Giösling
12.11.14, 11:05
Olen hiljattain onnistunut hankkimaan kokoelmiini mahonkisen, burgundinpunaisella nahalla verhoillun matkaschatullin, jonka sisältö on valtaosin venäläistä hopeaa. Erikoisin esineistä on hopeaholkkiin istutettu, hopeakahvainen hammasharja. Rasian pohjalta yllätyksenä löytyneen dokumentoinnin mukaan matkavarustus on kuulunut keisarillisen Venäjän yleisesikunnan kartoistusosaston everstiluutnantille Gustaf Adolf Kalmbergille (1804-1855). Komistuksen kannessa olevaan laattaan on kaiverrettu monogrammi W & K kirjaimet toisiinsa solmiutuneina, kreivillisen (tai vapaaherrallisen) kruunun kruunaamana.
Tämä identifiointi johti tutkimaan Ruotsissa aateloitua Kalmberg-sukua tarkemminkin. Ja istu ja pala – suvun vaiheet tuntuvat tiiviisti kietoutuvan oman synnyinseutuni historiaan. Rasian omistajan isoisä Hans (Hampus) Fredrik Kalmberg, everstiluutnantti, kuoli Ruotsinpyhtään Kullan kartanossa 13.6.1814. Hänen poikansa Georg Fredrik Kalmbergin syntymäpaikka on jäänyt Elgenstiernalle tuntemattomaksi, sekin on mitä todennäköisimmin Ruotsinpyhtää, jonka kastettujen luettelot tuolta vitaalilta ajalta (1765) ova tuhoutuneet. Georg Fredrik Kalmberg (äiti Christina Catharina Gillberg) aloitti koulunkäyntinsä Loviisassa v. 1776 ja toimi aikuisiällään Heinolan läänin premiääri-maanmittarina.
Schatullinomistaja itse syntyi 2.2.1804, synnyinpaikka on edelleen Elgenstiernalle tuntematon. Hänet tavataan kadettina Haminan kadettikoulun, topografisella osastolla heinäkuussa 1817 ja sittemmin vänrikkinä keisarin “sviitissä” 1824. Yleisesikunnan everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1843. Kalmberg solmi avioliiton vapaaherratar Maria Charlotta Wilhelmina von der Brinckenin kanssa Mitaussa 27.8.1846. Avioliitto oli lapseton.
Selvittelyn alla on edelleen se, miksi Kalmbergit näyttävät viihtyneen Ruotsinpyhtään Kullassa sukupolvien ajan? Kartanon omistajaluettelo vaikenee heistä tyystin. Allardtin mukaan kartano siirtyi pois Pose-suvulta 4.4.1801, jolloin sen sai haltuunsa loviisalainen kauppias Anton Clayhills. Calyhillsien isännyys kesti vain vuoteen 1810, jolloin (16.8.) kartano myytiin Carl Teschelle, Loviisalainen kauppias hänkin. Heidän aikanaan Kullassa usein nähty sukulaispoika oli Berndt Adolf Lindholm, maineikas taidemaalari. Vuosisadan loppuun menssä Kulla näki vielä useita uusia omistajia, heidän joukossaan Engbertus Jansen, joka osti kartanon 9.7.1850 Tescheilta. Mukanaan Pietarista Jansen toi vaimonsa, keisarinnan hovineiti Sofia Charlotta Dorothea von Behsen ja tyttärensä Charlotte Henriette Sophien (s. 15.11.1844), jonka isäksi Wikipedia tietää itsensä keisari Aleksanteri II. Romanovien verenperintöä jai paikkakunnalle, sillä Charlotte Jansenin jälkeläisiä löytyy tänään mm. Lapinjärveltä.
Mutta mihin väliin sopisivat Kalmbergit Kullassa? Olivatko he vain pitkäaikaisia vieraita? Ruotsinpyhtään rippikirjat vv. 1806-1816 sivu 65 (SSHY)
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruotsinpyhtaa/rippikirja_1806-1816_es391-392/76.htm (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruotsinpyhtaa/rippikirja_1806-1816_es391-392/76.htm)
antaa perheen tiedot ilman omistukseen liittyvää statusta. Edellinen, omistajille varattu sivu (64), kirjaa
vain kartanon hallintoon tuolloin kuuluneen henkilökunnan, joukossaan mm. inspehtoori Gustaf Österman ja
hänen vaimonsa Helena Hedfors, Ruotsinkylän Pappilasta, Anna Ulrica Barckin käly.
Olisiko niin, että Clayhillsit asuivat kaupungissa (Loviisa) ja Kalmbergit “kiinasivat” Kullassa? Oliko kyseessä puhtaasti vieraanvara, vuokrajärjestely, vaiko sukulaisuuteen perustuva asuinoikeus?
Kaikki lisätiedot koskien Kalmbergeitä ovat tervetulleita.
