Tapani Kovalaine
08.11.14, 10:10
Tässäpä on Helsingin Sanomien varsin erikoinen etusivun juttu, mutta milloin juttu on julkaistu?
"Pannoo pakosta seikkailemaan,
kun ei ole pussissa varaa".
67-vuotias mummu saapunut 3 kertaa
jalkaisin Tohmajärveltä Helsinkiin.
Ei ole vielä kalevaisen kansan kunto kokonaan kadonnut, ajattelin ihmeissäni kuullessani eilen, että eräs vanha, jo 67-vuotias mummu, oli saapunut kävellen Tohmajärveltä - t.s. Tohmajärveltä - Helsinkiin katsomaan täällä olevaa poikaansa.
Mittasin kiireesti heti tuon tässä tapauksessa satumaisen matkan ja huomasin sen tekevän linnunteitse Viipurin kautta, jota reittiä vanhus oli käyttänyt, noin 450 kilometriä, joten hänen kulkemansa matka kaikkine mutkineen lienee kuutisensataa kilometriä.
Sitten vain kiireen vilkkaa tapaamaan tuota terhakkaa vanhaa naista, joka ei ole pelästynyt pitkää matkaa eikä matkarahojen puutetta halutessaan tavata kaukana suuressa ja meluisessa pääkaupungissa olevaa poikaansa.
Kyllä olikin kevään kuuma aurinko - sekä talven pakkaset, sillä matka oli oli alkanut jo viikkoa ennen joulua - ahavoittanut vanhuksen sisukaspiirtoiset kasvot, joilla keskustelumme aikana hymyili hauskan, kansanomaisen huumorin aurinko.
Ihmetteleviin kysymyksiini hän suhtautui hyvin vaatimattomasti lausuen, että mitäpä siinä matkassa sen kummempaa kertomista on: Jalkasin vaan patikoi pitkin maanteitä.
"Johan minä kotoa erkanin viikkoa ennen joulua", kertoi "sankarimatkailija", nimeltään K a i s a M a r i a T i k k a, ja kuljin sitten kohti Viipuria. "Väliin kehräilin taloissa pari-kolme viikkoa lepuutellen vanhoja jalkojani, joilla ei talvella tehdä yhtämittaa kovin pitkiä taipaleita."
Oletin, että mummu on nyt ensi kertaa Helsingissä, mutta ihmetykseni kasvoi moninkertaiseksi saatuani tietää, että hän oli käynyt jo aikaisemmin monia vuosia sitten kaksi kertaa jalkaisin ja kerran junalla Helsingissä, johon häntä on kaiken aikaa vetänyt täällä oleva poikansa.
Hän oli kävellyt ensin Viipuriin ja sieltä Haminan, Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin saapuen tänne viime maanantai-iltana klo 19 aikaan, jolloin oli Herttuaniemessä kysynyt ohjeita poliisilta.
"Kyllä toivat kuin paraan patruunan autolla aivan rapun eteen. En minä missään ole niin hyviä poliiseja tavannut", ihasteli mummu allekirjoittaneelle poliisien ystävällisyyttä ja avuliaisuutta.
- "Kuinka ne vanhan "immeisen" jalat tuollaisia matkoja kestävät", kysäisin.
- "Oikein on er' jalat, kestäisivät vaikka Amerikkaan saakka, jos vain ei olisi merta välillä. Kyllä poikani sieltäkin etsisin", vakuutti hän.
- "Lieneekö suonissa vaeltajan verta, kun noin panee seikkailemaan?"
- "Pannoo pakostakin seikkailemaan, kun ei oo pussissa varaa. Kyllä minä vielä täältä kotiinkin seikkailen, ellei valtio vaan vapaalippua anna", lopetti tuo urhoollinen vanha vaimo.
L a u t i . (= kirjoittajan käyttämä nimimerkki)
* * * * *
Juttu on julkaistu 28.6.1937 Helsingin Sanomien etusivulla.
* * * * *
Mainittakoon että tuon Hesarin etusivulle näyttävästi sijoitetun jutun ja lehden kissankokoisilla kirjaimilla olevan nimen väliin oli mahdutettu City-käytävässä toimivalta firmalta saatu 1930-luvun reklaamityyliin muokattu mainos:
Valokuvaustarpeisto
Oy. H E L I O S
ei tee lainkaan II lk:n työtä,
vaan siellä valmistetaan jokaisen asiakkaan tilaukset samalla huolella ja yhtä hyvälle tarveaineelle, olipa tämä sitten kuka tahansa.
... myymälässämme alkaakin olla lievää jonotusta aamusta iltaan.
* * * * *
Ultrakävelijä Kaisa Maria Tikka Tohmajärveltä, kuka hän oikeesti oli?
Kaisa oli syntynyt 19.11.1870 Värtsilän Kaustajärvellä, oli 4.6.1893 avioitunut Kalle Tikan (1849-1922) kanssa, joka oli alkuvuonna 1893 muuttanut kaukaa Pyhäjärven pitäjästä Tohmajärven Peionniemeen. Kaisa jäi vuonna 1922 leskeksi. Koska elämisen puitteet olivat niukat ja rahaa ei pussissa ollut liiemmälti, hän keksi säästää matkalippujen hinnat. Kävellen häneltä sujuivat pitemmätkin matkat.
Kaisa Maria Tikka kuoli 1.2.1945 Tohmajärvellä 74-vuotiaana. Kannattaa mainita, että Kaisan tytär Olga (1893-1988) eli 95-vuotiaaksi perittyään äidiltään tavallista paremmat liikuntageenit.
