Oliko härkä vetojuhta Itä-Suomessa?

[ehjelt]

Hei.

Historiallisessa Aikakauskirjassa oli mielenkiintoinen artikkeli "Vetohärkien historia nykytutkimuksen mukaan". Siinä oli eräs minulle uusi asia, josta ajattelin kysyä muittenkin mielipidettä.

Artikkelissa mainittiin "... Hämeen Härkätien nimen olisivat antaneet ne hevosta vetoeläimenään käyttäneet itäsuomalaiset, jotka olisivat hämmästyen nähneet iestettyjä härkäpareja kulkiessaan tällä tiellä".

Onko niin, että härkien käyttö Itä-Suomessa oli tuntematonta? Ja seuraako tästä, että esim. Kainuun karja- ja kylvöluetteloissa mainitut talot, joissa ennen vuotta 1620 oli härkiä mutta ei hevosia, härkiä ei käytetty vetojuhtina vaan vain teuraseläiminä?

[eeva häkkinen]

Eipä tainnut härkä kelvata ainakaan Savon kaskien ja pienten kivisten peltotilkkujen kyntäjäksi, sitähän ei voi opettaa kiertämään kiveä. Kainuusta en tiedä, periaatteessa härällä voi kyntää missä hyvänsä sileillä ja tasaisilla pelloilla. Ehkäpä "härät" olivatkin sonneja, joita kyllä tarvittiin savolaisessakin karjataloudessa.

[Kataja]

Eipä tainnut härkä kelvata ainakaan Savon kaskien ja pienten kivisten peltotilkkujen kyntäjäksi, sitähän ei voi opettaa kiertämään kiveä. Kainuusta en tiedä, periaatteessa härällä voi kyntää missä hyvänsä sileillä ja tasaisilla pelloilla. Ehkäpä "härät" olivatkin sonneja, joita kyllä tarvittiin savolaisessakin karjataloudessa.

Satuin huomaamaan tällaisen sivuston:
http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/index.php?tila_id=1&ohjemappi&kategoria_id=288&kortti=3478

Sen mukaan "Härkiä käytettiin yleisesti ympäri Eurooppaa vetojuhtina. Ensimmäiset merkit härkien käytöstä on löytynyt Etelä-ruotsista pronssikauden kalliomaalauksista. Härkiä on siis käytetty yli 3000 vuotta vetojuhtina. Ruotsista viimeisistä härkäpareista luovuttiin 1961. Suomalaiset oppivat hyödyntämään härkää noin 1000 vuotta sitten. Luultavasti taito on peräisin venäjältä, jossa härkiä käytettiin vetojuhtana metsäalueilla. Lounais-Suomi oli tunnettua härkäaluetta."

ja: "...sorkat sopivat hyvin savisiin peltoihin, eikä niitä tarvinnut kengittää. Joskus härkää kuitenkin käytettiin myös kovalla maantiellä, jolloin kengittäminen oli välttämätöntä."

Missähänpäin Suomea oli käytössä härkäviikot ja läpileivät -sanonta, siitäkin voisi päätellä jotain härkien yleisyydestä.

Ainakin jos peltoa kynnettiin härkäparilla, niin saran täytyi olla tosiaan tarpeeksi leveä.

Marjatta

[Benedictus]

Härän käyttö vetojuhtana lienee yhtä vanha kuin kesy nautakin, kysymys voi olla oliko vetojuhta ensin ja lypsylehmä vasta sitten.Egyptissä ja muissa vanhoissa kulttuureissa luultavasti jo 8000 sitten käytetty.

Koko Euraasia ja Pohjois-Afrikka lienevät härkäaluetta, tosin rodut ja osin lajit vaihtelevat: Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa vesibuffeli.

Hevonen tuli aika myöhään vetoeläimeksi ainakin maankääntöön, koska vasta rautaaurojen yleistyttyä ne pystyivät tarvittavaan voimaan.(Loimaan savialueet 1700-luvulla)
Kovan maan käännössa puuauroilla, työ vaati vetolujuutta ja vääntöä, siis massaa, mitä löytyy häriltä, muttei hevoselta.

Härillä ei ole kestävyyttä ponnistuksiin, siksi aikoinaan härkävankkureiden edessä saattoi olla jopa 60 kappaletta eläimiä, eikä kuorma silti ollut kuin tonni pari.
Buurisotien kuvauksissa kerrotaan valtavista tuhansien eläinten härkälaumoista, joita tarvittiin tykkien ja materiaalin kuljettamiseen.

