Savolaisista sukunimistä

[Movitz]

Suomalainen nimistötutkimus on verrattain nuorta. Ainoa suhteellisen kattava kokonaisesitys Suomen henkilönnimistöstä on Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan laaja hakuteos (1. laitos Suomalainen nimikirja (1984), 2. laitos Uusi suomalainen nimikirja (1988), 3. laitos Sukunimet (2000). Teoksen johdannossa on hyvä katsaus kyseisen teoksen syntyhistoriaan. Mitä itäsuomalaiseen vanhaan nimistöön tulee, teoksessa on tukeuduttu erityisesti Viljo Nissilän klassiseen perusteokseen Suomen Karjalan nimistö (1975). Tällaiset laajat teokset puolustavat paikkaansa, mutta ne ovat myös monin tavoin ongelmallisia: esiteltäessä suuria kokonaisuuksia, lähdeaineisto jää väistämättä liian laajaksi ja hajanaiseksi, ja johtopäätöksissä on usein arvailun makua ja varsin vapaata assosiointia. Kuten sanottua, tämä ei vähennä itse hakuteoksen itseisarvoa, mutta pakottaa suhtautumaan siihen varauksellisesti. Teos on nähtävä ensisijaisesti ansiokkaana pioneerityönä ja keskustelunavauksena, jota tulee viedä eteenpäin.

Nähdäkseni nyt puhutun teoksen merkittävimmät ongelmat liittyvät juuri sen lähdepohjaan. Ensinnäkin varhaisia nimipoimintoja on suoritettu pitkälti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkiston sukunimipoiminnoista, siis toisen käden lähdemateriaalista. Kun tarkastin alkuperäislähteistä teoksessa mainitut Kosonen-sukunimen esiintymät tiettyinä vuosina 1500-luvun osalta Karjalassa, viidestä esiintymästä vain yksi osoittautui ehdaksi Kososeksi (Uusikirkko). Muut nimet olivat alkuperäislähteissä Rokkanen (Viip. pit.), Räsiäinen (tai mahd. toisaalla mainittu Kassi, Viip. pit.), Kuosanen (Jääski) ja Kohonen (Muolaa); useimmissa tapauksissa kieltämättä kirjoitusasu oli visuaalisesti (joskaan ei itse kirjainmuodoiltaan) helposti sekoitettavissa Kososeen. Toiseksi nimien alkuperän selittäminen vaikuttaa monissa kohdin erittäin hataralta. Lukijalle ei avata niitä periaatteita, joilla nimien alkuperää on lähdetty selvittämään, ja usein jää sellainen vaikutelma, että on makusteltu erilaista vanhaa pohjoiseurooppalaista henkilönnimistöä, joka saattaisi selittää tietyn vaikkapa savolaisen nimimuodon. Erityisen ongelmallista on, että useissa nimissä on taustalla nimenomaan jonkin nimen kansanomainen muoto, eikä ole kovin suuria perusteita olettaa, että vaikkapa jonkin pyhimysnimen myöhäiskeskiaikainen kansanvariantti olisi säilynyt käytössä uudelle ajalle asti saati attestoitu jossain kirjoitetussa lähteessä (joskin toisinaan etenkin Käkisalmen läänin puolelta tavataan varsin konservatiivisia nimimuotoja, jotka voivat auttaa nimimuotojen tunnistamisessa). Siksi kyse on usein ilmeisestä äänteelliseen samankaltaisuuteen perustuvasta valistuneesta arvauksesta.

Erityisen kiusallista on, että teos tarjoaa lukijalle kohtalaisen niukalti keinoja tarkastaa esitettyjen tietojen todenperäisyys tai ylipäätänsä arvioida tutkijain ajatuskehrää. Viitaten toistamiseen Kosus-harrasteluuni, teos esittää, että ko. nimen taustalla voisi piillä Konstantinos-nimeen palautuva ristimänimi Koso(i). Pahaksi onneksi en ole mistään löytänyt, missä ja milloin tällainen ristimänimi olisi todennettu, ja jos kyseessä on jokin tuoreehko esiintymä (vaikkapa sadan vuoden takaisesta Raja-Karjalasta), onko se enää yhteismitallinen vanhaan savolaisnimistöön. Hyväksi onneksi silmiini sattui vahingossa 1550-luvun Juvan voudintileistä muudan Koso Härkönen, mikä kiistatta osoittaa Koso –juuren palautuvan ristimänimistöön, mutta sen merkitysyhteydet (Konstantinos-kytkös) jää nähdäkseni edelleen jokseenkin hataraksi. Tarvitaan lisää dataa: erityisesti pitäisi saada poimittua talteen vanhoissa lähteissä esiintyvät erikoiset nimimuodot, jotta tulevaisuudessa saataisiin (kenties wikimuotoinen?) Sukunimikirja selkeästi dokumentoiduksi ja jatkuvasti täydentyväksi tietopankiksi. Arvoa tällä olisi erityisesti savolaistutkimukselle.

Vanha, runsas ja muuntelulle mahdollinen (itäinen) nimistö vaatisi kokonaisuudessaan uudelleenarviointia, niin vaikeaa kuin se onkin: pelkään, että monen nimen alkumerkitykseen voi olla mahdotonta päästä. Varmalla pohjalla liikutaan oikeastaan varsin suppeissa nimityypeissä: erilaiset eläinnimet (Kiiskinen, Karhunen), ammattinimet (Rautiainen, Pakarinen), ”heimonimissä” (Hämäläinen, Jääskeläinen), ilmeisissä liika- ja muinaisnimissä (Rautapartanen, Ikäheimonen) sekä paljaissa ristimänimissä (Eskelinen, Antikainen). Kuitenkin tilastollisesti suurimman ryhmän nimistä muodostuu juuri erilaiset ristimänimet, jotka vaikuttavat rakentuvan jonkin meillä totaalisen vieraan puhuttelumuodon varaan, oli nimien alkuperä sitten skandinaavinen, germaaninen tai karjalais-ortodoksinen. Näiden nimien etymologiat luonnollisesti ovat villimmästä päästä ja ansaitsivat jatkotutkimusta.

Mielessäni on lisäksi pyörinyt eräs erikoinen seikka, jolla on kohtalainen vaikutus sukunimen alkumerkityksen tarkastelussa, mutta en tiedä, onko siihen juurikaan kiinnitetty aikaisemmin huomiota: meillä on kohtalainen joukko nimiä, joista esiintyy muotoja sekä etu- että takavokaalisina. Esimerkiksi:

Hannikainen ~ Hänninen
Kononen ~ Könönen
Paakkonen ~ Pääkkönen
Pirhonen ~ Pyrhönen
Pulkkinen, Pulkkanen, Pulkkonen ~ Pylkkönen, Pylkkänen
Ronkainen ~ Rönkä
Roppanen ~ Röppänen, Röppönen

Vastaavia nimipareja lienee löydettävissä enemmänkin.

Jotkut varianttimuodot tunnetaan vain historiallisina nimistöjäänteinä (Pöyhönen ~ Pouhansaari); jotkut puolestaan elävät vain nimijuurissa (Toropainen ~ Törhönen <Dorofei <Dorotheos); kenties nimyeelle Pölö-/Pölhö- olisi myös löydettävissä jokin takavokaalinen juuri lintunimen tai houkkaa merkitsevän korkosanan asemesta?). Mikäli teoria etu- ja takavokaalisista nimimuodoista hyväksytään, mahdollistaa se ainakin joidenkin erikoisten etymologioiden uudelleenarvioinnin (esimerkiksi Pääkkö- nimien johtaminen pää-sanasta vaikuttaa jotenkin liian monimutkaiselta).

Jos intoa löytyy, alkakaamme savo-karjalaisten nimien makustelu, uudelleenarviointi ja dokumentointi!

Jens

[Kimmo Kemppainen]

Resonoin täysin konsonanssissa edellisen kanssa! Olen itsekin kypsynyt lucus a non lucendo -matskuun. Sama muuten pätee paikannimienkin etymologioihin. Paikannimet vaikuttavat usein kuluneen ja korruptoituneen kansan suussa, jolloin alkuperä on hämärtynyt. Esimerkiksi voisin mainita Hyrynsalmen Moisiovaaran, joka on vanhoissa tuomiokirjoissa lähinnä Moisasenvaara.
Kimmo Kemppainen

[Ari Kolehmainen]

Erittäin hyvä keskustelunavaus! Olen myös täysin samaa mieltä Jensin mainitsemista asioista. Mikkosen ja Paikkalan sukunimikirja toimii ainoastaan hakemistona aloittelevalle tutkijalle joka haluaa yleiskuvan missä päin sukunimeä on esiintynyt. Mutta niissäkin esimerkeissä mennään monesti metsään. Olen joskus kutsunutkin teosta vitsikirjaksi :) Ansiokas yritys, mutta koska alkuperäistä lähdeaineistoa ei ole käytetty niin toisten tutkimissa lähteissä on ollut valitettavan paljon väärintulkintoja.

Samaten en ole mieltynyt nimistöntutkijoiden näkemyksiin sukunimien synnystä. Nimien synnyn taustalla on niin moninaiset syyt etteivät ne välttämättä ole tavoitettavissa nykypäivän tutkijoille. En esimerkiksi lähtisi vetämään minkäänlaista yhteyttä Konstantinokselle ja Kosolle. Merkitysperiä pitäisi enemmänkin hakea vanhasta suomenkielestä. Koso Härköstäkin kannattaa tarkastella vuosi vuodelta, onko kyseessä varmasti oikea etunimi vai pelkkä kutsumanimi. On tullut nimittäin vastaan samankaltaisia tapauksia, välillä etunimen tilalla on käytetty lisänimeä mutta henkilöllä on ollut ihan oikea ja tutumman kuuloinen etunimikin.

Sukunimet ovat syntyneet monesti ns. lisä/korkoniminä ja nimet ovat vaihtuneet 1500-luvulla ja vielä 1600-luvulla varsin usein. Sinällään ei pitäisi tavallaan edes puhua sukunimistä koska henkilökohtaiset lisänimet helposti syrjäyttivät aiemman nimen. Näitä nimenmuutoksia on tapahtunut varmasti myös runsaasti ennen vuotta 1541. Tästä kertoo myös y-DNA tulokset koska lähiosumissa on yleensä monia sukunimiä joita ei voi yhdistää asiakirjojen perusteella mutta ne ovat kaikki lähtöisin samalta seudulta.

[Movitz]

Harmaa alue on suuri, ja sen kaventamisessa asteittain voisi olla oikeasti mieltä. En sano, etteikö mielikuvitusta saisi päästää lentoon, jos pysytään kuitenkin jonkinlaisissa kontekstiuskottavuuden rajoissa.

Yksi esimerkillinen suosikki-inhokkini on nimen Kautiainen selitys. Ymmärrän vielä sen, että sukunimien rakennusaineiksi kelpaavat germaanisperäiset henkilönnimet tai niistä omaksutut elementit, mutta nimen Kautiainen yhdistäminen muinaisgermaaniseen goottia merkitsevään Gaut- juureen alkaa olla liian paksua.

Mutta olisiko ollenkaan mahdotonta hakea nimelle merkitystä seuraavan analogian kautta:

rauta (Fe) > rautia / rautio "seppä" > Rautiainen

kauto (kansanrunoudessa: kenkä, nahka) > *kautia "kengäntekijä, nahkuri" > Kautiainen

Arin pointti on tärkeä: vaikka itse uskon edelleen varsin vankasti erisnimien voimaan (erityisesti itäisen pyhimyskalenterin), sukunimistön syntyprosessi on äärimmäisen monimutkainen ilmiö. Ja itse nimien alkuperäiset merkitykset paljon hämärämpiä kuin hakuteokset oikeasti uskaltavat myöntää.

t. Jens

[Kimmo Kemppainen]

Onko ajatus ehkä ollut se, että nimi olisi välittynyt paikannimen kautta, siis gauttien heimo - Kautiala - Kautiainen?
Kimmo Kemppainen

Harmaa alue on suuri, ja sen kaventamisessa asteittain voisi olla oikeasti mieltä. En sano, etteikö mielikuvitusta saisi päästää lentoon, jos pysytään kuitenkin jonkinlaisissa kontekstiuskottavuuden rajoissa.

Yksi esimerkillinen suosikki-inhokkini on nimen Kautiainen selitys. Ymmärrän vielä sen, että sukunimien rakennusaineiksi kelpaavat germaanisperäiset henkilönnimet tai niistä omaksutut elementit, mutta nimen Kautiainen yhdistäminen muinaisgermaaniseen goottia merkitsevään Gaut- juureen alkaa olla liian paksua.

Mutta olisiko ollenkaan mahdotonta hakea nimelle merkitystä seuraavan analogian kautta:

rauta (Fe) > rautia / rautio "seppä" > Rautiainen

kauto (kansanrunoudessa: kenkä, nahka) > *kautia "kengäntekijä, nahkuri" > Kautiainen

Arin pointti on tärkeä: vaikka itse uskon edelleen varsin vankasti erisnimien voimaan (erityisesti itäisen pyhimyskalenterin), sukunimistön syntyprosessi on äärimmäisen monimutkainen ilmiö. Ja itse nimien alkuperäiset merkitykset paljon hämärämpiä kuin hakuteokset oikeasti uskaltavat myöntää.

t. Jens

[Kimmo Kemppainen]

Ahaa, sen perusteella, mitä surkeista lähteistäni irti saan, gautar voisi itse asiassa tarkoittaa Ruotsin gööttien heimoa. Kyse olisi kielellisesti muinaisskandinaavista, jota on puhuttu vielä melko myöhäänkin.

Voisi tietysti selvittää, voiko Suomen Kautialoilla olla järkevää yhteyttä keskiajan göötanmaalaisiin ja edelleen, onko Kautiaisten suvulla järkevää yhteyttä Kautialoihin. Varmaankin geneettisenkin alkuperän täytyisi sitten olla Länsi-Suomessa, vanhojen Kautialoiden alueella, jos asiassa olisi perää.
Kimmo Kemppainen

[Mataleena]

Omaan mieleeni on jäänyt sanonta Itä-Suomesta, kun äitini tuli sisälle taloon viimaisesta, puhurisesta talvi-ilmasta: " Jopa oli puhakka."

