PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Armoa ei, Siperiaan!


Heikki Koskela
26.06.08, 19:53
Ajoittain tulen penkoneeksi oman suvun ja muittenkin sukujen jäsenten saamia rangaistuksia erikoisesti 1800-luvulla, siis keisarivallan ajalta. Ainakin Etelä-Pohjanmaan alueelta on koottu mielenkiintoinen kirja rikoksista. Tekijä on L. O. Backman ja kirjan nimi on Brott mot annans liv. Kirja on monelle varmaan tuttu.

Olen kiinnittänyt huomiota annettuihin tuomioihin, joita on annettu kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä, murhista jne.

Aivan lyhyesti kerron tapauksen, joka on sattunut Alajärvellä vuonna 1841 syyskuulla:
Tuohon aikaan Suomessa liikkui jatkuvasti nk. "laukkuryssiä", jotka kaupittelivat pääosin maaseudulla taloissa tarvittavia esineitä, kangasta ja muuta "rihkamaa". Useimmat laukkuryssät tulivat Vienan-Karjalasta ja varmaan muualtakin. He eivät olleet varsinaisia venäläisiä eli slaaveja vaan suomea puhuvia Veäjällä asuvia suomalaisia.
Kaksi veljestä oli kaupittelemassa "rihkamaa" Alajärvellä, kun he joutuivat paikallisten konnien (kaksi miestä) käsittelyyn ja ryöstön kohteeksi. Toinen menetti henkensä ja toinen sai vakavia vammoja päähänsä mutta säilyi hengissä.

Alioikeus käsitteli asian ja havitsi molemmat hyökkääjät syyllisiksi ryöstömurhaan ja tuomitsi heidät menettämään oikean kätensä, mestattavaksi ja teilattavaksi. Kyseiseen tuomioon sisältyi vielä tierauhan rikkominen.

Hovioikeus muutti hieman päätöstä ja tuomitsi molemmat taposta, pahoinpitelystä ja ryöstöstä menettämään oikean käden, mestattavaksi ja teilattavaksi.

Senaatin oikeuosaston (jonka tuomio oli lopullinen) tuomio: Kyseiset tuomitut olivat syyllistyneet kuolemalla rangaistavaan törkeään rikokseen, mutta mielisuosiosta ja armosta säästetään heidät kuolemantuomiolta ja tuomitaan sovittamaan rikoksensa 40 parilla raippoja, 3 lyöntiä parissa ja kärsimään julkisen kirkkorangaistuksen ja sen jälkeen karkoitettavaksi Siperian kaivoksille.

Tämä on tyypillinen tuomio tuonaikaisesta tahallisesta kuolemantuottamuksesta. Poikkeuksetta Senaatin oikeusosasto muuttaa kuolemanrangaistuksen matkaksi Siperiaan mielisuosiosta ja armosta. Usein on myös rikoksen tehnyt pyytänyt armoa varsinkin raipparangaistuksesta, mikä tuntuu olleen kova paikka monelle. Raipaniskut ovat kipeitä, kun sillä isketään selkään.

Näistä aiheista on taatusti tehty laajoja yhteenvetoja ja kirjallisuuttakin löytyy.

Tämä harha-askeleeni rikoksen historiaan lienee myös sukututkimuksen apuna - ainakin minulle.

PS. Meinasi unohtua. Mitenkähän käytännössä mestaus ja teilaus voidaan suorittaa peräjälkeen?

Juha
26.06.08, 20:54
Kyllähän historian hämärissä on tosiaan tehty niin, että tuomittu on ensin surmattu, sen jälkeen kaula katkaistu ja vielä ruumis häpäisty teilipyörässä.

Ihmisen mielikuvitus on ollut kovin rikas keksimään mitä inhottavimpia kidutus- ja teloitusmuotoja.


