Avioitumis-ikä 1700-luvulla.

[ristojohannes]

Mikähän oli laki tai kirkolliset säännöt avioitumisiästä 1730-40 luvulla.
Voitiinko kyseisenä aikana vihkiä avioliittoon 14 vuotias lapsi/nainen.
Siltä nimittäin näyttää erään esi-äitini avioitumisikä olevan.
Tosin on mahdollista syntymis- tai vihkimisajassa on virhe.
1800-luvulla vihittiin ainakin 15-vuotiaita tyttöjä.

Risto Saarinen

[harrysme]

Avioitumisikä oli vuodesta 1721 miehillä 21 vuotta ja naisilla 15 vuotta. Sitä ennen se oli alempi. Minullakin on kyllä mainitsemaltasi ajalta yksi 14 vuotias, ellei jossain ole virhettä. Ehkä määräykset menivät hitaasti läpi.

Harry

[Seppo Niinioja]

6.§. Mies eli waimo ei mahda awioskäskyyn itzens andaa, ennen cuin mies on täyttänyt yxicolmattakymmendä, ja waimo wijsitoistakymmendä wuotta; ellei Cuningas löydä cohtullisexi, sijhen lupaa andaa.

Lähde: Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki, Naimisen Caari http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/1734/l175903.html

Seppo Niinioja

[Matti Lund]

Hei

Niin on puitteet kuin Sepon esiinnostama naimisen kaaren 6 § määrää, mutta kuninkaalta voitiin niin halutessa anoa lupaa alaikäisen naimiseen.

Olletinkin, jotta kuningas ei mm. peittyisi naima-anomusten käsittelyruuhkaan, kuningas antoi 1745, 1748 (2) ja 1756 neljä kirjettä, joilla hän joustavoitti ja väljensi huomattavasti lain tulkintaa.

Vuoden 1745 kirjeellä hän antoi 17 tai 18 vuotta täyttäneille lappalaismiehille, kunhan nämä olivat selvinneet rippikoulusta, erivapauden naida ilman että tarvitsi soveltaa mitään muuta menettelyä.

Vuoden 1748 kirjeellä hän soi tietyin ehdoin vasta 18 vuotta täyttäneelle (potentiaaliselle) talolliselle tai torpanpaikan haltijalle luvan naimiseen ilman, että sitä piti anoa kuninkaalta. Tätä väljennettiin vielä lisää säätyjen anomuksesta samana vuonna.

Vuonna 1756 18 -vuotiaitten sovellusalaa laajennettiin koskemaan kaikkia, joilla oli työpaikka.

Muuten, jos avioitumista aikova ei täyttänyt naimisen kaaren ikävaatimusta, lupa-anomus tuli tutkia ja ottaa esiin kihlakunnankäräjillä, joka sitten harkittuaan asiaa joko kannatti anomusta tai hylkäsi sen.

Ne jotka ovat lähemmin tutustuneet näihin naima-asioiden käsittelyihin käräjillä, ovat saattaneet panna saman seikan merkille kuin minäkin. Pastori halusi yleensä korostaa omaa rooliaan asiassa ja kirkkoherrat panivat kovan kovaa vastaan, jos heidän tahtoaan ei haluttu noudattaa ja useimmiten naimalupa jäi riippumaan siitä, milloin pastori katsoi ajankohdan sopivaksi. Kaikki katsoivat ehdokkaassa samaa asiaa, eli oliko hän jo riittävästi kokoa kasvanut ja fyysisesti valmis, mutta pastorit katsoivat tätä asiaa vielä muita paljon tiukemmin.

Jonkun pitkäaikaisen kirkkoherran linja, kontrolli määritteli käytännössä monissa seurakunnissa sen, missä iässä siellä voitiin mennä naimisiin!

terveisin Matti Lund