Jospa ne nimien lähteet ovatkin ihan kansan kieltä. Länsi-Suomi ja Itä-Suomi poikkeavat kielellisesti paljon toisistaan.

[Movitz]

Tässä on juuri nimistön selittämisen perusongelma: se että meillä on nykyään nimisana puhakka merkitsemässä tietynlaista puuskaista sääolosuhdetta, ei kerro, millaisia merkityskenttiä sillä oli myöhäiskeskiajan itäsuomalaisessa kansankielessä. Sisältyykö siihen kenties jokin venäjän kielen sana vai onko sekin erisnimijohdannainen? Säätiloista ei sentään vielä tietääkseni ole erisnimiä sukeutunut, jos nyt ei Pakkasukkoa ja Hallatarta lasketa :)

Jens

[Kimmo Kemppainen]

Niinpä. Joskus kyllä huomaa, miten jotkin arkipäiväisetkin ilmaisut ovat uskomattoman vanhoja. Esimerkiksi, muuan 1640-luvun nuori kainuulainen patrisidi kirvessurmaaja sanoi työn motiivia kysyttäessä "huihai".
Kimmo Kemppainen

Tässä on juuri nimistön selittämisen perusongelma: se että meillä on nykyään nimisana puhakka merkitsemässä tietynlaista puuskaista sääolosuhdetta, ei kerro, millaisia merkityskenttiä sillä oli myöhäiskeskiajan itäsuomalaisessa kansankielessä. Sisältyykö siihen kenties jokin venäjän kielen sana vai onko sekin erisnimijohdannainen? Säätiloista ei sentään vielä tietääkseni ole erisnimiä sukeutunut, jos nyt ei Pakkasukkoa ja Hallatarta lasketa :)

Jens

[Movitz]

Ahaa, sen perusteella, mitä surkeista lähteistäni irti saan, gautar voisi itse asiassa tarkoittaa Ruotsin gööttien heimoa. Kyse olisi kielellisesti muinaisskandinaavista, jota on puhuttu vielä melko myöhäänkin.

Voisi tietysti selvittää, voiko Suomen Kautialoilla olla järkevää yhteyttä keskiajan göötanmaalaisiin ja edelleen, onko Kautiaisten suvulla järkevää yhteyttä Kautialoihin. Varmaankin geneettisenkin alkuperän täytyisi sitten olla Länsi-Suomessa, vanhojen Kautialoiden alueella, jos asiassa olisi perää.
Kimmo Kemppainen

Kautiaiset asuivat aika levällään Karjalan kannaksella ja savolaisalueella, eli en lähtisi ensimmäisenä etsimään rudbeckiaanista menneisyyttä ;)
En tietty väitä, että ajatus kautiaisista kenkäseppoina olisi mitenkään puolustettavissa, etenkään kun tekijännimeä *kautia ei tietääkseni ole attestoitu, mutta en pidä tätä mitenkään erityisen pöljänä ajatuksena (ainakaan göötteihin sun muihin verrattuna).

t. Jens

[Movitz]

Niinpä. Joskus kyllä huomaa, miten jotkin arkipäiväisetkin ilmaisut ovat uskomattoman vanhoja. Esimerkiksi, muuan 1640-luvun nuori kainuulainen patrisidi kirvessurmaaja sanoi työn motiivia kysyttäessä "huihai".
Kimmo Kemppainen

Puukkojunkkaritkaan ei ole mikään 19. vuosisadan ilmiö: kun Gen. Sursillianaankin kontribuoinut kempeleläisadjunkti Gabriel Peitzius joutui 1730-luvulla vastaamaan Turun tuomiokapitulille esimiehensä tekemään kanteluun, joutui tämä selittelemään mm. syytöstä siitä, että olisi nimitellyt seurakuntalaisiaan "te puucko junckarit".

J

[Movitz]

Kaipaisin muuten erityisesti kritiikkiä (tai täydennystä) tuohon ideaan savolaisnimistön etu/takavokaalidikotomiasta. Siinä on jotain, joka vaivaa mieltä.

J.

[Kimmo Kemppainen]

No varmasti jostakin riimukivestä löytyisi sopiva Gauti Savolaxfar Kautiaisten sukukirjaa varten. Näin pyhäinpäivän hengessä, "tuba mirum spargens sonum".
Kimmo Kemppainen

Kautiaiset asuivat aika levällään Karjalan kannaksella ja savolaisalueella, eli en lähtisi ensimmäisenä etsimään rudbeckiaanista menneisyyttä ;)
En tietty väitä, että ajatus kautiaisista kenkäseppoina olisi mitenkään puolustettavissa, etenkään kun tekijännimeä *kautia ei tietääkseni ole attestoitu, mutta en pidä tätä mitenkään erityisen pöljänä ajatuksena (ainakaan göötteihin sun muihin verrattuna).

t. Jens

[Park]

Loistava keskustelunavaus aiheesta, joka on pyörinyt mielessä täälläkin. Nimiasioissa täytenä diletanttina voin esittää seuraavaa:
Sama kytkös on mietityttänyt minua Parkko(nen) nimen kohdalla kuin Jensin mainitsema Koso-nimi ja sen Konstantinos-kytkös. Parkko(nen) on kytketty sukunimikirjoissa toistuvasti karjalaiseen ortodoksinimeen Parfeni. Karjalassa esiintyvään sukunimeen Parviainen se sopii kyllä mutta ei Parkko/Parkku-nimiin.
Savoa on asutettu yhtäjaksoisesti kivikaudesta lähtien (arkeologian uudet löydöt ja tulkinnat). Hämeestä ja Karjalasta tulleen väestön ohella Savossa on asunut kivikaudelta lähtien jatkuvaa ”alkuperäisväestöä” jonka on täytynyt jättää jälkensä myös kieleen ja nimistöön. Savossa esiintyvien henkilönnimien, sittemmin sukunimien pohjalla täytyy olla tätä osin jo merkityksensä kadottanutta sanastoa. Yhteyttä ortodoksiperäisiin nimiin on liioiteltu. Esim. Parkko on pieni, silakan tyyppinen kala ja siten Parkko-nimi liittyy Savossa eläinperäiseen nimiryhmään kuten Hukka(nen), Kokko(nen), Kiiski(nen) jne.
Mitä tulee paikannimiin:
Mielestäni Parkko-nimi on peräisin tienoolta Juva-Rantasalmi (eikä Muolaasta niin kuin sukunimikirjoissa on esitetty) ja levinnyt säteittäisesti savolaisen muuttoliikkeen mukana tietyille alueille (ns. savolaiskiila, Laukaa, Kitee, Lemi, Muolaa). Vanhoissa kartoissa ja asiakirjoissa on runsaasti Etelä-Savossa Parkko- ja Parkku-alkuisia paikannimiä jotka ovat voineet syntyä jo kristinuskoa varhaisemmilla ajoilla. Asiakirjoja seuraamalla esim. nykyinen Parkumäki ei suikaan ole saanut nimeään ”parkua”-verbistä tai liittynyt puun- tai nahan parkitsemiseen niin kuin paikannimikirjoissa vielä yhtenä teoriana esitetään. Nimi tulee tilasta Parkku, joka 1500-luvun asiakirjoista lähtien on muuntunut Parkuinmäestä Parkoin-, Parkon-, Parkun-, Parkumäeksi. Parkulainen-sukunimi taas on Parkun talosta (Kiteelle ja Sääminkiin) lähteneiden miesten nimi. Nykyisen Savonlinnan Parkkolanmäki oli alun perin tälläisen Parkulaisen tila, Parkulanmäki, Parkkulanmäki, nyt Parkkolanmäki.
Ajatusleikki: ensin oli kala muinaissuomalaiselta nimeltään parkko/u, järvi jossa kalaa oli nimeltä Parkko/u, järven vierellä Parkonvuori, Parkonsaari, mies kalalta tai paikalta nimensä saanut Parkko/u, miehen talo nimeltä Parkko/u, eräomistukset Parkunlampi, Parkonlahti, Parkonaho, talo nimeltä Parkkola, talon paikka kylässä Parkkolanmäki, Parkon poika Parkko(i)nen joka nähdään asiakirjoissa 1541.

[Julle]

< Säätiloista ei sentään vielä tietääkseni ole erisnimiä sukeutunut, jos nyt ei Pakkasukkoa ja Hallatarta lasketa >

No enpä tiedä, pari tulee heti mieleen, miten Suvi ja Tuuli tulkitaan?

Slangi on muuttunut jo vuosisadan aikana, miksei sitten Ruotsin ja Suomen kilei kansan suussa?

Tutkimisiin

[Park]

Lisään vielä, että kaikki kunnia paikan- ja sukunimiteosten tekijöille. Eipä tekijöillä ole millään mahdollisuuksia joka kolkan paikallistuntemukseen ja joka sukunimen yksityiskohtaiseen tutkimiseen. Mutta sukututkijalla ja alan harrastajalla on mahdollisuus tietyn alueen ja sukunimen tarkempaan tutkimiseen. Voisikohan joskus tulevaisuudessa tutkimuksia jotenkin yhdistellä?

[Ari Kolehmainen]

Sukunimien synnystä on olemassa aivan villejä tarinoita. Esimerkkinä voin kertoa erään vanhemman sukulaismiehen kuulleen aikanaan radiosta että Kustaa Vilkuna oli kertonut sukunimien taustasta. Yhtenä esimerkkinä oli ollut Kolehmaiset ja kertoman mukaan olivat tulleet Englannista nimellä Coleman. Kun en tiedä asiayhteyttä niin ei voi tietää että oliko tuo Vilkunan esimerkki siitä että miten ei pidä tehdä vääriä päätelmiä vaikka nimet ovat samankaltaisia eri kielissä. Siitä jäi kuitenkin tarina elämään. Uskottavuudeltaan samaa luokkaa kuin että Rautalammin Rossit olisivat tulleet Italiasta.

[Juha Rönkkö]

Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Rönkkö” on luultavasti peräisin karjalaisesta etunimestä ”Roti” tai ”Rotka”. Ne puolestaan ovat peräisin venäläisistä nimistä ”Rodion” ja ”Ronka”, jotka perustuvat kreikkalaiseen nimeen ”Herodion”. Sen taustalla on kreikan sana ”heros” (’aatelinen, puolijumala’).

Itse en anna tuonsuuntaisille ajatuksille mitään arvoa. Onhan se hienoa että sanoja saadaan väänneltyä ja käänneltyä, mitä niiden milloinkin halutaan tarkoittavan. Mutta moni ottaa tuonsuuntaiset arvailut todesta. Niinpä olen lukuisia kyselyjä saanut että milloinka ne Rönköt ovat Kreikasta Suomeen tulleet? Että tämmöisiä vaikutuksia, noilla spekulaatioilla niihin jotka noita lukevat ymmärtämättä niitä. Samoin on jossain esitetty että Rönkkö olisi väännös nimestä Francke, joten olisi tullutkin saksan seudulta jne. Onhan mm. etelä europaassa käytössä sukunimeä Roncko ja kun siihen lisätään nuo öön pisteet niin päästään nimeen Rönckö. Vaikka nuo nyt paperilla näyttävät samalta nimeltä, niin ovat tosiasiassa yhtä kaukana toisistaan kuin kissa ja koira.

Itse en lähde Rönkkö nimen alkuperästä esittämään arvailuja, mutta eräs seppä Niilo Laurinpoika perusti vuonna 1572 Pyhäjärven mäkikyllän talon, josta käytetään syystä tai toisesta nimeä Rönkkö (Rynge, Ryngo jne.. vanhimmissa lähteissä). Tuohon Niiloon tai taloon on johdettavissa kaikki myöhemmät Rönkkö nimen kantajat.

[Ari Kolehmainen]

Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Rönkkö” on luultavasti peräisin karjalaisesta etunimestä ”Roti” tai ”Rotka”. Ne puolestaan ovat peräisin venäläisistä nimistä ”Rodion” ja ”Ronka”, jotka perustuvat kreikkalaiseen nimeen ”Herodion”. Sen taustalla on kreikan sana ”heros” (’aatelinen, puolijumala’).

Itse en anna tuonsuuntaisille ajatuksille mitään arvoa. Onhan se hienoa että sanoja saadaan väänneltyä ja käänneltyä, mitä niiden milloinkin halutaan tarkoittavan. Mutta moni ottaa tuonsuuntaiset arvailut todesta. Niinpä olen lukuisia kyselyjä saanut että milloinka ne Rönköt ovat Kreikasta Suomeen tulleet? Että tämmöisiä vaikutuksia, noilla spekulaatioilla niihin jotka noita lukevat ymmärtämättä niitä. Samoin on jossain esitetty että Rönkkö olisi väännös nimestä Francke, joten olisi tullutkin saksan seudulta jne. Onhan mm. etelä europaassa käytössä sukunimeä Roncko ja kun siihen lisätään nuo öön pisteet niin päästään nimeen Rönckö. Vaikka nuo nyt paperilla näyttävät samalta nimeltä, niin ovat tosiasiassa yhtä kaukana toisistaan kuin kissa ja koira.

Itse en lähde Rönkkö nimen alkuperästä esittämään arvailuja, mutta eräs seppä Niilo Laurinpoika perusti vuonna 1572 Pyhäjärven mäkikyllän talon, josta käytetään syystä tai toisesta nimeä Rönkkö (Rynge, Ryngo jne.. vanhimmissa lähteissä). Tuohon Niiloon tai taloon on johdettavissa kaikki myöhemmät Rönkkö nimen kantajat.

Täysin samaa mieltä. Juuri noille arvailuille suomalaisten nimien alkuperästä ei voi antaa mitään painoarvoa. Ratkaisu löytyy aina todennäköisemmin lähempää kuin kauempaa.

Erittäin monien nimien kohdalla olen jo tämän huomannut että nuo spekulaatiot ovat osoittautuneet vääriksi. Itse uskon että pyhimyskalenterien merkitystä sukunimien synnylle on vahvasti liioiteltu.

