Nimien kirjaamisen sietämätön keveys

[Olarra]

Jokainen sukututkija on törmännyt nimien erilaisiin kirjoitusasuihin. Joskus voivat kirjurien virheet aiheuttaa tavallista isompia seurauksia:)

http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1422544038018.html?ref=og-ref-google.fi

http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015012919108885_ul.shtml

[Tapani Kovalaine]

Tuplaveen ja yksinkertaisen (!) veen kanssa on väestökirjanpidossa puliveivattu ihan loppumattomiin. Ortodoksisten seurakuntien kohdalla Jouhkimow, Iljow, Lasarow, Saltikow, Jouhkimoff, Iljoff, Lasaroff ja Saltikoff ovat saaneet huomata ettei heidän eikä esivanhempiensa mielipiteellä ole ollut mitään tekoa, kun joku on saanut päähänsä muuttaa heidän sukunimensä mieleisekseen.

Niin on syntynyt Jouhkimov, Iljov, Lasarov ja Saltikov. Heistä monet ovat sitten panneet paremmaksi ja niin on syntynyt sukunimiä Jouhki, Jouhkimo, Iljo ja niinpä edelleen vaikka mitä. Kyse ei ole pakko-suomesta, kyse on vallan käyttämisestä ja oikeakielisyyteen liittyneestä puuhastelusta. Alamaisten on käytettävä niitä nimiä, joita vallanpitäjät haluavat heidän kantavan. Sen nyt on vuorollaan huomannut Nordenswan. :rolleyes:

Ilolla muistamme että Suomi ryhtyi 1980-luvulla hyväksymään ulkomailla Ruotsissa ym tehdyt nimenmuutospäätökset. Se oli helpotus sille Inget -nimiselle pohjoisen Suomen asujalle, joka meni Volvon tehtaille Ruotsiin töihin 1960-luvulla. Jatkuvan kiusaamisen takia Inget sai Ruotsin nimiviranomaiselta päätöksen, että hän on Lindström. Suomessa käydessään hänen uutta nimeään ei millään hyväksytty ja Haaparannasta itään tullessa Lindström muuttui aina Ingetiksi!

[Hannu Virttaalainen]

Maurialan rakuunan Jaakko Jaakonpoika Marinin poika Perttu Jaakonpoika 'Perttula' syntyi 31.8.1756 Huittisisssa, vaikka sekä Loimaan, Virttaan ja Huittisten rippikirjoissa lukee 4.8.1756. Maurialan tytär Marja Erkintytär menee naimisiin 1770 Virttaa Tätilään. 1770-luvun alussa Perttu muuttaa rengiksi Tätilään menee naimisiin 1. kerran 26.10.1777 Valpuri Heikintyttären kanssa. Perttu siirtyy 1780-luvun alussa Tätilän Perttulan torppariksi. Hän saa Valpurin kanssa 3 lasta, mutta vaimo Valpuri kuolee 8.11.1792 Virttaalla, Leski Perttu menee uudelleen naimisiin 14.5.1793 Alastaron kappelin Vännilän Jaakkolan tyttären Magdaleena Heikintyttären kanssa. Heille syntyy useita lapsia.

Leena (Magdaleena) kuolee 19.11.1811 ja haudataan 24.11.1811

Sitten menee mahdottomaksi Pertulle ja Leenalle syntyy tytär Eeva Pertuntytär 10.12.1811, joka kastetaan 11.12.1811 !! :confused:

Alkuperäiset vastaavat minusta Hiskin antamia, joita ensin epäilin. Kuolleen Leenan ikä vastaa Vännilän Jaakkolan Magdaleenan ikää.

Kuolema http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5312626
Lapsen syntymä http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5305565

Loimaan lastenkirja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5298507 , kuukauden 12 ylikirjoitettu 11:ksi

rippikirjassa Vasun torpassa oikein http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7447470

Perttu meneen vielä 3. kerran naimisiin 5.6.1812 nyt Riitta Heikintyttären kanssa

Eikö syntyneissä kuitenkin ole selvästi väärin kirjattu syntymäaika, joka kuitenkin rippikirjassakin korjattu oikein?

