sippu630
05.11.14, 18:03
Teoksensa Vehkalahden pitäjän historia II sivulla 427 Martti Korhonen selvittää ruttoon kuolleen Antti Yrjönpoika Turkian Vehkjärven kylässä hallitseman rusthollin myöhempiä vaiheita. Hän viittaa mm. Vanhan Suomen tiliin 10341, joka sisältää Kamarikollegion Liivinmaan, Viron ja Suomen asiain konttorin aktin v:lta 1775 mainitun rusthollin hallinnasta sen silloisten asukkaiden kesken käydyssä riidassa. Arto Peltonen selostaa asiaa ja osin korjaa Korhosen selostusta teoksensa Vehkalahden Turkiat sivulla 63.
Mainittu Kamarikollegion konttorin akti sisältää Uskin talon hallinnasta riitelevien osapuolten Heikki Heikinpojan ja Tuomas Matinpojan kirjelmiä ja viranomaisten päätöksiä ruotsin- tai saksankielisinä originaaleina sekä venäjänkielisinä käännöksinä. Todistuksia oli pyydetty myös naapuruston vanhoilta talollisilta. Niilo Pilhjerta Husulasta, Simo Simonpoika Vehkjärveltä, Sipi Sipinpoika Sivatista, Heikki Matinpoika Kannusjärveltä ja Sipi Nuutinpoika Paijärveltä allepiirsivät Haminassa 26/4 1774 todistuksen, jonka mukaan Heikki Heikinpojan ja Tuomas Matinpojan puoliksi hallitsemaa rusthollia Vehkjärvellä on koko Ruotsin ajan kutsuttu Turkiaksi muttei koskaan Uskiksi. [KA 10341: 599.]
Valaisevimpia on seuraava, 16/3 1774 annettu todistus Turkian eli myöhemmän Uskin kruununrusthollin asukkaista vv:ta 1710--74:
''Että talollinen Antti Turkia ei ainoastaan ennen viime ruttoa eli vuotta 1710 on yksin ollut tämän Vehkalahden pitäjän Vehkjärven kylän sen rusthollin omistaja, jota hänen tyttärenpoikansa, talollinen Matti Tuomaanpoika [sic! p.o. Tuomas Matinpoika] ja tyttärenpoikansa mies, talollinen Heikki Heikinpoika Uski nyt asuvat, vaan myös asunut sanottua taloa aina kyseiseen ruttoaikaan asti, jolloin hän kaikkine huusholleineen, paitsi kahta vanhaa naisihmistä eli hänen Antti Turkian sisarta ja vaimoa, on kuollut sanottuun kulkutautiin, kuten myös, että tällä Antti Turkialla on ollut kaksi tytärtä, joista toinen, Valpuri nimeltään, on avioitunut Brakilan talollisen Matti Martinpojan kanssa ja toinen Pyhällön talollisen Simo Uskin kanssa, sekä että tämä viimeksi mainittu tytär taas on jättänyt jälkeensä pienen pojan Matti Simonpoika nimeltään, jonka Pyhällön Uskin talon asukkaat ajoivat isänsä kanssa pois talosta ja jonka hänen äidinisänsä, useinmainittu Antti Turkia juuri sen vuoksi vähän ennen kuolemaansa otti säälistä luokseen, varsinkin kun hänen isänsäkin oli kuollut nälkään; että tämä poikanen, rutoltakin säästyneenä, peri yhden puoliskon äidinisänsä puheenaolevasta talosta, jäi siihen ja astui avioon ja jätti jälkeensä muiden muassa tyttären nimeltään Marja, joka taas avioitui Kannusjärven kylän talollisen Heikki Heikinpojan kanssa ja asui siellä, kunnes Marjan isä, kyseinen Matti Simonpoika kuoli, mikä tapahtui viime sodan alussa; mutta isänsä ja ainoan veljensä kuoltua muutti Marja miehensä Heikki Heikinpojan kanssa toisena vuonna viime sodan jälkeen, muttei millään muotoa Ruotsin aikana isävainaansa Matti Simonpojan puoliskolle Vehkjärven rusthollia, jossa hän Heikki Heikinpoika vieläkin asuu. Kuten myös, että vanhan Antti Turkian toinen tytär Valpuri taas, joka jo kerrotun lailla oli avioitunut Brakilaan talollisen Matti Martinpojan kanssa, joka