1600-1700 läänitysmaat

[oneida]

Osaako joku kertoa selkokielellä, mitä tapahtui ns. läänitysmaille, eli valtion omistamille maille, joita annettiin ansioituneille sotilaille 1600-1700 luvuilla. Jäivätkö ne heidän omistukseensa eli tekivät rikkaan eliitin, vai joutuivatko luopumaan ja antamaan ne pois, esim. torppareille. Oliko tilanne sama kuin Venäjällä, jossa 1990-luvulla annettiin maita ja yrityksiä yksityishenkilöille?

[Outika]

Ehkä tähän samaan asiaan liittyen olen pohtinut, siirtyikö osa vehreän Suomen talonpojista ja torppareista juuri tästä syystä pohjoisemmaksi, väljemmille (mutta ehkä haasteellisemmille) vesille, kun tiloja läänitettiin "tosin" ansioituneille sotilaille yms. Kyllästyivätkö talonpojat ankariin päivätöihin, joita yhtäkkiä heille määrättiin.

[Matti Lund]

Osaako joku kertoa selkokielellä, mitä tapahtui ns. läänitysmaille, eli valtion omistamille maille, joita annettiin ansioituneille sotilaille 1600-1700 luvuilla. Jäivätkö ne heidän omistukseensa eli tekivät rikkaan eliitin, vai joutuivatko luopumaan ja antamaan ne pois, esim. torppareille. Oliko tilanne sama kuin Venäjällä, jossa 1990-luvulla annettiin maita ja yrityksiä yksityishenkilöille?

Kuningas (K XI) niin sanotusti peruutti kaikki tietyin ehdoin 1600 -luvulla ns. läänityksiksi suomat maat oli niitten veroluonto muuten mitä hyvänsä. Siis kaikki tietyin ehdoin ylhäisatelistolle suodut suurläänitykset (siis jotka koostuivat useammista pitäjistä) ja myös pienläänitykset eli yksittäiset tilat, joita oli läänitetty mm. alemmalle upseeristolle. Tärkein peruutusta koskeva kuninkaan säädös oli vuoden 1677 plakaatti.

Plakaattia voitiin soveltaa paitsi kokonaisiin tiluksiin, kaikkiin maantarkistuksissa verollisiksi määritetyistä vanhoista kantatiloista lohkottuihin maapalstoihin. Siis jos jokin maapala oli määritelty vaikkapa vuoden 1608 maantarkistuksessa jonkin perintötilan veromaaksi, mutta isäntä oli sen myöhemmin myynyt tai pantannut ja sitä oli viljelty vaikkapa 50 viime vuotta muualta, se palautettiin, jos kantatilan omistaja niin tahtoi, takaisin kantatilalle. Se yleensä piti lunastaa luovutussopimusta vastaavasti, mutta jos joku vieras oli nauttinut niittyä pitkään, katsottiin, että hän on "netonnut" siitä siinä määrin, ettei se enää edellyttänyt lunastusmaksua, vaan se oli sillä kuittaantunut, vaikka sitä olisi muinoin huudatettukin.

Kuningas pyrki tällä lisäämään verotuloja ja siinä onnistuikin. Ylhäisaatelisia peruutus eniten kirpaisi, koska se oli saanut helppoja ja massiivisia lisätuloja kruunun kustannuksella. Sillä ei ollut käytännössä niin suurta eroa talonpojalle, ottiko kruunu vai aatelisherra hyötynsä talonpojan selkänahasta. Perintötilallisia peruutus hieman hyödytti, koska menetettyjen maitten palauttaminen lisäsi tilan kantokykyä. Tähän kuningas oli yrittänyt tähdätä jo useammilla määryksillään ennen vuoden 1677 plakaattia ja se oli aika jyrkkä juuri näiden määräysten tehottomuudesta johtuen. Paikoin aatelisherra soi kovina aikoina verohelpotuksia läänitystalonpojilleen auliimmin kuin kruunu, mitä luullakseni Etelä-Suomessa arvostettiin, mutta pohjalaiset olivat vähäsen suurylhäisövastaisia kuningasta lukuunottamatta, vaikkakin läänityskauden loppuvaiheessa alkoi myös heidän kuningasmielisyytensä jonkin verran rakoilla.

