Inhottava tapaus sukututkimuksessani

[Kimmo O.K.]

Sattumalta muuta etsiessäni törmäsin juuri nettisukupuu Genissä oman sukuni tietoihin. Tietoihin, jotka itse olen vaivalla (ja isolla rahallakin) vuosien mittaan koonnut. Mutta nämä tiedot eivät ole minun nettiin syöttämiäni, koska en yleensäkään syötä sukuani tai itseäni koskevaa aineistoa internetiin. Ehei, sen on tehnyt omissa nimissään eräs sukulaisnainen, jonka jo työnsä puolesta tulisi tietää, ettei ihmisten tietoja levitellä netissä - varsinkaan lupia kysymättä. "Hänen" Geni-sukupuissaan esiintyy jopa muutamia yhä elossa olevia iäkkäitä sukulaisiani koko nimillään ja syntymäajoillaan, mm. minun isoäitini. Eikä mielestäni ollenkaan korrektia ole sekään, että tämä samainen ihminen on tuttavansa kautta lainannut isoisäni suvusta kootun sukukirjan (jonne olen lähisukuni tiedot luovuttanut muiden suostumuksella) ja poiminut siitä minun isoisäni lapsuusperheen ja esivanhempani ja syöttänyt nekin Geniin. Vaikka kyseinen suoltaja ei ole edes minkäänlaista sukua isoisäni puolelle! Minun kokoamani tiedot hän on tarkoin poiminut viime vuonna valmistuneesta kuvapainotteisesta sukukirjasestani, mutta ei ole maininnut minulle sanaakaan tällaisista nettiinsuoltamisaikeistaan tai nyttemmin tekemästään tempusta. Haluaisin mielihyvin kuulla teidän muiden sukututkijoiden mielipiteitä tässä asiassa, ennen kuin lähetän kyseiselle henkilölle postia!

sukututkija [ät] gmail [piste] com

[Juha]

Eläviä ihmisiä suojelee henkilötietolaki, joten siltä osin on ainakin tehty väärin.



Puutun yhteen asiaan; se, että laittaa nettiin muita kuin omia sukulaisia, ei ole millään tavalla kiellettyä. Kukaan ei voi "omia" kauan sitten kuolleita. Elävien kohdalla viittaan ym. seikkaan


Haja-ajatuksena myös sellainen fakta, että pelkkä esipolvi- tai jälkipolvitaulusto pelkkine päivämäärineen ja paikkoineen ei muistaakseni nauti tekijänoikeussuojaa. Sen sijaan kaikki tekstimuotoinen, itsetehty on luonnollisesti tekijänoikeuksien alaista tavaraa eikä sitä voi lainata omin luvin.



Juha

[Kimmo O.K.]

Niin, tietosuojalakia on rikottu. Tästä olen erityisen pahoillani, koska se koskee lähisukulaisiani.
Mutta muuten en tarkoittanutkaan, ettei sukuun kuulumattomalla olisi lupa syöttää itselleen ventovieraiden vainajien tietoja nettiin (kun kerran on), mutta haluaisin kuulla muiden mielipiteitä siitä, onko se teistä vaikka eettisesti oikein. Miten suhtautuisitte itse siihen, jos teille kävisi näin, että vaivalla kokoamanne suvun tiedot julkaisisikin pian joku toinen omissa nimissään netissä jne.

[Mikko Meriläinen]

Niin, tietosuojalakia on rikottu. Tästä olen erityisen pahoillani, koska se koskee lähisukulaisiani.
Mutta muuten en tarkoittanutkaan, ettei sukuun kuulumattomalla olisi lupa syöttää itselleen ventovieraiden vainajien tietoja nettiin (kun kerran on), mutta haluaisin kuulla muiden mielipiteitä siitä, onko se teistä vaikka eettisesti oikein. Miten suhtautuisitte itse siihen, jos teille kävisi näin, että vaivalla kokoamanne suvun tiedot julkaisisikin pian joku toinen omissa nimissään netissä jne.

