Tyttöjen koulutus

[mirjamarja]

Suomalaiset naiset ovat osanneet lukea ja kirjoittaa siinä kuin miehetkin. Kävivätkö myös tyttäret lukkarin kouluissa, vai miten tyttöjen koulutus tapahtui? Rippikirjoja tutkiessani olen monesti miettinyt, että ne 1800-luvun kauniit käsialat ovat varmasti papin tyttärien tai rouvan kirjoittamat, ei kiireisellä pastorilla varmaankaan ollut aikaa huolellisuuteen. Sen voi havaita myös joistakin käsialoista.
Tutkin juuri pienen Loviisan elämää ja totean, että hän saa varmaankin hyvän kasvatuksen ja solmii avioliiton varakkaan porvarin kanssa. Koulua ei kuitenkaan missään mainita. Olivatko kotiopettajat 1800-luvun alkupuolella yleisiä kaupunkilaisperheissä? Olen myös ymmärtänyt, että monet varakkaammat ihmiset osasivat useita kieliä, esim. ranska ja saksaa. Miten se oppi saatiin?

[Leevi A]

Pari yksittäistapausta parempia tietoja odotellessa.
Olulainen Sara Wacklin (s. 1790) piti tytöille koulua ainakin Oulussa ja Helsingissä. Epäilemättä paremmin toimeentulevien perheitten tytöille. Lisätietoja löytynee Googlella.
Oma äitini s. 1907 kävi koulua Iissä 5 päivää. Sitten isä otti pois koulusta, kun tarvittiin huolehtimaan pienemmistä lapsista. Myöhemmin sitten joku opetti lukemaan, kirjoittamaan ja vähän laskemaankin.

[mirjamarja]

1800-luvun loppupuolella kiertokoulut ja kansakoulut toimivat jo useilla paikkakunnilla. Oman sukuni jäsenet kirjoittelivat paljon kirjeitä, joita on yhä jäljellä ja käsialoissa ei juuri ole moittimista. Mutta ko. vuosisadan alussa varmaankin turvauduttiin kotiopettajiin?

[olanyk]

Vielä 1900 luvun puolivälin jälkeen Pohjanmaalla oli asenne että koulu pilaa hyvän työihmisen. Tyttöjen koulutusta maalla ja työväestön piirissä pidettiin tarpeettomana.Omassa ypäristössäni oppikouluun meneminen tapahtui paljon kaveriesikuvan perässä.
Olavi

[olanyk]

Oman Äitini 1920 luvulla koulupiirissä Sotkamossa ei ollut koulua. Hän meni naapurikylän kouluun ja itkeä tirauttamalla sai tyhjän seinäävasten olevvaan pulpettiin kun lupasi pulpetisss nousta vastatessaan. Seuraavana kesänä ilman isänsä lupaa irtisanoutui syksyllä Kajaanin piikapaikasta. Kotiin mennessä tökkäsi viinalle persolle isälle rahatukkonsa helpottaakseen tilanetta.
Olavi

[Kataja]

Maaseudulla saattoi olla myös sellaista asennetta, että pojat tarvittiin työntekoon ja tytöille sopi poikia paremmin kirjoittaminen ja sensellainen.
Isoäitini oli ensimmäisten oppilaitten joukossa vuonna 1885, kun Suodenniemelle perustettiin kansakoulu. Naapuriin Laviaan perustettiin koulu poikalapsille, mutta Suodenniemen koulu oli sekä pojille että tytöille. Kouluun oli pääsykoe. Ensimmäisenä lukuvuonna koulussa oli 14 tyttöä ja 16 poikaa. Oppilaitten huoltajien ammatit: talollinen 9, torppari 2, ent. talollinen 1, työmies 6, palvelusnainen 1, seppä 1, lukkari 1, muiden ammattia ei mainita. (Yhdestä talosta oli poika ja 2 tyttöä, lukkarilta ja yhdeltä työmieheltä oli poika ja tyttö.) Koulusta sai anoa lomia talon töiden takia. Osa lopetti koulun kesken mm. rippikouluun menon takia.
Ensimmäiset päästötodistukset jaettiin vuonna 1888, todistuksen sai silloin 2 poikaa ja 3 tyttöä.

Lähde: Pertti Virtanen, Suodenniemen koululaitoksen historiaa ja Suodenniemen Joulu -lehdet.

Marjatta

[Hela]

Minulla on vähän omakohtaista tietoa Satakunnasta. Tyrväälle perustettiin ensimmäinen kansakoulu 1873 vuosia kestäneen riitelyn jälkeen. Oli kaksi puoluetta, koulun kannattajat ja vastustajat, ja tilanne kärjistyi niin että maaherran täytyi tulla sovittelemaan. Vastustuspuolue pelkäsi että koulunkäyneistä ei enää tulisi työihmisiä. Talolliset, varsinkin varakkaammat, eivät tätä kovin pelänneet, koska työväkeä oli yllin kyllin saatavissa. Niinpä isoisäni isä oli kouluasiassa myönteinen ja hänen lapsensa kävivät kansakoulun, myös isoisäni sisar. Syrjäseutujen torpparien lapset olivat vielä kauan kiertokoulujen varassa.

Isäni vuonna 1856 syntynyt äiti oli aivan eri asemassa. Hänen isänsä oli varsinaissuomalaista talollissukua mutta oli omalla kyvykkyydellään kohonnut virkamieskunnan alimmille portaille ja perustanut ruotsinkielisen perheen. Isoäitini kävi tyttökoulun ja hänellä oli sen ajan säätyläistytön tavanomainen sivistys. Siitä ei ollut paljon hyötyä, kun hän rakastui isoisääni ja olisi tarvinnut suuren maalaistalon emännän valmiuksia. Heidän Romeo- ja Julia-tarinansa oli Satakunnan maaseudulla hyvin erikoinen mutta menee ketjun aiheen ulkopuolelle.

