Juhannusjuttu

[Päivi H]

Sain äskettäin tietää, että isoäitini äidin kaikki kuusi lasta olivat aviottomia. Mielessäni kehittelin tarinan onnettomasta tai kuivuneesta avioliitosta, jonka sulostuttajana Aleksandra eleli vuosikausia ja produsoi aikamoisen perheen. Tai sitten hän oli hieman...hm, erikoinen nainen.
Ja onhan kolmaskin vaihtoehto - ehkä hän ei halunnut sitoutua kenties hurmaavaan renttuun. Asiasta ei koskaan puhuttu enkä tiedä totuutta.
Vielä lisämauste: avioton isoäitini, joka kyllä oli naimisissa, synnytti syyskuussa äitini Sohvi Suleiman (nimi keksitty), ja Aleksandra synnytti saman vuoden joulukuussa hänelle tädin, joka sai nimen Sohvi Suleima.
Hauskaa juhannusta
PH

[Sami Lehtonen]

Sain äskettäin tietää, että isoäitini äidin kaikki kuusi lasta olivat aviottomia. Mielessäni kehittelin tarinan onnettomasta tai kuivuneesta avioliitosta, jonka sulostuttajana Aleksandra eleli vuosikausia ja produsoi aikamoisen perheen. Tai sitten hän oli hieman...hm, erikoinen nainen.
Ja onhan kolmaskin vaihtoehto - ehkä hän ei halunnut sitoutua kenties hurmaavaan renttuun. Asiasta ei koskaan puhuttu enkä tiedä totuutta.
Vielä lisämauste: avioton isoäitini, joka kyllä oli naimisissa, synnytti syyskuussa äitini Sohvi Suleiman (nimi keksitty), ja Aleksandra synnytti saman vuoden joulukuussa hänelle tädin, joka sai nimen Sohvi Suleima.
Hauskaa juhannusta
PH

Yksi, mikä on voinut olla esteenä olisi rästiin jäänyt rippikoulu. Ilman sitä kun ei vihille päässyt. Tämä tällaisena puhtaana heittona tuntematta puheena olevaa tapausta.

[Juha]

Tämä sopinee jatkoksi - tarina on 1800-luvulta peräisin;

Mies ja nainen elivät sopuisasti saman katon alla, mutta ilman papin aamenta. Kirkkoherra tästä tiukkana pariskunnalle moittimaan mokomaa elämäntapaa.

Mies ja nainen eivät tätä ota ymmärtääkseen, eihän tässä nyt ongelmaa toteaa äijänpuoli.

Kirkkoherra kerrassaan hirmuisena; entäs ne yöt, samassa sängyssäkö sitä myös nukutaan..

Samassa samassa kehuu mies - mutta on meillä lauta välissämme, kumpikin omalla puolellaan petiä makaa, jatkaa nainen.

Mutta entäs jos lihallinen himo iskee kesken kaiken, jyrisee kirkkoherra!


Mies tähän toteamaan; ei mitään ongelmaa, me otamme laudan pois

[Sariainen]

Yksi, mikä on voinut olla esteenä olisi rästiin jäänyt rippikoulu. Ilman sitä kun ei vihille päässyt. Tämä tällaisena puhtaana heittona tuntematta puheena olevaa tapausta.

Kyllä eräs taisi lopulta päästä,.... armosta...
Minulla on yksi tapaus, jossa mies poloinen kävi yrittämässä montakin kertaa eikä läpäissyt rippikoulua. Hän jäi ns. lastenkirjaan ja siirtyi automaattisesti lastenkirjojen pitämisen loputtua rippikirjaan. Hän avioitui pappilassa kuitenkin "kypsällä" iällä ja parille syntyi yksi lapsikin.
Rippikoulun läpäisystä en ole nähnyt merkintöjä.
Jospa pappi säälitteli "Jukolan Jussin" kaltaista kovapäistä Juhoa ja armosta päästi naimisiin kun kerrankin löysi itselleen elämänkumppanin ?!?!?!? :D::D::D:
Terv. SARIAINEN :D:

[Seppo Niinioja]

Yksi esi-isäni viisi polvea taaksepäin oli syntynyt 1778 Tyrvännössä. Ollessaan Hauholla renkinä 1792 hän kävi rippikoulua, mutta ei konfirmoitu. Hattulan rippikirjan mukaan hän sitten pääsi ripille "på förlittning" 25-vuotiaana 18.11.1803 ja vihittiin joulukuussa 1803. Ns. kiirettä heillä ei ollut, sillä ainoa lapsi syntyi 1805. Rippikoulun suorituspakkoon saattoi vaikuttaa ehkä enemmänkin se (en tunne asiaa), että hänet oli esitetty alustavasti 16.11.1803 täydennysmieheksi Hämeen ja Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin jääkäripataljoonaan, mutta otettiin palvelukseen 1.3.1804.

Enemmän tämän Juhon esi-isien ja -äitien kohdalla on kyllä "legit bene" eli lukee hyvin -merkintöjä, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Tämä sopinee jatkoksi - tarina on 1800-luvulta peräisin;

Mies ja nainen elivät sopuisasti saman katon alla, mutta ilman papin aamenta. Kirkkoherra tästä tiukkana pariskunnalle moittimaan mokomaa elämäntapaa.

Mies ja nainen eivät tätä ota ymmärtääkseen, eihän tässä nyt ongelmaa toteaa äijänpuoli.

