Heikki Koskela
26.06.08, 19:53
Ajoittain tulen penkoneeksi oman suvun ja muittenkin sukujen jäsenten saamia rangaistuksia erikoisesti 1800-luvulla, siis keisarivallan ajalta. Ainakin Etelä-Pohjanmaan alueelta on koottu mielenkiintoinen kirja rikoksista. Tekijä on L. O. Backman ja kirjan nimi on Brott mot annans liv. Kirja on monelle varmaan tuttu.
Olen kiinnittänyt huomiota annettuihin tuomioihin, joita on annettu kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä, murhista jne.
Aivan lyhyesti kerron tapauksen, joka on sattunut Alajärvellä vuonna 1841 syyskuulla:
Tuohon aikaan Suomessa liikkui jatkuvasti nk. "laukkuryssiä", jotka kaupittelivat pääosin maaseudulla taloissa tarvittavia esineitä, kangasta ja muuta "rihkamaa". Useimmat laukkuryssät tulivat Vienan-Karjalasta ja varmaan muualtakin. He eivät olleet varsinaisia venäläisiä eli slaaveja vaan suomea puhuvia Veäjällä asuvia suomalaisia.
Kaksi veljestä oli kaupittelemassa "rihkamaa" Alajärvellä, kun he joutuivat paikallisten konnien (kaksi miestä) käsittelyyn ja ryöstön kohteeksi. Toinen menetti henkensä ja toinen sai vakavia vammoja päähänsä mutta säilyi hengissä.
Alioikeus käsitteli asian ja havitsi molemmat hyökkääjät syyllisiksi ryöstömurhaan ja tuomitsi heidät menettämään oikean kätensä, mestattavaksi ja teilattavaksi. Kyseiseen tuomioon sisältyi vielä tierauhan rikkominen.
Hovioikeus muutti hieman päätöstä ja tuomitsi molemmat taposta, pahoinpitelystä ja ryöstöstä menettämään oikean käden, mestattavaksi ja teilattavaksi.
Senaatin oikeuosaston (jonka tuomio oli lopullinen) tuomio: Kyseiset tuomitut olivat syyllistyneet kuolemalla rangaistavaan törkeään rikokseen, mutta mielisuosiosta ja armosta säästetään heidät kuolemantuomiolta ja tuomitaan sovittamaan rikoksensa 40 parilla raippoja, 3 lyöntiä parissa ja kärsimään julkisen kirkkorangaistuksen ja sen jälkeen karkoitettavaksi Siperian kaivoksille.
Tämä on tyypillinen tuomio tuonaikaisesta tahallisesta kuolemantuottamuksesta. Poikkeuksetta Senaatin oikeusosasto muuttaa kuolemanrangaistuksen matkaksi Siperiaan mielisuosiosta ja armosta. Usein on myös rikoksen tehnyt pyytänyt armoa varsinkin raipparangaistuksesta, mikä tuntuu olleen kova paikka monelle. Raipaniskut ovat kipeitä, kun sillä isketään selkään.
Näistä aiheista on taatusti tehty laajoja yhteenvetoja ja kirjallisuuttakin löytyy.
Tämä harha-askeleeni rikoksen historiaan lienee myös sukututkimuksen apuna - ainakin minulle.
PS. Meinasi unohtua. Mitenkähän käytännössä mestaus ja teilaus voidaan suorittaa peräjälkeen?
Olen kiinnittänyt huomiota annettuihin tuomioihin, joita on annettu kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä, murhista jne.
Aivan lyhyesti kerron tapauksen, joka on sattunut Alajärvellä vuonna 1841 syyskuulla:
Tuohon aikaan Suomessa liikkui jatkuvasti nk. "laukkuryssiä", jotka kaupittelivat pääosin maaseudulla taloissa tarvittavia esineitä, kangasta ja muuta "rihkamaa". Useimmat laukkuryssät tulivat Vienan-Karjalasta ja varmaan muualtakin. He eivät olleet varsinaisia venäläisiä eli slaaveja vaan suomea puhuvia Veäjällä asuvia suomalaisia.
Kaksi veljestä oli kaupittelemassa "rihkamaa" Alajärvellä, kun he joutuivat paikallisten konnien (kaksi miestä) käsittelyyn ja ryöstön kohteeksi. Toinen menetti henkensä ja toinen sai vakavia vammoja päähänsä mutta säilyi hengissä.
Alioikeus käsitteli asian ja havitsi molemmat hyökkääjät syyllisiksi ryöstömurhaan ja tuomitsi heidät menettämään oikean kätensä, mestattavaksi ja teilattavaksi. Kyseiseen tuomioon sisältyi vielä tierauhan rikkominen.
Hovioikeus muutti hieman päätöstä ja tuomitsi molemmat taposta, pahoinpitelystä ja ryöstöstä menettämään oikean käden, mestattavaksi ja teilattavaksi.
Senaatin oikeuosaston (jonka tuomio oli lopullinen) tuomio: Kyseiset tuomitut olivat syyllistyneet kuolemalla rangaistavaan törkeään rikokseen, mutta mielisuosiosta ja armosta säästetään heidät kuolemantuomiolta ja tuomitaan sovittamaan rikoksensa 40 parilla raippoja, 3 lyöntiä parissa ja kärsimään julkisen kirkkorangaistuksen ja sen jälkeen karkoitettavaksi Siperian kaivoksille.
Tämä on tyypillinen tuomio tuonaikaisesta tahallisesta kuolemantuottamuksesta. Poikkeuksetta Senaatin oikeusosasto muuttaa kuolemanrangaistuksen matkaksi Siperiaan mielisuosiosta ja armosta. Usein on myös rikoksen tehnyt pyytänyt armoa varsinkin raipparangaistuksesta, mikä tuntuu olleen kova paikka monelle. Raipaniskut ovat kipeitä, kun sillä isketään selkään.
Näistä aiheista on taatusti tehty laajoja yhteenvetoja ja kirjallisuuttakin löytyy.
Tämä harha-askeleeni rikoksen historiaan lienee myös sukututkimuksen apuna - ainakin minulle.
PS. Meinasi unohtua. Mitenkähän käytännössä mestaus ja teilaus voidaan suorittaa peräjälkeen?