siellä oli kunniallinen ja laillinen talonosakas, muttei koskaan mikään itsellinen tahi irtain mies, heti isänsä Antti Turkian kuoltua ruttoon erosi yhdessä miehensä kanssa Brakilan talosta ja otti sen sijaan hallintaansa isänsä Vehkjärven rusthollin toisen puoliskon, joka hänelle silloin isänsä jälkeen perintönä lankesi ja osaksi tuli. Että hän synnytti sen jälkeen pojan Tuomas Matinpojan, joka hänen talonpuoliskoaan vieläkin hallitsee. Että sanotussa talossa Valpurin miehensä kanssa sinne muuttaessa ei ollut useampia kuin ne kaksi yllämainittua vanhaa naisihmistä ja hänen Valpurin yllämainittu sisarenpoika Matti Simonpoika, joka aiemmin kerrotulla tavalla oli säästynyt rutolta sekä perinyt äidinisänsä jälkeen toisen talonpuoliskon äitinsä osana. Että tämän viimeksimainitun Matti Simonpojan, silloin vielä poikasena, joka ei voinut pystyttää mitään omaa huushollia, ottivat hänen tätinsä Valpuri ja tämän mies Matti Martinpoika samaan pesään ja ruokakuntaan. Että hän Matti Simonpoika äitinsä puolesta Vehkjärven rusthollin yhden puoliskon ja Matti Martinpoika vaimonsa puolesta toisen puolison omistajana elivät tämän jälkeen yhdessä yhteisessä pesässä ja ruokakunnassa aina viime sotaan asti. Että Matti Martinpoika vanhempana ensin kuoli, mutta jätti jälkeensä vielä elossa olevan poikansa Tuomas Matinpojan. Että Matti Simonpojasta taas, Matti Martinpojan kuoltua vanhimpana, lähempänä viime Ruotsin ajan loppua, tuli yhtiön isäntä ja hoiti sitä sotavuonna tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Että tämän yhtiön koko irtain omaisuus menetettiin sodan aikana. Että Heikki Heikinpoika muuttaessaan taloon toisena vuonna sodan jälkeen ei saanut hallintaansa enempää kuin edesmenneen appensa puoliskon sekä pystytti sille pesänsä. Ja että Tuomas Matinpoika, joka vanhempiensa jälkeen edelleen istui jäljellä toisella talonpuoliskolla, taas perusti ruokakuntansa sille. Sen kaiken ja sen, etteivät Vehkjärven rusthollin nykyiset asukkaat Heikki Heikinpoika ja Tuomas Matinpoika ole muulla tavoin päässeet heidän nyt hallitsemiinsa puoliskoihin sanottua rusthollia tai muuta oikeutta siihen omista kuin sen mitä tässä on esitetty, voimme ja haluamme sekä sitoudumme täten ruumiillisella valalla vaadittaessa vakuuttamaan, minkä vuoksi tämä valan velvoituksella omakätisin puumerkein vahvistetaan. Haminassa 16:ntena maaliskuuta 1774. Simo Simonpoika Vehkjärveljtä [puumerkki]. Sipi Nuutinpoika Paijärveltä [puumerkki]. Sipi Sipinpoika Sivatista [puumerkki]. Eerik Ristonpoika Myllykylästä [puumerkki].''
Että yllämainitut talolliset ovat tunnustaneet edelläolevan todistuksen olevan oikein laadittu ja omakätisesti puumerkkinsä sen alle piirtäneet, todistetaan kuten yllä, Johan Ahlberg.''
Antti Turkian kuoltua ruttoon 1710 häneltä jäi siis kaksi rintaperillistä: tytär Valpuri ja toisen tyttären poika Matti Simonpoika. Matin isä Simo Uski oli Pyhällön Uskin isännän veli Simo Tuomaanpoika, joka lunastettiin ulos Uskin talosta 1695--96 ja meni Vehkalahden kaupunkiin. Hän oli siellä vaimoineen henkikirjoilla vielä 1708 (Simon Thomass[on] Uskj m[ed] h[ustru]), muttei enää 1712 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8752: 786 ja 8765: 547.] (Vv:n 1709--11 henkikirjat puuttuvat.)
