Alexander Botkin

[Hela]

Keisari Nikolai II:n henkilääkärillä Eugen Botkinilla (murhattu Jekaterinburgissa 17.7.1918 yhdessä
keisariperheen kanssa) oli veli Alexander, joka oli myös lääkäri kuten veljesten isäkin. Hänellä oli ennen vallankumousta maatila Inossa Uudellakirkolla Vl ja toinen tila jossain muualla Kannaksella. Hän kuoli Italiassa toisen maailmansodan jälkeen.

En ole löytänyt Alexander Botkinista nopealla haulla paljoakaan tietoja, mutta hänen veljentyttärensä Tatjana Botkin, henkilääkärin tytär, kertoo hänestä sensaatiomaisen tarinan muistelmissaan ”Au temps des tsars” (Paris 1980). Henkilääkäri oli huolissaan keisari-suuriruhtinaan huonosta kansansuosiosta Suomessa ja hän onnistui taivuttamaan keisarin nimittämään hänen veljensä Alexanderin henkilökohtaiseksi edustajakseen Suomessa tilanteen parantamiseksi. Tehtävä olisi kestånyt viisi vuotta, 1912-1917, siis vallankumoukseen saakka.

Jos tässä fantastisessa kertomuksessa on nimeksikään totta, niin tehtävän on täytynyt olla äärimmäisen salainen, koska siitä ei minun tietääkseni ole jäänyt mitään jälkiä tuon ajan lähdemateriaaliin. Se ei ainakaan johtanut mihinkään tuloksiin, sillä Suomen asema ei ole koskaan ollut niin tukala kuin juuri noina mainittuina vuosina, kenraalikuvernööri Seynin valtakaudella.

Olen toipumassa pitkäaikaisesta sairaudesta enkä pääse vielä tutkimaan
asioita kirjastoissa ja arkistoissa. Olisiko jollakin Kannaksen pitäjien tuntijalla tietoja Alexander Botkinista ja hänen tiloistaan. Henkilääkärin perhe vietti joka vuosi kesiä hänen luonaan, ja varmasti he ovat olleet näkyviä henkilöitä Inossa.

Henrik Impola

[ImmMa]

Kirjastossa silmiini osui Salon seudulla koottu Asko Huttusen ja Jaakko Takaharjun toimittama: Siellä juuret sinne kaipuu Elämää Viipuri lääni Uuvelkirkool Vammeljärve ja Neuvola koulupiirilöis, toinen lisäilty painos. Muistelot eivät ulotu Inoon mutta ollaan kuitenkin siinä vieressä. Joitain havaintoja kirjaa selailtua:
s.76 ”Apua saattoi löytyä myös naapurikylästä. ... Hän meni näyttämään vaivaansa leistiläiselle Ulla Mannoselle, joka oli ollut töissä Kirstinälässä tsaarin henkilääkärin Botkinan talossa. ... Ulla Mannosesta on kuva Uusikirkko-kylä kujasineen -kirjan sivulla 399.”
”Keuhkotautipotilaita ja astmaa hoidettiin valtion omistamassa Halilan keuhkotautiparantolassa.” Elisabet Järnefeltin lapsuuden paratiisi Halila oli aiemmin hänen setänsä Pjotr Karlovitshin omistuksessa, jonne sedän siitä luovuttua perustettiin keuhkotautiparantola, jonka tsaariperhe hankki omistukseensa vuoden 1892 alussa. Wiipurin sanomat toteaakin ykskantaan 15.7.1892: ”Ylhäisiä wieraita odotetaan Halilan senatooriumille tänä suwena.”

s.105 ”Lähellä rapakko-ojaa oli venäläisen vallasväen ryökkinöiden huvila, jossa asui kaksi ikääntynyttä neitiryökkinää (seuraavalla sivulla Tannikovan ryökkinän kuva). Lasten ihastellessa kukkia lähestyi polkua kaksi herraa, joista toinen oli venäläinen kirjailija Maksim Gorgi ja toinen hänen henkilääkärinsä,” Gorgi vokrasi ajoittain Neuvolaa jossa myös Lenin piileskeli. Voldemar Krieth, Gorgin lanko omisti Kirjavalassa oman talon ja Trotski asui Päivännousussa.

s.135 Mainitaan, Jevgeni Belosov: Karjalan kannas, tuntematon maa, lounaissektori, osa2, Uusikirkko.

s. 240 Kirjailija Leonid Andrejevin kuolemasta Olga Nikojevna Orlovan talossa kertoo Andrejevin tytär Vera kirjassaan Huvila Kannaksella (Vera Andrejeva: Talo Vammelsuussa).

