Genos vedenjakajalla

[Giösling]

Koska Tiina Miettisen juuri postitettua ilmoitusta Genos-lehden sisällöstä
ei voida kommentoida samassa viestiketjussa (estetty), tulkoon se tässä:

Lyhyen artikkeli-indexin simäilyllä huomaan, ettei Georg Lutherin kynänjälki
enää näy tässä tuoreimmassa. Onko siis valittaen todettava että Wallerian-selvitys jäi hänen viimeisekseen?

Genos on historiansa vedenjakajalla. Miten eteenpäin?

Terveisin

Juhani Pesu

[kkylakos]

Genos on historiansa vedenjakajalla. Miten eteenpäin?

En ymmärrä kysymyksenasettelua. Luther on tuskin ollut minkään Genoksen numeron ainoa kirjoittaja ja eteenpäin jatketaan kaikkien halukkaiden tutkija-kirjoittajien voimilla.

Lutherin aineisto on tietääkseni ansioituneen tutkijan järjestettävänä ja siitä mahdollisesti julkaistaan joitain viimeistelyä vailla olevia tutkimuksia.

[Antti Järvenpää]

Genos 2/2008 kolahti postilaatikkooni aina yhtä tervetulleena ja samantien tuli Sukutieto 2/2008.

Oikeastaan Genoksen pääkirjoituksesta ja toiminnanjohtajan Genos tuumaluista Sukutiedossa tuli ponnin kirjoittaa muutama sana tähän keskusteluketjuun.

Tuosta Juhanin lausumasta, että Genos on vedenjakajalla tulee mieleen, että näin varmaankin on, mutta luulen, että itse ajattelen eri asiaa kuin Juhani. Historiassa korkeatasoisten artikkelien kirjoittaminen on ollut mahdollista vain niille, joilla on ollut aikaa ja mahdollisuus päästä lähteiden äärelle. Tänä päivänä tilanne alkaa olla aika erillainen kehittyneen tietotekniikan ja internetin myötä, joka on tehnyt sekä tiedon hakemisen että jakamisen mahdolliseksi aivan uudelle asteelle. Unohtamatta sitä, että asiallinen ja joskus kova sävyinenkin nettikeskustelu toimii oivana lähdekriittiikkinä.

Viittaan edellisellä siihen, että nyt ilmestyneeseen Genokseen Jouni Kaleva on ansiokkaasti kerännyt yhteen lähes kaiken sen tiedon, mistä taannoin keskustelimme Alftan suvusta suku-foorumilla. Nyt tuo tieto on kerätty yhteen lähdemerkinnöin tulevia sukututkijoita varten. Ehkäpä artikkeliin olisi vielä voinut lisätä ne hautatiedot, jotka ovat Turun tuomiokirkon asiakirjoissa koskien sukuun liittyviä hautoja, jotka toisaalta eivät muuta asiasisältöä, mutta lähdetietoina olisivat voineet olla samassa yhteydessä.

Uskoisin, että mainitun artikkelin pontimena on ollut se, että Juhani on jaksanut nostaa aihetta esiin ja toisaalta Jouni on jaksanut muokata kaikkia tiedot julkaisukelpoiseksi. Minusta tämä on oiva esimerkki, miten hyvä ja joskus kirpeäkin nettikeskustelu lähdekritiikkeineen johtaa artikkeliin, josta on hyötyä nyt ja tulevillekin sukupolville.

Kun toiminnanjohtaja Sukutiedossa mainitsee, että sukutieto on toisaalta kumuloituvaa ja itseään korjaavaa, minkä tähden Genoksessa on sekä aikaisempaa tutkimusta täydentäviä, että korjaavia artikkeleita ja tiedonantoja. Uskoisin, että nimenomaan tältä osalta olemme vedenjakajalla, koska koskaan aiemmin ei niin monet silmät ja ajatukset ole voineet keskittyä samanaikaisesti yhteisesti kiinnostaviin aiheisiin digitoitujen lähteiden ja keskusteluryhmien kautta. Toivottavaa olisikin, että korketasoiset keskustelut eivät jatkossakaan hukkuisi keskustelupalstojen arkistoihin, vaan aina löytyisi joku, joka jaksaisi kiteyttää laajasti kiinnostavan keskustelun artikkelin muotoon.