Juha

Tapani Kovalaine
26.06.08, 20:58
Google pistää asiat järjestykseen! Sitaateissa sanat "mestaus ja teilaus" yntaa ykköstulokseksi Härkätien luokkaretkiaineisto! Ja sitten selitetään, että kun pää on irtileikattu, alkaa teilaus...

Timo W
06.01.09, 19:27
Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana.

http://www.suku.fi/emi/siperia/siperiac.htm

Sami Lehtonen
06.01.09, 20:44
Kyllähän historian hämärissä on tosiaan tehty niin, että tuomittu on ensin surmattu, sen jälkeen kaula katkaistu ja vielä ruumis häpäisty teilipyörässä.

Ihmisen mielikuvitus on ollut kovin rikas keksimään mitä inhottavimpia kidutus- ja teloitusmuotoja.


Juha

Kuten juha tuossa totesikin, niin on se ihan mahdollista. Teilipyörä myös jätettiin näkyville varoitukseksi muille. Perinteinen tapa taisi kyllä olla toinen järjestys, eli ensin teilattiin ja kun uhrin rimpuilu loppui ja tajunta katosi raajojen murskaamisen jälkeen - kaula katkaistiin. Jacob Peldan ja Henrik Florinus muuten myös tuomittiin mestattavaksi, ruhjottavaksi ja teilattavaksi.

Briteissä oli vähän samantapainen, mutta vielä raaempi tuomio: "hanged, drawn & quartered". Ensin tuomittu laitettiin hirsipuuhun roikkumaan, pudottamatta häntä niin ettei niska murru ja vähän ennen hengenlähtöä hänet otettiin alas. Tämän jälkeen tuomitulta leikattiin genitaalit ja sisäelimet yksitellen ja poltettiin tuomitun nähden - keuhkot ja sydän viimeiseksi. Ilmeisesti siksi, ettei hupi lopu liian pian. Lopuksi ruumis leikattiin neljään osaan jotka ripustettiin eri paikkoihin - joidenkin kohdalla, kuten William Wallace, eri kaupunkeihin varoitukseksi muille.

Tämä rangaistus oli siitä erikoinen, että se suoritettiin erityisesti maanpettureille ja tarvittaessa myös postuumisti. Esimerkiksi Oliver Cromwell pääsi osalliseksi tästä kolmisen vuotta kuolemansa jälkeen.

Mitä suuriruhtinaskunnan tuomioihin tulee, niin vuoden 1828 jälkeen tsaari muutti kaikki kuolemantuomiot automaattisesti karkotuksiksi siperiaan.

Sen sijaan olen mielenkiinnolla pistänyt merkille nämä tuomiot käden menetyksestä. Onko se ollut erityisesti rosvon kohtalo vai liittyykö sekin tapon tuomioon? Länsimaissa helposti kummeksutaan eräissä maissa tietyn uskontokunnan harrastajien käyttämää lakia sen raakuuden takia. Loppupelissä niistä ajoista ei ole niin pitkä aika länsimaissakaan.

Tapani Kovalaine
06.01.09, 21:19
Hei Sami! Pirkko-Leena Otonkosken artikkelissa Genos 1997:2, johon on linkki Murhattu? -viestiketjussa, on seuraava kohta:

Teilaus tapahtui asettamalla ruumis ja irtileikattu pää - lähiomaiseen kohdistuneessa rikoksessa myös irtihakattu käsi - teilipyörien tai paalujen päälle kaiken kansan nähtäväksi, yleiseksi pelotukseksi ja ojennukseksi. Nainen mestattiin ja ruumis poltettiin roviolla.

Suomalaisessa oikeuskäytännössä katsottiin aiheelliseksi koventaa rangaistusta, jos rikos kohdistui lähiomaiseen. Tämä viittaa siihen, että sukuoikeuksilla - ja niiden erityisellä kunnioittamisella - on ollut aikoinaan isokin merkitys.

(Kylläpä nyt luulisi kaikkia hyvin nukuttavan näiden teilausjuttujen jälkeen. 'Latojan huomautus').

