Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Ragvaldin tyttäret
A.K.Johansson
29.11.14, 11:51
Anna ja Valborg Ragvaldsdotter
Eri yhteyksissä on tehty oletuksia 1500-luvun alun asiakirjoissa mainituista Ragvaldintyttäristä, Valborgista ja Annasta ja heidän taustoistaan. Heihin viitataan tämän tästä, mutta varmuutta ei ole, olivatko Anna ja Valborg täyssisaria ja oliko sisaria kolmaskin? Kuka oli isä Ragvald? Erik Knapen kanssa avioituneen Valborgin isovanhempina pidetään Olof Djäkneä ja Birgitta Henriksdotter Svärdiä. Oliko Erik Knape Valborgin toinen mies, ja oliko Valborgilla yksi vai kaksi tytärtä? Avaan siis keskustelun, jossa saa esittää uusia ja vanhoja oletuksia ja tulkintoja sisaruksista ja heidän sukujuuristaan.
Sisarukset edustavat sen verran merkittäviä sukuja, kuten Tapio Vähäkankaan tutkimuksista ilmenee (Genos 4/2009, Jägerhornien juurilla), että heidän isästään Ragvaldista on täytynyt jäädä kirjallista tietoa. Hänellä on ollut maaomaisuutta ja sukua Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, ilmeisesti Hämeessäkin. Ivar Fleming ja Lepaan Björn Klasson mainitaan Valborgin sukulaisina.
Olen etsinyt Varsinais-Suomesta Ragvaldeja, ja joitakin sopivia ehdokkaita löytyy 1400-luvun jälkipuolelta, jolloin hänen voi olettaa eläneen. Mynämäellä Varhelassa on asunut eräs mahdollinen Ragvald. Toinen Ragvald on kuulunut Suurpää-sukuun. Hän omisti 1458 tontin Tukholmasta Köpmansgatanilta. Hänellä oli poika Olof Ragvald ja pojanpoika Olof Olofsson, ja Ragvaldin vaimo on ollut Anna (FMU 3085, 3265, 3470, 3425).
Valborg Ragvaldintyttären jälkeläisten perimää Kemiön Norrsundvikia ajatellen sopisi hyvin tilan omistussuhteisiin, että Olof Djäknellä olisikin ollut poika (Ragvald Olsson?) sekä tytär. Toistaiseksi on kuitenkin oletettu, että perintö tuli tyttären kautta. Perustelua en tunne. Olof Djäknen ja Birgitan tytär on oletettavasti syntynyt 1455-70, joten tyttären jälkeläiset olisivat puolestaan syntyneet 1475-90-luvulla. Birgitan tyttärentytär Valborg saattoi olla leski (?) jo 1517 , ja Erik Knape olisi ollut Valborgin toinen mies.
Tapio Vähäkankaan mukaan Lammin Vanhakartanoon kuului ns. Ragvaldin neljännes: ”Björn Ragvaldinpojan isä Ragvald Ragvaldinpoika on siis hankkinut (keneltä?) neljänneksen Vanhastakartanosta. Anna Ragvaldintyttäreltä se siirtyi Björn Klaunpojalle (Lepaan sukua). Hänen omistuksessaan oli toinenkin talo tätä neljännestä, kuten 1570 hopeaveron kannon yhteydessä todettiin." (Sukuforum)
Anna Ragvaldsdotter on ollut Valborgin sisar tai sisarpuoli. Todiste heidän läheisestä sukulaissiteestä on Tapio Vähäkankaan mukaan se, että he myivät Siuntiossa maata 1500-luvun alussa Ragvaldinsuvulle (Genos 4/2009).
Suitian omistanut Björn Ragvaldsson teki maakauppoja Ragvald Larssonin kanssa 1462 (FMU 3169). Kaupantekoa todisti Jöns Djäkn. ”Ragwald Larensson” mainitaan myös 1474 Bollstadin maakauppojen todistajana (FMU 3580).
Ragvald Larssonia ei ilmeisesti löydä enää Siuntion suunnalta myöhemmin, mutta vuonna 1498 erään Ragvald Kampin siuntiolaiset veljenpojat ilmoittivat hyväksyvänsä perinnönjaon Tukholman raadille ja Ragvaldin leskelle Elinille (FMU 4817).
Turussa on elänyt myös porvari Ragvald Larsson, joka oli mukana matkassa 1460 Henrik Finkenbergin maakauppojen todistajana. Ragvald Larsson on ilmeisesti muuttanut 1470-luvulla Tukholmaan. Hänet saattaa void ayhdistää oheiseen viitetietoon, josta kuitenkin puuttuu aika: ”Vittnesskrift av borgaren Sigurd Magnusson angående 3 ½ mark ränta som Ragvald Larsson köpt i ett stenhus och i nedanför liggande tomter vid tredje gatan från Norreport och överlåtit till Sankt Olofs prebende i Stockholms bykyrka.” (SMR 889; Stockholms stads jordebok I s. 450 nr 78). Tähän pohjoisportin alueeseen kytkeytyy asioita, joista vähän myöhemmin. Pyhän hengen talo sijaitsi nykyisellä Riddarholmenilla.