[Korhoant]

Ehkä on liioiteltu, mutta Korhosten kohdalla ei isommin pyhimyksiä ole selityksissä mainittu. On tarjottu "ylevää, kopeaa, tyhmää kömpelöä karhopäistä ja kuuroa"? Varmaan näitäkin ominaisuuksia minusta löytyy ja nimi näistäkin ominaisuuksista voi olla syntynyt?
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36aas.htm
Ari Korhonen on kuitenkin mielestäni löytänyt paremman selityksen nimelle. "Novgorodin pääpyhimys oli Georgios, "Gorga", kasvun suojelija, nimi tarkoittaa talonpoikaa, vaikka Gorga oli tunnetumpi sotilaana. Gorga -> Korha, josta ehkä siis -> Korhoinen, mutta venäläiselle taas Korha -> Korga, kun suomen h-äänne tavataan tässä yhteydessä korvata g-äänteellä. Siksi myös Kannaksen Korhola esiintyy venäläisissä kartoissa nimellä Korgola"
Korho-nimi näyttää syntyneen mitä todennäköisemmin Kannaksella Metsäpirtin seutuvilla, josta jo "Vitjalaisen viidenneksen verokirjasta 1500-luvulta" löytyy Korhola. Myöhemmin 1600-luvun alusta Korholan Jaama, Mäki-Korhola, Martinkorhola ja Korhola. Nimi näyttää syntyneen varsin varhaisessa vaiheessa, ehkä jo 1300-luvulla? Täältä Korho-nimi siirtyi väestön mukana Savoon Savilahteen, Pellosniemelle ja Rantasalmelle 1300-1400-luvulla? Tätä väitettä tukee jo ensimäisten 1540-luvun maakirjojen runsaat Korhos-esiintymät näillä alueilla. Lisäksi Korhoset näytäisi polveutuvan suureksi osin näistä Kannakseltä liikkeele lähteneistä Korhosista?
Tässä vähän keskustelunaihetta Korho-nimen synnystä.
;)

Täysin samaa mieltä. Juuri noille arvailuille suomalaisten nimien alkuperästä ei voi antaa mitään painoarvoa. Ratkaisu löytyy aina todennäköisemmin lähempää kuin kauempaa.

Erittäin monien nimien kohdalla olen jo tämän huomannut että nuo spekulaatiot ovat osoittautuneet vääriksi. Itse uskon että pyhimyskalenterien merkitystä sukunimien synnylle on vahvasti liioiteltu.

[Pekka Sipari]

Samaa mieltä,
Niihin pitää suhtautua lähinnä kuriositeetteina ja "osin ehkä" mielikuvituksen tuotteina.

Toisaalta venäjän kielessä ja vähän sieltä alemmas vaihtelee g ja h kirjoitus ja ääntämyskin. Esim Hitler lausutaan Gitler ja taas etelämpänä on horod kansaa (gorod= kaupunki).

Mutta mukavia nuo sanan selityksetkin on Kosonen- Kosoi- kieroon katsova- rikas (kosolti). Nenonen (nenä sanasta, onkohan ollut savolaiseen tapaan ilkkumanimi isonenäiselle). Sian-Jalkanen.

Saati jonkun väittämä, että Rambo tulisi Romppaisesta

Joku sanoi että Burkinafasoo tulee siitä kun joku savolainen oli käynyt siellä ja "purkin avasoo"

Kerrotaan, että Pöljän kylän ensimmäinen asukas olisi ollut kruunun sotilasvirkatalon saanut Bölja-niminen ”sotaherra”, jonka nimi olisi savolaisten suussa muuntunut Pöljäksi.

Vitsiksi muuntuneena: Mies kyselj linja-aato kuskilta, että oesko Pölöjälle kyytiä, niin kuski kahto vähä aekoo ja sano " Kyllähä tokj, vua minne työ ootta mänössä.

Suvussa Ylämaalta on Kirppuja, Hiiriä, Härköjä en tiedä kyllä miellä perusteella (luonteen ?) ovat nimensä aikoinaan saaneet paras on kyllä..

Finska förklaringsbyro i telefonen förklarare Kekken

Pekka

[Toi Korhoi]

Pitänee hieman puolustella Korhonen-nimen selitystäni. Staraja Russan eräässä suolakauppaa koskevassa 1100-luvun tuohikirjeessä on esillä nimi ”Kbrga”. Mielestäni kyseessä on karjalainen nimi Korha. Taustalla on pyhimysnimi Georgios, ”Gorga”, josta myös venäjän Gjurgi, josta taas myöhemmin Juri. Lainautumismalli karjalaan on sama kuin sanassa bogat->pohatta, siis Gorga->Korha. Nimi Gorga olisi taas kirjattu muotoon Gbrga, "sellaisenaan", toisin kuin Kbrga l. Korha. Vastine kirjaustavalle löytyy Kannaksen venäläisistä kartoista. Korhola on merkitty niihin muodossa Korgola.

Georgios-nimi perustuu kreikan ”kasvattaa, viljellä”-sanastoon, josta myös itse merkitys on ilmeisesti lainattu karjalaan. Karjalan kielessä korhota tarkoittaa kasvamista, ilman omaperäistä etymologista pohjaa. Vastaavasti muuten myös korhota sanan sivumerkitys ”ylpeillä” perustunee venäjän hieman samannäköiseen gordost l. ”ylpeys”-sanastoon.

1100-luvun Laatokalla lähetystyötä tekivät myös kreikkalaiset munkit, joilta muoto Gorga lienee omaksuttu, Sergei ilmeisesti saarnasi ainakin Riekkalansaaressa ennen siirtymistään Valamoon. Vuoksen Suvannon Korholan etäisyys Laatokanlinnaan on kai vain reilu sata kilometriä. Laatokanlinnaan rakennettiin 1100-luvulla Georgios Voittajan kirkko, jonka freskoille löytyy toisintoja Makedoniasta. Maalareita on siksi epäilty kreikkalaisiksi. Korholan viereinen Taipaleen kauppapaikka oli Käkisalmen ohella tärkeä etappi Laatokanlinnaan ja sen ohitse kaakkoon suuntautuvalla kauppareitillä. Karjalaisen kauppiaan tuli 1100-luvulla olla ortodoksikristitty, nimeä myöten. Mikä olisi ollut parempi nimi kuin Laatokanlinnan pääpyhimyksen nimi?

[Tapani Kovalaine]

On olemassa olevinaan helppoja sukunimiä, joille voi löytää helpon selityksen. Siis Heikkinen, Mikkonen, Mäkinen, Peltonen, Viinanen, mutta Känninen on jo arvoituksia sisältävä.

Rönkkönen on eräs selitys sukunimelle Rönkkö. Törönpuro ja Törisevänpuro ja Törisevä ovat saaneet nimensä ääntä pitävästä joenuomasta. Uudistilan sijainti ylen rönkkösen mäen päällä on tiennyt melkoista kivien raivuuta.

Professori Alpo Räisänen osoitti pätevällä tavalla, että nöyrä tutkija voi perusteellisen pohjatyön tehtyään saada aikaan tieteellisesti niin pitävän perustelun jollekin paikannimelle tai sukunimelle, että menee monta sukupolvea tutkimustulokseen uskoen. Esimerkiksi Kainuu -sanan kohdalla Räisäsen tekemät tutkimukset olivat tiedettä eivätkä pelkkää tulkintaa. Räisäsen näkemys nimikirjojen tarjoamista selityksistä monen nimen kohdalla oli sellainen, että enempää en kyllä tässä kerro.

Kainulainen sukunimenä liittyy sanaan kainu eikä sanaan Kainuu.

Me maallikot saamme Turun Mustasta Kirjasta 1400-luvun sukunimistä paljon ajattelemisen aihetta. Sukunimien bräditietoisuus oli herännyt tuolloin vasta säätynimissä, kuten Tavast, Fleming, de la Gardie. Säädyttömillä oli kovin arkisia sukunimen tavoin käytettyjä köllinimiä, Vahvaselkä, Kovasydän, Rätypuu, jne.

Onko ylipäätään olemassa mitään tieteellisiä tapoja osoittaa, mitä on taustalla, kun puhutaan vaikkapa nimistä Kosonen, Parkkonen tai Turunen? Olisiko filosofi Ludvig Wittgenstein tullut sellaiseen tulokseen, että on sellaisiakin sukunimiä, joiden tulkintayrityksistä on parasta vaieta tai luopua?

Sata vuotta sitten se ei ollut sukututkimus eikä mikään, jos ei otettu kantaa suvun sukunimen syntyyn, merkitykseen ja alkuperäisiin nimen eri esiintymismuotoinin. Toisin on nyt.

[Kimmo Kemppainen]

Pidän käsityksestäsi, vaikka sen paremmin en voi ottaa asiaan kantaa. Tuo kreikan Georgios on tosiaan peltomies, maanviljelijä, sellainen, joka työstää tai kyntää maata. Latinaksi vastaava termi on agricola, josta ei ole tullut meille etunimeä vaan sukunimi.

Yrjö (=Georgios) Agricola olisikin varsinainen placenta super placentam (tårta på tårta, heh)...
Kimmo Kemppainen



Georgios-nimi perustuu kreikan ”kasvattaa, viljellä”-sanastoon, josta myös itse merkitys on ilmeisesti lainattu karjalaan. Karjalan kielessä korhota tarkoittaa kasvamista, ilman omaperäistä etymologista pohjaa. Vastaavasti muuten myös korhota sanan sivumerkitys ”ylpeillä” perustunee venäjän hieman samannäköiseen gordost l. ”ylpeys”-sanastoon.

[Toi Korhoi]

Onko ylipäätään olemassa mitään tieteellisiä tapoja osoittaa, mitä on taustalla, kun puhutaan vaikkapa nimistä Kosonen, Parkkonen tai Turunen?
Hyvä kysymys, ehkä kyse on vain todistelun uskottavuudesta? Liittyen edelliseen, Siikajoelta on säilynyt kirjaus Gorgonius Suistamoisesta, kirjuri on sittemmin mielestäni tosin väärin tulkinnut Gorgoniuksen perustuvaksi nimeen Gregorius, kun taustalla on Georgios:

"Todennäköisempi selitys on karjalainen Gregorius-nimen muunnos Gorga, ...Gorgonius Suctamonen 1571 = Gregorius Hendersson 1585"

http://www.oulu.fi/sites/default/files/ ... C3%B6_.pdf

Ehkä vuosien 1571 ja 1585 välissä Suistamoiselta vaihtuu myös uskonto? Taipalsaaren Korholan Korhoset ottivat 1600-luvun alussa muuten ensin nimekseen Korhonius, ennen sukunimen Heinricius omaksumista, mutta Siikajoella lienee ollut kyse ihan muusta suvusta.

[Movitz]

Eräs perustavanlaatuinen metodologinen ongelma onkin siinä, että tiedämme aivan liian vähän esikristillisestä (muinais)nimistöstämme. Meille on suodattunut aikain halki näitä Montaneuvoja ja Ikävalkoja, Kaukomieliä, Ikäheimoja sun muita, jotka tarpeen vaatiessa vedetään kuin taikurin hatusta opettavaiseksi esimerkiksi siitä, minkä nimistä väkeä täällä saattoi tallustella ennen kuin piispan pursi kolahti Kokemäen rantahetteikköön. Mutta on vaikea uskoa, että tämä olisi koko totuus rautakautisesta nimimaailmasta. Entäpä jos nämä Vahvaselät ovatkin anomalia? Entä jos rautakauden suomalaiset olivatkin yleisesti jotain ihan muuta. Dataa on liian vähän. Ja siten vovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.

Jens

Känniset lienevät Leppävirran Niinimäen-Polvijärven Piiroisten yksi haara. Liekö Kanninen -nimen variantti tai jotain ihan muuta. Tuskinpa sentään viinamäen miehiä.

[Movitz]

Gorgonius on ihan oma pyhimyksensä, jonka nimeä olen tavannut sporadisesti siellä täällä vielä 1600-luvulla. Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, minusta idea Korhonen <Gorgonius on erinomaisen kiehtova, vaikka en tiedä, kestävätkö esitetyt äännemuutokset kriittistä tarkastelua (en ole historiallinen fonologi). Mutta se on taas ihan oma asiansa. Kyllä tuo Kovakorva-teorian peittoaa, ainakin näin savolaisessa seurassa...

Jens

[Kimmo Kemppainen]

Niinpä, Georgioksella, Gorgonioksella ja Gregorioksella on kaikilla täysin erillinen taustansa eikä kysymys ole missään tapauksessa samasta nimestä, vaikka sekaannuksia sattui.

Georgioksen alkuperästä jo avauduin
Gorgonioksen alkuperä lienee oletettavasti sanassa Gorgon, vai onko joku eri mieltä?
Gregorioksen alkuperä on samassa kreikan kannassa kuin sanan grekorikos, hereinen.

Kimmo Kemppainen

Gorgonius on ihan oma pyhimyksensä, jonka nimeä olen tavannut sporadisesti siellä täällä vielä 1600-luvulla. Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, minusta idea Korhonen <Gorgonius on erinomaisen kiehtova, vaikka en tiedä, kestävätkö esitetyt äännemuutokset kriittistä tarkastelua (en ole historiallinen fonologi). Mutta se on taas ihan oma asiansa. Kyllä tuo Kovakorva-teorian peittoaa, ainakin näin savolaisessa seurassa...

Jens

[Kimmo Kemppainen]

Korjaan, tietenkin gregorikos. Eeta, omikron, omikron, jos joku kollaa sanakirjasta.
Kimmo Kemppainen

Korjaan, tietenkin gregorikos. Eeta, omikron, omikron, jos joku kollaa sanakirjasta.
Kimmo Kemppainen

Gregorioksen alkuperä on samassa kreikan kannassa kuin sanan grekorikos, hereinen.

Kimmo Kemppainen

[Jouni Kaleva]

Georgios-nimi perustuu kreikan ”kasvattaa, viljellä”-sanastoon, josta myös itse merkitys on ilmeisesti lainattu karjalaan. Karjalan kielessä korhota tarkoittaa kasvamista, ilman omaperäistä etymologista pohjaa. Vastaavasti muuten myös korhota sanan sivumerkitys ”ylpeillä” perustunee venäjän hieman samannäköiseen gordost l. ”ylpeys”-sanastoon.



Asiasta mitään tietämättömänä on helppo esittää varmoja mielipiteitä. Tältä pohjalta heitän mutu-arvelun, että olisiko etymologiana mahdollinen
korhota = korota (korottua). Siitä tulisi luontevasti kasvu-merkitys ja miksei myös ylpeilymerkitys.

