Tietosuojako ei koske kaikkia

[HilkkaSinikka]

Mietityttää, miksi Familysearch.org:n sivuilla voi ilmoittaa 1900 luvulla syntyneiden tietoja, kun niitä ei voi ilmoittaa SSHY:n sivuilla. Minusta tässä on tietosuojavaltuutetulle työsarkaa. Esim. oman isäni syntymä- ja kuolinaika (tosin väärin) aina vanhempiinsa saakka (myös sisarusten), on po. sivuilla. Lupaa ei perillisiltä ole kysytty.

HilkkaSinikka

[Juha]

Ensinnäkin tulee mieleen, että ao. sivut sijaitsevat yhdysvaltalaisella palvelimella. Siihen ei sitten taas ole suomalaisilla viranomaisilla laillisia mahdollisuuksia puuttua.

En tiedä mikä on jenkkien tietosuojakäytäntö. Ehkä joku forumilainen on perehtynyt aiheeseen.

Internet on täysin rajoista riippumaton media, joten tiedot voi aina kiepauttaa jonnekin sellaiseen maahan, jossa ei olla turhan tarkkoja....


Juha

[HilkkaSinikka]

Kiitos nopeasta vastauksesta Juha! Niinhän se tietysti on, että suuressa maailmassa kaikki on toisin kuin meillä, eli ei kunnioiteta yksityisyyttä.

HilkkaSinikka

[Sami Lehtonen]

Yhdysvallat ei suotta ole maa, jonne henkilötietojen luovuttaminen on kiellettyä juuri siksi, ettei siellä taata tietosuojan riittävää tasoa.

[jlaurinaho]

Yhdysvallat ei suotta ole maa, jonne henkilötietojen luovuttaminen on kiellettyä juuri siksi, ettei siellä taata tietosuojan riittävää tasoa.

Mihin perustat tietosi, koska tietosuojavaltuutetun toimiston sivulta löytyy 5.6.2008 päivitetty lista maista, joissa on komission mukaan riittävä tietosuojan taso. Yhdysvallat mainitaan listalla.

[zappa]

Kun sanot ei ole kysytty lupaa perillisiltä eli todenäköisesti on kyse kuolleista henkilöistä. Kuolleilla kun ei ole enään mitään tietosuojaa, jos on kyseessä pelkät syntymä-vihkimä- ja kuolinajat niitä ei voi kukaan kieltää julkaisemasta. Näin on USA:ssa ja myös Suomessa.

[HilkkaSinikka]

Hei Sami!

Kirjoitit, että Yhdysvaltoihin tietojen lähettäminen on kiellettyä. Mihin kielto perustuu? Aika vaikeaa varmaan on valvoa asiaa, kun aina joku tekee jotakin . . . .

HilkkaSinikka

[Sami Lehtonen]

Mihin perustat tietosi, koska tietosuojavaltuutetun toimiston sivulta löytyy 5.6.2008 päivitetty lista maista, joissa on komission mukaan riittävä tietosuojan taso. Yhdysvallat mainitaan listalla.

Siinä listassa lukee näin:


Yhdysvallat 26.7.2000 Safe harbor -järjestelmä

Joka tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltoihin tietoja saa luovuttaa vain niille organisaatioille, jotka ovat vapaaehtoisesti liittyneet nk. "Safe Harbor" - järjestelmään ja siten sitoutuneet suojaamaan hallussaan olevia henkilötietoja. Muutoin henkilötietojen luovuttaminen Yhdysvaltoihin on ilman joko asianomaisen lupaa - tai muuta lisätaetta - kielletty.

Tuo Safe Harbor on poikkeus sääntöön (luovuttaminen kielletty) - ei pääsääntö (luovuttaminen sallittu).

[Sami Lehtonen]

Kun sanot ei ole kysytty lupaa perillisiltä eli todenäköisesti on kyse kuolleista henkilöistä. Kuolleilla kun ei ole enään mitään tietosuojaa, jos on kyseessä pelkät syntymä-vihkimä- ja kuolinajat niitä ei voi kukaan kieltää julkaisemasta. Näin on USA:ssa ja myös Suomessa.

Perillisiltä ei lähtökohtaisesti tarvitse pyytää yhtään mitään - henkilötietolaki koskee vain eläviä ihmisiä. Kuolleiden henkilöiden osalta mainitsemasi päivämäärätiedot ovat koko lailla vapaata riistaa.