Länsi-Suomea pidetään härkäalueena, mutta nautoja on käytetty yleisesti koko maassa, siis nautoja, koska jos ei ollut härkää eli salvettua sonnia(rauhallisuus), niin valjastettiin lehmä. Köyhimmillä sekin oli parempi kuin kuokka.
Koska kaskiviljelyssä maanpintakerros vain kevyesti rikottiin, siihen riitti kevyt puuaura ja risukarhi, joita hevonen pystyi vetämään.
Syvempään kääntöön tarvittiin voimaa eli härkää, mikä tuli eteen kun viljely samalla maalla tuli jatkuvaksi kaskien sijaan.

Härkä nimityksestä tälläinen maalaisopastus.
Sonni on urosnauta, jolla on kivekset ja hankala luonne, jopa sarvettomat Suomenkarjan sonnit saattoivat olla vaarallisia.
Lehmä on naarasnauta, joka on rauhallinen ja suomenkarjoissa yleensä sarveton.
Hieho on naarasnauta, joka ei ole vielä poikinut, mutta on tiine eli kantava eli raskaana.
Mulli on nuori nauta, yleensä sonni, mutta myös lehmunen eli naarasnauta, joka ei ole vielä tiine.
Vasikka on lehmän lapsi, ei vielä mulli.
Itikka on pohjalainen jättihyttynen, jota lypsetään kuten lehmääkin.

[LaaksonLilja]

Raja hevosen- ja härän käytön välillä menee näin:

http://abload.de/img/hrk-hevonenrvcgc.png

Pohdimme tätä asiaa joskus muinoin Muinainen Suomi-Foorumilla.

[Gene]

Jorma Kallenautio ja Aaro Söderlund esittivät varsin erilaisen tulkinnan Hämeen Härkätien nimen historiasta Yleisradion Viikinkejä käsittelevässä ohjelmasarjassa. Muistikuvani on sen verran hatara, että en uskalla referoida tässä. Olisiko jollain tarkempaa tietoa?

[Pekka Hiltunen]

Raja hevosen- ja härän käytön välillä menee näin
Ala vastannee aika tarkoin viimeisten parin-kolmen tuhannen vuoden ainana muodostuneita vesijättömaita. Etelässä on kai kuitenkin ollut kapea kaistale Vironlahdelle ja Kannakselle saakka - ainakin rälssimaitten osalta?
PH

[Alpo Rantala]

Varsinais-Suomessa, savikkomailla, on härkiä käytetty vetojuhtina keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella. Keskiajan Häme oli kuuluisa hevosmaakunta. Hämeessä härkien käyttöön siirryttiin 1600-luvulla. Silloin kruunu takavarikoi talonpoikien hevosia jatkuvasti armeijan tarpeisiin. Välttyäkseen tältä pakkoverotukselta hämäläiset siirtyivät härkien pitoon.

Alpo Rantala

[ajv]

Jorma Kallenautio ja Aaro Söderlund esittivät varsin erilaisen tulkinnan Hämeen Härkätien nimen historiasta Yleisradion Viikinkejä käsittelevässä ohjelmasarjassa. Muistikuvani on sen verran hatara, että en uskalla referoida tässä. Olisiko jollain tarkempaa tietoa?

YLE: Elävän arkiston

Viikinkien aika

Oliko tämä jakso

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/viikinkien_aika_23_40797.html#media=40802

t.ajv

[ristojohannes]

Mitenkä yleisiä olivat " sekaparit" kyntämisessä ?
Minulla on jossakin valokuva 1920 luvulta isäni serkusta kyntämässä, auraa vetämässä härkä ja hevonen.
Mitenkähän yhteistyö on toiminut ?
Kuva on Marttilasta, melkein härkätien varrella.

[Matti Heiniemi]

LaaksonLiljan esittämä kartta on varmaankin aika hyvä yleiskuva vetohärkäalueen rajasta, mutta rajassa oli aika huomattavia heilahteluja eri vuosisadoilla. Monet paikallishistorian ja kansanperinteen tutkijat (Luukko, Vilkuna, Virrankoski, Vuorela ym.) ovat keränneet tietoja härkien käytöstä myös Keski-Pohjanmaalla ja esim. J. H. Vennolan tutkimuksessa "Pohjois-Suomen maalaisvarallisuus 16:lla ja 17:llä vuosisadalla" (SHS, Helsinki, 1901) luetellaan härkiä sekä hopeaveroluetteloista että Juhana Ottenpojan vuoden 1608 maantarkastuksesta aina Kemiin saakka. Vennolan kirjassa härkiin on ehkä laskettu myös siitossonnit, mutta eläinmäärät ovat kuitenkin niin suuria, että olettaisin suurimman osan olleen vetohärkiä.

