Kirkkoherra kummina

[SädeHelena]

Hei!
Osaisiko joku kertoa oliko tavallista, että kasteen suorittanut kirkkoherra oli myös lapsen kummi. Olen nyt törmännyt kahteen tapaukseen, joista ensimmäisessä kyseessä oli talontytär, joka sai aviottoman lapsen. Kummeina kasteen suorittanut kirkkoherra vaimoineen ja lisäksi ne tavanomaiset talollinen ym. Toisessa tapauksessa piian ja rengin lapsi syntyi 4kk avioliiton solmimisen jälkeen ja kummeina kasteen suorittanut kirkkoherra ja proviisori samaa sukua, sekä tavalliset talollinen vaimoineen ja muu naimaton nainen.

[Pekka Hiltunen]

Hei!
Osaisiko joku kertoa oliko tavallista, että kasteen suorittanut kirkkoherra oli myös lapsen kummi. Olen nyt törmännyt kahteen tapaukseen, joista ensimmäisessä kyseessä oli talontytär, joka sai aviottoman lapsen. Kummeina kasteen suorittanut kirkkoherra vaimoineen ja lisäksi ne tavanomaiset talollinen ym. Toisessa tapauksessa piian ja rengin lapsi syntyi 4kk avioliiton solmimisen jälkeen ja kummeina kasteen suorittanut kirkkoherra ja proviisori samaa sukua, sekä tavalliset talollinen vaimoineen ja muu naimaton nainen.

Kyseessä näyttäisi olevan Venäjän-vallan aika, jolloin myös aviottomia lapsia kastettiin. Kummin velvollisuuksiin liittyi kristilisen kasvatuksen takaaminen tapauksissa, joissa vanhemmat kuoleman tai mun syyn takia eivät siihen kyenneet. Tässä on saattanut tietenkin olla kyseessä tilanne, jossa khra on katsonut asiantilan olevan näin jo kastamisen ajankohtana...

Olen kyllä nähnyt kastepapin kummina tapauksissa, joissa muuten ei olisi ollut riittävästi kummeiksi sopivaa väkeä paikalla, sekä tapauksia 1600-luvun puolelta, joissa kastepappi oli läsnä olleitten säätyläisten ja ehkä lapsen vanhempienkin läheinen sukulainen. Kysyjän mainitsemissa tapauksissa näyttäisi taustatietojenkin puuttuessa olevan e.m. tilanne, ja proviisori on saattanut olla osaltaan todistamassa salavuoteuden seurausta, mistä yleensä tuomittiin rangasitukseen. Nähtävästi on tsaarinaikana kastettu järjestelmällisesti aviottomat lapset, kun Ruotsin-vallan aikana pappi tai kirkkohetta usein kieltäytyi tai kielsi laittoman lapsen kastamisen.

Ehkä kysyjällä on lisätietoja tai jolla kulla toisella parempia selitysvaihtoehtoja.
PH

[Tiina Miettinen]

Kyseessä näyttäisi olevan Venäjän-vallan aika, jolloin myös aviottomia lapsia kastettiin. Kummin velvollisuuksiin liittyi kristilisen kasvatuksen takaaminen tapauksissa, joissa vanhemmat kuoleman tai mun syyn takia eivät siihen kyenneet. Tässä on saattanut tietenkin olla kyseessä tilanne, jossa khra on katsonut asiantilan olevan näin jo kastamisen ajankohtana...

Olen kyllä nähnyt kastepapin kummina tapauksissa, joissa muuten ei olisi ollut riittävästi kummeiksi sopivaa väkeä paikalla, sekä tapauksia 1600-luvun puolelta, joissa kastepappi oli läsnä olleitten säätyläisten ja ehkä lapsen vanhempienkin läheinen sukulainen. Kysyjän mainitsemissa tapauksissa näyttäisi taustatietojenkin puuttuessa olevan e.m. tilanne, ja proviisori on saattanut olla osaltaan todistamassa salavuoteuden seurausta, mistä yleensä tuomittiin rangasitukseen. Nähtävästi on tsaarinaikana kastettu järjestelmällisesti aviottomat lapset, kun Ruotsin-vallan aikana pappi tai kirkkohetta usein kieltäytyi tai kielsi laittoman lapsen kastamisen.

