Lemun Kallela

[Hela]

Lemun Kallela


Henrik Olofsson (Spåre) jätti tämän 1½ manttaalin ratsutalon autioksi 1625 ja Lemun kirkkoherra 1637-1677 Jacobus Stephani sai sen haltuunsa 1641 ja omisti se kuolemaansa saakka (1677). Oliko hän sukua Spårelle? Usein autiotalojakin asutettiin sukulaisuuden perusteella.

Jacobus Stephanin jälkeen henkikirjoissa mainitaan Carl Carlsson ja Maria h. 1687-1691. Maria oli selvästikin se Kallelan emäntä joka haudattiin kirkontilien mukaan 1692. Sen jälkeen on henkikirjoissa Carl Jöransson ja Anna h. 1692-1705. Kallelan Carl Jöransson haudattiin 16.4.1712. Onko ”Carl Carlsson” virhemerkintä ja oliko Carl Jöransson isäntänä koko ajan Jacobus Stephanin jälkeen ja naimisissa kaksi kertaa? Oliko hän Jacobus Stephanin vävy? Vanhat muistiinpanoni Kallelasta loppuvat tähän, en voi lisätä enkä tarkistaa, kun digitaaliarkisto on suljettu.

Kun Lemun Vipisen poika Johan Jakobsson ja Kaisa Andersdotter 1723 aloittivat talonpidon, tuli Kallelaan uusi suku, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Gallén. Prof. Jarl Gallén on tunnetulle sukututkijalle Henrik Borgströmille vahvistanut Gaddin sukukalenterin tiedon, jonka mukaan suvun kantaisä on Johan Jakobssonin isoisä, Vipisen isäntä 1641-1675 Henrik Henriksson (Genos 1971 ss. 72-73). Kun hän samalla oli Lemun kirkonisäntä 35 vuotta (1649-1684), hänellä on ollut läheinen suhde kirkkoherraan. Perustuiko se sukulaisuuteen? Vai oliko hänen poikansa Jakob Henriksson kirkkoherran vävy? Johan ja Kaisa olivat 1723 nuori pari, heillä tuskin olisi ollut mahdollisuutta päästä näin suureen taloon oston kautta.

Henkilökohtainen mielenkiintoni Kallelaa kohtaan johtuu siitä että talon tytär Maria Carlsdotter, s. 1688 (rk) ja k. noin 1751 (puuttuu kuolleitten luettelosta), Lemun Manderjärven Mårten Henrikssonin puoliso, on kaksinkertainen esiäitini tyttäriensä Elisabetin ja Annan kautta. Oliko hän Jacobus Stephanin tyttärentytär? Tämän ja muiden kysymysteni tarkoituksena on osoittaa, että Kallelan omistus on useitakin kertoja voinut siirtyä perintöteitse. Vastauksia saattaa löytyä Maskun tuomiokunnan tuomiokirjoista.


Henrik Impola

[Pekka Hiltunen]

Lemun Kallela
Henrik Olofsson (Spåre) jätti tämän 1½ manttaalin ratsutalon autioksi 1625 ja Lemun kirkkoherra 1637-1677 Jacobus Stephani sai sen haltuunsa 1641 ja omisti se kuolemaansa saakka (1677). Oliko hän sukua Spårelle? Usein autiotalojakin asutettiin sukulaisuuden perusteella.
Jacobus Stephanin jälkeen henkikirjoissa mainitaan Carl Carlsson ja Maria h. 1687-1691. Maria oli selvästikin se Kallelan emäntä joka haudattiin kirkontilien mukaan 1692. Sen jälkeen on henkikirjoissa Carl Jöransson ja Anna h. 1692-1705. Kallelan Carl Jöransson haudattiin 16.4.1712. Onko ”Carl Carlsson” virhemerkintä ja oliko Carl Jöransson isäntänä koko ajan Jacobus Stephanin jälkeen ja naimisissa kaksi kertaa? Oliko hän Jacobus Stephanin vävy? Vanhat muistiinpanoni Kallelasta loppuvat tähän, en voi lisätä enkä tarkistaa, kun digitaaliarkisto on suljettu.
Kun Lemun Vipisen poika Johan Jakobsson ja Kaisa Andersdotter 1723 aloittivat talonpidon, tuli Kallelaan uusi suku, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Gallén. Prof. Jarl Gallén on tunnetulle sukututkijalle Henrik Borgströmille vahvistanut Gaddin sukukalenterin tiedon, jonka mukaan suvun kantaisä on Johan Jakobssonin isoisä, Vipisen isäntä 1641-1675 Henrik Henriksson (Genos 1971 ss. 72-73). Kun hän samalla oli Lemun kirkonisäntä 35 vuotta (1649-1684), hänellä on ollut läheinen suhde kirkkoherraan. Perustuiko se sukulaisuuteen? Vai oliko hänen poikansa Jakob Henriksson kirkkoherran vävy? Johan ja Kaisa olivat 1723 nuori pari, heillä tuskin olisi ollut mahdollisuutta päästä näin suureen taloon oston kautta.
Henkilökohtainen mielenkiintoni Kallelaa kohtaan johtuu siitä että talon tytär Maria Carlsdotter, s. 1688 (rk) ja k. noin 1751 (puuttuu kuolleitten luettelosta), Lemun Manderjärven Mårten Henrikssonin puoliso, on kaksinkertainen esiäitini tyttäriensä Elisabetin ja Annan kautta. Oliko hän Jacobus Stephanin tyttärentytär? Tämän ja muiden kysymysteni tarkoituksena on osoittaa, että Kallelan omistus on useitakin kertoja voinut siirtyä perintöteitse. Vastauksia saattaa löytyä Maskun tuomiokunnan tuomiokirjoista.
Henrik Impola
No, kukas sitten oli pappi Jaakopin isä?
Eräs Bertil Mattsson, Kallelan pojan ja Veraisten isännän Matti Olavinpojan¨vävy mainitaan Staffan Sassin yhteydessä, ja olen tämän perusteella arvellut, että hän oli Matti Olavinpojan nimeltä tuntemattoman (?) anopin isä. Olen sijoitellut tätä Pärttyliä, katselmuskirjuria ja Veraisten rusthollaria Nousiaisten khra Henrik Jöransson Laukan apeksi. Silloin Laukan vaimo Catharina Bertilsdotter ja Veraisten sekä myöhemmin Vitikaisten rusthollari Isak Bertilsson olisivat sisaruksia. Isakin anoppi oli Mathias Ryökkaan tytär Hebla, jonka isänäiti oli Karin Thomasdotter Spåre. Karinin isä ja Olaus Jacobi Spåre olivat velipuolia.
PH

[Pekka Hiltunen]

