PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Juutalaisia Mikkelissä?


Movitz
07.11.14, 12:20
Suomen juutalaisten (tai paremminkin juutalaisperäisten sukujen) historia Ruotsin vallan aikana on tietääkseni aika nopeasti referoitu: Zebulonit Oulussa 1600-luvulla ja myöhemmin jotain pientä Vanhassa Suomessa.

Mutta mitä sakkia nyt sitten on se Leevin poika, joka kuoli 6.11.1790 Mikkelissä 31 vuoden iässä? Ettei mikään jäisi epäselväksi, miestä kutsutaan naimattomaksi juutalaiseksi.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8013195

t. Jens

Pekka Hiltunen
07.11.14, 13:46
mitä sakkia nyt sitten on se Leevin poika, joka kuoli 6.11.1790 Mikkelissä 31 vuoden iässä? Ettei mikään jäisi epäselväksi, miestä kutsutaan naimattomaksi juutalaiseksi.

Venäjän hallitsija antoi juuri ennen Isovihaksi kutsuttua Suomen valtaamista määräyksen, jonka mukaan kaikkien Venäjän keisarikunnan halitsemilla alueilla asuvien juutalaisten oli siirryttävä maan läntisiin osiin. Isovihan aikana oli "Äiti-Venäjän" alueelle jäänyt juutalaisia, joista osa miehenpuolista on nähtävästi joko värvätty sotilaiksi ja osa on ajomiehinä tai muissa upseerikunnan palvelustehtävissä siirtynyt armeijan mukana Suomeen. He ovat joko jättäytyneet tai sitten heidät on vain jätetty Suomeen, joka de facto oli miehitettynä tilapäisesti osa Venäjän valtakuntaa. M.m. Lounais-Suomeen jäi "en ryska dreng", joka avioitui sitten miehityksen päätyttyä erään talonpojan sisaren kanssa ja jätti jälkeensä perillisiä. P.o. "ryska drengin" nimi on kirjattu saksalaiseen muotoon, joten lienee puhunut jiddishiä ja on kai äidinkielellään tullut toimeen papinkin kanssa, koska kääntymisestä ei ole kirjoissa merkejä.

Oolannin sodan alla oli koko joukko juutalaismiehiä rakentamassa kesken jäänyttä Bomarsundin linnoitusta: jonkin matkaa raunioista löytyy hautausmaa, jossa on useita miespuolisia juutalaisia haudattuina. Tässä on kyse kuitenkin melkein vuosisataa myöhemästä tapahtumasta, mutta on oletettavaa, että myös ahvenanmaalaiset ovat saneet näistä "pyramidinmuuraajista" osansa genetiikkaansa.

PH

Pekka Hiltunen
07.11.14, 18:43
Venäjän hallitsija antoi juuri ennen Isovihaksi kutsuttua Suomen valtaamista määräyksen, jonka mukaan kaikkien Venäjän keisarikunnan halitsemilla alueilla asuvien juutalaisten oli siirryttävä maan läntisiin osiin. Isovihan aikana oli "Äiti-Venäjän" alueelle jäänyt juutalaisia, joista osa miehenpuolista on nähtävästi joko värvätty sotilaiksi ja osa on ajomiehinä tai muissa upseerikunnan palvelustehtävissä siirtynyt armeijan mukana Suomeen. He ovat joko jättäytyneet tai sitten heidät on vain jätetty Suomeen, joka de facto oli miehitettynä tilapäisesti osa Venäjän valtakuntaa. M.m. Lounais-Suomeen jäi "en ryska dreng", joka avioitui sitten miehityksen päätyttyä erään talonpojan sisaren kanssa ja jätti jälkeensä perillisiä. P.o. "ryska drengin" nimi on kirjattu saksalaiseen muotoon, joten lienee puhunut jiddishiä ja on kai äidinkielellään tullut toimeen papinkin kanssa, koska kääntymisestä ei ole kirjoissa merkejä.

Oolannin sodan alla oli koko joukko juutalaismiehiä rakentamassa kesken jäänyttä Bomarsundin linnoitusta: jonkin matkaa raunioista löytyy hautausmaa, jossa on useita miespuolisia juutalaisia haudattuina. Tässä on kyse kuitenkin melkein vuosisataa myöhemästä tapahtumasta, mutta on oletettavaa, että myös ahvenanmaalaiset ovat saneet näistä "pyramidinmuuraajista" osansa genetiikkaansa.

PH

Korjaus: "Isovihaksi" p.o. Pikkuvihaksi.
Item

M.Sjostrom
09.11.14, 00:41
Suomen juutalaisten (tai paremminkin juutalaisperäisten sukujen) historia Ruotsin vallan aikana on tietääkseni aika nopeasti referoitu: Zebulonit Oulussa 1600-luvulla ja myöhemmin jotain pientä Vanhassa Suomessa.