[Giösling]

Alftan-kronikka on toki lähellä sydäntäni, kuten sukuaiheista keskustelua Suomessa seuraavat ehkä muistavatkin. Olen sen (kronikan) maininnut myös erityisaiheenani SSS:n sukututkijatluettelossa.

Quote:

Jouni Kaleva on ansiokkaasti kerännyt yhteen lähes kaiken sen tiedon, mistä taannoin keskustelimme Alftan suvusta suku-foorumilla.

Unquote:

Kanssakeskustelijana olisin ollut todella "otettu", jos olisin saanut
lukea, tai peräti kommentoida lempiaihettani, ennen sen julkaisua.

Jälkipuheet ovat aina "happamia".

Nyt joudutte odottelemaan hamaan syksyyn, jolloin Genos saapuu
Riadiin.

Terveisin

Juhani Pesu

[Giösling]

Ja sitten on tietenkin (tekstistä riippuen) odotettavissa vastine, jonka Genos, tasapuolisuuden nimissä, julkaisee.

Niinhän?

JP

[Seppo Niinioja]

Alftan-kronikka on toki lähellä sydäntäni, kuten sukuaiheista keskustelua Suomessa seuraavat ehkä muistavatkin. Olen sen (kronikan) maininnut myös erityisaiheenani SSS:n sukututkijatluettelossa.

Quote:

Jouni Kaleva on ansiokkaasti kerännyt yhteen lähes kaiken sen tiedon, mistä taannoin keskustelimme Alftan suvusta suku-foorumilla.

Unquote:

Kanssakeskustelijana olisin ollut todella "otettu", jos olisin saanut
lukea, tai peräti kommentoida lempiaihettani, ennen sen julkaisua.

Jälkipuheet ovat aina "happamia".

Nyt joudutte odottelemaan hamaan syksyyn, jolloin Genos saapuu
Riadiin.

Terveisin

Juhani Pesu

Seuran kirjastolla oli ainakin muutama vuosi sitten sähköisten kopioiden lähetyspalvelu, taisi olla lähinnä kokeilu. Etukäteen maksettiin tiettyä kopiomäärää vastaava maksu. En ole sitä käyttänyt, mutta kannattanee kysyä. Alftan-artikkelin pituus on 18 sivua.

Seppo Niinioja

[Giösling]

Diplomattisesti:

Kerrankin olen kiitollinen postipavelujen h i t a u d e s t a.

Kesärauhasta nauttien

JP

Villa Abdul Salam

[Giösling]

Auktoritatiivisen artikkelin luominen Alftan-kronikan kolmesataavuotiaasta historiasta voi olla työläs tehtävä.

Siksipä siihen eivät ole tarttuneet kovinkaan hanakkaasti menneitten polvien Alftan-tutkijat.

Alftan-kronikasta voidaan, sen luonteen tähden, esittää vain mielipiteitä.

Erot käsityksissä synnyttävät konflikteja, joihin Genoksen on varauduttava.

Genoksen luotsaus, sen pääpurjeen nyt laskeuduttua, on sensitiivinen tehtävä.

Onnea yrityksessä!

Terveisin

Juhani Pesu

[Matti Lund]

En ymmärrä kysymyksenasettelua. Luther on tuskin ollut minkään Genoksen numeron ainoa kirjoittaja ja eteenpäin jatketaan kaikkien halukkaiden tutkija-kirjoittajien voimilla.

Lutherin aineisto on tietääkseni ansioituneen tutkijan järjestettävänä ja siitä mahdollisesti julkaistaan joitain viimeistelyä vailla olevia tutkimuksia.