Jos kyse on samasta henkilöstä, Tukholmassa toimiessaan hän käytti itsestään nimeä Ragvald Camp tai Kamp. Ragvald Camp on tehnyt Ruotsin puolella maakauppoja mm. ritari Nils Ottessonin (Björnram) kanssa. Nils Ottesson myi 1471 ja 1473 Odensalan Suckungesta tilansa ”till Peter Jonsson och Ragvald "Camp", föreståndare i Helgeandshuset.” Tarkoitetaanko tällä Uppsalan Pyhän Hengen taloa vai Tukholman Pyhän Hengen taloa, jää epäselväksi. Tämä asia tuntuisí vähän kaukaa haetulta, mutta Nils Ottessonin veli Erik Ottesson oli naimisissa Tord Bonden jälkeläisen kanssa, ja Tord Bonde kytkeytyy jälleen siuntiolaisiinkin maakauppoihin.
Ragvald Kamp hoiti myös herra Anders Törbon ja raatimies Pelle Perssonin kanssa Tukholman pormestarin Nils Pederssonin perintöasiat (FMU 4404). Mielenkiintoista tässä on se, että kyse on Nils Pedersson Wijnmaninsta, jolla näyttää olleen sukua Suomen puolella. Wijnman oli sukua Hardh-sukuisille, joita mainitaan keskiaikaisissa siuntiolaisissa asiakirjoissa (FMU 3527 mm. Michel Hard, Munksby).
Jos Ragvald Larsson olisi alias Ragvald Camp, hän voisi olla sisarten isä. Hän on elänyt noin 1440-luvulta 1490-luvun lopulle. Leski Elin on saattanut olla toinen vaimo, ja kenties juuri Valborgin äiti.
Anu Johansson
A.K.Johansson
29.11.14, 12:25
Jatkan edellä aloittamaani tarinaa.
Ragvald on ollut tavallinen nimi keskiajalla, mutta jos pitäisi hakea Ragvald Larssonille isää, varakasta, hyväsukuista – kenties porvariammatissa toimivaa henkilöä, jolla saattaisi olla yhteyksiä Tukholmaan suuntaan, ei tarvitse kovin kauan etsiä kun vastaan tulee turkulainen kultaseppä Laurens Ragvaldsson. Jos hänellä olisi ollut poika, mikäs muu sen parempi pojalle nimeksi kuin Ragvald Larensson – kuten eräässä asiakirjassa nimi on kirjoitettu.
Kultaseppä Laurens Ragvaldsson on elänyt samaan aikaan kuin Ragvald Ragvaldsson, joka myi 1427 Sjusholmin. Ragvald Ragvaldsson kenties asui sittemmin Uudellemaalla Siuntiossa, jossa hän oli ehkä sama henkilö, joka omisti ”Storsuitian”. Voisivatko olla veljiä?
Turkulaisen 1400-luvun alkupuolella eläneen kultaseppä Laurens Ragvaldssonin toimista on jäänyt asiakirjoja, joiden perusteella voi päätellä, että hänellä on ollut mielenkiintoa erityisesti Maskua ja Raisiota kohtaan. Hänen vaimonsa nimi on ollut Elseby. Sisar Cecilia Ragvaldsdotter asui Tukholmassa ja oli siellä ilmeisesti naimisissa kaksi kertaa. Tytär Margareta oli 1441 noviisina Naantalin luostarissa. Ylläpitokustannukset maksaakseen isä Laurens antoi Naantalin luostarille niityn ”Sudensalosta” (Swensalu) Sargala-nimisestä kylästä.
Maskussa on ollut Syväsalo niminen tila tai kylä. Olisiko tämä sama kuin Maskun ”Sudensalo” ja ”Siwasala ö” (FMU 1580; v.1427)? ”Olof Hagonladva från Rimito socken säljer åt Bengt Krok av Helsingeby sitt fäderne gods i Kalela på Siwasala ö i Masko för 55 mark.” Katrina Villadotter luovutti vuonna 1332 isiensä tilan Sudensalosta Ragval Jonssonille (piispan veronkantajalle?) ja Nils Adamssonille (FMU 396).