Härkiä käytettiin siis Pohjanmaalla 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. Joidenkin teorioiden mukaan härät otettiin käyttöön suurvaltakaudella, kun hevoset pakko-otettiin sotakäyttöön. Härkien ilmaantuminen työjuhdiksi jo 1500-luvun puolella ei kuitenkaan täysin tue tätä teoriaa. Joka tapauksessa vetohärät ilmeisesti katosivat Pohjanmaalta isonvihan jälkeen melko nopeasti. Syytä en ole saanut selville. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan suopohjaisilla pelloilla ne olisivat olleet hyviä vetojuhtia.

Matti Heiniemi

[Pekka Hiltunen]

Jorma Kallenautio ja Aaro Söderlund esittivät varsin erilaisen tulkinnan Hämeen Härkätien nimen historiasta Yleisradion Viikinkejä käsittelevässä ohjelmasarjassa. Muistikuvani on sen verran hatara, että en uskalla referoida tässä. Olisiko jollain tarkempaa tietoa?

YLE: Elävän arkiston

Viikinkien aika

Oliko tämä jakso

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/viikinkien_aika_23_40797.html#media=40802

t.ajv

Tässä on oikea jakso:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/viikinkien_aika_23_40797.html#media=40803

Hämeen Härkätien osalta näyttää siis nimityksen alkuperä juontuvan viikinkiajalta, jolloin tietä lienee kutsuttu, samoin kuin m.m. Tanskassa, härvägeniksi eli sotatieksi ja kyseessä on ollut Somerolta Halikonlahdelle johtanut haara (Hiidentie) eikä niinkään Aurajokilaaksoon johtanut pitempi haara, joka nykyään tunnetaan Härkätienä. Hämäläiset kyllä kuljettivat kauppatavaroitaan, kuten turkiksia talvisaikaan Hämeestä ja jopa Lapista saakka rannikolle, mutta vetopeli ei ohjelmasta selvinnyt...
PH

[Benedictus]

Lainaus:
vetohärät ilmeisesti katosivat Pohjanmaalta isonvihan jälkeen melko nopeasti. Syytä en ole saanut selville.

Netistä löytyi joskus tutkimus Loimijokilaakson asutuksesta ja siinä selvitettiin, että savaalueet eli nykyiset suuret tasaiset pellot otettiin käyttöön isonvihan jälkeen kun Suomeen saapui uusi keksintö rauta-aura, jolla pystyttiin yhden tai kahden hevosen voimalla kääntämään kovaa savimaaperää.

Pohjanmaalla lienee härät kadonneen samasta syystä. Hevonen oli paljon nopeampi ja myös helpompi käsitellä.

Härkä oli hankala käsitellä ja pitää.

Siikaisten Petkeleen kylässä oli vielä sodan jälkeen Brumanni niminen perhe, joka oli tehnyt asumuksensa pitäjän rajalle metsään. Heillä ei ollut lainkaan maata, mutta pitivät suurta karjaa osin maahankaivetussa rinnenavetossa.
Brumanni ajoi kaikki ajonsa härällä vielä 40-luvulla.

Tarinan mukaan hän haki usein heiniä Petkeleen Pakkalan riihestä, mikä sijaitsi talon eteläpuolella, kun maantie meni talon pohjois puolitse.
Tarina kertoo, että Brumanni ei koskaan päässyt Pakkaan ohitse eteenpäin härkänsä kanssa, ilman että eläin kiersi riihen kautta ja takaisin maantielle.

Brumannin härästä on jäänyt myös sanonta: Änkee, änkee, kuin Brumannin sonni, niin heevetin moiseen risukasaan.

[Hannu Virttaalainen]

Lainaus:
vetohärät ilmeisesti katosivat Pohjanmaalta isonvihan jälkeen melko nopeasti. Syytä en ole saanut selville.

Netistä löytyi joskus tutkimus Loimijokilaakson asutuksesta ja siinä selvitettiin, että savaalueet eli nykyiset suuret tasaiset pellot otettiin käyttöön isonvihan jälkeen kun Suomeen saapui uusi keksintö rauta-aura, jolla pystyttiin yhden tai kahden hevosen voimalla kääntämään kovaa savimaaperää.


'1540 Loimaalla oli taloa kohti 2,4 härkää ja 0,9 hevosta'

Pari härkää ja kehäaura niin kyllä se Loimaan savimaakin kääntyi paljon ennen isovihaa ja rauta-auraa.