No, kukas sitten oli pappi Jaakopin isä?
Eräs Bertil Mattsson, Kallelan pojan ja Veraisten isännän Matti Olavinpojan¨vävy mainitaan Staffan Sassin yhteydessä, ja olen tämän perusteella arvellut, että hän oli Matti Olavinpojan nimeltä tuntemattoman (?) anopin isä. Olen sijoitellut tätä Pärttyliä, katselmuskirjuria ja Veraisten rusthollaria Nousiaisten khra Henrik Jöransson Laukan apeksi. Silloin Laukan vaimo Catharina Bertilsdotter ja Veraisten sekä myöhemmin Vitikaisten rusthollari Isak Bertilsson olisivat sisaruksia. Isakin anoppi oli Mathias Ryökkaan tytär Hebla, jonka isänäiti oli Karin Thomasdotter Spåre. Karinin isä ja Olaus Jacobi Spåre olivat velipuolia.
PH
Siis tietenkin olin aikeissa kirjoittaa, että katselmuskirjuri Bertil Mattssonin anopin, Brita Georgiin äiti oli Staffan Sassin tytär. Brita Georgin isäksi tiedetään Jöran Michelsson, josta olen kirjannut:
"Isäntä Veraisissa ja Vähä-Vallusessa Staffan Sassin lesken Elsan jälkeen 1603. M. Veraisissa 1603, 1604, 1607, 1609, 1610 (12 tankoa), 1612, 1614 ("enkling", "lendzman"). Staffan Sass viljeli Veraisissa 6 tangon tilaa; Jöran Michelssonilla oli Veraisten toisessa talossa 6 tankoa 1604 ja 1605 hänellä oli 12 tankoa, joista puolet nähtävästi oli vaimon perintöä Staffan Sassilta.
Jöran Michelsson m. Piikkiössä 1565 Mårten Hanssonin lesken Karinin på Bussila lampuotina. M. Veraisissa jo 1589."
PH

[Pekka Hiltunen]

Lisään tähän tiedostostani vielä tauluston, joka voi olla hyödyksi sukulaisuusyhteyksien hahmottamisessa, kun nimien edessä olevat järjestysluvut merkitsevät sukupolvia. Mahdolliset korjaukset ja lisäykset ovat tietenkin tervetulleita!


Taulu 1
1. Peter WilhelmGalle´n,. Vanhemmat taulusta 2.
Puoliso: AnnaWahlroos,. Vanhemmat Bror Wahlroos.
Lapset:
Axel Waldemar, taidemaalari, s. 26.5.1865 Pori, k. 7.3.1931 Tukholma


Taulu 2
2. TuomasMikonpoikaKallenius,. Vanhemmat taulusta 3.
Puoliso: SofiaPietarintytär,.
Lapset:
Peter Wilhelm. Tauluun 1.


Taulu 3
3. MikkoJuhonpoikaKallela,. Vanhemmat taulusta 4.
Puoliso: Kirsti Tuomaantytär,.
Lapset:
Tuomas. Tauluun 2.


Taulu 4
4. JuhoJaakonpoikaKallela, Kallelan isäntä, s. 1697, k. 3.7.1780 Lemu Kallela. Vanhemmat taulusta 5.
Puoliso: 28.3.1722 Mynämäki KaarinaAntintytärVitikainen, Kallela, s. 1704 Lemu Vitikainen, k. 18.11.1759 Lemu Kallela. Vanhemmat taulusta 7.
Lapset:
Mikko. Tauluun 3.
Johan Johansson, Lemun Kallelan talonpoika, torppari, tiilitehtaan työnt., karjapaimen, s. 27.10.1740 Lemu Kallela, k. 9.5.1800 Mynämäki Aakula Heikkilä


Taulu 5
5. Jacob Henriksson, s. Lemu Kovala. Vanhemmat taulusta 6.
Lapset:
Juho, s. 1697. Tauluun 4.


Taulu 6
6. Henrik Henriksson, Lemun Vipisten isäntä 1641-1675, kirkonisäntä 1649-1681, k. Lemu Kovala.
Puoliso: ennen 1643 Sara,.
Lapset:
Jacob Henriksson, s. Lemu Kovala. Tauluun 5.
Jöran Henriksson, Lemun Kovalan isäntä


Taulu 7
5. AnttiRekonpoika, Vitikaisten rusthollari 1694-1709, laivamies, s. Lemu Toijola, k. 1712 Karlskrona Ruotsi. Vanhemmat taulusta 8.
Puoliso: 1694 Lemu Margareta Johansdotter, s. noin 1660 Lemu Järäinen, k. 13.12.1708 Lemu Vitikainen. Vanhemmat taulusta 18.
Lapset:
Kaarina, s. 1704 Lemu Vitikainen. Tauluun 4.


Taulu 8
6. Grels Simonsson, Toijalan isäntä 1657-, k. Askainen Paavainen.
1. puoliso: NN, k. Toijola Lemu, haudattu 1655 Lemu.
Lapset:
Henrik Grelsson, s. noin 1651 Lemu Toijola
Sophia Grelsdotter, s. noin 1654 Toijola Lemu
2. puoliso: Margareta HenriksdotterSpåra,. Vanhemmat taulusta 9.
Lapset:
Antti, s. Lemu Toijola. Tauluun 7.
Simon Grelsson
Israel Grelsson, Huolin Isokauvolan rusthollari
Maria Grelsdotter
3. puoliso: Karin Andersdotter, 1684-85 emäntä Vehmaa Bergsund eli Lallis, 1686-91 emäntä Taivassalo Onnikmaa, k. 1655.
Lapset:
Carl Grelsson, s. Lemu, Paavainen
4. puoliso: 1693 MarjaErkintytär, talontytär, s. 1648 Parattula Taivassalo (Kustavi), k. 1718 Askainen Paavainen. Vanhemmat Erkki Heikinpoika, talollinen, k. jälkeen 1676 Kustavi Parattula ja Riitta, Alakylän emäntä, k. 1676 Kustavi Parattula, haudattu 28.5.1676 Taivassalo.


Taulu 9
7. Henrik OlofssonSpåra, Lemun Kallelan omistaja (-1640) veljensä jälkeen, k. 1656 Lemu Toijola. Vanhemmat taulusta 10.
Puoliso: Valborg Knutsdotter, k. 1662 Lemu. Vanhemmat taulusta 15.
Lapset:
Sofia
Erik Henriksson
Margareta Henriksdotter. Tauluun 8.
Lisbeta
Elin
Bertil Henriksson, talollinen, lautamies, s. noin 1611, k. 1669 Kemi


Taulu 10
8. Olaus JacobiSpåra, Lemun nimismies, Lemun kh 1570-1612, k. 1612 Lemu Toijola. Vanhemmat taulusta 11.
Puoliso: ElinGöranintytär, s. Masku Kiveinen, k. 1609 Lemu. Vanhemmat taulusta 13.
Lapset:
Jacob, Tukholman porvari, k. ennen 15.4.1629
Michel Olofsson, luutnantti, k. ennen 13.8.1618
Olof Olofsson, omisti Lemun Kallelan 1585-1610, k. 1610 Lemu Kallela
Erik Olofsson, Turun porvari, pormestari, valtiopäivämies, k. 1655 Turku
Henrik Olofsson. Tauluun 9.