Ehkä kysyjällä on lisätietoja tai jolla kulla toisella parempia selitysvaihtoehtoja.
PH

Tuota... mihin lähteeseen perustuu väite, että Ruotsin ajalla ei olisi aviottomia lapsia kastettu ja että papit olisivat siitä jopa kieltäytyneet??? Enpä ole moiseen koskaan törmännyt tai sellaisesta edes kuullut. Sen sijaan olen törmännyt satoihin Ruotsin ajalla kastettuihin aviottomiin lapsiin, joilla toisinaan oli säätyläiskummeja.

Kircko-Laki ja Ordningi 1686: "Lapset pitä - cahdexannen päiwän sisäll pyhään Casteseen toimitettaman...".

Jokainen syntynyt lapsi sai kasteen ja tarvittaessa hätäkasteen, jos oli heikko syntyessään. Sen pappi aikanaan vahvisti.

TM

[Janne Asplund]

Eiköhän ne aviottomat lapset kastettu normaalisti kuten muutkin. Siellähän ne näkyvät muiden mukana kastettujen luetteloissa. Ja sitten 1700-luvun osalta löytyy joissakin seurakunnissa ihan erikseen aviottomien lasten kasteet omana luettelonaan.

[SädeHelena]

Kyseessä näyttäisi olevan Venäjän-vallan aika, jolloin myös aviottomia lapsia kastettiin. Kummin velvollisuuksiin liittyi kristilisen kasvatuksen takaaminen tapauksissa, joissa vanhemmat kuoleman tai mun syyn takia eivät siihen kyenneet. Tässä on saattanut tietenkin olla kyseessä tilanne, jossa khra on katsonut asiantilan olevan näin jo kastamisen ajankohtana...

Olen kyllä nähnyt kastepapin kummina tapauksissa, joissa muuten ei olisi ollut riittävästi kummeiksi sopivaa väkeä paikalla, sekä tapauksia 1600-luvun puolelta, joissa kastepappi oli läsnä olleitten säätyläisten ja ehkä lapsen vanhempienkin läheinen sukulainen. Kysyjän mainitsemissa tapauksissa näyttäisi taustatietojenkin puuttuessa olevan e.m. tilanne, ja proviisori on saattanut olla osaltaan todistamassa salavuoteuden seurausta, mistä yleensä tuomittiin rangasitukseen. Nähtävästi on tsaarinaikana kastettu järjestelmällisesti aviottomat lapset, kun Ruotsin-vallan aikana pappi tai kirkkohetta usein kieltäytyi tai kielsi laittoman lapsen kastamisen.

Ehkä kysyjällä on lisätietoja tai jolla kulla toisella parempia selitysvaihtoehtoja.
PH
Kiitos vastauksestasi! Kyseessä oli talontyttären tapauksessa vuosi 1812 ja piian ja rengin tapauksessa 1852. Muita kummeja oli molemmissa tapauksissa riittävästi enkä usko myöskään, että kyseessä olisi ollut tuttavuus. Tämä proviisori oli kastepapin sukulainen. Tiedä sitten, olisiko niin, että näitä arvovaltaisempia henkilöitä olisi pyydetty kummeiksi koska sattuivat olemaan paikalla. Mieleen tulee sekin mahdollisuus, että lapsien oikeat isät olisivat kenties olleetkin parempaa väkeä, minkä johdosta nämä kummit.

[Pekka Hiltunen]

Kiitos vastauksestasi! Kyseessä oli talontyttären tapauksessa vuosi 1812 ja piian ja rengin tapauksessa 1852. Muita kummeja oli molemmissa tapauksissa riittävästi enkä usko myöskään, että kyseessä olisi ollut tuttavuus. Tämä proviisori oli kastepapin sukulainen. Tiedä sitten, olisiko niin, että näitä arvovaltaisempia henkilöitä olisi pyydetty kummeiksi koska sattuivat olemaan paikalla. Mieleen tulee sekin mahdollisuus, että lapsien oikeat isät olisivat kenties olleetkin parempaa väkeä, minkä johdosta nämä kummit.
Asiaa on varmaankin mahdollista selvittää. Ed. kuvatun tapaisia tilanteita on voinut sattua, jos khra on tiennyt esim. ulkonäön perusteella aviottomana syntyneen rengin biol. isän - toivottavasti rengin tai renkien syntyperää saadaan jäljitetyksi esim. DNA:n avulla, muuten saattavat olla hyvätkin arvaukset kovan työn takana, kun pitäisi käydä läpi kaikki pitäjän kastetilaisuudet sukulaisverkostojen selvittämiseksi.

