Piikkiön Ootoisen omistussuhteista 1500-luvulla

[Kivipää]

Piikkiön historia I:ssä (s. 103) kerrotaan Naantalin luostarin aiemmin omistaman Ootoisen rälssimaan päätyneen Pietari Jussinpojalle. Pietarin tarkempi henkilöllisyys ei kuitenkaan kirjasta ilmene.

Henrik Impolan 1500-luvun rälssiä koskevassa teoksessa mainitaan (s. 390) erään Bertil Jönssonin hankkineen Ootoisen, mutta Bertilin tarkempi henkilöllisyys ei kuitenkaan kirjasta ilmene.

Lienee kuitenkin selvää, että em. Pietari Jussinpoika ja Bertil Jönsson ovat yksi ja sama henkilö, mutta kuka hän oli? Piikkiön historiasta (s. 203) ilmenee, että Ootoisissa oli 1500-luvun puolivälissä kaksi rälssitilaa, joista Kujansuu oli aiemmin kuulunut Naantalin luostarille. Talon omisti 1560- ja 1570-luvuilla Poikon Brita Fincke.

Tämän tiedon myötä selviää myös em. Bertilin tausta. Nimittäin Brita oli 1. aviossaan Kemiön Rekun Bertil Jönsinpojan kanssa. Myöhemmissä perinnönjaoissa Ootoisen Kujansuu siirtyi Britan sisaren lapsille ja näistä toisen vävylle Henrik Tönnenpojalle (Wildeman), vuosien 1607-12 Piikkiön kihlakunnantuomarille. Omistus palautui sikäli samaan sukupiiriin, sillä Bertil Jönsinpojan 1. puoliso oli Henrik Tönnenpojan isän sisar Karin Olofintytär.

Ootoinen sijaitsee aivan Linnunpään naapurissa Oorlahden tapaan, joten siitä voi rakentua ties mitä näköaloja, mutta se on sitten toisen pohdinnan aihe.
__________________
Matti Pesola

[mjauhi]

Bertil Jönsson on mielenkiintoinen henkilö, jonka sukuhistoriaan liittyy monta ratkaisematonta arvoitusta.
LAINAUS
Antagligen uradel. Utgången på svärdssidan 1567.

Bertil Jönsson, väpnare, blef 1530 fogde i Hattula härad och 1535 3/9 slottslofven på Viborg
(1). Sändes 1535 af ståthållaren Nils Grabbe till Stockholm med kyrksilfver från Finland, kallas
då »välbördig sven" (2). Fick 1535 20/10 förläning af en konungsgård, Saviniemi i S:t Andree
socken (1). Förekommer redan 1537 såsom domhafvande och fogde i Lappvesi härad och
utnämndes till häradshöfding i samma härad 1541 (1). Innehade genom sitt senare gifte Reku
säteri i Kimito socken och tillhandlade sig Kir-vesniemi eller Yksnäs i Taipale socken „för 2
ortuger, förbrände sedan och förjagade 5 eller 6 bönder utaf näset och gjorde sig där en
väldig sätesgård" (2). År 1556 väcktes förslag om att »gamle Bertil Jönsson" skulle afstå sin gård
Reku, såsom lämplig till afvelsgård, åt kronan, mot säterifrihet för Kirvesniemi (2). Nämnes
icke efter 1557, torde hafva aflidit vid denna tid. — Gift l:o med Anna Olofsdotter, som
var död 1545 (2); dotter af Olof Lille (Wildeman, n:r 89) och Anna Fleming, n:r 4, samt
enka efter Ludolf Boose, uradel från Holstein;
2:o med Brita Fincke (4), dotter af ståthållaren Gödik Nilsson Fincke, uradel, och
Margareta Slätte, n:r 97. Hon lefde ännu 1570, i räkenskaperna kallad »hustru Brita till Poiko" I
Rimito socken.
http://runeberg.org/frfinl/0026.html

Tästä puuttuu lapset: Nils Bertilsson ja hänen puoliveljensä Johan Boose, joka on mainittu Heikki Jokipiin Sukuforumin keskustelussa:
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=10776&highlight=boose