Laurens kultasepällä oli ollut hallussaan ostotila Maskun Ajosenpäässä, jonka hän myi edelleen vaimonsa Elsebyn kanssa vuonna 1439 Henrik Klasson Djäknille (FMU 2282). Henrik Klasson antoi tilan vaimonsa Lucia Olofsdotterin kanssa Turun tuomiokirkon kolmen kuninkaan alttarille vuonna 1448 (FMU 2754). Ajosenpään toinen tila kuului myöhemmin Maskun Kankaisten Horneille. Vibrud Kortum oli pantannut vuonna 1398 Jacob Abrahamsson Djäknin hallussa olleet tilat Maskun Stenbergan, Lellaisen, Kiveisen och Ajosenpään (FMU 1074).
Jotain ”vääntöä” Laurens kultasepällä oli ollut Kortumin perikunnan kanssa. Hän oli valittanut vuonna 1422 ”Kijrielen” tilan omistusasiassa (FMU1710). Omistajuus ratkaistiin Vibrud Kortumin perillisten hyväksi. Vibrudin vaimolla Ingeborgilla oli ollut perintötila Uudellamaalla. Puoliso oli vaihtanut tilan maskulaiseen tilaan. Kuka tämä Ingeborg oli?
Silmiin osui ruskolaisten Jönsin ja Ragvaldin Rymättylän Heinistä koskeva asiakirja, jossa veljekset myyvät sisarenpoikansa Eskilin perinnön. ”Jöns och Ragvald av Rusko säljer för 30 mark, vilka de kvitterar, åt biskop Johan och domkapitlet i Åbo allt det gods, som de ärvt efter sin systerson Eskil i Heinis” (FMU 923; v. 1384). Tähänkin liittyy Jacob Abrahamsson Djäkn, joka osti ruskolaisveljesten kirkolle myymän tilan ja antoi sen Olof Anderssonille (FMU 1222; Reso 14.6.1405).
Laurens kultaseppä oli vaihtanut raisiolaistiloja Jöns Rengonpojankin kanssa. ”Erik Ingesson tillbyter Jöns Rengonpoika allt sitt fasta fäderne uti Mälikkälä ävensom halva Ihala gods i Reso mot allt hans köpegods i Pilkola (i samma socken) samt det fasta gods han genom skifte fått av Laurens guldsmed.” (FMU 1799, vuonna 1426). Tila kuului 1580-luvulla Poikon Britalle.
Jacob Djäknin tiloista Ajosenpään ohella Maskun Kiveinen on saattanut siirtyä kultaseppä Laurens Ragvaldssonille ja tämän jälkeläisille. Kiveisen kylän toisen talon omisti 1500-luvun puolivälissä Brita Eriksdotter miehensä Jurgen Berentsson Barskerin kanssa (6 tankoa, 1554 SAY). Britan äiti oli Valborg Ragvaldsdotter, jonka isä on siis voinut olla kultasepän poika Ragvald Larsson. Britan kuoltua perikunta vaihtoi tilan Anna Högenskildin kanssa Hattulan Ihalempiin, joka mainitaan pian tämän jälkeen Jacob Anderssonin säterinä (Katinala-sukua). Kiveisen toista kuuden tangon tilaa viljelivät lampuodit, ja tilan haltija oli Tuorlahden Brita Johansdotter Fleming, välillä vävynsä Ragvald Halvarsson (Impola 2011, 343).
Tuntuu vahvasti siltä, että Laurens Ragvaldssonilla tai tämän vaimolla on ollut sukua Turun pohjoispuolisilla alueilla. Niin aktiivisesti hän on ostanut, vaihtanut ja myynyt tiloja ja ikäänkuin kilpaillut omistuksista Vibrod Kortumin jälkeläisten kanssa.
Kultasepällä on ollut huomattavia tuloja – mahdollisesti myös perittyä omaisuutta. Suomen kulttuurihistoria tuntee kultaseppä Laurensin yhtenä ensimmäisistä kultasepistä, ja hänen on arveltu tulleen Turkuun Tukholmasta. Hänellä on ollut täällä oma työpaja. On tietenkin selvää, että oppinsa hän on hakenut jostain kauempaa. Vaakunaa hänellä ei ole ollut, mutta kultaseppänä hänellä on ollut oma puumerkkimäinen ”logonsa”.
Anu Johansson
Kiitos Anu jälleen kerran asiantuntevasta ja mielenkiintoisesta tekstistä. Tässä yhteydessä sopii nostaa myös esiin Kemiön Norrsundvikin talojen omistus- ja perimyskuviot. Nimittäin Olof Djäknin jälkeläisten Mellangård (8 tankoa) ja Ispoisten veljesten Vestergård (4 tankoa). Talot sijaitsivat niin lähekkäin (oheinen linkki), että ne ovat luultavasti alunperin olleet samaa kantatilaa. Talojen tankoluvut sopivat veljen ja sisaren perintöosuuksiksi, kuten Benedictus toisessa keskusteluketjussa aikanaan kirjoitti.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12406550
______________
Matti Pesola
Jatkan edellä aloittamaani tarinaa.