* * * * *
"Pannoo pakosta seikkailemaan,
kun ei ole pussissa varaa".
67-vuotias mummu saapunut 3 kertaa
jalkaisin Tohmajärveltä Helsinkiin.
Ei ole vielä kalevaisen kansan kunto kokonaan kadonnut, ajattelin ihmeissäni kuullessani eilen, että eräs vanha, jo 67-vuotias mummu, oli saapunut kävellen Tohmajärveltä - t.s. Tohmajärveltä - Helsinkiin katsomaan täällä olevaa poikaansa.
Mittasin kiireesti heti tuon tässä tapauksessa satumaisen matkan ja huomasin sen tekevän linnunteitse Viipurin kautta, jota reittiä vanhus oli käyttänyt, noin 450 kilometriä, joten hänen kulkemansa matka kaikkine mutkineen lienee kuutisensataa kilometriä.
Sitten vain kiireen vilkkaa tapaamaan tuota terhakkaa vanhaa naista, joka ei ole pelästynyt pitkää matkaa eikä matkarahojen puutetta halutessaan tavata kaukana suuressa ja meluisessa pääkaupungissa olevaa poikaansa.
Kyllä olikin kevään kuuma aurinko - sekä talven pakkaset, sillä matka oli oli alkanut jo viikkoa ennen joulua - ahavoittanut vanhuksen sisukaspiirtoiset kasvot, joilla keskustelumme aikana hymyili hauskan, kansanomaisen huumorin aurinko.
Ihmetteleviin kysymyksiini hän suhtautui hyvin vaatimattomasti lausuen, että mitäpä siinä matkassa sen kummempaa kertomista on: Jalkasin vaan patikoi pitkin maanteitä.
"Johan minä kotoa erkanin viikkoa ennen joulua", kertoi "sankarimatkailija", nimeltään K a i s a M a r i a T i k k a, ja kuljin sitten kohti Viipuria. "Väliin kehräilin taloissa pari-kolme viikkoa lepuutellen vanhoja jalkojani, joilla ei talvella tehdä yhtämittaa kovin pitkiä taipaleita."
Oletin, että mummu on nyt ensi kertaa Helsingissä, mutta ihmetykseni kasvoi moninkertaiseksi saatuani tietää, että hän oli käynyt jo aikaisemmin monia vuosia sitten kaksi kertaa jalkaisin ja kerran junalla Helsingissä, johon häntä on kaiken aikaa vetänyt täällä oleva poikansa.
Hän oli kävellyt ensin Viipuriin ja sieltä Haminan, Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin saapuen tänne viime maanantai-iltana klo 19 aikaan, jolloin oli Herttuaniemessä kysynyt ohjeita poliisilta.
"Kyllä toivat kuin paraan patruunan autolla aivan rapun eteen. En minä missään ole niin hyviä poliiseja tavannut", ihasteli mummu allekirjoittaneelle poliisien ystävällisyyttä ja avuliaisuutta.
- "Kuinka ne vanhan "immeisen" jalat tuollaisia matkoja kestävät", kysäisin.
- "Oikein on er' jalat, kestäisivät vaikka Amerikkaan saakka, jos vain ei olisi merta välillä. Kyllä poikani sieltäkin etsisin", vakuutti hän.
- "Lieneekö suonissa vaeltajan verta, kun noin panee seikkailemaan?"
- "Pannoo pakostakin seikkailemaan, kun ei oo pussissa varaa. Kyllä minä vielä täältä kotiinkin seikkailen, ellei valtio vaan vapaalippua anna", lopetti tuo urhoollinen vanha vaimo.
L a u t i . (= kirjoittajan käyttämä nimimerkki)
* * * * *
Juttu on julkaistu 28.6.1937 Helsingin Sanomien etusivulla.
* * * * *
Mainittakoon että tuon Hesarin etusivulle näyttävästi sijoitetun jutun ja lehden kissankokoisilla kirjaimilla olevan nimen väliin oli mahdutettu City-käytävässä toimivalta firmalta saatu 1930-luvun reklaamityyliin muokattu mainos:
Valokuvaustarpeisto
Oy. H E L I O S
ei tee lainkaan II lk:n työtä,
vaan siellä valmistetaan jokaisen asiakkaan tilaukset samalla huolella ja yhtä hyvälle tarveaineelle, olipa tämä sitten kuka tahansa.
... myymälässämme alkaakin olla lievää jonotusta aamusta iltaan.
* * * * *
Ultrakävelijä Kaisa Maria Tikka Tohmajärveltä, kuka hän oikeesti oli?
Kaisa oli syntynyt 19.11.1870 Värtsilän Kaustajärvellä, oli 4.6.1893 avioitunut Kalle Tikan (1849-1922) kanssa, joka oli alkuvuonna 1893 muuttanut kaukaa Pyhäjärven pitäjästä Tohmajärven Peionniemeen. Kaisa jäi vuonna 1922 leskeksi. Koska elämisen puitteet olivat niukat ja rahaa ei pussissa ollut liiemmälti, hän keksi säästää matkalippujen hinnat. Kävellen häneltä sujuivat pitemmätkin matkat.
Kaisa Maria Tikka kuoli 1.2.1945 Tohmajärvellä 74-vuotiaana. Kannattaa mainita, että Kaisan tytär Olga (1893-1988) eli 95-vuotiaaksi perittyään äidiltään tavallista paremmat liikuntageenit.
* * * * *