Lähdeluettelossa vielä mm.: Uusikirkko kuvamuistoina, K. Sirkiä: Uusikirkko muistelmina ja kuvina, Muistojen Uusikirkko -lehdet, Samuli Paulaharju: Kansantieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla, Karjala-lehti, verkossa: http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=33

Täällä uutinen tohtori Botkinin kuolemasta: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/642866?term=Botkin#?page=4 Kuka Botkineista mahtaa olla kyseessä?

Täällä valtioneuvos Botkinin lahja Uudenkirkon kolmannen kansakoulun rakentamiseksi: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/447699?term=Uudenkirkon&term=Botkin#?page=3

Anu Niemelän ja Teijamari Jyrkiön toimittama: Museon arvoinen kokoelma! Sinebrychoffin kokoelmatoiminnan vaikuttavuus: http://www.kansallisgalleria.fi/wp-content/uploads/2014/04/19401_museon_arvoinen_kokoelma_verkkoversio_080820 12.pdf
s. 25-26 Aleksanteri II:n, Carl von Haartmanin, Alexander von Collanin ja Sergei Botkinin yhteisestä kiinnostuksesta taiteeseen.

Kiintoisan kysymyksen framille nostamiseksi ynnä juurikin näinä päivinä uudelleen virinneestä kiinnostuksesta henkilääkäri von Collaniin.

ImmMa

[Hela]

Kiitokset mielenkiintoisista tiedoista.

Lehtileikkeessä vuodelta 1885 tarkoitetaan Aleksanteri II:n ja Aleksanteri III:n henkilääkäriä Sergei Botkinia joka oli Nikolai II:n henkilääkärin Jevgeni Botkinin ja Alexander Botkinin isä. Hänen kolmas poikansa Peter oli diplomaatti, viimeksi Venäjän lähettiläs Portugalissa. Sergei Botkinilla on uranuurtajan maine Venäjän lääketieteessä, hänen muistoaan vaalittiin vielä Neuvostoliitossakin. Hänen muistomerkkinsä on edelleenkin Lääketieteellisen tiedekunnan talon edessä Pietarissa.

Tanskalaisen Politiken-lehden uutinen helmikuulta 1910 Jevgeni Botkinin ”itsemurhasta” on maailman lehdistössä kierrellyt ”ankka”. Hän kuoli yhdessä keisariperheen kanssa Jekaterinburgissa 17.7.1918, mikä todistettiin amiraali Koltshakin valkoisen halltuksen tekemässä virallisessa tutkimuksessa heti murhien jälkeen. ”Uutisessa” on totuutta vain sen verran että keisarinna Aleksandra Feodorovnan terveys todella oli kovin heikko, hän kärsi hermostollisista vaivoista, joiden syynä oli kruununperillisen parantumaton verenvuototauti. Se oli siihen aikaan valtiosalaisuus, josta ei julkisesti puhuttu. Tyttärensä muistelmien mukaan Botkin nautti koko ajan keisariperheen täydellistä luottamusta

Tatjana Botkinin elämäntarina on osoitus siitä miten sattumat ohjaavat ihmisten kohtaloita. Han halusi pysyä viimeiseen saakka isänsä rinnalla ja tukena, mutta hänet erotettiin isästään keväällä 1918, kun ainoastaan henkilääkärin ja muutamien hovinaisten ja kamaripalvelijoiden sallittiin seurata keisariperhettä Tobolskista Jekaterinburgiin. Koko tämä seurue murhattiin heinäkuussa 1918, ja Tatjana Botkin sai varman tiedon isänsä kohtalosta vasta huhtikuussa 1919. Jos hän olisi päässyt isänsä mukana Jekaterinburgiin, hänen elämänsä olisi päättynyt 19-vuotiaana. Suopean sattuman ansiota oli sekin että hän miehensä kanssa pelastui Vladivostokissa japanilaiseen laivaan hetkeä aikaisemmin ennen kuin bolshevikit valtasivat sataman. Hän pääsi monien dramaattisten vaiheiden jälkeen Ranskaan, kirjoitti siellä muistelmansa 80-vuotiaana ja eli vielä kuusi vuotta sen jälkeen.

H. I.