[Park]

"[QUOTE=Movitz;249287]Eräs perustavanlaatuinen metodologinen ongelma onkin siinä, että tiedämme aivan liian vähän esikristillisestä (muinais)nimistöstämme. Meille on suodattunut aikain halki näitä Montaneuvoja ja Ikävalkoja, Kaukomieliä, Ikäheimoja sun muita, jotka tarpeen vaatiessa vedetään kuin taikurin hatusta opettavaiseksi esimerkiksi siitä, minkä nimistä väkeä täällä saattoi tallustella ennen kuin piispan pursi kolahti Kokemäen rantahetteikköön. Mutta on vaikea uskoa, että tämä olisi koko totuus rautakautisesta nimimaailmasta. Entäpä jos nämä Vahvaselät ovatkin anomalia? Entä jos rautakauden suomalaiset olivatkin yleisesti jotain ihan muuta. Dataa on liian vähän. Ja siten vovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. "

Jens

Juuri noin! Juuri noin! Paitsi vaikenemisen osalta. Eipä tässä olla tieteellistä tutkimusta tekemässäkään vaan keskustelemassa, heittämässä ajatuksia ja ajatusleikkejä - mikä sinällään on mielenkiintoista. Ja nimien osalta suattaapa tuo olla noinnii tai voep olla näinnii.

[Tapani Kovalaine]

Aivan vakavissaan joku on sanonut tulleensa seuraavaan tulokseen:

- korhopää on kiharapäinen henkilö ja kun tuo ominaisuus on ollut melkeinpä kaikilla perheen jäsenillä ja jälkeläisillä, niin sukunimeksi tuli KORHONEN

- Leppävirran ja Heinäveden rajamailla sijaitsi KÄNNILÄ -niminen tila ja tuon talon asukkaista viidesosa halusi olla selvästi Kännisiä ja loput olivat mieluummin Piiraisia, osa sittemmin Piiroisia

[Toi Korhoi]

Gorgonius on ihan oma pyhimyksensä, jonka nimeä olen tavannut sporadisesti siellä täällä vielä 1600-luvulla. Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, minusta idea Korhonen <Gorgonius on erinomaisen kiehtova, vaikka en tiedä, kestävätkö esitetyt äännemuutokset kriittistä tarkastelua (en ole historiallinen fonologi). Mutta se on taas ihan oma asiansa. Kyllä tuo Kovakorva-teorian peittoaa, ainakin näin savolaisessa seurassa...

Jens
Itse asiassa idea oli siis Georgios->kreikkalaiselta pohjalta muinaisvenäjän Gjorga (- ja Gjurgi josta mm. Juri)->karjalan Korha. Gorgonius kuulostaa hyvältä lähtömuodolta, mutta siltä puuttuu Georgioksen "korhoamisen" kanssa yhtenevä merkityskokonaisuus (kasvu jne.), Gorgonius on katolisen kirkon pyhimys enkä ainakaan itse tunne kuin muinaisvenäjästä lainautumista karjalaan äännevastaavuudella g->h.

Suistamoinen tuskin liikkui Siikajoella Gorgoniuksena, vaan taustalla oli joku muu nimi, joka ymmärrettiin pyhimysnimen mukaelmana, siksi Gorgonius tai Gregorius-kirjaukset. Ehkä olisi jopa mahdollista, että hänen etunimensä oli Korha? Korjaus vielä edelliseen tekstiin:"Siikajoelta on säilynyt kirjaus Gorgonius Suistamoisesta, kirjuri on sittemmin mielestäni tosin väärin tulkinnut nimen "Gorga" l. ehkä jopa Korha perustuvaksi nimeen Gorgonius tai Gregorius, kun taustalla on Georgios.

Aiheeseen liittyen: Sotkamon, Rautalammin ja Nilsiän Korhosten laskennallinen esi-isä on elänyt juuri 1100-luvulla. Hän on ilmeisesti ollut nimeltään Korha, koska kaikilla linjoilla on sama sukunimi, joka on ehkä omaksuttu välillä 1100-1300.

[Toi Korhoi]

Toisto pois

[Toi Korhoi]

Asiasta mitään tietämättömänä on helppo esittää varmoja mielipiteitä. Tältä pohjalta heitän mutu-arvelun, että olisiko etymologiana mahdollinen
korhota = korota (korottua). Siitä tulisi luontevasti kasvu-merkitys ja miksei myös ylpeilymerkitys.
Karjalan kielen sanakirja rinnastaa tosiaan nämä sanat:

korhota v.

1. kohota, nousta.
korhoi kattšomah. tossupiän ku meńin, jo oli korhonnuh (pelvas) kazvamah. leiby korhuou. Säämäj

2. vaurastua, rikastua.
nygöi ku lapset kazvettih ruadamah, ga taloi rubei korhuomah. Säämäj
ehkä ǁ Vrt. korota.

korota v.
korota, kohota, nousta, yletä.
korota. KiestinkiP Uhtua Rukaj | hinnat korrottih jauhoi. Suoj | vai on lapset korrottu kazvettu, hätken pitkään aikaan en käynnyh heile. ruadauhai kämpistäv ijän, g‿ei kod́i korguo eigo levo katto levie (ei vaurastu). Säämäj | iäńi korgoi. Nek-Riip

Mahdollista tämäkin, karkea-karhea mallin pohjalta, korko-korho, ehkä merkityksessä "laiho"? Korho olisi siis tältä pohjalta karjalainen nimi, ei pyhimysnimi. Georgios-nimen etymologia tulee kuitenkin kiusallisen lähelle tätä teemaa.

[Kimmo Kemppainen]

Ok, etunimiteoria kuulostaa mielenkiintoiselta, slaavilaiset filologit voivat kommentoida paremmin. Korhoamista en uskaltaisi Georgiokseen yhdistää, sillä mitään kasvamiseen liittyvää merkitystä ei tietääkseni kreikkalaiseen kantasanaan liity.
Kimmo Kemppainen

Itse asiassa idea oli siis Georgios->kreikkalaiselta pohjalta muinaisvenäjän Gjorga (- ja Gjurgi josta mm. Juri)->karjalan Korha. Gorgonius kuulostaa hyvältä lähtömuodolta, mutta siltä puuttuu Georgioksen "korhoamisen" kanssa yhtenevä merkityskokonaisuus (kasvu jne.), Gorgonius on katolisen kirkon pyhimys enkä ainakaan itse tunne kuin muinaisvenäjästä lainautumista karjalaan äännevastaavuudella g->h.

Suistamoinen tuskin liikkui Siikajoella Gorgoniuksena, vaan taustalla oli joku muu nimi, joka ymmärrettiin pyhimysnimen mukaelmana, siksi Gorgonius tai Gregorius-kirjaukset. Ehkä olisi jopa mahdollista, että hänen etunimensä oli Korha? Korjaus vielä edelliseen tekstiin:"Siikajoelta on säilynyt kirjaus Gorgonius Suistamoisesta, kirjuri on sittemmin mielestäni tosin väärin tulkinnut nimen "Gorga" l. ehkä jopa Korha perustuvaksi nimeen Gorgonius tai Gregorius, kun taustalla on Georgios.

Aiheeseen liittyen: Sotkamon, Rautalammin ja Nilsiän Korhosten laskennallinen esi-isä on elänyt juuri 1100-luvulla. Hän on ilmeisesti ollut nimeltään Korha, koska kaikilla linjoilla on sama sukunimi, joka on ehkä omaksuttu välillä 1100-1300.

[Kimmo Kemppainen]

Ei se tule, olen pahoillani, Korhosen nimi voi liittyä tähän mutta Georgioksen sitominen asiaan voi osoittautua ongelmalliseksi.
Kimmo Kemppainen

Georgios-nimen etymologia tulee kuitenkin kiusallisen lähelle tätä teemaa.

[Toi Korhoi]

Ei se tule, olen pahoillani, Korhosen nimi voi liittyä tähän mutta Georgioksen sitominen asiaan voi osoittautua ongelmalliseksi.
Kimmo Kemppainen
No, en osaa kreikkaa mutta Georgioksen kantasanastoa on englantilaisen käännöksen mukaan "γεωργέω geōrgeō "to be a farmer; to plow, till, cultivate" eli siis kreikan viljely-sanasto, Zeus Georgos oli muinaisten kreikkalaisten kasvun ja sadon jumala. On tietysti makuasia, missä vaiheessa etymologinen silta on jo aasinsilta. Kasvattaa vs. kasvaa?

[Kimmo Kemppainen]

Ilmeisesti pyhä Georgios on ottanut balttilaisen keväänjumalan juhlapaikan ja toki sikäli liittyy kasvun juhlimiseen. Hän on myös maanviljelyn suojeluspyhimys, mikä hyvinkin kyllä liittyy nimen etymologiaan.

Sitten tullaan karjalaiseen kasvua merkitsevään verbiin. Periaatteessahan Korhosten nimen johtaminen joko ristimänimestä Gorga tai karjalaisesta verbistä korhota on täysin järkevä ajatus.

Ajattelen itse niin, että maanviljelykseen kyllä kiistatta liittyvän pyhimyksen ja karjalankielen verbin välillä voi meidän silmissämme olla yhteys, mutta ehkä Korhosen nimi on järkevää selittää mieluummin jomman kumman kuin molempien pohjalta. Tämä liittyy tietenkin siihen, että vaikka korhoamista olisi juhlittu Gorgan päivänä, niin verbi korhota ei varmastikaan johdu Gorgan nimestä.

Kimmo Kemppainen

No, en osaa kreikkaa mutta Georgioksen kantasanastoa on englantilaisen käännöksen mukaan "γεωργέω geōrgeō "to be a farmer; to plow, till, cultivate" eli siis kreikan viljely-sanasto, Zeus Georgos oli muinaisten kreikkalaisten kasvun ja sadon jumala. On tietysti makuasia, missä vaiheessa etymologinen silta on jo aasinsilta. Kasvattaa vs. kasvaa?

[Mataleena]

Tässä on juuri nimistön selittämisen perusongelma: se että meillä on nykyään nimisana puhakka merkitsemässä tietynlaista puuskaista sääolosuhdetta, ei kerro, millaisia merkityskenttiä sillä oli myöhäiskeskiajan itäsuomalaisessa kansankielessä. Sisältyykö siihen kenties jokin venäjän kielen sana vai onko sekin erisnimijohdannainen? Säätiloista ei sentään vielä tietääkseni ole erisnimiä sukeutunut, jos nyt ei Pakkasukkoa ja Hallatarta lasketa :)

Jens

Tarjottelen: Helle, Pouta, Pakkanen, Sumu, Tuisku, Usva jne.

[Toi Korhoi]

...Ajattelen itse niin, että maanviljelykseen kyllä kiistatta liittyvän pyhimyksen ja karjalankielen verbin välillä voi meidän silmissämme olla yhteys, mutta ehkä Korhosen nimi on järkevää selittää mieluummin jomman kumman kuin molempien pohjalta.
Hyvä näkökulma, silti kehityskulut mallia Mononen->mono (kenkä)->monottaa (potkaista kengällä) ovat ihan mahdollisia. Georgios oli sotilas, sotilaana hänet myös ikoneissa kuvataan, vaikka hänen nimensä tarkoittaa maanviljelijää ja perustuu kreikan "kasvattaa, viljellä" tyyppiseen sanastoon. Merkitys ei varmasti auennut karjalaiselle ilman asian kertomista, jonkun toimesta. Novgorodin kaupungissa oli 1100-luvulla jo pieni kreikkalaisten pappien ja käsityöläisten siirtokunta, lisäksi heitä liikkui lähes varmasti myös Karjalan alueella, esimerkkinä munkki Sergius Riekkalassa. Pidän aika selvänä sitä, että kasteessa annettujen nimien taustat selitettiin kastetuille, esimerkiksi heidän toimestaan.

[Movitz]

Juuri tällaiset Mononen <"hiihtokenkä" -tyyppiset nimijuonnot ovat nähdäkseni niitä, joista kipeimmiten pitäisi päästä eroon :)

Koska olen itse pyhimyskalenterifriikki, lähtisin mieluummin makustelemaan jotain -monos -päätteistä varhaiskristillistä sankaria

Jens

[Toi Korhoi]

Juuri tällaiset Mononen <"hiihtokenkä" -tyyppiset nimijuonnot ovat nähdäkseni niitä, joista kipeimmiten pitäisi päästä eroon :)

Koska olen itse pyhimyskalenterifriikki, lähtisin mieluummin makustelemaan jotain -monos -päätteistä varhaiskristillistä sankaria

Jens
"Mono oli alun perin liperiläisen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Liperi) Jussi Monosen (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jussi_Mononen&action=edit&redlink=1) (1888-1961) perustaman Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:n (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lahden_Saapas-_ja_Lapikasteollisuus_Oy&action=edit&redlink=1) tuotemerkki, mutta vakiintui sittemmin yleisnimeksi hiihtokengälle."

[Kimmo Kemppainen]

Jos vähän tässä vielä selvennän näkökulmaani, niin eikö karjalan korhota-verbi ole luultavasti samaa kantaa kuin suomen korottaa, korkea?

Kannattaako yrittää osoittaa, että tämä suomen juuri johtuu nimestä Georgios, koska tämän nimen kreikkalainen etymologia tarkoitti maan työstämistä, joka puolestaan merkityksellisesti liittyy kasvuun, minkä taas kreikkalaiset papit selittivät karjalaisille kastetuille?

Kimmo Kemppainen

Hyvä näkökulma, silti kehityskulut mallia Mononen->mono (kenkä)->monottaa (potkaista kengällä) ovat ihan mahdollisia. Georgios oli sotilas, sotilaana hänet myös ikoneissa kuvataan, vaikka hänen nimensä tarkoittaa maanviljelijää ja perustuu kreikan "kasvattaa, viljellä" tyyppiseen sanastoon. Merkitys ei varmasti auennut karjalaiselle ilman asian kertomista, jonkun toimesta. Novgorodin kaupungissa oli 1100-luvulla jo pieni kreikkalaisten pappien ja käsityöläisten siirtokunta, lisäksi heitä liikkui lähes varmasti myös Karjalan alueella, esimerkkinä munkki Sergius Riekkalassa. Pidän aika selvänä sitä, että kasteessa annettujen nimien taustat selitettiin kastetuille, esimerkiksi heidän toimestaan.