Hiukan vähemmillä säilyneillä kirkonkirjoilla ja sopivalla muutolla tämä menisi aika vaikeaksi.

Mutta virallisesti Loimaan syntyneiden mukaan Eeva oli syntynyt äitinsä hautaamisen jälkeen. :confused:

lisäys: menee hieman ketjun asian vierestä, mutta tämähän on asian vierestä alue

[Kimmo Kemppainen]

Kainuussakin oli 1720-luvulla tapaus, jossa mies esitti ostamansa talon kauppakirjan käräjillä. Outoa oli vain se, että jo kauppakirjan allekirjoitushetkellä ostaja oli ollut useita vuosia kuolleena ja myyjä jo kymmenisen vuotta.

No, onhan se Kainuu vähän sellainen Suomen Haiti, mutta kävelevistä vainajista ei sentään ollut kysymys. Muista asiakirjoista tosiasiat selviävät kiitettävästi. Oikeasti kauppakirjan päiväystä oli siirretty, tahallaan tai vahingossa, kymmenellä vuodella eteenpäin. Kauppakirjan esittäjä lienee ollut joku sukulainen, vahvasti veikkaisin ostajan lesken uutta aviomiestä.

Tarinan opetus on se, että henkilön esiintyminen käräjillä ei ole varma todiste edes hänen elossa olemisestaan!
Kimmo Kemppainen

[Tapani Kovalaine]

Edellisestä viestistä tuli mieleen 1970-luku ja nimien kirjaamisen sietämätön keveys. Kiinteistönvälittäjän luo tuli hyvin vihainen asiakas. Hän oli tämän välittäjän toimiston kautta ostanut isohkon metsätilan. Oli kaupat solmittuaan pyytänyt välittäjää hakemaan ostokselleen lainhuudot. Niin oli tapahtunutkin.

Kun metsätilan ostaja sai lainhuutopaperit, niistä ilmeni että metsätilan uudeksi omistajaksi olikin merkitty kyseinen kiinteistönvälittäjä!

Asiakkaan viha purkautui, kun tapahtumien kulku valkeni. Lainhuudon myönsi kiinteistönvälittäjän tuttu (= rätkätuttu) alioikeustuomari viivytyksettä eli kun lainhuutoa hakemaan tullut kiinteistönvälittäjä istui tuomarin asiakastuolilla juttuamassa niitä näitä. Huolimattomuuden vuoksi asiamiehen nimi tuli uuden omistajan nimen paikalle ja metsätilan ostajan nimi tuli asiamiehen tietoruutuun. Sattuuhan sitä ... oikastaan heti ... anteeks kauhiasti ... :rolleyes:

[Matti Lund]

Tuplaveen ja yksinkertaisen (!) veen kanssa on väestökirjanpidossa puliveivattu ihan loppumattomiin. Ortodoksisten seurakuntien kohdalla Jouhkimow, Iljow, Lasarow, Saltikow, Jouhkimoff, Iljoff, Lasaroff ja Saltikoff ovat saaneet huomata ettei heidän eikä esivanhempiensa mielipiteellä ole ollut mitään tekoa, kun joku on saanut päähänsä muuttaa heidän sukunimensä mieleisekseen.

Niin on syntynyt Jouhkimov, Iljov, Lasarov ja Saltikov. Heistä monet ovat sitten panneet paremmaksi ja niin on syntynyt sukunimiä Jouhki, Jouhkimo, Iljo ja niinpä edelleen vaikka mitä. Kyse ei ole pakko-suomesta, kyse on vallan käyttämisestä ja oikeakielisyyteen liittyneestä puuhastelusta. Alamaisten on käytettävä niitä nimiä, joita vallanpitäjät haluavat heidän kantavan. Sen nyt on vuorollaan huomannut Nordenswan. :rolleyes:

Ilolla muistamme että Suomi ryhtyi 1980-luvulla hyväksymään ulkomailla Ruotsissa ym tehdyt nimenmuutospäätökset. Se oli helpotus sille Inget -nimiselle pohjoisen Suomen asujalle, joka meni Volvon tehtaille Ruotsiin töihin 1960-luvulla. Jatkuvan kiusaamisen takia Inget sai Ruotsin nimiviranomaiselta päätöksen, että hän on Lindström. Suomessa käydessään hänen uutta nimeään ei millään hyväksytty ja Haaparannasta itään tullessa Lindström muuttui aina Ingetiksi!