Jos henkilötietolakia ei rikota, niin en koe ongelmallisena nimien sekä syntymä-, vihkimis- ja kuolinajankohtien ja -paikkojen julkistamista, vaikka tiedot olisi kopioitu suoraan jostakin julkaisusta. Valistunut lukija joka tapauksessa jättää tiedot omaan arvoonsa, ellei niille ole merkitty lähdeviitettä.

[Sukututkija JaSKa]

Minusta on aika omituista olettaa, että sukukirjaan kirjatut tiedot eivät olisi kopioitavissa ja käytettävissä. Sitä varten kai sukukirjoja tehdään, että jokainen suvustaan kiinnostunut voi tietoja käyttää. Jokainen myöskin tietää sen, että kirjojen tietoja ei kannata kopioida tarkistamatta itse alkuperäislähteestä. Jos sama tieto täsmällisesti löytyy alkuperäislähteestä tarkistettaessa, on se kyseisen tarkistajan oma löydös eikä kopioitu tieto. Jos tarkistamista ei kuitenkaan viitsi tehdä, silloin on mainittava se mistä tiedon on kopioinut. Alle 100 vuotta vanhan tiedon julkaiseminen on eri asia, siihen tarvitaan aina uusi lupa. Jos siis kerran on luvan kirjaan antanut, ei samalla luvalla toinen voi sitä nettiin siirtää. Eikä varsinkaan tosiaan nettiin, jota säätelee vieläkin tiukempi tietosuoja kuin kirjallista julkaisua. Kuinka ylipäätänsä pääsit kyseiseen sukupuuhun käsiksi? Tuoretta tietoa sisältävien sukupuidenhan pitää ehdottomasti olla suljettuja, vain erikseen määriteltyjen käyttäjien saavutettavissa??!!

Eikä siinä ole edes eettisesti mitään väärää, että on kiinnostunut sukututkimuksesta ja keräämään myös itselle vieraita sukuja yhteen. Jokainen saa tehdä sukututkimuksensa ihan miten huvittaa, kunhan muistaa tietosuojan ja sukututkimuksen käytännesäännöt. Jokainen sukututkimuksensa julkaiseva tietää jo julkaisuvaiheessa, että yli 100 vuotta vanha tieto on julkaisussa ihan vapaata riistaa henkilötietojen osalta. Kirjallinen tuotos (tarinat ym.) ja valokuvat ovat sitten asia erikseen.

[Juha]

Mihin perustat sen väitteen, että netissä tietosuoja olisi tiukempi kuin kirjoissa. Mielestäni ne ovat yksi ja sama asia - media vain on eri


Juha

[Sukututkija JaSKa]

Lainaus Sukututkimuksen käytännesäännöistä:

"Henkilötietojen julkaiseminen


Sukututkimusrekisteristä käsikirjoitukseen

Sukujulkaisun taustalla on tavallisesti sukututkimusrekisteri, jonne kootusta tietomassasta muodostetaan julkaisun
pohja-aineisto. Jossakin vaiheessa sukukirjahankkeessa toteutetaan sukukirjan rajaaminen käytännössä eli
sukututkimusrekisteristä otetaan se aineisto, joka muodostaa kirjan käsikirjoituksen perustan.

Riippumatta siitä kirjoitetaanko sukujulkaisu perinteisen taulujärjestelmän muotoon vai kokonaisuudessaan
proosatekstinä, henkilötietolakia sovelletaan julkaisun taustalla olevaan sukututkimusrekisteriin. Sen sijaan julkaisun
käsikirjoitusta henkilötietolain säännökset eivät koske.

Sukukirjahankkeen kannalta on tärkeää, että sukututkija on ennen tietojen siirtämistä sukututkimusrekisteristä
käsikirjoitukseen huolehtinut kaikista henkilötietolain velvoitteista mahdollisimman kattavasti. Henkilötietolaki
osoittaa polun, jota seuraamalla voidaan oleellisesti vähentää elossa olevien henkilötietojen julkaisemisesta
aiheutuvaa oikeusriskiä.

