PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : myheritage


mjauhi
06.05.16, 01:45
Lopetin jo kaksi vuotta sitten maksamasta Myheritagen vuosimaksua. Siitä huolimatta sieltä tulee jatkuvasti viestejä. Pitäisi vahvistaa 2300 osumaa sukutauluuni, jota en pääse tietenkään katsomaan maksamattomieni maksujen vuoksi. Minähän tai sukuni tuntuu olevan suosittu.

En viitsinyt yksinkertaisesti ottaa osaa keksittyihin sukupuihin. Osa väärintulkittuja ja osa aatelishakuisia.

Minkäläisia kokemuksia arvoisat Forumin jäsenet teillä on ko.myöhäisimpien aikojen lafkasta. Voisihan sen tietysti laittaa estolistalle, mutta jotenkin kiinnostaa, kuinka pitkään jaksavat yrittää .

Ihmettelemisiin

Juha
06.05.16, 08:16
Ei MyHeritagella ole mitään tekemistä mormonikirkon kanssa, jos sitä yritit vihjailla ;)


Juha

Miisamaija
06.05.16, 08:37
MyHeritage
https://fi.wikipedia.org/wiki/MyHeritage

FamilySearch
https://en.wikipedia.org/wiki/FamilySearch

mjauhi
06.05.16, 11:22
Ei MyHeritagella ole mitään tekemistä mormonikirkon kanssa, jos sitä yritit vihjailla ;)


Juha

Eikö todellakaan. Kiitos Juha ,kun oikaisit väärinkäsitykseni. Olen pahoillani.

mjauhi

Tapani Kovalaine
06.05.16, 12:26
Kyseessä on pelkästään strateginen kumppanuus:

Vuonna 2013 MyHeritage aloitti strategisen kumppanuuden FamilySearchin kanssa, antaen luvan käyttää MyHeritage-teknologioita, jotta FamilySearch-käyttäjien olisi helpompi löytää esivanhempansa.

Edellä olevasta linkistä poimittu.

harrysme
06.05.16, 12:36
MyHeritage on varsinainen kopiointiautomaatti. Kun joku kopioi automaattisesti osan puustasi saat ilmoituksen kopiosta. Minulla on maksuton 248 henkilön puu ja osumia riittää. Näen ne kyllä ja saan ilmoituksen, mutta en voi vahvistaa. Aikaisemmin vahvistaminen oli mahdollista, mutta muutoksen yhteydessä vahvistetut osumat katosivat näkyvistä.
Tuskin ne haluavat, että firma unohdetaan ja lähettävät ilmoituksia maailman tappiin. Minä voin käsittääseni poistaa puuni, mutta sinä et kai voi suurempaa entistä maksullista puutasi.

Ville M
09.05.16, 10:01
Sama luotettavuusongelma siinä MyHeritagessa on kuin muissakin aineistoissa. Siis kuinka huolellisesti ja luotettavista lähteistä kukin on aineiston koonnut. Helppoa siinä on toisten tekemät kopioida - mahdollisine virheineen.

ilkant
09.05.16, 12:18
Kerronpa tässä yhden jutun. Sain yhdeltä ihmiseltä sähköisen kutsun näkemään hänen sukupuutaan. Linkki vei MyHeritageen ja siinä tuli heti kyselykaavake sukulaisten tiedoista.

Koska minulla oli tarkoitus nähdä tämän ihmisen sukupuuta, en varmasti kovin huolellisesti täyttäisi noita sukulaiskyselykaavakkeita. Onneksi pääsin livahtamaan ohi kaavakkeen.

Mutta tulin vain ajatelleeksi, että monikin saattaa lisäillä puolihuolimattomasti tietoja. Tässä saattaa olla syy, miksi My Heritagen tiedoissa kuten syntymäajoissa, kuolinajoissa ja jopa nimissä on epätarkkuuksia.

Julle
10.05.16, 09:46
< Sama luotettavuusongelma siinä MyHeritagessa on kuin muissakin aineistoissa. Siis kuinka huolellisesti ja luotettavista lähteistä kukin on aineiston koonnut. Helppoa siinä on toisten tekemät kopioida - mahdollisine virheineen. >

Samaa mieltä! Mistä tuli mieleeni, että en ole vielä tavannut sukukirjaa, jossa ei olisi ollut yhtään painovirhettä. Kun ihminen tekee ja kirjoittaa, niin aina tekevälle sattuu virheitä. Onpa noita löytynyt omastakin aineistosta, kun on GRAMPSia käyttänyt tarkistuksiin, jos ei muussa niin karkauspäivissä.

Kopioimisiin silti muistakin lähteistä

juhakari
10.05.16, 11:07
Meillä sukututkijoilla näyttää olevan joko viha- tai rakkaussuhde näihin verkossa julkaistaviin sukupuihin (tai niiden ohjelmistoihin). Kuten edellä jo mainittiin, niissä on virheitä samalla tavalla kuin muissakin ihmisen tuottamissa tiedoissa aina alkuperäisiä kirjonkirjoja myöten.

Tuosta wikipedian artikkelista Myheritagesta selviää, että yritys on perustettu ilmeisesti ideologisista lähtökohdista, mutta laajentuessaan saa rahoituista myös liike-elämän sijoittajilta. Onhan selvää, että miljoonien henkilötietojen ja sukusuhteiden ylläpito ei enää onnistu kotikonstein, vaan vaatii kunnon palvelimet ja henkilökunnan sekä nettiyhteydet, jotka taas vaativat rahaa.

