sippu630
30.10.14, 20:25
Teoksen Oili Virtanen et al. (toim.): ''Uskin suvut I:1--3, Vehkalahden Pyhällön Suur-Uskit'' taulussa 8443 (sivulla 1271) esitetyt tiedot Eerik Jaakonpoika Uskin perheestä ovat arvatenkin peräisin Vehkalahden ja osan Kymiä kesäkäräjissä 21--24/5 1722 esillä olleesta jutusta, jonka siteeraan tässä täydellisenä:
''Vaimo Annika Jaakontytär tuli esiin ja kertoi, kuinka hänen miehensä Eerik Jaakonpoika vuonna 1700 oli ratsumiehenä ulosmennyt isänsä Vehkalahden pitäjän Pyhällön kylässä sijaitsevan Uski-nimisen 1/4 veron rusthollin puolesta, jota Eerikin veli Risto Jaakonpoika nyt asuu, ollen Eerik mainitussa sotapalveluksessaan kuollut, ja vaikkakin hän (Annika) oli 1714 astunut toiseen avioon talollisen Söyrinki Simonpojan (Sewerin Simonsson) kanssa, kumminkin koska hänellä on Eerikin jälkeen kaksi tyttölasta, Lisken ja Annika nimeltään, jotka ovat naimattomia, niin sen tähden oli Annikan pyyntö, ettei hän ainoastaan voisi saada osaa siitä omaisuudesta, jonka hänen edellisen miehensä isä Jaakko Tuomaanpoika, joka yhdessä poikansa Esko Jaakonpojan kanssa oli syksyllä 1713 hukkunut, on jälkeensä jättänyt, vaan myös sen osuuden, joka hänen edesmenneellä miehellään on mainitusta rusthollista saatavana. Mutta kun nimismies Henrik Grassin ja lautamies Risto Laurinpojan todistuksista havaitaan, ettei mainitussa rusthollissa ollut mitään irtainta myöskään Jaakko Tuomaanpojan kuollessa eikä jäljelle jäänyt vihollisen sen rosvottua ja ryöstettyä, niin sen vuoksi ei Annika voi Risto Jaakonpojalta mitään vaatia, saatikka että voisi hakea jotain osaa rusthollista, koska sen havaitaan olevan kruunun.'' [KA Kymenkartano ja Lappee 1722 KO a 27 (ii 30): 55v--56.]
Annika eli Anna Jaakontytär siirtyi siis tyttärineen Paijärven Pakkasen rustholliin, josta hänen toinen miehensä Söyrinki Simonpoika hallitsi puolta osaa.
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 18--26/11 1728 ''Söyrinki Simonpoika (Söfring Simonpoika), joka Nuutti Matinpojan kanssa kumpikin puoliksi hallitsee 4/9 veron ja manttaalin pöörtirusthollia Paijärvellä, kertoi olleensa pakotettu miehenavun puutteessa, koska hänen poikansa Eerik ja Niilo ovat nuoria eivätkä vielä ole kyenneet mitään työtä tekemään, ottamaan vävypuolensa Heikki Eskonpojan (des Stiuf Måg Hindrich Eskellsson), joka vaivaansa ja työtänsä vastaan ja jotta olisi vieläkin ahkerampi tulee nauttimaan Söyringin kuoleman jälkeen ja maan tavan mukaan vanhimman pojan oikeutta, ja mikäli Söyringin kyseiset pojat vastoin odotuksia eivät vastaisuudessa voisi sopia Heikki Eskonpojan kanssa, tulee heidän ottaa Heikiltä kohtuullinen lunastus osuuksistaan ja lähteä sieltä, koska talo ilman Heikin apua nykyisin olisi joutunut autiuteen. Heikki Eskonpoika läsnäolevana sanoi niin ikään, että hän on appipuolensa kyseisten vakuutusten johdosta ottanut tämän puolen rusthollin viljelyn ja ruokon huolekseen, siitä huolimatta että hän olisi voinut hankkia itselleen toisen tilan, arvellen sen vuoksi nauttivansa hyväkseen sen mitä hänelle on luvattu, mikä kaikki Söyrinki Simonpojan ja Heikki Eskonpojan vapaatahtoisesta pyynnöstä merkittiin.'' [KA Kymenkartano ja Lappee 1728 KO a 34 (ii 37): 727--728.]
Söyrinki Simonpojan vävypuoli eli Anna Jaakontyttären vävy Heikki Eskonpoika oli naimisissa Söyringin tytärpuolen eli Annan ja Eerik Jaakonpoika Uskin tyttären Lisken eli Liisa Eerikintyttären kanssa. Avioparilla on myöhemmin eläneitä jälkeläisiä, jotka ovat selvitettävissä kirkonkirjoista ja joiden paikka sukukirjassa on taulujen 8443 ja 8444 välissä.