Ragvald on ollut tavallinen nimi keskiajalla, mutta jos pitäisi hakea Ragvald Larssonille isää, varakasta, hyväsukuista – kenties porvariammatissa toimivaa henkilöä, jolla saattaisi olla yhteyksiä Tukholmaan suuntaan, ei tarvitse kovin kauan etsiä kun vastaan tulee turkulainen kultaseppä Laurens Ragvaldsson. Jos hänellä olisi ollut poika, mikäs muu sen parempi pojalle nimeksi kuin Ragvald Larensson – kuten eräässä asiakirjassa nimi on kirjoitettu.
Kultaseppä Laurens Ragvaldsson on elänyt samaan aikaan kuin Ragvald Ragvaldsson, joka myi 1427 Sjusholmin. Ragvald Ragvaldsson kenties asui sittemmin Uudellemaalla Siuntiossa, jossa hän oli ehkä sama henkilö, joka omisti ”Storsuitian”. Voisivatko olla veljiä?
Turkulaisen 1400-luvun alkupuolella eläneen kultaseppä Laurens Ragvaldssonin toimista on jäänyt asiakirjoja, joiden perusteella voi päätellä, että hänellä on ollut mielenkiintoa erityisesti Maskua ja Raisiota kohtaan. Hänen vaimonsa nimi on ollut Elseby. Sisar Cecilia Ragvaldsdotter asui Tukholmassa ja oli siellä ilmeisesti naimisissa kaksi kertaa. Tytär Margareta oli 1441 noviisina Naantalin luostarissa. Ylläpitokustannukset maksaakseen isä Laurens antoi Naantalin luostarille niityn ”Sudensalosta” (Swensalu) Sargala-nimisestä kylästä.
Maskussa on ollut Syväsalo niminen tila tai kylä. Olisiko tämä sama kuin Maskun ”Sudensalo” ja ”Siwasala ö” (FMU 1580; v.1427)? ”Olof Hagonladva från Rimito socken säljer åt Bengt Krok av Helsingeby sitt fäderne gods i Kalela på Siwasala ö i Masko för 55 mark.” Katrina Villadotter luovutti vuonna 1332 isiensä tilan Sudensalosta Ragval Jonssonille (piispan veronkantajalle?) ja Nils Adamssonille (FMU 396).
Laurens kultasepällä oli ollut hallussaan ostotila Maskun Ajosenpäässä, jonka hän myi edelleen vaimonsa Elsebyn kanssa vuonna 1439 Henrik Klasson Djäknille (FMU 2282). Henrik Klasson antoi tilan vaimonsa Lucia Olofsdotterin kanssa Turun tuomiokirkon kolmen kuninkaan alttarille vuonna 1448 (FMU 2754). Ajosenpään toinen tila kuului myöhemmin Maskun Kankaisten Horneille. Vibrud Kortum oli pantannut vuonna 1398 Jacob Abrahamsson Djäknin hallussa olleet tilat Maskun Stenbergan, Lellaisen, Kiveisen och Ajosenpään (FMU 1074).
Jotain ”vääntöä” Laurens kultasepällä oli ollut Kortumin perikunnan kanssa. Hän oli valittanut vuonna 1422 ”Kijrielen” tilan omistusasiassa (FMU1710). Omistajuus ratkaistiin Vibrud Kortumin perillisten hyväksi. Vibrudin vaimolla Ingeborgilla oli ollut perintötila Uudellamaalla. Puoliso oli vaihtanut tilan maskulaiseen tilaan. Kuka tämä Ingeborg oli?
Silmiin osui ruskolaisten Jönsin ja Ragvaldin Rymättylän Heinistä koskeva asiakirja, jossa veljekset myyvät sisarenpoikansa Eskilin perinnön. ”Jöns och Ragvald av Rusko säljer för 30 mark, vilka de kvitterar, åt biskop Johan och domkapitlet i Åbo allt det gods, som de ärvt efter sin systerson Eskil i Heinis” (FMU 923; v. 1384). Tähänkin liittyy Jacob Abrahamsson Djäkn, joka osti ruskolaisveljesten kirkolle myymän tilan ja antoi sen Olof Anderssonille (FMU 1222; Reso 14.6.1405).
Laurens kultaseppä oli vaihtanut raisiolaistiloja Jöns Rengonpojankin kanssa. ”Erik Ingesson tillbyter Jöns Rengonpoika allt sitt fasta fäderne uti Mälikkälä ävensom halva Ihala gods i Reso mot allt hans köpegods i Pilkola (i samma socken) samt det fasta gods han genom skifte fått av Laurens guldsmed.” (FMU 1799, vuonna 1426). Tila kuului 1580-luvulla Poikon Britalle.
