Peura - Piäura

[Outika]

Tervolan Koivussa oli ilmeisestikin Peuran talo, missä asusteli 1641 Per Niilonpoika Piäura eli Peura. Vuonna 1644 Niilo mainitaan knihtinä eli sotilaana.

Tiedetäänkö tämän Peuran taustoista mitään, mistä olisivat tulleet? Sen verran on historiankirjoitus hukassa, että missähän sodassa sitä tuolloin Tervolan perukoilla oltiin kun knihdiksi lähdettiin?

[mika68]

Tervolan Koivussa oli ilmeisestikin Peuran talo, missä asusteli 1641 Per Niilonpoika Piäura eli Peura. Vuonna 1644 Niilo mainitaan knihtinä eli sotilaana.

Tiedetäänkö tämän Peuran taustoista mitään, mistä olisivat tulleet? Sen verran on historiankirjoitus hukassa, että missähän sodassa sitä tuolloin Tervolan perukoilla oltiin kun knihdiksi lähdettiin?

30-vuotinen sota riehui vielä 1644. Silloin Ruotsin armeija soti Jyllannissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmikymmenvuotinen_sota

[Outika]

Lähtivätkö suomalaiset noinkin kauas sotaretkille ja tiedetäänkö näistä retkistä sen enempää.

[Markku Pelttari]

Aikoinaan kansakouluikäisenä tuli luettua läpi Topeliuksen Välskärin kertomuksia-teos. Siinä käydään läpi 30-vuotisen sodan vaiheet ja myöhempääkin historiaa. Sepitteellinen teos, mutta ilmeisesti historiallisiin tapahtumiin perustuva, olihan tekijä historian (?) professori Helsingin yliopistossa, taisi olla rehtorikin.

[Outika]

Kirjahyllystä löytyy Topeliuksen Maamme kirja ja sielläkin kerrotaan taisteluista, joihin suomalaiset ovat osansa antaneet.

Topelius kuvaa Maamme kirjassa hyvinkin seikkaperäisesti taisteluita Breitenfeltissä ja Würtzburgissa. Breitenfeltissä löi Torsten Stålhandsken ja Kustaa Hornin, ”kuninkaan oikean käden,” johdossa ollut Ruotsin armeija saksilaisten peljätyn armeijan. Kentälle jäi 2000 saksilaista, 700 suomalaista ja ruotsalaista sekä skotlantilaista. Myös Würtzburgissa suomalaiset eversti Aksel Liljan komennossa toimivat urhoollisesti vaikeissa oloissa linnoituksen muureilla. Kahteen otteeseen pohjalaiset ja skotlantilaiset hyökkäsivät, joista ensimmäinen torjuttiin ja tässä kuoli 300 miestä. Toisella yrittämällä valtaus onnistui.

Myös Lech virralla suomalaiset kunnostautuivat kun kuningas valitsi 300 suomalaista menemään tulvivan virran yli kohti valppaan vihollisen Tillyn mahtavaa sotajoukkoa. Topelius kertoo: Kohta suuntasivat kaikki katolilaisten tykit hirvittävän tulensa näihin 300 huimapäähän. Uskomattomalta näytti, että yksikään heistä jäisi henkiin; mutta ruudinsavu suojeli heitä, ja ruotsalaiset patterit ampuivat niin tuimasti, että jyrinä kuului kauas vapisevaan Baieriin. Kuninkaan sanotaan omalla kädellään ampuneen 60 laukausta.

Lützenin taistelussa kunnostautui Stålhandske 500 suomalaisen ratsumiehen kanssa kuninkaan omassa johdossa. Tämä taistelun tuoksinassa joutui sumussa ja ruudinsavussa vihollisen keskelle ja sai kiväärinluodin käsivarteensa, ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä ja tuntemattomana makaaman hevosten jalkoihin. Tämän jälkeen Stålhandske löi maahan kaikki, mitä hänen eteensä tuli ja hän valloitti takaisin sen paikan, missä kuningas oli kaatunut.