Mitä sitten tulee yksittäisiin kruununtiloihin, joita kuningas oli suonut sotavanhusten tueksi ja turvaksi, luultavasti kunkin kohdalla voitiin käydä niiden hallintaoikeudesta "kissanhännänveto", jos havittelevia osapuolia ilmaantui. Eli jollakin osapuolella oli parempi säädösten tuki asialleen, mutta kuningas myös määräsi maaherran ja voutinsa valvomaan, jotta kruununmaille saatiin mahdollisimman veronmaksukykyisiä asujia ja se kortti oli käytännössä useimmiten se vahvin kortti.

Valtion maita (kruununmaita, kruunulle kotiutettuja tiluksia) ja perintömaita kohdeltiin erikseen maanluontonsa mukaisesti, mutta muuten peruuttamiseen sovellettiin pitkälti yhteisiä pelisääntöjä.

terv Matti Lund

[Veikko Leskelä]

Esivanhempiini kuuluva Wünschin suku sai pitää everstiluutnantti Reinhold Wünschin 1600-luvun alussa läänityksenä saamaa Suur-Sääksmäen Hagaa, sittemmin Hakalaa Ritvalan kylässä noin 200 vuoden ajan. Sotilassuvuille syntyi myös sukusuhteita, kun avioitumisia tapahtui eri yksikönpäälliköiden perheenjäsenten kesken. Usea esivanhempien linja juontaa noista suhteista.

[Olarra]

Matti jo hyvin vastasikin. Lisäisin sen, että läänityksillä palkittiin sotaponnistuksista ja ne olivat siis osaltaan kannustamassa aatelia kuninkaan politiikan taakse. Läänitysten vuoksi kuitenkin valtion (kruunun) verotulot laskivat ja syntyi rahoitusvaje. Rahoitusvajeen paikkaamiseksi tehtyjä lahjoituksia peruttiin reduktoissa. Tässä linkki yhteen netistä löytyvään artikkeliin, jossa käsitellään artikkelin loppupuolella lahjoituksia, peruuttamisia ja talonpoikiakin:

http://petriminkkinen.fi/julkaisut/Minkkinen%20-%20asutusjaraja.pdf

[Veikko Leskelä]

Matti jo hyvin vastasikin. Lisäisin sen, että läänityksillä palkittiin sotaponnistuksista ja ne olivat siis osaltaan kannustamassa aatelia kuninkaan politiikan taakse. Läänitysten vuoksi kuitenkin valtion (kruunun) verotulot laskivat ja syntyi rahoitusvaje. Rahoitusvajeen paikkaamiseksi tehtyjä lahjoituksia peruttiin reduktoissa. Tässä linkki yhteen netistä löytyvään artikkeliin, jossa käsitellään artikkelin loppupuolella lahjoituksia, peruuttamisia ja talonpoikiakin:

http://petriminkkinen.fi/julkaisut/Minkkinen%20-%20asutusjaraja.pdf

Wünschin suku onnistui hallitsemaan läänityksiään noin 200 vuotta ja joutui luopumaan niistä Venäjän vallan aikana. Toisaalta monet asutukseen annetut erämaatilat olivat myös aikanaan poikkeuksellisen suuria; suurimmillaan tuhansia hehtaareja.

[Olarra]

Wünschin suku onnistui hallitsemaan läänityksiään noin 200 vuotta ja joutui luopumaan niistä Venäjän vallan aikana. Toisaalta monet asutukseen annetut erämaatilat olivat myös aikanaan poikkeuksellisen suuria; suurimmillaan tuhansia hehtaareja.

Olen itse aika ajoin kaipaillut jonkinlaista perusteosta, jossa olisi käyty läpi näitä annettuja läänityksiä ym. sekä niitä saaneita henkilöitä. Sellaista ei taida olla, vaikka esim. sukututkijoita asia varmasti kiinnostaisi. Kenties aihe on liian laaja, kun pitäisi hallita sotilasasiat, maanluonnot jne. Pitäjänhistorioissakin asiat on usein kerrottu aika niukasti.

[TimoT]

Meillä päin on yksi kylä merkitty maaluonnoltaan rälssiksi vielä v. 1905 maakirjassa. Tämä on vanhaa Lepaan ja Harvialan rälssiä jo ainakin 1500-luvulta lähtien. Todennäköisesti se hankittiin ostamalla alkuperäisiltä hämäläisiltä eräsijan omistajilta erämaiden asutuskauden alussa, eikä siten ollut mikään lahjoitusmaa.

[Veikko Leskelä]

Meillä päin on yksi kylä merkitty maaluonnoltaan rälssiksi vielä v. 1905 maakirjassa. Tämä on vanhaa Lepaan ja Harvialan rälssiä jo ainakin 1500-luvulta lähtien. Todennäköisesti se hankittiin ostamalla alkuperäisiltä hämäläisiltä eräsijan omistajilta erämaiden asutuskauden alussa, eikä siten ollut mikään lahjoitusmaa.