Täällä hiekkaharjun päällä ei saappaat ole syvällä savessa kuten suurimmassa osassa muuta Loimaata.

[LaaksonLilja]

Kun ei ollut hevosta niin ei ollut kyydityspakkoakaan; näin muistan jostakin lukeneeni. Oliko härkä liian itsepäinen tai hidas soveltuakseen entisajan taksiksi? Tämä jöntikkäkään ei ole lähinnä ilmaston takia sopiva kuljetuselukka ja rehuakin se tarvitsee hurjat määrät http://www.freesmileys.org/smileys/smiley-transport025.gif (http://www.freesmileys.org/smileys.php)

[Matti Heiniemi]

Vielä yksi lainaus alan ammattilaiselta. Professori Pentti Virrankoski totesi Keski-Pohjanmaan historiassaan "Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa" (ISBN 951-97331-1-6; Kokkola 1997) Kalajoen härkäluvuista huomattavan muutoksen. Kalajokihan on sydän-Keski-Pohjanmaata, vaikka talousalueena luetaankin nykyään Pohjois-Pohjanmaahan.

Virrankosken mukaan Kalajoella oli vuonna 1626 vetohärkiä 323, mutta vuonna 1798 vain kaksi. Talokohtaisesti vetohärkiä oli 1,3 härkää vuonna 1626 ja ymmärrettävästi luku oli nollassa vuonna 1798.

Sitten suora lainaus Virrankoskelta: "Vetohärät oli hylätty ja hevosia vastaavasti lisätty, ehkä sen vuoksi että metsätuotteiden myynnin vilkastuminen ei suosinut väkevän mutta hitaan härän käyttöä; siitä oli hyötyä vain pellolla."

Matti Heiniemi

[Arimi]

Hämeen Härkätien osalta näyttää siis nimityksen alkuperä juontuvan viikinkiajalta, jolloin tietä lienee kutsuttu, samoin kuin m.m. Tanskassa, härvägeniksi eli sotatieksi ja kyseessä on ollut Somerolta Halikonlahdelle johtanut haara (Hiidentie) eikä niinkään Aurajokilaaksoon johtanut pitempi haara, joka nykyään tunnetaan Härkätienä. Hämäläiset kyllä kuljettivat kauppatavaroitaan, kuten turkiksia talvisaikaan Hämeestä ja jopa Lapista saakka rannikolle, mutta vetopeli ei ohjelmasta selvinnyt...
PH

Mistä Hiidentie meni, Hiisien kauttako, eli Rekijoelta ?

Härkätiellä oli paljon härkiä vielä Krimin sodan aikaan

http://www.asikkalanhistoriaa.fi/page7/page31/page31.html

[E Juhani Tenhunen]

Mistä Hiidentie meni, Hiisien kauttako, eli Rekijoelta ?

Hiidentie meni Salon torille, mutta Hämeen Härkätien alkuperäinen päätepiste oli Paimio, ehkä Moision Kyläranta.

E. Juhani Tenhunen

[Oku]

Palstalla viesteissä kuvailtu ja täydennetty härän/hevosen raja kulkee lähellä Pähkinäsaaren rauhan rajaa, joten tuo itäisten vetohärkien puuttuminen taitaa liittyä myös muuhun väestön ja kultturien väliseen eroon.
Tuo sama rajahan tunnetaan yleisesti myös läntisen ja itäisen kulttuurin rajana.
Alueiden varhainen asutushistoria ja väestö ovat myös erillaisia
Epäilyttää, että härkien käyttö lännessä/lounaassa vetojuhtana olisi nimenomaan itäistä alkuperää.
Karjala oli tunnettu hevoskulttuuristaan jo varhain , tamma-Karjala.
Jo 1300 -luvulla kiellettiin hevosten myynti Karjalasta "ulkomaille".
Kielto uusittiin Kusta Vaasan aikoihin.
Nyky-Suomenhevosessa näkyy myös selvä itäinen sukutausta ja sukulaisuus itään on varmistunut.
Mm hevosen valjastuksessa yhä tunnetaan itäinen ja läntinen tapa.

Maija-Liisa Tuomen Liperin historiassa todetaan :
" Toisin kuin Länsi-Suomessa, Itä-Suomessa ei käytetty härkiä vetojuhtana".
Niinikään Tuomi toteaa, että Itä-Suomen lehmärotu oli rakenteeltaan niin pientä ja hoito yleisesti laiminlyöty, ettei niitä voitu vetojuhdaksi ajatella.

