PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Psykiatrisen sairaalan hautausmaa


tkukkonen
29.04.15, 15:26
Onko mitään syytä jättää entisen Rauhan psykiatrisen sairaalan hautausmaan kivissä olevia tietoja pois julkisuudesta, siis pois hautakivitietokannasta? Tässä on olemassa leimautumisen vaara, sillä lähes kaikki hautausmaan henkilöt olivat kuollessaan potilaita, alunperin sodassa menetetyltä alueelta tulleita sotasiirtolaisia. Useat olivat tietysti sukunsa unohtamia.

Näillä tiedoilla voi olla tavallista suurempi merkitys sukututkijoille, kun evakkoseurakuntien lakkauttamisen ja potilaiden sijoittamisen vuoksi jäljitys on hankalaa.

Vuonna 2000 sairaalan toiminta lopetettiin ja potilashautaukset myös. Pieni määrä hautauksia on tehty senkin jälkeen, koska alue on nyt seurakuntayhtymän hallussa ja siksi avoin seudun väestölle.

Juha
29.04.15, 15:27
Juridista syytä ei ole...mutta järkisyitä voi ollakin




Juha

ristojohannes
29.04.15, 17:48
Mitkähän ne järkisyyt ovat ?

Schaza
29.04.15, 23:39
Jos oikein pohtii, niin juridista syytä ei luulisi ainakaan lähiomaisille luovuttaa tietoja, jos niitä haluavat... Tuskin mikään aidattu aluekaan on tuommoinen jos seurakunnalle siirtynyt...?

Olisihan jopa mielenkiintoista nähdä tuommoisia nimilistoja, ketä tuollaisiin maihin on laitettu. Voisi kateissa olevia sukulaisia löytyä yllättäen monellekin, joista ei ole mitään tiennyt.

Itsekään en edes tiennyt että tälläisiäkin on olemassa... Osaako joku kertoa missä kaikkialla tälläisiä on? Voi laittaa vaikka yv.

tkukkonen
01.05.15, 18:43
Rauhan sairaalan hautausmaa on suurelta osalta unohdettu, mutta ei niin pahasti kuin Pitkäniemen vastaava paikka. Kuivalla kangasmaalla eivät paikat heinity. Alue haravoidaan vuosittain. Mahdollisesti paikan perustaminen sotilashautausmaana on vaikuttanut positiivisesti yleisilmeeseen ja ylläpitoon. Melkein kaikilla hautapaikoilla on vakiokokoinen pinnaltaan kiilloitettu niin sanottu tyynykivi, jonka taso on lähes vaakasuorassa. Puiden alla kiven pintaan on tullut kasvustoa, mikä tekee tekstin lukemisen vaikeaksi ja valokuvista huonoja. Hyvin pieni määrä hautakivistä tai laatoista (ehkä 1 %) on yksilöllisiä ja muutama kivi on kultauksella ehostettu.

Viimeinen haudattu on kuollut 2010. Hänkin saattaa olla psykiatrinen potilas, joka oli siirrettynä toiseen sairaalaan Lappeenrantaan.

Tähän asti kuvatuilla paikoilla henkilöt ovat syntyneet ennen vuotta 1932.

Rauha >>> http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2012/11/joutseno-rauhan-hautausmaa.html
Pitkäniemi >>> http://www.aikamatka.net/pitkaniemi/

ilkant
30.07.16, 10:32
Löysin äsken yhden kaukaisen sukulaisen hautapaikan ja kiven juuri niistä kuvista. En pitäisi sitä hirveänä asiana. Haudoista on yleensä kiinnostuneita sellaiset ihmiset, joilla on jo jonkin verran elämänkokemusta ja tietoa elämän erilaisista asioista.

Minä olisin kiinnostunut Rauhan sairaalan potilastiedoista sen verran, että onko mahdollista saada tietää, milloin joku on sinne tullut ja mikä on ollut kuolinsyy?

Jouni Kaleva
30.07.16, 10:56
Löysin äsken yhden kaukaisen sukulaisen hautapaikan ja kiven juuri niistä kuvista. En pitäisi sitä hirveänä asiana. Haudoista on yleensä kiinnostuneita sellaiset ihmiset, joilla on jo jonkin verran elämänkokemusta ja tietoa elämän erilaisista asioista.

Minä olisin kiinnostunut Rauhan sairaalan potilastiedoista sen verran, että onko mahdollista saada tietää, milloin joku on sinne tullut ja mikä on ollut kuolinsyy?
Mielestäni viimeistään vainajien osalta jo pitäisi pyrkiä eroon psykiatristen sairauksien tabu-luonteesta. Hautakivikuvien julkaiseminen siinä kuin muidenkin hautausmaiden osalta palvelisi tätä tarkoitusta erinomaisesti.

Nykyisen lain mukaan terveydenhuollon potilasasiakirjat (muutamin poikkeuksin) tulee hävittää, kun on kulunut 10 vuotta potilaan kuolemasta. Jos ja kun tätä on Rauhassakin noudatettu, ei tietoja sieltä ole arkistoituna.

villimies
30.07.16, 11:43
Myöskään minusta kuvien julkaisemiseen ei liity mitään ongelmaa. Haudatun mahdollinen henkinen sairaus ei ole sen kummempi kuin kuolinsyy kuin esim syöpä, jota ei nykyään saa sitäkään jostain syystä sanoa ääneen ("kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana", tai jotain muuta vastaavaa). Ehkä tosin vahemmalle sukupolvelle se voi olla arka asia, tuo jonkun lähisukulaisen "hulluus". Kuolinsyistä sen verran, että ko. hautausmaan vainajien kuolinsyistä saattaa löytyä suhteellisesti enemmän esim. itsemurhia kuin ns. normihautausmaan, joten niiden kaivelu voi olla vielä arempi paikka sukulaisille. Me sukuja tonkineethan olemme varmaankin jo tottuneet kaikenlaiseen, joten ei hetkauttane tätä harrastajakuntaa.

ilkant
30.07.16, 21:06
Nykyisen lain mukaan terveydenhuollon potilasasiakirjat (muutamin poikkeuksin) tulee hävittää, kun on kulunut 10 vuotta potilaan kuolemasta. Jos ja kun tätä on Rauhassakin noudatettu, ei tietoja sieltä ole arkistoituna.