Oma äitini olisi halunnut mennä Tyrvään vastaperustettuun yhteiskouluun, mutta siitä ei tullut mitään, ehkä hänen isänsä odottamaton kuolema sekoitti suunnitelmia. Äitini oli myös ”kohtalaisen kaunis, seurakuntaan sekoovainen” kuten Tyrväällä oli tapana sanoa. Pahat kielet ovat nimittäin kertoneet, että tyttöjä lähetettiin alkuaikoina oppikouluun ulkomuodon perusteella. Korkeampi koulutus oli ikäänkuin vakuutus niille tytöille, joilla ulkomuotonsa takia oli vähemmän mahdollisuuksia avioliittomarkkinoilla. Äitini meni sen sijaan vähän myöhemmin, 18-vuotiaana, Heinolan opettajaseminaariin. Tämä oli tyypillinen uravalinta; lukuisia tyrvääläisiä talontyttäriä valmistui kansakoulunopettajiksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella.

H. I.

[mirjamarja]

Tytöille oli vain vähän mahdollisuuksia opiskeluun kansakoulun jälkeen, opettajaseminaarit oli paras mahdollinen opinahjo tytöille. Seminaareja oli 1800-luvulla jo useampia, vanhin niistä kai Jyväskylän seminaari. Tästä varmaan johtuu, että kansakoulunopettajista suurin osa oli naisia alusta alkaen.
Minä vain mietin 1800-luvun alkupuolen aikoja, jolloin tyttärillä ei tainnut oikein olla mitään koulua käytäväksi. V. 1802 Loviisa oli ruotsinkielisellä seudulla Tammisaaressa, ja hänellä varmaankin oli kotiopettaja.

[olanyk]

Otsikosta poiketen mutta koulutuksesta. Usein on ajatuksiani herättänyt 1600 luvun Pohjanmaan koulutuksen kehitys. Kainuussa vouti Antti Eerikinpoika (Cajanus) polkkasi kotiopettajan pojista lienee neljä päätyi Upsalan yliopistoon. Kainuusta muistaakseni tuolla vuosisadalla oli Upsalassa noin 60 opiskelijaa, joista puolet oli Canuksia tai vävyjen lapsia. Johan Cajanuksesta piti tulla professori Turkuun. Maisterin tutkinto tuolloin edellytti "väitöskirjan" tapaisen opinnäytteen. Moni kainuulainen perhe on juhlinut 1950 luvulla suvun ensimmäistä ylioppilasta, kun sukututkmus on jäänyt tekemättä. On mieleen tullut kysymys, mikä vaikutus Cajanusten opiskeluun oli Kajaanin linnan vangilla, Johannes Messeniuksella. Onhan antanut niitynsä "kumminlahjana" Cajanuksille. Tuskinpa Cajanuksen tytöt ovat kotiopetukseen osallistunut.
Olavi

[Matti Lund]

Tytöille oli vain vähän mahdollisuuksia opiskeluun kansakoulun jälkeen, opettajaseminaarit oli paras mahdollinen opinahjo tytöille. Seminaareja oli 1800-luvulla jo useampia, vanhin niistä kai Jyväskylän seminaari. Tästä varmaan johtuu, että kansakoulunopettajista suurin osa oli naisia alusta alkaen.
Minä vain mietin 1800-luvun alkupuolen aikoja, jolloin tyttärillä ei tainnut oikein olla mitään koulua käytäväksi. V. 1802 Loviisa oli ruotsinkielisellä seudulla Tammisaaressa, ja hänellä varmaankin oli kotiopettaja.

Ainakin Etelä-Pohjanmaalla alkaa heti isonvihan jälkeen olla merkkejä vapaaehtoisesta kansanopetustyöstä, jossa oppilaina puhutaan vain lapsista eikä enää ainoastaan pojista. Siis tätä tapahtui todistettavasti esimerkiksi 1720 -luvulla, mikä tulee ilmi mm. käräjillä ja todetaan piispantarkastuksissa.

Esimerkiksi tällöin Vöyrillä entinen nimismies Samuel Backman järjesti sellaista lastenopetusta asumassaan Rökiönkylän Nygårdin talossa.

1700 -luvun puolivälissä ja lopulla näkyy siellä täällä Pohjanmaan rippikirjoissakin ihmisiä "barnalärare" -nimikkeellä, suurempi osa ruotsinkielisellä puolella.

Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle nousi 1700 -luvun alkupuolella voimakkaasti varhaisherännäisyyttä. Siihen liittyi innostunut uskonnollisen kirjallisuuden lukeminen. Liike toimi lukupiirien kautta ja toi myös suomenkieliset tytöt lukemistojen pariin, siis se oli lähinnä raamatun ja postillojen tahkoamista. Nuoret tytöt olivat hyväsilmäisiä ja vanha väki luetutti raamattua yms. heillä.

Tytöille ei vielä avattu tietä oppilaitoksiin, mutta diskriminaatio alkoi rajoittua enää näihin virallisiin herrojen laitoksiin. Arvioni mukaan ainakin omissa eteläpohjalaisissa suvuissani tytöillä oli 1700 -luvulla jonkin verran parempi sisälukutaito tai sellaisten tyttöjen osuus oli suurempi kuin poikien.

terv Matti

[Hela]

Tulee mieleeni naimattomien papintyttärien rooli kansanopetuksessa. Omassa suvussani näitä oli kaksi: Kristina Margareta Wanonius Kiikalassa ja Anna Renata Wanonius Tampereella (Genos 1960, s. 119 ja 122).