasta äidin ja isän perintönä sisarusten oikeudella ja veljensä Magnus Stiernkors lahjoitti sensijaan mainitut tilat Pyhän Katariinan prebendalle ja Göstaf Nilsson anoi kuninkaalta oikeutta tiloihin Margareta Niilontyttären sisaren tyttärenpoikana (FMU 6668). Margareta Niilontytär oli saanut perintönä Tenholan jo 1468. Lainlukija Olof Balk oli tuominnut kahdeksanneksen laitumesta Kunnaraisissa Siusholmin Margetalle keväällä 1469, sillä Margeta oli toimittanut kirjeen oikeudelle, jolla hän todisti osan laitumesta kuuluvan hänelle (FMU 3377). Edellisenä vuonna Margeta Niilontytär Sjernkors till Sjusholm oli jo saanut sisarenoikeudella isän ja äidin perintönä kaksi maatilaa Tenholan Lemusta ja nämä lahjoitti Margetan veli Måns Nilsson, tuomiorovasti ja oliko edusmiehenä Margetan sisaren tyttärenpoika Göstaf Nilsson Stjernkors till Särkilax (FMU 6668). Alkujaan Siusholm oli isänsä Niilo Ollinpoika Stjärnkors till Särkilaxin omistama.
Stiernkorsin suku Suomessa oli ehkä lähtöisin Turun saaristosta, mutta yhteyksiä ruotsalaisiin ei tunneta. Kyseessä oli luultavasti sama suku, joka möi 1427 Siusholmin Taivassalossa Niilo Ollinpojalle (Anbytarforum, Tennare). Eli Ragvald Ragvaldinpoika möi 1427 Sjusholmin (i Gustavs socken) Niilo Ollinpoika Särkilahdelle (FMU 1855). Huomattavaa on se, että Niilo Ollinpojan (Stjernkors) (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/451053.jpg) 1437 – 1448 ja Peder Påvalsson Karpalaisen (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/451053.jpg) 1444 – 1465 sinetit muistuttavat kovasti toisiaan.
Tenalassa (Tenhola) mainitaan Germundan tilaan liittyen Jöns, ja ilmeisesti tämä sama henkilö oli ensin Sauvon ja myöhemmin Kemiön kirkkoherrana:
Kemiön kirkkoherra Jöns tuomittiin maaliskuussa vuonna 1405 maksamaan korvauksia siitä, että oli ostanut laittomasti myydyn Hartvik Dykerin maan itselleen (FMU 1210) ja jo seuraavana vuonna hän möi tilan eteenpäin. Dykerin puoliso oli ilmeisesti Garp sukua. Kemiön [Kimito] kirkkoherra, Turun kanunki, Jöns Peterinpoika [herra Jonissae Paetersson i Saw; Iohannes de Sav] möi 150 markalla Tenalan herra Matille Tenalan Germundbyssä sijaitsevia alueita vuonna 1406, jotka hän oli ostanut Könnalta, Göblan leskeltä vuonna 1382 (ja äidiltään) (FMU 909) ollessaan Sauvon kirkkoherrana, missä tehtävässä hänet mainitaan ainakin jo 1381 (FMU 901). Göbla Göblanpoika Svinhufvud kuittasi vuonna 1382 90 markkaa Sauvon [Sagun, Saw] kirkkoherralle Jöns Pederinpojalle saatuaan myydyn Germundan omaisuuden. Osan tästä Jöns Pederinpoika antoi sitten vuonna 1406 veljenpojalleen Olavi Niilonpojalle, 30 markalla maita (FMU 1239; FMU 1431) ja sai kuningas Erikiltä rälssikirjeen 1412 (FMU 1376). Asemies Olavi Niilonpoika möi yhdessä vaimonsa Kristiina Laurenintyttären kanssa 360 markalla Germundbyn Tenalassa piispa Magnukselle vuonna 1414. Todistajina olivat mm arkkidiakoni Jönis Antinpoika Turusta sekä Tenalan kirkkoherra herra Andwidher Skärlaxon (FMU 1426). Vuonna 1417 kuningas Erik antoi rälssivapauden 16 tangolle Germundabyn maata Tenalassa, jotka hän oli hankkinut Olof Niklissonin kanssa (FMU 1418). Vuonna 1418 ilmeni, että Lindved Nilsson myönsi myyneensä Turun piispa Magnukselle 30 markalla äitinsä perinnön Tenalan Germundassa (FMU 1521), jonka piispa Magnus antoi vuonna 1433 