Taulu 11
9. Jacob Jeppe OlofssonSpåra, rälssimies, k. ennen 10.11.1568. Vanhemmat taulusta 12.
1. puoliso: Thomasdotter, Lemun kh Sigfridus Thomaen sisar. Vanhemmat Thomas.
Lapset:
Thomas Jacobsson, s. Juwa Marttila. Tauluun 24.
Sigfrid, k. ennen 1569
2. puoliso: NN, s. Kirjala Parainen.
Lapset:
Olaus Jacobi. Tauluun 10.
Margareta
Brita
Valborg


Taulu 12
10. Olof LarssonSpåra,. Vanhemmat Lars Månsson Spåra.
Lapset:
Jacob Jeppe Olofsson. Tauluun 11.


Taulu 13
9. Jürgen BerendssonBarsker, Bårdskärer, s. Hampuri Saksa, k. 1570 Masku.
Puoliso: BirgittaErikintytärKnape, porvarin tytär, s. Turku, k. noin 1570. Vanhemmat taulusta 14.
Lapset:
Elin, s. Masku Kiveinen. Tauluun 10.


Taulu 14
10. ErikKnape, rälssimies, Turun porvari.
Puoliso: ValborgRagvaldintytär, k. 1541. Vanhemmat Ragvald Ragvaldsson (stiernkors), rälssimies ja NN Olofintytär Djäkn.
Lapset:
Birgitta, s. Turku. Tauluun 13.


Taulu 15
8. Knut,.
Puoliso: NN JacobsdotterBorstböle-sukua,. Vanhemmat taulusta 16.
Lapset:
Valborg Knutsdotter. Tauluun 9.


Taulu 16
9. Jacob Thomassontill Borstböle i Pargas,. Vanhemmat taulusta 17.
Puoliso: Brita,.
Lapset:
NN Jacobsdotter. Tauluun 15.


Taulu 17
10. Thomas Hartvigssontill Borstböle i Pargas,. Vanhemmat Hartvig Dyker ja Katarina Jönsintytär Garp.
Lapset:
Jacob Thomasson. Tauluun 16.
Simon Thomasson, k. 1561


Taulu 18
6. Johan Simonsson, voudinkirjuri, kruununvouti, s. 1626, k. 2.2.1698 Lemu Verainen. Vanhemmat taulusta 19.
Puoliso: 1657 Lemu Hebla MattsdotterRökman, s. 1631 Nousiainen, k. 30.1.1715 Vehmaa Viiainen. Vanhemmat taulusta 20.
Lapset:
Margareta Johansdotter, s. noin 1660 Lemu Järäinen. Tauluun 7.
Gabriel Johansson, Veraisten rusthollari 1690-


Taulu 19
7. Simon Mattsson, Järäisten isäntä 1663-.
Puoliso: Elsa,.
Lapset:
Johan Simonsson, s. 1626. Tauluun 18.


Taulu 20
7. Mathias BengtssonRyökäs, Nousiaisten kirkkoherra 1631-1648, s. 1600 Lieto Rähälä Ryökäs, k. 1648 Nousiainen. Vanhemmat taulusta 21.
Puoliso: Walborg Jesperintytär, k. jälkeen 1673 Nousiainen.
Lapset:
Hebla Mattsdotter, s. 1631 Nousiainen. Tauluun 18.
Johannes, Vanajan kirkkoherra, lääninrovasti, k. noin 1680
Per Mattsson, ratsumestari, k. Nousiainen Killainen


Taulu 21
8. Bengt JacobssonRyökäs, Ryökkään isäntä 1585-1618, lautamies, k. ennen 15.10.1636 Lieto Rähälä Ryökäs. Vanhemmat taulusta 22.
Puoliso: Karin ThomasdotterSpåre, k. jälkeen 1644. Vanhemmat taulusta 24.
Lapset:
Mathias Bengtsson, s. 1600 Lieto Rähälä Ryökäs. Tauluun 20.
Per Bengtsson


Taulu 22
9. Jacob Thomasson, Ryökkään isäntä 1557-, s. Ryökäs Rähälä Lieto. Vanhemmat taulusta 23.
Puoliso: NN,.
Lapset:
Bengt Jacobsson. Tauluun 21.


Taulu 23
10. Thomas FilipussonRyökäs, Ryökkään isäntä 1540.
Lapset:
Jacob Thomasson, s. Ryökäs Rähälä Lieto. Tauluun 22.


Taulu 24
9. Thomas Jacobssontill Moisio, Spåra, rälssimies, s. Juwa Marttila, k. välillä 1572-1583. Vanhemmat taulusta 11.
Puoliso: NN MårtensdotterManna, s. Lemu Manna. Vanhemmat taulusta 25.
Lapset:
Karin Thomasdotter. Tauluun 21.


Taulu 25
10. MårtenNilsinpoika,.
Puoliso: KerstinTavast, k. Lemu Manna. Vanhemmat Henrik Tavast ja Birgitta Jepentytär Kurki.
Lapset:
Jacob
Michel
NN Mårtensdotter, s. Lemu Manna. Tauluun 24.



PH

[Hela]

Kiitokset Pekka Hïltuselle mielenkiintoisesta sukulinjasta! Se sopii erinomaisesti suuren taiteilijan juhlavuoteen.

Isäni äidin isä oli Peter Wilhelm Gallénin apulainen varanimismiehenä ja sïltavoutina ja oli ilmeisesti tullutkin Tyrväälle hänen mukanaan. Heïdän suhteensa oli virkasuhde eikä näytä johtuneen sukulaisuudesta, mutta jos Gallénit polveutuvat Kallelan aikaisemmista omistajista, niin silloin voitaneen puhua kaukaisesta sukulaisuudesta. Isoäitini molemmat vanhemmat olivat Kallelan tyttären, aiemmin mainitsemani Maria Carlsdotterin jälkeläisiä.

Isovanhempieni kodissa oli muutamia muistoja läheisestä suhteesta nimismies Gallénin perheeseen, muun muassa kehto, jossa Akselia oli keinutettu. Ïsäni lahjoitti sen 1930-luvulla Tyrvään museoon.

H. I.

[Pekka Hiltunen]

Kiitokset Pekka Hïltuselle mielenkiintoisesta sukulinjasta! Se sopii erinomaisesti suuren taiteilijan juhlavuoteen.

Isäni äidin isä oli Peter Wilhelm Gallénin apulainen varanimismiehenä ja sïltavoutina ja oli ilmeisesti tullutkin Tyrväälle hänen mukanaan. Heïdän suhteensa oli virkasuhde eikä näytä johtuneen sukulaisuudesta, mutta jos Gallénit polveutuvat Kallelan aikaisemmista omistajista, niin silloin voitaneen puhua kaukaisesta sukulaisuudesta. Isoäitini molemmat vanhemmat olivat Kallelan tyttären, aiemmin mainitsemani Maria Carlsdotterin jälkeläisiä.

Isovanhempieni kodissa oli muutamia muistoja läheisestä suhteesta nimismies Gallénin perheeseen, muun muassa kehto, jossa Akselia oli keinutettu. Ïsäni lahjoitti sen 1930-luvulla Tyrvään museoon.