[Toi Korhoi]

Jos vähän tässä vielä selvennän näkökulmaani, niin eikö karjalan korhota-verbi ole luultavasti samaa kantaa kuin suomen korottaa, korkea?

Kannattaako yrittää osoittaa, että tämä suomen juuri johtuu nimestä Georgios, koska tämän nimen kreikkalainen etymologia tarkoitti maan työstämistä, joka puolestaan merkityksellisesti liittyy kasvuun, minkä taas kreikkalaiset papit selittivät karjalaisille kastetuille?

Kimmo Kemppainen
Ehkä noin yhteenvedon tasolla vain totean että meillä on tässä kaksi toimivaa rinnakkaista nimen selitystä, joilla on tosin vielä mielenkiintoinen yhtymäkohta. Kyseessä on joko muinaiskarjalainen kasvutematiikkaan perustuva nimi tai sitten hyvin varhainen karjalainen ortodoksinimi, kyseinen pyhimys vain sattuu olemaan maanviljelijöiden suojelija.

[Kimmo Kemppainen]

Kuulostaa järkevältä.

Sinällään kreikkalaisvaikutukset Karjalassa ovat minustakin todella mielenkiintoinen asia. Itse asiassa ikoneista ja miksei freskoistakin saattaa hyvinkin pystyä sanomaan, onko tekijä ollut Bysantista. Maalaustekniikassa on ainakin myöhemmin ollut eroja.
Kimmo Kemppainen

Ehkä noin yhteenvedon tasolla vain totean että meillä on tässä kaksi toimivaa rinnakkaista nimen selitystä, joilla on tosin vielä mielenkiintoinen yhtymäkohta. Kyseessä on joko muinaiskarjalainen kasvutematiikkaan perustuva nimi tai sitten hyvin varhainen karjalainen ortodoksinimi, kyseinen pyhimys vain sattuu olemaan maanviljelijöiden suojelija.

[Korhoant]

Mielenkiintoinen keskustelu heräsi "Korho"-sanan alkuperästä. Kaksi vähän eriävää lähtökohtaa.
Jos oletetaa "Korhon" syntyneen 1100 - 1300-luvulla Laatokan-Karjalssa, josta se levisi 1200-1400-luvulla Suur-Savoon, niin lähtikö kaikki Korho-"nimenkantajat" eteenpäin, koska 1500-1600-luvun vaihteesta en ole löytänyt siltä alueelta yhtään Korhoa-Korhosta? 1500-luvun puolivälistä muutama Korhonen vielä löytyy, mutta minne häviää myöhemmin? Sama suunta näyttää olevan muillakin savolaisilla sukunimillä? 1600-luvun alussa oli Karjalassa vain noin 5% (korkeintaan 10%) "savolaisperäisiä sukunimiä, loput oli -son, -poika, -moff, -poff peräisiä nimiä.
Ruotsi ja Venäjä kiistelivät Kannaksen ja Karjalan omistuksesta 1000-luvulta lähtien ja kun ensimäinen rauha Pähkinäsaaressa solmittiin 1323 Laatokanseutu jäin silloin Venäjän vallan alaiseksi. Oliko tämä yksi syy kannaksen suomalaisten muutolle Savoon?
Vihanpito ja kahakat jatkuivat sitten 1600-luvulle saakka, kunnes Stolpovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni ja Karjalankannas tulivat Ruotsin hallintaan. Kun ruotsin roomalaiskatollinen kirkko aloitti alueella voimakkaan käänytystyön, pakeni käänytystä arviolta puolet alueen ortotoksi väestöstä Venäjän puolelle. Tätä tyhjiötä täyttämään saapui sitten pääasiassa Savosta, savolaisen sukunimen omavia "paluumuuttajia", jolloin savolaiset sukunimet yleistyivät Karjalassa.
Oma päätelmäni: Pähkinäsaaren rauha voimisti muuttoa Suur-Savoon ja Stolpovan rauha taas paluumuuttoa Karjalaan? ;)

Itse asiassa idea oli siis Georgios->kreikkalaiselta pohjalta muinaisvenäjän Gjorga (- ja Gjurgi josta mm. Juri)->karjalan Korha. Gorgonius kuulostaa hyvältä lähtömuodolta, mutta siltä puuttuu Georgioksen "korhoamisen" kanssa yhtenevä merkityskokonaisuus (kasvu jne.), Gorgonius on katolisen kirkon pyhimys enkä ainakaan itse tunne kuin muinaisvenäjästä lainautumista karjalaan äännevastaavuudella g->h.

Suistamoinen tuskin liikkui Siikajoella Gorgoniuksena, vaan taustalla oli joku muu nimi, joka ymmärrettiin pyhimysnimen mukaelmana, siksi Gorgonius tai Gregorius-kirjaukset. Ehkä olisi jopa mahdollista, että hänen etunimensä oli Korha? Korjaus vielä edelliseen tekstiin:"Siikajoelta on säilynyt kirjaus Gorgonius Suistamoisesta, kirjuri on sittemmin mielestäni tosin väärin tulkinnut nimen "Gorga" l. ehkä jopa Korha perustuvaksi nimeen Gorgonius tai Gregorius, kun taustalla on Georgios.

Aiheeseen liittyen: Sotkamon, Rautalammin ja Nilsiän Korhosten laskennallinen esi-isä on elänyt juuri 1100-luvulla. Hän on ilmeisesti ollut nimeltään Korha, koska kaikilla linjoilla on sama sukunimi, joka on ehkä omaksuttu välillä 1100-1300.

[Wilmak]

Mielenkiintoista mietiskelyä tässä ketjussa.

Tuli mieleeni Kalevalan nimistö, ovathan monet henkilöiden nimet savolaisittain nen-päätteisiä. Väinämöinen, Joukahainen, Ilmarinen...

Onko mitään syytä päätellä noiden runojen syntyneen savolaisten keskuudessa ja sattumoisin vain säilyneen parhaiten Karjalassa, mistä ne muistiin merkittiin? Löytyykö Kalevalaisille nimille vastineita oikeasta elämästä? Etunimiä ainakin nyt jälkeenpäin :)


t. Wilma

[Toi Korhoi]

...Jos oletetaa "Korhon" syntyneen 1100 - 1300-luvulla Laatokan-Karjalssa, josta se levisi 1200-1400-luvulla Suur-Savoon, niin lähtikö kaikki Korho-"nimenkantajat" eteenpäin, koska 1500-1600-luvun vaihteesta en ole löytänyt siltä alueelta yhtään Korhoa-Korhosta?
Myöhäisempiä kirjauksia on silti aika paljonkin, esimerkiksi Hiitolasta ja Kurkijoelta, samoin näitä ehkä asiaa sivuavia, joista Sakkolan Koronen-kirjaukset ovat erityisen kiinnostavia, Korholan kylän vuoksi. No, onhan Rautu ja sen Korkonen-kirjauksetkin siinä vieressä:

Korkoin, Eskell Peersson,
* Rautu 1666.03.09-10, gg1/939/4
Korkoin, Henrich, Tuokslahti
* Suistamo, Salmi, Sorta 1688.10.15-19, gg7/179-179v/14
Korkoinen, Eskell Peersson, inhyses man
* Rautu 1665.09.1-2, gg1/1021v/9
Korkonen, Olof Jacobsson,
* Räisälä 1673.03.13-14, gg1/137/11

Koroin, Matz,
* Sakkola 1662.09.18-20, gg1/1150/18
Koroin, Michel,
* Sakkola 1670.08.19-20, gg1/431v/4
Koroin, Simon,
* Sakkola 1662.09.18-20, gg1/1150/18
Koroinen, Anders,
* Sortavala 1667.10.02-04, gg1/840/29
Koroinen, Michell, Höllmölä
* Kurkijoki 1667.02.18-19, gg1/760v/26
Koroinen, Michell Simonsson,
* Sakkola 1668.10.08-09, gg1/667/3
Koroinen, Michell Simonsson,
* Sakkola 1668.10.08-09, gg1/667/B
Koronen, Matz,
* kisalmi/Pyhäjärvi 1657.05.05, gg1/1233-1234v/3

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/tma/kaki/ttsl/ttsl66.htm

Olen muuten aivan samaa mieltä näiden rauhantekojen roolista tässä asiassa.

[Korhoant]

Kiitos noista tiedoista, mutta minä en oikein pidä noita Korkoisia Korhosten esipolvina? En tiedä onko tulkintani väärä, mutta en ole löytänyt näistä jatkoa Korhosiin?
Tuo tuomiokirjan kortiston tietolähde on kyllä hyvä ja nuo Korhoset löytyy myös verokirjoista.
Niilo Laurinpoika Korhonen poikineen Juho ja Lauri saapuu Uukuniemen Sikopohjaan noin 1631 Dinthy Kiatimoffin autiotilalle ja heistä suku jatkuu meidänpäiviimme.
Antti, Heikki ja Matti Mikonpoika Korhonen saapuu taasen Kurkijoen Otsanlahteen 1640-luvun vaiheilla ja he vilahtelevat verokirjoissa 1600-luvun lopulle, kunnes Matti 1683 joutuu "kuurona ja köyhtyneenä luovuttamaan isännyyden Juho Mårdelle ja Heikki on 1696 savuluettelossa sokea ja kerjäläinen. Antti taase on kuollut jo ennen vuotta 1683. Heiltä jää kyllä jälkipolvia, mutta heitä ei pysty yhdistämään myöhempiin Korhosiin?

[Park]

Mielenkiintoinen keskustelu heräsi "Korho"-sanan alkuperästä. Kaksi vähän eriävää lähtökohtaa.
Jos oletetaa "Korhon" syntyneen 1100 - 1300-luvulla Laatokan-Karjalssa, josta se levisi 1200-1400-luvulla Suur-Savoon, niin lähtikö kaikki Korho-"nimenkantajat" eteenpäin, koska 1500-1600-luvun vaihteesta en ole löytänyt siltä alueelta yhtään Korhoa-Korhosta? 1500-luvun puolivälistä muutama Korhonen vielä löytyy, mutta minne häviää myöhemmin? Sama suunta näyttää olevan muillakin savolaisilla sukunimillä? 1600-luvun alussa oli Karjalassa vain noin 5% (korkeintaan 10%) "savolaisperäisiä sukunimiä, loput oli -son, -poika, -moff, -poff peräisiä nimiä.
Ruotsi ja Venäjä kiistelivät Kannaksen ja Karjalan omistuksesta 1000-luvulta lähtien ja kun ensimäinen rauha Pähkinäsaaressa solmittiin 1323 Laatokanseutu jäin silloin Venäjän vallan alaiseksi. Oliko tämä yksi syy kannaksen suomalaisten muutolle Savoon?
Vihanpito ja kahakat jatkuivat sitten 1600-luvulle saakka, kunnes Stolpovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni ja Karjalankannas tulivat Ruotsin hallintaan. Kun ruotsin roomalaiskatollinen kirkko aloitti alueella voimakkaan käänytystyön, pakeni käänytystä arviolta puolet alueen ortotoksi väestöstä Venäjän puolelle. Tätä tyhjiötä täyttämään saapui sitten pääasiassa Savosta, savolaisen sukunimen omavia "paluumuuttajia", jolloin savolaiset sukunimet yleistyivät Karjalassa.
Oma päätelmäni: Pähkinäsaaren rauha voimisti muuttoa Suur-Savoon ja Stolpovan rauha taas paluumuuttoa Karjalaan? ;)
Näin on tapahtunut todennäköisesti myös Parkkonen-nimen kohdalla. Muolaasta löytyvät Parkkoset olivat näitä Savosta Kannakselle muuttaneita eikä päinvastoin.

[Korhoant]

Varmaan näin on monen suvun kohdalla. Kun Karjalaan ilmaantui näitä "Savon sukuisia" nimiä, niin vastaavasti monta nimeä hävisi Savosta, ainakin Rantasalmen seutuvilta.
Näin on tapahtunut todennäköisesti myös Parkkonen-nimen kohdalla. Muolaasta löytyvät Parkkoset olivat näitä Savosta Kannakselle muuttaneita eikä päinvastoin.

[Toi Korhoi]

Kiitos noista tiedoista, mutta minä en oikein pidä noita Korkoisia Korhosten esipolvina? En tiedä onko tulkintani väärä, mutta en ole löytänyt näistä jatkoa Korhosiin?
Tunnet asian varmasti paremmin kuin minä, mutta esipolvia ne eivät tietenkään ole. Liittyen kuitenkin nimiin, myös ilman sukulaisuussuhdetta, Koronen ja Korkonen ovat kiinnostavia. Kuten mm. Kemppainen ja Kaleva toivat esille, emme tunne Korhonen-nimen antomotiivia, mutta emme myöskään sitä miten laajaa nimen käyttö on ollut. Nimi on myös saattanut muuttua ajan kanssa, sillä on saattanut olla rinnakkaismuotoja, esim.

1. "Gorga" -> Korha- tai Korka-, josta ehkä myös Korkka?

Koro- <- 1. Korko -> Korho- ?

DNA testit tuovat ehkä aikanaan lisää tietoa nimien suhteista?

[Movitz]

Niin, on kiinnostavaa kysyä, onko nimijuuri korho- palautettavissa samaan kanta-asuun kuin nimisanat

perhe / pereh
venhe / veneh
valhe / valeh

josta

Korho / Koro-

vastaava kaksinaisuus vallinnee ainakin nimissä Pölö-/Pölhö- ja Törö-/Törhö-

Jens

[Korhoant]

Niin arvailujahan minunkin arviot on ja mitä kätkeytyy sitten noiden -son ja -poika päätteiden taa? Suomalaisiahan nekin (kai) on?
Pitää vielä tarkastella alkuperäisistä asiakirjoista noita Korkoisia ja Koroisia, noiden paikkojen löytäminen asiakirjoista on vain turhan hankalaa?
Tunnet asian varmasti paremmin kuin minä, mutta esipolvia ne eivät tietenkään ole. Liittyen kuitenkin nimiin, myös ilman sukulaisuussuhdetta, Koronen ja Korkonen ovat kiinnostavia. Kuten mm. Kemppainen ja Kaleva toivat esille, emme tunne Korhonen-nimen antomotiivia, mutta emme myöskään sitä miten laajaa nimen käyttö on ollut. Nimi on myös saattanut muuttua ajan kanssa, sillä on saattanut olla rinnakkaismuotoja, esim.