sisarenpojalleen, asemies Matti Mårteninpojalle (FMU 2072). Samainen Sauvon kirkkoherra Jöns Petersson osti kesällä 1385 180 markalla Heiniksen Rymättylässä [Rimito] Turun tuomiorovastilta, Hans Frunnenpojalta, jotta kirkko sai rahoitettua Björn Balkin matkan paavin luo. Kirkolle tuo maaomaisuus oli tullut kaupalla, jonka edesmennyt piispa Johan Vestfal oli ostanut erään Eskilin perillisiltä (FMU 934). Kaniikkina mainittu Sauvon kirkkoherra Jöns Peterinpoika möi samalla hinnalla maa-alueen Jeppe Djäknille jo saman vuoden syksyllä (FMU 1385). Ilmeisestikin mainitusta kokelaasta, Björn Balkista tuli sittemmin piispa ja vuonna 1412 Sauvon kirkkoherrana mainitaan Henrik Jönssinpoika (FMU 1377). Jöns Peterinpojan sinetistä (1381) kertoo lähde Suomen keskiaikaiset sinetit (n:o 47) seuraavaa: ”Ett upprätt ankare jämnsides med en kalk” eli pystyasennossa oleva ankkuri, jonka oikealla puolella ”ehtoollispikari”. Myöhemmin Sauvon kirkkoherrana mainitaan Peder Pederinpoika, jolla sinetti kuvattuna seuraavasti: ” Snedt liggande sköld med en kalk omgifven på hvardera sidan a et p, upptill af en liggande nyckel och nedtill af en högervänd fisk” (1470) n:o 72.
Jöns Pederinpojan veljenpoika oli siis Olavi Niilonpoika, joka sai perintöjä jo 1406. Kuka oli Peder 1300 luvun lopulla, jolla oli ainakin kaksi poikaa Jöns ja Nils? Christin Laurintyttären mieheksi on ehdotettu (kysymysmerkillä?) puolisoksi Olof Niilonpoika Stjernkorsia: ”Olof Nilsson (Stjernkors?) och dess hustrus Christina Larsdotter säljebref till biskop Magnus i Åbo (Tavast) på jord i Germundaby” (Handlingar rörande Skandinaviens Historia, nide 17, kohta 106[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn3)).
Toivon, että virheet tulevat korjatuiksi.
_________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=803447
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=605008
[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) https://books.google.fi/books?id=bPAKAQAAIAAJ&pg=PA423&lpg=PA423&dq=kristina+larsdotter%2Btenala&source=bl&ots=K9THwkd2VK&sig=9fmk8CNcKnR4r_CrSXW64tR6hfU&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjCl86Bj_PNAhXLWSwKHVBTCms4ChDoAQglMAE#v =onepage&q=kristina%20larsdotter%2Btenala&f=false
Samainen Sauvon kirkkoherra Jöns Petersson osti kesällä 1385 180 markalla Heiniksen Rymättylässä [Rimito] Turun tuomiorovastilta, Hans Frunnenpojalta, jotta kirkko sai rahoitettua Björn Balkin matkan paavin luo. Kirkolle tuo maaomaisuus oli tullut kaupalla, jonka edesmennyt piispa Johan Vestfal oli ostanut erään Eskilin perillisiltä (FMU 934). Kaniikkina mainittu Sauvon kirkkoherra Jöns Peterinpoika möi samalla hinnalla maa-alueen Jeppe Djäknille jo saman vuoden syksyllä (FMU 1385).
Täydennän vielä viestiäni keskustelusta Ragvaldin tyttäret kun huomasin siellä FMU lähteen tiedon:
FMU 923 , SDHK 12666
Jöns och Ragvald av Rusko säljer för 30 mark, vilka de kvitterar, åt biskop Johan och domkapitlet i Åbo allt det gods, som de ärvt efter sin systerson Eskil i Heinis. Dat. die Barnabe apostoli.Olikohan tässä kysymyksessä sama Jöns Pedhersson, joka oli myynyt veljensä Ragvald av Ruskon kanssa 1384 tilan Johan Vestfalille ja nyt jo vuoden kuluttua 1385 hankki takaisin perintöjään, rahoittaakseen kirkkoa.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.