H. I.

Esi-isäni Johan Johansson Kallela, joka mainitaan taulussa 4 Mikon jälkeen, avioitui jonkun Sophia Carlintyttären kanssa, joka oli syntynyt 1736 ja jota vihittyjen kirjassa kutsutaan piiaksi. Pariskunta asui ensin torppareina Maskun Portaanpäässä ja sitten Kaksosessa Rymättylässä. Sophian kuoltua viidennen lapsensa jälkeen Johan Johansson avioitui uudelleen esiäitini, erään Anna Friedrichintyttären kanssa, jonka isä oli "ryska dreng" Friedrich Johansson (tai venäjäksi Fjodor Ivanovitsh, siis Iivana Julman vähäjärkisen pojan kaima).

Jospa Carl Jöranssonilla oli poika Carl Carlsson ja mainittu hustru Maria oli hänen äitinsä?

PH

[Benedictus]

Taulu 9
7. Henrik OlofssonSpåra, Lemun Kallelan omistaja (-1640) veljensä jälkeen, k. 1656 Lemu Toijola. Vanhemmat taulusta 10.
Puoliso: Valborg Knutsdotter, k. 1662 Lemu. Vanhemmat taulusta 15.
Lapset:
Sofia
Erik Henriksson
Margareta Henriksdotter. Tauluun 8.
Lisbeta
Elin
Bertil Henriksson, talollinen, lautamies, s. noin 1611, k. 1669 Kemi

Jacobus Stephani (K 1677)

Jakob Stefansson / Staffansson
Kotoisin ilmeisesti Varsinais-Suomen pohjoisosasta ("Norfindus", "borealis").
"Her Jacob Stephani" sai kuningas Kustaa II Aadolfilta valtakirjan rykmentinpastorin virkaan "Pohjois-Suomessa" 9.10.1630; oletettavasti Lemun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5051) kirkkoherra 1637; Mynämäen rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122) lääninrovasti ainakin 1670-luvulla, jolloin suoritti rovastintarkastuksen Pöytyän emäseurakuntaan kuuluvassa Yläneen kappelissa 6.3.1673 (Lempiäinen 1967).
Saarnaaja (synod. conc.) (ruotsiksi) Turun pappeinkokouksessa 1665.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 22.4.1643, 10(7).10.1646, 27.4.1653, 7.11.1655, 26.4.1656 ja marraskuu 1657.
K Lemu 1677.
P Lisbetha N.N., mainitaan 1667, ei enää 1668.


Yllä mainitaan Henrik Spåran tyttärenä Lisbeta, kuten myös khr Jacob Stephanin vaimona Lisbeta ilman isännimeä.


Tiedetäänkö Lisbeta Henriksdotter Spåran vaiheita?
Ajallisesti sopinee kirkkoherran vaimoksi.

[Pekka Hiltunen]

Taulu 9
7. Henrik OlofssonSpåra, Lemun Kallelan omistaja (-1640) veljensä jälkeen, k. 1656 Lemu Toijola. Vanhemmat taulusta 10.
Puoliso: Valborg Knutsdotter, k. 1662 Lemu. Vanhemmat taulusta 15.
Lapset:
Sofia
Erik Henriksson
Margareta Henriksdotter. Tauluun 8.
Lisbeta
Elin
Bertil Henriksson, talollinen, lautamies, s. noin 1611, k. 1669 Kemi

Jacobus Stephani (K 1677)

Jakob Stefansson / Staffansson
Kotoisin ilmeisesti Varsinais-Suomen pohjoisosasta ("Norfindus", "borealis").
"Her Jacob Stephani" sai kuningas Kustaa II Aadolfilta valtakirjan rykmentinpastorin virkaan "Pohjois-Suomessa" 9.10.1630; oletettavasti Lemun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5051) kirkkoherra 1637; Mynämäen rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122) lääninrovasti ainakin 1670-luvulla, jolloin suoritti rovastintarkastuksen Pöytyän emäseurakuntaan kuuluvassa Yläneen kappelissa 6.3.1673 (Lempiäinen 1967).
Saarnaaja (synod. conc.) (ruotsiksi) Turun pappeinkokouksessa 1665.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 22.4.1643, 10(7).10.1646, 27.4.1653, 7.11.1655, 26.4.1656 ja marraskuu 1657.
K Lemu 1677.
P Lisbetha N.N., mainitaan 1667, ei enää 1668.


Yllä mainitaan Henrik Spåran tyttärenä Lisbeta, kuten myös khr Jacob Stephanin vaimona Lisbeta ilman isännimeä.


Tiedetäänkö Lisbeta Henriksdotter Spåran vaiheita?
Ajallisesti sopinee kirkkoherran vaimoksi.

Jacobus Stephaniin (s noin 1605) sijoittaminen Staffan Sassin pojanpojaksi ja Martinus Michaelis Machaleniuksen vaimon Margareta Jacobintyttären (vihitty Turussa 1665) isäksi sulkisi sukupiirin varsin tiukasti, varsinkin jos katselmuskirjuri, rusthollari Bertil Mattsson oli sekä Nousiaisten Allenius-kantaisän Henrik Laukan että Isac Bertilinpojan (joka esiintyy tauluissa) isä.
PH

[Hela]

Tämä Benedictuksen huomio on arvokas ja vie toivottavasti tietämystämme eteenpäin. Olen yrittänyt päästä katsomaan kuinka Jacobus Stephani tuli Kallelaan 1641, mutta digihakemisto tarjoaa taas virheilmoitusta ja Maskun tuomiokirjoja ei ole tältä ajalta digitoituna muualla.

Sen sijaan pääsin selville hänen isästään, ja kuinka helposti! Tuomiokapitulin painetuissa asiakirjoissa kerrotaan 1659 eräästä pellosta ja niitystä jonka lainmukaista asemaa oli ryhdytty tutkimaan. Kaikki todisteet viittasivat siihen että tämä maa oli ollut Vehmaan kappalaisen nautinnassa niin kauan kuin tiedettiin. Lemun kirkkoherra Jacobus Stephani todisti että se oli ollut hänen isällään 42 vuoden ajan tämän ollessa Vehmaan kappalaisena. Kun annettiin useita muita samanlaisia todisteita, tuomiokapituli katsoi että kysymyksessä oli ”urminnes hävd” ja että Vehmaan kirkkoherra oli menetellyt väärin viedessään asian maalliseen oikeuteen.