[Arimi]

Mistä Hiidentie meni, Hiisien kauttako, eli Rekijoelta ?
Hiidentie meni Salon torille, mutta Hämeen Härkätien alkuperäinen päätepiste oli Paimio, ehkä Moision Kyläranta.


Hiidentie taitaa olla kuvassa sinisenä

http://www.elisanet.fi/huikari/piirrokset/sivu_31.jpg


"Hiidentie: Somero – Tawastkymi - Hiidenkulma – Uskela.
Masosen mukaan tämä tie toimi Hämäläisten toisena vaihtoehtoisena väylänä meren rannalle"

http://www.elisanet.fi/huikari/suomentiet1555.htm

Missä muualla Uskelanjoesta käytetään nimeä Tawastkymi ?

[E Juhani Tenhunen]

Hiidentie taitaa olla kuvassa sinisenä

http://www.elisanet.fi/huikari/piirrokset/sivu_31.jpg


"Hiidentie: Somero – Tawastkymi - Hiidenkulma – Uskela.
Masosen mukaan tämä tie toimi Hämäläisten toisena vaihtoehtoisena väylänä meren rannalle"

http://www.elisanet.fi/huikari/suomentiet1555.htm

Missä muualla Uskelanjoesta käytetään nimeä Tawastkymi ?

Tavastkymestä puhutaan Scan-Auton julkaisemassa Matti Vakkilaisen (1983) teoksessa "Vanhoilla valtateillä." Tavastkymi ei kuitenkaan ole Uskelanjoki vaan Halikonlahti, mihin Uskelanjokikin toki laskee: http://www.salonpursiseura.net/Saaristomerta.pdf

"Halikonlahtea ei aina ole kutsuttu tällä nimellä. Vielä 1500-luvulla se tunnettiin nimellä Tavastkymi ja lahden rantoja sekä ympäristöä kutsuttiin Tavastlandiksi eli siis Hämeen-maaksi, Hämälaismaaksi. Jo heti ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen syntymän jälkeen, jolloin esi-isämme vähitellen perhe perheeltä, suku suvulta, aloittivat rauhallisen muuton, maihinnousun nykyisen Suomenniemen rannikoille Suomenlahden yli Virosta käsin, on Halikonlahti ollut eräs huomattavimmista vesireiteistä. Ja aikojen kuluessa sen merkitys vesitienä yhä kasvoi.
Suurista meriveneistä on tavattu jäännöksiä esihistoriallisessa löytökalustossa. Mm. Perniön Yliskylässä on 600-luvulla hautauksen yhteydessä poltettu vene, jonka pituus oli noin 15 m. Se ei siis ollut mikään pieni vene, eikä saanutkaan olla kovin pieni, koska niillä kuljetettiin karjaakin.
Nuo ensiksi Isonkylän rinteille asettuneet partaiset esi-isämme eivät suinkaan olleet ensimmäisiä ihmisiä näillä seuduilla. Jo noin 2000 e. Kr. saapui mm. tänne Salon seudulle Keski-Euroopasta joko Baltian tai Skandinavian kautta indoeurooppalaista väestöä. Ja jos sukellamme vielä pidemmälle muinaisuuden hämärään saamme tietää, että Varsinais-Suomen vanhimmat kivikauden asukkaat tulivat jo 6. vuosituhannella e. Kr. Suomusjärven Laperlaan. He olivat tuntematonta alkukansaa. Meren pinta oli niihin aikoihin n. 47 metriä nykyistä ylempänä."

E. Juhani Tenhunen
- Mikä muuten on tuo punaisella merkitty reitti? Se ei ole ainakaan Hämeen Härkätie

[Matti Lund]

Tavastkymestä puhutaan Scan-Auton julkaisemassa Matti Vakkilaisen (1983) teoksessa "Vanhoilla valtateillä." Tavastkymi ei kuitenkaan ole Uskelanjoki vaan Halikonlahti, mihin Uskelanjokikin toki laskee: http://www.salonpursiseura.net/Saaristomerta.pdf