Johan Ludolfsson Boose. Ludolf on synonyymi Lydekelle. Nimi kuuluisi Johan Lydekasson Boose, jolloin boose tarkoittaisi asuinpaikkaa( Bossila, Bussila, Possila). Hän voisi olla Bengt Lydekassonin pojanpoika????
Johan Boosen aviossa Ingeborg Henriksdr:n kanssa vanhinman pojan nimi oli Lydeke.
vertaa SDHK 42303

Tämä Johan Boose oli merkittävä mies , joka sai kuninkaalta palveluksistaan veljensä(1/2) Nils Bertilssonin( Bertil Jönssonin poika) omaisuuden.

Karin Olofssonin veli Arvid Olsson? tavataan Rymättylän Poikossa 1558-1560 ja edelleen naapurissa Viljaisissa 1562-1569. SAY ennekuin hän antoi tilaa Brita Finckelle, joka hallitsi tilaa miehensä Mårten Simonssonin kanssa ja oli antanut puolet Poikosta Britalle huomenlahjaksi. Asiasta valitettiin.
Brita hallitsi Poikkoa leskenä 1567-77. Ennen ja jälkeen yhden vuoden mainitaan Eskill Hendersson.

Näistä voisi kirjoittaa sivukaupalla, mutta Pienimäen, Ispoisten, Linnunpään omistussuhteista voisi keskustella täällä, koska Sten Henriksson(Poiko) ja poikansa Henriksonilla tuntuu olevan sormensa mukana monessa.

Tuntuisi siltä, että joku suku on piilossa tutkijoilta( Finne, Renhuvud, etc)
Ramsay on ainakin onnistunut sekoittamaan ne. Eikä ihme ,ei silloin ollut tällaisia nettimahdollisuuksia. Täytyy nostaa hattua hänelle ja sille työmäärälle , jonka hän teki arkistoissa.

Tutkimisiin.

[Hela]

.Näistä voisi kirjoittaa sivukaupalla, mutta Pienimäen, Ispoisten, Linnunpään omistussuhteista voisi keskustella täällä, koska Sten Henriksson(Poiko) ja poikansa Henriksonilla tuntuu olevan sormensa mukana monessa.

Tuntuisi siltä, että joku suku on piilossa tutkijoilta( Finne, Renhuvud, etc)
Ramsay on ainakin onnistunut sekoittamaan ne. Eikä ihme ,ei silloin ollut tällaisia nettimahdollisuuksia. Täytyy nostaa hattua hänelle ja sille työmäärälle , jonka hän teki arkistoissa.

Tutkimisiin.


Jully Ramsayn teoksesta puuttuu paljon rälssiä, joka oli itsenäisen talollissäädyn ja porvarissäädyn rajamailla, mutta varsinaisten rälssisukujen osalta hänen sukutaulunsa ovat edelleenkin verrattain luotettavia. Yllä mainituista hän on kuitenkin ”sekoittanut” Ispoisten ja Linnunpään sukuja, olen korjannut niitä vuonna 2011 julkaistussa rälssiratsupalveluskirjassani. Renhuvud ei ole aito sukunimi, sen ovat tutkijat keksineet vaakunan perusteella. Tällä nimellä tunnetun Poikon suvun on Eric Anthoni perusteellisesti selvittänyt (Äldre svenska frälsesläkter I:2). Ramsay käyttää siitä tyttären kautta jatkuvan nuoremman Poikon suvun nimeä Finne. Tämä oli myös Tennilän Porvolassa asuneen lyhytaikaisen rälssisuvun nimi.

Henrik Impola

[Kivipää]

Boose-, Finne- ja Wildeman-suvut ovat erilaisen sitein liittyneet mm. Flemingeihin. Poikon Henrik Steninpoika oli aviossa Margareta Hermanintytär Flemingin (SAY:n "Louhisaaren Margit") kanssa. Henrikin leskenä Margit omisti maata mm. Kaarinan Kakkaraisista (nyk. Turun Koivula), Haritusta ja Ilpoisista. Nämä kaikki sijaitsivat aivan Ispoisten rälssimaan naapurustossa. Margitin jälkeen Kakkaraisten rälssitila siirtyi hänen veljensä vävylle Henrik Simonpojalle (Karuna-suku).