Tässä lähteessä ei mainittu kyseisen pitkäaikaisen Vehmaan kappalaisen nimeä mutta muualta löytyy tietoa hyvinkin runsaasti. Hän oli Stephanus Henrici ja oli kaikesta päättäen normaalisti menestynyt pappismies. Hän oli mukana Upsalan kokouksessa 1693 ja toimi ajottain vt. kirkkoherrana. Hänen onnettomuutensa oli, että hän joutui vakavaan konfliktiin piispa Sorolaisen kanssa, joka kosti varsin karkealla tavalla Vehmaan kirkkoherranviran tultua avoimeksi 1619. Stephanus Henricistä tuli automaattisesti vt. kirkkoherra ja Turun pappeinkokouksessa hänet valittiin Vehmaan kirkkoherraksi sotamarsalkka Evert Hornin lesken Margareta Fincken suosituksesta. Piispa Sorolaisen itsevaltaisesti johtama tuomiokapituli ei hyväksynyt vaalia vaan katsoi hänet sopimattomaksi kirkkoherran virkaan ”heikon oppineisuuden ja kevytmielisten käytöstapojen” vuoksi. Tämä oli niin ilmeinen valhe ja niin räikeä loukkaus, että Stephanus Henrici ja hänen poikansa, vt. kappalainen Barthollus Stephani ilman muuta kieltäytyivät saapumasta tuomiokapituliin ”kuultaviksi” (todellisuudessa kuulusteltaviksi). Piispa pyysi maaherralta virka-apua ja haetutti molemmat pappismiehet väkisin tuomiokapituliin ja sulki heidät siellä olevaan ”prubbaan”.

Tilanne tuli kuitenkin piispalle hankalaksi, kun Barthollus Stephani ensin valitti hänen menettelystään valtakunnankansleri Axel Oxenstiernalle ja sitten nosti maallisessa tuomioistuimessa syytteen piispaa ja tuomiokapitulia vastaan. Nopea perääntyminen oli välttämätön. Onneksi Kokemäen kirkkoherranvirka oli tullut avoimeksi. Stephanus Henrici sai siihen nopeasti vahvistuksen, mutta hän ehti olla tässä virassa vain muutaman viikon. Kuolema kohtasi hänet, kun hän oli saarnannut Kokemäellä vain neljä kertaa. Vastoinkäymiset olivat ilmeisesti murtaneet hänen terveytensä.

Barthollus Stephanin valituksen johdosta piispa Sorolainen ja tuomiokapituli todettiin Turun hovioikeudessa syyllisiksi rangaistaviin toimiin ja tuomittiin huomattaviin sakkoihin. Jälkimaailman tuomio ei ole kuitenkaan kohdistunut heihin vaan Stephanus Henriciin ja varsinkin hänen poikaansa, joka on kirkkohistoriallisissa teoksissa tuomittu papinvirkoihin sopimattomaksi. Hänen kohtalonsa on tuntematon. Piispan ja Stephanus Henricin konfliktissa ei ollut lainkaan kysymys Vehmaan kirkkoherranvirasta vaan ilmeisesti vuosien 1596-1599 suuresta poliittisesta kriisistä. Piispa kannatti Klaus Flemingin sigismundilaista hallintoa ja joutui Kaarle IX:n syvään epäsuosioon, josta hän vapautui vasta Kustaa II Aadolfin aikana ja sai tilaisuuden kostaa entisille poliittisille vastustajilleen. Piispan ankara menettely Stephanus Henriciä kohtaan vaikuttaa nimenomaan kostolta.

Jacobus Stephani oli nuorempi eikä joutunut ilmeisestikään kovin paljon kärsimään isänsä ja veljensä riidoista piispan ja tuomiokapitulin kanssa. Kallelan omistuslinjan rakentamiseksi olisi vielä selvitettävä hänen mahdollinen yhteytensä Spåre-sukuun ja oliko hänellä kaksi tytärtä, joiden kautta suku jatkui Kallelassa ensin Carl Jörenssonin ja sitten Gallénien aikana.

H. I.

[Pekka Hiltunen]

Tämä Benedictuksen huomio on arvokas ja vie toivottavasti tietämystämme eteenpäin. Olen yrittänyt päästä katsomaan kuinka Jacobus Stephani tuli Kallelaan 1641, mutta digihakemisto tarjoaa taas virheilmoitusta ja Maskun tuomiokirjoja ei ole tältä ajalta digitoituna muualla.

Sen sijaan pääsin selville hänen isästään, ja kuinka helposti! Tuomiokapitulin painetuissa asiakirjoissa kerrotaan 1659 eräästä pellosta ja niitystä jonka lainmukaista asemaa oli ryhdytty tutkimaan. Kaikki todisteet viittasivat siihen että tämä maa oli ollut Vehmaan kappalaisen nautinnassa niin kauan kuin tiedettiin. Lemun kirkkoherra Jacobus Stephani todisti että se oli ollut hänen isällään 42 vuoden ajan tämän ollessa Vehmaan kappalaisena. Kun annettiin useita muita samanlaisia todisteita, tuomiokapituli katsoi että kysymyksessä oli ”urminnes hävd” ja että Vehmaan kirkkoherra oli menetellyt väärin viedessään asian maalliseen oikeuteen.

Tässä lähteessä ei mainittu kyseisen pitkäaikaisen Vehmaan kappalaisen nimeä mutta muualta löytyy tietoa hyvinkin runsaasti. Hän oli Stephanus Henrici ja oli kaikesta päättäen normaalisti menestynyt pappismies. Hän oli mukana Upsalan kokouksessa 1693 ja toimi ajottain vt. kirkkoherrana. Hänen onnettomuutensa oli, että hän joutui vakavaan konfliktiin piispa Sorolaisen kanssa, joka kosti varsin karkealla tavalla Vehmaan kirkkoherranviran tultua avoimeksi 1619. Stephanus Henricistä tuli automaattisesti vt. kirkkoherra ja Turun pappeinkokouksessa hänet valittiin Vehmaan kirkkoherraksi sotamarsalkka Evert Hornin lesken Margareta Fincken suosituksesta. Piispa Sorolaisen itsevaltaisesti johtama tuomiokapituli ei hyväksynyt vaalia vaan katsoi hänet sopimattomaksi kirkkoherran virkaan ”heikon oppineisuuden ja kevytmielisten käytöstapojen” vuoksi. Tämä oli niin ilmeinen valhe ja niin räikeä loukkaus, että Stephanus Henrici ja hänen poikansa, vt. kappalainen Barthollus Stephani ilman muuta kieltäytyivät saapumasta tuomiokapituliin ”kuultaviksi” (todellisuudessa kuulusteltaviksi). Piispa pyysi maaherralta virka-apua ja haetutti molemmat pappismiehet väkisin tuomiokapituliin ja sulki heidät siellä olevaan ”prubbaan”.

Tilanne tuli kuitenkin piispalle hankalaksi, kun Barthollus Stephani ensin valitti hänen menettelystään valtakunnankansleri Axel Oxenstiernalle ja sitten nosti maallisessa tuomioistuimessa syytteen piispaa ja tuomiokapitulia vastaan. Nopea perääntyminen oli välttämätön. Onneksi Kokemäen kirkkoherranvirka oli tullut avoimeksi. Stephanus Henrici sai siihen nopeasti vahvistuksen, mutta hän ehti olla tässä virassa vain muutaman viikon. Kuolema kohtasi hänet, kun hän oli saarnannut Kokemäellä vain neljä kertaa. Vastoinkäymiset olivat ilmeisesti murtaneet hänen terveytensä.