1. "Gorga" -> Korha- tai Korka-, josta ehkä myös Korkka?

Koro- <- 1. Korko -> Korho- ?

DNA testit tuovat ehkä aikanaan lisää tietoa nimien suhteista?

[Korhoant]

Vannomatta paras, kaikki vihjeet on syytätutkia. Kyllä noissa nimiasuissa on aika paljon vaihtelua. :)
Niin, on kiinnostavaa kysyä, onko nimijuuri korho- palautettavissa samaan kanta-asuun kuin nimisanat

perhe / pereh
venhe / veneh
valhe / valeh

josta

Korho / Koro-

vastaava kaksinaisuus vallinnee ainakin nimissä Pölö-/Pölhö- ja Törö-/Törhö-

Jens

[Korhoant]

Kannaksen verokirjojen etsiminen 1600-luvulta on hankalaa, mutta 1727 maakirjasta löytyy Korhoseen "kallellaan" olevia:
1727 Maakirja
Matti Simonpoika Korko, Räisälä Kaukola, sivu 671
Gabriel Barlieson Kårku, Räisälä Koutola, sivu 673
Gustaf Carlson Kårku, Räisälä Kortensalmi, sivu 674
Tuomas Pekanpoika Korcka, Sakkola Sunindtka, sivu 725 ja sivu 737
Matti Korhoin, Rautus Kirkko, sivu 740
http://digihakemisto.appspot.com/index_ay?amnimeke=Vanhan+Suomen+tilej%C3%A4&sarnimi=Asiakirjat&aynimi=Revisiop%C3%B6yt%C3%A4kirja%2C+joka+sis%C3% A4lt%C3%A4%C3%A4+Viipurin+ja+K%C3%A4kisalmen+provi nssien+maakirjan++1727-1727+%289818%29&ay=1986694&sartun=250990.KA&atun=317403.KA&ay2=162747


Tunnet asian varmasti paremmin kuin minä, mutta esipolvia ne eivät tietenkään ole. Liittyen kuitenkin nimiin, myös ilman sukulaisuussuhdetta, Koronen ja Korkonen ovat kiinnostavia. Kuten mm. Kemppainen ja Kaleva toivat esille, emme tunne Korhonen-nimen antomotiivia, mutta emme myöskään sitä miten laajaa nimen käyttö on ollut. Nimi on myös saattanut muuttua ajan kanssa, sillä on saattanut olla rinnakkaismuotoja, esim.

1. "Gorga" -> Korha- tai Korka-, josta ehkä myös Korkka?

Koro- <- 1. Korko -> Korho- ?

DNA testit tuovat ehkä aikanaan lisää tietoa nimien suhteista?

[Toi Korhoi]

Tuomas Pekanpoika Korcka, Sakkola Sunindtka

Nopeaa toimintaa! Tuomas Korkka näkyy asuneen Sakkolan Korholassa:

http://www.metsapirtti.net/suvut/korkka/TuomasKorkka-3polvea.html

[Toi Korhoi]

Korkan kotipaikka Sunikkala on ilmeisesti Korholanjaaman viereinen kylä, osa Suur-Korholan kylää. Onkohan Korkan suvun aiemmista vaiheista mitään tietoa? Onko sukunimen taustoista mitään käsitystä? Jos parempaa selitystä ei löydy, Korkka voisi ehkä olla Georgios-nimistöä, "Gorga"->"Korkalainen/Korkka.

[Korhoant]

Vaikea löytää verokirjoja 1600-luvulta. Muutamia kirjoja löytyi 1683, -85, -86 Räisälästä Raudusta ja Sakkolasta. Ainut jota voisi pitää Korckana löytyi 1685 henkikirjasta Sakkolasta? Matti Korcka? Todennäköisesti kuitenkin Korckia?
http://digi.narc.fi/digi/fetch_lqjpg.ka?kuid=10931645

Korkan kotipaikka Sunikkala on ilmeisesti Korholanjaaman viereinen kylä, osa Suur-Korholan kylää. Onkohan Korkan suvun aiemmista vaiheista mitään tietoa? Onko sukunimen taustoista mitään käsitystä? Jos parempaa selitystä ei löydy, Korkka voisi ehkä olla Georgios-nimistöä, "Gorga"->"Korkalainen/Korkka.

[Nedergard]

Korkka (asiakirjoissa kaikki mahdolliset c-, k-, g-, o- ja å-kirjainten vaihtelut eli Corka, Gorka, Korcka, Kårcka jne.). Suku on Metsäpirtin (aik. Sakkolan) Sunikkalasta. Vanhemmissa asiakirjoissa kylänä on Korhola, joka 1939 tilanteen mukaan käsittäisi suurin piirtein Korholanjaaman, Martinkorholan, Hatakkalan, Malakin ja Sunikkalan kylät.

Mielenkiintoista on, että Korhola-kylännimestä huolimatta alueelta ei löydy juuri lainkaan Korhosia...

Toinen huomattava seikka on, että Korkka-nimen tulkinta vanhoista käsialoista on hankalaa, koska se on niin lähellä Kokkoa (Kocko jne.), joka taas löytyy Inkerin Lempaalasta, jonne Sakkolasta/Metsäpirtistä on ollut varsin kiinteät suhteet.

Itse epäilen vahvasti Korkka- ja Korhola-nimien yhteyttä.

Vaikka keskustelu tähän mennessä on ollut ajatuksia herättävä, se on mielestäni liukunut liiaksi näennäisetymologiaan, kuten "Mononen->mono" -esimerkki osoitti. Kannattaisi ainakin vilkaista teoksia Nimistöntutkimuksen perusteet, Suomen kielen etymologisen sanakirja, Suomen sanojen alkuperä ja Suomen murteiden sanakirja (viime mainitusta löytyy verkosta kala-käävätä (http://kaino.kotus.fi/sms/) ...).

[Tapani Kovalaine]

Suomen murteiden sanakirja tuntee sanan korho:

1 korho n.
2 korhoilla v.
3 korhokorva n.
4 korhokönnö s.
5 korholako s.
6 korholiini n.
7 korhonen n.
8 korhopää n.
9 korhos s.
10 korhostaa v.
11 korhota v.
12 korhotella v.
13 korhotukka n.

[Toi Korhoi]

Vaikka keskustelu tähän mennessä on ollut ajatuksia herättävä, se on mielestäni liukunut liiaksi näennäisetymologiaan, kuten "Mononen->mono" -esimerkki osoitti. Kannattaisi ainakin vilkaista teoksia Nimistöntutkimuksen perusteet, Suomen kielen etymologisen sanakirja, Suomen sanojen alkuperä ja Suomen murteiden sanakirja (viime mainitusta löytyy verkosta kala-käävätä (http://kaino.kotus.fi/sms/) ...).
Kiitos tiedosta. Mono-esimerkki oli siis tarkoitettu osoittamaan että sanoja syntyy ja niiden merkitys muuttuu. Tietääkseni Mononen-suku ei ole saanut nimeään mono-kenkien mukaan, mutta ehkä olen väärässä? Näennäisetymologia on taas siihen liittyen aika subjektiivinen asia ja eri nimiselitysten uskottavuus usein uskon varassa, jos selviä menetelmävirheitä ei voida osoittaa.

Liittyen vahvaan epäilyysi Korkka- ja Korhola-nimien mahdollisesta yhteydestä, oletan että se perustuu johonkin parempaan ideaan? Haluatko kertoa mikä tämä teoria on vai onko epäilysi luonteeltaan enemmänkin yleistä? Korkka-sukuisten DNA-tulokset kiinnostaisivat myös?

[Nedergard]

Mono on hyvä esimerkki liian hätäisestä päättelystä, sillä hiihtokenkää tarkoittava sana keksittiin vasta 1932 nimikilpailun perusteella. Sen taustalla on kreikan 'monos' (nimikilpailun voittajan mukaan, itse arvelen, että ehdotuksen tekijä ajatteli enemmän perustajan sukunimeä Mononen ja löysi sanalle "hienolta" kuulostavan perustelun). Se on kuitenkin hyvä esimerkki "muna vai kana?" -ongelmasta eli kumpi oli ensin. 'mono' on jo niin arkinen sana, että harva tulee ajatelleeksi, kuinka nuori se itse asiassa on.

Oma näkemykseni on myös sitä näennäisetymologiaa. Aikaisemmin ehdotettu Georgius -> Gorga vaikuttaa uskottavalta (jolloin Korhosella ja Korkalla olisi siis yhteinen alkuperä, mutta ei siis Korhonen->Korkka). Itse olisin enemmän taipuvainen ajattelemaan korkeaa tai murteiden sanakirjan tarjoamia merkityksiä 'korkki' ja 'jalkineen korko'. Täysin mutua...

Kannattaa myös muistaa, että Sakkolasta löytyy myös Karhola-niminen kylä. Korhola-nimeä voi myös selittää sillä, että saman pitäjän kahdella kylällä piti olla eri nimi... Arvailua taas, mutta ei täysin mahdoton vaihtoehto.

[Ari Kolehmainen]

Suomen murteiden sanakirja tuntee sanan korho:

1 korho n.
2 korhoilla v.
3 korhokorva n.
4 korhokönnö s.
5 korholako s.
6 korholiini n.
7 korhonen n.
8 korhopää n.
9 korhos s.
10 korhostaa v.
11 korhota v.
12 korhotella v.
13 korhotukka n.

Minä olen taipuvainen Korhosenkin tapauksessa enemmän uskomaan tällaiseen selitykseen ja nimen perustaa hakisin suomen kielestä.

[Toi Korhoi]

Korhosesta ei saa Korkkaa, mutta Gorgasta saa johdettua periaatteessa molemmat, siitä olen samaa mieltä. Korhonen on ehkä nimen karjalaistunut muoto, Korkka taas lähempänä esikuvaa? Yhteinen nimen motiivi ei kerro sukulaisuudesta, mutta en hämmästy jos Korkat edustavat karjalaista N1c1 CTS8445-linjaa.

[Korhoant]

Niin "suttaahan se olla niinni", mutta tuo sanakirja on tuskin monen sadan vuoden vanha ja mistä nuo nimet sitten juontaa?
”Gorga” sanalle on selvä lähtökohta tuhannen vuoden takaa ja Arin selvitys tuntuu "maalaisjärkeenikin" luontevalta. Jospa nuo sanakirjan sanat perustuvatkin Gorga-sanaan ainakin osa noista sanoista? Samoin jospa se 1200-luvulla elänyt Korhosten esi-isä on antanut nimen Metsäpirtin Korholalle, Mäki-Korholalle, Korholan Jaamalle ja Martin-Korholalle, ennen Korhosten siirtymistä 1200-1400-luvulla Suur-Savoon Ruotsi-Suomen puolelle?
Tuskimpa nimen alkuperä täysin koskaan selviää, mutta voimmehan sitä arvailla ja Arin esittämä "sanan selitys" kyllä tuntuu minusta luontevimmalta.
http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon12.gif http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon14.gif

Suomen murteiden sanakirja tuntee sanan korho:

1 korho n.
2 korhoilla v.
3 korhokorva n.
4 korhokönnö s.
5 korholako s.
6 korholiini n.
7 korhonen n.
8 korhopää n.
9 korhos s.
10 korhostaa v.
11 korhota v.
12 korhotella v.
13 korhotukka n.

[Movitz]

Tuo korhopää olisi kyllä ihan kiintoisa sukunimen lähtökohta. Onhan meillä nähtävästi nimijuuret Katapää/Kataparta ("lettiparta") > Katainen ja Rautaparta(nen) ("punaparta"), niin miksei myös korhopää > Korhonen ja mustapää > Mustonen? Mitä merkityksiä korhopäälle on annettu?

Jens

[Toi Korhoi]

Tuo korhopää olisi kyllä ihan kiintoisa sukunimen lähtökohta. Onhan meillä nähtävästi nimijuuret Katapää/Kataparta ("lettiparta") > Katainen ja Rautaparta(nen) ("punaparta"), niin miksei myös korhopää > Korhonen ja mustapää > Mustonen? Mitä merkityksiä korhopäälle on annettu?

Jens
Tämä lienee näitä "kasi korhistelee" l. "pitää karvojaan pörrössä" tyyppisiä, ihan mahdollisia kasvuun ja kohoamiseen liittyviä juontoja.Voi kuitenkin olla, että uskottavimman etymologian ratkaisevat esim. Korkka-suvun DNA-tulokset. On nimittäin aika kiinnostavaa, että juuri Korholasta löytyy Gorka-kirjauksia. Jos yhteistä perimää ei löydy, idea pyhimysnimestä on tietysti vähemmän uskottava, vaikka ei silti mahdoton. Samankaltainen nimi ei edellytä sukulaisuutta.

[Korhoant]

Tässä luettelo mistä Savolaiset sukunimet tulee
http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php?title=Savolaisten_sukunimien_alkuper%C3% A4&oldid=7051

[Movitz]

Mitä karseaa roskaa. Kuten eräs facebook-kaverini kommentoi, toivottavastii tuohon ei ole tärvelty veromarkkoja.

Lisää infernaalista p*skaa löytyy hiljattain avautuneelta sivustolta
http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/index.html

[Toi Korhoi]

Mitä karseaa roskaa. Kuten eräs facebook-kaverini kommentoi, toivottavastii tuohon ei ole tärvelty veromarkkoja.

Lisää infernaalista p*skaa löytyy hiljattain avautuneelta sivustolta
http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/index.html
Kyllä asian harrastamisesta pitäisi edes vähän säälipisteitä tulla. Onhan molemmissa ihan asiaakin mukana.

[Movitz]

Niin, ainahan tuo voi laukaista elämänmittaisen kiinnostuksen nimistötutkimukseen ja ties vaikka kantaa kerran kaunistakin hedelmää :)

On pidettävä mielessä, että nimistöntutkimus ei ole ensisijaisesti nimien makustelua enemmän tai vähemmän kasvantaviärien leukojen välissä, vaan systemaattista, vertailevaa lähdetyötä (ja silti ikuista epävarmuutta). Suuriinkaan auktoriteetteihin ei oikein uskalla vedota: Savon historian laatinut Kauko Pirinen, joka itse oli kirkkohistorian professori ja pitkän linjan arkistomies, esittää kyllä välillä niin villejä etymologioita, että ihan hirvittää. Mieleen on jäänyt mm. se, kuinka hän johtaa Pieksämäen Pyhityn Ainolainen -nimen "perheen ainoasta lapsesta", vaikka nimi esiintyy 1500-luvun asiakirjoissa pääasiallisesti muodossa Ainalinen, vuosisadan lopulla Ainolinen ja 1600-luvulla vaihdellen päätyen muotoon Ainolainen (jotka sitten muuttuivatkin 1700-luvulla yllättäen Riipisiksi).