Eräässä tapauksessa 1800-luvun alkupuol. V-S:ssa oli aviottoman lapsen kastepappi ja samalla kummi saarnaaja, jolla ehkä oli päivystys, kun oli toimessa lähipitäjässä; asianomaisen synnyttäjän, piikana eräässä talossa olleen ja äitinsä puolelta tavallista suuremman talon tyttären sekä sotilaan, myöhemmin aliupseerin appivanhempien mielipahaksi omavaltaisesti solmitusta avioliistosta syntyneen äidin aviottoman lapsen kummit olivat itse saarnaajan lisäksi ilmeisesti lapsenpäästäjänä eli kätilönä toiminut palvelupaikan vanhaemäntä sekä tsaarinvouti, joka oli kait pappia kyydissä, mutta toimi nähtävästi samalla maksumiehenä lapsen biol. isän puolesta. (Tässä tapauksessa en löytänyt kyseisen apupapin kohdalla vastaavanlaista menettelyä, mutta joissain muissa pitäjissä tai eri aikakautena on kastepappi säännöllisesti kirjannut omat nimikirjaimensa myös kummiluettelon loppuun sen lisäksi, että puumerkki on myös kastajan sarakkeessa.) Myös pappi ja kukaties kirkkoherrakin tuli kaiketikin saamaan oman vaivanpalkkansa vaitiolosta, kun oli "työnantajan edustaja" läsnä. Lapsesta tuli murrosikänsä jälkeen samaisen pappilan piika, joka päätyi isovanhempiensa säädystä lähteneen käsityöläisen vaimoksi kahta kuukautta ennen kaksos-esikoittensa syntymää. En ole löytänyt rangaistusmerkintöjä rk:ssa enkä tuomiokirjassa. Synnyttäjän molempien vanhempien sukua oli paikallisessa papistossa, ja lapsen isää olen arvaillut virkamieheksi, joka ehkä oli aiemmin toiminut upseerina ja on niin muodoin voinut olla venäläistaustainen. Äidin on täytynyt saada hyvä lapsenruokko, kun pysyi samassa kylässä töissä vain talojen välillä kulkien seuranaan imetysajan jälkeen nuorempi sisarensa, joka oli alaikäinen, mutta söi talon leipää ja kaiketikin toimi lapsenhoitajana. Lapsen - jonka äidin välit omaan synnyintaloonsa olivat nähtävästi pysyvästi poikki - vartuttua leikki-ikäänsä avioitui äiti lopulta kylän renkivoudin kanssa. Kun kaikki kylän asukkaat renkivouti mukaan lukien olivat sukulaisia keskenään ja kun se tsaarinvoutikin oli alkujaan samasta kylästä lähtöisin, ja kun vieläpä äidilläkin oli kylässä isänsä puolen esivanhempia, ei asiaan puuttunut sen enempää piispa kuin kirkkoherrakaan, mutta varmaa näyttäisi olevan vain se, ettei isä sentään ollut kylän talollisia tai palvelusväkeäkään. Aatelisen kanssa avioon päätynyt saarnaaja ja sittemmin kpl haki viran muualta ehkä vain sattumalta heti p.o. lapsen äidin avioliiton solmimisen jälkeen, eikä hänenkään isäehdokkuuttaan tapauksessa ei kokonaan ole voitu torjua. Näyttäisi siltä, että jokin erityinen seikka on pidätellyt apulaista viranhausta kappalaiseksi jo aiemmin sen sijaan että liikkui ympäryskunnissa saarnaajana vuosi toisensa jälkeen.

Eräässä toisessa pitäjässä ja kihlakunnassa oli 1600-1700 vaihteessa muuan pappismies, joka näytti pyrkineen kaikkiin mahdollisiin säätyläisten kastetilaisuuksiin professorin ym. kirkkoherrojen, kappalaisten ja apupappienkin ohelle. Häntä ei ehkä välttämättä edes oltu erikseen paikalle kutsuttu ja oli läsnä kenties tunnettuutensa lisäämiseksi tai ehkäpä runsaitten tarjoilujen toivossa...