Geni.com ja Myheritage.com eroavat oleellisesti siinä, että kun geni ilmoittaa rakentavansa yhtä maailmanlaajuista sukupuuta, Myheritage (ja muut vastaavat) perustuvat jokaisen käyttäjän omaan sukupuuhun. Siksi genissä ei kopioida henkilötietoja omaan puuhun, vaan uuden käyttäjän luoma puu yhdistetään siihen yhteen isoon puuhun kun yhteinen esi-isä (tai -äiti) on löytynyt (oikeasti geni ehdottaa yhdistämistä, ei tee sitä automaattisesti). Myheritage taas ehdottaa kopiointia, jotta jokaisella olisi mahdollisimman iso oma sukupuu palvelussa (ja sitä kautta maksaisi palvelusta).

On mielenkiintoista nähdä, miten asiat tässä suhteessa kehittyvät ajan saatossa. Nyt siis Geni ja Myheritage ovat samaa firmaa, mutta ilmoittavat molempien pysyvän 'itsenäisinä' ja siten jatkavan toimintaa nykyisellään. Sitä mukaa, kun massat näissä palveluissa (tietokannoissa) kasvavat, tulevat tietotekniset ratkaisut yhä vaativammiksi ja kallimmiksi, ja odotettavissa on, että pienet yrittäjät tippuvat vähitellen muutaman ison syliin ja lopuksi meillä on ehkä yhden käden sormin luettava määrä genealogisia palveluita tarjoavia yrityksiä internetissä. Se, muodostuuko tästä lopuksi genin ajatuksen mukainen yksi iso koko maailman väestön kattava tietokanta vai ei, jää nähtäväksi.

Pekka Hiltunen
13.05.16, 12:41
Minkä tähe maksoit? Minä maksoin vain autosomaalisesta DNA-testistä 23andMe-firmalle ja postia kyllä piisaa joka viikko mitään maksamattakin.
PH

harrysme
13.05.16, 20:34
Mitä tekee geeniserkuilla, joista vain pienen osan todellisen sukulaisuuden pystyy selvittämään? Yksittäistapauksissa voi toki saada arvokkaan vinkin.

Pekka Hiltunen
15.05.16, 09:41
Mitä tekee geeniserkuilla, joista vain pienen osan todellisen sukulaisuuden pystyy selvittämään? Yksittäistapauksissa voi toki saada arvokkaan vinkin.
Pitkä yhteinen jakso markkerissa voi kertoa erityisen vahvasta eli dominantista geenistä. Kaukainen etäserkku - kuten minulla m.m. eräs, mol. vanhempiensa puolelta oleva peloponnesolaisperäinen professori Amerikasta - antaa kyllä ajattelemisen aihetta meille molemmille, kun olen hänen ainoa suomalainen matchinsä. Todellinen sukulaisuus saattaa siis olla jopa vuossituhansien takaista perua.
PH

Irma Nykänen
15.05.16, 14:31
Minusta mätseistä on hyötyä, vaikka yritänkin välttää niiden kopiomista sukupuuhuni tarkistamatta. Ainakin niistä saa vihjeen, mistä lähteä etsimään lisää sukulaisia.
Virheitä on tietenkin, kun kirkonkirjatkin ovat tulkinnan varaisia. Jonkun sukulaisen kanssa on käyty keskustelua siitäkin, mitä missäkin rippikirjassa tai syntymäluettelossa lukee.
Minua kiusaa, kun muuttaa naisen nimeksi aviomiehen sukunimen, vaikka kyseisenä aikana naiset taatusti käyttivät omaa nimeään.

harrysme
15.05.16, 15:01
Minusta molempien sukunimien näkyminen on hyvä osumien löytämisen kannalta, vaikka se ei historiallista käytäntöä vastaakaan. Oma sukunimi on ilman muuta ensisjainen, mutta aina sitä ei tiedetä, vaimo oli rippikirjassa Karjalassakin usein vain patronyymillä tai pelkällä etunimellä. Nettipuut tarjoavat automaattisesti miehen sukunimeä.

Osumista on hyötyä silloin, kun ne ovat osumapuun tekijän omaa työtä. Mutta olen aika tympääntynyt vahvistamaan osumia itseltäni kopioituihin tietoihin.

Irma Nykänen
16.05.16, 11:27
Itsekin olen huomannut, että osa tiedoista on selvästi minulta kopioituja virheineen päivineen!

Osa on selvästi hyödyllisiä, kun ovat sukulaisen omia löytöjä, mutta kyllä nekin mielestäni pitää tarkistaa. Löytyykö kirkonkirjoista vai mistä löytyy ja jos löytyy, onko varmasti oikea henkilö vai joku muu samanniminen. Uusimmissa tiedoissa ei voi oikein mistään tarkistaa vaan täytyy uskoa, että ihminen tietää isoisänsä.

Aloittaja, oletko muuten Jauhiainen ja siten sukulaiseni?
Valitit aatelishakuisuutta. Itse olen huomannut, että ihan tavallisiin savolaissukuihin on aikojen saatossa sekaantunut vierasta verta, jopa aatelisia. Kaava kai menee niin, että aateliset, papit ja muut valtaapitävät pystyivät pitämään nälkävuosinakin isomman lapsikatraan elossa kuin talonpoika tai torppari. Mutta seuraavassa polvessa ei kaikille tyttärille riittänytkään säätyläisiä puolisoiksi. Joutuivat tyytymään isäntämiehiin tai alempiin virkamiehiin. Joskus pojatkin menivät isoihin taloihin kotivävyiksi varsinkin, jos siellä ei ollu miespuolista perillistä. Talollisten suuresta lapsikatraasta taas aina joku putosi torppariksi.