Dnus Thomas Joannis (Valkiapää)

[Outika]

Thomas Johannis mainitaan Satakunnan Huittisissa käräjillä ja maakirjassa 1554, 1565 ja kuoli 1563. Liekö sama henkilö ollut Huittisten keskiaikaisessa messukirjassa, mistä löytyy merkintä ”Dnus Thomas Joannis, vagus quondam in Huittis, obiit 26. octobr. A:o f 15] 63 cujus animam Dominus Deus conseruat in perpetua pace.” Nils N. Idman, Kertomus huittisten seurakunnasta 1753.[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1) (Satakunta, Kotiseutututkimuksia VI).

Liekö tämä samainen Thomas Johannis, joka edellisen tekstin mukaan ilmeisestikin kuoli 26.10.1563, toimi Kangasalan kappalaisena ainakin 1571, jolloin alamaisimmasti pyysi itselleen jonkin aikaa hoitamaansa seurakunnan lukkarin tointa. Thomas Johannis katsoi olevansa heikon näkönsä takia kykenemätön kappalaisen virkaan.

Sitten kevätkäräjillä 1585 tuomittiin Heikki Laurinpoika, joka oli pitänyt laittomasti hallussaan pappi Tuomas Johanneksenpoika Valkiapään varoja 400 markkaa, ilmeisesti Tuomaksen kuoltua ja asia selvisi myöhemmin. Tuomasta puhutellaan tekstissä Her Thomas i Huittisby ja Löysälän Sipi Pehu väitti Olulan (Uolan) Heikin kätkeneen herra Tuomas Valkiapään rahoja tämän kuoltua. Heikki vannoi itse 12. puhdistusvalan ja lautakunta vapautti hänet syytteestä. Olihan Heikki saanut kaikkiaan 11 miestä mukaansa puhdistusvalan vannomiseen ja kävi niin, että Sipi sai 40 markan sakot, mistä hän tosin maksoi kruunulle vain kolme markkaa. Tieto lähteestä Suvanto:Ala-Satakunnan kihlakunta, Huittisten hallintopitäjä, Keikyän neljännes (http://www.narc.fi/suvanto/sivut_1138-1313_HUITTINEN.pdf). Tuomas asui Punkalaitumen Haviokoskella viimeiset vuotensa ja Marketta oli mahdollisesti hänen leskensä.

Huittisissa oli jo ennen Tuomasta pappina Dominus Johanne eli her Jöns i Hwittis, joka sai vuonna 1534 kuninkaalta virkavahvistuskirjan toimeensa (Arwidsson, Handlingar V sivu 320 artikkelissa Malin, Satakuntalaisia asiakirjoja 1500 ja 1600 luvuilta, Satakuntasarja (http://www.pori.fi/material/attachments/kirjasto/maakuntakirjasto/satakunta-sarja/5vVarXG1J/Satakuntasarja6.pdf)). Liekö hän ollut Tuomaan isä.

Tiedetäänköhän näistä henkilöistä enempää.
_____________________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) http://www.narc.fi/suvanto/sivut_1138-1313_HUITTINEN.pdf

[Calonius]

Törmäsin tähän samaan pappiin eilen tarkastaessani parii asiaa Suvannon kirjasta. Halusin nimittäin tietää Punkalaitumen Haviokosken Kuitti-talosta lisää. Tein seuraavia muistiinpanoja:

62 - Syyskäräjät - Huittinen (Hvittis) - 1620

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3845571

Pär Madzson i Haffwiakåskie kiärde till Thomas Jönnsson ibd at han haffuer latet spätta för honom tå Reffwelandh ---

Havikosken Kuitti, Tomas Jönsson. Viimeinen maininta 1634, mutta luultavasti muuttanut jo aiemmin pois. Ensimmäinen maininta 1608. Isä Jöns Kuitti. Jacobsson tai Olsson. Kuitti eli kvit on vaihtoehtoinen muoto sanalle hvit (valkoinen). Eli samaa perua kuin koko pitäjän nimi Hvittis.

SAY Huittinen 1620-1639 Haviokoski:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=346831

Suvanto:
Kevätkäräjillä 1585 määrättiin kaikki Haviokosken isännät kukin kyläosuutensa ja veronsa mukaan auttamaan Maiissa Franssdåtter siirtämään talonsa uuteen paikkaan sille tontille, joka hänelle oli osoitettu
vuoden 1584 tangotuksessa. Kaikki muut talot jäivät sen mukaan entisille
sijoilleen. VA Ylä-Satakunta KOa 5 f. 56. Tämä Maisa voi hyvinkin
olla = Marketta leski. Heikki Laurinpoika on viljellyt maita,
elättänyt Maisan ja maksanut veron. Hän lienee ollut se Olulan Heikki
Laurinpoika, jonka väitettiin pitäneen laittomasti hallussaan pappi
Tuomas Valkiapään varoja 400 markkaa. Ks. Huittistenkylä ja Olula.