Sen sijaan elossa olevien (paha sanoa, onko joku 1900-luvun alkupuolella syntynyt henkilö elossa vai kuollut) henkilötietoja et voi vapaasti levittää. Jos henkilön kuolinaika ei ole tiedossa, on syytä olettaa alle 100v olevan elossa.

[HilkkaSinikka]

Kun sanot ei ole kysytty lupaa perillisiltä eli todenäköisesti on kyse kuolleista henkilöistä. Kuolleilla kun ei ole enään mitään tietosuojaa, jos on kyseessä pelkät syntymä-vihkimä- ja kuolinajat niitä ei voi kukaan kieltää julkaisemasta. Näin on USA:ssa ja myös Suomessa.

Hei zappa!

Eikö tässä nyt ole ristiriitaa, kun SSHY eikä SSS ei julkaise tietoja 1900 luvulla syntyneistä ja kuolleista (125 vuotta). Enkö vain ole ymmärtänyt? Eiköhän Suomen väestöluettelot sisällä suuremman osan juuri tuota syntynyt, vihitty ja kuollut tietoa.

HilkkaSinikka

[jlaurinaho]

Siinä listassa lukee näin:


Yhdysvallat 26.7.2000 Safe harbor -järjestelmä

Joka tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltoihin tietoja saa luovuttaa vain niille organisaatioille, jotka ovat vapaaehtoisesti liittyneet nk. "Safe Harbor" - järjestelmään ja siten sitoutuneet suojaamaan hallussaan olevia henkilötietoja. Muutoin henkilötietojen luovuttaminen Yhdysvaltoihin on ilman joko asianomaisen lupaa - tai muuta lisätaetta - kielletty.

Tuo Safe Harbor on poikkeus sääntöön (luovuttaminen kielletty) - ei pääsääntö (luovuttaminen sallittu).

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, koska olen asiaa usein tykönäni asiaa ajatellut: eikö henkilötietolain 22 a § ja 23 §:n kohta 6 kuitenkin anna luvan tietojen luovutukseen sukutukimusrekisteristä (henkilötietolaki 18 § 2.mom.) EU:n ulkopuolelle?

[Sami Lehtonen]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, koska olen asiaa usein tykönäni asiaa ajatellut: eikö henkilötietolain 22 a § ja 23 §:n kohta 6 kuitenkin anna luvan tietojen luovutukseen sukutukimusrekisteristä (henkilötietolaki 18 § 2.mom.) EU:n ulkopuolelle?

Itse olen käsittänyt, että kohta 6:
6) siirto tehdään rekisteristä, josta yleinen tai erityisin perustein tapahtuva tiedonsaanti on nimenomaisesti säädetty;


tarkoittaisi erinäisiä viranomaisrekistereitä ("tiedonsaanti on nimenomaisesti säädetty") - ei yksityisiä sukututkimusrekistereitä. 18§ koskee nähdäkseni vain EU:n sisällä tapahtuvaa tietojen luovuttamista.

[jlaurinaho]

Itse olen käsittänyt, että kohta 6:
6) siirto tehdään rekisteristä, josta yleinen tai erityisin perustein tapahtuva tiedonsaanti on nimenomaisesti säädetty;


tarkoittaisi erinäisiä viranomaisrekistereitä ("tiedonsaanti on nimenomaisesti säädetty") - ei yksityisiä sukututkimusrekistereitä. 18§ koskee nähdäkseni vain EU:n sisällä tapahtuvaa tietojen luovuttamista.

Kiitos keskustelusta.

Näytti olevan hallituksen esityksessäkin, että henkilötietolain 23 § kohta 6 tarkoittaisi julkisia tietoja sisältäviä viranomaisrekisterejä (HE 96/1998, yksityiskohtaiset perustelut).