Mutta mitä sakkia nyt sitten on se Leevin poika, joka kuoli 6.11.1790 Mikkelissä 31 vuoden iässä? Ettei mikään jäisi epäselväksi, miestä kutsutaan naimattomaksi juutalaiseksi.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8013195

t. Jens

Vanha Suomi ei ollut Ruotsin vallassa. Jo määritelmällisesti.

Vanhaan Suomeen juutalaisia pääsi juuri nimenomaan sen johdosta että Venäjän keisarikunta oli aika suvaitsevainen (aikaansa verrattuna) ja salli juutalaisille elinkeinovapautta ja liikkumisvapautta.
Sen sihjaan Ruotsi, kiihkoluterilainen valtio, joka oli jopa käynyt sotia luterilaista lajia olevan hupsutuksen hyväksi, oli suorastaan sairaalloisen julma juutalaisiakin kohtaan (M.Lutherin juutalaisvihamieliset rääkynät vaikuttivat pitkään...) ja aika pakkomielteenomaisesti vainosi juutalaisia, ja noisiksi kuvittelemiaan, ja kerettiläiusiä, ja muitakin rovion uhreiksi sopiviksi luokittelemiaan (se kyllä oli samaa luokkaa kuin erään 1930-luvun hirmugallitsijan kaasukammiot, polttouunit ja keskitysleirit). Niinpä juutalaisilla oli hyvin huonosti pääsy Ruotsin vallan alaisille alueille ja henkiinjäämisennuste oli heikko.

Vanhassa Suomessa puolestaan sitten jo ainakin 1800-luvun alussa oli juutalaisia, ks esim
http://ateistit.fi/uutiset/uuti140728.html
Weikaim-perhe
ja joitakin muitakin tuli Daugavpilsin suunnasta.

Aiccu
09.11.14, 17:15
Minäkin tartun tilaisuuteen ja tähän keskusteluun omista tarkoitusperistäni...

Kuinka todennäköisenä edellä kirjoitetun perusteella voisi siis pitää, että Pohjois-Suomessa, etenkin Tornio-Pello-Muonio-Kittilä -alueella EI juutalaisia olisi kuljeksinut/asustellut 1700-luvun loppupuoliskolla?

Pekka Hiltunen
10.11.14, 22:01
Minäkin tartun tilaisuuteen ja tähän keskusteluun omista tarkoitusperistäni...

Kuinka todennäköisenä edellä kirjoitetun perusteella voisi siis pitää, että Pohjois-Suomessa, etenkin Tornio-Pello-Muonio-Kittilä -alueella EI juutalaisia olisi kuljeksinut/asustellut 1700-luvun loppupuoliskolla?

Kyllä "asustelun" osalta on todennäköisyys sata prosenttia, sillä kesällä ei aurinko laske eikä juutalainen voi aloittaa sapatinviettoa, talvella taas se ei nouse, jolloin ei voi resitoida aamurukouksia. Sen sijaan on joku juutalainen saattanut tietenkin "kuljeskella" esim. jonkin tutkimusmatkan yhteydessä napapiirin pohjoispuolella - mene ja tiedä. Juutalaisuuteen kuuluu yhteisölisyys sekä sekaantumattomuus ei-juutalaisiin, joten jos yksittäinen juutalainen olisi erkaantunut yhteisöstään asettuakseen asumaan muualle ei-juutalaisten pariin, olisi häntä pidetty uskostaan luopuneena ja niin muodoin ei-juutalaiena.

Juutalaisuus ei ole rotuominaisuus eikä edes kokoelma tiettyjä määriteltävissä olevia biologisia ominaisuuksia, vaan uskonto ja elämäntapa. Esim. tsaarin armeijaan pakko-otettuja, ehkä pogromien yhteydessä ryöstettyjä eli henkiin jätettyjä ja sitten sotilaiksi kasvatettuja juutalaismiehiä on voinut onnistua karkaamaan sotaväestä. Tällainen karkuri ei kuitenkään selviydy pohjoisessa luonnossa juutalaisuutensa säilyttäen esim. kosher-ravinnon osalta hylkäämättä uskontoaan ja kulttuuriaan - joka tosin sotilaskarkurin osalta on tapahtunut jo vuosikymmentä tai paria aiemmin.

PH

Aiccu
18.11.14, 08:42
Kiitos Pekka Hiltunen! Jonkun kanssatutkijan aiempi arvaus lienee siis varsin todennäköinen: jos perimätieto kertoo esi-isästä, joka oli "Kallo, juutalaisen poika", niin kyse on ehkä johonkin ominaisuuteen perustuvasta haukkuma- tai lisänimestä. Etenkin kun kirkonkirjojen mukaan sukujuonto etenee ihan normaalisti paikallisin värein ja nimin.