Omassa Y-DNA-testissäni on erittäin paljon White tms -osumia, jopa Whitehead! Kuitin talon isännät on merkitty myös esim. muodoissa Quith ja Quittis. Turussa oli ainakin Oleff ja Thomas Valkiapää (Hvitkopp) 1600-luvun alkupuolella. Samoja etunimiä, joita Kuitin talossa.
(sivuhuomio: tämä Thomas Valkiapää on ollut yksi vaihtoehto monen muun joukossa esi-isäkseni Thomas Pytyksi, koska asui Turussa ja hävisi manttaaleista samaan aikaan kun Thomas Pytty ilmestyi sinne)

https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1602
Aidosti "norjalaisin" piirre meidän murteissa on varmaankin alkuperäisesti hv- -alkuisten sanojen ääntyminen kv- -alkuisina hvad~kva 'mitä' ja hvit-~kvit- 'valkoinen'. Mutta se ääntämys löytyykin sitten Etelä-Pohjanmaan lisäksi myös Loviisan lähipitäjistä, eli senkin pirteen alkutekijä lienee puhdas arkaismi.

https://users.utu.fi/isoi/talot/punkalai.htm
Kuitti Haviokoski Punkalaidun perintötila 3/4
503 151 1537-61 Olof Kuitti
503 152 1562-65 Mårten Kuitti
503 153 1566-83 Jacob Anderss Kuitti
503 154 1584-1607 Johan Jacobss Kuitti
503 155 1608-29 Thomas Johanss Kuitti

[Outika]

Erinomaisen mielenkiintoista kun näin ajattelit. Nimittäin olen myös makustellut tuota Huittisten nimeä ja ihmetellyt, mistä nimi tulikaan? Paikka kirjattiin Hwittis alkuperäisasussaan ja sanasta voisi löytää norjankielisen [skandinaavivaikutus?] valkea -merkityksenkin [Hvit]. Nimenomaan norjalainen vastine valkea sanalle on hvit! On hyvin luultavaa, että jokaisella paikalla on nimen osalta erityinen tarina. Huittinen oli keskeinen paikka muinoin ja olen epäillyt, että Huittisten Hans tai Jöns tai Johannis olisi ollut mm. Särkilahden suvun juurissa, joita on epäilty erääksi Lejon -suvun haaraksi. Joka tapauksessa eräs DNA-sukulainen Lejon omaa esi-isiä Ylivojakkalan Olli Mikonpojan (s.n. 1580) Maijassa ja edelleen tämä jämtlannin Hackåsissa [Hakasaapas -suku Suomessa??] esiintyvä sukujoukko mm. Skanken avioliittojen kautta levittäytyi pohjoiseen, ja Hvit -suku pääsääntöisesti Varsinais-Suomen kautta etelämmäs. Toisen juuret löytyvät Jämtlannista myös.

Eräs DNA-sukulainen sai ilmeisesti verenperintönä Anna Olavintytär Hwithin perimän 1600-luvun Smoolannista ja DNA: ta vahvistavat norjalaissukulaiset, jotka tuovat vanhojen merenkyntäjien terveisiä Lofooteilta ja Bergenistä, missä eräs vaikutusvaltainen suku oli Rautaparta eli Jernskjegg, joka mainitaan ensimmäisenä Austrått -kartanon isäntänä joskus 900-luvulla. Alkujaan norjalaislähtöistä skandinaavia Rautapartaa en sukulaisiini ole yhdistänyt, mutta Rautaparta tuli Kemijokivarteen Liinaharian, Laakkoisen ym. matkassa. Useiden DNA-serkkujen juurista löytyy Hvit -suku ja mainittakoon esim. Majala, jonka olen epäillyt matkanneen monien mutkien kautta Kemijoelle.

Tuo mainittu norjalainen Austrått ´n kartano kulki suvussa ja päätyi monien vaiheiden jälkeen Krummedikelle omistajasuvun Kerttu Narventyttäreltä. Krummedike suku oli holsteinilaislähtöinen ja vaakunassaan Krummediket kuvaavat valkoisen lehmuksen [lindträ] sinisellä pohjalla. Tuli mieleeni kysymys, oliko Krummedikellä, Krummella ja Lindelöfillä yhteyksiä keskenään, sillä Lindelöfin vaakunasta löytyy sinivalkoisella pohjalla kultainen lehmuspuu [lindträ]. Krummen ja Krummedike sukuja yhdistävää tekijää en tiedä, mutta ainakin Nordisk familjebok ss 803–804 kertoo, että Nils Henrikssonin [Gyldenlǿve] rouva Inger Ottentytär Austråtissa suojeli Nils Krummen suojelukseen hakeutunutta Daljunkkaria [Niilo Kylliäinenkö?], joka väitti olevansa Nils Sture 1520-luvulla, jonka äiti olisi ollut Nils Gyllenstiernan tytär. Daljunkkarin henkilöllisyyttä on spekuloitu paljon, mutta on myös todettu, että itse Kustaa I: kään ei kumonnut kapinajohtajan identiteettiä Nils Sturena. Kapinajohtaja pakeni Norjaan, missä häntä kohdeltiin Sten Sturen poikana ja perillisenä.