Joskus hämää, kun samassa laissa käsitellään yksityisiä ja viranomaisen rekisterejä. Olisikohan tuossa lainlaatijalla kulunut liikaa mustetta, jos olisi laittanut: 6) siirto tehdään viranomaisrekisteristä, josta yleinen tai erityisin perustein tapahtuva tiedonsaanti on nimenomaisesti säädetty;

[zappa]

Hei, ei siinä ole mitään ristiriitaa SSHY voisi julkaista vuoteen 1908 asti
kaikkea materiaalia, koska tähän vuoteen asti materiaali on julkista. En tiedä miksi ovat laittanneet rajan vuoteen 1885 enkä myöskään sitä tajua. Ne ovat kaikkien tutkittavissa. Vuonna 1958 ja sitä ennen kuolleiden kaikki tiedot ovat julkisia myös arkaluontoiset tiedot.SSS voisi julkistaa
myös ennen vuotta 1858 kuolleiden tiedot kuolinsyineen.
T. Zappa

[Sami Lehtonen]

Hei, ei siinä ole mitään ristiriitaa SSHY voisi julkaista vuoteen 1908 asti
kaikkea materiaalia, koska tähän vuoteen asti materiaali on julkista. En tiedä miksi ovat laittanneet rajan vuoteen 1885 enkä myöskään sitä tajua. Ne ovat kaikkien tutkittavissa. Vuonna 1958 ja sitä ennen kuolleiden kaikki tiedot ovat julkisia myös arkaluontoiset tiedot.SSS voisi julkistaa
myös ennen vuotta 1858 kuolleiden tiedot kuolinsyineen.
T. Zappa

Terve!

SSHY ei voisi julkaista niitä vuoteen 1908 asti, sillä olemme halunneet noudattaa tietosuojavaltuutetun suositusta 125v rajasta Internetissä vapaasti levitettävälle tiedolle. Myös arkistolaitos on samasta syystä rajoittanut netissä vapaasti tarjolla olevan materiaalin vuoteen 1883 (käytännössä 1880 mm. henkikirjojen osalta). Arkistolaitos tarjoaa kyllä tätäkin tuoreempaa materiaalia sähköisessä muodossa, mutta vain tutkijasalien päätteillä.

Olet aivan oikeassa, että suoja-aika on 50 vuotta kuolemasta. 100v dokumentin syntymisestä vain, jos kuolinaika ei ole tiedossa.

[zappa]

Hei, kyllä voisi kysessähän on pelkkä suositus, joka ei perustu mihinkään
lakiin. Suositellahan voidaan mitä vain vaikka 1000 vuoden rajaa. Varmuuden vuoksi tehdään näin ja noin vaikka mikään ei sitä edellytä.

[Sami Lehtonen]

Hei, kyllä voisi kysessähän on pelkkä suositus, joka ei perustu mihinkään
lakiin. Suositellahan voidaan mitä vain vaikka 1000 vuoden rajaa. Varmuuden vuoksi tehdään näin ja noin vaikka mikään ei sitä edellytä.

Juu, ja toisessa (ääri)päässä lakiakin voi rikkoa, silloinkin kyseessä olisi asianomistajarikos, josta vastuuseen joutuminen riippuu ihan loukatun osapuolen aktiivisuudesta.

SSHY toimii siksi niinkuin toimii, että on huomattavan paljon mukavampaa olla kaikkien kaveri, kuin muita vastaan. Jos nyt joku haastaisi SSHY:n oikeuteen vaikkapa raiskaajamurhaajaisoisän tietojen levittämisestä 1880-luvulta Internetissä, on huomattavan edullista, että meillä on tietosuojavaltuutetun toimistolta saatu "valtuutus" levittää vapaasti tällaisia tietoja. Ei pidä unohtaa, että vaikka henkilötietolaki koskee vain elossa olevien ihmisten henkilötietoja, niin julkisuuslaki ja rikoslaki suojaa myös vainajien muistoa ja kunniaa.

Edellä viittaamani 1880 luvulla kunnostautunut fiktiivinen raiskaajamurhaajaisoisä (s.1861) saattaisi olla kuollut vasta 1960, joka on vasta 48 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa, että kyseisen henkilön arkaluonteiset tiedot (50v kuolemasta) eivät vielä julkisuuslain mukaan olisi julkista tietoa. Tällaisessa tilanteessa olisi täysin mahdollista joutua edesvastuuseen jonkun perillisen nostettua kanteen vainajan muistoa loukkaavan tiedon levittämisestä.