PH

[Pekka Hiltunen]

Kircko-Laki ja Ordningi 1686: "Lapset pitä - cahdexannen päiwän sisäll pyhään Casteseen toimitettaman...".
Jokainen syntynyt lapsi sai kasteen ja tarvittaessa hätäkasteen, jos oli heikko syntyessään. Sen pappi aikanaan vahvisti.
Tähän tuskin on mitään lisättävää ja olen näköjään muistanut eli käsittänyt väärin. Pohjois-Savossa kuitenkin on lapsen kastamista onnistuttu lykkäämään mainitusta kahdeksasta päivästä - mikä voisi perustua jo varhaiskristittyjen käytäntöön, kun juutalaisten keskuudessa ympärileikataan pojat ehdottomasti tarkalleen kahdeksan päivän ikäisinä, jollei esim. elämää vaarantava sairaus kuten hemofilia ole ollut esteenä - jopa kuukausia, ja näin on tietenkin ollut myös saaristossa kelirikon aikaan. Romanit olivat 1700-luvulla vilkasliikkeisiä ja monet heistä ovat saattaneet jäädä paitsi sekä kastetta että kristillistä kasvatusta muodostaen kuitenkin kai vain pienen vähemmistön omassakin keskuudessaan. Muistuu myös mieleen, että eräässä kirkonkirjoissa muine näkemässäni tapauksessa oli lahkolaispariskunta onnistunut välttelemään lastensa kastamista siihen saakka kunnes nämä sitten kastettiin vanhempiensa tahdon vastaisesti, mikä kirjattiin myös kastettujen kirjaan. Tapaus liittyi Pohjanmaalle Johannes Wegelius nuoremman aikaan ja varhaispietistisiin ylilyönteihin, mutta kirkkolakia vastaan niskuroineet muodostivat kaiketikin konaisen "lahkolaisseurakunnan". Maallisen vallan vaihduttua on tsaarilla ehkä voinut olla vähemmän intressiä puuttua luterilaisen kirkon toimintaan, mikä on mahdollistanut heinillä syntyneen aviottoman lapsen äidin vaeltelun, mutta kasteen osalta on kai sitten kuitenkin toiminut sosiaalinen kontrolli tehokkaasti.
PH

[ImmMa]

Muistuu myös mieleen, että eräässä kirkonkirjoissa muine näkemässäni tapauksessa oli lahkolaispariskunta onnistunut välttelemään lastensa kastamista siihen saakka kunnes nämä sitten kastettiin vanhempiensa tahdon vastaisesti, mikä kirjattiin myös kastettujen kirjaan. Tapaus liittyi Pohjanmaalle Johannes Wegelius nuoremman aikaan ja varhaispietistisiin ylilyönteihin, mutta kirkkolakia vastaan niskuroineet muodostivat kaiketikin konaisen "lahkolaisseurakunnan". PH

Pekka tarkoittanee ns. Eeriksonilaisia joista on olemassa Sakari Loimarannan tutkimus "Erikssonien mystillisseparatistinen liike vuoteen 1745". Keskipohjammassa on ilmestynyt edeliseen perustuva artikkelisarja joka on nähtävissä täällä: http://www.vanhakalvia.fi/erikssonin_veljekset.htm . Kasteasioita käsitellään erityisesti oikeudenkäyntien yhteydessä osassa kolme.
Myös Antti Tuurin Äitini suku kirjasarjan ensimmäiset osat ovat silkkaa Eerikssonilaisuutta Kälviän Penttilän rannasta korkealle vuorelle.

[SädeHelena]

Asiaa on varmaankin mahdollista selvittää. Ed. kuvatun tapaisia tilanteita on voinut sattua, jos khra on tiennyt esim. ulkonäön perusteella aviottomana syntyneen rengin biol. isän - toivottavasti rengin tai renkien syntyperää saadaan jäljitetyksi esim. DNA:n avulla, muuten saattavat olla hyvätkin arvaukset kovan työn takana, kun pitäisi käydä läpi kaikki pitäjän kastetilaisuudet sukulaisverkostojen selvittämiseksi.

