naimisiin 15-vuotiaana

[marika.viljanen]

Talollisen tytär Fredrica Johansdotter s. 25.12.1838 Pöytyän Helttulasta on vihitty 18.6.1854 Loimijoelta olevan Israel Henrikssonin s. 23.12.1833 kanssa. Fredrikan vahhemmat ovat kuolleet 1852 ja 1853 keuhkotautiin. Onko vanhin tytär naitettu talon pitämiseksi suvulla, vaikka hän on vasta ripiltä päässyt? Onko tuo vihkiminen tarvinnut jonkun erityisluvan? Pöytyän vihittyjen luettelon perusteella heidät on vihitty Loimijoella.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17149&pnum=41

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17150&pnum=42

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9384383

[JHissa]

Talollisen tytär Fredrica Johansdotter s. 25.12.1838 Pöytyän Helttulasta on vihitty 18.6.1854 Loimijoelta olevan Israel Henrikssonin s. 23.12.1833 kanssa. Fredrikan vahhemmat ovat kuolleet 1852 ja 1853 keuhkotautiin. Onko vanhin tytär naitettu talon pitämiseksi suvulla, vaikka hän on vasta ripiltä päässyt? Onko tuo vihkiminen tarvinnut jonkun erityisluvan? Pöytyän vihittyjen luettelon perusteella heidät on vihitty Loimijoella.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17149&pnum=41

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17150&pnum=42

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9384383
Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki: Naimisen Caari (http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/1734/l175903.html)
6.§. Mies eli waimo ei mahda awioskäskyyn itzens andaa, ennen cuin mies on täyttänyt yxicolmattakymmendä, ja waimo wijsitoistakymmendä wuotta; ellei Cuningas löydä cohtullisexi, sijhen lupaa andaa.

eli naisilla 15-vuotta riitti naimisiin menoon, mutta miehillä olisi tarvittu lupa.

[JouniK]

Tästä tuli mieleen eräs esi-isäni, joka meni alaikäisenä naimisiin 1750-luvulla. Asiaa käsiteltiin käräjillä. Hänen arveltiin olevan 16-17 -vuotias ja lupa tuli. Selvitysteni mukaan hän oli todellisuudessa 15. Kirkonkirjoista käy ilmi, että pappi on sekoittanut hänen ja hänen samannimisen, pienenä kuolleen isoveljensä syntymäajat. Selvittämättä jää, oliko kyseessä tahallinen harhautus, vai eikö hän itsekään tiennyt oikeaa ikäänsä. Itselle ei ole tullut toista vastaavaa tapausta vastaan, mutta otokseni on toki rajallinen.

[eeva häkkinen]

Omissa tutkimuksissani kaikki tapaukset, joissa morsian on ollut 15-16 -vuotias (joskus nuorempikin) ovat sattuneet tilanteissa, joissa talossa ei ole ollut työkuntoista aikuista miestä. Joko isäntä on kuollut tai ikääntynyt ja morsiamen mahdolliset veljet alle 10-vuotiaita. Yhdestä tällaisesta on säilynyt oikeuden todistus, jossa talon isäntävainajan äiti ilmoittaa ottavansa sulhasen pojantyttärensä mieheksi ja antavansa tälle pojanosan perinnöstä, koska talo on jäänyt ilman miehenapua ja päätymässä rappiolle. Eli kyllä tää näkökohta näyttää olleen vahvasti mukana lapsiavioliitoissa, yksittäisestä tapauksesta on tietty vaikea sanoa mitään.

[Seija Randell]

Saman päätelmän olen tehnyt erään halikkolaisen talontyttären naimisiinmenosta 15-vuotiaana. Vuosi oli 1830, ja isä oli lampuoti ja ehkä sairasteli. Tyttö oli ainoa lapsi. Kyseessä oli tuttavani esiäiti ja sitä kyllä mietti tosissaan, että onko vuodet oikein. Nuoren parin esikoinen syntyi vasta 1833, että voisi olettaa yhteiselämän alkaneen vasta vaimon hiukan vartuttua.

[ristojohannes]

Ei nämä 15-vuotiaana vihityt tytöt, olleet ainakaan Lounais-Suomessa talollissuvuissa ihan ainutlaatuisia.
Eräs tapaus suvussani oli Tarvasjoen Mäentaan Kylä-Pelttarissa.
Isäntä Antti kuoli 1829, emäntä jäi tyttärensä kanssa pitämään taloa, talossa oli kuitenkin vielä vanha-isäntä apuna. Kun vanhaisäntä kuoli 1834, tuli talossa kestämätön tilanne miehisen työvoiman kanssa.
Tilanne ratkaistiin, että 15-vuotias Ulrika-tyttö naitettiin 1834 yli 30 vuotiaan Liedon Pinomäen Isotalon pojan kanssa.
Toinen ratkaisu olisi ollut, että emäntä olisi ottanut isännäksi jonkun renkipojan, paljon käytetty keino sekin.

[Seija Randell]

Tuo leskiemännän ja uuden miehen ikäero on myös paljon askarruttanut asia. Aika usein niin näyttää olleen, mutta minun esiäitini veljen ja vaimon ikäero oli 20 vuotta ja ehkä siis poikkeuksellinen. Vaimo oli 50-vuotias ja mies 30-vuotias siis, eikä heille yhteisiä lapsia tullut. Mies oli torpan poika samasta pitäjästä ja sitten talossa ollessaan lautamies.
Se siinä erityisesti on askarruttanut, että vaimon esikoistytär sai yhdeksän kuukautta tuon vihkipäivän 1823 jälkeen aviottoman lapsen, 23-vuotiaana.
Myös tuo leskiemäntä on minulle sukua eri kautta. - Eikä muuten kirkonkirjoissa ole mitään huomautuksia kvinpersonasta.
Ei kai se ikäero alkuvaiheessa niin hankala ole, mutta myöhemmin luulisi kyllä olevan. Tässä avioliitossa se vanha vaimo jäi sitten leskeksi, siis toisen kerran.

[Inkaset]

Lapsivaimon esikoisen syntymään 1800-luvun puolivälissä vaikutti ainakin se, ettei kuukautisten alkaminen vasta tytön täytettyä 17 vuotta ollut mitenkään poikkeuksellista.
Terveisin
Inkaset

[Markku Kaurila]

Mielenkiintoinen ikäero on suvussani, kun isäniisänäidinisän veli Mikko Mikonpoika (Mellilän Isoperän Mäeltä) meni 1841 naimisiin Vähäperän Uusi-Pytyn lesken Kaisa Juhontytär Soron kanssa. Sulhanen oli 26 v ja morsian 48 v. Kun vaimo kuoli, solmi isäntä 1862 uuden avion Amanda Karolina Juhontytär Myllykylän kanssa (Ypäjältä). Sulhanen oli 47 v ja morsian 19 v. Kun tarkkaan laske oli Mikon vaimojen ikäero 49 v. Ainoa em. henkilöiden aikuiseksi elänyt lapsi oli Kaarle Vilhelmi Mikonpoika s. 1862. Hän jatkoi sukua ja talonpitoa ja nykyiset isännät ovat Uusi-Pytyllä Kaarlen pojanpojanpoikia.

[haapiot]

HEI Minunkin suvustani löytyy lampuodin poika, joka meni avioon 25 vuotta vanhemman talollisen lesken kanssa ja tämän kuoltua otti vaimokseen 28 vuotta nuoremman piian eli vaimo nuortui 53,5 vuotta. TH