Nyt sitten tullaan siihen tuhannen taalan kysymykseen, että onko tieto 1880-luvulta ja tietosuojavaltuutetun suosituksen mukaisesti yli 125v vanhaa vai onko se 1890-luvulta, jonka levittämisen Internetissä SSHY olisi päättänyt aivan omine lupineen. Arkistoissa lojuva tieto on toki myös kenen tahansa haettavissa, mutta ei sentään kenenkään kotona ja huomattavasti kontrolloidummin.

Aihetta liippaa pikkaisen myös se tosiasia, että ilmeisesti monikaan ei ymmärrä, mikä merkitys esimerkiksi kansallisarkiston tiskillä asiakirja-anomuksen täyttämisellä on.

[zappa]

Juu ja saivarellakin voi! Enkä käsitä mitä tekemistä tällä lain rikkomisella nyt on tässä.

Niin SSHY toimii niinkuin parhaaksi näkee. Se ei heilauta minua suuntaa eikä toiseen.
Mitä tulee siihen, jos joku julkaiseen ennen vuotta 1908 tehdyn asiakirjan netissä. Niin laki sanoo, että kaikki sata vuotta ja sitä vanhemmat
ovat täysin julkisia. Elikää sellaisen voi julkaista netissä ei siihen tarvita kenenkään valtuutusta tai suositusta.

Mitä sitten tulee jonkin henkilön tekemistä rikoksista, niin voihan noita oikeudenkäytiasiakirjoja käydä lukemassa käräjäoikeuksissa tietyin poikkeuksin.
Suurimmista rikoksista on lehdistö aina julkaissut artikkeleita ja jo niiden perusteella ne ovat julkisia tietoja, että turha olisi alkaa käräjöimään menisi vaan rahat hukkaan.
Tässä on kuitenkin pieni ristiriita oikeuden käynnit ovat pääsääntöisesti
julkisia ja kaikki oikeuden päätökset. Mikä tekee henkilön rikostiedoista salassa pidettäviä, kun ne kuitenkin ovat sanomalehtien sivuilla ja kaikki voivat käydä lukemassa oikeudenkäyntiasiakirjoja ja päätöksiä.

[Sami Lehtonen]

Ihan ilman saivartelua: monet vanhemmat julkaisevat kastetiedot ja lähes kaikkien kuolintiedot julkaistaan lehtien palstoilla - ne ovat silti henkilötietoja, eikä niiden kerääminen sanomalehtien sivuilta ole silti vapaata tai informointivelvoitteettomia.

Asiakirjat muuten ovat julkisia 50v henkilön kuolemasta - ei välttämättä 100v niiden muodostamisesta. Jälkimmäinen pätee vain, jos kuolinajankohta ei ole tiedossa.

Jos julkaisu tai julkaisematta jättäminen ei sinua heilauta, niin miksi sitten ihmettelet tietosuojavaltuutetun suositusta?

[zappa]

Hei sen takia vaan, että kyllä heidän pitäisi tietää, että 100 vuotta vanhemmat asiakirjat ovat täysin julkisia mitä siihen enään mitään suosituksia tarvitaan. Tuntuu vaan siltä, että tässä on taas sellainen varmuuden vuoksi tehdään suositus, kun näitä varmuuden vuoksi alkaa tulla sinne ja tänne vaikka
laki sanoo selvästi mikä on julkista ja mikä ei. Elikä varmuuden vuoksi varmistetaan ja varmistetaan ja tehdään asiat niikuin ihmisille epäselviksi.
Tehdään laki ja ruvetaan sitä sitten vielä varmistelemaan päiväselviä asioita.

[Juha]

Digiarkiston lienee tarkoitus saada hyvin kattavasti esille sukututkimuksen lähdeaineistoa kaiken kansan nähtäväksi.

Silloin ei aina kannata mennä lain kirjaimen mukaan, vaan järkevästi. Aivan samalla tavalla minä en aja oikealta tullessani satasta huristavan rekan eteen, vaikka laki olisi kuinka puolellani.

Viranomaisten joskus käsittämättömät määräykset ovat sellainen uhka Digiarkiston kaltaiselle toimijalle, että kannattaa pitää reilusti ns. hyvät välit. Saadaan näitä skannattuja ja kuvattuja tiedostoja jatkossakin!

Ei kait siinä sen kummemmasta ole kyse. Nimimerkki Zapan kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että tämä "salailu" menee joskus tolkuttomaksi ja nämä varmistelut.


Juha