Eräässä tapauksessa 1800-luvun alkupuol. V-S:ssa oli aviottoman lapsen kastepappi ja samalla kummi saarnaaja, jolla ehkä oli päivystys, kun oli toimessa lähipitäjässä; asianomaisen synnyttäjän, piikana eräässä talossa olleen ja äitinsä puolelta tavallista suuremman talon tyttären sekä sotilaan, myöhemmin aliupseerin appivanhempien mielipahaksi omavaltaisesti solmitusta avioliistosta syntyneen äidin aviottoman lapsen kummit olivat itse saarnaajan lisäksi ilmeisesti lapsenpäästäjänä eli kätilönä toiminut palvelupaikan vanhaemäntä sekä tsaarinvouti, joka oli kait pappia kyydissä, mutta toimi nähtävästi samalla maksumiehenä lapsen biol. isän puolesta. (Tässä tapauksessa en löytänyt kyseisen apupapin kohdalla vastaavanlaista menettelyä, mutta joissain muissa pitäjissä tai eri aikakautena on kastepappi säännöllisesti kirjannut omat nimikirjaimensa myös kummiluettelon loppuun sen lisäksi, että puumerkki on myös kastajan sarakkeessa.) Myös pappi ja kukaties kirkkoherrakin tuli kaiketikin saamaan oman vaivanpalkkansa vaitiolosta, kun oli "työnantajan edustaja" läsnä. Lapsesta tuli murrosikänsä jälkeen samaisen pappilan piika, joka päätyi isovanhempiensa säädystä lähteneen käsityöläisen vaimoksi kahta kuukautta ennen kaksos-esikoittensa syntymää. En ole löytänyt rangaistusmerkintöjä rk:ssa enkä tuomiokirjassa. Synnyttäjän molempien vanhempien sukua oli paikallisessa papistossa, ja lapsen isää olen arvaillut virkamieheksi, joka ehkä oli aiemmin toiminut upseerina ja on niin muodoin voinut olla venäläistaustainen. Äidin on täytynyt saada hyvä lapsenruokko, kun pysyi samassa kylässä töissä vain talojen välillä kulkien seuranaan imetysajan jälkeen nuorempi sisarensa, joka oli alaikäinen, mutta söi talon leipää ja kaiketikin toimi lapsenhoitajana. Lapsen - jonka äidin välit omaan synnyintaloonsa olivat nähtävästi pysyvästi poikki - vartuttua leikki-ikäänsä avioitui äiti lopulta kylän renkivoudin kanssa. Kun kaikki kylän asukkaat renkivouti mukaan lukien olivat sukulaisia keskenään ja kun se tsaarinvoutikin oli alkujaan samasta kylästä lähtöisin, ja kun vieläpä äidilläkin oli kylässä isänsä puolen esivanhempia, ei asiaan puuttunut sen enempää piispa kuin kirkkoherrakaan, mutta varmaa näyttäisi olevan vain se, ettei isä sentään ollut kylän talollisia tai palvelusväkeäkään. Aatelisen kanssa avioon päätynyt saarnaaja ja sittemmin kpl haki viran muualta ehkä vain sattumalta heti p.o. lapsen äidin avioliiton solmimisen jälkeen, eikä hänenkään isäehdokkuuttaan tapauksessa ei kokonaan ole voitu torjua. Näyttäisi siltä, että jokin erityinen seikka on pidätellyt apulaista viranhausta kappalaiseksi jo aiemmin sen sijaan että liikkui ympäryskunnissa saarnaajana vuosi toisensa jälkeen.

Eräässä toisessa pitäjässä ja kihlakunnassa oli 1600-1700 vaihteessa muuan pappismies, joka näytti pyrkineen kaikkiin mahdollisiin säätyläisten kastetilaisuuksiin professorin ym. kirkkoherrojen, kappalaisten ja apupappienkin ohelle. Häntä ei ehkä välttämättä edes oltu erikseen paikalle kutsuttu ja oli läsnä kenties tunnettuutensa lisäämiseksi tai ehkäpä runsaitten tarjoilujen toivossa...

PH
Kiitokset lisätiedosta. Niin kuin tuosta käy ilmi, syitä ja seurauksia voi olla moninaisia. Näissä minun tapauksissani kirkkoherran nimi oli ensimmäisenä kummiluettelossa. Meillä kulkee perimätietona, että suvussa olisi aatelisverta. Se tiedet
ään, että jos on, niin se tulee ns. väärän koivun takaa. Mitään muuta ei ole löytynyt, joten ajattelin, että voisiko se olla näiden lasten syntyperässä. Mutta jos oli tavallista, että kirkkoherra oli kummina, niin ei sekään sitten valaise asiaa.

