Kuka kelpasi holhoojaksi ja ketä holhottiin

[tkukkonen]

Pengoin Lappeen tuomiokirjojen renovoituja pöytäkirjoja, joita on tullut mm digihakemiston kautta luettaviksi ja löysin yhden oudon tapauksen.

Eräässä perheessä oli veljekset Matti ja Tuomas. Kun Tuomas kuoli v 1839, hänen pojilleen määrättiin holhoojaksi Matti, joka oli silloin 24-vuotias ja naimaton. Kun Matin ja Tuomaan isä Krister kuoli v 1840, hänen alaikäisten lastensa holhoojaksi määrättiin kolmas mies.

Kuitenkaan en näe tälle perusteita, sillä Kristerin nuorin oli tuo edellä mainittu Tuomas, jo 25-vuotias mies. En ymmärrä tätä muuten kuin jonkin kirjausvirheen tai päätösvirheen tuloksena. Olisiko holhouksen käynnistämisessa erehdytty?

[eeva häkkinen]

Ymmärsinköhän oikein tään kuvion
isä Krister, k. 1840, ei alaikäisiä lapsia
pa Matti
pa Tuomas k. 1839, alaikäisiä lapsia

Tuomaan kuoltua 1839 hänen lastensa holhoojaksi määrättiin hänen veljensä Matti.
Kristerin kuoltua 1840, määrättiin Tuomaan (?) lasten holhoojaksi "kolmas mies". Tuomashan oli kuollut edellisenä vuonna.
Ehkä Mattia ei katsottu sopivaksi toimimaan Tuomaan lasten edusmiehenä isän perinnönjaossa, eturistiriitahan on ilmeinen (?)
En ole katsonut holhousasioita renovoiduista, eikä niistä ilmene, mistä on kyse?

[tkukkonen]

Kun Matin ja Tuomaan isä Krister kuoli v 1840, hänen alaikäisten lastensa holhoojaksi määrättiin kolmas mies. Jos olisi sanottu "Kristerin lastenlasten" holhoojaksi niin tilanne olisi hitusen loogisempi. Krister-pappa oli yli viime vuosinaan yli 70, joten hänen lapsenlapsistaan tuskin kukaan saattoi olla juuri hänen holhottavanaan.

Eikö vanha holhous aina purettu uuden tieltä? Siitähän on paljon esimerkkejä näkyvillä. Matin holhousasemasta tai sen muutoksesta ei kuitenkaan sanottu mitään 1840. Mitä tulee intressiristiriitaan, niin se oli olemassa jo 1839, jolloin se olisi pitänyt huomioida, jos se oli häiritsevä tekijä. Nyt en siis ole varma, kenellä Tuomaan lasten huoltajuus oli lopulta mutta luen eteenpäin. Nyt on menossa vuosi 1850.

[eeva häkkinen]

Joo, olet oikeassa siinä, että ainakin konseptituomiokirjoissa holhoojan vaihtaminen oli aina perusteltu. Renovoiduista en tiedä, niitähän on usein lyhennelty. Ajattelin, että lasten sedän toimiminen holhoojana kävi varmaan hyvin päinsä - ja siitä näkyy usein esimerkkejä - siihen saakka kun isoisä kuoli, silloin joutuivat Matin ja veljenlasten edut vastakkain perinnön suhteen. Eli se oli ainoa keksimäni perustelu holhoojan vaihtoon, Matti olisi jopa saattanut pyytää vapautusta tehtävästä tuosta syystä. Mutta kyllä se tosiaan pitäisi päätöksessä näkyä.

[tkukkonen]

Luin vuoteen 1865 asti, enkä löytänyt holhouksista uutta.

Juhana on minun äii. Asiasta sivuun, mutta mahdollisesti kiinnostavia lisätietoja tähän. Matti oli veljenpoikansa Juhanan holhooja sekä täysorvon Eevan holhooja. Nämä menivät aikanaan avioon. Ensin tosin Eeva oli naapurinpojan kanssa kihloissa, jolloin Matti oli puhemiehenä. Se kihlaus purkautui. Sitten Juhana sai erikoisluvan naida tuon Eevan joka oli hänen serkkunsa. Avio päättyi lyhyeen kun Eeva kuoli pian. Eevan kuolinvuoteella annettua suullista testamenttia todisti mm hänen entinen kihlattunsa. Juhana nai Eevan entisen kihlatun siskon. Kun meni jonkin aikaa niin Matti nai erikoisluvalla Juhanan äidin eli veljensä lesken. Juhana lahjoitti muutman vuoden jälkeen puolet haltuunsa tulleesta tilasta äitinsä ja setänsä uusperheelle. Se miksi tila meni alunperin juuri Juhana Tuomaanpojalle ilman Matille tullutta osaa on vähän arvoituksellista, minkä koetan ratkaista. Onpa värikäs jakso tuo 1839-1865.