Barthollus Stephanin valituksen johdosta piispa Sorolainen ja tuomiokapituli todettiin Turun hovioikeudessa syyllisiksi rangaistaviin toimiin ja tuomittiin huomattaviin sakkoihin. Jälkimaailman tuomio ei ole kuitenkaan kohdistunut heihin vaan Stephanus Henriciin ja varsinkin hänen poikaansa, joka on kirkkohistoriallisissa teoksissa tuomittu papinvirkoihin sopimattomaksi. Hänen kohtalonsa on tuntematon. Piispan ja Stephanus Henricin konfliktissa ei ollut lainkaan kysymys Vehmaan kirkkoherranvirasta vaan ilmeisesti vuosien 1596-1599 suuresta poliittisesta kriisistä. Piispa kannatti Klaus Flemingin sigismundilaista hallintoa ja joutui Kaarle IX:n syvään epäsuosioon, josta hän vapautui vasta Kustaa II Aadolfin aikana ja sai tilaisuuden kostaa entisille poliittisille vastustajilleen. Piispan ankara menettely Stephanus Henriciä kohtaan vaikuttaa nimenomaan kostolta.

Jacobus Stephani oli nuorempi eikä joutunut ilmeisestikään kovin paljon kärsimään isänsä ja veljensä riidoista piispan ja tuomiokapitulin kanssa. Kallelan omistuslinjan rakentamiseksi olisi vielä selvitettävä hänen mahdollinen yhteytensä Spåre-sukuun ja oliko hänellä kaksi tytärtä, joiden kautta suku jatkui Kallelassa ensin Carl Jörenssonin ja sitten Gallénien aikana.

H. I.

Luulen, että nyt "hiffasin pointin" Impolan ideasta ja mahdollsesta "vanhan ja uuden Kallelan" yhdistymisestä Jacobus Stephaniin ja isänsä Staffan Henrikssonin välityksellä. Sukujen myöhäisemmät yhteydet tukevat tätä hypoteesia.

Herra Stephanuksen vaimo sai siis 1623 perustetun Turun HO:n päätöksellä lopulta korvauksensa Kokemäen armovuodesta, vaikka ei sinne koskaan suostunutkaan muuttamaan. Hänet tai edusmiehensä mainittaneen oikeuden päätöksessä, jonka pitäisi löytyä ainakin Tukholmasta.

Probballa muuten tarkoitettiin sitä Turun Tuomiokirkossa edelleen olevaa, lattianalaista tyrmää, jota peittää yhä tänäänkin vajaan kyynärän kokoinen puukansi pääalttarin edessä keskilinjasta hiukan Akatemian puolelle eli etelään päin. Siihen olen kuullut professorien teljenneen opetusta häirinneitä tai esim. juopottelemala sopimattomasti käyttäytyneitä ja kurittomia ylioppilaita. Tuomiokapitulilta vengitsemistoimi ja vieläpä ilman oikeudenkäyntiä pappia kohtaan kuvastaa luterilaisen Ruotsin synnytystuskien monia ulottuvuuksia Kustaa I:n poikien veljesriitojen lomassa.

PH

[Hela]

Lyhyet lisätiedot Barthollus Stephanista (Biografiakeskus). Konflikti piispa Sorolaisen kanssa
jatkui. Piispa kielsi Stephanus Henricin leskeltä armovuoden ja määräsi Kokemäelle välittömästi
uuden kirkkoherran. Tämä oli vastoin lakia, Barthollus Stephani valitti hovioikeuteen, ja
kokemäkeläisetkään eivät uutta kirkkoherraa hyväksyneet vaan halusivat Bartholluksen
kirkkoherrakseen. Turun hovioikeus katsoi myös että oli menetelty väärin ja määräsi piispan
korvaamaan armovuoden leskelle. Piispa mustamaalasi kirjeissään kansleri Oxenstiernalle
Barthollus Stephanin kelvottomaksi rettelöitsijäksi, ja konfliktin edetessä valtakunnantasolle
Barthollus oli saamastaan kohtelusta ärtynyt ja hermostunut niin, että hän ei enää kyennyt
järkevästi ajamaan asiaansa vaan esitti syytöksiä joka suuntaan, hovioikeuttakin vastaan, joka oli
koko ajan häntä puolustanut. Silti on mahdollista että hän olisi saanut oikeutta, kun konflikti oli
tulossa valtaneuvostoon oikeamielisen ja tasapuolisen kuningas Kustaa II Aadolfin ratkaistavaksi.
Hän kuoli sïtä ennen 5.5.1628 Tukholman raatihuoneen vankilassa.

H.I.

[Hela]

Piispa Sorolaisen toimet vaikuttavat kuten sanottu kostolta. Stephanus Henrici lienee ollut jollain tavalla vaikuttamassa siihen että piispa oli vuoden 1599 jälkeen vangittuna ja sen jälkeen pysyvän erottamisuhan alaisena koko Kaarle IX:n ajan. Kuten Turun hovioikeuden kannanotoista näkyy, piispaa pidettiin siihen aikaan tämän näytelmän ”konnana”. Asetelma muuttui päinvastaiseksi 1800-luvun lopulla syntyneessä suomalais-kansallisessa historiankäsityksessä, kun Sorolaista alettiin mainostaa ruotsalaissyntyisten piispojen ”kansallisena” vastapoolina. ”Konnan” roolin saivat Stephanus Henrici ja erityisesti hänen poikansa, jotka olivat rohjenneet vastustaa ”suurta suomalaista”, ”Agricolan työn arvokasta jatkajaa”.

Kun avasin Kallela-ketjun, minulla ei ollut aavistustakaan siitä että astuisin jälleen miinakentälle. Olen kerran aikaisemmin tällä foorumilla loukannut herkkiä ”kansallisia” tunteita, kun arvostelin suomalais-kansallista historiankäsitystä sen ehkä pahimmasta haittavaikutuksesta, rasismista. Pyydän nyt jo etukäteen anteeksi, jos piispa Sorolaisen alhaisen menettelyn paljastaminen on herättänyt samanlaisia tunteita.

Stephanus Henrici ei päässyt nousemaan urallaan piispa Sorolaisen pitkällä virkakaudella kuten ei myöskään hänen vanhempi poikansa Barthollus. Nuoremman pojan pappisura pääsi sen sijaan alkamaan normaalisti, kun Sorolainen poistui näyttämöltä 1625. Jacobus Henrici sai piispa Isak Rothoviuksen aikana 1630 nimityksen Pohja-Suomen (Maskun, Mynämäen ja Vehmaan kihlakuntien) sotilaspapiksi ja hänet nimitettiin varsin nuorena 1637 Lemun kirkkoherraksi. Hän oli veljeään Barthollusta paljon nuorempi, ehkä isänsä toisesta avioliitosta. Hänellä näyttää olleen hyvät suhteet myös piispoihin Eskil Petraeus, Johannes Terserus ja Johannes Gezelius vanhempi. Tuomiokapitulin pöytäkirjojen mukaan hän oli koko ajan hyvässä yhteistyössä tuomiokapitulin kanssa. Kaikki tämä panee epäilemään, ettei velikään ole voinut olla sellainen hulttio, miksi piispa Sorolainen on hänet leimannut ja jollaisena historiankirjat hänet esittävät.