Hei

Kaisan toteama antoi minulle herätteen sijoitella vähän paremmin eräänlaista vedenjakajaa, joka olisi muodostunut vähitellen jonkin aikaa sitten suomalaiseen sukututkijayhteisöön ja jota omalta osaltaan kaikki varteenotettavat sukututkimustulosten julkaisukanavat väistämättä heijastelisivat, Genos mukaanlukien ja vielä eräänlaisena johtotähtenä.

"Vedenjakaja" olisi vaivihkaa muodostunut, kun tietty sangen uuttera, luotettava ja kohtalaisen tuottoisaa julkaisutahtia ylläpitänyt tutkijasukupolvi on keskuudestamme lähes kokonaan poistunut ja hiipunut, ehkäpä mainittu Luther sen viimeisenä pisarana, mutta heidän paikkaansa ei ehkä uusi sukupolvi ole kyennyt odotuksia vastaavasti täyttämään. Kenties joillakuilla on tullut tietynlaista tyhjiön kokemusta tutkijayhteisön tilaa katselmoidessa.

Arkistot odottavat edelleenkin valloittajiaan, jotka ammentaisivat niiden kätköissä olevaa tutkimatonta tietoa julkaisujen valoon. Arkistot kyllä pullistelevat väsymättömiä oman suppean sukuryppäänsä tietojen kirkonarkistoista poimijoita, jopa megalomaanisia sellaisia, mutta niitä, joilla kohdistuu selvää kunnianhimoa laajempien ja haastellisten vanhojen sukuverkostojen tutkimukseen en ole viime vuosina arkistoissa kohdannut paria poikkeusta ja muutamaa yliopistollisen opinnäytteen suorittajaa lukuunottamatta.

Uskon, että tämä on ajan ilmiö, että väistynyt sukupolvi oli niin väsymätön ja uurastuksessaan sitkeä, ja taas uudempi polvi jonkin verran mukavuudenhaluinen ja periksiantava. Lienee myös niin, että vanhan polven tullessa esiin, suuntautui myös luovaa lahjakkuutta sukututkimuksen pariin, kun nyt se pyrkii virtaamaan muualle. Mitään uuden löytämisen kyllääntymispistettä ei ole lähelläkään näköpiirissä, vaan löydettävää on paljon. Tutkijan edessä on vielä paljon houkuttavia mutta pölyyn vajonneita lähteitä, joita ei ole kunnolla avattu.

Mikä siis eteen?



Meidän, joissa vielä henki pihisee, on otettava haaste vastaan ja vastattava huutoon. On rohkaistuttava suuntautumaan pioneerihenkiseen arkistotutkimukseen ja julkaisemaan tutkimustuloksia sekä yritettävä pitää niillä korkea taso. Jos tuntuu, ettei siihen itsellä yksin ole resursseja, pitää yrittää löytää avustajia, jotka osaavat neuvokkaasti auttaa tutkimustulosten julkistuksessa. Jo kahden kolmen hengen tiiminä voi tuottaa korkeatasoisia tuloksia, kunhan itse kunkin jäsenen ominaisuudet sopivasti täydentävät toisiansa.

Itse kuulun sen verran iäkkääseen kaartiin, että lienen suurimman osan löydöksistäni tehnyt ja niistä pitäisi ehtiä merkitsevä osa julkistaa. Se kyllä edellyttäisi pitempää elämää, mikä on odotettavissa. Tosin löydökseni ovat enimmäkseen niin periferiaalisia, että niistä aika pieni osa on sopivia Genoksen kaltaiseen julkaisuun, mutta sekään ei olisi kovin vähäinen määrä.

Tärkeintä olisi nyt kuitenkin kouluttaa nuorempaa polvea niin, ettei verenvähyyttä vastaisuudessa podettaisi siinä määrin kuin mitä nyt ehkä tehdään ... Uskon, että SSS:ssä tämä koulutustarve tästäkin näkökulmasta on noteerattu ja suunnittelua sen eteen tapahtunee.

keskisuviterveisin Matti Lund

[Giösling]

Hei

Kaisan toteama antoi minulle herätteen sijoitella vähän paremmin eräänlaista vedenjakajaa, joka olisi muodostunut vähitellen jonkin aikaa sitten suomalaiseen sukututkijayhteisöön ja jota omalta osaltaan kaikki varteenotettavat sukututkimustulosten julkaisukanavat väistämättä heijastelisivat, Genos mukaanlukien ja vielä eräänlaisena johtotähtenä.