Riski ja sen vähentäminen

Sukukirjojen julkaisemista pidetään hyvänä ja arvostettavana kulttuurityönä eikä henkilötietojen saattamista tällä
tavalla julkisuuteen pidetä yleensä ongelmana. Ihmiset haluavat kuitenkin itse päättää siitä, mitä tietoja heistä
sukujulkaisuissa esitetään.

Mikäli henkilötietolain velvoitteita ei ole täysimittaisesti toteutettu, on olemassa riski, että sukukirjassa julkaistaan
tietoja, jotka henkilö katsoo aiheuttavan hänelle vahinkoa tai kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tällöin
on vaarana, että sukukirjan julkaisija on syyllistynyt yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Jos sukukirjaan on
päässyt valheellisia tietoja, on olemassa mahdollisuus, että sukukirjan julkaisija syyllistyy vainajan kohdalla
kunnianloukkaukseen tai elossa olevan henkilön kohdalla törkeään kunnianloukkaukseen.

Sukututkija voi parhaiten vähentää (joskaan ei kokonaan poistaa) henkilötietojen julkaisemisen oikeusriskiä, kun hän
tiedottaa jokaiselle sukututkimusrekisterissä olevalla perheelle, mitä tietoja heistä ja heidän edesmenneistä
lähiomaisistaan sukututkimusrekisterissä on. Jokainen saa tietää mitä hänestä aiotaan sukukirjaan painaa ja mikäli
asiassa on keskusteltavaa, se voidaan tehdä ennen julkaisemista.


Erilaiset julkaisualustat

Rekisteriselosteessa on tarkkaan yksilöitävä millaisella alustalla ja millä julkaisufoorumilla sukututkimusrekisterin
tietoja aiotaan julkaista. Paperinen sukukirja ja rajoitetun käyttäjämäärän ulottuvilla oleva suljettu verkko voidaan
rinnastaa toisiinsa. Jälkimmäisestä tyypillinen esimerkki on sukuseuran käyttäjätunnuksen ja salasanan takana oleva
verkkosivusto. Sen sijaan avoimessa verkossa ei tule julkaista elossa olevien henkilötietoja ilman jokaisen siihen
antamaa suostumusta.

Ylläpitäessään sukututkimusrekisteriään verkossa toimivassa tietokantapalvelussa sukututkija luovuttaa henkilötietoja
taholle, jonka harjoittamaa tietojenkäsittelyä hän ei voi mitenkään kontrolloida. Näin ollen sukututkijan tulee
rekisteriselosteessa ja tiedottamisvaiheessa ilmoittaa aikomuksestaan luovuttaa elossa olevien henkilötietoja
tällaiseen palveluun sekä pyytää asianomaisilta henkilöiltä nimenomainen lupa siihen."



Jatkan tästä -
Elikkäs siis: Käytännössä painettua sukukirjaa varten riittää rekisteriseloste ja riittävä tiedottaminen sukukirjan ja siinä julkaistavasta tietotasosta. Käytännössä ihan jokaiselta kirjassa olevalta ei henkilökohtaista lupaa tarvitse olla. Riittää, että riittävän tasoinen tiedottamisvelvollisuus on täyttynyt, jotta jokainen on voinut saada tiedon kirjan julkaisusta. Sähköisellä alustalla olevan sukutiedon julkaisuun pitää olla henkilökohtainen lupa jokaiselta elossaolevalta erikseen. Tiedottamisvelvollisuuden täyttyminen ei siis riitä. Tässä ero Juha!

[Juha]

Kiitos



Tuossa on tosin huomattava ristiriita;

Sukututkija voi parhaiten vähentää (joskaan ei kokonaan poistaa) henkilötietojen julkaisemisen oikeusriskiä, kun hän
tiedottaa jokaiselle sukututkimusrekisterissä olevalla perheelle, mitä tietoja heistä ja heidän edesmenneistä
lähiomaisistaan sukututkimusrekisterissä on. Jokainen saa tietää mitä hänestä aiotaan sukukirjaan painaa ja mikäli
asiassa on keskusteltavaa, se voidaan tehdä ennen julkaisemista.