[Pekka Hiltunen]

Kiitokset lisätiedosta. Niin kuin tuosta käy ilmi, syitä ja seurauksia voi olla moninaisia. Näissä minun tapauksissani kirkkoherran nimi oli ensimmäisenä kummiluettelossa. Meillä kulkee perimätietona, että suvussa olisi aatelisverta. Se tiedet
ään, että jos on, niin se tulee ns. väärän koivun takaa. Mitään muuta ei ole löytynyt, joten ajattelin, että voisiko se olla näiden lasten syntyperässä. Mutta jos oli tavallista, että kirkkoherra oli kummina, niin ei sekään sitten valaise asiaa.

Kyllä näistä rengeistä tietenkin jotain pitäisi löytyä, ja samojen talojen muitten lasten kummit tietenkin on ensin tarkistettava. Jos patronyymit puuttuvat ja ovat rengit Aataminpoikia täi äidinpoikia, on tehtävä tietenkin haasteellisempi, mutta varmaankin mielenkiintoinen ja jännittävä!. Jos on sisaruksia, on syytä tietenkin heidänkin vaiheensa selvittää kasteesta hautajaisiin. Khra ja peoviisori ovat nyt kuitenkin varsin hyvä lähtökohta ja heidän sukupiirinsä lienee vieläpä helpolla pitkällekin tiedoissa jo lähteissä valmiina.

Yläneen kartano, joka "huuhkaimenpesä sijaitsi sellaisten korpitaivalten takana, etteivät herra Hieronymiin omat huovitkaan sinne löytäneet" oli aikoinaan Turun HO:n asessori Hieronymus Hieronymii von Birkholtzin asuinkartano. Asessorilla oli kartanossa poikia ja kai pojanpoikiakin kokonainen liuta, joista maakirjassa mainitaan, että kartanossa on "useita henkilöitä vailla mitään virkaa tai tointa". Käytetyt termit voinevat viitata vain säätyläisiin. Oli ehkä asessorin äiti itsensä Eerik XIV:n ja frillansa Agdan tytär eikä suinkaan hovijunkkari Flemingin, joka Eerikin terveydentilan romahtamisen edellä naitettiin Agdan kanssa; Annan synnyttyä lähetettiin tämä Klaus Flemingin veli kuninkaan asioissa ulkomaille, missä kuoli epäselvissä olosuhteissa. Anna "Joachimintyttären" syntymän ja Joachimin kuoleman jälkeen on Agda näet synnyttänyt Erkille vieli yhden tyttären ennen kuin vaihtoi frillan Kaarina Maununtyttäreen. Annaa pidettiin myöhemmin kotiarestissa Yläneellä hänen kihlauduttuaan brandenburgilaislähtöisen hovijunkkari Hieronymus von Birkholtzin kanssa (joka oli saanut Yläneen läänityksekseen) millä keinoin Klaus Fleming onnistui estämään Annan avioliiton - tosin vain kuolemaansa saakka - ja Flemingien omaisuutta valumasta näin kuninkaan lippaaseen, mikä kenties oli ollut jo Eerikin ideana ja mitä Kaarle IX sitten ryhtyi toteuttamaan lähettämällä kuvankauniin Annan ottamaan vastaan Brandenburgista ratsain saapuvaa, kuninkaalle kirjeessään Klaus Flemingiä arvostellutta hovijunkkaria. Tämän nähtävästi tositapahtumiin perustuvan "kartanoromanssin" tuloksella eli pojalla, asessori Hieronymus Hieronymiillä oli tiettävästi kymmenen poikaa - joista yhden epäiltiin ylioppilasaikanaan syyllistyneen miestappoon, mutta paenneen Turusta tietymättömiin (siis Yläneelle) ennen kämneerioikeuden istuntoa - ja joista ehkäpä Vaasojen taudin takia vain pari-kolme on edes nimiltä tunnettuja. Kartanossa oli sukupolvea myöhemmin kokkina muuan Matts aikana, jolloin miespuolisia kokkeja oli koko valtakunnassa ehkä vain kuninkaanlinnassa. Tässä näyttäisi olleen kyseessä näppäräsorminen keittäjättären poika, jonka isä kaiketikin on ollut herrasväkeä. Kun Mattsin tyttärestä tuli kartanon karjakko, avioitui hän kartanon "Jöraninpoika"-rengin kanssa, joka niin ikään saattoi hyvinkin olla jonkin asteen puoliserkku vaimolleen. Rippikirjaa ja SAY:a tarkastellessa näitä Jöran-nimisiä renkejä näyttikin olevan sitten useampiakin kartanon mailla, vaikka oli toki yleinen nimi pitäjän isännilläkin tuolloin. Seurauksena kuitenkin nimenomaisesta liitosta oli sotilas, joka ainakin sukunimensä perusteella on suurella innolla astunut palvelukseen - varmaankin tietoisena siitä, että menestyminen sotilasuralla voi joskus nostaa jälkeläisiä jopa aateliseen säätyyn. Sotilaan jälkeläinen avioituikin sitten lopulta sukuun, josta löytyi aatelistoa ja muuta vallasväkeä.