Topelius kertoo, että kaikkialla taistelivat Suomen soturit – Hornin, jota kuningas nimitti ”oikeaksi kädekseen”, Aake Tottin, jota hän sanoi ”lumiaurakseen”, Stålhandsken, Wittenbergin ja muiden suomalaisten sankarien johdossa – pelottomasti saksalaisia, espanjalaisia, italialaisia, unkarilaisia, kroaatteja, vallooneja ja monia muita kansoja vastaan. Suomen ratsumiehet pysyivät yhä suuressa maineessa urhoollisimpina urhoollisten joukossa, ja kun heillä rynnäkössä oli tapana huutaa: ”Hakkaa päälle!” Topeliuksen sanoin: He herättivät Berlinissä, Wienissä ja monissa muissa kaupungeissa ja maissa sellaista kauhua, että heitä verrattiin luonnon alkuvoimiin, joita ei kukaan voi vastustaa.

Liekö Niilo Peura ja moni muu suomalainen olleet mukana noilla retkillä?

[mika68]

Kirjahyllystä löytyy Topeliuksen Maamme kirja ja sielläkin kerrotaan taisteluista, joihin suomalaiset ovat osansa antaneet.

Topelius kuvaa Maamme kirjassa hyvinkin seikkaperäisesti taisteluita Breitenfeltissä ja Würtzburgissa. Breitenfeltissä löi Torsten Stålhandsken ja Kustaa Hornin, ”kuninkaan oikean käden,” johdossa ollut Ruotsin armeija saksilaisten peljätyn armeijan. Kentälle jäi 2000 saksilaista, 700 suomalaista ja ruotsalaista sekä skotlantilaista. Myös Würtzburgissa suomalaiset eversti Aksel Liljan komennossa toimivat urhoollisesti vaikeissa oloissa linnoituksen muureilla. Kahteen otteeseen pohjalaiset ja skotlantilaiset hyökkäsivät, joista ensimmäinen torjuttiin ja tässä kuoli 300 miestä. Toisella yrittämällä valtaus onnistui.

Myös Lech virralla suomalaiset kunnostautuivat kun kuningas valitsi 300 suomalaista menemään tulvivan virran yli kohti valppaan vihollisen Tillyn mahtavaa sotajoukkoa. Topelius kertoo: Kohta suuntasivat kaikki katolilaisten tykit hirvittävän tulensa näihin 300 huimapäähän. Uskomattomalta näytti, että yksikään heistä jäisi henkiin; mutta ruudinsavu suojeli heitä, ja ruotsalaiset patterit ampuivat niin tuimasti, että jyrinä kuului kauas vapisevaan Baieriin. Kuninkaan sanotaan omalla kädellään ampuneen 60 laukausta.

Lützenin taistelussa kunnostautui Stålhandske 500 suomalaisen ratsumiehen kanssa kuninkaan omassa johdossa. Tämä taistelun tuoksinassa joutui sumussa ja ruudinsavussa vihollisen keskelle ja sai kiväärinluodin käsivarteensa, ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä ja tuntemattomana makaaman hevosten jalkoihin. Tämän jälkeen Stålhandske löi maahan kaikki, mitä hänen eteensä tuli ja hän valloitti takaisin sen paikan, missä kuningas oli kaatunut.

Topelius kertoo, että kaikkialla taistelivat Suomen soturit – Hornin, jota kuningas nimitti ”oikeaksi kädekseen”, Aake Tottin, jota hän sanoi ”lumiaurakseen”, Stålhandsken, Wittenbergin ja muiden suomalaisten sankarien johdossa – pelottomasti saksalaisia, espanjalaisia, italialaisia, unkarilaisia, kroaatteja, vallooneja ja monia muita kansoja vastaan. Suomen ratsumiehet pysyivät yhä suuressa maineessa urhoollisimpina urhoollisten joukossa, ja kun heillä rynnäkössä oli tapana huutaa: ”Hakkaa päälle!” Topeliuksen sanoin: He herättivät Berlinissä, Wienissä ja monissa muissa kaupungeissa ja maissa sellaista kauhua, että heitä verrattiin luonnon alkuvoimiin, joita ei kukaan voi vastustaa.

Liekö Niilo Peura ja moni muu suomalainen olleet mukana noilla retkillä?

Olen tutustunut erääseen nykysaksalaiseen Hessenistä, , joka epäilee esiäitinsä olleen 30-vuotisessa sodassa Saksaan tulleen suomalaisen. Nimittäin minulla ja hänellä on sama mtDNA- haploryhmä.