"Halikonlahtea ei aina ole kutsuttu tällä nimellä. Vielä 1500-luvulla se tunnettiin nimellä Tavastkymi ja lahden rantoja sekä ympäristöä kutsuttiin Tavastlandiksi eli siis Hämeen-maaksi, Hämälaismaaksi. Jo heti ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen syntymän jälkeen, jolloin esi-isämme vähitellen perhe perheeltä, suku suvulta, aloittivat rauhallisen muuton, maihinnousun nykyisen Suomenniemen rannikoille Suomenlahden yli Virosta käsin, on Halikonlahti ollut eräs huomattavimmista vesireiteistä. Ja aikojen kuluessa sen merkitys vesitienä yhä kasvoi.
Suurista meriveneistä on tavattu jäännöksiä esihistoriallisessa löytökalustossa. Mm. Perniön Yliskylässä on 600-luvulla hautauksen yhteydessä poltettu vene, jonka pituus oli noin 15 m. Se ei siis ollut mikään pieni vene, eikä saanutkaan olla kovin pieni, koska niillä kuljetettiin karjaakin.
Nuo ensiksi Isonkylän rinteille asettuneet partaiset esi-isämme eivät suinkaan olleet ensimmäisiä ihmisiä näillä seuduilla. Jo noin 2000 e. Kr. saapui mm. tänne Salon seudulle Keski-Euroopasta joko Baltian tai Skandinavian kautta indoeurooppalaista väestöä. Ja jos sukellamme vielä pidemmälle muinaisuuden hämärään saamme tietää, että Varsinais-Suomen vanhimmat kivikauden asukkaat tulivat jo 6. vuosituhannella e. Kr. Suomusjärven Laperlaan. He olivat tuntematonta alkukansaa. Meren pinta oli niihin aikoihin n. 47 metriä nykyistä ylempänä."

E. Juhani Tenhunen
- Mikä muuten on tuo punaisella merkitty reitti? Se ei ole ainakaan Hämeen Härkätie

Ainakin tuon punaisen lieron yläpuolella mutkitteleva harmaa reitti tapailee ja kohtaa joillakin paikoilla Hämeen härkätien, jos on luottamista niihin ruskeapohjaisiin pieniin peltikyltteihin, joilla Hämeen härkätie on siellä täällä merkattu.

Harmaalle reitillehän päästään, kun Tarvasjoen risteyksen jälkeen jonkin matkaa mentyä käännytään oikealle Marttilaan ja näin tullaan Forssaan johtavalta suurelta valtatieltä vanhalle mäkiselle ja mutkaiselle maantielle, joka johtaa Kosken taajamaan. Kun on menty läpi Kosken taajaman ja ylitetty pikkuruisen joen yli menevä silta, ollaan jälleen tiellä, jossa siinä kartassa olevan mutkan kohdalla ovat tien sivussa Hämeen härkätien kyltit. Nyt tullaan kolmihaararisteykseen, josta kaarretaan hieman vasemmalle ja jatketaan vanhaa tietä kohti Hämeenlinnaa, mutta vähäsen oikealle kaartaen jatketaan Vilukselan ja Pitkäjärven kautta Somerolle.

Siellä täällähän Härkätie myötäilee pienin pätkin uutta suurta valtatietä niin, että sen sieltä hyvin näkee, milloin vasemmalla, milloin oikealla puolen, mutta etääntyy siitä melko kauaskin paikka paikoin. Enimmäkseen se on kohtuullisen hyväpintaista maantietä, melko routavaurioista tottakai, mutta muutama soratiepätkäkin varrelle sattuu.

Luulen, että kun mennään ajassa riitävästi taaksepäin, mitään kovin suurta kulttuurieroa ei härkien käytössä ole eri paikoin ollut, ei ainakaan "idän ja lännen välillä" tai sitten pitää koko maailmanhistoria korjata ja kirjoittaa uudestaan.

1600 -luvulla sekä härkä että hevonen olivat aika pieniä otuksia verrattuina nykyisiin, tai ne kookkaammat rodut olivat aivan toisella puolella maailmaa eikä käytössä Skandinaviassa ja Pohjois-Euroopassa.

Suomenhevonenkin on jalostettu nykyiseen komeuteensa hyvin lyhyessä ajassa, lähinnä suurin kokomuutos tapahtui 1800 -luvulla. Ennen sitä suomenhevonen oli vähän lammasta kookkaampi otus, mutta ihmeellisen sitkeä ja vahva vetojuhta pieneen kokoonsa nähden. Jossain pisteessä pikku hepankaan voimat eivät riittäneet, mutta härässä, siinä pienemmässäkin, oli olennaisesti suurempi lihasmassa, joten sillä, siis yhdellä härällä, pystyttiin vetämään jonkin verran raskaampia kuormia kuin hevosella. Suurten valjakoiden (ei ainakaan hevos-) pitoon ei vähäisellä viljelijällä ollut rahkeita ja keskiajalla enemmistöllä viljelijöitä ei ollut sitä yhtäkään hevosta, vaan hevosen omistus alkoi yleistyä vasta uudemmalla ajalla.