Jacobus Henricin vaimon nimi Lisbetha tunnetaan mutta hänen lapsistaan ei ole tietoa. Voidaan vain arvailla että suku ehkä jatkui Kallelassa hänen tyttäriensä kautta.

H.I.

[Kivipää]

Piispa Sorolaisen nimeämistä "konnista" tulee mieleen myös Turun koulun konrehtori Sigfridus Henrici, joka piispan kaudella (syystä tai syyttä) erotettiin toimestaan, mutta joka Joachim Stutaeuksen johtaman tuomiokapitulin toimesta otettiin Sorolaisen kuoleman jälkeen takaisin virkaansa.
_____________
Matti Pesola

[Benedictus]

Kivipään huomiolle kommentti.

Stephanus Henrici ja Sigfridus Henrici lienevät olleen samaa ikäluokkaa.

Olisiko mahdollista, että he olisivat olleet veljeksiä?
-huomioiden Sorolaisen toimet.

[Hela]

Korjaan edellistä viestäni. Jacobus Stephanilla oli ainakin yksi poika, Abraham Adorinus eli Odorinus, ylioppilas 1659-60, Sauvon kappalainen 1672-1675 (Biografiakeskus).

[Benedictus]

Henkilötiedot

1659/60 Abraham Odorinus, myöhemmin Adorinus Abrahamus Jacobi, Lemoensis 1387 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1387). Vht: Lemun kirkkoherra Jakob (Jacobus Stephani, † 1677) ja N.N. Ylioppilas Turussa 1659/60 Odorinus Abr. Jacobi _ 63. Respondentti 1665(?, Marklin), pr. Mårten Miltopaeus 606 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=606). — Sauvon kappalainen (1672–74). Veli(?): Gabriel (Gabriel Jacobi) 781 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=781) (yo (1650)).
Viittauksia: HYK ms., Index s. 142b; KA mf. ES 1844 (kk 3) Nousiaisten, Maskun ja Lemun käräjät 21.–22.5.1641 f. 226v (Kom för rette Wällärde Herr Jacob Stephani Kyrckieheerde i Lemo Sochn, och begärade uptaga ett ödes hemman uthi Calelaby och Lemo Sochn); KA mf. ES 1748 (cc 8) Sauvon käräjät 12.–14.10.1674 s. 187 (Dömbdes Lars Sigfredsson i Lill Hälslax, bethala till H:r Abraham Adorinum Cappellans Räntan ifrån A:o 1672. 1673. 1674.). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 84 (XX); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller II [1654–64] (utg. A. G. Fontell, 1887) s. 280; Consistorii academici Aboensis äldre protokoller III 1664–1671 (utg. H. Dalström, 1898) s. 131, 256–257 (5.12.1667, Angaf Brita Mickels dotter kyrkeherdens son i Lemo Abrahamum Jacobi för hafd lägersmåhl med henne), 258, 309; Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller I 1656–1658. SKHST 2 (utg. Ad. Neovius, 1899) s. 13 passim (isä). — G. Marklin, Ad catalogum disputationum. Supplementa (1820) p. 58 V#2582 (Abr. Odorinus, Lemoëns.); J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #2582R; Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #2608R.

[Benedictus]

Ericus Henrici (K 1636)

Erik Henriksson
S ilmeisesti Pori noin 1560 (Björneburgensis).
Lemun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5051) kappalainen ainakin jo 1592, kirkkoherra viimeistään 1615.
Allekirjoitti ("Ericus Hen. sacellanus Lemoensis") Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
K Lemu 12.5.1636.
P1 N.N.; P2 (Strandbergin mukaan P3) Kristina Tomasdotter (Christina Thomae) Blum eli Blom, K Lemu 21.10.1635, P2 V linnankirjuri Turun linnassa Tomas Eskilsson ja N.N.
Lemun kirkossa on Jac. M. Hammermanin laatima kirkkoherra Ericus Henricin ja hänen puolisonsa Christina Blumin epitafi.


Olen jo aiemmin tuonut esille ajatuksen, että khr Ericus Henricin 1. vaimo olisi ollut edeltäjän Olaus Jacobi Spåran tytär. Tätä puoltavat Ericuksen yhteydet Olaus Jacobin hallussa olleisiin tiloihin.
Oliko tästä 1. aviosta lapsia ei ole selvillä, jos oli, saattaisivat he olla osa aviokuvioita Kallelan yhteydessä.


Vielä kiinnostavampi on seikka, että Lemun kirkkoherraksi tulee Arvidus Henrici Karkuensis 1679.


Arvidus Henrici Karckuensis (noin 1632–1689)

Carckuensis / Charcuensis / Karkuensis, Arvid Henriksson
S noin 1632. V Karkun kirkkoherra Henricus Arvidi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=953) ja Margareta Stefansdotter.


Kuten huomataan oli Arviduksen äiti Margareta Stefansdotter, siis sama nimi kuin Lemun pitkäaikaisella kappalaisella Stefanus Henricillä.


Karkun khr Henricus Arvidin vaimon alkuperästä ei ole mitään tietoa.
Henricus Arvidin arvellaan kai tulleen ruotsista.


Olaus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1864) 1570 † noin 1613
Sigfrid (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2264) N.N. (ehkä vt. kirkkoherra) mainitaan 1613
Ericus Henrici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=565) 1615 † 1636
Jacobus Stephani (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1129) 1637 † 1677
Georgius Laurentii Borgerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=272) 1677 † 1679
Arvidus Henrici Karckuensis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1268) 1679 † 1689


Kuten tiedetään varakkaat seurakunnat menivät useimmiten suvun sisällä papilta toiselle.


Olisiko siis Arvidus Henrici Karkuensiksen äiti Jacobus Stephanin sisar?


Kiinnostavaa, että Arvidus karkuensiksen veljenvaimon äiti oli Lemun khr Ericus Henricin 2. vaimon sisar.


Rexenius, Johannes Henrici (K 1674)

Karkuensis / Karckuensis, Johan Henriksson
S ilmeisesti 1630-luvulla. V Karkun kirkkoherra Henricus Arvidi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=953) ja Margareta Stefansdotter.

Johannes Henrici osti Turusta Antti Pihkalalta kaupunkitalon Hämeenkadun varrelta 1669.
K Turku vuoden 1674 lopulla (haudattiin tuomiokirkkoon 17.1.1675).
P Hanna Maria Eriksdotter, eli leskenä miehensä jälkeen Turussa 1696, PV Mouhijärven kirkkoherra Ericus Georgii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=561) ja Elsa Tomasdotter Blom.

[Hannu Virttaalainen]

Lemun Kallela

Henrik Olofsson (Spåre) jätti tämän 1½ manttaalin ratsutalon autioksi 1625 ja Lemun kirkkoherra 1637-1677 Jacobus Stephani sai sen haltuunsa 1641 ja omisti se kuolemaansa saakka (1677). Oliko hän sukua Spårelle? Usein autiotalojakin asutettiin sukulaisuuden perusteella.