Jacob Djäknin tiloista Ajosenpään ohella Maskun Kiveinen on saattanut siirtyä kultaseppä Laurens Ragvaldssonille ja tämän jälkeläisille. Kiveisen kylän toisen talon omisti 1500-luvun puolivälissä Brita Eriksdotter miehensä Jurgen Berentsson Barskerin kanssa (6 tankoa, 1554 SAY). Britan äiti oli Valborg Ragvaldsdotter, jonka isä on siis voinut olla kultasepän poika Ragvald Larsson. Britan kuoltua perikunta vaihtoi tilan Anna Högenskildin kanssa Hattulan Ihalempiin, joka mainitaan pian tämän jälkeen Jacob Anderssonin säterinä (Katinala-sukua). Kiveisen toista kuuden tangon tilaa viljelivät lampuodit, ja tilan haltija oli Tuorlahden Brita Johansdotter Fleming, välillä vävynsä Ragvald Halvarsson (Impola 2011, 343).
Tuntuu vahvasti siltä, että Laurens Ragvaldssonilla tai tämän vaimolla on ollut sukua Turun pohjoispuolisilla alueilla. Niin aktiivisesti hän on ostanut, vaihtanut ja myynyt tiloja ja ikäänkuin kilpaillut omistuksista Vibrod Kortumin jälkeläisten kanssa.
Kultasepällä on ollut huomattavia tuloja – mahdollisesti myös perittyä omaisuutta. Suomen kulttuurihistoria tuntee kultaseppä Laurensin yhtenä ensimmäisistä kultasepistä, ja hänen on arveltu tulleen Turkuun Tukholmasta. Hänellä on ollut täällä oma työpaja. On tietenkin selvää, että oppinsa hän on hakenut jostain kauempaa. Vaakunaa hänellä ei ole ollut, mutta kultaseppänä hänellä on ollut oma puumerkkimäinen ”logonsa”.
Anu Johansson
Poikon Brita mainitaan Poikossa 1567-1577. (SAY Rymättylä 1560-1579). 2.aviomiehensä Mårten Simonssonin ( isä Simon Nilsson)jälkeen. 1. aviomies Bertil Jönsson(Ionsson sinetitissä). Mårten Simonsson luovutti puolet Poikosta huomenlahjana Britalle. Tästä valitti Simon Nilsson(Henriksson) kuninkaan lautakunnalle , että Mårten Simonsson oli ylittänyt valtuutensa huomenlahjan suhteen.
Brita till Poicko oli Gödeke Nilsson Fincken tytär. Gödeke Nilsson otti käyttöön äitinsä sukunimen Fincke. Gödeken isä oli Nils Jönsson Rengonpoika ja äiti Johanna Gödekesdr. Fincke. Gödeke Nilsson Fincken 1. vaimo oli Ingeborg Andersdr. på Liesniemi. 2. Margareta Gustafsdr.Slatte( vanh. Gustaf Slatte ja Brita Pedersdr. Svärd).
Mårten Simonssonin vanh: Simon Nilsson(Henrikson) Finne, Turun pormestari, jonka puoliso Malin Knutsdr. Kappe( vanh. Knut Kappe ja Margit till Muurla). Malin Knutsdr. Kappen 2. pso. Johannes Grinden möi Malinin luvalla Lasse Finne talon Turusta(olisiko ollut Dirikkala).
Rengonpojat tuntuivat olleen varakasta sukua. Nils Jönssonin veli Jöns Jönsson(Ionsson) Rengonpoika avioitui Gödeke Henriksson Fincken Katarina tyttären kanssa. Jöns omisti Kaarinan Heikkilän ja Raision Metsäkylän. Hänen tyttärensä Johannan 1. pso. oli Nils Larsson till Ahtis ja 2. Henrik Nilsson till Poicko.
Näiden veljesten isä Jöns Larsson Rengonpoika (eli 1442) menetti kauppatavaransa v. 1415 Oulussa Novgorodilaisten hyökkäyksessä.
http://juhansuku.blogspot.fi/2012/04/lemun-ahtisen-sukua.html
Jöns Larsson Rengonpojalla oli veljet Nicolaus Larsson(Kaarinan Heikkilä ja Raision Tammisto) ja Ragvald Larsson , Raision kirkkoherra 1413-1422.