Jos olen tässä väärässä, sitten ovat maanviljelyksen historioitsijat minua "kaupunkilaispoikaa" onnistuneet kunnolla vedättämään.

terv Matti Lund

[E Juhani Tenhunen]

Ainakin tuon punaisen lieron yläpuolella mutkitteleva harmaa reitti tapailee ja kohtaa joillakin paikoilla Hämeen härkätien, jos on luottamista niihin ruskeapohjaisiin pieniin peltikyltteihin, joilla Hämeen härkätie on siellä täällä merkattu.

Harmaalle reitillehän päästään, kun Tarvasjoen risteyksen jälkeen jonkin matkaa mentyä käännytään oikealle Marttilaan ja näin tullaan Forssaan johtavalta suurelta valtatieltä vanhalle mäkiselle ja mutkaiselle maantielle, joka johtaa Kosken taajamaan. Kun on menty läpi Kosken taajaman ja ylitetty pikkuruisen joen yli menevä silta, ollaan jälleen tiellä, jossa siinä kartassa olevan mutkan kohdalla ovat tien sivussa Hämeen härkätien kyltit. Nyt tullaan kolmihaararisteykseen, josta kaarretaan hieman vasemmalle ja jatketaan vanhaa tietä kohti Hämeenlinnaa, mutta vähäsen oikealle kaartaen jatketaan Vilukselan ja Pitkäjärven kautta Somerolle.

Siellä pitäisi olla myös ruskeapohjaisia vielä pienempiä pyörän kuvalla varustettuja peltikylttejä reitillä, jonka olen 20 vuotta sitten viitoituttanut valtakunnalliseksi pyörämatkailureitiksi 10 Hämeen härkätien vanhaa reittiä mukaillen. Pitkäjärveltä Somerolle olen merkityttänyt eteläisen rantareitin Someron kirkolle, koska sitä pidetään vanhempana.

Alkuaan Hämeen härkätie lienee eronnut nykyisestä valtatien 10 Hihnan tienhaarassa ja jatkanut Paimionjoen länsipuolista laitiota ja Nakolinnan vanhaa tietä Paimion Sievolaan.

E. Juhani Tenhunen

[Oku]

1600 -luvulla sekä härkä että hevonen olivat aika pieniä otuksia verrattuina nykyisiin, tai ne kookkaammat rodut olivat aivan toisella puolella maailmaa eikä käytössä Skandinaviassa ja Pohjois-Euroopassa.
terv Matti Lund[/QUOTE]

Tuolloin itämaan , - hakkapeliittojen- , suomalainen hevonen oli säkäkorkeudeltaan n 130 cm.
Hevosemme kokoa pyrittiin "kuninkaan-/valtiontoimesta"suurentamaan monin tavoin risteyttämällä suurempiin,
Suomenhevosesta voidaan rotuna puhua vasta noin satavuotiaana.

Lehmämme säkäkorkeus oli tuolloin 1600-luvulla n 105 cm !
Naudan levinneisyys ja käyttö noudattanee asutuksen ja ja peltoviljelyn historiaa. Niissä oli idän ja lännen välillä olennaisa eroja.
Ensimmäinen DNA tutkimuskella varmistettu nautalöytö on NAKKILASTA löydetty naudan hammas, ikä n 5000 vuotta.

[ImmMa]

Tänään 16.1-15 dikitoituna. Härkä ja sen käyttö:
http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=238267

Näkyy yksi hanhikin härjästä käyvän?

ja lisäyksenä:
http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=237354

[Kataja]

LaaksonLiljan esittämä kartta on varmaankin aika hyvä yleiskuva vetohärkäalueen rajasta, mutta rajassa oli aika huomattavia heilahteluja eri vuosisadoilla. Monet paikallishistorian ja kansanperinteen tutkijat (Luukko, Vilkuna, Virrankoski, Vuorela ym.) ovat keränneet tietoja härkien käytöstä myös Keski-Pohjanmaalla ja esim. J. H. Vennolan tutkimuksessa "Pohjois-Suomen maalaisvarallisuus 16:lla ja 17:llä vuosisadalla" (SHS, Helsinki, 1901) luetellaan härkiä sekä hopeaveroluetteloista että Juhana Ottenpojan vuoden 1608 maantarkastuksesta aina Kemiin saakka. Vennolan kirjassa härkiin on ehkä laskettu myös siitossonnit, mutta eläinmäärät ovat kuitenkin niin suuria, että olettaisin suurimman osan olleen vetohärkiä.