Henkilökohtaisesti yritän puuhastella vain ennen vuotta 1900 syntyneiden parissa - ei tule ongelmia :)


Juha

[Sukututkija JaSKa]

Ei siinä mitään ristiriitaa ole. Tiedottaminen on ihan eri juttu kuin luvan saaminen. Tiedottamalla annetaan mahsollisuus halutessaan tarkistaa, lisätä tietoja tai jopa kieltää tietojen julkaisu. Hiljaisuus on tässä myöntymisen merkki. Sähköiseen julkaisuu PITÄÄ olla suostumus, jolloin ei käsittäkseni pelkkä hiljaisuus :) Mutta enpä ala Juha kanssasi peistä vääntämään.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sukukirjan arvo laskee, jos mukana ei ole 1900- luvun tietoja. Sukukirjan ostajahan hankkii kirjansa yleensä siksi, että saisi suvustaan ja sukuhaarastaan kaipaamiaan lisätietoja. Kuinkas se onnistuu, jos pitää ihan itse löytää kirjasta henkilö, joka on syntynyt 1800- luvulla. Kaikilla ei ole tarkkoja tietoja esipolvistaan ja silloin menee sormi suuhun. Mutta tämäkin on vain minun mielipiteeni. Enkä ole saanut yhtään negatiivista palautetta sukukirjani jäljiltä vaikka toiminkin "vain" käytännesääntöjen mukaan. Nettiin en ole tiedostoani ladannut, enkä lataa!

[Solja]

Niin kun ne muistettaisiin laittaa sinne nettisukupuihin lähteet mistä tiedot on kopsittu.

Monet esittävät ne omina tutkimuksinaan, ikävä kyllä.

Kokemusta on.

-Solja

[Julle]

< Niin kun ne muistettaisiin laittaa sinne nettisukupuihin lähteet mistä tiedot on kopsittu.

Monet esittävät ne omina tutkimuksinaan, ikävä kyllä. >

Samaa mieltä! Lähteet edes, mutta ei taulun tai sivun tarkkuudella. Havainnut olen, että painovirheetkin toisesta sukukirjasta on kopioitu omaan tutkimukseen, mutta siitähän ne paljastuu. Joissakin on jopa sukunimetkin väärin.

Oma ohjelmani sallii julkaisuiän määrittämisen 125 vuodesta alaspäin, jolloin vain mainitaan, että elossa. Yleensä silti antaessani tietoa annan vuoden tarkkuudella, jos henkilö on alle 100 vuotias ja elossa.

Silleen

[Seija Randell]

Eipä kenelläkään luulisi olevan intressiä ihan vieraita ihmisiä sinne nettiin ladata. Mutta missä sitten kulkee se raja, ketkä ovat niitä "omaan" sukuun kuuluvia ? Onko eettisesti väärin, jos syöttäisin sinne isoisoäitini sisarusten jälkeläiset, poislukien elossa olevat ?
Oma vähäinen kokemukseni netin sukusivustoista (Geni jne.) on vähän epäröivä. Kuka vastaa, jos sinne on syötetty vääriä tietoja ? Yhteen virheeseen olen puuttunutkin, ja laittanut ylläpitäjälle tiedon siitä. Oli lapsella (s. 1842) ihan eri vanhemmat; virhe tosin oli tavallaan ymmärrettävä. Toisaalta olen sitä kautta löytänyt isoäitini tädin perheen, josta tiesin aiemmin vain vuoteen 1900 asti, ja ollut kontaktissa sen haaran edustajaan.
Mutta mitään ei pidä uskoa tarkistamatta. Onneksi siihen on nykyisin aika hyvät mahdollisuudet.

[Juha]

En minä ainakaan näe mitään eettisesti väärää esittämässäsi skenaariossa. Hyvin monella ihmisellä on kuitenkin yhteisiä esivanhempia heidän kanssaan - jopa sellaisilla, joista et (vielä) tiedä mitään :)





Juha