Tässä kohdin mielestäni sukunimikirjan selitys on päivänselvästi oikea: germaanisesta nimestä Aginwald/Ainold on helppoa päästä kansanomaiseen appellatiiviin Ainali/Ainoli ja siitä sukunimeksi.

Miten suvusta sitten tulee Riipisiä, on epäselvä seikka. Sukunimikirjan etymologia <Grip on houkutteleva, mutta vaatii selityksen. Kenties 30-vuotisessa sodassa korpraaliksi kohonnut Mikkeli Henrikinpoika Ainolainen osaisi kertoa asiasta enemmän.

Jens

[Ari Kolehmainen]

Niin, ainahan tuo voi laukaista elämänmittaisen kiinnostuksen nimistötutkimukseen ja ties vaikka kantaa kerran kaunistakin hedelmää :)

On pidettävä mielessä, että nimistöntutkimus ei ole ensisijaisesti nimien makustelua enemmän tai vähemmän kasvantaviärien leukojen välissä, vaan systemaattista, vertailevaa lähdetyötä (ja silti ikuista epävarmuutta). Suuriinkaan auktoriteetteihin ei oikein uskalla vedota: Savon historian laatinut Kauko Pirinen, joka itse oli kirkkohistorian professori ja pitkän linjan arkistomies, esittää kyllä välillä niin villejä etymologioita, että ihan hirvittää. Mieleen on jäänyt mm. se, kuinka hän johtaa Pieksämäen Pyhityn Ainolainen -nimen "perheen ainoasta lapsesta", vaikka nimi esiintyy 1500-luvun asiakirjoissa pääasiallisesti muodossa Ainalinen, vuosisadan lopulla Ainolinen ja 1600-luvulla vaihdellen päätyen muotoon Ainolainen (jotka sitten muuttuivatkin 1700-luvulla yllättäen Riipisiksi).

Tässä kohdin mielestäni sukunimikirjan selitys on päivänselvästi oikea: germaanisesta nimestä Aginwald/Ainold on helppoa päästä kansanomaiseen appellatiiviin Ainali/Ainoli ja siitä sukunimeksi.

Miten suvusta sitten tulee Riipisiä, on epäselvä seikka. Sukunimikirjan etymologia <Grip on houkutteleva, mutta vaatii selityksen. Kenties 30-vuotisessa sodassa korpraaliksi kohonnut Mikkeli Henrikinpoika Ainolainen osaisi kertoa asiasta enemmän.

Jens

Itselläni on suoran isälinjan puolisona ja esiäitinä Ainolainen josta tulee 1700-luvulla Riipinen. Ainolaisen nimen taustaa en ole pohtinut, mutta olen tässä seikassa Jensin kanssa eri koulukunnan edustaja. Mielestäni germaaninen nimi on liian kaukaa haettua ja ratkaisu nimelle löytyy lähempää. En ota kantaa onko Pirinen oikeassa vai ei, mutta onhan Pirinen vaikkapa Saloheimoon verrattuna aivan eri kategoriassa luotettavuudessaan.

[salste]

Mitä karseaa roskaa. Kuten eräs facebook-kaverini kommentoi, toivottavastii tuohon ei ole tärvelty veromarkkoja.

Lisää infernaalista p*skaa löytyy hiljattain avautuneelta sivustolta
http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/index.html

Jens,

Kiitos tieteellisestä palautteesta. Pyydän ystävällisesti tarkentamaan, tarkoitatko sanalla "p*ska" käyttämiäni lähteitä, niiden käsittelyä vai jotain yksittäistä tietoa? Lähdeviitteet on mainittu ko. sivun alalaidassa ja sivujen tarkoitus sekä käytetty metodi ylälaidassa. Mainittakoon erikseen, koska se näyttää jääneen epäselväksi, että kyseessä ei ole tutkimus.

[Movitz]

Tuomas,

minä en hahmota tuon sivuston perimmäistä ideaa: se on toteutettu pitkälti koneellisesti ja nimistä kerrotaan niiden kantajamäärä (ilmeisesti väestörekisterikeskuksen nettipalvelun mukaan). Lisäksi luonnehditaan mekaanisesti nimen yleisyyttä (muutamansadan nimenkantajan nimistä kerrotaan, että nimi "ei ole maassamme harvinainen muttei kovin yleinenkään".

Karttakuvassa esitetään nyt jo lakanneet liikeyritykset, joissan k.o. sukunimi jotenkin figuroi (enemmän varmasti hyödyttäisi kartta, johon olisi merkitty, missä päin nimenkantajia eniten on kirjoilla). Kirsikaksi kakkuun on kerätty jotain täydellisen irrelevanttia lisätietoa, kuten mukavasti allitteroivia nimiä mallia Paavo Paavolainen, ja tietoa, että monet suomalaiset sukunimet päättyvät -nen.

Sivusto on täydellisen epäitsenäinen, eikä sisällä nimen kantajien lukumäärän lisäksi mitään kiinnostavaa tai tutkimuksellisesti relevanttia tietoa. Itse olet jossain sanonutkin, ettei sivuston tarkoitus ole tuottaa tutkimustietoa. Mitä tietoa sen sitten on tarkoitus tuottaa? Mitä sivusto kertoo vierailijalle nimestään?

Minusta sivusto on nykymuodossaan hyödytön, mutta toisaalta nimistömme on niin laaja, ettei sen ei-koneellinen (tutkimuksellisempi) käsittely ole enää yhden ihmisen tehtävissä. Muutenkin (kuten tässä ketjussa on tuumailtukin) käsitystä nimistöstämme ja yksittäisistä nimistä pitäisi voimakkaasti päivittää. Siksi näkisinkin kiinnostavampana hankkeena jonkinlaisen wikipohjaisen uuden sukunimikirjan, jota useampi ihminen/tutkija voisi täydentää, ja jossa voitaisiin käydä jokaisen nimen kohdalla erilliskeskustelua aiheesta. Lakkautettujen firmojen ja yhteensointuvien nimien asemesta kiinnostavia tietoja voisi olla nimen esiintymäalue (ennen ja nyt); nimen merkitys yms, koska tällaisia tietoja nimestä yleensä ollaan etsimässä.

Se että olen kirjoittanut ilkeästi sivustosta ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi sen laatijaa vastaan; tässä ei ole mitään henkilökohtaista.

ystävällisesti,

Jens Nilsson

[Pekka Sipari]

Olen Jenssin kanssa vähän samaa mieltä. Ei tuo sukututkijan taholta oikein oo mittää, mutta kai se on otettava niinku "Manulle illanninen" Minusta tämän viestiketjun vois lopeppetookun siitä ei olevile oo villoja eikä mittää muutakoo kättä pijempöö.

Pekka

[salste]

Jens,

Kiitos vastauksesta.

Sukunimi-infon idea on ilmoitettu sivuston etusivulla. Nimistötutkimuksen asiantuntijat tai sellaisiksi pyrkivät eivät varsinaisesti kuulu sivujen kohderyhmään. Sivuille on koottu sitä tietoa, jota on ollut saatavissa. Sivujen tarkoitus ei ole tarkoitus tuottaa tietoa, vaan kertoa sitä ns. suurelle yleisölle. Pääsisältöä ovat lukumäärä, kartat, samankaltaiset nimet ja linkit. Menetelmä (kone) ja käytetyt lähteet on kerrottu, jotta lukija voi tarvittaessa tarkistaa tiedot tai etsiä lisää. Sivuja ei kannata erehtyä arvioimaan tutkimuksena, koska sellaisesta ei ole kyse eikä näin ole annettu ymmärtää. En myöskään ylenkatsoisi yleisön tarvetta tietää, onko juuri minun nimeni erikoinen vai tavallinen, onko -nne tavallinen sukunimen pääte ja mitkä nimet muistuttavat omaani.

Vastauksena karttakohtaan, Sukunimi-infossa on kuin onkin myös asuinpaikkakarttoja silloin, kun asuinpaikkatietoa on saatu. Muutoin joudutaan tyytymään yritysnimikarttoihin. Niiden avulla voi olla mahdollista paikantaa sukulaisia ennestään tuntemattomilta paikkakunnilta. Lisäbonuksena niiden avulla päästään aikaan ennen väestörekisteriä, sillä yritystietokanta kattaa myös ennen sotia toimineita yrityksiä.

Lukijapalautteen, joka muutoin on ollut asiallista, perusteella sisältö on jo tällaisenaan koettu sekä mielenkiintoiseksi että hyödylliseksi. Maassamme on kuitenkin täysi vapaus laatia parempia julkaisuja, ja jäänkin niitä odottamaan.

[Aslak67]

Niinpä. Joskus kyllä huomaa, miten jotkin arkipäiväisetkin ilmaisut ovat uskomattoman vanhoja. Esimerkiksi, muuan 1640-luvun nuori kainuulainen patrisidi kirvessurmaaja sanoi työn motiivia kysyttäessä "huihai".
Kimmo Kemppainen

Heh, minullakin on kuuluisa kirvessurmaaja entisen rakkaani suvussa. Tuomio: Porvoon torilla katkotaan ensin kädet ja sitten pää. Itse tsaari muutti tuomion ikuiselle lomalle Siperiaan. Never heard about them.

Jostakin luin Puhakoista (ja Holapoista), että:

"Tiedot, joita voidaan pitää kohtalaisen varmoina, päättyvät 1500-luvulle. Sanotaan, että Puhakat olisivat saapuneet Saksasta 1400-luvulla rakentamaan Olavinlinnaa, mutta tietoa ei ole pystytty vielä varmistamaan, joten se voi pysyä toistaiseksi suvun omana legendana."'

Ei se jää pelkän legendan varaan. Puhakat ja Holapat ovat yDNA:n perusteeella saapuneet Saksa-Viron alueelta pääasiassa rakentamaan Olavinlinnaa.

Huhut ja legendat katkotaan yDNA:lla. Oma sukuni oli Suomelanden eteläpuolella sama kuin Holappa ja Puhakka.

Teoreettinen laskutapa TMRCA:lla on naurettava ja epäluotettava. Pitää yhdistää sukututkimukseen, mikä varmistetaan yDNA:lla.

Koska kommenttini perustuu ei-julkiseen yDNA-aineistoon, en vielä toistaiseksi paljasta Puhakan ja Holapan yhteistä geneettistä taustaa oman (alkujaan virolaisen) sukuni kanssa, mutta teen sen ennen tämän vuoden joulua.
Joka tapauksessa olemme tulleet Laosin, Kambodjan ja etelä-Kiinan Yunnanin kautta Liaoningiin talvehtimaan (Ice Age max) ja sieltä edelleen Sayanin vuorilta ja Baikalilta Viroon.

[Pekka Hiltunen]

Joka tapauksessa olemme tulleet Laosin, Kambodjan ja etelä-Kiinan Yunnanin kautta Liaoningiin talvehtimaan (Ice Age max) ja sieltä edelleen Sayanin vuorilta ja Baikalilta Viroon.
Eiköhän sittenkin tultu sieltä Volgan mutkan tuntumasta, vaikka geenisukulaiset itään harhautuivatkin.
PH

[Aslak67]

Eiköhän sittenkin tultu sieltä Volgan mutkan tuntumasta, vaikka geenisukulaiset itään harhautuivatkin.
PH

https://en.wikipedia.org/wiki/Seima-Turbino_phenomenon

Jotkut tulivat, jotkut ei.

http://1.bp.blogspot.com/-npG1QhnACKE/UcPJm8EpJvI/AAAAAAAAI60/K_aLoq8Sptk/s1600/journal.pone.0066102.g004.png

Kai pitää lukea uudestaan Miroslava Derenkon kyhäelmää: "Y-chromosome haplogroup N dispersal from south Siberia to Europe".'

Missä me suomalaiset N1c1-ihmiset vietimme jääkauden maksimin?

Mitä ihmettä nämä tyypit tekivät Liaoningissa?

http://dienekes.blogspot.com/2013/10/ancient-y-chromosomes-of-west-liao.html

[Aslak67]

Asiasta mitään tietämättömänä on helppo esittää varmoja mielipiteitä. Tältä pohjalta heitän mutu-arvelun, että olisiko etymologiana mahdollinen
korhota = korota (korottua). Siitä tulisi luontevasti kasvu-merkitys ja miksei myös ylpeilymerkitys.

Totuus kuitenkin on, että valtaosa Suomen miehistä on Sayan-vuorten alueelta ja Baikalilta. Turkkilaisten ja mongolien hyäkkäysten takia etenkin Tofalarin, Shorin, Sojotin ja Tuvan heimo " halkesi" kahtia paeten Suomeen ja valtaosa aina Peruun saakka.

Eivät rönsyile enää tuonne, koska Perun tiukka puolustusministeri on kovan luokan härmäläinen, Jakke Raimo Milagro Valakivi Álvarez:

Olihan N1c1:llä kieli Baikalin alueella, josta on satoja lainasanoja kirjattuna jo vuonna 1560 ja 1605 ja 1612.