Onko sairaalaan sisällekirjaus mahdollisesti eri asiakirja kuin potilasasiakirja(t)? Tähänkin mielenkiinto on lähinnä siinä, että osaisi suunnilleen tietää paikkakunnan vaihdoksista kun niitä ei ole kirkonkirjoihin merkitty. Henkilön elämänhallinta on ollut tietojen mukaan heikentynyt, joka lienee syy siihenkin.

Kuva hautakivestä tosiaan löytyi netistä. Kiitos kuvaajalle. Säästyi kohtuullinen automatka minulta.

ilkant
30.07.16, 21:08
Myöskään minusta kuvien julkaisemiseen ei liity mitään ongelmaa. Haudatun mahdollinen henkinen sairaus ei ole sen kummempi kuin kuolinsyy kuin esim syöpä, jota ei nykyään saa sitäkään jostain syystä sanoa ääneen

Mutta on sentään se sadan vuoden intimiteettisuoja, vaikka kuolisi hyttysen pistoon. Tuolla on 6 vuotta vanhoja tietoja..

Jouni Kaleva
30.07.16, 21:29
Onko sairaalaan sisällekirjaus mahdollisesti eri asiakirja kuin potilasasiakirja(t)?
Potilasasiakirjat kattavat kaiken informaation, mitä potilaasta on kirjattu. Eri säädöksiä on lisäksi ei-kirjallisesta aineistosta kuten esim. kudosnäytteet tai hammasmuotit, kuinka niitä tulee säilyttää ja hävittää. Tietysti teoriassa voi olla säilyneenä kirjauksia taloushallintoon, kuten laskutukseen tms. liittyen, mutta eipä sieltä ole diagnooseja odotettavissa.

Jouni Kaleva
30.07.16, 21:33
Mutta on sentään se sadan vuoden intimiteettisuoja, vaikka kuolisi hyttysen pistoon. Tuolla on 6 vuotta vanhoja tietoja..
Hautakivet ovat hautausmaalla vapaasti kaiken kansan nähtävissä. Ei niistä otettujen valokuvien julkinen esittäminen riko kenenkään intimiteettisuojaa. Eikä hautakiveen ole kuolinsyitä hakattu ;)

Tästä asiastahan oli kiistaa Sukututkimusseuran ja tietosuojavaltuutetun kesken takavuosina. Mielestäni silloin tuli selväksi, että yksityisyydensuojaa koskevat lait on säädetty elossa olevien suojaksi, mutta eivät kata kuolleiden julkisia tietoja, jotka ovat hautakivissä näkyvissä.

Anteroinen
30.07.16, 22:49
Lisäksi se, että haudataan psykiatrisen sairaalan hautausmaalle ei vielä mitenkään varmasti todista, että ihminen edes kuoli juuri psyykiseen sairauteensa. Ja jos vaikka kuolikin, niin sairaalan hautausmaalle lienee haudatun monien eri sairauksien uhreja. Ainakin toivoisin sukututkijoilta sen verran järjen käyttöä, ettei kirjaa tietoihinsa "kuoli psyykiseen sairauteen" näin heppoisin perustein!

Jouni Kaleva
31.07.16, 08:42
Lisäksi se, että haudataan psykiatrisen sairaalan hautausmaalle ei vielä mitenkään varmasti todista, että ihminen edes kuoli juuri psyykiseen sairauteensa. Ja jos vaikka kuolikin, niin sairaalan hautausmaalle lienee haudatun monien eri sairauksien uhreja. Ainakin toivoisin sukututkijoilta sen verran järjen käyttöä, ettei kirjaa tietoihinsa "kuoli psyykiseen sairauteen" näin heppoisin perustein!
Juuri näin.

Itse asiassa primääri psykoottinen sairaus sinänsä ei voi olla kenenkään peruskuolinsyy. Kuoleman aiheuttaa aina joku fyysinen tautitila. Tapaturmat, väkivalta, myrkytykset ovat tietysti oma lukunsa. Dementoivat sairaudet voivat aiheuttaa kuoleman, jolloin patofysiologisesti on kyseessä elintoimintoja säätelevien hermostorakenteiden syvä vaurioituminen. Tällöin ei ole kyseessä primääri psykoottinen sairaus.

KirsiJK
31.07.16, 21:48
Ihan kaikki hoitoa koskevat asiat ovat salaisia, alkaen siitä onko joku henkilö hoidettavana jossakin vai ei. Kuolema sen sijaan on julkista tietoa aina.

En näe sitä ainakaan vainajan kunnioittamisena, että hänen hautansa sijainnista tehdään jotenkin häpeällistä ja salattavaa. Joskus muut sukulaiset tai vaan saman sukunimen omaavat vaihtoivat nimensä jos se oli sama kuin jollakin psyykkisesti sairaalla tai kehitysvammaisella. Kaikenlaisten yhteyksien poistaminen ja salaaminen ei ole enää nykypäivää...