kkylakos
09.10.14, 09:23
Ensi viikolla tarkistettava Arja Rantasen väitöskirja on nyt verkossa luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-765-753-2
Kirjaan sisältyy tutkimusalueen pitäjänkirjurien matrikkeli.
Tiedoteteksti:
Vaasan maakunta-arkiston johtajan, FL Arja Rantasen väitöskirja Pennförare i periferin. Österbottniska sockenskrivare 1721–1868 valottaa Pohjanmaan pitäjänkirjureiden ammattikuntaa, sen toimintaa ja merkitystä suuresta Pohjansodasta kunnallishallinnon perustamiseen. Pitäjänkirjureiden tehtävänä 1600-luvulla oli valvoa paikallista veronkantoa. Tutkimus kuvaa kuinka kirjureiden tehtäväkenttä laajeni vuosisatojen saatossa kirjallisen kulttuurin voimistuessa. Pitäjänkirjuri-instituution tutkimus linkittyy siten osaksi myös hallintokulttuurin ja poliittisen kulttuurin tutkimusta.
Tutkimuksessa selvitetään miten pitäjäläisten oikeus palkata mieleisensä kirjuri toteutui, kun käräjillä ja myöhemmin pitäjänkokouksessa suoritettuun vaaliin saattoivat vaikuttaa pitäjän kirkkoherra sekä maaherra, joka viime kädessä vahvisti vaalin tuloksen. Pitäjäläisten mielipide-erot ja virasta luopuva pitäjänkirjuri saattoivat vaikuttaa myös vaalitulokseen. Viran edellyttämä ammattitaito ja hakijan henkilökohtaiset ominaisuudet sekä viran palkkausehdot ja hakijoiden kiinnostus tehtävää kohtaan ovat olleet myös tutkimuksen kohteena.
Koulutustietojen, työkokemuksen, iän, sosiaalisen ja maantieteellisen taustan tutkimuksen avulla on luotu kuva pitäjänkirjureiden ammattikunnasta. Kirjureiden sosiaalista asemaa on selvitetty kokoamalla tietoja heidän taloudellisesta asemasta, avioliitoista ja lasten uravalinnoista. Kollektiivibiografia, joka kuvaa pitäjänkirjurien ammattikunnan sosiaalista ja taloudellista rakennetta, pohjaa väitöskirjaan sisältyvään kirjurimatrikkeliin, jossa on esitelty 142 pitäjänkirjuria.
Tutkimuksessa on analysoitu pitäjänkirjureiden työtehtäviä paikallishallinnossa ja yksityisten pitäjäläisten palveluksessa. Tehtäväkentän syväluotaus on ollut mahdollista joidenkin kirjureiden säilyneiden arkistojen avulla. Tutkimus perukirjojen laatijoista 1700- ja 1800-luvuilla vahvistaa kuvaa pitäjänkirjureista ammattimaisina kirjoittajina pohjalaispitäjissä, mutta avaa myös näkökulmia talonpoikaisen kirjoitustaidon leviämiseen. Viisi tapaustutkimusta, jotka analysoivat kirjallista viestintää hallitsijoiden ja hallittavien kesken, selvittävät millainen rooli ja merkitys pitäjänkirjureilla oli talonpoikien poliittiseen vaikutusvaltaan.
Kirjaan sisältyy tutkimusalueen pitäjänkirjurien matrikkeli.
Tiedoteteksti:
Vaasan maakunta-arkiston johtajan, FL Arja Rantasen väitöskirja Pennförare i periferin. Österbottniska sockenskrivare 1721–1868 valottaa Pohjanmaan pitäjänkirjureiden ammattikuntaa, sen toimintaa ja merkitystä suuresta Pohjansodasta kunnallishallinnon perustamiseen. Pitäjänkirjureiden tehtävänä 1600-luvulla oli valvoa paikallista veronkantoa. Tutkimus kuvaa kuinka kirjureiden tehtäväkenttä laajeni vuosisatojen saatossa kirjallisen kulttuurin voimistuessa. Pitäjänkirjuri-instituution tutkimus linkittyy siten osaksi myös hallintokulttuurin ja poliittisen kulttuurin tutkimusta.
Tutkimuksessa selvitetään miten pitäjäläisten oikeus palkata mieleisensä kirjuri toteutui, kun käräjillä ja myöhemmin pitäjänkokouksessa suoritettuun vaaliin saattoivat vaikuttaa pitäjän kirkkoherra sekä maaherra, joka viime kädessä vahvisti vaalin tuloksen. Pitäjäläisten mielipide-erot ja virasta luopuva pitäjänkirjuri saattoivat vaikuttaa myös vaalitulokseen. Viran edellyttämä ammattitaito ja hakijan henkilökohtaiset ominaisuudet sekä viran palkkausehdot ja hakijoiden kiinnostus tehtävää kohtaan ovat olleet myös tutkimuksen kohteena.
Koulutustietojen, työkokemuksen, iän, sosiaalisen ja maantieteellisen taustan tutkimuksen avulla on luotu kuva pitäjänkirjureiden ammattikunnasta. Kirjureiden sosiaalista asemaa on selvitetty kokoamalla tietoja heidän taloudellisesta asemasta, avioliitoista ja lasten uravalinnoista. Kollektiivibiografia, joka kuvaa pitäjänkirjurien ammattikunnan sosiaalista ja taloudellista rakennetta, pohjaa väitöskirjaan sisältyvään kirjurimatrikkeliin, jossa on esitelty 142 pitäjänkirjuria.
Tutkimuksessa on analysoitu pitäjänkirjureiden työtehtäviä paikallishallinnossa ja yksityisten pitäjäläisten palveluksessa. Tehtäväkentän syväluotaus on ollut mahdollista joidenkin kirjureiden säilyneiden arkistojen avulla. Tutkimus perukirjojen laatijoista 1700- ja 1800-luvuilla vahvistaa kuvaa pitäjänkirjureista ammattimaisina kirjoittajina pohjalaispitäjissä, mutta avaa myös näkökulmia talonpoikaisen kirjoitustaidon leviämiseen. Viisi tapaustutkimusta, jotka analysoivat kirjallista viestintää hallitsijoiden ja hallittavien kesken, selvittävät millainen rooli ja merkitys pitäjänkirjureilla oli talonpoikien poliittiseen vaikutusvaltaan.