Mikäli Simo Tuomaanpoika Uski olisi jättänyt jälkeensä appensa huostaan otetun Matti Simonpojan lisäksi muitakin aviolapsia, heidän täytyy olla syntynyt Simon jostain aiemmasta aviosta. Nuo lapset, mikäli heitä on ollut, ovat siis iältään Mattia vanhempia. Kun Matti Simonpojasta on maksettu henkirahaa jo 6/2 1712, on hänen täytynyt syntyä viimeistään 1696. [KA 8765: 544.]
Teoksessa Uskin suvut I:1--2, Vehkalahden Pyhällön Suur-Uskit on Simo Tuomaanpoika Uskille (taulu 8444 sivuilla 1271--1272) kuitenkin laitettu Matin lisäksi myös kolme muuta poikaa, nimittäin se Saaramaan Permannon renki Simo Simonpoika, joka 1746 avioitui Yrjö Paavonpoika Permannon lesken Maria Matintyttären kanssa (taulu 9579 sivulla 1431), sekä eräät Risto ja Eerik Simonpojat (jälkimmäiset kaksi ilmeisellä varauksella).
Permannon edesmenneellä rakuunalla Simo Matinpoika Lejonilla ja hänen vaimollaan Kaarina Paavontytär Permannolla näyttää olleen ainakin pojat Matti, Eerik ja Risto Simonpojat. Haminan alilainkäyttöoikeuden istunnossa 23/11 1788 eräässä pyhältöläisiä koskevassa jutussa oli jäävittöminä todistajina Tapani Yrjönpoika Uski, 53 vuotta vanha, ja Simo Simonpoika Permanto, yli 60 vuotta vanha, jotka antoivat sanasta sanaan saman valaehtoisen todistajanlausunnon. [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1788 n:o 90: 259--263, juttu n:o 594, 23/11 § 1.] Simo oli Tapanin appi, joka oli ehkä tullut asumaan vävynsä luo, vaikkakin rippikirjojen mukaan hän oleskeli mainittuun aikaan vielä itsellisenä Saaramaan Permannon talossa. Jos oletamme, että Simo oli laillisessa iässä (21) avioituessaan v:n 1746 lopussa, olisi hän syntynyt n. v. 1725 ja ollut siis todistajanlausumaa antaessaan noin 63-vuotias.
Mainittu Kamarikollegion konttorin akti sisältää Uskin talon hallinnasta riitelevien osapuolten Heikki Heikinpojan ja Tuomas Matinpojan kirjelmiä ja viranomaisten päätöksiä ruotsin- tai saksankielisinä originaaleina sekä venäjänkielisinä käännöksinä. Todistuksia oli pyydetty myös naapuruston vanhoilta talollisilta. Niilo Pilhjerta Husulasta, Simo Simonpoika Vehkjärveltä, Sipi Sipinpoika Sivatista, Heikki Matinpoika Kannusjärveltä ja Sipi Nuutinpoika Paijärveltä allepiirsivät Haminassa 26/4 1774 todistuksen, jonka mukaan Heikki Heikinpojan ja Tuomas Matinpojan puoliksi hallitsemaa rusthollia Vehkjärvellä on koko Ruotsin ajan kutsuttu Turkiaksi muttei koskaan Uskiksi. [KA 10341: 599.]