Henrik Impola

Veli Pekka Toropainen 'Loimaan Niinijoensuun Pietilän nimismiessuku', (Turun Seudun Sukututkijat ry, Vuosikirja 2013, Pytty on ennenkin Punkassa pesty):

Sivulla 84 Toropainen kirjoittaa Henrik Olofinpoika Spårasta ' Vuonna 1637 hänen ilmoitettiin hylänneen tilansa Kallelassa ja jättäneen sen autioksi tappioksi kruunulle. Hänet velvoitettiin hankkimaan tilalle asukas'

Olen itse Niinijoensuun Erik Henrikinpoika Spåran ja Anna Erikintytär Florinan jälkeläinen. Mutta toista kautta myös Paimion kirkkoherra Florinus Matheus Erici on esivanhempiani. Hänen vanhempansa olivat taas Benedictuksen mainitsemat Lemun kirkkoherra Ericus Henrici ((Björneburgensis) ja vaimonsa Kristina Tomasdotter (Christina Thomae) Blum.

[Hela]

Kuten huomataan oli Arviduksen äiti Margareta Stefansdotter, siis sama nimi kuin Lemun pitkäaikaisella kappalaisella Stefanus Henricillä.


Karkun khr Henricus Arvidin vaimon alkuperästä ei ole mitään tietoa.
Henricus Arvidin arvellaan kai tulleen ruotsista.


Olaus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1864) 1570 † noin 1613
Sigfrid (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2264) N.N. (ehkä vt. kirkkoherra) mainitaan 1613
Ericus Henrici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=565) 1615 † 1636
Jacobus Stephani (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1129) 1637 † 1677
Georgius Laurentii Borgerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=272) 1677 † 1679
Arvidus Henrici Karckuensis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1268) 1679 † 1689


Kuten tiedetään varakkaat seurakunnat menivät useimmiten suvun sisällä papilta toiselle.


Olisiko siis Arvidus Henrici Karkuensiksen äiti Jacobus Stephanin sisar

Yleensä näihin nimiyhtäläisyyksiin on parasta suhtautua varovaisesti ja käyttää niitä vain lisätodisteina mutta tämä tapaus on huomionrvoisempi, koska Stefan ei ollut kovin yleinen nimi.

H.I.

[Pekka Hiltunen]

Henkilötiedot

1659/60 Abraham Odorinus, myöhemmin Adorinus Abrahamus Jacobi, Lemoensis 1387 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1387). Vht: Lemun kirkkoherra Jakob (Jacobus Stephani, † 1677) ja N.N. Ylioppilas Turussa 1659/60 Odorinus Abr. Jacobi _ 63. Respondentti 1665(?, Marklin), pr. Mårten Miltopaeus 606 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=606). — Sauvon kappalainen (1672–74). Veli(?): Gabriel (Gabriel Jacobi) 781 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=781) (yo (1650)).
Viittauksia: HYK ms., Index s. 142b; KA mf. ES 1844 (kk 3) Nousiaisten, Maskun ja Lemun käräjät 21.–22.5.1641 f. 226v (Kom för rette Wällärde Herr Jacob Stephani Kyrckieheerde i Lemo Sochn, och begärade uptaga ett ödes hemman uthi Calelaby och Lemo Sochn); KA mf. ES 1748 (cc 8) Sauvon käräjät 12.–14.10.1674 s. 187 (Dömbdes Lars Sigfredsson i Lill Hälslax, bethala till H:r Abraham Adorinum Cappellans Räntan ifrån A:o 1672. 1673. 1674.). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 84 (XX); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller II [1654–64] (utg. A. G. Fontell, 1887) s. 280; Consistorii academici Aboensis äldre protokoller III 1664–1671 (utg. H. Dalström, 1898) s. 131, 256–257 (5.12.1667, Angaf Brita Mickels dotter kyrkeherdens son i Lemo Abrahamum Jacobi för hafd lägersmåhl med henne), 258, 309; Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller I 1656–1658. SKHST 2 (utg. Ad. Neovius, 1899) s. 13 passim (isä). — G. Marklin, Ad catalogum disputationum. Supplementa (1820) p. 58 V#2582 (Abr. Odorinus, Lemoëns.); J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #2582R; Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #2608R.

Sormet syyhyävät kirjoittaa hiukan asian pielestä:
Eräässä keskusteluketjussa pohdittiin Lemun pitäjän nimen etymologiaa, ja eräänlaisena konsensustuloksena päästiin kuin päästiinkin sitten lopulta siihen, että kuivettuva merenlahti lemuaa eli haisee mädätessään - vaikka tätä lopputulemaa kaikin tavoin koetettiinkin ensin vältellä esim. ruotsikielestä johdettujen mielikuvien avulla. Odorinus-nimi 1600-luvulta näyttäisi tukevan tätä lopputulosta - ja samalla selittänee ylioppilaan nimenmuutoksen (mahdollisesti latinantaitojen parantumisen myötä opintojensa edetessä).
Myös Kaarinan Auvaisten vaiheilla sijaitseva Ala-Lemu voi sekin nimensä puolesta viitata mätenevään järviruokoon ynnä muuhun, ennen niin raikkaaseen, eloperäiseen materiaaliin kuten färskiin, vaan ei härskiin kalaan, kun maan kohoaminen on kaventanut Kuusistonsalmen vähäiseksi puron kaltaiseksi "liruksi".
PH

[Benedictus]

Hiltunen lienee oikeilla jäljillä tuosta sukunimestä. Se vaikuttaisi olevan muodostettu tuoksu sanasta, monilla tuoksuvilla tai haisevilla kasveilla on nimessään odoratus-osa.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?map.x=139&map.y=477&e=227513&n=6725667&scale=40000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi

Toivottavasti tuo karttalainaus Lemusta onnistui.

Siinä nähdään Lemun paikka me renrannalla.

Jos ajatellaan asiaa noin 1000 vuotta sitten ja siitä nykypäivään, niin on Lemusta Nousiaisten Nummenmäkeen saakka ulottunut suuri ja osin kaksihaarainen merenlahti.

Koska Nousiainen valittiin aikoinaan piispanistuimenkin paikaksi, kertoo se, että merenlahtea pysyti kulkemaan aika isoillakin laivoilal tuohon aikaan.

Mitä ajan takaa Lemu nimestä on se, että aikoinaan tuo nyt valtavat peltoaukeat käsittävä alue oli todella iso ja matala sisämerenlahti,johon laski kaksi jokeakin.

Tuollainen lahti on ollut kalojen kutualueena erittäin merkittävä ja se tarkoittaa, että myös kalastus on olut todella merkittävää lahdenympärillä.

Siitä tavallaan kertovat myös vanhat kartanot ja rälssitilat lahden ympärillä.

Entä Lemu?

Jos kaloja pyydetään satoja tonneja ja sitten niitä perataan ja kuivataan kapakalaksi tai käytetään tynnyreissä hapankalaksi, niin taatusti lähtee hajua.
Lemu on varmaankin ollut tuollainen kalasatama ja käsittelyalue, minkä hajusta koko pitäjä on saanut nimensä.

Toisaalta Ala-Lemun ja Ylä-Lemun kartanot ovat olleet paikassa, jossa myös on voinut olla tuollainen kalasatama eli myös haisupaikka.