Kuolleiden sukututkijoiden tiedostojen säilytys

[Benedictus]

Heräsi ajatus, kun täällä oli suruviesti erään ansiokkaan sukututkijan muistoksi, lisäksi toisaalla ilmoitettiin erään tutkijan suurest tiedostosta.

Olisiko aika aktivoida jo aiemmin esitetty ajatus, että Suomen sukututkimusseuralle voisi lahjoittaa sukutiedostoja, jotteivat nuo monasti valtavan työpanoksen sisältävät tiedot katoa sukututkijan kuollessa, sillä ikäväkyllä monen tutkijan jälkipolvia tiedot eivät kiinnosta ja silloin ne menevät kaatopaikalle vanhojen tietokoneiden kanssa.

Nimimerkki Korhoant ilmoitti allaolevasta tiedostosta Kajaani-osiossa, joka on juuri sopiva esimerkki valtavasta työstä, joka onneksi on jäänyt talteen tutkijan siirryttyä esi-isiensä seuraan.

Edesmenneen sukututkija Tapani Kaupin tuntee moni sukututkija. Hän kuoli noin viisi vuotta sitten. Hän varmaan tiesi pian kuolevansa, kun otti minuun yhteyttä sukututkimuksen merkeissä. Hän tarjosi minulle noin 250 000 henkilöä käsittävän tietokantansa. Ilomielin otin tiedot vastaan. Tietojen lataus netin kautta kesti silloisien yhteyksien kautta muistaakseni yli kaksi vuorokautta.
Gedcom-tietokanta on nyt muistitikulla.
Tänään rupesin siirtämään tietokantaa sukuohjelmalleni (Sukujutut). Ohjelman ylläpitäjien etäohjauksella siirto näyttää onnistuvan hyvin. Lataus vain kestää suurella tietomäärällä kauan, noin 28 000 nimeä tunnissa, mutta ehkä huomis aamuna tiedot on ohjelmalla?
Tiedot käsittää eri sukuja ainakin Kainuusta, Iisalmen seuduilta ja valtaosa Lounais-Suomesta ja Pohjanmaalta.
Kun nyt tiedot tulee siirretyksi ohjelmalleni, tuon tikun antaisin "uusio käyttöön" jollekin halukkaalle sukututkijalle, joka ei panttaa siltä löytyviä tietoja "vakan alle", niin kuin minä, vaan panee tiedot hyötykäyttöön.
Tämä oli varmaan Tapaninki tahto?
Löytyykö halukkaita?
terv. Martti Korhonen :)

[Erkki A Tikkanen]

Heräsi ajatus, kun täällä oli suruviesti erään ansiokkaan sukututkijan muistoksi, lisäksi toisaalla ilmoitettiin erään tutkijan suurest tiedostosta.

Olisiko aika aktivoida jo aiemmin esitetty ajatus, että Suomen sukututkimusseuralle voisi lahjoittaa sukutiedostoja, jotteivat nuo monasti valtavan työpanoksen sisältävät tiedot katoa sukututkijan kuollessa, sillä ikäväkyllä monen tutkijan jälkipolvia tiedot eivät kiinnosta ja silloin ne menevät kaatopaikalle vanhojen tietokoneiden kanssa.

Nimimerkki Korhoant ilmoitti allaolevasta tiedostosta Kajaani-osiossa, joka on juuri sopiva esimerkki valtavasta työstä, joka onneksi on jäänyt talteen tutkijan siirryttyä esi-isiensä seuraan.

Edesmenneen sukututkija Tapani Kaupin tuntee moni sukututkija. Hän kuoli noin viisi vuotta sitten. Hän varmaan tiesi pian kuolevansa, kun otti minuun yhteyttä sukututkimuksen merkeissä. Hän tarjosi minulle noin 250 000 henkilöä käsittävän tietokantansa. Ilomielin otin tiedot vastaan. Tietojen lataus netin kautta kesti silloisien yhteyksien kautta muistaakseni yli kaksi vuorokautta.
Gedcom-tietokanta on nyt muistitikulla.
Tänään rupesin siirtämään tietokantaa sukuohjelmalleni (Sukujutut). Ohjelman ylläpitäjien etäohjauksella siirto näyttää onnistuvan hyvin. Lataus vain kestää suurella tietomäärällä kauan, noin 28 000 nimeä tunnissa, mutta ehkä huomis aamuna tiedot on ohjelmalla?
Tiedot käsittää eri sukuja ainakin Kainuusta, Iisalmen seuduilta ja valtaosa Lounais-Suomesta ja Pohjanmaalta.
Kun nyt tiedot tulee siirretyksi ohjelmalleni, tuon tikun antaisin "uusio käyttöön" jollekin halukkaalle sukututkijalle, joka ei panttaa siltä löytyviä tietoja "vakan alle", niin kuin minä, vaan panee tiedot hyötykäyttöön.
Tämä oli varmaan Tapaninki tahto?
Löytyykö halukkaita?
terv. Martti Korhonen :)

Täällä ainakin yksi halukas. Alueet koskevat ainakin omia esivanhempiani. Tiedot voisi siirtää nettiin kaikkien nähtäville helpostikin esim. GeneWebin avulla.

[Ulla Kota-aho]

Kun nyt Tapani Kaupin nimi tuli mainituksi - rauha hänen sielulleen - niin en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen ongelmaan, joka näissä itse kunkin vuosien mittaan keräämissä tietokannoissa piilee, jos ne viedään "nettiin" kaikkien saataville taikka vain helposti ohitettavien salauksien taakse: nimittäin niitä koottaessa ei ole yleensä noudatettu sukututkimuksen n.s. hyviä käytännesääntöjä eli ei esim. ole kysytty eläviltä ihmisiltä lupia siitä, saako tiedot julkaista netissä. Ei ollut Tapani Kauppikaan kysynyt, kun kuulin tietojeni olevan hänen nettiin laittamina - myös kaikkien muiden samaa nettisivua käyttävien käytettävissä. Kävin hänen kanssaan tästä väkevän väännön ja hän luullakseni poisti omat ja elävien läheisteni tiedot sivultaan. Luullakseni - sillä en ollut liittynyt noille sivuille, vaan sain tiedon toisen sukutukimusta harrastavan kautta.

[k.i]

ei esim. ole kysytty eläviltä ihmisiltä lupia siitä, saako tiedot julkaista netissä.

Tietokannan voi helposti rajata pelkästään kuolleisiin, tai vaikka yli 50v sitten kuolleisiin henkilöihin, joiden tiedot pystyisi julkaista.

[Pekka Hiltunen]

Kerran, eräänä vuonna, asioidessani Turun MA:ssa muuan iäkäs mieshenkilö tarjosi CD-romppuaan, jolle oli kerännyt sukunsa vaiheita tiedustellen, että onko intressiä tämmöisten tietojen taltiointiin. Kenties ei jälkipolvi ollut syttynyt tai sitten oli sammunut. Ainakin silloin otettiin romppu ilomielin vastaan, joten kannattaa käydä kopioituttamassa tiedot MA:n omille tallennusvälineille. Luulisi, että myös Liisankadulla Kruunuhaassa on tilaa muutamille rompuille tai tikuille - sen 1960- tai 70 -luvun renkutuksen "ruumisarkkuliikkeen" ohella..
PH