Mistähän se johtuu, että nimien kanssa ollaan tultu myöhempin aikoina niin tarkoiksi, muttei ennen ollut nokonuukaa.

Esimerkiksi jos joku säätyläinen teki kirjallisen määräyksen, saattoi hän kirjoittaa oman nimensä asiakirjan leipätekstiin 1-2 tavalla ja allekrjoituksessa saattoi olla jopa kolmaskin muoto. Olennaista oli, että kaikki kolme muotoa lausuttiin aivan samalla tavalla. - Tämä siis todistettavasti omalla kädellä.

Jos lisänimi on vaikkapa "Virallinen", sen saattoi kirjata myös "Wirallinen". Jos etunimi oli vaikkapa Markku, sen saattoi kirjata väliin Markus, väliin Marcus.

Niinpä ei ollut väliä kirjasiko nimensä "Marcus Virallinen" tai "Markus Wirallinen", koskei ollut eroa nimen lausumisessa.

Luin eilen eräisiin Leskisiin liittyviä käräjätuomioita.

Kirjausasuina oli Läskinen, talonnimi Läskälä ja Läskelä. Myös Leskinen, mutta harvemmin.

Kaksi kärpästä saadaan yhdellä iskulla, jos taloa asuu pulska ihminen, jonka puoliso on kuollut: läski leski Leskelässä eli Läskelässä. Ruotsalaista kirjuria ei kuitenkaan mitenkään ohjannut merkitysoppi, vaan mieltymys. Eikä hän pyrkinyt muuttamaan nimen lausuntatapaa, vaan yritti sovittaa sitä paremmin omiin kirjausympyröihinsä, mikä varmaankin niitä Leskisiä oudoksuttaa, jotka eivät ole äidinkieleltään ruotsinkielisiä.

Sitten on vielä nimi 4&, jossa kun & käännetään peilikuvakseen, se muistuttaa fraktuuran markan merkkiä läänintileissä (voudintileissä merkki on vähän kauempana), niin tässä lisänimessä ja talonnimessä 4&, jota harrastettiin tuomiokirjoissa ja läänintileissä 1600 -luvulla, on sama vitsi kuin tuossa Läskälässäkin. Varsinkaan suomea taitavalla kirjurilla ei ollut vaikeutta lausua sitä= 4& = Neljämarkka. Nimen jälkiosahan ei tarkoittanut rahamarkkaa, vaan maamarkkia, mutta on siis rahamarkan homonyymi. Taas merkki 4 äännetään vielä tänäänkin "neljä".

Nimi on sittemmin modernisoitunut Nelimarkaksi.

Ruotsalainen kirjuri pani sen verran läskiksi, että teki usein ratkaisun, jossa kirjasi nimen pitkässä muodossa "Neljemark".

Jokin sääntö on kuitenkin tehnyt sen, että muotoa "Näljämark" tai "Näljemark" ei juuri esiinny.

Suomalaisissa paikannimissä maamarkki on useimmiten saanut markku -muodon kuten Norrmark = Noormarkku, Övermark = Ylimarkku.

Joskus jo voudintileissä näkee kirjausta muodossa "mark", mutta yleisemmin "marck". Kirjainyhdistelmä "ck" vaikuttaa saksalaiselta tuontitavaralta kirjoitettuun ruotsiin (Pyhy & kumpp.). Sehän alkoi poistua lähes joka sanasta 1800 -luvulla ja on jäänyt jäljelle enää vain muutaman nykyruotsin sanan kirjoitusasuun.


Aloin tämän minitutkielman Markulla ja markkuun päädyttiin.


terv Matti Lund