"Vedenjakaja" olisi vaivihkaa muodostunut, kun tietty sangen uuttera, luotettava ja kohtalaisen tuottoisaa julkaisutahtia ylläpitänyt tutkijasukupolvi on keskuudestamme lähes kokonaan poistunut ja hiipunut, ehkäpä mainittu Luther sen viimeisenä pisarana, mutta heidän paikkaansa ei ehkä uusi sukupolvi ole kyennyt odotuksia vastaavasti täyttämään. Kenties joillakuilla on tullut tietynlaista tyhjiön kokemusta tutkijayhteisön tilaa katselmoidessa.

Arkistot odottavat edelleenkin valloittajiaan, jotka ammentaisivat niiden kätköissä olevaa tutkimatonta tietoa julkaisujen valoon. Arkistot kyllä pullistelevat väsymättömiä oman suppean sukuryppäänsä tietojen kirkonarkistoista poimijoita, jopa megalomaanisia sellaisia, mutta niitä, joilla kohdistuu selvää kunnianhimoa laajempien ja haastellisten vanhojen sukuverkostojen tutkimukseen en ole viime vuosina arkistoissa kohdannut paria poikkeusta ja muutamaa yliopistollisen opinnäytteen suorittajaa lukuunottamatta.

Uskon, että tämä on ajan ilmiö, että väistynyt sukupolvi oli niin väsymätön ja uurastuksessaan sitkeä, ja taas uudempi polvi jonkin verran mukavuudenhaluinen ja periksiantava. Lienee myös niin, että vanhan polven tullessa esiin, suuntautui myös luovaa lahjakkuutta sukututkimuksen pariin, kun nyt se pyrkii virtaamaan muualle. Mitään uuden löytämisen kyllääntymispistettä ei ole lähelläkään näköpiirissä, vaan löydettävää on paljon. Tutkijan edessä on vielä paljon houkuttavia mutta pölyyn vajonneita lähteitä, joita ei ole kunnolla avattu.

Mikä siis eteen?



Meidän, joissa vielä henki pihisee, on otettava haaste vastaan ja vastattava huutoon. On rohkaistuttava suuntautumaan pioneerihenkiseen arkistotutkimukseen ja julkaisemaan tutkimustuloksia sekä yritettävä pitää niillä korkea taso. Jos tuntuu, ettei siihen itsellä yksin ole resursseja, pitää yrittää löytää avustajia, jotka osaavat neuvokkaasti auttaa tutkimustulosten julkistuksessa. Jo kahden kolmen hengen tiiminä voi tuottaa korkeatasoisia tuloksia, kunhan itse kunkin jäsenen ominaisuudet sopivasti täydentävät toisiansa.

Itse kuulun sen verran iäkkääseen kaartiin, että lienen suurimman osan löydöksistäni tehnyt ja niistä pitäisi ehtiä merkitsevä osa julkistaa. Se kyllä edellyttäisi pitempää elämää, mikä on odotettavissa. Tosin löydökseni ovat enimmäkseen niin periferiaalisia, että niistä aika pieni osa on sopivia Genoksen kaltaiseen julkaisuun, mutta sekään ei olisi kovin vähäinen määrä.

Tärkeintä olisi nyt kuitenkin kouluttaa nuorempaa polvea niin, ettei verenvähyyttä vastaisuudessa podettaisi siinä määrin kuin mitä nyt ehkä tehdään ... Uskon, että SSS:ssä tämä koulutustarve tästäkin näkökulmasta on noteerattu ja suunnittelua sen eteen tapahtunee.

keskisuviterveisin Matti Lund

Juuri näin, Matti Lund!
Kiitos oivaltavasta tekstistä.

Terveisin

Juhani Pesu