Henrikin maat ja mannut menivät sitten vävy Johan Booselle. Boosen äidinäiti oli Anna Johanintytär Fleming, em. Louhisaaren Margitin pikkuserkku. Boosen äidinisä oli Olof Pederinpoika Lille (Wildeman), joten Ootoisen omistanut Piikkiön kihlakunnatuomari Henrik Tönnenpoika (Wildeman) oli Johan Boosen serkku.

Louhisaaren Margitin setä Hans Fleming tuomittiin v. 1488 menettämään Piikkiön Oorlahden Naantalin luostarille. 42 vuotta myöhemmin Ispoisten Sigfrid Matinpoika hankki sen takaisin perintöoikeuksiin viitaten. Hansin tyttäret avioituivat Görtzhagen-sukuun. Görtzhageneihin kytkeytyi ilmeisesti jotenkin myös Rekoisten suku, joka 1500-luvun puolivälin jälkeen omisti Piikkiön Perttalan aivan Linnunpään, Oorlahden ja Ootoisen naapurissa.

Hans Flemingin Cecilia-tyttären toinen aviomies oli Jöns Spore. Jönsin Peder-pojan toinen puoliso oli Perniön Melkkilän Margareta, joka nykyoletuksin oli Ispoisten Sigfridin Erik-pojan leski. Erikin ja Margaretan tyttärenpoika Klas Erikinpoika (Slang) avioitui Johan Boosen Elin-tyttären kanssa.
___________
Matti Pesola

[mjauhi]

Jully Ramsayn teoksesta puuttuu paljon rälssiä, joka oli itsenäisen talollissäädyn ja porvarissäädyn rajamailla, mutta varsinaisten rälssisukujen osalta hänen sukutaulunsa ovat edelleenkin verrattain luotettavia. Yllä mainituista hän on kuitenkin ”sekoittanut” Ispoisten ja Linnunpään sukuja, olen korjannut niitä vuonna 2011 julkaistussa rälssiratsupalveluskirjassani. Renhuvud ei ole aito sukunimi, sen ovat tutkijat keksineet vaakunan perusteella. Tällä nimellä tunnetun Poikon suvun on Eric Anthoni perusteellisesti selvittänyt (Äldre svenska frälsesläkter I:2). Ramsay käyttää siitä tyttären kautta jatkuvan nuoremman Poikon suvun nimeä Finne. Tämä oli myös Tennilän Porvolassa asuneen lyhytaikaisen rälssisuvun nimi.

Henrik Impola

Tennilän Porvolasta(Lammi) löytyi Bertil Jönsson Finne ja Henrik Jönsson Finne. Jokohan löytyi kaipaamani Henrik Finne , joka aviotui Ingrid Stensdr. Poikon kanssa, joiden poika Sten Henriksson Finne aateloitiin 1536 äidin suvun(Poiko,Renhuvud) vaakunan kera. Sten kuoli 1539.
Ollakseen oikea Henrik Finne hänen tulisi olla syntynyt 1460-1480 ?.

Rymättylästä löytyy SAY:n mukaan 1557 seuraavat frelsit:

Poiko: Knut Kappe , H.Margareta
Viljais: Per Fleming
Metsäpoiko: Herman Fleming (onko Herman Magnusson vai poikansa Herman Hermansson ?) ja Simon Nilsson, borgmästare i Åbo( poika Mårten Simonsson avioitui Brita Fincken kanssa ja antoi Britalle 1/2 Poikosta huomenlahjaksi. Tästä valitti Simon Henriksson. Brita Fincken 1 oo Bertil Jönsson.