Valaisevimpia on seuraava, 16/3 1774 annettu todistus Turkian eli myöhemmän Uskin kruununrusthollin asukkaista vv:ta 1710--74:
''Että talollinen Antti Turkia ei ainoastaan ennen viime ruttoa eli vuotta 1710 on yksin ollut tämän Vehkalahden pitäjän Vehkjärven kylän sen rusthollin omistaja, jota hänen tyttärenpoikansa, talollinen Matti Tuomaanpoika [sic! p.o. Tuomas Matinpoika] ja tyttärenpoikansa mies, talollinen Heikki Heikinpoika Uski nyt asuvat, vaan myös asunut sanottua taloa aina kyseiseen ruttoaikaan asti, jolloin hän kaikkine huusholleineen, paitsi kahta vanhaa naisihmistä eli hänen Antti Turkian sisarta ja vaimoa, on kuollut sanottuun kulkutautiin, kuten myös, että tällä Antti Turkialla on ollut kaksi tytärtä, joista toinen, Valpuri nimeltään, on avioitunut Brakilan talollisen Matti Martinpojan kanssa ja toinen Pyhällön talollisen Simo Uskin kanssa, sekä että tämä viimeksi mainittu tytär taas on jättänyt jälkeensä pienen pojan Matti Simonpoika nimeltään, jonka Pyhällön Uskin talon asukkaat ajoivat isänsä kanssa pois talosta ja jonka hänen äidinisänsä, useinmainittu Antti Turkia juuri sen vuoksi vähän ennen kuolemaansa otti säälistä luokseen, varsinkin kun hänen isänsäkin oli kuollut nälkään; että tämä poikanen, rutoltakin säästyneenä, peri yhden puoliskon äidinisänsä puheenaolevasta talosta, jäi siihen ja astui avioon ja jätti jälkeensä muiden muassa tyttären nimeltään Marja, joka taas avioitui Kannusjärven kylän talollisen Heikki Heikinpojan kanssa ja asui siellä, kunnes Marjan isä, kyseinen Matti Simonpoika kuoli, mikä tapahtui viime sodan alussa; mutta isänsä ja ainoan veljensä kuoltua muutti Marja miehensä Heikki Heikinpojan kanssa toisena vuonna viime sodan jälkeen, muttei millään muotoa Ruotsin aikana isävainaansa Matti Simonpojan puoliskolle Vehkjärven rusthollia, jossa hän Heikki Heikinpoika vieläkin asuu. Kuten myös, että vanhan Antti Turkian toinen tytär Valpuri taas, joka jo kerrotun lailla oli avioitunut Brakilaan talollisen Matti Martinpojan kanssa, joka siellä oli kunniallinen ja laillinen talonosakas, muttei koskaan mikään itsellinen tahi irtain mies, heti isänsä Antti Turkian kuoltua ruttoon erosi yhdessä miehensä kanssa Brakilan talosta ja otti sen sijaan hallintaansa isänsä Vehkjärven rusthollin toisen puoliskon, joka hänelle silloin isänsä jälkeen perintönä lankesi ja osaksi tuli. Että hän synnytti sen jälkeen pojan Tuomas Matinpojan, joka hänen talonpuoliskoaan vieläkin hallitsee. Että sanotussa talossa Valpurin miehensä kanssa sinne muuttaessa ei ollut useampia kuin ne kaksi yllämainittua vanhaa naisihmistä ja hänen Valpurin yllämainittu sisarenpoika Matti Simonpoika, joka aiemmin kerrotulla tavalla oli säästynyt rutolta sekä perinyt äidinisänsä jälkeen toisen talonpuoliskon äitinsä osana. Että tämän viimeksimainitun Matti Simonpojan, silloin vielä poikasena, joka ei voinut pystyttää mitään omaa huushollia, ottivat hänen tätinsä Valpuri ja tämän mies Matti Martinpoika samaan pesään ja ruokakuntaan. Että hän Matti Simonpoika äitinsä puolesta Vehkjärven rusthollin yhden puoliskon ja Matti Martinpoika vaimonsa puolesta toisen puolison omistajana elivät tämän jälkeen yhdessä yhteisessä pesässä ja ruokakunnassa aina viime sotaan asti. Että Matti Martinpoika vanhempana ensin kuoli, mutta jätti jälkeensä vielä elossa olevan poikansa Tuomas Matinpojan. Että Matti Simonpojasta taas, Matti Martinpojan kuoltua vanhimpana, lähempänä viime Ruotsin ajan loppua, tuli yhtiön isäntä ja hoiti sitä sotavuonna tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Että tämän yhtiön koko irtain omaisuus menetettiin sodan aikana. Että Heikki Heikinpoika muuttaessaan taloon toisena vuonna sodan jälkeen ei saanut hallintaansa enempää kuin edesmenneen appensa puoliskon sekä pystytti sille pesänsä. Ja että Tuomas Matinpoika, joka vanhempiensa jälkeen edelleen istui jäljellä toisella talonpuoliskolla, taas perusti ruokakuntansa sille. Sen kaiken ja sen, etteivät Vehkjärven rusthollin nykyiset asukkaat Heikki Heikinpoika ja Tuomas Matinpoika ole muulla tavoin päässeet heidän nyt hallitsemiinsa puoliskoihin sanottua rusthollia tai muuta oikeutta siihen omista kuin sen mitä tässä on esitetty, voimme ja haluamme sekä sitoudumme täten ruumiillisella valalla vaadittaessa vakuuttamaan, minkä vuoksi tämä valan velvoituksella omakätisin puumerkein vahvistetaan. Haminassa 16:ntena maaliskuuta 1774. Simo Simonpoika Vehkjärveljtä [puumerkki]. Sipi Nuutinpoika Paijärveltä [puumerkki]. Sipi Sipinpoika Sivatista [puumerkki]. Eerik Ristonpoika Myllykylästä [puumerkki].''