Eräällä toisella paikkakunnalla taas oli muuan köyhtymään päin ollut aatelissuku kreivillisine ja kuninkaallisinekin esivanhempihaaroineen, josta kerrotaan, että kaiken, missä vain oli reikä keskellä katsottiin kuuluvan nautintaan - lypsyjakkaraa myöten. Nyt en kyllä taida mainita mitään nimiä, mutta paikkakunnalla asiainhaarat lienevät aika yleisessäkin tiedossa.

Yläneen naapuripitäjässä Nousiaisissa taas sattui myöhäisemmällä vuosisadalla niin, että kappalaisen Jöran-niminen renki oli useammankin aviottoman lapsen isänä, mikä ei kuitenkaan mitenkään näyttänyt häiritsevän työsuhdetta. Ehkä oli tavallista avarakatseisempi pappi...

On varottava haksahtamasta kuvitelmiin ja luottamasta vain patronyymeihin, mutta olen huomannut, että kaikki tiedot sukututkimusohjelmassaan kannattaa säilyttää, sillä myöhemmin voi niitä taas kaivata, kun virheellisessäkin sukujohdossa paljastuu usein lopulta, jos ei esivanhempia niin ehkä heidän lähisukulaisiaan.

PH

[SädeHelena]

Kyllä näistä rengeistä tietenkin jotain pitäisi löytyä, ja samojen talojen muitten lasten kummit tietenkin on ensin tarkistettava. Jos patronyymit puuttuvat ja ovat rengit Aataminpoikia täi äidinpoikia, on tehtävä tietenkin haasteellisempi, mutta varmaankin mielenkiintoinen ja jännittävä!. Jos on sisaruksia, on syytä tietenkin heidänkin vaiheensa selvittää kasteesta hautajaisiin. Khra ja peoviisori ovat nyt kuitenkin varsin hyvä lähtökohta ja heidän sukupiirinsä lienee vieläpä helpolla pitkällekin tiedoissa jo lähteissä valmiina.