Noita rälssiluetteloita löytyy kyllä digitaaliarkistosta, jos saa selvän esim 1600-luvun ruotsinkielestä.

[Matti Lund]

Noita rälssiluetteloita löytyy kyllä digitaaliarkistosta, jos saa selvän esim 1600-luvun ruotsinkielestä.

Hyvä olisi vähintään siitä saada selvää, jos vanhoja rälssisukuja tutkii.

Mutta toisaalta näitä luotteloitahan löytyy painettuina sarjoinakin, joten vanhan vapaalla kädellä kirjoitetun fraktuuran lukutaidottomuus ei muodosta näiden sukujen selvittelyissä mitään kynnystä.

Tietysti sekin on vaativaa tutkimusta, jos tahtoo pysyä oikeissa tiedoissa: painatteissa on vanhemmasta päästä joitain pikku virheitä tai väärintulkintoja, jotka lähes kaikki on oiottu myöhemmässä kirjallisuudessa. - Täytyy siis laahata erittäin lähdekriittisesti ja ahkerasti läpi kirjallisuutta loppuun asti eikä missata korjauksia, ellei halua kapsahtaa "miinoihin", joita selvittelyn tielle on viritetty.

Joitakin luetteloita on painettu mm. Suomen historiallisen seuran sarjassa:

"Todistuskappaleita Suomen historiaan"

On myös tehty massiivisia selvityksiä.

Jesper Matsinpoika Kruusin vuoden 1618 rälssitarkastuksen on Lagus painattanut tutkimuksensa alkuun ja sitten kelannut siinä esitettyjen omistajien sukusuhteet auki teoksessaan: "Undersökningar om finska adelns godz och ätter", Helsingfors 1860.

Hyvä runko orientoitumiseen on Eino Jutikkalan ja Gabriel Nicanderin "Suomen kartanot ja suurtilat I-II", joissa on käyty läpi kaikki säterit ja omistajasukujen suhteista löytyy siitä lähteisiin perustuvaa kommentointia.

Myöhempiä katsauksia edustaa mm. Eric Anthonin : "Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel", (Skrifter utgivna av svenska litteratursällskapet i Finland, Nr 442)

Ja onhan näistä osakatsauksia ihan viime vuosiltakin, joita en ole niin tarkoin seurannut. Myös Genos -lehden vuosikerroista löytyy näistä aika laajoja selvityksiä. No miksi en ole niitä niin tarkoin seurannut ja jota tarkempaa seuraamista suosittelen muille? - No kun sukututkimusintressiä minulle ei ole toistaiseksi niihin syntynyt lainkaan, kun juureni ovat pohjalaista rahvasta siltä osin, mitä niitä tunnen. Olenpahan vain tähän kirjallisuuteen muuten tutustunut uteliaisuudesta, upseeriston ja aateliston aseman, keskiajan ja uudemman ajan maanomistusolojen selvillesaamiseksi, kuvan saamiseksi eräistä muuten mielenkiintoisista historiallisista henkilöistä yms., toisin sanoen historiallisten seikkojen yleisemmän tason arvioimiseksi, en suoranaisessa sukututkimusmielessä.

terv Matti Lund

[Veikko Leskelä]

Lähinnä olen kiinnostunut muutamasta rälssistä kuten nyt Wünschien Hagasta eli Hakalasta, joka oli melkein pienen pitäjän kokoinen ja kun ne liittyvät esivanhemmillani olleisiin läänityksiin. Tiesenhauseneilla oli myös vnhalla Rautalammilla rälssi, joka taidettiin peruuttaa. Rantasalmella on myös ollut järjestelyjä, jotka ovat liittynet suvun maiden pakko-ottoihin 1500-luvun kuninkaankartanoita perustettaessa. Kieltämättä kattavia lähdeteoksia puuttuu ja joutuu penkomaan varsin vanhoja tietojakin.

[TimoT]

Meillä päin on yksi kylä merkitty maaluonnoltaan rälssiksi vielä v. 1905 maakirjassa. Tämä on vanhaa Lepaan ja Harvialan rälssiä jo ainakin 1500-luvulta lähtien. Todennäköisesti se hankittiin ostamalla alkuperäisiltä hämäläisiltä eräsijan omistajilta erämaiden asutuskauden alussa, eikä siten ollut mikään lahjoitusmaa.
Jatkan vielä omaa kommenttia. Näistä lampuotitalonpojista monet menivät vararikkoon 1800-1900 lukujen vaihteessa. Uudet isännät olivat puutavarayhtiöitä. Vielä näidenkin aikana maanluonnoksi on merkitty rälssi. Maksoitvatkohan nämä yhtiötkin vielä vuokraa rälssinomistajalle vai onko tuo maanluontomerkintä vain muinaisjäänne tässä vaiheessa?
Kyseessä on Koivujärven kylä Pielaveden ja Kiuruveden alueella.