Kemijoen Ilmolaan asettuneiden Valkiapäiden alkukoti aikakirjojen aikana sijaitsi Karjalassa.Eräs samanniminen Tuomas Johannis mainitaan Satakunnan Huittisissa käräjillä ja maakirjassa 1554, 1565 ja kuoli 1563. Thomas Johannis kuoli 26.10.1563 ja toimi Kangasalan kappalaisena ainakin 1571, jolloin alamaisimmasti pyysi itselleen jonkin aikaa hoitamaansa seurakunnan lukkarin tointa. Thomas Johannis katsoi olevansa heikon näkönsä takia kykenemätön kappalaisen virkaan. Kevätkäräjillä 1585 tuomittiin Heikki Laurinpoika, joka oli pitänyt laittomasti hallussaan pappi Tuomas Johanneksenpoika Valkiapään varoja 400 markkaa, ilmeisesti Tuomaksen kuoltua ja asia selvisi myöhemmin. Tuomasta puhutellaan tekstissä Her Thomas i Huittisby ja Löysälän Sipi Pehu väitti Olulan (Uolan) Heikin kätkeneen herra Tuomas Valkiapään rahoja tämän kuoltua. Heikki vannoi itse 12. puhdistusvalan ja lautakunta vapautti hänet syytteestä. Olihan Heikki saanut kaikkiaan 11 miestä mukaansa puhdistusvalan vannomiseen ja kävi niin, että Sipi sai 40 markan sakot, mistä hän tosin maksoi kruunulle vain kolme. Tuomas asui Punkalaitumen Haviokoskella viimeiset vuotensa ja Marketta oli mahdollisesti hänen leskensä. Huittisissa oli jo ennen Tuomasta pappina Dominus Johanne eli her jöns i Hwittis, joka sai vuonna 1534 kuninkaanlta virkavahvistuskirjan tehtäväänsä sielunpaimenena.

Liedakkalan Sihtuunan Majalan isäntänä tuli tunnetuksia aikanaan Kaarle Olai Haukka, joka oli Valkiapäiden sukua, ja tuolla nimellä löytyy etäserkkuja. Jos nyt Majaloiden verta kulkeutui Halikosta pirkkamiesten matkassa Tornionjokivarteen ja myöhemmin Rungiuksen vanavedessä pohjoisille lohijoille, tiedetään, että piispa Maunun jalosukuinen soini Kylliäinen oli Halikon Majalan Olavin sukulainen, ja Hvit -suku liittyy tuohon joukkoon tiiviisti. Skandien takana asui paljon DNA-sukua vielä 1600-luvulla ja osaa etäserkuista olen tutkaillutkin. Valkeapäitä löytyy sukulaisista ja mikä mielenkiintoista, eräs Valkeapää Otsanlahden Kurkijoelta vihittiin kurkijokelaisen Anna Matintytär Kylliäisen kanssa. Toisen DNA-serkun juurista löytyi Kirsten Björnintytär Krumme ja tämän tytär vihittiin Måneskiöldin kanssa, jonka pojanpojan ensimmäinen vaimo oli Hvittenstierna. Pohjoisempaa tekoa oli toisen DNA-sukulaisen historiassa Kalixissa Olavi Johansson Hvit.

En ehkä osaa tässä vaiheessa yhteensovittaa asioita ja havaintoja, mutta lännen kiinnostus ja valtapyrkimykset itäisen meren takaisia alueita kohtaan oli voimakas. Tiedä häntä, kuinka väki on liikkunut, mutta tuntuu siltä, että liikennettä Skandien takaa Norjanmeren ja ehkä piankin sammuvan Golf-virran lämmittämiltä vuonoilta nousi vuorten yli väkeä asuttamaan merestä nousevaa suomaata. Valtasuvut varmasti myös halusivat vahvistaa aluettaan erilaisin linnoituksin, joita sittemmin nousi Viipuriin, Savonlinnaan, Ouluun ja Kajaaniin, aivan länsirannikkoa unhoittamatta.

Paljolti meillä Suomessa on kielentutkijoiden mukaan skandinaavisperäisiä paikannimiä ja pohjoisessa sukunimiä mm. Hotzar, Ballar, Baiar, Halfwar ja Junker, jotka muistuttavat jopa muinaisnorjan nimiä.