Koska schatullilla voi olla yleistä esinehistoriallista mielenkiintoa, pyydän forumin ylläpitäjiä avustamaan kuvansiirrossa ketjuun, omin neuvoin en siihen kykene. Samaan saumaan sopisi myös lähtökohdiltaan yhdenmukainen, kultaraameihin istutettu miniatyyrimaalaus, joka kenties esittää Gustaf Adolf Kalmbergia, n.s. Kalmbergin-kartaston isää. Maalauksen kääntöpuolelle on taidokkaasti säilötty kohdehenkilön hiuskiehkura, kuten ajan tapana usein oli. Onko kuvatun upseerin virkapuku ruotsalainen, vaiko venäläinen; viittaako epoletin tähti keisarilliseen armeijaan, vaiko Ruotsin kuninkaalliseen?
Tämä identifiointi johti tutkimaan Ruotsissa aateloitua Kalmberg-sukua tarkemminkin. Ja istu ja pala – suvun vaiheet tuntuvat tiiviisti kietoutuvan oman synnyinseutuni historiaan. Rasian omistajan isoisä Hans (Hampus) Fredrik Kalmberg, everstiluutnantti, kuoli Ruotsinpyhtään Kullan kartanossa 13.6.1814. Hänen poikansa Georg Fredrik Kalmbergin syntymäpaikka on jäänyt Elgenstiernalle tuntemattomaksi, sekin on mitä todennäköisimmin Ruotsinpyhtää, jonka kastettujen luettelot tuolta vitaalilta ajalta (1765) ova tuhoutuneet. Georg Fredrik Kalmberg (äiti Christina Catharina Gillberg) aloitti koulunkäyntinsä Loviisassa v. 1776 ja toimi aikuisiällään Heinolan läänin premiääri-maanmittarina.
Schatullinomistaja itse syntyi 2.2.1804, synnyinpaikka on edelleen Elgenstiernalle tuntematon. Hänet tavataan kadettina Haminan kadettikoulun, topografisella osastolla heinäkuussa 1817 ja sittemmin vänrikkinä keisarin “sviitissä” 1824. Yleisesikunnan everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1843. Kalmberg solmi avioliiton vapaaherratar Maria Charlotta Wilhelmina von der Brinckenin kanssa Mitaussa 27.8.1846. Avioliitto oli lapseton.
Selvittelyn alla on edelleen se, miksi Kalmbergit näyttävät viihtyneen Ruotsinpyhtään Kullassa sukupolvien ajan? Kartanon omistajaluettelo vaikenee heistä tyystin. Allardtin mukaan kartano siirtyi pois Pose-suvulta 4.4.1801, jolloin sen sai haltuunsa loviisalainen kauppias Anton Clayhills. Calyhillsien isännyys kesti vain vuoteen 1810, jolloin (16.8.) kartano myytiin Carl Teschelle, Loviisalainen kauppias hänkin. Heidän aikanaan Kullassa usein nähty sukulaispoika oli Berndt Adolf Lindholm, maineikas taidemaalari. Vuosisadan loppuun menssä Kulla näki vielä useita uusia omistajia, heidän joukossaan Engbertus Jansen, joka osti kartanon 9.7.1850 Tescheilta. Mukanaan Pietarista Jansen toi vaimonsa, keisarinnan hovineiti Sofia Charlotta Dorothea von Behsen ja tyttärensä Charlotte Henriette Sophien (s. 15.11.1844), jonka isäksi Wikipedia tietää itsensä keisari Aleksanteri II. Romanovien verenperintöä jai paikkakunnalle, sillä Charlotte Jansenin jälkeläisiä löytyy tänään mm. Lapinjärveltä.
Mutta mihin väliin sopisivat Kalmbergit Kullassa? Olivatko he vain pitkäaikaisia vieraita? Ruotsinpyhtään rippikirjat vv. 1806-1816 sivu 65 (SSHY)
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruotsinpyhtaa/rippikirja_1806-1816_es391-392/76.htm (http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruotsinpyhtaa/rippikirja_1806-1816_es391-392/76.htm)
antaa perheen tiedot ilman omistukseen liittyvää statusta. Edellinen, omistajille varattu sivu (64), kirjaa
vain kartanon hallintoon tuolloin kuuluneen henkilökunnan, joukossaan mm. inspehtoori Gustaf Österman ja
hänen vaimonsa Helena Hedfors, Ruotsinkylän Pappilasta, Anna Ulrica Barckin käly.
Olisiko niin, että Clayhillsit asuivat kaupungissa (Loviisa) ja Kalmbergit “kiinasivat” Kullassa? Oliko kyseessä puhtaasti vieraanvara, vuokrajärjestely, vaiko sukulaisuuteen perustuva asuinoikeus?
Kaikki lisätiedot koskien Kalmbergeitä ovat tervetulleita.
Koska schatullilla voi olla yleistä esinehistoriallista mielenkiintoa, pyydän forumin ylläpitäjiä avustamaan kuvansiirrossa ketjuun, omin neuvoin en siihen kykene. Samaan saumaan sopisi myös lähtökohdiltaan yhdenmukainen, kultaraameihin istutettu miniatyyrimaalaus, joka kenties esittää Gustaf Adolf Kalmbergia, n.s. Kalmbergin-kartaston isää. Maalauksen kääntöpuolelle on taidokkaasti säilötty kohdehenkilön hiuskiehkura, kuten ajan tapana usein oli. Onko kuvatun upseerin virkapuku ruotsalainen, vaiko venäläinen; viittaako epoletin tähti keisarilliseen armeijaan, vaiko Ruotsin kuninkaalliseen?