Härkiä käytettiin siis Pohjanmaalla 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. Joidenkin teorioiden mukaan härät otettiin käyttöön suurvaltakaudella, kun hevoset pakko-otettiin sotakäyttöön. Härkien ilmaantuminen työjuhdiksi jo 1500-luvun puolella ei kuitenkaan täysin tue tätä teoriaa. Joka tapauksessa vetohärät ilmeisesti katosivat Pohjanmaalta isonvihan jälkeen melko nopeasti. Syytä en ole saanut selville. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan suopohjaisilla pelloilla ne olisivat olleet hyviä vetojuhtia.

Matti Heiniemi

Kirjassa Sakari Virtanen, Kemiyhtiön historia, on Kemin Karihaaran sahalla v. 1890 otettu valokuva. Kuvassa Kimmo-härkä vetää valtavaa puukuormaa. Kuva on hieman epäselvä, mutta EHKÄ kuorma on vedessä, ja Kimmo ohjastajineen kulkee jonkinlaista siltaa pitkin. Kuvassa näyttää olevan kesäaika.
Häristä ei kerrota enempää, mutta mainitaan, että suurten hakkuutyömaiden mies- ja hevostarve oli valtava paikalliseen tarjontaan verrattuna, väkeä käytiin hakemassa Porvoosta, Porista ja Luulajasta ja etsittiin sanomalehti-ilmoituksin ja kirkonkuulutuksin.
Marjatta

[Pekka Hiltunen]

1600 -luvulla sekä härkä että hevonen olivat aika pieniä otuksia verrattuina nykyisiin, tai ne kookkaammat rodut olivat aivan toisella puolella maailmaa eikä käytössä Skandinaviassa ja Pohjois-Euroopassa.
terv Matti Lund

Tuolloin itämaan , - hakkapeliittojen- , suomalainen hevonen oli säkäkorkeudeltaan n 130 cm.
Hevosemme kokoa pyrittiin "kuninkaan-/valtiontoimesta"suurentamaan monin tavoin risteyttämällä suurempiin,
Suomenhevosesta voidaan rotuna puhua vasta noin satavuotiaana.

Lehmämme säkäkorkeus oli tuolloin 1600-luvulla n 105 cm !
Naudan levinneisyys ja käyttö noudattanee asutuksen ja ja peltoviljelyn historiaa. Niissä oli idän ja lännen välillä olennaisa eroja.
Ensimmäinen DNA tutkimuskella varmistettu nautalöytö on NAKKILASTA löydetty naudan hammas, ikä n 5000 vuotta.[/quote]

Siitossonneja on aina täytynyt kasvattaa. Se, että härkien säkäkorkeus on ollut matala esim. emämaan mittoihin nähden, ei välttämättä ole ratkaisevaa. Topografia on kuitenkin idässä Lounais-Suomen viljelymaihin verrattuna aivan toinen etelän ja lännen viljavista ja lakeista vesijättömaista johtuen. Hevosella varmaankin pääsi paremmin tilkulta toiselle, mutta olisikohan niinkin, että auroja vedettiin idässä enemmän ja pidempään miesvoimin?

Tutustuminen esinelöytöihin, kotiseutumuseoihin ja paikallishistorioihin voisi antaa käsityksen aurojen kehityksestä eri osissa maata: miesvetoiset aurat ja sahrat saattoivat olla sonnille sopimattomat. Toisaalta esim. savolainen sukunimi Härkönen/Härkänen viittaa Härkä /-lä -nimiseen taloon tai kylään -tai kenties henkilöönkin (?). On kai myös huomioitava sorkan ja kavion kantavuus painoon suhteutettuna - ja tietenkin se, että sota-aikana tai sotaan valmistauduttaessa (siis melkein aina) katosivat hevoset talonpojan peltotilkkujen tietämiltä.

Savoa asutettiin kai ensin Idästä ja sitten hämäläisten toimesta lännestä ennen Kustaa I:n asutustoimia. Vaikuttaa kyllä jo etukäteen, ennen e.m. materiaalin analysoimista, että Hämeessä kuten Länsi-Suomessakin käytettiin härkää sekä auran edessä että henkilökuljetuksiin selkeästi aiemmin kuin Itä-Suomessa. Raja on sitten ollut liikkuva sekä ajassa että ajoissa: yksinkertaistuneen ruoantuotantokulttuurin oheen tulivat vaikeat nälkävuodet, jotka koettelivat enemmän itäsuomalaisia, missä sonnisukupolvia ehti mennä manan majoille useampiakin ennen isäntiään.
PH