SDHK 44101, FMU 3458
Laurentius Niklison, pso. Ingeborg Fleming till Runagård, Uittamo, S:t Karins socken. FMU 1312
Ivar Flemingin maakirja ; sivu 17 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=18652115
Henrik Stenssonin( teloitettu 1522) perinnöstä. Todistavat Knut Kappe . Simon Nilsson(Finne) Turun pormestari (Mårten Simonssonin(Finne) isä. Mårtenin vaimo oli Kut Kappen tytär Malin) sekä itse velallinen Jören guldsmed. 2.sivulla nimi on Jören Berendsson. onko Jurgen Berendsen Barske? Huomio kiinnittyy erityisesti velkakirjan lopussa mainittuihin suuriin viinieriin, joista viimeisen haki Henrik Skrivare. Saisikohan tämä kunnian olla ensimmäinen Suomessa asiakirjoihin merkitty "juotutila". (Supgodz)
Jatkan Ragvald Larssonista ja Jöns Ionssonista aamulla. Jotenkin Rengonpoikien(Finne/Finno/Renhuvud/Poiko) suku on jäänyt Finckkejen, Fleminkejen ja Kurkien jalkoihin, vaikka he olivat tärkeä kauppiassuku(pappissuku myös). Varakas, turkiskauppaa&kultaseppiä&lohenpyyntiä ja myyntiä.
Tutkimisiin
Vastauksena varsinaiseen kysymykseen:
FMU 5947
Åboborgaren Knut Kappes efterleverska Valborg Ragvaldsdotter säljer omkring 1517 för 400 mark åt herr Ivar Fleming ett sitt frälsegods i Kodiala i Nykyrka socken.
Finnes omnämnt i häradshövding Herman Flemings den 12 juli 1547 utgivna stadfästelsebrev på detta köp. Arwidssons Handlingar VI n:o 150.
Vuosiluku 1517 täytyy olla väärä, koska Knut Kappe oli todistamassa Per Mattsonin huomenlahjaa 1536. Se kuitenkin osoittaa, että Knut Kappe oli mahdollisesti kaksi kertaa aviossa, koska v.1557 hänen frälsiinsä Poikossa merkittiin Hustru Margit(onko tytär vai vaimo?).
FMU 3458, SDHK 44101
Anteckning från tiden omkring 1470, om herr Ragvald Rengonpoikas till förmån för Reso och Rusko kyrkor, Vårfrualtaret i Åbo domkyrka ävensom domprosten därsammastädes gjorda testamentariska förordningar beträffande särskilda honom tillhöriga ängar ävensom en hans tomt.
Avskrift i Registr. eccles. Aboens. Svartboken n:o 619.
FMU 3131
Ragvald Larsson och Jons Jonsson, borgare i Åbo, intygar att Henrik Finkenberg ingått köpslagan om jord uti Narslax i Sagu socken och Räpälä i Pemar.
FMU 3107
Henrik Finkenberg, rådman i Åbo, ger till Nådendals kloster allt sitt gods uti Seppälä i Rusko socken för hållande av en evig mässa efter Valborg Jönsdotter, Ragvald Sökares hustru.
FMU 3005
Ragvald Suurpää, borgare i Åbo, tillbyter Nådendals kloster ett hus i Åbo samt Puotila gods i Halikko socken mot ett stenhus i Stockholm
FMU 3006
Niklis Riddare pantsätter med sin hustrus, Lucia Laurensdotters, samtycke till Åbo domkyrka för ett lån av 60 mark en tredjedel i Sormijärvi gods i Bjärnå socken. Dat. die beatorum martirum Gordiani et Epimachi.
Avskrift i Registr. eccles. Aboens. Svartboken n:o 577.
Åbo 10 maj 1456.
FMU 3007
Ragvald Stigulfsson, häradshövding i Pikis härad, stadfäster vid ting med S:t Karins socken det köp, varigenom Gödik Hvit av Henrik Smed tillhandlat sig Latjakoski gods i nämnda socken. Dat. feria secunda post dominicam trinitatis.
Avskrift i Registr. eccles. Aboens. Svartboken n:o 578.
S:t Karins socken 24 maj 1456.
FMU 1967
Cecilia Ragvaldsdotter, Hinrik van der Heidens änka, överlåter i Stockholm den 4 september (måndagen näst före vårfrudag nativitatis) 1430 med samtycke av sin bror Laurens guldsmed, borgare i Åbo, åt Stockholmsborgaren Heyne Frome och hans arvingar det arv, hon härtill besuttit, "beläget uppå gatan, som man går av Köpmangatan till Svartbrödra".
Stockholms stads jordebok 1420–74 n:o 91.
FMU 1817
Biskop Magnus och domkapitlet i Åbo tillkännage att, sedan Eskil Fincke stadfäst sin farbrors testamente, varmedelst han gett sitt fädernegods uti Moisio by i Pemar till Åbo domkyrka, de förunnat bemälde Fincke, hans barn och deras efterkommande att mot en årlig avgift av 4 mark penningar till domkyrkans byggnadsfond bruka nämnda gods.
Gammal kopia på papper bland ”Strödda avskrifter av medeltidshandlingar” i svenska riksarkivet.
Åbo 22 juli 1426.
FMU 1816
Eskil Fincke av Moisio i Pemar stadfäster sin farbrors, kyrkoherden Laurens' i Hattula, gåva till Åbo domkyrka av allt sitt fäderne i nämnda Moisio by. Dat. die beate Margaretæ virg. et martir. glor.