Poikkoon on merkitty 1564 Jöns Clemetsson frelse ja 1571 Jöns frelse, Jöns Grind . Metsäpoikkoon 1571 Eskills (Henriksson) frelse. Viljaisiin 1571 Jörens frelse. Minulla ei ole Heikki Impolan kirjaa saatavilla, joten voisinko saada tietoa itse tekijältä(Hela) Henrik Finnestä Tennilän Porvolasta ja Metsäpoikon Herman Flemingistä.

Liitän mukaan SAYhärin Rymättylän merkinnät 1540-80 Poikon, Viljaisten ja Metsäpoikon osalta( omia muistiinpanoja) .,niistäkin osittain selviää kuinka pienesssä piirissä jouduttiin tyttäriä naittamaan suvun omaisuuden turvaamiseksi. Uskonpuhdistus "pelasti" monta sukua sallimalla serkusaviot.

Haluan edetä hitaasti ja harkiten, jotta Poikon Sten Henrikssonin(vanha) ja Henrik Finnen vaiheet vaiheet selviäisivät vihdoinkin

Tutkimisiin

[Hela]

[quote=mjauhi;260472] Minulla ei ole Heikki Impolan kirjaa saatavilla, joten voisinko saada tietoa itse tekijältä(Hela) Henrik Finnestä Tennilän Porvolasta ja Metsäpoikon Herman Flemingistä./quote]

Sääksmäkeläinen Henrik Finne ei asunut Poikossa, hänen poikansa, Maskun tuomari Sten Henriksson peri Ison Poikon enoltaan, valtaneuvos ja laamanni Henrik Stenssonilta. Hänestä ei tiedetä muuta kuin että hän oli rälssitön, vasta poika Sten aateloitiin äitinsä suvun (Renhuvud) vaakunalla. Tämä Henrik Finne, jonka isännimeä ei tunneta, oli yhtä sukupolvea vanhempi kuin Porvolan Henrik Jönsson Finne, jota pidetään Hollolan voudin Jöns Olofssonin poikana. Myöskään Porvolan Bertil Jönsson ei ollut sama henkilö kuin Poikon Britan ensimmäinen mies Bertil Jönsson tll Reku eikä myöskään se Bertil Jönsson, joka Jaakko Teitin mukaan jo ennen Västeråsin resessiä (1527) anasti Naantalin luostarilta rälssitilan Piikkiön Otoisissa.

Herman Fleming (Persson, ei Hermansson), myöhemmin valtaneuvos ja sotaeversti (k. 1583), sai herttua Juhanalta Metsäpoikon eli Lilla Poikon toisen rälssitilan, joka oli kuulunut jollekin Turun tuomiokirkon prebendalle. Sen sai 1570-luvulla haltuunsa yllä mainittu Brita Gödiksdotter (Fincke), jolla jo ennestään oli kylän toinen rälssitila ja asumakartanona Iso Poiko. Hän lahjoitti Metsäpoikon tilat sisarentyttärelleen Hebla Eriksdotterille (Slang, Anders Boijen puoliso).

Flemingin tïlan vaiheet 1500-luvulla tunnetaan siis melko hyvin. Metsäpoikon toisen rälssitilan ja Ison Poikon historia 1500-luvulla on paljon vaikeaselkoisempi. Rymättylän historiasta on vain vähän apua. Rälssiratsupalveluskirjani koostuu henkilöjaksoista, niistä rälssimiehistä ja –naisista jotka mainitaan ratsupalvelusluetteloissa ja lipustojen rullissa, mutta pienellä selaamisella ja tilahakemiston avulla saadaan kyllä esiin tilojen omistajalinjoja, vaikkakaan eï läheskään kaikissa tapauksissa täydellisiä. Niiden rälssin ylempään kerrokseen kuuluvien osalta, joilla oli kymmeniä lampuotitiloja, ei kaikkia tiloja ole voitu luetella.

H. I.

[mjauhi]

H.I. Kiitos selventävistä tiedoista. Arvelin itsekkin Porvolan Henrik Finnen olevan nuorenpaa ikäluokkaa. Myös Herman Persson Fleming- tieto hyödyllinen. Se tiivistää Poikko-Viljais-Metsäpoikko avioita entisestään, mutta siitä myöhemmin.

Tutkimisiin