Yläneen kartano, joka "huuhkaimenpesä sijaitsi sellaisten korpitaivalten takana, etteivät herra Hieronymiin omat huovitkaan sinne löytäneet" oli aikoinaan Turun HO:n asessori Hieronymus Hieronymii von Birkholtzin asuinkartano. Asessorilla oli kartanossa poikia ja kai pojanpoikiakin kokonainen liuta, joista maakirjassa mainitaan, että kartanossa on "useita henkilöitä vailla mitään virkaa tai tointa". Käytetyt termit voinevat viitata vain säätyläisiin. Oli ehkä asessorin äiti itsensä Eerik XIV:n ja frillansa Agdan tytär eikä suinkaan hovijunkkari Flemingin, joka Eerikin terveydentilan romahtamisen edellä naitettiin Agdan kanssa; Annan synnyttyä lähetettiin tämä Klaus Flemingin veli kuninkaan asioissa ulkomaille, missä kuoli epäselvissä olosuhteissa. Anna "Joachimintyttären" syntymän ja Joachimin kuoleman jälkeen on Agda näet synnyttänyt Erkille vieli yhden tyttären ennen kuin vaihtoi frillan Kaarina Maununtyttäreen. Annaa pidettiin myöhemmin kotiarestissa Yläneellä hänen kihlauduttuaan brandenburgilaislähtöisen hovijunkkari Hieronymus von Birkholtzin kanssa (joka oli saanut Yläneen läänityksekseen) millä keinoin Klaus Fleming onnistui estämään Annan avioliiton - tosin vain kuolemaansa saakka - ja Flemingien omaisuutta valumasta näin kuninkaan lippaaseen, mikä kenties oli ollut jo Eerikin ideana ja mitä Kaarle IX sitten ryhtyi toteuttamaan lähettämällä kuvankauniin Annan ottamaan vastaan Brandenburgista ratsain saapuvaa, kuninkaalle kirjeessään Klaus Flemingiä arvostellutta hovijunkkaria. Tämän nähtävästi tositapahtumiin perustuvan "kartanoromanssin" tuloksella eli pojalla, asessori Hieronymus Hieronymiillä oli tiettävästi kymmenen poikaa - joista yhden epäiltiin ylioppilasaikanaan syyllistyneen miestappoon, mutta paenneen Turusta tietymättömiin (siis Yläneelle) ennen kämneerioikeuden istuntoa - ja joista ehkäpä Vaasojen taudin takia vain pari-kolme on edes nimiltä tunnettuja. Kartanossa oli sukupolvea myöhemmin kokkina muuan Matts aikana, jolloin miespuolisia kokkeja oli koko valtakunnassa ehkä vain kuninkaanlinnassa. Tässä näyttäisi olleen kyseessä näppäräsorminen keittäjättären poika, jonka isä kaiketikin on ollut herrasväkeä. Kun Mattsin tyttärestä tuli kartanon karjakko, avioitui hän kartanon "Jöraninpoika"-rengin kanssa, joka niin ikään saattoi hyvinkin olla jonkin asteen puoliserkku vaimolleen. Rippikirjaa ja SAY:a tarkastellessa näitä Jöran-nimisiä renkejä näyttikin olevan sitten useampiakin kartanon mailla, vaikka oli toki yleinen nimi pitäjän isännilläkin tuolloin. Seurauksena kuitenkin nimenomaisesta liitosta oli sotilas, joka ainakin sukunimensä perusteella on suurella innolla astunut palvelukseen - varmaankin tietoisena siitä, että menestyminen sotilasuralla voi joskus nostaa jälkeläisiä jopa aateliseen säätyyn. Sotilaan jälkeläinen avioituikin sitten lopulta sukuun, josta löytyi aatelistoa ja muuta vallasväkeä.

Eräällä toisella paikkakunnalla taas oli muuan köyhtymään päin ollut aatelissuku kreivillisine ja kuninkaallisinekin esivanhempihaaroineen, josta kerrotaan, että kaiken, missä vain oli reikä keskellä katsottiin kuuluvan nautintaan - lypsyjakkaraa myöten. Nyt en kyllä taida mainita mitään nimiä, mutta paikkakunnalla asiainhaarat lienevät aika yleisessäkin tiedossa.

Yläneen naapuripitäjässä Nousiaisissa taas sattui myöhäisemmällä vuosisadalla niin, että kappalaisen Jöran-niminen renki oli useammankin aviottoman lapsen isänä, mikä ei kuitenkaan mitenkään näyttänyt häiritsevän työsuhdetta. Ehkä oli tavallista avarakatseisempi pappi...

On varottava haksahtamasta kuvitelmiin ja luottamasta vain patronyymeihin, mutta olen huomannut, että kaikki tiedot sukututkimusohjelmassaan kannattaa säilyttää, sillä myöhemmin voi niitä taas kaivata, kun virheellisessäkin sukujohdossa paljastuu usein lopulta, jos ei esivanhempia niin ehkä heidän lähisukulaisiaan.

PH
Tässä kirkkoherran ja proviisorin tapauksessa muilla lapsilla oli ne tavalliset kummit, eli talon emäntä, -isäntä ja/tai tytär sekä muu tuttava.
Täytynee tutkia lisää, mutta pelkkiä arvauksia en tutkimuksessa esitä.
Kiitokset sinulle! SH

[ImmMa]

Äitini suvussa Kokkolan (kysyän profiilissa) seudulla on samankaltaisia piirteitä (kadoksissa olleet aatelisjuuret, kastepapilla ja kumilla sama nimi ennen häitä syntyneellä (olen tottumaton tulkitsemaan, mutta oletan kyseessä olleen isä ja poika), taipumus esiaviollisin ym.n lapsilykkyisiin suhteisiin). Lisätieto voisi auttaa arvioimaan mahdollista yhteyttä, vaikka hakuammuntaahan tämä on.