Avskrift i Registr. eccl. Aboens. Svartboken n:o 423.
Åbo 13/20 juli 1426.
FMU 1153
Olof Finne avstår i Garpenberg 21 juli (om sancte Marie Magdalene afton) 1402 alla sina anspråk på den gård och hytta hans bror Peter Eskilsson sålt till Lars Bonde, bergsman i Finnhyttan.
Original på papper i svenska riksarkivet. Sv. Dipl., ser. II n:o 209.
FMU 923 , SDHK 12666
Jöns och Ragvald av Rusko säljer för 30 mark, vilka de kvitterar, åt biskop Johan och domkapitlet i Åbo allt det gods, som de ärvt efter sin systerson Eskil i Heinis. Dat. die Barnabe apostoli.
Avskrift i Registr. eccl. Aboens. Svartboken n:o 254.
Åbo 11 juni 1384 (?)
FMU 934
Hans Frunnesson, domprost i Åbo, och kapitlet därsammastädes säljer, för att skaffa medel till electi Björn Balks resa till påvens gård, åt kyrkoherden i Sagu Jöns Petersson för 180 mark penningar, som de kvitterar, godset Heinis i Rimito, vilket avlidne biskop Johan Vestfal inköpt till domkyrkan av en Eskils arvingar och därför sålt domkyrkans gods Kappela i Sagu. Dat. dominica Trinitatis.
Avskrift i Registr. eccl. Aboens. Svartboken n:o 258.
Åbo 28 maj 1385.
FMU 938
Kaniken Jöns Petersson, kyrkoherde i Sagu, säljer för 180 mark penningar, som han kvitterar, åt Jäppe Djäken ett gods uti Heinis i Rimito, vilket han köpt av domkyrkan i Åbo. Dat. die nativitatis b:tæ Mariæ virginis.
Avskrift i Registr. eccl. Aboens. Svartboken n:o 261.
8 september 1385
FMU 389
Ragvald Jonsson, för tiden biskop Ragvalds skattgivare i Tavastland, intygar att han från Sverige till tavasterna hemfört ett hertig Valdemars brev, som ålade dem att utan vidare till sin biskop utgöra den s. k. fjärdeskinnsskatten, samt att detta brev därefter i hans närvaro blivit för tavasterna uppläst och förklarat av herr Eskil i Hattula men sedan av ryssarna uppbränt på Kustö gård. Dat. dominica proxima ante [festum] Margaretæ.
Avskrift i Registr. eccl. Aboens. Sv. Dipl. IV n:o 2861. Svartboken n:o 65. Svartboken: Fol. 4 v. Överskrift: Littera cuiusdam Ragualdj super quarta pelle; et in ea littera fit mensio (= –cio) super exustione castri Kusto et priuilegiorum ecclesie.
7/14 juli 1331.
FMU 387
Kyrkoherden Eskil (Fincke) i Hattula intygar att han sett och läst avlidne hertig Valdemars brev, som ålade tavasterna att utan vidare tvist till biskop Ragvald erlägga den s. k. fjärdeskinnsskatten, den biskop Magnus för någon tid efterskänkt; vilket brev, hemfört från Sverige av en biskop Ragvalds skattgivare, hade jämte domkyrkans alla privilegiebrev och dyrbarheter på Kustö biskopsgård blivit av ryssarna uppbränt. Dat. in die beati Henrici (= Erici) regis et martiris.
Avskrift i Registr. eccl. Aboens. Sv. Dipl. IV n:o 2848. Svartboken n:o 64. Svartboken: Fol. 5. Överskrift: Littera cuiusdam Eskillj super quarta pelle et combustione castri Kwsto cum priuilegiis.
18 maj 1331.
Tällä halusin osoittaa ,että Ragvald/Laurens-linja jatkuu hamaan menneisyyteen ja liittyy Rengonpoika/Finne/FIncke/Fleming-linjaan.
Tutkimisiin
Veli Pekka Toropaisen Spåra-tutkimuksen (Aninkainen 2001:1) mukaan Valborg Ragvaldintyttären puoliso oli rälssimies ja porvari Erik Knape (k. ennen 1526), joka lunasti Valborgin sisarten osuudet Kemiön Brännbodasta.
A.K.Johansson
02.12.14, 20:03
Tuo Knut Kappe on virhe tuossa Valborgia koskevassa tiedossa. Muistaakseni Matti Lund on aiemmin oikonut tiedon näillä sivuilla.