Terho Asikainen
06.01.09, 22:16
Ymmärtääkseni teilaamisella uskottiin voitavan vaikuttaa myös kuolemanjälkeiseen elämään, niin että irrotetut ruumiinosat eivät muka enää ylösnousemuksessa löytäisi toinen toisiaan.

Puhdasoppisuuden aikana rikollisia nimitettiinkin nimenomaan syntisiksi. Maaherra Johan Rosenhane kirjoitti Säämingin vuoden 1652 talvikäräjiltä seuraavat muistiinpanot:

"Kaksi synnintekijää sovitti rikoksensa. Toinen teilattiin ja muuan nainen poltettiin sekä muutamia naisia piiskattiin kaakinpuussa. Sen jälkeen kun olin kiiruusti suoriutunut kaikista anojista ja aterioinut linnanpäällikön luona, matkustin Rantasalmelle voudinkartanoon seitsemän peninkulmaa. Kylmää edelleenkin." [Lappalainen, Pekka: Säämingin historia I:2,182]

Onneksi meidän ei ole tarvinnut elää 1600-luvulla.

t. Terho.

heikki.kai
08.01.09, 13:12
Hei! Ei tämä ole varsinaisesti vastaus mihinkään; tuskin kunnolla liittyy edes edelläoleviin juttuihin, mutta kertoo siitä, miten sitä on osattu maailmalla...
Pietarissa on Pietari-Paavalin linnoituksessa kidutusvälinemuseo. Kannattaa käydä - ei ehkä kuitenkaan iltasella eikä ainakaan herkkäunisten.

Kai suurin osa tietää tuon pilkun paikan merkityksen. kun tuolla alkupään viesteissä oli maininta "Apua, ei siperiaa!" niin kerrattain tuomittu anoi armoa. Ei kuitenkaan osannut itse kirjoittaa eikä lukea vaan käytti kirjuria. Tämä ei kuitenkaan ollut anojan kanssa samaa mieltä, vaan kirjoitti "armonanomukseen": "Apue ei, Siperiaan!" Mikähän lienee ollut lopputulos?

-Heikki-

Hannu Numminen
24.09.09, 20:24
Jos teilaaminen ja muut keskiaikaiset rangaistusmuodot ja näiden rangaistusten taustat kiinnostavat, kannattaa lukea Hannele Klemettilän erinomainen kirja Keskiajan pyövelit. Se painottuu Ranskaan, mutta myös Suomen vastaavat asiat käsitellään. Kirja julkaistiin vuonna 2004 ja sitä varmaankin löytyy monista kirjastoistakin.

Hannu

skoykka
25.09.09, 05:30
Ajoittain tulen penkoneeksi oman suvun ja muittenkin sukujen jäsenten saamia rangaistuksia erikoisesti 1800-luvulla, siis keisarivallan ajalta. Ainakin Etelä-Pohjanmaan alueelta on koottu mielenkiintoinen kirja rikoksista. Tekijä on L. O. Backman ja kirjan nimi on Brott mot annans liv. Kirja on monelle varmaan tuttu...


Ei ole tuttu kirja, eikä löydy kirjastosta. Mistähän sen saisi lainaksi tai omaksi?:rolleyes:

kkylakos
25.09.09, 05:54
Ei ole tuttu kirja, eikä löydy kirjastosta. Mistähän sen saisi lainaksi tai omaksi?:rolleyes:

Kirjastosi kautta voinee kaukolainata?

Pirjo L
25.09.09, 06:04
Löytyy monesta kirjastosta. Hae

http://monihaku.kirjastot.fi/maakuntakirjastot

Pirjo

Heikki Koskela
25.09.09, 06:59
Itse kävin lukemassa Vaasan maakunta-arkistossa ja tein myöhemmin kaukolainauksen. Jollen väärin muista, niin se on myös suomennettu.