Että yllämainitut talolliset ovat tunnustaneet edelläolevan todistuksen olevan oikein laadittu ja omakätisesti puumerkkinsä sen alle piirtäneet, todistetaan kuten yllä, Johan Ahlberg.''
Antti Turkian kuoltua ruttoon 1710 häneltä jäi siis kaksi rintaperillistä: tytär Valpuri ja toisen tyttären poika Matti Simonpoika. Matin isä Simo Uski oli Pyhällön Uskin isännän veli Simo Tuomaanpoika, joka lunastettiin ulos Uskin talosta 1695--96 ja meni Vehkalahden kaupunkiin. Hän oli siellä vaimoineen henkikirjoilla vielä 1708 (Simon Thomass[on] Uskj m[ed] h[ustru]), muttei enää 1712 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8752: 786 ja 8765: 547.] (Vv:n 1709--11 henkikirjat puuttuvat.)
Mikäli Simo Tuomaanpoika Uski olisi jättänyt jälkeensä appensa huostaan otetun Matti Simonpojan lisäksi muitakin aviolapsia, heidän täytyy olla syntynyt Simon jostain aiemmasta aviosta. Nuo lapset, mikäli heitä on ollut, ovat siis iältään Mattia vanhempia. Kun Matti Simonpojasta on maksettu henkirahaa jo 6/2 1712, on hänen täytynyt syntyä viimeistään 1696. [KA 8765: 544.]
Teoksessa Uskin suvut I:1--2, Vehkalahden Pyhällön Suur-Uskit on Simo Tuomaanpoika Uskille (taulu 8444 sivuilla 1271--1272) kuitenkin laitettu Matin lisäksi myös kolme muuta poikaa, nimittäin se Saaramaan Permannon renki Simo Simonpoika, joka 1746 avioitui Yrjö Paavonpoika Permannon lesken Maria Matintyttären kanssa (taulu 9579 sivulla 1431), sekä eräät Risto ja Eerik Simonpojat (jälkimmäiset kaksi ilmeisellä varauksella).
Permannon edesmenneellä rakuunalla Simo Matinpoika Lejonilla ja hänen vaimollaan Kaarina Paavontytär Permannolla näyttää olleen ainakin pojat Matti, Eerik ja Risto Simonpojat. Haminan alilainkäyttöoikeuden istunnossa 23/11 1788 eräässä pyhältöläisiä koskevassa jutussa oli jäävittöminä todistajina Tapani Yrjönpoika Uski, 53 vuotta vanha, ja Simo Simonpoika Permanto, yli 60 vuotta vanha, jotka antoivat sanasta sanaan saman valaehtoisen todistajanlausunnon. [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1788 n:o 90: 259--263, juttu n:o 594, 23/11 § 1.] Simo oli Tapanin appi, joka oli ehkä tullut asumaan vävynsä luo, vaikkakin rippikirjojen mukaan hän oleskeli mainittuun aikaan vielä itsellisenä Saaramaan Permannon talossa. Jos oletamme, että Simo oli laillisessa iässä (21) avioituessaan v:n 1746 lopussa, olisi hän syntynyt n. v. 1725 ja ollut siis todistajanlausumaa antaessaan noin 63-vuotias.