Pakkasen talossa Söyringin oikeudenomistajien puoliskolla asui itsellisenä muuan leski Anna Eerikintytär, joka 1746 avioitui virastaan eron saaneen rakuunan Matti Simonpoika Stadigin kanssa ja kuoli 1755 ''talonpojan vaimona 45-vuotiaana''. En tiedä, onko tämä Anna sama kuin Pakkaselle äitinsä mukana 1714 tullut Annika Eerikintytär Uski, Liisan sisar.
''Vaimo Annika Jaakontytär tuli esiin ja kertoi, kuinka hänen miehensä Eerik Jaakonpoika vuonna 1700 oli ratsumiehenä ulosmennyt isänsä Vehkalahden pitäjän Pyhällön kylässä sijaitsevan Uski-nimisen 1/4 veron rusthollin puolesta, jota Eerikin veli Risto Jaakonpoika nyt asuu, ollen Eerik mainitussa sotapalveluksessaan kuollut, ja vaikkakin hän (Annika) oli 1714 astunut toiseen avioon talollisen Söyrinki Simonpojan (Sewerin Simonsson) kanssa, kumminkin koska hänellä on Eerikin jälkeen kaksi tyttölasta, Lisken ja Annika nimeltään, jotka ovat naimattomia, niin sen tähden oli Annikan pyyntö, ettei hän ainoastaan voisi saada osaa siitä omaisuudesta, jonka hänen edellisen miehensä isä Jaakko Tuomaanpoika, joka yhdessä poikansa Esko Jaakonpojan kanssa oli syksyllä 1713 hukkunut, on jälkeensä jättänyt, vaan myös sen osuuden, joka hänen edesmenneellä miehellään on mainitusta rusthollista saatavana. Mutta kun nimismies Henrik Grassin ja lautamies Risto Laurinpojan todistuksista havaitaan, ettei mainitussa rusthollissa ollut mitään irtainta myöskään Jaakko Tuomaanpojan kuollessa eikä jäljelle jäänyt vihollisen sen rosvottua ja ryöstettyä, niin sen vuoksi ei Annika voi Risto Jaakonpojalta mitään vaatia, saatikka että voisi hakea jotain osaa rusthollista, koska sen havaitaan olevan kruunun.'' [KA Kymenkartano ja Lappee 1722 KO a 27 (ii 30): 55v--56.]
Annika eli Anna Jaakontytär siirtyi siis tyttärineen Paijärven Pakkasen rustholliin, josta hänen toinen miehensä Söyrinki Simonpoika hallitsi puolta osaa.
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 18--26/11 1728 ''Söyrinki Simonpoika (Söfring Simonpoika), joka Nuutti Matinpojan kanssa kumpikin puoliksi hallitsee 4/9 veron ja manttaalin pöörtirusthollia Paijärvellä, kertoi olleensa pakotettu miehenavun puutteessa, koska hänen poikansa Eerik ja Niilo ovat nuoria eivätkä vielä ole kyenneet mitään työtä tekemään, ottamaan vävypuolensa Heikki Eskonpojan (des Stiuf Måg Hindrich Eskellsson), joka vaivaansa ja työtänsä vastaan ja jotta olisi vieläkin ahkerampi tulee nauttimaan Söyringin kuoleman jälkeen ja maan tavan mukaan vanhimman pojan oikeutta, ja mikäli Söyringin kyseiset pojat vastoin odotuksia eivät vastaisuudessa voisi sopia Heikki Eskonpojan kanssa, tulee heidän ottaa Heikiltä kohtuullinen lunastus osuuksistaan ja lähteä sieltä, koska talo ilman Heikin apua nykyisin olisi joutunut autiuteen. Heikki Eskonpoika läsnäolevana sanoi niin ikään, että hän on appipuolensa kyseisten vakuutusten johdosta ottanut tämän puolen rusthollin viljelyn ja ruokon huolekseen, siitä huolimatta että hän olisi voinut hankkia itselleen toisen tilan, arvellen sen vuoksi nauttivansa hyväkseen sen mitä hänelle on luvattu, mikä kaikki Söyrinki Simonpojan ja Heikki Eskonpojan vapaatahtoisesta pyynnöstä merkittiin.'' [KA Kymenkartano ja Lappee 1728 KO a 34 (ii 37): 727--728.]
Söyrinki Simonpojan vävypuoli eli Anna Jaakontyttären vävy Heikki Eskonpoika oli naimisissa Söyringin tytärpuolen eli Annan ja Eerik Jaakonpoika Uskin tyttären Lisken eli Liisa Eerikintyttären kanssa. Avioparilla on myöhemmin eläneitä jälkeläisiä, jotka ovat selvitettävissä kirkonkirjoista ja joiden paikka sukukirjassa on taulujen 8443 ja 8444 välissä.
Pakkasen talossa Söyringin oikeudenomistajien puoliskolla asui itsellisenä muuan leski Anna Eerikintytär, joka 1746 avioitui virastaan eron saaneen rakuunan Matti Simonpoika Stadigin kanssa ja kuoli 1755 ''talonpojan vaimona 45-vuotiaana''. En tiedä, onko tämä Anna sama kuin Pakkaselle äitinsä mukana 1714 tullut Annika Eerikintytär Uski, Liisan sisar.