Sanoissa on voimaa

[Kataja]

Etsiskelin Muolaan 1800-luvun rikosluettelosta tiettyä merkintää, jonka löysinkin. Löytö kyllä ei paljon hetkahduttanut, kyseessä oli ajalle varsin tavallinen rikkomus. Mutta löysin muuta: Moni henkilö oli saanut rangaistuksen rikoksesta "ihmisen rääkkääminen". Miksi hyvät ilmaisut miedonnetaan tarpeettomasti hienotunteisuussyistä! Kun puhutaan koulukiusaamisesta, se lipuu nopeasti mielestä ohi. Jos puhuttaisiin lapsen rääkkäämisestä, asia pysähdyttäisi enemmän. Rääkätty läheinen on nykyään mitäänsanomattomasti narsistin uhri.
Joitain ilmaisuja on toki korvattu toisilla aiheellisesti, mutta liioittelua esiintyy. Jokin aika sitten ei ollut sopivaa käyttää sanaa sokea, vaan hyväksytty ilmaisu oli näkövammainen. Nyt, käsittääkseni sokeiden omasta toiveesta, sokea-sanaa saa taas käyttää ilman että se on loukkaava. Jospa rääkkääminen kokisi myös uuden tulemisen?
Marjatta

[eeva häkkinen]

Kyllä minusta nykyinen rikosnimike "pahoinpitely" on ihan ok. Koulukiusaaminen tai rasismi eivät ylittäneet rikoskynnystä tuohon aikaan, solvaaminen, panettelu ja kunnianloukkaus kylläkin, mutta ei niihinkään yleinen syyttäjä puuttunut.

[Kataja]

Kyllä minusta nykyinen rikosnimike "pahoinpitely" on ihan ok. Koulukiusaaminen tai rasismi eivät ylittäneet rikoskynnystä tuohon aikaan, solvaaminen, panettelu ja kunnianloukkaus kylläkin, mutta ei niihinkään yleinen syyttäjä puuttunut.

Kuulostaahan pahoinpitely-sana kyllä siistimmältä kuin rääkkääminen, ja helpommalta lukiessa/kuullessa ohittaa. Varmaan eläinten oikeuksia puolustavatkin vielä havahtuvat eivätkä salli eläimistä enää puhuttavan rumasti. Eläinrääkkäys korvataan pahoinpitelyllä taikka esim. "asiattomalla kohtelulla".
Marjatta

[Heikki Särkkä]

Riippuu siitäkin, kenelle kirjoitetaan. Jos ei tarvitse ottaa huomioon läheisten tunteita, voi ihan hyvin käyttää alkutekstin sanaa, koska se on useinkin suoraan lakitekstistä otettu rikosnimike. Alkuperäiset lakitekstit taas ovat eri aikoina muuttuneet valtiopäivien ja eduskuntien päätöksillä, joten itse asiakin voi olla muuttunut. Toisaalta on totta, että pelkkä sanojen merkityksen muuttuminen voi aiheuttaa nykylukijalle informaatiokatkon. Esimerkkinä voisi olla 1800-luvulta ryöstö (=ulosotto) tai sovinto (=sopimus). Yksi ratkaisu olisi lakaista asia maton alle jättämällä se kokonaan unholan aittaan.
Lainausmerkeillä voi tietysti tarvittaessa osoittaa, milloin on kyse suorasta aikalaisasiakirjan lainauksesta.