Näin lauantai-illan viihdeosastolle voisin asiaa tuntematta esittää kaksi vaihtoehtoa:

Finnish: "Kuulin kuinka mies yski muutaman kerran ennen kuin korautti kurkustaan hirvittävän räkäklöntin."
Lupaca/Aymara: korahua = linko
Spanish: honda para tirar (linko)
Lupaca/Aymara: korahuatta
Spanish: tirar con honda (heittää lingolla etenkin Fernando Alonson Formula1:n moottoreihin)
Finnish: heittää lingolla, lingota

English: die, kill
Spanish: morir, matar
Finnish: kol3-; kuolla, tappaa
Tamil: kool
Quechua: kolluy, qolluy
Mongol: xoru-
Japan: korosu

[Pekka Hiltunen]

Totuus kuitenkin on, että valtaosa Suomen miehistä on Sayan-vuorten alueelta ja Baikalilta. Turkkilaisten ja mongolien hyäkkäysten takia etenkin Tofalarin, Shorin, Sojotin ja Tuvan heimo " halkesi" kahtia paeten Suomeen.../.. Olihan N1c1:llä kieli Baikalin alueella, josta on satoja lainasanoja kirjattuna jo vuonna 1560 ja 1605 ja 1612.
Tämä saattaa päteä samojedeihin, lappalaisiin ja metsälappalaisiinkin, mutta eiköhän valtaosa myös N1c1-haploa edustavista miehistä ollut Euroopasta. Baikalin alueen lainasanat ovat voineet siirtyä länteen venäläistenkin välittäminä, mutta todennäköisemmin kyse on samasta sanastosta, jota tavataan n.s. Volgan mutkassa ja esim. Mordvassa noin 1000 km Moskovasta kaakkoon, missä on kaksikin suomensukuista vähemmistökieltä edelleen käytössä. Se, että samaa haploa tavataan mainitun Sayan-vuoren vaiheilla ei kai tarkoita sitä, että osa siellä eläneistä miehistä on lähtenyt Jäämeren rannoille ja muodostamaan m.m. Suomeen ainakaan pääosaa miespuolisesta väestöstä osan jäädessä niille sijoilleen: ei kai haplo-näytettä hautojen hampaista ole raavittu, vaan elävien ihmisten poskista?

Teoriat Suomen asuttamisesta käsittääkseni ovat edelleen vallitsevia, eikä myöskään "DNA ja sukututkimus" -osastolla käytävä keskustelu äkkiä läpi vilkaistuna näyttänyt tuovan tähän mitään uutta; Uralin itäpuolelta näyttäisi sen sijaan tulleen N1b-haploa.
PH

[Aslak67]

Tämä saattaa päteä samojedeihin, lappalaisiin ja metsälappalaisiinkin, mutta eiköhän valtaosa myös N1c1-haploa edustavista miehistä ollut Euroopasta. Baikalin alueen lainasanat ovat voineet siirtyä länteen venäläistenkin välittäminä, mutta todennäköisemmin kyse on samasta sanastosta, jota tavataan n.s. Volgan mutkassa ja esim. Mordvassa noin 1000 km Moskovasta kaakkoon, missä on kaksikin suomensukuista vähemmistökieltä edelleen käytössä. Se, että samaa haploa tavataan mainitun Sayan-vuoren vaiheilla ei kai tarkoita sitä, että osa siellä eläneistä miehistä on lähtenyt Jäämeren rannoille ja muodostamaan m.m. Suomeen ainakaan pääosaa miespuolisesta väestöstä osan jäädessä niille sijoilleen: ei kai haplo-näytettä hautojen hampaista ole raavittu, vaan elävien ihmisten poskista?

Teoriat Suomen asuttamisesta käsittääkseni ovat edelleen vallitsevia, eikä myöskään "DNA ja sukututkimus" -osastolla käytävä keskustelu äkkiä läpi vilkaistuna näyttänyt tuovan tähän mitään uutta; Uralin itäpuolelta näyttäisi sen sijaan tulleen N1b-haploa.
PH
Seikkailessani päivittäin kymmenien vuosien aikana DNA-viidakossa törmään alati Hiltusiin, joita kohtaan tunnen tiettyä kunnioitusta.

Kommentoin kernaasti sanomaasi, mutta yli 600 sivulla.

Pekka, pane emailisi sisäiseen postiin minulle.

Kaamoksen ja syyrialaisen "kevään" iskettyä Suomeen saakka Sinulla on aikaa lukea noin 600-sivuinen näkemykseni kyseisestä tapahtumasta. Panen Sinulle rajua ja tieteellistä faktaa, mitä en kuvien copyright-ongelmien vuoksi voi julkaista kirjana paperilla. Älä suinkaan ihmettele aloittaessani pitkäaikaisen työni hyksojen hyökkäyksellä Egyptiin.

Kirja on erillisinä kappaleina PDF-formaatissa, mutta samalla voin sen jakaa ILMAISEKSI muillekin vain suku-forumin genetiikan alkeita osaaville jäsenille.

Siis; jos joku ei tunne genetiikkaa, kirjan loppuosa menee kuuroille korville eli harakoille.

"Harakka" (Hurraca) oli erään panamalaisen intiaaniheimon
päällikkö, joka liittoutumisen vuoksi torjui espanjalaiset ainakin 9 vuoden veristen taistelujen jälkeen. Konkistadorien oli pakko tehdä kirjallisesti erillinen rauha "Harakan" kanssa. Samasta heimosta löytyi jo kauan sitten yDNA R1a-haploa, ja vielä vuonna 1923 heimossa oli yli 300 albinoa.

Eivät espanjalaiset - eivät inkatkaan - suinkaan kaapanneet kaikkia heimoja. Mainittakoon vain Mapuche ja Kolumbian ja Venezuelan raja-alueella asuva "monigeeninen" Wayuu-heimo.

Odotan wiikon, jos joku muukin on kiinnostunut nimenomaan tällä forumilla. Kirja on suomenkielinen.

[Pekka Hiltunen]

Seikkailessani päivittäin kymmenien vuosien aikana DNA-viidakossa törmään alati Hiltusiin, joita kohtaan tunnen tiettyä kunnioitusta.

Kommentoin kernaasti sanomaasi, mutta yli 600 sivulla.

Pekka, pane emailisi sisäiseen postiin minulle.

Kaamoksen ja syyrialaisen "kevään" iskettyä Suomeen saakka Sinulla on aikaa lukea noin 600-sivuinen näkemykseni kyseisestä tapahtumasta. Panen Sinulle rajua ja tieteellistä faktaa, mitä en kuvien copyright-ongelmien vuoksi voi julkaista kirjana paperilla. Älä suinkaan ihmettele aloittaessani pitkäaikaisen työni hyksojen hyökkäyksellä Egyptiin.

Kirja on erillisinä kappaleina PDF-formaatissa, mutta samalla voin sen jakaa ILMAISEKSI muillekin vain suku-forumin genetiikan alkeita osaaville jäsenille.

Siis; jos joku ei tunne genetiikkaa, kirjan loppuosa menee kuuroille korville eli harakoille.

"Harakka" (Hurraca) oli erään panamalaisen intiaaniheimon
päällikkö, joka liittoutumisen vuoksi torjui espanjalaiset ainakin 9 vuoden veristen taistelujen jälkeen. Konkistadorien oli pakko tehdä kirjallisesti erillinen rauha "Harakan" kanssa. Samasta heimosta löytyi jo kauan sitten yDNA R1a-haploa, ja vielä vuonna 1923 heimossa oli yli 300 albinoa.

Eivät espanjalaiset - eivät inkatkaan - suinkaan kaapanneet kaikkia heimoja. Mainittakoon vain Mapuche ja Kolumbian ja Venezuelan raja-alueella asuva "monigeeninen" Wayuu-heimo.

Odotan wiikon, jos joku muukin on kiinnostunut nimenomaan tällä forumilla. Kirja on suomenkielinen.

Kiitosta vain teksteistä. Niissä esiintyvän kaltaiseen ajatuksenrientoon ja neologismeihinkin olen törmännyt aikoinani muissa yhteyksissä ja jätän tekstit nytkin omaan arvoonsa: en katso niitten millään tavoin liittyvän genealogiseen tutkimukseen tai edes sukututkimusharrasteluun, mistä tällä foorumilla on tarkoitus keskustella.
PH

[Aslak67]

Minähän kerron siellä selvästi, ketkä systemaattisesti ovat vastustaneet, vastustavat ja tulevat vastustamaan totuutta.

[Aslak67]

Tapaushan selvietään työssäni perusteellisesti. Mongolit vetivät kiilan Sayan-vuoriston alueelle tofalarien ja muiden paetessa sekä Suomeen että Peruun. Jopa Sayan-vuorenkin veivät mennessään Peruun:

https://es.wikipedia.org/wiki/Distrito_de_Sayán

Tämäkään ei riittänyt, sillä pyhä Tunka-laaksokin vietiin mennessän. Siperian Tunka-laaksosta näkee kymmenen pyhän APU-jumalan vuoret. Perussa heidän kielessään "tunka" merkitsee kymmentä.

Ei sovi sukuforumille? Ainakin autosomalisen STR:n laskelmat kertovat minun N1c1:nä kuuluvan voimakkaammin Ecuadorin ja Perun Quechuaan ja Aymaran Lupacaan.

Ota ihmeellä iloinen ilme kasvoilla hörppy jumalallista APUA:

http://2.bp.blogspot.com/_9441weeaZuA/TI3c8n0wBWI/AAAAAAAAAIA/rixLVxNucg8/s1600/AFICHEAPU.jpg

[Pekka Hiltunen]

Tapaushan selvietään työssäni perusteellisesti. Mongolit vetivät kiilan Sayan-vuoriston alueelle tofalarien ja muiden paetessa sekä Suomeen että Peruun. Jopa Sayan-vuorenkin veivät mennessään Peruun:

https://es.wikipedia.org/wiki/Distrito_de_Sayán

Tämäkään ei riittänyt, sillä pyhä Tunka-laaksokin vietiin mennessän. Siperian Tunka-laaksosta näkee kymmenen pyhän APU-jumalan vuoret. Perussa heidän kielessään "tunka" merkitsee kymmentä.

Ei sovi sukuforumille? Ainakin autosomalisen STR:n laskelmat kertovat minun N1c1:nä kuuluvan voimakkaammin Ecuadorin ja Perun Quechuaan ja Aymaran Lupacaan.

Ota ihmeellä iloinen ilme kasvoilla hörppy jumalallista APUA:

http://2.bp.blogspot.com/_9441weeaZuA/TI3c8n0wBWI/AAAAAAAAAIA/rixLVxNucg8/s1600/AFICHEAPU.jpg
En tullut katsoneeksi linkkejä näin iltamyöhään.

Eikös se muuten ollut Ivan, joka Fjodor Michailovitśin "Karamazovin veljeksissä" lausui tunnustamattomalle velipuolelelleen: "Älykkään miehen kanssa kannattaa aina keskustella."? Smerdjakovhan poti temporaaliepilaepsiaa. Siis ei tiennyt tänään, mitä oli tehnyt eilen...
PH

[Helena Heikkinen]

Tässä luettelo mistä Savolaiset sukunimet tulee
http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php?title=Savolaisten_sukunimien_alkuper%C3% A4&oldid=7051
Tämä on hyvä lähtökohta.
Kysymys 1. Miksi Savossa tarvittiin sukunimiä, vaikka Länsi-Suomessa riitti talon nimi?
Vastaus: Verottaja niitä tarvitsi. Länsi-Suomessa peltoviljely oli vakiintunut, talot ja ihmiset pysyivät paikoillaan. Siksi ihmisen verotustunnukseksi riitti talo. Savossa ei niin ollut, koska siellä elettiin pitkään kaskitaloutta. Sama kaskimaa tuotti satoa vain muutaman vuoden. Verottajan oli pakko käyttää henkilön sukulaisuuteen perustuvaa tunnusta. Siksi Savossa tarvittiin sukunimiä.
Kysymys 2. Mistä savolaiset sukunimet tulivat?
Vastaus: Monesta lähteestä:
a. Esikristillisistä henkilönimistä (Mielo, Lemmitty jne).
b. Ikivanhoista klaanitunnuksista: Suurperheyhteisöillä oli oma tunnuksensa, joka liittynee alunpitäen totemismiin. Suomalais-ugrilaisessa - esikristillisessä kulttuurissa käytettiin usein eläinhahmoja sukua yhdistävinä, voimaa antavina hahmoina. Hirvi, Kontio, Kurki, Varis, Kettu jne. Ne kävivät yhteisön tunnuksina vielä senkin jälkeen, kun ne jo olivat kadottaneet uskomuksellisen merkityksensä. Kuitenkin vielä Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisten pihapiirejä suojeli oma kivinen tai puinen tunnuseläin, jota "ruokittiin".
c. Vanhoista pyhimysnimistä. Kristinuskon vanhimmat kerrostumat tulivat ilmeisesti idästä - erityisesti Novgorodin kautta. Ortodoksipapit antoivat kastettavalle pyhimystensä nimiä. Selitys upposi: Pyhimys suojelisi ja juuri tämä pyhimys oli erityisen ansiokas esimerkiksi antamaan vaikkapa kalaonnea (Pekka, Antti) tai suojelemaan eläimiä pedoilta (Georgios). Ortodoksinen ristiretki tehtiin 1200-luvulla juuri Mikkelin seudulle eli sille alueelle, mikä oli ns. savolaisekspansion keskuspaikkana. Kun Savilahden pogosta tuli läntisen valtapiirin verotusoikeuden alaiseksi 1323, yleistyivät läntisten pyhimysten nimet (Heikki). Näitä nimiä saaneet isännät sattuivat olemaan juuri silloin arvostettuja suvun patriarkkoja, kun verotus alkoi vakiintua 1300-luvun lopussa.

Huom: Savolaisen sukunimistön vanhin kerrostuma ei suosinut paikannimien käyttöä (kaskitaloudessahan se ei ollut relevanttia) eikä myöskään yksilön ominaisuuksiin perustuvia lisänimiä.

Kaikkein suosituimpia novgorodilaisia ortodoksipyhimysten nimiä oli Georgios, Gorgos.
Gorgos oli voitollinen sankari, josta oli arkielämässäkin hyötyä, ja siksi Gorgoksesta tuli suosittu kastenimi. Staraja Ladogalta tunnetaan 1100-luvun kirkko, joka oli omistettu Georgiokselle. Gorgos- pyhimyksen ikoneja oli muinaisen Karjalan tsasounien seinillä. Hankittiinpa niitä kotienkin nurkkauksiin ja naiset askartelivat hänen tunnuksiaan käsitöihinsä. Olisi outoa, jos kaikkein suosituin pyhimys ei näkyisi sukunimistössämme. Läntinen Yrjänäinen ei ole sukunimenä ehtinyt läheskään samaan suosioon kuin ortodoksipohjainen Korhonen.

Tietysti jokin Korhos-suku voi toki olla nimensä saanut myös lisänimestä, korhosta (kuuro) tai korhopäästä. Vanhimpien Korhos-sukujen nimi on kuitenkin lähtöisin ikivanhasta pyhimysnimestä.

Kannattaa lukea:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/paranpyh.html