Turkulaisen porvarin Ragvald Larssonin toimista löytyisi todennäköisesti tietoa Ruotsin puolelta. Tukholman asukkaista on yllättävän paljon tietoa keskiajalta. Myös kultaseppä Laurens Ragvaldssonin sisar Cecilia mainitaan. Hän oli ollut naimisissa raatimies Henrikin van den Heidenin kanssa. Johannes Myntare oli Henrikin perijä ja raatimies Heyne Fromen appiukko. Cecilia Ragvaldsdotter luovutti yhdessä veljensä kultaseppä Laurens Ragvaldssonin kanssa talonsa Heyne Fromelle, ja Cecilia sai asua loput elinvuotensa läheisessä talossa, joka sekin aikanaan meni Heyne Fromille ja tämän perillisille. Cecilialla saattoi olla perillisiä, mutta he eivät ainakaan perineet Heideniä, joten yhteisiä lapsia heillä ei ollut.
Heyne Fromen kuoleman jälkeen pohjoisportin lähellä sijainnut talo meni hänen vävylleen Herman Lintorpille (FMU 1967). Ilmeisesti samalla alueella pohjoisportin lähellä jokin saunarakennus oli palanut 1400-luvun alkupuolella. Heyne Frome oli osallisena tontin omistuksesta syntyneessä kiistassa (Kungl. Vitterhets, historie och antikvitets akademin, s. 271. luku 6).
On tämä yhteensattumaa tai ei, niin Ragvald Larsson näyttää toimineen tällä samalla alueella. ”Vittnesskrift av borgaren Sigurd Magnusson angående 3 ½ mark ränta som Ragvald Larsson köpt i ett stenhus och i nedanför liggande tomter vid tredje gatan från Norreport och överlåtit till Sankt Olofs prebende i Stockholms bykyrka.” (SMR 889; Stockholms stads jordebok I s. 450 nr 78). Ostovuotta ei lyhyt sisältöviitetieto paljasta.
Wikipedian mukaan Pyhän Hengen talon rakennukset sijaitsivat näillä main. ”Helgeandsgården låg på den östra delen av Helgeandsholmen längs Norrbrogatan nära Norreport. Stockholms helgeandshus var beläget på Helgeandsholmens östra sida, direkt innanför Yttre Norrport, på den plats där Riksdagshuset ligger”. (http://su.diva-portal.org/smash/get/diva2:535114/FULLTEXT01).
Vanhan kaupungin kujia on nimetty niillä asuneiden tai toimineiden henkilöiden mukaan. “Nuvarande Kråkgränden hette under 1400-talet omväxlande bl.a. Pether I Apolla grand, Jacob Campes grand, Peter Jutes grand, trånga gränden norden Fiskarestranden.” (http://www.stockholmskallan.se/PostFiles/SMF/SD/SSMB_0021909_01.pdf). – Jos Ragvald Larsson oli Ragvald Kamp, onkohan tiedossa, kuka Jacob Campe mahtoi olla?
A.K.Johansson
Ragvald Kampella olin veljenpoika Jacob Eriksson.
FMU 4817
Samma dag [29.10.1498] frisäger Jacob Ericsson av Sjundeå socken och Lempetana by i Raseborgs län samt Jens Olsson i samma by, framlidne Rawalds brorsöner, inför Stockholms råd Ragwald Kamps änka, hustru Elin, från allt tilltal beträffande arvet efter bemälda Ragvald.
Stockholms orig. tänkebok 1498–99, sid. 55, svenska riksbiblioteket
Tutkimisiin
A.K.Johansson
03.12.14, 21:37
Frans de Brunin mm. Pyhän Hengen taloa koskevassa kirjoituksessa kerrotaan Ragvald Pedersson Campista. ”Utsägs till stadsfullmäktig 1475, roteskivare 1479.” ”Testamente med hustrun, Elin Andersdotter, 1480”. “1496 upplät Ragvald Camp hus åt Själagården mot det at han och hans hustru gåvo sig in I Själagården med en piga, varvid Ravald fick 200 mark och ett stycke (40 alnar) leysk i mellangift. ”
Ragvald Campilla kerrotaan olleen tytär Christina ja poika Petter, jotka otettiin ”Helga Lekamen” killan jäseniksi 1474. http://www.stockholmskallan.se/PostFiles/SMF/SD/SSMB_0021849_02.pdf
Näyttää siis siltä, että Ragvald Camp ei ole Ragvald Larsson. Ragvald Campilla on kuitenkin ollut veljenpoikia Siuntiossa. Hän kuoli vuoteen 1498 mennessä (FMU 4817; FMU 3648).
Tämä ei silti sulje pois sitä, että myös Ragvald Larsson toimi Tukholmassa vähän samalla alalla (ajankohta?). Aiemmassa viestissäni olevaa lyhyttä viitetietoa on hankala ymmärtää. Oliko Ragvald Larssonin "ränta" jonkinlainen ”sijoitus” kivitaloon ja jonka (tuoton?) hän on sitten luovuttanut Tukholman kyläkirkon Pyhän Olavin prebendalle.
A.K.Johansson
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.