[Veikko Leskelä]

Jatkan vielä omaa kommenttia. Näistä lampuotitalonpojista monet menivät vararikkoon 1800-1900 lukujen vaihteessa. Uudet isännät olivat puutavarayhtiöitä. Vielä näidenkin aikana maanluonnoksi on merkitty rälssi. Maksoitvatkohan nämä yhtiötkin vielä vuokraa rälssinomistajalle vai onko tuo maanluontomerkintä vain muinaisjäänne tässä vaiheessa?
Kyseessä on Koivujärven kylä Pielaveden ja Kiuruveden alueella.

Näistä Koivujärven tiluksista juuri on myös kysymys. Tiesenhauseneita kun on esivanhemmissa ja nähtävästi useaa reittiä.

[TimoT]

Minun käsittääkseni Koivujärvi ei ole koskaan kuulunut Tisenhauseneille. Ainoastaan Lepaan-Harvialan suvulle ja viimeiseksi se on merkitty ratsumestari Ugglalle.

[Veikko Leskelä]

Minun käsittääkseni Koivujärvi ei ole koskaan kuulunut Tisenhauseneille. Ainoastaan Lepaan-Harvialan suvulle ja viimeiseksi se on merkitty ratsumestari Ugglalle.

Kysymys lieneekin ollut muinaisesta Niemisjärven alueesta, kun aikanaan alueyksiköt ovat olleet isoja ja Koivujärvikin on jakautunut sittemmin sekä Pielävedelle että Kiuruvedelle. Asiasta on mainintoja eri vanhan Rautalammin historioissa. Kyse on varsin vanhoista ja peruutetuista läänityksistä.

[Veikko Leskelä]

Kysymys lieneekin ollut muinaisesta Niemisjärven alueesta, kun aikanaan alueyksiköt ovat olleet isoja ja Koivujärvikin on jakautunut sittemmin sekä Pielävedelle että Kiuruvedelle. Asiasta on mainintoja eri vanhan Rautalammin historioissa. Kyse on varsin vanhoista ja peruutetuista läänityksistä.

Tuota voin täsmentää, että tarkemmin yhteys Pielaveden Koivujärveen voi syntyä Beurraeuksen esivanhempien kautta, joilla on yhteys Tiesenhauseneihin. Viimemainittu kuului ilmeisesti noihin läänitysten menettäjiin. Pitää tarkistaa ko Rautalammin historian lähdetieto. Kiuruveden Niemisjärvi taas on oma juttunsa.

http://www.koivujarvi.fi/historiaa.asp?page=1&id=36

[TimoT]

Tiesenhauseneilla oli kyllä läänityksiä Rautalamminkin alueella, esim. Kerkonkoskella muutamien kymmenien vuosien ajalla 1600-luvulla, mutta ne otettiin pois heiltä kuten Matti tuossa edellä kertoikin. Esivanhempani tuolla olivat aluksi tavallisia talollisia, mutta kruunu antoi välillä verotusoikeuden noille Tiesenhauseneille. Koivujärvellä normaaleja talollisia ei ollut koskaan, vaan ainostaan ulkopaikkakuntalaisia eräsijojen omistajia, joilta aateliskartanot ostivat nämä alueet.

[Veikko Leskelä]

Tiesenhauseneilla oli kyllä läänityksiä Rautalamminkin alueella, esim. Kerkonkoskella muutamien kymmenien vuosien ajalla 1600-luvulla, mutta ne otettiin pois heiltä kuten Matti tuossa edellä kertoikin. Esivanhempani tuolla olivat aluksi tavallisia talollisia, mutta kruunu antoi välillä verotusoikeuden noille Tiesenhauseneille. Koivujärvellä normaaleja talollisia ei ollut koskaan, vaan ainostaan ulkopaikkakuntalaisia eräsijojen omistajia, joilta aateliskartanot ostivat nämä alueet.

Asiahan oli ollut selvä jo tutkittuani aikanaan kaikki Tiesenhauseneita koskeneet lähteet. Niitä ei vain nyt ollut käsillä. :)