Kirkkoherra kerrassaan hirmuisena; entäs ne yöt, samassa sängyssäkö sitä myös nukutaan..

Samassa samassa kehuu mies - mutta on meillä lauta välissämme, kumpikin omalla puolellaan petiä makaa, jatkaa nainen.

Mutta entäs jos lihallinen himo iskee kesken kaiken, jyrisee kirkkoherra!


Mies tähän toteamaan; ei mitään ongelmaa, me otamme laudan pois

Minäpä kerron puolestani semmoisen puolikevennyksen viimeaikaisten raskailta tuntuvien kirjoitusten lomaan:

Alajärven ensimmäinen kirkkoherra sai tietoonsa erään talon. jossa hänen mukaansa avioliittoasiat eivät olleet kohdallaan. Talossa asui "susipari", siis vihkimätön pari, joka nykyisin on muotia. Hän ei kutenkaan suvainnut moista asumistapaa ja päätti tehdä asialle jotain.

Niinpä hän lähti vierailulle kyseiseen taloon "omalla hevosella" kuten hän usein mainitsee päiväkirjassaan. Hän kertoi talonväelle tulleensa vihkimään "susiparin" kristilliseen avioliittoon. Talon vihkimätön pari teki kuitenkin tenää perustellen (jos oikein muistan ulkoa) vihkimättömyyttä taloudellisilla syillä. Tämä ei kuitenkaan kelvannut rovastille perusteluksi. Hän ilmoitti vain ykskantaan, ettei hän poistu talosta ennenkuin pari on vihitty. Pienen tenistelyn jälkeen ja asianmukaisten todistajien läsnäollessa tapahtui sitten vihkiminen. Tämä tapahtui joskus 1890 alkupuolella.

Kyseinen rovasti, jonka nimi toki voidaan kertoa - Jonatan Johansson, oli muutoinkin voimakastahtoinen ja asialleen omistautunut pappi ja jätti omat jälkensä kirkolliseen toimintaan Alajärvellä. Mutta se onkin jo toinen juttu.

[skoykka]

Enoni, joka teki sukutukimusta joskus 1960-luvulla, oli pettynyt, kun löysi suvusta aviottoman lapsen, jonka isästä mainittiin vain etunimi. Itse olin vielä romanttinen siihen aikaan ja mielikuvituksen voimalla haaveksin, että lapsen isä on mustalainen tai laukkuryssä tai jotain vielä jännempää. Nyt kun eräs toinen sukulainen on tutkinut tarkemmin tuon asian, niin kysymyksessä olikin kaksi nuorta ihmistä, joita ei voitu vihkiä alaikäisyyden takia. Romanttistahan sekin oli, mutta jännitys asian tiimoilta katosi, kun sulhanen asuikin naapurissa ja nuoret menivät naimisiin tuon ensimmäisen syrjähypyn jälkeen ja hankkivat vuosien kuluessa suuren perheen. Pakko uskoa, että olen tavallisten suomalaisten maajussien jälkeläinen, enkä mikään eksoottinen kummajainen.:D:

[Päivi H]

Yksi, mikä on voinut olla esteenä olisi rästiin jäänyt rippikoulu. Ilman sitä kun ei vihille päässyt. Tämä tällaisena puhtaana heittona tuntematta puheena olevaa tapausta.
Tuota en tullutkaan ajatelleeksi. Elivät susiparina, kun rippikoulua ei ollut käyty. Aleksandra olisi kyllä voinut ilmoittaa lastensa isän nimen; se olisi ilahduttanut minua ja olisin päässyt selvittämään tuon sukulinjan. Mutta ne olivat toiset ajat.
Aloitusviestinihän kirvoitti hauskoja juttuja näin mittumaarin kunniaksi.
Terv. PH

[Ulla Juva]

Tässä yksi näkökulma tuohon asiaan.
Voihan se olla niinkin, että nainen ei ole lainkaan pahoillaan näistä lapsista.


Tässä 1800- 1900 luvun vaihteessa mummoni äiti hankki neljä lasta - kaikki eri isälle. Pappi oli häneltä kuulemma joskus myöhemmin kovistellut näistä lapsista kun ei papin aamenta sekä kaikki eri miehille. Mummo oli todennut varsinkin viimeisestä (poika) että tätähän mie oikein ootinkin hyvillä mielin. Papin reaktiosta tokasuun ei ole kenenkään muistissa. Taisi pitää lapsista ja olla tuota positiivista asennetta enemmänkin. Eikä ollut lapsia hankkiessaan mikään tytön hupakko kun oli syntynyt 1867.

[Päivi H]

Aivan niin. Voi se noinkin olla.
PH

[tellervoranta]

Romanttinen tapaus Kiimingistä :)

Vuoden 1751 rovastintarkastuksessa ilmoitettiin venäläisen rengin O.K:n anoneen tuomiokapitulilta pääsyä luterilaisen seurakunnan jäseneksi sekä avioon alakiiminkiläisen Hutun lesken kanssa.

Ko henkilöä oli papisto opettanut vuodesta 1748 lähtien ja tämä oli edistynyt " Jumalan armon avulla ". Pitkä on luettelo siitä, mitä O osasi, mutta tarkastuksessa todettiin hänen tarvitsevan opetusta lisää.

Seurakunnan historia ei kerro jatkoa, mutta löysin parin vihittynä 1752.:D::D: